Tuoksahtaako Viestikoekeskus-saagan tutkinnassa ja oikeuskäsittelyssä ylevän herrakerhon sikarin löyhkä?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e ... 166911950f
Miksei väitetyn vakavan rikoksen päätekijää laiteta vastuuseen? Poliisin ja syyttäjän työ Viestikoekeskus-jutussa ihmetyttää
Poliisin ja syyttäjän ilmeistä haluttomuutta saattaa syytteeseen väitetyn vakavan rikoksen päätekijä voi vain ihmetellä, kirjoittaa politiikan toimittaja Jarno Liski.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe teki vuosi sitten syyttämättäjättämispäätöksen sillä perusteella, että esitutkinnassa ei saatu näyttöä edes siitä, tiesikö Kaius Niemi Viestikoekeskus-jutusta. Myöhemmin on selvinnyt, ettei asiaa ole edes tosissaan yritetty selvittää. Apulaisvaltakunnansyyttäjä
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi ja hänen suora alaisensa, päätoimittaja Antero Mukka eivät näillä näkymin todistakaan Viestikoekeskus-oikeudenkäynnissä. Heidän kuulemisensa olisi todennäköisesti johtanut lopullisen julkaisupäätöksen tekijän – todennäköisimmin Niemen – nimeämiseen.
Puolustuksen oli Niemen ja Mukan todistuksilla tarkoitus osoittaa vääräksi syyttäjän väite, jonka mukaan talouden ja politiikan toimituksen tapahtuma-aikainen vt. esihenkilö Kalle Silfverberg olisi hyväksynyt julkaistavaksi sotilastiedustelua käsittelevän jutun. Joulukuussa 2017 julkaistu juttu perustui osin Puolustusvoimien salassa pidettäväksi merkittyihin asiakirjoihin.
Jutun perusteella kahta toimittajaa sekä Silfverbergiä syytetään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, joka on vankeudella rangaistava maanpetosrikos. Nyt käsiteltävänä olevassa asiayhteydessä nimikkeellä tarkoitetaan valtion ulkoisen turvallisuuden vuoksi salassa pidettävän tiedon oikeudetonta julkistamista.
Syyttäjä on kuitenkin nyt korjannut syytettä siten, että Silfverbergin katsotaan enää ”osallistuneen salassa pidettävän tiedon julkistamiseen”. Hän on siis syyttäjien mukaan edelleen osallinen rikokseen.
Nyt syytteen sisällöstä käy yksiselitteisesti ilmi, että syyttäjäkin katsoo julkaisupäätöksen tekijän olleen joku muu kuin Silfverberg. Journalistien puolustus on oikeudessa jo käytännössä rajannut lopullisen julkaisupäätöksen tekijän kahteen vaihtoehtoon: Niemeen tai Mukkaan.
Todistajina molemmat olisivat voineet itsekriminointisuojaan vedoten kieltäytyä kertomasta omasta roolistaan julkaisuprosessissa. Heidät olisi kuitenkin mahdollisesti voitu velvoittaa kertomaan toistensa rooleista totuudenmukaisesti.
Nyt näyttää kuitenkin entistä todennäköisemmältä, että julkaisupäätöstä seuranneisiin rikossyytteisiin vastaa oikeudessa vain toimituksen alimmilla portailla oleva kolmikko. Siihen kuuluu Silfverbergin lisäksi jutun toimittajiksi merkityt Tuomo Pietiläinen ja Laura Halminen.
Syyttäjät eivät enää väitä Kalle Silfverbergin päättäneen Viestikoekeskusjutun julkaisusta, vaan ainoastaan osallistuneen jutun julkistamiseen.
Käsittämättömäksi tilanteen tekee se, että syyttäjä ei tähän asti näytä olleen edes kummemmin kiinnostunut siitä, kuka lopulta päätti tietojen julkaisemisesta. Tämä henkilö kuitenkin on jutun päätekijä.
Oikeudenkäynnissä kerrottu viittaa vahvasti siihen, että julkaisupäätöstä olivat tekemässä Niemi ja Mukka yhdessä. Normaalikäytäntöjen mukaan Niemi olisi tällöin tehnyt ylimpänä toimituksellisten päätösten tekijänä myös lopullisen julkaisupäätöksen.
Häntä epäiltiinkin rikoksesta alunperin, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe teki lokakuussa 2021 päätöksen olla nostamatta syytettä häntä vastaan.
Syyttämättäjättämispäätös perustui siihen, ettei esitutkinnassa saatu näyttöä edes siitä, että Niemi olisi ollut tietoinen jutusta ennen sen julkaisua. Perustelujen mukaan ainoastaan toinen toimittajista, Laura Halminen, oli esitutkinnassa suostunut puhumaan Kaius Niemen roolista.
”Halmista lukuun ottamatta muut asiassa kuullut henkilöt eivät ole lähdesuojaan vedoten halunneet kertoa Niemen roolista tai osallisuudesta mitään.”
Tämä ei ollut totta. Sen yleisö sai kuitenkin tietää vasta tänä syksynä – lähes vuosi syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen.
Sillä välin apulaisvaltakunnansyyttäjän väärä väite ehti muodostua totuudeksi asiasta. Yleiseksi käsitykseksi muodostui, että sotilastiedustelun punaleimattuihin asiakirjoihin perustuva juttu oli julkaistu vastaavan päätoimittajan tietämättä ja että toimitus suojeli ylimpiä päätöksentekijöitä vaikenemalla kuin huumeliiga.
Julkisuuslaista johtuen ainoastaan syyttämättäjättämispäätökset tulivat julkisiksi lokakuussa 2021. Esitutkinta-aineisto säilyi salassa pidettävänä oikeuskäsittelyn alkuun, eli viime elokuun lopulle, saakka.
Kuulustelupöytäkirjoista käy ilmi, että tosiasiassa Niemen itsensä lisäksi poliisin kysymyksiin Niemen roolista julkaisupäätöksen teossa olivat kieltäytyneet vastaamasta ainoastaan epäiltynä olleet toimituspäällikkö Esa Mäkinen ja toimittaja Tuomo Pietiläinen, joka vetosi itsekriminointisuojan lisäksi lähdesuojaan.
Helsingin Sanomia kustantavan Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta oli kertonut, ettei tiedä Niemen roolista, samoin Helsingin Sanomien hallintopäällikkö Jaakko Lähteenmaa ja toimittaja Paavo Teittinen. Toimituspäällikkö Kimmo Pietinen kertoi, ettei tiedä, mutta nimesi talouden ja politiikan toimituksesta vastaavan kollegansa Erja Yläjärven henkilöksi, joka todennäköisesti on tiennyt jutusta etukäteen.
Toimitusjohtaja Kalsta oli toimittanut poliisille organisaatiokaavion, josta komentoketju selvisi. Sen mukaan Silfverbergin henkilöesimiehen Yläjärven henkilöesimies oli Antero Mukka, joka puolestaan oli vastaavan päätoimittajan suora alainen. Tästä huolimatta Yläjärveä ei kuulusteltu. Ei myöskään Mukkaa.
Kaius Niemi (vas) ja Tuomo Pietiläinen kieltäytyivät poliisikuulustelussa vastaamasta useimpiin kysymyksiin itsekriminointisuojaan vedoten.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Rappe olisi voinut – hänen olisi jopa pitänyt, voitaneen sanoa – määrätä poliisi kuulustelemaan edes tiedossa olleet komentoketjuun kuuluneet pomot julkaisuprosessin selvittämiseksi. Näin hän ei tehnyt.
Luokattomasta esitutkinnasta kertoo se, että Niemen etukäteistietoisuus jutusta selvisi heti, kun sitä tänä kesänä kysyttiin Erja Yläjärveltä. Yläjärvi kuulusteltiin, koska puolustus oli nimennyt hänet todistajaksi.
Yläjärven kertoma ei kuitenkaan riittänyt Rappelle syyksi uuteen syyteharkintaan Niemen osalta. Tämä johtunee siitä, että syyttäjä saa lain mukaan peruuttaa syyttämättäjättämispäätöksen vain, ”jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin”.
Uusia tietoja on saatu tai niitä on odotettavissa ennen muuta Yläjärven ja Mukan kaltaisilta todistajilta, jotka ovat jo poliisin tiedossa. Heidät on kuitenkin syyttäjän siunauksella jätetty tutkinnassa kuulematta. Näin Rappe on päätöksellään rakentanut Niemelle käytännössä eräänlaisen lievän syytesuojan.
Vaikka laki ei suoranaisesti estäisikään – minkä sekin on tulkinnanvaraista – uutta syyteharkintaa aiemmin kuulematta jätettyjen pomojen kertomien tietojen perusteella, olisi edessä poliisille ja syyttäjille kiusallinen näytelmä. Puolustus iskisi heikkouteen. Silloin esiin tulisivat niin esitutkinnan kelvottomuus kuin aiemman syyteratkaisun perättömät perustelut.
Viime päivät Viestikoekeskus-jutun käräjiä on käyty suljetuin ovin. Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen johtaja, eversti Esapekka Vehkaoja on käynyt oikeudessa kommentoimassa toimittaja Tuomo Pietiläisen esittämiä kirjallisia todisteita.Viime päivät Viestikoekeskus-jutun käräjiä on käyty suljetuin ovin. Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen johtaja, eversti Esapekka Vehkaoja on käynyt oikeudessa kommentoimassa toimittaja Tuomo Pietiläisen esittämiä kirjallisia todisteita.
Poliisin ja syyttäjän toiminta on tietysti koitunut onneksi Helsingin Sanomien johdolle rikosoikeudellisessa mielessä. Imagollisesti siitä on syntynyt toimituksen johdolle katastrofi. Useampi päätoimittaja ja lukuisat journalistit ovat julkisesti tai puolijulkisesti moittineet Niemeä kovin sanoin vastuunpakoilusta.
Esimerkiksi STT:n päätoimittaja Minna Holopainen kommentoi, ettei vastaava päätoimittaja saisi vedota itsekriminointisuojaan. Ei ole syytä epäillä niiden vilpittömyyttä, jotka sanovat, että olisivat itse samassa tilanteessa toimineet toisin kuin Niemi ja ottaneet vastuun julkaisupäätöksestä tai nimenneet päätöksen tekijän.
Itselläni ei ole varaa yhtyä tähän kritiikkiin kovin äänekkäästi. Olinhan jo tuoreeltaan samaa mieltä kuin yleensäkin. Siis sitä, että paras tapa niin suojata toimittajia syytteiltä kuin turvata lähteitä on, että poliisikuulustelussa ei puhuta mitään.
Lisäksi jokaisen kommentaattorin lienee rehellistä tunnustaa, että harva olisi osannut odottaa syyttäjän ratkaisua. On jokseenkin ennenkuulumatonta sekä käytännön toimituselämälle vierasta, että syyttäjä syyttää julkaistusta alimman tason päällikköä, mutta ei ketään toimituksen johdossa.
Poliisin ja apulaisvaltakunnansyyttäjän ilmeistä haluttomuutta saattaa syytteeseen julkaisusta lopullisesti vastannut henkilö – väitetyn vakavan rikoksen päätekijä – sen sijaan voi vain ihmetellä.