Eutanasia - puolesta vai vastaan?

[Aizerbaidzan]

En löytänyt Murhainfosta aihetta koskevaa keskustelua. Vähän aikaa mietin, pitäisikö laittaa vapaaseen osioon, galluppiin vai tänne. Menkööt nyt tänne.

Onko parantumattomasti sairaalla ihmisellä oikeus armokuolemaan/armomurhaan? Euroopan maista ainakin Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin lainsäädäntö sallii kyseisen teon. Sveitsissä on sallittua avustaa itsemurhaa, jos avustajan motiivit eivät ole itsekkäitä (varsinaista eutanasiaa ei sallita). Suomessa Exitus ry on kohta 20 vuotta ajanut eutanasian laillistamista.

Itse olen eutanasian puolella (olenpas nyt hirveä murhaaja ). Hyväksyn sen, jos terminaalivaiheessa oleva tai esimerkiksi neliraajahalvaantunut ihminen sitä omasta tahdostaan haluaa. Ihmisen kärsimistä tekee yksinkertaisesti pahaa katsoa, varsinkin jos ei todellakaan ole mitään tehtävissä. Toki on tärkeätä valvoa, että eutanasiaa ei tehdä väärin perustein. Mitä mieltä muut "murhislaiset" ovat?

Mediuutiset 21.5.2010: Eutanasia ei innosta lääkäreitä

--

Eutanasia on ollut viime aikoina esillä myös politiikassa. Tänään Iltalehti uutisoi Päivi Räsäsen näkemyksiä (sisältää myös aborttikannanoton):

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012110 ... 1_uu.shtml

Räsänen tyrmää eutanasian:
"Kuolemantoiveeseen ei tule vastata kuolinpiikillä"
Tiistai 6.11.2012 klo 15.46

Sisäasiainministerin mukaan myös abortti on aina eettinen ongelma.

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen (kd) teki kantansa selväksi kirkolliskokoukselle pitämässään puheessa.

Hänen mukaansa niin kirkon kuin valtionkin tulee puolustaa ihmisarvoa ja elämän kunnioitusta. Erityisesti Räsänen näkee näiden tehtävien kytkeytyvän erityisen kiistanalaiseen aiheeseen: eutanasiaan.

Ministerin kanta on harvinaisen selvä.

- Jos eutanasia laillistettaisiin, paine hyvän saattohoidon järjestämiseen vähenisi. Kuolemantoiveeseen ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla, painottaa Räsänen valtioneuvoston tiedotteen mukaan.

Räsäsen mukaan myös abortti on aina eettinen ongelma, sillä raskauden keskeyttäminen tarkoittaa jo alkaneen ihmiselämän lopettamista.

Ministeri kertoo aborttiin liittyvän myös yhdenvertaisuus- ja perusoikeuksien kannalta olennainen vääristymä, sillä raskauden keskeyttäminen asettaa vammaiset lapset terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan.

Hän kannustaakin kirkkoa ottamaan rohkeammin osaa keskusteluun.

- Abortista ei pidä vaieta, mutta siitä puhuttaessa tarvitaan ennen muuta kuoleman rajan ylittävää anteeksiantamisen ja armon sanomaa, ministeri sanoo.

IL

Viime toukokuussa vihreät ilmoittivat liputtavansa eutanasian puolesta:

http://yle.fi/uutiset/vihreat_hyvaksyis ... an/6102497

20.5.2012 klo 15:33 | päivitetty 20.5.2012 klo 17:11

Vihreät hyväksyisi eutanasian

Vihreiden hyväksymä eutanasiakanta herätti vilkasta keskustelua. Suurissa linjoissa vihreiden periaateohjelma päätettiin pitää ennallaan.

Vihreät äänesti periaateohjelman yksityiskohdista Vihreiden puoluekokouksessa Lappeenrannassa sunnuntaina.

Vihreät on hyväksynyt Lappeenrannan puoluekokouksessaan puolueelle periaateohjelman kahdeksaksi vuodeksi. Suuret linjat eivät muutu, mutta esimerkiksi paljon keskustelua kokouksessa nostattaneeseen eutanasiaan eli armokuolemaan puolue otti lopulta myönteisen kannan.

Hyväksytyn sanamuodon mukaan ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan "halutessaan viime kädessä avustettuna".

Muotoilussa todetaan myös, että "jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin". Lisäksi ihmisen omaa tahtoa tulee vihreiden mielestä kuulla "viimeiseen asti niin parantavan, oireenmukaisen ja saattohoidon yhteydessä kuin kuoleman edessä".

Matti Tyynysniemi
Yle Uutiset

Tähän otti jyrkän kannan umpikatolinen Timo Soini:

http://timosoini.fi/2012/05/vihreat-eut ... elaisille/

Vihreät: Eutanasiaa eläkeläisille!
Lisätty 20.5.2012, 14:30, by Timo Soini, under ploki.

Vihreät ottivat asiakseen leikkiä elämän ja kuoleman herraa. Eutanasiaa ensin eläkeläisille ja sitten muille?

Kyse on nyt Vihreiden virallisesta linjasta. Jokainen ihminen on vapaa ajattelemaan mitä hyvänsä, puolue on velvollinen ajamaan omaa ohjelmaansa. Keräävätkö vihreät keskuudestaan ensimmäiset vapaaehtoiset luvalla tappajat? Löytyykö eduskuntaryhmästä vapaaehtoisia avustajia? Kestääkö kantti henkilökohtaisesti vastata hyväksytystä linjasta?

Mitä sanoo hallituskumppani Päivi Räsänen? Maistuuko hallitusvastuu kuoleman kulttuurin edustajien rinnalla? Entäs pääministeri Katainen? Aloittavatko vihreät nimenkeräyksen eduskunnassa eutanasian sallimiseksi, tottahan toki vihreäpuolue lakialoitteen asiasta tekee.

Kärsiviä ihmisiä pitää auttaa – ei tappaa. Kivunlievitys ja arvokas saattohoito on todellista inhimillisyyttä, jota kannatan.

Eutanasian kannattajia on varmasti eri puolueiden – myös Perussuomalaisten äänestäjissä. En istu päivääkään sellaisen puolueen johdossa, joka kannattaa puolustuskyvyttömien surmaamista. Eutanasialla tai ilman.

[Metsäpirtti]

Puolesta, ehottomasti. Ihmisellä on myös oikeus kunnialliseen ja kivuttomaan kuolemaan. Mun mielestä on tekopyhää kaikin keinoin pitää ihmistä hengissä, jos eessä on pitkä ja tuskallinen kuolema ja toinen on omasta tahostaan valmis jo lähtemään . Aikalailla ainuita asioita mistä oon ollu Soinin kanssa erimieltä, mutta eihän kaikesta voi millään olla samaan mieltä vaikka puoluetta äänestäskin Paljon selittää tuo uskonto-hommeli, ite en oo vähääkään hengellinen ihminen joten oon täysin väärä ihminen tuomitseen Soinin uskonnollista kantaa kun en sitä tajuu

[matlockb]

Itse kyllä kannatan eutanasiaa ehdottomasti, koska suomessa tai missään ei ole niin tehokasta kivunlievitystä ja saattohoitoa, että jokainen voisi kuolla arvokkaasti, joissain (keuhko)sairauksissa potilas esimerkiksi kokee lopulta tukehtumiskuoleman.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä Soini ja Räsänen ovat sitten siitä, että ihminen kituu täysin halvaantuneena vuodepotilaana, jopa puhekyvyttömänä vuosiakin, henkilöä on silloin vaikea auttaa mikäli hän ei kykene selkeästi ilmaisemaan esmimerkiksi missä kipuja on, haluaako jotain lääkitystä mielenterveyteen jne..
On mielestäni paljon tapauksia joissa todellakaan ei voi ihmistä auttaa enää edes parhaalla mahdollisella saattohoidollakaan ja miltä omaisista tuntuu kun läheinen (isä, poika, puoliso, isoisä, veli, sisko, hyvä ystävä tmv.) makaa vuoteenomana ja selvästi kärsii päivästä, jopa kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Omat läheiseni ovat onneksi päässeet melko nopeasti sairastumisen jälkeen pois, mutta jo ne kuukaudet mitä muutama omaiseni on kärsinyt ja sen kyennyt sanomaan suoraan, ovat olleet todella tuskallista aikaa, heidän "pelastus" ilmeisesti on ollut että järki oli säilynyt ja kieltäytyivät sairaalahoidosta. Toinen ääripää sitten on eräs tk-sairaala jossa monen sairaalaan jopa omin jaloin kävelleen iäkkään henkilön hoitoa laiminlyötiin ja näin nopeutettiin kuolemaa 1990-luvulla mutta eipä ollut silloin valituksista apua.

[poikkeus]

Muutaman läheisen kuoleman läheltä nähneenä olen eutanasian puolella ihan täysillä.

[Aizerbaidzan]

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/9 ... -kuolemaan

Mikko Järven on pakko lähteä Sveitsiin kuolemaan


Olen hyvin rationaalinen ihminen ja ajattelen asiat aina omin päin, enkä ole koskaan pelännyt mitään, Mikko Järvi sanoo.

PAIKALLISET
3.3.2012 10:00, Päivitetty: 23.5.2012 10:57

Tampereen kaupungin eläkkeellä olevan kaupunginarkkitehti Mikko Järven kirjoitus Miksi joudun kuolemaan ulkomailla? maanantain Helsingin Sanomissa hätkähdytti. Järven puhelin on soinut tiheään siitä lähtien. Ystävät ja työtoverit ovat ottaneet yhteyttä.

Järvi sairastaa UIP-keuhkofibroosia, jossa keuhkot kovettuvat vähitellen ja lopettavat hapen ottamisen. Lääkkeillä tautia voidaan hidastaa, mutta ei parantaa.

– Kuolen lähivuosina tukehtumalla. Se ei liene kovin miellyttävä tapa kuolla. En halua pitkää saattohoitoa vuoteessa ja siksi olen päättänyt matkustaa Zürichiin, kun vielä pystyn. Sveitseissä ja Hollannissa sallitaan avustettu eutanasia. Mutta miksi minun pitää matkustaa ulkomaille kuolemaan? Järvi kirjoitti.

Järvi on ryhtynyt toimiin, että hänen elämänsä päättyy Sveitsissä Zürichissä sijaitsevalla Dignitas-klinikalla silloin, kun hän itse haluaa.

Syynä päätökseen on, että Järvi ei halua jäädä kenenkään rasitteeksi.

– En halua sellaista kohtaloa, että joudun makaamaan sänkypotilaana pystymättä itse vaikuttamaan olooni millään lailla. Kun ihminen on sairas ja tietää, ettei parane, on hänelle annettava mahdollisuus päättää elämänsä.

Järvi sanoo, että on kunnioitettava jokaisen ihmisen omaa tahtoa ja annettava päästä pois.

– Haluan myös säästää yhteiskunnan veromarkkoja ja eläkemaksuja. Tiedossahan on, että Suomessa viimeisten vuosien hoitomaksuihin uppoaa puolet kaikista terveys- ja sosiaalimenoista.

Järvi ei halua puhua eutanasiasta ja armomurhasta, vaan avustetusta kuolemasta tai omaehtoisesta, avustetusta poislähdöstä.

– Minäkin voisin hypätä junan alle, mutta en halua aiheuttaa junan kuljettajalle sielullisia ongelmia tai minkäänlaisia aineellisia vahinkoja. Jos avustettu kuolema Suomessa sallittaisiin, vähenisi itsemurhien määrä, hän ennustaa.

Päätös oman elämänsä lopettamisesta valvotusti on myös kannanotto, jotta Suomessa armokuolema tulisi lailliseksi.

– Olen ajattelutavaltani hyvin rationaalinen ja tykkään järjestää asioita. Enkä ole koskaan pelännyt mitään. Kun kuolee niin kuolee, eikä ihmisestä jää mitään jäljelle, hän sanoo.

Oman elämänsä päättämisessä Järvi ei näe mitään kummallista.

– Olen työurani tehnyt. Jos nyt haluan lopettaa elämäni, miksi en saa sitä tehdä. En ole elämästäni kenellekään velkaa. Pirkanmaan hoitokodin johtaja Tiina Surakka ei ole armokuoleman kannattaja.

– Nyt on vihdosta viimein alettu puhua palliatiivisesta eli oireita lievittävästä hoidosta ja miettiä, millaisia parannuksia siihen voidaan kehittää, hän sanoo.

Surakka on varma, että silloin kun puhutaan armomurhasta, ei hyvästä saattohoidosta tiedetä tarpeeksi.

– On olemassa erilaisia hoitomuotoja lääkehoidon lisäksi, jotka tuovat hyvää elämää myös viimeisiin elinpäiviin, hän sanoo.

Zürichiin ei tarvinnut lähteä, sillä Järvi menehtyi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 28.8.2012. Hän oli 70-vuotias, syntynyt 29.6.1942 Helsingissä.

Aamulehti 29.8.2012: Tampereen keskustan vahva kehittäjä Mikko Järvi on kuollut.

[joey]

Puolesta.

Räsänen on taas kristillisihanteisine näkemyksineen harvinaisen kaukana tosielämästä. En ymmärrä hänen käsitystään, jonka mukaan eutanasia ja saattohoito ovat jollain tavalla toisensa poissulkevia tai rinnakkaisia vaihtoehtoja, joista on valittava toinen. Suurin osa kuolemansairaista tarvitsisi eutanasian hyväksymisestä huolimatta silti nimenomaan saattohoitoa ja eutanasiaan turvautuisi todennäköisesti harva.

Tunnen mutkan kautta henkilön, joka tarttui Sveitsin tarjoamaan kuolinapuun. Hänen tilanteensa oli sellainen, että päätös oli helppo, mutta hän joutui silti taistelemaan sen eteen.

[Nooruska]

Puolesta!

[Sirpa]

Eutanasia on sijaiskeskustelua - kuoleman sijaan olisi kiinnitettävä huomiota inhimmilliseen elämään; mm. riittävään kipulääkitykseen ja asianmukaisiin hoitoihin.

Olen tämän ongelman katsonut läheltä: syöpäsairaan isäni dialyysi lopetettiin, koska pelättiin, että sydän ei kestä. Isälleni olisi varmasti ollut inhimmillisempää kuolla sydämen pettämiseen kuin kitumalla nälkään. Dialyysin lopettamisen takia lopetettiin myös nesteytys ja ravinto. Morfiinin suhteen säästeltiin, kun pelättiin, että kuolemansairas isäni tulee ehkä aineesta riippuvaiseksi.

Kun hän tuskaisena haroi happiletkut nenästään, hänen kätensä sidottiin sängynlaitoihin - sama asia hoitui paljon inhimmillisemmin kiinnittämällä ko. letkut ihoteipillä poskeen. Asia korjattiin, kun huomautin.

Moni aivan varmasti haluaakin kuolla näiden epäinhimmillisten seikkojen vuoksi - mutta eikö laiteta ne ensin kuntoon, ja ryhdytä vasta sitten puhumaan ihmisen tappamisesta. Kaikkia asioita maailmassa on käytetty - ja voidaan käyttää - väärin.

Lääkäreillä on nyt jo keinonsa lyhentää kuolemansairaan kärsimyksiä.

Eutanasiakeskustelu ei kerro kuolemanpelosta, vaan pelosta joutua avuttomana tämän epäinhimmillisen järjestelmän kynsiin.

[joey]

Eutanasiaa olisi menetelmänä hyvin vaikea väärinkäyttää ja muun väittäminen on tietämättömyyttä tai harhaanjohtamista.

Jokaiselle eutanasian valinneelle tehtäisiin kuolinsyyntutkinta ja ruumiinavaus, eikä eutanasiaa luonnollisesti voitaisi sallia kellekään, jonka ei katsottaisi olevan tarpeeksi järjissään päättääkseen omasta hengestään. Eutanasia ei olisi laillisenakaan yksinkertainen toimenpide, eikä eutanasia-aloite tulisi lääkäriltä, vaan potilaalta, jonka olisi osoitettava eutanasia-toiveensa toistuvasti. Esimerkiksi Hollannissa eutanasian toimeenpanneen lääkärin on jälkikäteen ilmoitettava jokainen eutanasiatapaus syyttäjälle. Lisäksi eutanasiaa toivovan potilaan lääkärin on konsultoitava myös toista lääkäriä ennen lopullista päätöstä eutanasiasta.

Nykyisessä tilanteessa lääkärin on sen sijaan hyvin helppo väärinkäyttää valtaansa ja tappaa kuolemansairas potilas. Niin ilmeisesti menetellään joskus myös omaisten toivomuksesta. Molemmissa tapauksissa on kyse rikoksesta.

[Indrid Cold]

Nykyisessä tilanteessa lääkärin on sen sijaan hyvin helppo väärinkäyttää valtaansa ja tappaa kuolemansairas potilas. Niin ilmeisesti menetellään joskus myös omaisten toivomuksesta. Molemmissa tapauksissa on kyse rikoksesta.

Joey on oikeassa. Sitä paitsi, passiivinen eutanasia on sairaaloissamme yleinen käytäntö.

Toinen asia olisi passiivisen eutanasian laajentaminen siten, että lääkäri voisi kirjoittaa potilaalle tappavan satsin pillereitä, jotka tämä voisi halutessaan omatoimisesti heittää huiviin.

En tiedä, onko lääkkeiden määrääminen kuolmaa silmällä pitäen Suomessa laillista, mutta eipä avustettu itsemurha varmaankaan kovin vaikea olisi toteuttaa. Onnistuisi taatusti helpommin ja perikuntaa ajatellen halvemmalla, kuin ylläolevassa artikkelissa mainittu matka Sveitsiläiselle eutanasiaklinikalle. Mielestäni olisi myös suoraselkäisempää tehdä viimeinen teko itse, kuin jättää se terveydenhoidon ja elämän ylläpitämisen ammattilaisen omatunnolle.

[Milana]

Sirpan kommenttiin sen verran, että dialyysiyksikön ja muutenkin munuaisten vajaatoimintapotilaiden sairaanhoitajana tiedän, että huonoennusteinen syöpä on jo itsessään kontraindikaatio dialyysihoidolle. Ja mikäli dialyysipotilaan dialyysit lopetetaan, tulee nestemäärää luonnollisesti rajoittaa, omituiselta tosin kuulostaa, että olisi muka jätetty kokonaan ilman nesteytystä...

Mitä morfiiniin tulee, uskoisin tuon riippuvuus-jutun olevan jo aika lailla vanhanaikaista.

Omaisen näkökulma (ja tietämys asioista) on - toki ymmärrettävästi - eri, kuin ammattihenkilöstön.

Itse kannatan eutanasiaa tietyin ehdoin. Potilaan on oltava oikeustoimikelpoinen ja kykenevä selkeästi ilmoittamaan kantansa. Tässä tulee tehdä yhteistyötä potilaan, omaisten, hoitavien lääkäreiden, mielellään täysin ulkopuolisen psykiatrin ja muun hoitohenkilökunnan, sekä lainoppineen kesken. Potilaan tulee saada kaikki tieto sairaudestaan, sen ennusteesta sekä keinoista, joilla oloa voidaan helpottaa. Jos nuori, neliraajahalvaanutut mies ensipäivinään, viikkoinaan -tai kuukausinaan ilmoittaa haluavansa kuolla, ei siinä mielestäni ole indikaatiota vielä eutanasialle. Tietyissa tapauksissa olisi hyvä antaa ajan kulua, antaa muuta apua ihmisille, ja katsoa, josko se elämänhalu sieltä vielä löytyisi. Parantumattomasti sairaat, joiden tauti vääjäämättä johtaa kuolemaan, (ALS, jotkut syövät) ovat asia eri.

[Paze]

Itse kannatan eutanasiaa tietyin ehdoin. Potilaan on oltava oikeustoimikelpoinen ja kykenevä selkeästi ilmoittamaan kantansa. Tässä tulee tehdä yhteistyötä potilaan, omaisten, hoitavien lääkäreiden, mielellään täysin ulkopuolisen psykiatrin ja muun hoitohenkilökunnan, sekä lainoppineen kesken. Potilaan tulee saada kaikki tieto sairaudestaan, sen ennusteesta sekä keinoista, joilla oloa voidaan helpottaa. Jos nuori, neliraajahalvaanutut mies ensipäivinään, viikkoinaan -tai kuukausinaan ilmoittaa haluavansa kuolla, ei siinä mielestäni ole indikaatiota vielä eutanasialle. Tietyissa tapauksissa olisi hyvä antaa ajan kulua, antaa muuta apua ihmisille, ja katsoa, josko se elämänhalu sieltä vielä löytyisi. Parantumattomasti sairaat, joiden tauti vääjäämättä johtaa kuolemaan, (ALS, jotkut syövät) ovat asia eri.

Itse kannatan myös eutanasiaa ja Milana onkin luetellut hyvin noita ehtoja. Mitään patantumattomasti sairaiden (tai muidenkaan sairaiden) tappoautomaattia ei lunnollisestikaan saa päästää mudostumaan.

[devil_doll]

Olen kiinnittänyt eutanasiakeskustelussa huomiota siihen, että sitä puolustavat ovat usein nuoria ja perusterveitä. Asiaa tulisi kysyä sellaisilta ihmisiltä, joilla on kokemusta oman kuoleman hyväksymisprosessista eli vakavasti sairailta tai sellaisesta sairaudesta toipuneilta. Se, että on seurannut vierestä kuolevaa omaista, ei riitä, sillä oma kuolevaisuus konkretisoituu vasta siinä vaiheessa, kun pedissä makaat sinä itse.

Mikko Järvi (rauha hänelle) puolustaa ylläolevassa lehtijutussa eutanasiaa myös säästösyillä. Talousnäkökohdat ovat nimenomaan syy siihen, miksi itse vastustan eutanasiaa. Yhteiskunta on raadollinen ja jos eutanasia olisi mahdollista, annettaisiin monen kalliisti sairaalassa kituvan kipujen kasvaa niin koviksi, että hän säästösyistä turvautuisi sitten eutanasiaan. Jo nyt kuolevilta pihistellään kipulääkkeitä ja vanhoilta ja tuottamattomilta ihmisiltä kalliita hoitoja. Yksityispuolella on mahdollisuus saada joitain hoitoja, joita julkisella ei käytännössä saa: eläkeläinen tai muuten tuottamaton yksilö pannaan hoitojonon hännille ja odotuskuukaudet voivat ratkaista kohtalon, jos ei ole rahaa nopeuttaa prosessia käymällä yksityisten tutkimusten ja hoitojen kautta. Jossain vaiheessa julkisella puolella tehtyä parantamisyritykset myös katsotaan kannattamattomaksi, jolloin ne, joilla on rahaa, voivat saada lisää elämää pidentävää hoitoa maksamalla. Suomessakin on tapauksia, joilla parantumattomaksi todettu tapaus onkin parantunut yksityispuolen hoidolla. Samaten kalliita saattohoitopaikkoja, joissa on käytössä uusin palliatiivinen hoito, ei haluta säästösyistä lisätä. Onko se muka oikein? Minusta ei. Kaikki valinnat ovat lopulta arvovalintoja, myös talousasioissa.

Olen siis sitä mieltä, että koska maailma ja aika ovat mitä ovat, eutanasia antaisi vain yhden lisämahdollisuuden säästää köyhät hengiltä ja painostaa vastuuntuntoisia tai pelokkaita kuolemaan säästösyistä.

Tiedän, että on tapauksia, joissa eutanasia olisi inhimillinen vaihtoehto, kuten neliraajahalvauksissa, joissa, toisin kuin parantumattomissa sairauksissa, henkilöllä ei ole ollut etukäteen mahdollisuutta tehdä itse lopullista ratkaisua. Ongelma on, ettei järjestelmästä voida tehdä vedenpitävää niin, että yksi joka haluaisi kuolla, saisi tehdä sen rauhassa ilman, että toisia samassa tilanteessa olevia voitaisiin käytännössä painostaa kuolemaan, vaikka he haluaisivat elää.

[joey]

Olen kiinnittänyt eutanasiakeskustelussa huomiota siihen, että sitä puolustavat ovat usein nuoria ja perusterveitä. Asiaa tulisi kysyä sellaisilta ihmisiltä, joilla on kokemusta oman kuoleman hyväksymisprosessista eli vakavasti sairailta tai sellaisesta sairaudesta toipuneilta. Se, että on seurannut vierestä kuolevaa omaista, ei riitä, sillä oma kuolevaisuus konkretisoituu vasta siinä vaiheessa, kun pedissä makaat sinä itse.

Jos eutanasia hyväksyttäisiinkin, ei se olisi pakollinen kellekään (eikä edes mahdollinen suurimmalle osalle) eikä kukaan voisi kuitenkaan tehdä eutanasiapäätöstä kuin itseään koskien ja vasta sitten, kun makaisi siinä pedissä itse tai olisi siihen petiin matkalla.

Eutanasiakeskustelua värittää usein, kuten tässäkin keskusteluketjussa, kaksi eriskummallista olettamaa:

1) Että jokainen kuolemanhaluinen potilas voisi halutessaan turvautua eutanasiaan.

2) Että jokainen kuolemansairas potilas haluaisi turvautua eutanasiaan.

Kumpikaan ei nimittäin pidä paikkaansa.

Lisäksi huomauttaisin, että vakavasta sairaudesta parantuneet eivät ole meitä perusterveitä nuoria aikuisia yhtään "pätevämpiä" ottamaan eutanasiaan kantaa, sillä mikäli on sairastanut vakavan sairauden josta on voinut parantua, ei ole käynyt meitä muita lähempänä eutanasiaa. Esimerkiksi syöpäsairas voisi ilmaista halunsa eutanasiasta vasta terminaalivaiheessa, ja niiltä kalkkiviivoilta harvempi palaa kertomaan tuntemuksistaan. Mikäli oletetaan - ja mielestäni niin on varsin perusteltua olettaa - että Suomessa eutanasialainsäädäntö noudattaisi muiden eurooppalaismaiden linjaa, ei eutanasiapäätöstä voisi saada kuin siinä tapauksessa, että sairauden fataaliudesta olisi varmuus.

[Kerjäläinen]

mikäli on sairastanut vakavan sairauden josta on voinut parantua, ei ole käynyt meitä muita lähempänä eutanasiaa. Esimerkiksi syöpäsairas voisi ilmaista halunsa eutanasiasta vasta terminaalivaiheessa

Ei lähempänä eutanasiaa, mutta kuitenkin kuolema kyseisessä tilanteessa konkretisoituu aikalailla. Voisin melkein vannoa että omaa elämää, sekä kuolemaa tulee ajateltua hieman enemmän siinä sairaalan petissä maatessaan, kuin kotisohvalla salattuja elämiä katsellessa ja pullaa mutustellen.
Olen elänyt kyseistä tilannetta, ja toivoin joka päivä kuolevani. Ei elämässä ollut oikeastaan mitään. En välittänyt mistään, kenestäkään (itsekästäköhh?).
Mietin itsemurhaa hyvin usein, mutta aina pohdittuani, ja olon hieman kohennuttua mieleni hieman kirkastui, ja näin valoa tunnelin päässä. Kiikutin itseni hoitoihin, ja lopulta parannuin. Parantumisen jälkeen koitti itselleni uusi tunteiden myrsky. Mitäs nyt kun elän? Olin uskotellut itselleni että olen jo kuollut. Pikkuhiljaa siittä sitten jaloilleen ja takaisin elämänsyrjään kiinni. Silti sairaus jätti jäljet, sellaiset että mietin edelleenkin kuolemaani ja itsemurhaa, en tiedä miksi. En kai pidä suuremmin elämästä, tai sitten olen onnistunut tekemään elämästäni liian surkean, enkä koe tätä elämisen arvoiseksi Masennus jäi ehkä päälle.

Jos eutanasia olisi ollut tuolloin vaihtoehto sille kärsimykselle jonka koin, olisin varmasti siihen tarttunut. Tietenkään tällaisissa tilanteissa se ei olisi mahdollista, koska parannuskeino oli kuitenkin saatavilla.