Eutanasia - puolesta vai vastaan?

[TiiaStiina]

Jokaisella on myös oltava oikeus kieltäytyä toisen tappamisesta tai siinä avustamisesta.

Olen samaa mieltä tästä.

[TiiaStiina]

Kivun tunnekin saattaa olla enemmänkin pelon tunteen aikaansaamaa kuin todellista fyysistä kipua - tiedä häntä?

Miksi turhaan miettiä tuollaisia? Et kai voi tietää, mitä joku toinen käy läpi, paremmin kuin hän itse?

[Veristi]

^En toki voikaan, puhun ihan vaan yleisemmällä tasolla. On kuitenkin tehty erilaisia plasebotutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että mielen ja kehon välillä on suurempi yhteys kuin on ajateltu. On siis vallan mahdollista, että fyysinen kipu on enemmänkin merkki jostain mielensisäisestä tuntemuksesta. En tuomitse ketään siitä, että hän haluaa kivun poistuvan mahdollisimman pian tai kokonaan, mutta toisaalta voisi olla hyväksi muistuttaa itseään, että kivulla voi olla jokin "sanoma". Kivun tuntemusta voi tarkkailla, yrittää kiinnittää huomio siihen, miltä se tuntuu ja missä jännitys esiintyy. Siis ikään kuin etääntyä siitä tietyn välimatkan päähän. Hengitysharjoituksista olen kuullut olevan hyötyä.

Puhun kuitenkin vain niistä kivuista, jotka ovat jo ilmaantuneet kehoomme. Tarkoituksellinen hakeutuminen kivuliaisiin kokemuksiin tai tilanteisiin puolestaan voi olla pikemminkin itserankaisua, jonka näen väkivaltana omaa kehoa kohtaan. Sellainenkin on luonnollisesti nähdäkseni merkki jostain emotionaalisesta ongelmasta, jolla on oma sanottavansa.

Ja tässä tullaan taas siihen, että näen eutanasian itsemurhana eli äärimmäisenä väkivaltana omaa itseä kohtaan.

[TiiaStiina]

Jos halu kuolla on suurempi kuin halu elää, siihen on varmasti syynsä. Varmasti täysin turhia itsemurhia ja muita turhia kuolemia tapahtuu hyvin paljon, mikä on järkyttävä tragedia omaisille, mutta on myös itsensä hyvin tuntevia ja henkisesti täysin tasapainoisia ihmisiä, jotka tietävät tarkkaan milloin on tultu tien päähän. Pitäisikö ihan vain muita miellyttääkseen jatkaa kitumista vastoin omaa tahtoaan? Toki moni haluaakin, ja se on tietysti suotava. Eutanasian mahdollisuus ei tarkoita sen oikeuden poistamista. On myös totta, että eutanasiamahdollisuuden tarjoaminen herättää kipeitä kysymyksiä, joihin vastaaminen on ehkä liian vaikeaa. Mahdollisuuden käyttäminen väärin on myös pelottava ajatus.

Ne, joita näkemyksesi kivusta kiinnostaa, miettikööt niitä ”sanomia” vaikka keskenään. Heille sellaisten miettimisestä voi todella ollakin apua. Kaikki eivät valitettavasti ole samalla viivalla edes syntyessään.

Teorioita luomalla terveet tai tavanomaisten ongelmien kanssa kamppailevat välttyvät suomasta ajatusta sellaisessa tilanteessa oleville, jollaisen mahdollisuudesta he eivät halua itseään muistutettavan.

[Veristi]

Kyllä minä mielelläni vaikka vihanneksena makaisin, jos siitä vain olisi aikalisäksi läheisilleni, jotta voisivat vihdoin "luopua" minusta. Ja miten sitä voi kukaan varmasti tietää tulleensa tiensä päähän? Elämässähän voi vallan hyvin jonkin mutkan takana piillä vaikka mitä ihmeellistä, jos ei muuta niin pieni metsäpolku...

Mielestäni on ihan "luvallista", ettei ajattele asioita, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole itselle tärkeitä ja ajankohtaisia. Jokainen reagoikoon asioihin, jotka oman elämänsä kohdalle sattuvat. Tässä maailmassa riittää kyllä jokaiselle eettistä pohdintaa. Ja kuten sanottua: en ole kieltämässä ketään tappamasta itseään tai viihdyttämästä itseään halvalla viihteellä. Epätoivoinenkin saa olla, ihan vapaasti. Autan jos apua pyydetään - mutten eutanasiaan.

[TiiaStiina]

Joo, jokaisella on oikeus vaikka sulkea silmänsä ja korvansa, mutta osoittaa melkoista ylimielisyyttää rinnastaa aihe itsensä viihdyttämiseen ”halvalla viihteellä”.

Ei tässä kukaan apuasi kaipaa ja keskustelu jatkuu joka tapauksessa, riippumatta meistä kummastakaan. Yllättävän monet ovat puolesta vaikkeivät olisi mitenkään epätoivoisessa tilanteessa itse. Sinäkin saatat muuttaa mielesi vielä joskus.

[TiiaStiina]

Elämässähän voi vallan hyvin jonkin mutkan takana piillä vaikka mitä ihmeellistä, jos ei muuta niin pieni metsäpolku...

(osalainaus)

Monilla vain ei enää/vielä ole edes sitä pientä metsäpolkua.

Yllättävän moni joka sinun tyyliisi kehittelee jälleensyntymäoppeja yms. "ylevää" on tyystin unohtanut katsoa ympärilleen tässä ja nyt.

[Veristi]

No, mitä siellä näkyy? Seinäkö? Verho?

[J.Maybrick]

Aika samoilla linjoilla Veristin kanssa. En kyllä näe mitään yhteyttä näissä ^pohdinnoissa esim.jälleensyntymiseen - siihen en usko lainkaan.
Ehkä näen selvemmin sen, mitä ympärilläni tapahtuu juuri nyt...

[TiiaStiina]

Jokainen ajatelkoon miten tahtoo. Pahoitteluni että käytin perusteena sellaista, minkä Veristi on paljastanut muissa yhteyksissä. Itse en ole ollenkaan sitä mieltä, että kärsimys jalostaa. Veristi voi toki korjata käsitykseni, jos hän ei ajattelekaan niin. Löysin myös kohtia, joista olen samaa mieltä, kuten sen, että jokaisella on oltava oikeus kieltäytyä avustamasta kuolemaa.

En varmasti itsekään tappaisi itseäni kivun takia, ja toisen avustaminen kuolemaan tulisi kyseeseen vieläkin vähemmän. En silti katso olevani oikeutettu määrittelemään jonkun toisen kokemaa kipua pelkäksi korvien väliseksi jutuksi vain sen vuoksi, että itse kärsin jostain psykosomaattisesta (siis jos kärsisin), enkä myöskään sen vuoksi, että joissakin tapauksissa kipua voidaan hallita.

[Veristi]

Tulin korjaamaan. Piti oikein käydä huuhaa-ketjusta tarkistamassa, olenko kirjoittanut niin epäselvästi, että siitä saa käsityksen, että uskoisin jälleensyntymiseen. Esitin siellä näet, että olen leikitellyt ajatuksella, että KAIKKI uskonnot ja ateismikin olisivat yhtä aikaa 'tosia'. Eutanasia-kysymyksen otin esille jälleensyntymiskeskustelun yhteydessä, juu.

En ole myöskään sanonut, että kipu olisi pelkkää korvien välistä juttua, vaan painotin sitä, että kehon ja psyyken välillä on suurempi yhteys kuin ajatellaan. Vaikutus kulkee molemmin puolin.

Myöskään kärsimyksen jalostavaan vaikutukseen en usko. Ei siis tule vartavasten pyrkiä marttyyrin tavoin kestämään kaikenlaista hamaan tappiin, vaan ideana on ajoissa huomata itsessään asiat ja tilanteet, joissa alkaa tuntea negatiivisia tunteita tai keho reagoi niin, että sairastuu. Nämä ovat merkkejä siitä, ettei ole menossa omassa elämässään oikeaan suuntaan, vaan on pysähdyttävä ja mietittävä asioita uudelleen.

Maailmassa nähtävä epäoikeudenmukaisuuskin on asiaintila, johon pakostakin törmätään. Sen voi oivaltaa myös omasta itsestään lähtöisin olevana tuntemuksena tai havaintona. Senkin tehtävänä on saada itsensä toimimaan jotenkin toisin.

[TiiaStiina]

Olen kuullut vakaumuksia esitettävän usein juuri ajatusleikkien muodossa. Hyvä jos jälleensyntymäteoria oli oikeastikin vain ajatusleikki!

Mahtavaa, että joku siis tietää lopultakin kuinka sairaudet selätetään jo ennalta. Tämähän ratkaisee kokomaailmanongelmat. (No, tottahan sairauksia voidaan usein hoitaa ja ehkäistä. En ole tietämätön siitä kaikesta…)

Lähes jokainen on nähnyt kuolevia ja kärsiviä ja kaikki se on osa elämää. Useimmiten luonnollinen kuolema näyttääkin olevan ainoa ajateltavissa oleva ratkaisu, kaikesta kärsimyksestä huolimatta.

En uskaltaisi kuitenkaan väittää, että se mikä sopii lähes kaikille, pätee aivan jokaisen kohdalla.

[Veristi]

No, äläpä nuolaise ennen kuin tipahtaa! Entäpä jos "keho" onkin jotain "itsemme" ulkopuolella olevaa? Jotain jota ei oikeasti ole olemassa, mutta jonka mielemme on projisoinut ulkopuolellemme? Mitä silloin on kipu, kärsimys tai tuska? Entä jos ei olekaan miljardeja erillisiä ihmisyksikköjä vaan kaikki on yhden ja saman mielen harhaa? Uneksitaan vain, että jokin osanen tarvitsee karsimista?

[TiiaStiina]

Harhaa varmastikin, mutta mikä tahansa harha ei sovi minkä tahansa väittelyn pohjaksi. Tai ehkä sopiikin, mutta vain niille, joilla on suunnilleen sama harha. Hyvä jos harha olisi kuitenkin hieman erilainen, koska muuten ei synny kunnon kinaa.

[TiiaStiina]

ideana on ajoissa huomata itsessään asiat ja tilanteet, joissa alkaa tuntea negatiivisia tunteita tai keho reagoi niin, että sairastuu. Nämä ovat merkkejä siitä, ettei ole menossa omassa elämässään oikeaan suuntaan, vaan on pysähdyttävä ja mietittävä asioita uudelleen.

Maailmassa nähtävä epäoikeudenmukaisuuskin on asiaintila, johon pakostakin törmätään. Sen voi oivaltaa myös omasta itsestään lähtöisin olevana tuntemuksena tai havaintona. Senkin tehtävänä on saada itsensä toimimaan jotenkin toisin.

(osalainaus)


Se, että huomaa asioita jotka vaativat uudelleenasennoitumista, pätee myös itse aiheeseen. Huomaaminen voi nimittäin liittyä myös siihen, että vaikka yleensä on normaalia tavoitella terveyttä, jossain tilanteessa jokin muu arvo voikin ajaa sen ohitse.

Terveysarvon takana on nimittäin vielä suurempi arvo (jota en paljasta), johon voidaan yleensä pyrkiä keinolla A (joka on terveyden tavoittelu), mutta tilanteessa X sitä edistääkin parhaiten keino B.

Entäpä jos "keho" onkin jotain "itsemme" ulkopuolella olevaa?

(osalainaus)

Juuri tämä mahdollisuus onkin syytä ottaa huomioon, sillä muuten sitä vielä suurempaa arvoa voi olla mahdoton havaita.