Pelottavat/järkyttävät tapahtumat

[Diamond dog]

Jos tällanen ketju on täällä ennestään niin mode poistakoon. Tuli mieleeni kun lueskelin tuota urbaanilegenda -ketjua ja sinne oli muutama kertonut omalle kohdalle sattuneita juttuja... Kiinnostaisi siis kuulla kaikenlaisista pelottaviksi kokemistanne tapahtumista. Nää voi olla ihan kummittelustooreja tai sitten tosi elämän -juttuja. Ei tarvitse olla mitään maailmaa järisyttävää. Esimerkkinä mainitsen edellä mainitussa ketjussa jonkun kertoman tarinan: Tyyppi oli lapsena herännyt äitinsä vierestä, äiti oli käskenyt olla ihan hiljaa. Ulkona oli hiipparoinut mies, jonka jäljet oli aamulla löytynyt lumesta. Tämmöset stoorit ovat mitä parhainta illan viettoa kun tahdon pelotella itseäni. Omalle kohdalle ei (valitettavasti?!) mitään pelottavaa ole sattunut. Ainoa mikä tulee mieleen, on eräs kerta kun olimme avokkini ja hänen ystävänsä kanssa mökillä. Ystävä oli painunut jo nukkumaan. Mekin jo torkahtelimme, mutta heräsimme sitten janoon. Avokki lähti rantaan hakemaan vettä ja minä nousin katselemaan maisemia. Oli loppusyksyn yö. Pilkkopimeää, tähdet ja kuu valaisivat aavistuksen verran. Järvelle oli noussut aavemainen usva. Yhtäkkiä alkoi kuulua ujellusta, jonka tunnistimme heti karhun "vihellykseksi". Avokilla tuli aika hoppu rannasta sisään. Joo, ei ehkä kuulosta pelottavalta, mutta oli siinä tilanteessa etenkin kun minä olin paria viikkoa aiemmin löytänyt lähimetsästä karhunkakkaa ja avokin isä oli törmännyt karhuun samalla alueella.

[mordfabrik]

Tuli mieleen eräs lapsuuden tapahtuma joka häiritsee minua vielä tänäkin päivänä. Saatoin olla noin 5 vuotias,muistikuvat ovat usvaiset mutta jotakuinkin tapahtumat menivät näin:Olimme kotona minua vähän vanhemman sisareni ja äitini kanssa kun ovikello soi.Äiti katsoi ikkunasta kuka oven takana oli ja vaikutti hätääntyneeltä ja sanoi sitten sisarelleni että "menkää äkkiä piiloon ja olkaa ihan hiljaa,siellä on se nainen",tässä vaiheessa myös sisareni vaikutti pelokkaalta.Juoksimme sisareni kanssa makuuhuoneen vaatekaappiin ja kuulin naisen sanovan:Tulin katsomaan lapsia,johon äiti vastasi etteivät he ole kotona..ja sitten nainen kai lähti muuta en tuosta illasta muista mutta se monesti vaivannut minua tässä vuosien saatossa koska siihen liittyy jotain selittämättömän pelottavaa kun näin äitini pelkäävän,uskoin että meille tapahtuisi oikeasti jotain pahaa.Olen tästä joitain kertoja udellut äidiltäni mutta hän väittää aina ettei muista sellaista tapahtuneen josta oma veikkaukseni on että hän kyllä muistaa mutta ei halua kertoa.Kuka tuo nainen oli ja miksi hän halusi tavata meidät,ei ehkä koskaan selviä minulle.Mielenkiintoinen tapaus kaikenkaikkiaan.

[vandt]

^Oletko siskoltasi kysynyt?

[Täysi Purenta]

Olin ehkä kymmenvuotias kun sattui jotakin, mikä säikähdytti enemmän kuin mikään muu. Olin lukenut juuri Baskervillen Koiran ja se oli aika pelottava kirja sen ikäiselle. lähdin yöllä juomaan vettä ja näin olkkarin maisemaikkunan takana kuun valossa kulkevan mielettömän ison koiran, joka vaivatta astui aidan yli meidän pihaan ja siitä naapurin puolelle. Pelästyin niin että polvet pettivät enkä voinut hetkeen kauhultani liikkua. Kun uskalsin taas katsoa, oli otus poissa.
Sinä yönä satoi lisää lunta eikä aamulla näkynyt juuri jälkiä. Kukaan ei uskonut minua ja juttu kuitattiin mielikuvitukseksi ja uneksi. olin tosi loukattu siitä ja vei vuosia että uskalsin kulkea yöaikaan tuon ikkunan ohi.
vasta aikuisena, kun vastaava näky yllätti minut taas tajusin, että peurahan se minun iso koirani sinä yönä oli ollut. Niitä vain ei siihen aikaan tällä seudulla ollut niin paljon kuin nykyään. Nykyään ne käyvät härskisti perhekuntina tyhjäämässä lintulaudoilta siemenet ja syömässä marjapensaat ihan asutuksen keskellä. Mutta siihen aikaan peura keskellä asuinaluetta ei ollut mikään tavallinen näky.

[Kikki Hiiri]

Karhuista en osaa sanoa, en ole tavanut. Mieli kyl tekis. Uskoisin että mitään ei sattuis, en oo riidoissa niiden kanssa. Eikä ole mitään syytäkään pelätä mitään mikä kulkee enemmällä tai vähemmällä ku kahdella jalalla.
Mut hirviä olen tavanut, josta kerron seuraavan:
Olin kesäpaikan kasvimaalla penskana. Alkoi kuulumaan kummaa ääntä ja ku katsoin kohti, siellä oli isohko hirvi. No vajan kymmenvuotiaan mielestä kaikki on toki isoa... Mutta mitä tehdä. Hirvi oli siis kasteluojan toisella puolella, aika liki. Nappaan kaalinpään, heitän kohti ja JUOKSEN! Ku pääsin kauemmaksi eikä perässä kuulunnut mitään, katson taakseni. Siellä se hirvi söi heitettyä kaalia ilman mitään aikeita tulla perään. Mitäpä se olis perään tullu, ruokakin heitettiin nenän eteen. Myöhemmin olen kans hirviä tavannut, eikä ne ole musta kiinnostuneet. En ole uhka, moikkaan ja kuljen muualle. Mä osoitan niille asianmukaista kunioitusta ja sillä selvä.

Jos karhu tulis vastaan ni luulen et menisin vaan pois. Pelkäisin ja itkisin sit ku oon turvassa, ehkä. Mutta EN herättäis metsästysviettiä juoksemalla.

Sen sijaan isot kissat ja sudet yms... Luulen että koittaisin lähestyä. Isoja kissoja koska kissa, susia koska koira se on sekin. Mä en uhoa niille, enkä siis ole uhka. Eikä koskaan ole tullut mieleenkään pelätä sen enempää kissoja ku koiria. Jos moinen mut tappaa ni sen hyväksyn osana kiertokulkua. Nälkäänsä ne sen tekis, ei pahuuttaan kuten kaksijalkaiset.

[Mikisu]

Tapahtui silloin kun asuin Helsingissä opiskelija-asunnossa. Asunto ei ollut solu-asunto.

Heräsin keskellä yötä unesta ja olin yhtäkkiä täysin valveilla ja täysin varma, että huoneessa on joku. En avannut silmiäni, en uskaltanut. En tiedä kuinka on mahdollista herätä unesta hetkessä täysin valppaaksi avaamatta silmiään, mutta näin tapahtui. Vaistosin, että jos vain pysyn paikallani ja teeskentelen nukkuvaa, se jonka uskon olevan lähettyvillä, hiipii pois. Makasin liikkumatta monta kymmentä minuuttia yrittäen hengittää raskaasti kuin unessa. Sitten tunsin olevani taas yksin.

Siitä lähtien suljin makuuhuoneeni oven yöksi. Myöhemmin luin lehdestä, että joku asuntoihin öisin tunkeutunut, ihmisiä näiden nukkuessa tarkastellut mies oli tuomittu teoistaan. En voi tietää oliko tuo mies tai joku muu todella kyseisenä yönä minun asunnossani, mutta muistan sen varmuuden johon heräsin tuolloin yhtäkkiä keskellä yötä sekä sen varmuuden, jolla pelosta huolimatta ymmärsin sitten parinkymmenen minuutin kuluttua olevani jälleen yksin.

[Verna]

^Mikisun kokemus kuulostaa minusta ihan unihalvaukselta...

http://yle.fi/uutiset/unihalvaus_vie_ky ... si/6705190

[Mikisu]

En tuntenut pahuuden läsnäoloa, vaan toisen ihmisen läsnäolon. Olisin myös pystynyt liikkumaan, teeskentelinhän raskasta hengitystäkin monta minuuttia ja laskin ajan kulua. Mutta paljon mahdollista että silti tuollainen kokemus kyseessä mihin linkkasit.

[Diamond dog]

Tapahtui silloin kun asuin Helsingissä opiskelija-asunnossa. Asunto ei ollut solu-asunto.

Heräsin keskellä yötä unesta ja olin yhtäkkiä täysin valveilla ja täysin varma, että huoneessa on joku. En avannut silmiäni, en uskaltanut. En tiedä kuinka on mahdollista herätä unesta hetkessä täysin valppaaksi avaamatta silmiään, mutta näin tapahtui. Vaistosin, että jos vain pysyn paikallani ja teeskentelen nukkuvaa, se jonka uskon olevan lähettyvillä, hiipii pois. Makasin liikkumatta monta kymmentä minuuttia yrittäen hengittää raskaasti kuin unessa. Sitten tunsin olevani taas yksin.

Siitä lähtien suljin makuuhuoneeni oven yöksi. Myöhemmin luin lehdestä, että joku asuntoihin öisin tunkeutunut, ihmisiä näiden nukkuessa tarkastellut mies oli tuomittu teoistaan. En voi tietää oliko tuo mies tai joku muu todella kyseisenä yönä minun asunnossani, mutta muistan sen varmuuden johon heräsin tuolloin yhtäkkiä keskellä yötä sekä sen varmuuden, jolla pelosta huolimatta ymmärsin sitten parinkymmenen minuutin kuluttua olevani jälleen yksin.

Tuli heti mieleen Töölön tiirikkamies :00
Lisää kauhustooreja!

[Mikisu]

Onhan niitä ollut muitakin kuin Töölössä.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 26171.html

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikke ... s-/2052294

Yhdenlainen fetissi tuokin.

[Mark]

Tuli mieleen eräs lapsuuden tapahtuma joka häiritsee minua vielä tänäkin päivänä. Saatoin olla noin 5 vuotias,muistikuvat ovat usvaiset mutta jotakuinkin tapahtumat menivät näin:Olimme kotona minua vähän vanhemman sisareni ja äitini kanssa kun ovikello soi.Äiti katsoi ikkunasta kuka oven takana oli ja vaikutti hätääntyneeltä ja sanoi sitten sisarelleni että "menkää äkkiä piiloon ja olkaa ihan hiljaa,siellä on se nainen",tässä vaiheessa myös sisareni vaikutti pelokkaalta.Juoksimme sisareni kanssa makuuhuoneen vaatekaappiin ja kuulin naisen sanovan:Tulin katsomaan lapsia,johon äiti vastasi etteivät he ole kotona..ja sitten nainen kai lähti muuta en tuosta illasta muista mutta se monesti vaivannut minua tässä vuosien saatossa koska siihen liittyy jotain selittämättömän pelottavaa kun näin äitini pelkäävän,uskoin että meille tapahtuisi oikeasti jotain pahaa.Olen tästä joitain kertoja udellut äidiltäni mutta hän väittää aina ettei muista sellaista tapahtuneen josta oma veikkaukseni on että hän kyllä muistaa mutta ei halua kertoa.Kuka tuo nainen oli ja miksi hän halusi tavata meidät,ei ehkä koskaan selviä minulle.Mielenkiintoinen tapaus kaikenkaikkiaan.

Minkä ikäinen hän oli? olisiko ollut joku dementikko tai vastaava? tai muuten vaan pöpi tapaus, joka ei ole enää elänyt tässä maailmassa. Tosin tuo että äitisi ja siskosi tunsi hänet herättää hieman epäilyksiä. Voi olla että jos olet ollut sen verran pieni että äitisi ja siskosi on olleet tietoisia tuollaisesta pöpi tapauksesta ja eivät ole halunneet sinua asialla vaivata.


Tähän aiheeseen liittyen ei ole niinkään pelottava tapaus, mutta kerron kuitenkin. Tässä pari vuotta sitten katselin kerrostalon ikkunasta ulos(tielle päin) ja näin siellä yöllä kävelemässä jonkun umpivalkean hahmon, mietin vähän aikaa että mikähän siellä nyt menee. Meni viikko ja taas illasta näin saman valkoisen hahmon käppäilemässä, selvisikin sitten että kyseessä oli dementikko, joka oli syystä tai toisesta pukeutunut täysin valkoisiin vaatteisiin, oli kyllä mielenkiintoinen näky tuolla pimeässä.



Tätä kirjoittaessa muistui toinenkin tarina mieleen, joka on jäänyt todella mietityttämään pitkän aikaa. Taisin olla 10-vuotias noihin aikoihin ja oli aina tapana käydä kävellen kaupassa kun oli sellaisen 5 min kävelymatkan päässä. Eräänä iltana menin ihan normaalisti kauppaan ja tulomatkalla olin ihan jo kotini vieressä, sellaisen pitkän tien päässä(vasemmalla puolella oli oja, jonka ylitettyä sai hyvin oikastua oman kerrostalon rappuun) kun huomaan toisen henkilön olevan siellä toisessa päätä tietä, henkilö pysähtyy tuijottamaan vähäksi aikaa ja sitten lähtee juoksemaan kohti, arvaa vaan millä vauhdilla allekirjoittanut lähti kipittämään kotiinsa(onneksi oli lähellä) en jäänyt ottamaan selvää mitä asiaa henkilöllä oli. Siinä oli kiva adrenaali vyöryssä yrittää saada jo lukkoon mennyttä rapun alaovea auki avaimella, oli muuten pirun helpottonut olo kun pääsin rappuun sisälle ja tiesin että tuskin kyseinen henkilö sitä ikkunaa siitä rikkoo ihan tuosta vaan(ei sillä että olisin jäänyt odottelemaan rappuun että kyseenomainen henkilö sinne oven taakse ilmestyisi)


Outoa tuossa myös oli se, että ennen tuota juoksuepisodia tuli sellainen olo että joku seuraa(varmaan tuttu tunne monelle) jo silloin katsoin taakseni ja näin jonkun hölkkäävän kaukana minusta, en siinä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota sen enempää. Kuitenkin kun olin tien päähän tullut, niin uteliaisuuteni voitti ja halusin nähdä seuraako henkilö oikeasti minua vai tekeekö mielikuvitus tepposet. Taisi mennä minuutti kun näin miten henkilö aluksi hölkkäsi, sitten huomasi minut ja pysähtyi vähäksi aikaa. Sitten lähti tulemaan täyttä häkää juoksemalla kohti. Erikoista tässä on myös se, että itse seisoin autotiellä(kun oli aikomuksena ojan yli oikaista kotiin) niin tämäkin juokseva henkilö lähti tulemaan kohti tienreunaa pitkin, jos kyseessä olisi ollut normaali ihminen, niin se olisi käyttänyt oikealla puolella menevää suojatietä.

[Diamond dog]

Olen ihan varma että näin perjantaina Merja Vaaran kummituksen En edes usko kummituksiin, mutta ajettiinpahan kotipaikkakunnalle päin Rovaniemeltä ja sillä välillä näkyi valkoinen hahmo juoksemassa tien yli. Ei sentään liftannut kyytiin :0

[Smirre]

Mordfabrik:voisiko kyseessä olla sos.viranomainen,joka käynyt ovella?Ei kaikilla ole tarvinnut olla kummoinenkaan syy vierailuun tai vierailuyritykseen.Luulotautisen tai kusipäisen naapurinkin ilmoitus on joskus riittänyt.Ja joskus ennenmuinoin, leskeytynyt tai eronnut nainen oli isommasti linssin alla sos.toimen suunnalta.Lapset on yleensä tietämättömiä monista asioista,mitä aikuiset joutuvat kohtaamaan,eikä ole tarpeen heille ihan kaikkea kertoakaan,koska lapset helposti myös ovat huolissaan vanhemmastaan/vanhemmistaan.

[mordfabrik]

Mordfabrik:voisiko kyseessä olla sos.viranomainen,joka käynyt ovella?Ei kaikilla ole tarvinnut olla kummoinenkaan syy vierailuun tai vierailuyritykseen.Luulotautisen tai kusipäisen naapurinkin ilmoitus on joskus riittänyt.Ja joskus ennenmuinoin, leskeytynyt tai eronnut nainen oli isommasti linssin alla sos.toimen suunnalta.Lapset on yleensä tietämättömiä monista asioista,mitä aikuiset joutuvat kohtaamaan,eikä ole tarpeen heille ihan kaikkea kertoakaan,koska lapset helposti myös ovat huolissaan vanhemmastaan/vanhemmistaan.

Tuokin voi olla kyllä mahdollista tosin meillä asiat lienee ollut hyvin joten siksi mietin tuota piilottamisen tarvetta.Tuo oli sitä aikaa myös jolloin Jammu sedän tapaus oli otsikoissa ja ihmiset näkivät namu setiä ja tätejä jokapaikassa ja olivat varpaillaan aina jos ulkopuolinen aikuinen oli liian tuttavallinen lapsille,tällaisiakin tapauksia muistan pari.

[McPanty]

Miulla on muistona lapsuudesta "Pannuhuonekummitus" miksi me nimettiin tää tapaus.
En muista minkä ikäinen olin, about 6...tuskin vielä koulussa. Muistikuvat on siis melko hatarat. Oltiin kotona kolmestaan kahden isosiskoni kanssa, vanhemmat oli iltaa viettämässä.
Kotitalo on omakotitalo, jossa ulko-oven lisäksi pannuhuoneen/varaston sekä autotallin ovet.
Pannuhuone on aivan keittiön seinän takana.

Jossain vaiheessa yötä alkoi pannuhuoneesta kuulua meteliä. Julmettua Kolinaa ja miehen huutoa. Mies huusi mm. Apua. Olimme aivan paskajäykkänä, etenkin nuorempi isosikoni, jota vanhemman siskon piti halata koko ajan kun se tärisi kuin kylmissään olis ollu... Huudettiin yhteen ääneen vanhemman isosiskon johdolla keittiöstä sinne seinän läpi "Kuka siellä on!?" (tuon huutamisen muistan selvästi) vastaukseksi tuli vaan avunhuutoa tms. Koputeltiin seinään ja sieltä tuli koputuksia takas. En muista yhtään, kuinka kauan tää kesti ennenkun vanhemmat saatiin paikalle.
Soitettiin paikalliseen tanssiravinteliin äidille ja iskälle. He tulivat poliisien kanssa samoihin aikoihin paikalle ja pannuhuoneesta löytyi känninen ventovieras mies. Oli vissiin vaan hortoillu jostain meidän talolle (valot näkyy isommalle tielle, muuten melko kaukana kaikesta) ja menny eka ovesta sisälle. Ovi oli lukitsematon pannuhuoneen ovi. Siellä sit pimeässä panikoinut ja ruvennu riehumaa ja huutanu apua. Tuhoista en muista muuta kun repeilleet lämpöeristeet pannuhuoneen putkien päältä. (Liekkö ukolle palovammoja tullut mahdollisista kuumista putkista)

Se tyyppi kävi seuraavana päivänä meillä pahoittelemassa asiaa ja toi meille lapsille suklaata. Ihan normaali tyyppi noin niinkun muutoin. Mielestäni vanhempanikaan eivät sitä miestä tunteneet.

Tosin jälkikäteen mietittynä, se ukko sai olla ihan tuhannen tinassa ja sekasin, että eksyttää ittensä sellaseen pienen makuuhuoneen kokoseen, pienellä ikkunalla varustettuun varastotilaan, jossa palo-ovi itse lämmitysuuni-tilaan, johon myös menny rymyämään. Onneks ei tullu kolistelemaan suoraan varsinaiselle ulko-ovelle, tiiä miten paskana sitä sit oltais oltu. Tai tiedä häntä, jos olikin pahat mielessä ollu alunperin... Tosin siinä tapauksessa olis tuskin tullu asiaa pahoittelemaan.