http://yle.fi/uutiset/nuoren_naisen_pai ... in/7927975Yle kirjoitti:Kotimaa 16.4.2015 klo 10:03 | päivitetty 16.4.2015 klo 10:03
Nuoren naisen päiväkirja kertoo sadistisista menoista työleirillä Suomessa: "Raskaana olleita kidutettiin ja tapettiin"
Pian julkaistavan kirjan mukaan Suomessa harjoitettiin toisen maailmansodan aikana yhtä karmeita julmuuksia kuin Saksassa. Naisten työleirillä valvojana työskennellyt Saara Tuukkanen uskalsi avata suunsa vasta vähän ennen kuolemaansa.
Saara Tuukkanen löysi vuonna 1943 lehti-ilmoituksen, jossa haettiin nuoria koulutettuja naisia töihin. Hän oli juuri valmistunut sosiaaliohjaajaksi ja päätti tarttua tilaisuuteen, vaikka työn sisällöstä ei kerrottu mitään.
– Saara läpäisi testit ja hänelle ilmotettiin, että työ on teidän. Hän sai matkalipun Heinävedelle, mutta ei vielä silloinkaan ei tiennyt, millaisen työn oli ottanut vastaan, kertoo Saara Tuukkasen poika Risto Joutjärvi yli 70 vuotta myöhemmin.
Vasta perillä selvisi, että kyseessä oli naisten työleiri ja Saara Tuukkanen oli valittu leirin valvojaksi. Nuori nainen ryhtyi pitämään leirillä kahta päiväkirjaa.
– Toinen oli työnantajaa eli Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriötä varten, toinen omaan käyttöön.
Risto Joutjärvi kirjoitti äitinsä päiväkirjan pohjalta kirjan tämän näkemistä julmuuksista.
Surkeat olot
Heinäveden leiri oli telttaleiri, jolla työskenteli noin sata naista. Ihmisiä koukattiin sinne poliisin voimin, ja toisia vietiin pois – eikä heistä enää kuultu.
– Leirille toimitetut naiset eivät päässeet hakemaan kotoaan vaatteita ja lapset vietiin suoraan lastenkotiin. Naisilla oli kova huoli lapsista, kun miehet olivat rintamalla tai kaatuneet.
Väkeä tuotiin leirille kaikista yhteiskuntaluokista. Oli kommunisteja, asunnottomia, prostituoituja, sairaanhoitajia, opettajia. Huonoin kohtalo oli juutalaisilla.
– Suomessa puhutaan, että Saksaan olisi lähetetty vain kourallinen juutalaisia, mutta Heinävedeltäkin lähetettiin. Riitti että oli juutalaista sukuperää tai ollut naimisissa juutalaisen kanssa.
Yhteen telttaan ahdettiin yli kymmenen naista.
– Siellä ei ollut edes käymälää, pelkät riu'ut ja ämpärit. Alkuun teltoissa oli pohjana pelkkiä havuja, kunnes metsäyhtiö teki pintalaudoista jonkinlaisen lavitsan sinne.
Vesisateeseen kovassa kuumeessa
Naisten piti tehdä raskaita metsätöitä. He työskentelivät pareittain ja kokoon oli saatava kolme tai neljä halkomottia päivässä.
– Jos tavoite ei täyttynyt, johtaja määräsi lisämotteja. Leirin päätteeksi joillakin naisilla oli 75 mottia rästissä.
Kun syksy ja viileät ilmat tulivat, naisilla saattoi olla yllään pelkkä villatakki joka oli jäänyt päälle ennen leirille joutumista.
– Kengät olivat paperia tai pahvia, puhki kuluneet. Sukkia ei ollut vaan naiset joutuivat tekemään jalkarättejä matonkuteista.
Metsätöitä tehtiin vesisateessa jopa yli 40 asteen kuumeessa. Vaatteita ei saatu millään kuiviksi ja märät vaatteet puettiin uudelleen päälle seuraavana päivänä.
– Lopulta Saara teki valituksen metsäyhtiölle, ja naisille saatiin lisää vaatteita. Leiriläisille oli aikaisemminkin toimitettu vaatteita, mutta johtaja oli myynyt ne mustassa pörssissä.
"Heil Hitler" ja surma veripuulla
Leirin johtaja oli käynyt koulutuksensa Saksassa ja käyttäytyi sen mukaisesti.
– Johtaja oli sadisti. Hän sanoi, ettei yhteiskunnan pohjasakka tarvitse mitään. Hän oli sitä mieltä, että kaikki joutaisivat Saksaan leireille ja siellä heidät olisi jo tapettu. Johtaja palvoi Hitleriä ja huuteli teltassa "Heil Hitler" -tervehdyksiä.
Päiväkirjan mukaan erityisen julmuuden kohteeksi joutuivat raskaana olevat naiset.
– Leirin lähellä oli puu, jota sanottiin veripuuksi. Leiriläiset olivat nähneet, kuinka siellä oli ammuttu raskaana ollut nainen ja lapsi oli otettu ulos ja isketty puuhun.
Päiväkirjan mukaan johtaja myös kidutti raskaana olleita naisia. Erästä naista hän juoksutti niin, että tälle tuli keskenmeno.
– Nainen meni yöllä synnyttämään johonkin latoon ja kaapi itse vauvan ulos. Saara oli mukana etsintäpartiossa. Johtaja sanoi, että suoraan töihin vain.
Yritettiin tappaa
Leirejä perustettiin myöhemmin lisää. Saara Tuukkanen yleni jossakin vaiheessa apulaisjohtajaksi. Hän oli vaikeassa tilanteessa johtajan ja leiriläisten välillä.
– Johtajalle ei sanottu vastaan. Hän uhkasi Saaraa, että Saara joutuu leirille töihin jos asioita lähtee eteenpäin.
Toisaalta leiriläisetkn suhtautuivat nuoreen naiseen vihamielisesti.
– Hänet yritettiin tappaa monta kertaa. Romanit hänet aina pelastivat.
Saara Tuukkanen uskalsi avata suunsa omalle perheelleenkin vasta loppuaikoinaan.
– Nämä asiat painoivat häntä niin paljon. Sitten aloimme kirjoittaa tätä kirjaa varten yhdessä.
"Kaikki julki"
Saara Tuukkanen kuoli vuonna 2011. Joutjärvi ei kirjaa tehdessään löytänyt Heinäveden leiristä arkistodokumentteja.
– Tietoja ei löytynyt mistään. Paperit on piilotettu. Vain muutamia valokuvia on löytynyt.
Joutjärvi äänitti äitinsä muistoja 40 tuntia ennen tämän kuolemaa.
– Saara sanoi, että kaikki julki, niillä sanoilla. Jätin sieltä vain vähän pois.
Ei tämän oikeastaan kokonaisuutena pitäisi tulla yllätyksenä. Ainoa mikä yllätti oli tuo juutalaiskysymys: Onko niiden 8 lisäksi tosiaan lähetetty useampia sittenkin? Varsinkin tälläisessä yhteisössä missä johtaja on suoraan Saksasta oppinsa saanut se kuulostaa jopa loogiselta että kaikki juutalaiset tai heidän kanssaan enempi seurustelleet perheineen olisi lähetetty. Oikeastaan suurempi synti onkin sitten se, että tähän asti niiden tiedettyje lisäksi meillä ei ilmeisesti ole aavistustakaan keitä nämä muut lähetetyt olivat. Jollekin tutkijalle mielenkiintoinen uusi aihe tutkittavaksi?
Toinen tähän julkaistuun uutiseen liittyvä juttu tulikin sitten tutkijalta:
http://yle.fi/uutiset/tutkija_jatkosoda ... sa/7931307Yle kirjoitti:Kotimaa 16.4.2015 klo 10:52 | päivitetty 16.4.2015 klo 10:52
Tutkija: Jatkosodan työleirien naiset olivat kuritonta väkeä – karkailivat ja juopottelivat isäntien kanssa
Saksan vankileirejä Suomessa tutkinut oikeus- ja hallintohistorian dosentti Lars Westerlund sanoo, että olot sodan aikaisilla työleireillä olivat surkeat. Hän ei kuitenkaan usko, että raskaana olevia naisia olisi tapettu.
Suomen maaseudulla toimi jatkosodan aikana noin 15 naisten työleiriä. Niillä työskenteli useita satoja naisia.
– Oli vaikeiden naisten työleirejä ja lisäksi rangaistusleirejä, joita kutsuttiin kansanomaisesti kurikomppanioiksi, kertoo Saksan vankileirejä Suomessa tutkinut oikeus- ja hallintohistorian dosentti Lars Westerlund.
Leirejä alettiin perustaa vuonna 1942. Osa niistä oli telttaleirejä, joiden olot eivät olleet kummoiset. Työstä maksettiin palkkaa, mutta naiset joutuivat maksamaan työvarustuksensa ja ruokansa itse.
– Esimerkiksi Vieremässä oli leiri, jonka teltat vuotivat, ei ollut vessoja ja muona valmistettiin avotulella ulkosalla, Westerlund kertoo.
Leireille päätyi etupäässä laitapuolen kulkijoita ja irtolaisia, jotka viettivät epäsäännöllistä elämää ja saivat toimeentulonsa kyseenalaisin keinoin. Työteho oli matala ja naisia jouduttiin kovistelemaan. Johtajilla oli myös oikeus määrätä ylimääräisiä työsuorituksia.
– Se ei varmastikaan ollut helppo ryhmä. Oli kieltäytymisiä ja rettelöintiä. Leireillä ei ollut kummoista vartiointia ja niiltä oli helppo karata. On paljon esimerkkejä, kuinka naiset juopottelivat paikallisten isäntien kanssa.
Heinäveden leiristä ei todisteita
Westerlund sanoo, että Saara Tuukkasen päiväkirjan kuvailemasta Heinäveden leiristä ei kuitenkaan löydy todisteita. Sen sijaan Joensuun pohjoispuolella Pielisvedellä oli kaksikin leiriä, joiden tiedot ovat Kansallisarkistossa.
– Olisiko tässä tapahtunut väärinkäsitys? En halua väittää, etteikö Heinävedellä olisi leiriä ollut. Voi olla, että hän on lähtenyt Heinävedelle ehkä tilapäiselle telttaleirille, ja leirit on myöhemmin perustettu Pielisvedelle.
Westerlundin mukaan tapaus, jossa raskaana oleva nainen vauvoineen olisi tapettu, ei kuulosta uskottavalta.
– Naisille tehtiin lääkärintarkastus ja raskaana olevia ei leirille viety. Toisaalta naiset seurustelivat isäntien kanssa, joten siinä mielessä raskaudet olivat mahdollisia. Suhtaudun tähän kuitenkin varauksellisesti.
Johtaja kuittasi pistoolin
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työvoima-asiain osasto myös sai runsaasti valituksia leiriläisiltä, joiden seurauksena johtajat saivat myös nuhteita. Westerlundin tiedossa on vain yksi tiukka naisjohtaja.
– Hän oli rakennusmestari Martta Mikkonen, joka oli isokokoinen ja pelottava nainen. Asiakirjoista käy ilmi, että hän oli kuitannut pistoolin.
Westerlund ei usko, että juutalaisten tai juutalaista sukuperää olevien kohtalo olisi Suomessa ollut kovin erilainen kuin historiankirjoissa on kuvattu.
– Voi tosin olla, että arkistoista on siivottu pois kiusallisimmat asiakirjat. Tämä ei ole mitenkään tavatonta. Asiaa on kuitenkin tutkittu paljon ja uskon, että ministeriön tasoinen viranomainen on suhtautunut asiaan vakavasti.
Toisaalta ministeriön toimintaa voi Westerlundin mukaan myös kyseenalaistaa.
– Jos ylin taho olisi toiminut asianmukaisesti, se ei olisi sallinut leirien kurjuutta. Leiritoimintaa pyrittiin kyllä kehittämään ja vuonna 1944 käyttöön otetut erikoistyöleirit saattoivat olla vähän toimivampia.
Kumpaan tietoon minfolaiset luottavat enemmän? Sikäli jos ensimmäinen uutinen pitää paikkaansa, on suomalaisilla kestänyt kauan aukaista sanainen arkkunsa tuonaikaisista leirien sisällöistä (vaikka näistä tutkimuksia jonkun verran onkin tehty). Miksi? Siksikö että suomalainen ns. temppuilemattomuus onkin vain myytti ja todellisuudessa ihan yhtä julmia ja kusipäisiä tempauksia siellä on ollut kuin vaikka saksalaisillakin?
Entä jos se ei pidäkään paikkaansa, miksi vanha nainen keksisi tälläisiä tarinoita ja varsinkin, jos niistä on päiväkirjatkin olemassa jo kymmenien vuosien takaa, mikä olisi ajanut hänet keksimään nuo tarinat jo silloin? Vai olisivatko päiväkirjatkin pelkkä väärennös?
Suomen työleirit eivät ole itselleni kauhean tuttu aihe (vielä), joten ihan mieluusti kuulisin muidenkin ajatuksia ja ihan tietoon perustuvia seikkoja puolesta tai vastaan. Tai aiheesta ylipäätään.
Joo Chikatillo, holokausti oli varmaan niiden kuunatsien tekosia, uhrit ovat menehtyneet vain mielikuvituksessa.
).Sitten oli sellainen pikkuleiri kuin Neuengamme, jossa oli 106.000 vankia ja 55.000 kuollutta, Sachsenhausen 200.000 vankia ja 100.000 kuollutta, Ravensbrückia unohtamatta, jossa oli 150.000 vankia ja 90.000 kuollutta, nämä kaikki nykyisen Saksan alueella. Tuossa nyt aluksi 301.000 nykyisen Saksan alueella olleiden vankileirien kuolinmäärät, koitas Chikatillo hakea jostain uskottava (ei minkään kuunatsien) lähde jossa on liittoutuneiden Saksaan suorittamien pommitusten kuolleiden määrä edes puolet tuosta.
