poepporoo kirjoitti:Eiköhän monella kriminaalilla rikolliselle polulle ole ajanut ihan helpon tien "menestykseen" tavoittelu. Silloin ei riitä se siwan kassana olo, vaan täytyy olla jotain suurempaa ja hienompaa.
Miten kaukana nämä "eiköhän..." -mielikuvasi ovatkaan todellisuudesta! Taitavat nyt tietyt julkisuudessa olleet rikostapaukset hämärtää yleistä käsitystä "rikollisista"... Kaikki rikolliset eivät suinkaan ole elämänmittaisen työuran ensin tehneitä ja sitten isoja rahasummia tai satojen kilojen huumelasteja pyöritelleitä ja niistä lopulta kiinni jääneitä kavereita.
Tosiasia on, että iso osa rikollisille teille ajautuneista ihmisistä ON saanut elämässä ne huonot kortit. Suurimmalla osalla vangeista on vaikea päihdeongelma, oppimisvaikeuksia, terveys- ja/tai mielenterveysongelmia ja koko liuta muita elämänhallinnallisia ongelmia. Isolla osalla näistä ihmisistä on ollut lapsesta lähtien laitostausta, rikkinäiset perhesuhteet, huostaanottoja, katuelämää ja varhain aloitettu, elämän mittainen päihteiden käyttö. Ei, "huonot kortit" eivät oikeuta mihinkään, mutta ne ovat usein selittävä tekijä ihmisen historian ja valintojen kannalta, ja vaikuttavat myös myöhemmässä elämässä siihen, miten näitä ihmisiä tulisi vankeusrangaistuksen aikana kuntouttaa, jos heidät oikeasti todella halutaan mukaan yhteiskuntaan. Ihmisten taustat ja ongelmat eivät ole samanlaiset, eikä yhtä autuaaksi tekevää kriminaalipoliittista ratkaisuakaan siten ole. Päihdeongelmaiset huume- ja väkivaltarikolliset ovat aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin esim. talousrikolliset.
On itsestäänselvää, että rikoksista kuuluu saada rangaistus (puuttumatta nyt tässä kohtaa siihen, mikä on oikea rangaistusasteikko mistäkin rikoksesta Suomen Laki -nimisessä opuksessa ja miten kansan oikeustajua vastaavasti oikeuslaitos rangaistuksia säädetyllä asteikolla milloinkin mittaa). Mutta sitten, kun sotketaan samaan soppaan kaikki rikokset ja rikoksentekijät (kuten itse katson tässä ketjussa tehdyn); päihdeongelmaiset, rikkinäiset ihmiset, jotka eivät ole rikoksiaan rikastuakseen tehneet (saati sitten onnistuneet niillä rikastumaan) vaan kyetäkseen hankkimaan seuraavan kama-annoksensa, ja toisaalta aikuisella iällä enemmän tai vähemmän tietoisesti taloudellisen hyödyn houkuttamana rikolliselle uralle lähteneet, niin silloin on kyllä puurot ja vellit niin sekaisin, ettei sitä soppaa lusikoi kukaan. Jotta jonkinlaista järkevää keskustelua pystyttäisiin käymään, on ensin ymmärrettävä, miten erilaisia ihmisiä ja tilanteita sanan "rikolliset" taakse kätkeytyy. Kyseessä ei ole yksi homogeeninen ryhmä samoine ongelmineen ja samoine ratkaisuineen.
Tämä kirjoitus ei ole puolustuskirjoitus kenellekään. Olen vain itse ollut sen verran kriminaalimaailman kanssa tekemisissä, että katson sieltä syntyneen sellaista ihmisten erilaisuuden ja ihmiselämän monimuotoisuuden tiedostamista, jota soisin monille muillekin. Ihmisestä ei tule rikollista siten, että aikuinen ihminen valitsee tietoisella päätöksellä ryhtyä "hyväksi" tai "pahaksi". Erilaiset lyhyt- tai pitkäaikaisemmat tarpeet ja ongelmat vaikuttavat ihmisen motiiveihin ja valintoihin. Jokainen varmasti haluaisi hyvän elämän, mutta esim. vankilasta tyhjän päälle vapautuvalle ihmiselle, joka on asunnoton, rahaton, päihdeongelmainen, vailla päihteetöntä sosiaalista verkostoa jne., on entinen elämä ja entinen verkosto helppo ja usein ainoa ratkaisu. Tällaiselle ihmiselle "siwan kassaksi" ryhtyminen ei ole vaihtoehto. Hän ei sellaiseksi pääsisi vaikka haluaisikin, eikä mitään helppoja reittejä tai helppoa elämää ole tarjolla, menestyksestä puhumattakaan. Hengissä pysymisessäkin on täysi työ. Tyhjän päälle vapautuminen on jokapäiväistä ja ei - toisin, kuin monet tuntuvat luulevan, ei vangeille järjestetä asuntoa ja työnnetä rahanippua käteen siviilielämän sujuvaan alkuun saamiseksi. Jokainen voi yrittää kuvitella itseään tuohon tilanteeseen, jos pystyy.
Ymmärrän kyllä, että aihe on tuskaisen vaikea, se on sitä poliittisille päätöksentekijöillekin. Mutta kun meillä sivistysvaltiossa ei nyt vain ole "saunan taakse ja nappi ottaan" -rangaistuksia, niin peräänkuuluttaisin ymmärrystä ihmiselämän moninaisuudelle ja sitä kautta rakentavalle keskustelulle niidenkin ihmisten tukemiseen mukaan yhteiskuntaan, jotka ovat ne huonot kortit saaneet ja vääriä valintoja aiemmin tehneet.
Ai niin, ja lopuksi positiivisena vastauksena tämän ketjun otsikon kysymykseen: Parantaminen on väärä sana, mutta elämänmuutos on mahdollinen, ja elämänmuutoksen tehneitä on paljon.
Maassa on yksityisesti omistetut vankilat, joilla on paljon lobbausvaltaa. Mm. three-strikes- lakien takia on väkivallattomille pikkurikollisille annettu LWOPpia (life without parole):