Eikö siinä tapauksessa olisi kyse juuri huomionhakuisuudesta ja "maailma ei ymmärrä meitä" -asenteesta??Riippuu siitä onko henkilöllä jonka pääkallo metsästä löytyi vielä hengissäolevia lähiomaisia ja rakkaita joille pääkallon näytteillä olo voisi aiheuttaa ahdistusta... mutta kivikautisen pääkallon kyseessä ollen se kai olisi melko epätodennäköistä?CharlesBronson kirjoitti:Jos metsästä löytyisi kivikautinen pääkallo, niin onko inhimillistä laittaa se näytille?llewellyn kirjoitti:On sitten onnettomuus tai itsemurha: näillä ihmisillä on lähes poikkeuksetta läheisiä ja rakkaita - ja on ihan itsestäänselvää, jos on vähänkin inhimillisyyttä, ettei levitetä ruumiiden kuvia julkisuuteen. Ei kai tästä kukaan voi vakavissaan olla eri mieltä?
Taidan olla vähän eri mieltä. Vaikka lähipiirissä ollut omaehtoisia kuolemantapauksia. Läheiset joutuvat hyväksymään kuolleen omaisen ratkaisun, koska eivät voi sille mitään. Eivät elinaikana eikä sen jälkeen. Yksilö tekee omat ratkaisunsa. Jos joku nuori päättää olla hyppäämättä junan alle tämän kuvan ja sitä seuranneen kohun jälkeen. Tytön kuolemalla on ollut merkitys. Itsemurhissa on sama kuin huumeissa, totuus lopettaa romantisoinnin.llewellyn kirjoitti:On sitten onnettomuus tai itsemurha: näillä ihmisillä on lähes poikkeuksetta läheisiä ja rakkaita - ja on ihan itsestäänselvää, jos on vähänkin inhimillisyyttä, ettei levitetä ruumiiden kuvia julkisuuteen. Ei kai tästä kukaan voi vakavissaan olla eri mieltä?
Niin. On tullut juteltua eräänkin nuoren kanssa tästä asiasta. Järjestäin heidän mielestään junan alle jättäytyminen on helppo ja nopea tapa kuolla. Ehkäpä niin, mutta itse en menisi itsemurhimaan toisten työpaikalle. Kiipeäisin ennemmin kuuseen.samoilija kirjoitti:Taidan olla vähän eri mieltä. Vaikka lähipiirissä ollut omaehtoisia kuolemantapauksia. Läheiset joutuvat hyväksymään kuolleen omaisen ratkaisun, koska eivät voi sille mitään. Eivät elinaikana eikä sen jälkeen. Yksilö tekee omat ratkaisunsa. Jos joku nuori päättää olla hyppäämättä junan alle tämän kuvan ja sitä seuranneen kohun jälkeen. Tytön kuolemalla on ollut merkitys. Itsemurhissa on sama kuin huumeissa, totuus lopettaa romantisoinnin.llewellyn kirjoitti:On sitten onnettomuus tai itsemurha: näillä ihmisillä on lähes poikkeuksetta läheisiä ja rakkaita - ja on ihan itsestäänselvää, jos on vähänkin inhimillisyyttä, ettei levitetä ruumiiden kuvia julkisuuteen. Ei kai tästä kukaan voi vakavissaan olla eri mieltä?
Näin juuri! Itsemurhan voi tehdä todella monella tavalla. Jos valitsee junan eteen heittäytymisen, on varmasti tietoinen siitä, että junaliikenne pysäytetään luultavasti ainakin 1,5-2 tunniksi ja asiasta tiedotetaan melko laajasti, jos kyseessä on vilkkaasti liikennöity reitti ja junan alle on jääty päiväsaikaan, jolloin liikennettä on paljon. Keskellä asutusta saattaa olla paljonkin silminnäkijöitä. Jos hyppää junan eteen keskellä kaupunkia (vaikka aseman lähellä), niin tyhmempikin tajuaa silloin, että silminäkijöitä on paljon. Jos saman tekisi yöllä ja vähän syrjemmässä, saisi kuolla jokseenkin rauhassa. Minusta tuntuu, että junan alle jättäytyminen on kannanotto tai ihminen on muuten vaan halunnut lähteä näyttävästi. Jos kesälahden nuoret olisivat hirttäneet itsensä tai ottaneet viinaa ja pillereitä kumpikin tykönään tai vaikka yhdessä, niin en usko että tapahtuma tuntuisi ihmisistä niin traagiselta ja elämää suuremmalta kuin kahdestaan junan edessä seisominen. Jos valitsee junan alle jäämisen, altistaa itsensä suuresti julkisuudelle ja se on oma valinta. Minusta hyvinkään kuvan levittäminen ei ole moraalisesti oikein, mutta toivon että sillä on sellainen vaikutus, että junan alle menemistä suunnitelevat harkitsisivat jotakin toista itsemurhatapaa (siihen en usko, että joku päättäisikin skipata itsarin kokonaan).Gladys kirjoitti:En ota kantaa siihen mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Mutta kommentoin sen verran, että tämän päivän ihminen, joka tietoisesti päättää päivänsä julkisella paikalla ja toisten nähden tietää tasan tarkkaan päätyvänsä uutisiin ja jaettavaksi nettiin ja sitä myöten läheistensä silmiin ja korviin ja tajuntaan. Kenellä silloin on vastuu?
Onnettomuuksien uhrit ovat eri asemassa, he ovat tilanteessa tahtomattaan.
Muoks. Lisäsin kommentin läheisistä.
Saattaa olla täysin normaalikin nuori, joka on joutunut käsittämättömän järkyttävän näyn todistajaksi. Siinä täristessään hänelle on tullut mieleen, että kunpa kaverit tietäisivät kuinka kammottava näky tämä on ja sitten tulee mieleen ottaa kuva. Hän on kenties näyttänyt sitä yhdelle tai kahdelle parhaalle ystävälleen, jotka ovat ehkä halunneet näyttää sen vielä jollekin muulle ja ovat siksi pyytäneet lupaa saada kuvan omaan kännykkään. Kuvasta keskusteleminen on luultavasti ollut kriisiapua tuolle nuorelle, mutta homma lähti lapasesta ja nyt hän muun järkytyksen lisäksi koko kansan syntipukki.Tay77 kirjoitti:Kuten jo aiemmissa viesteissäni totesin, minusta tuollaisten kuvien ottajien ja levittäjien päässä, kasvatuksessa jne täytyy olla jotain vikaa. Yritin vain ymmärtää (en hyväksyä!) miksi kuitenkin ovat toimineet näin...
Itsemurhan tekemistä pidetään yleisesti merkkinä mielenterveysongelmista. Onko mielenterveysongelmainen vastuussa teostaan?Tay77 kirjoitti:Tokihan itsemurhan vastuu kuuluu sen tekijälleGladys kirjoitti:Hyvä kysymys. Minä olen sitä mieltä, että vastuu kuuluu tekijälle. Mitä olen ymmärtänyt, niin moni suunnittelee ja hekumoi tekoa pitkään, jopa vuosia, ja selvittelee / pohtii /googlaa erilaisia vaihtoehtoja. Kyllä siinä ajassa ehtii prosessoimaan myös teon kaikki mahdolliset jälkiseuraukset ja päätymiset nettiin.URSA kirjoitti: Sitäpaitsi, voiko itsemurhan tekevää ihmistä pitää vastuullisena teoistaan? Niin epätoivoiseen tilanteeseen ajautunut henkilö ei välttämättä ajattele, ehtiiko joku ottamaan ruumiista kuvan, ennen kuin pelastushenkilöstö ehtii ruumiin luokse. Yleisesti ottaen itsemurhan tekevä henkilö ei välttämättä ole siinä mielentilassa, että pystyisi olemaan vastuussa teoistaan.. Ketään ei toki kuoleman jälkeen voida syyttää tai edes torua mutta kyllä minusta on selvää, että näiden molempien junaturmien "syylliset" (esim. kuljettajien traumat) ovat vain ja ainoastaan junan alle menneiden. (Mikäli nyt ei yhtäkkiä tapauksissa ilmene rikosta; esim joku työntänyt junan eteen...)
Mielenterveyden ongelmia on hyvin eriasteisia. Osa itsemurhaajista on varmaan syyntakeettomia (harhoissa olevat, vakavasti masentuneet, impulssikontrollin häiriöstä kärsivät tms.), mutta osalla olisi mahdollisuus hankkia itselleen apua tai parantaa itse tilannettaan tekemällä parempia valintoja elämässään. Geeniperimä (luonne) vaikuttaa myös siihen, kuinka ihminen suhtautuu vastoinkäymisiin. Jotkut eivät taivu koskaan, vaikka lapsuus olisi ollut turvaton ja kamala ja vastoinkäymisiä ja sairauksia pukkaisi toinen toisensa perään. Joku rakkaudella kasvatettu luovuttaa vähäisiltä tuntuvien vastoinkäymisten takia. Minun tuttavapiiriini kuuluu kaksi vakavasta kroonisesta masennuksesta kärsivää ihmistä, mutta ihmeesti he vaan ovat puskeneet eteenpäin jo vuosikymmeniä, vaikka mikään terapia tai lääkitys ei ole heitä parantanut eikä luultavasti tule koskaan parantamaankaan. Se on ollut hyvä asia, että he ovat jaksaneet olla kiinnostuneita muidenkin asioista niin, että vaikka eivät itse juurikaan jaksa ottaa yhteyttä, he ovat kiinnostuneita muiden kuulumisista kun tavataan tai soitellaan. Silloin jää lopulta yksin, jos muhii niin syvällä omassa liemessään, että haluaa puhua vain itsestään ja sitten kun jää yksin, on entistä pahemmassa suossa.URSA kirjoitti:Itsemurhan tekemistä pidetään yleisesti merkkinä mielenterveysongelmista. Onko mielenterveysongelmainen vastuussa teostaan?
