Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17033
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Kakolanmäellä sattui ja tapahtui

Vanha Turun Kakola lienee Suomen legendaarisin vankila. Jotkut sitä pelkäsivät, jotkut eivät. Niiden mielestä, jotka siellä joutuivat lusimaan Kakola saattoi olla jopa hyvinkin ”vapaa” vankila. Vaikka Kakola oli ”vapain” oli se samalla tiukin.
Arki Kakolassa meni kuten se nyt menee kaikissa vankiloissa. Sama rytmitys päivästä toiseen. Herätys noin 06.30, aamiainen ja sen jälkeen vankityötä. 11-12.00 lounas ja taas työtä. Illallinen noin klo 16.00, jonka jälkeen vanki suljetaan selliinsä aamuun asti.

Vankilan työ on pakkotyötä, nykyään sitä vain kutsutaan sanalla osallistumisvelvollisuus. Sama asia. Vangin on osallistuttava työtoimintaan tai muihin vankilan järjestämiin esimerkiksi opiskelujuttuihin. Jos et osallistu joudut suljetulle osastolle, jossa kopin ovi on kiinni 23/7. Osallistumalla työtoimintaan saat pieniä vapauksia.

Vankiloissa on monenlaisia töitä. Kakolassa työtä tehtiin ainakin puusepän verstaalla, metallipajalla ja kirjasitomossa. Sitten oli remonttiryhmä ja monenlaisia putsarin (siivoojan) hommia. Oli kongiputsari, joka hoiti osaston siivouksen ja pihaputsari, joka putsali pihaa. Suosittu homma oli myös aisamiehen eli aisurin homma. Siihen pääsivät vain harvat. Nimi kertoo todellakin totuuden.

Kakolan aisuri oli parivaljakko, joka kuskasi keittiöltä ruoka-astiat isoilla miesvetoisilla aisakärryillä ”länteen” ja ”komppaniaan”. Kakolassa nimittäin ei ollut ruokalaa vaan vangit söivät osastolla selleissään, jonne ruoka tuotiin keittiöltä isoissa tonkissa. Kun kärryihin lastattiin muutaman sadan vangin ruuat niin homma oli hyvinkin vastuullinen toimi.

Aisurien piti nimittäin ensinnäkin keittiöltä tultaessa jarrutella kärryjä pitkässä alamäessä. Ei saanut päästää liian vapaasti kärryjä menemään omalla painollaan, muuten lasti olisi saattanut kaatua ”pajakurvissa”. Toisaalta piti ottaa huomioon yösellisiiven kohdalla oleva maassakulkeva vesikouru, ettei kärry hyppäyttänyt liikaa ja tonkat eivät leviäsi kentälle. Tyhjiä tonkkia takaisin keittiölle kuskatessa piti osata ottaa sen verran vauhtia, että pääsi ylämäen ylös asti keittiölle yhdellä kertaa.

Kun päivän työt oli tehty niin ovet suljettiin joskus klo 17.00 aikaan. Sen jälkeen vanki sai viettää sellissään aamuun asti. Paitsi neloskerroksen avolla, jossa ovet menivät kiinni klo 22.00. Iltaisin työssäkäyvät pääsivät erilaisiin iltatoimiin kuten ulkoiluun, käsityöverstaalle, punttisalille tai vaikkapa pullakirkkoon. Iltatoimiin ei ollut pakko mennä, mutta jos halusi niin sinne pääsi. Varsinkin kesäisin ulkoilu oli suosittu harraste, sillä kesäaikaan sen kesto oli talvisen tunnin sijasta kaksi tuntia.

Ulkoilussa suosittuja toimia olivat tietenkin linnabodaus. Komppanian ja vanhan yöselliosaston nurkassa oli 5 x 5 metrin puulava, jossa oli penkki ja kyykkytelineet. Lisäksi oli monenlaisia painoja. Osa porukasta kiersi eli käveli pihaa ympäri. Pihan reunoilla kulki polku, jota pitkin yhden kierroksen mitaksi saattoi tulla joku 200 metriä. Hurjimmat treenasivat tällä kierroksella maratoonille.

Sen lisäksi pelattiin annes-palloa. Nimi tulee viereisestä vankimielisairaalasta, jonka lempinimi oli Annes. Kovassa lääkityksessä olevan henkilön reaktiot taas ovat hitaat. Annes-pallo on tenniksen ja lentopallon sekoitus. Verkko on kuten tenniksessä, mutta muuten säännöt kuten lentopallossa + pelaaja saa käyttää jalkoja. Pallo saa myös pompata kerran maasta. Pelit saattoivat olla hyvin kiivaita, sillä usein niistä saatettiin lyödä vetoa.

Pullakirkko oli nimenä ja ilmiönä hauska. Nimittäin lähiseurakunnista saattoi silloin tällöin käydä seurakuntanaisia vierailulla. Tilaisuuksissa tarjottiin tietenkin herran nuhteita, mutta saarnan päälle sai pitkopullaa ja kahvia. Ja pääsi keskustelemaan oikean naisen kanssa. Jotkut vangit menivät näihin tilaisuuksiin ihan vain nähdäkseen naisia ja saadakseen ilmaiset pullakahvit. Siitä nimi pullakirkko.

Viikonloppuisin lauantai oli tohinapäivä. Vankilan sauna oli auki muutaman tunnin ja samassa yhteydessä sai vaihdettua vaatteet ja petivehkeet. Möly oli kauhea kun täyteen tatuoidut äijät heittivät kilpaa löylyä isossa saunassa.

Myös kirjasto oli auki muutaman tunnin. Kakolan kirjasto oli melko kattava kirjasto ja siellä oli paljon hyviä kirjoja filosofiasta historiaan. Varsinkin ennenvanhaan historian kirjat olivat hyvin suosittuja vankien keskuudessa. Lisäksi rikosromaaneja luettiin ja karttakirjoja selattiin. Kakolan kirjastossa oli myös pieni musiikkiosasto, josta sai c-kasetteja ja cd-levyjä lainaksi.

Lauantaisin oli myös kanttiini, eli ”ostopäivä”. Kakolassa kuten muissakin vankiloissa on kanttiini, josta vanki voi ostaa jotain pientä. Vanki sai työstä joitakin vuosia sitten joku vajaa 100 euroa kuussa, joka piti riittää tupakkaan, kahviin, tonnikalaan, pullaan ja sen sellaiseen. Karkkiin. Joillakin saattoi olla omaa rahaa. Sitä ei kuitenkaan voi käyttää rajattomasti vaan omarahan osuus kanttiinista on rajattu muutamiin kymppeihin.

Kakolan lauantapäivä menikin: pyykit, sauna, kirjasto ja kanttiini.

Kakolan vintillä pelattiin talvisin sählyä ja lentopalloa. Vintillä oli myös hyvät harrastetilat, jossa saattoi tehdä erilaisia puukäsitöitä ja vaikkapa öljyvärimaalausta. Ennenvanhaan erilaiset käsityöt olivat suosittuja iltaharrastuksia, mutta televisioiden yleistyttyä käsityöt ovat nykyäänkin enemmän jo vanhan liiton hommia.

Kakola oli jaettu viimeisimpinä vuosina neljään asuttuun osastoon, joista ”länsi” oli suurin. Siinä oli neljä kerrosta plus kellarissa ns. rundiosasto. Kerrokset oli jaettu vielä kahteen päätyyn, etelään ja pohjoiseen. Ykkönen oli suljettu osasto ja sen yhteydessä ns. lisko. Kerrokset 2-4 olivat tavallisia osastoja, joissa ovet menivät kiinni klo 17, paitsi neloskerroksella, jossa toinen pääty oli ns. avo-osasto, joka suljettiin klo 22.00. Osastoja oli yhteensä siis kahdeksan ja kullakin asui 15-25 vankia.

Sitten oli erikseen ”komppania”, jossa oli 2-4 hengen sellejä ja tulo-osasto. Näistä täysin erillään oli ikäänkuin omana vankilana ”pohjoinen”, jossa asuivat karkaamisalttiit, vasikat tai muuten ongelmatapaukset. Sitten oli pieni matkaselliosasto, jossa asui 2-3 matkaselliosaston putsarivankia.

Iltaisin Kakolan länsiosastolla, jos sattui saamaan sellin Aurajoelle ja sataman suuntaan, yläkerroksista oli hienot näköalat Aurajoen suulle. Moni vanki kiipesi iltaisin ikkunalle katsomaan satamaan klo 20.00 saapuvat Viking Linen ja Tallinkin alukset.
pt-media
15/09/2019
Tallinkin alukset
Tallink-Siljan alukset tässä kait tarkoitettiin.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Avatar
Rescuer
Perry Mason
Viestit: 3642
Liittynyt: Ti Heinä 08, 2008 8:15 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rescuer »

^Silja Linen. Tai no viimeiset vangit ovat voineet Tallink Siljan nimissä kulkevia laivoja nähdä, kun 2006 vasta Tallink Siljan osti ja Kakola tyhjeni 2007.
Mitä enemmän vihreitä hymiöitä, sitä heikommat argumentit.
Eräässä entisessä hallituspuolueessa oltiin erittäin kiinnostuneita uusista pilvipalveluista. Sitten joku kertoi heille, ettei pilvipalveluilla ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa...

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Annespallosta on eri versioita. Me pelasimeme säännöillä kuin normaali lentopalloa, paitsi yksi kosketus sai olla maassa. Kummallakin puolella yksi tai kaksi pelaajaa. Tuolloin oli muutenkin sivilissä kovia puulaakijoukkueita. Palokunta kävi pelaamassa ja olin vankilan joukkueessa. Kahdessakin eri vankilassa. Kummassakin palokunta voitti ja tasoero oli selkeä. Henkilökunnan voitimme yleensä aina.

Merimiehiä oletko. Tuohon vastattiin merimies on erimies. Näin kauan silvilissä olleena joskus näen ihmisiä, joista oletan tiettyä taustaa. Kysynkin; oletko merimies. Yleensä vastaus on asiallisen hymyilevä. Poikkeuksia on. Kysyin yhdeltä ulkonäön perusteella 70+ ukolta, oletko merimiehiä. Ukko kysyi, oletko poliisi, poliisit kyselee. Höh! Tämä ilmiselvästi nuoruudessaan nähnyt ja kokenut otti nokkiinsa asiasta. Itseä ukon ylimielisyys tympäisi. Ei siinä mitään jos haluaa olla rauhassa kaikista vankilaan liittyvistä, mutta asian voi esittää myös kohteliaasti. Ainakin neutraalisti. Tuolla tavalla ukko paljasti entisyytensä.

Katsoin tarkemmin tapausta. Ei herätä mitään huomiota ihmismassassa. Kiinnostukseni oli näkyvillä oleva vanha vankila tatuointi. Muuten ukko ei ole mielenkiintoinen. Vaatetus asiallinen, mutta tukka pitkä ja rasvainen. Näissä mietteissä seurasin keskikokoisessa myymälässä tätä äijää, ja koitin omassa mielessä arvella taustoja. Tutkielman lopputulos: Nuoruudessaan äijä oli ollut käänteissään raju. Vaikka oli hiukan tuuliajolla, tiesi mitä teki. Nykyisyys ukolla oli, ettei halua olla missään tekemisissä muiden merimiesten kanssa. Sosiopaatti on erakko.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Lastenkodeista ja vastaavista laitoksista ongelmanuorille tuli ohjelmaa. Oikein toimittaja oli käynyt paikalla ja vauhkona lypsi tietoa laitoksen johtajalta. Ohjelmassa päästiin asiatasolle, kun ohjelma siirtyi studioon ja Annika Damström otti ammattilaisena ohjeet käsiin. Tulee tunne, että nyt mennään liikaa nuorten ehdoilla. Rangaistuksia oli tullut, mutta mikä oli nuoren oma vastuu rikkeeseen?

Nuoruuden uhmassa aikoja sitten myös itse skrivailin poliisilaitoksen putkan seinälle: Ei huorat hurmaa aikä linna lannista.
Matkalaukun puukotus ja postiauton kivitys 2v 4 kk kuria.

Tuolloin virkavalta käytti kovia otteita. Niistä en valita, sillä se oli muillekin luontaisetuna tuossa elämäntavassa. Nuorisovankilassa oli kova kuri. Perjantai aamuna ylivartija kuulutti: Tänään tulee VAHO n tarkastaja, kenellä ei ole selli puhtaana ovet pysyy kiinni koko viikonlopun, ja toimintakieltoa.
Yleensä ei noista naristu. Huomasin jo aika nuorena, että tiukasti oikeuksistaan kiinnipitävät vangit olivat eristysselleissä. Joku teki 200 kantelua vuodessa. Nykyään joku kantelee ja luku tuhansissa. Jokaisella on oikeus tehdä kantelu jos on tarvetta.

Vankivaunuihin oli kanssa kiinnitetty huomiota. Luvattiin patjat sekä ruuan ja veden saannin parannuksia. Patjoja ei ennen ollut. Eväspussin ja pienen maitopurkin juusto- ja voinappeineen sai matkaan alkuvaiheessa. Oulu Helsinki väli kesti 16 tuntia. Asemilta ja varsinkin vankila kaupunkeihin jäi vankeja ja uusia tuli tilalle. Naisille olivat omat kopit. Käräjäreissulla saattoi joutua olemaankin useammassakin putkassa ja eri vankilan matkasellissä. Karkureille ja risareille oli sellaiset pienet kopit, joissa oli istuimen vieressä vessan pytty. Itse menin Riihimäelle tuollaisessa. Niitä ei kuitenkaan tietääkseni ole ollut aikohin.

Jack the Ripper
Adrian Monk
Viestit: 2643
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper »

Clarence kirjoitti:
Ke Loka 09, 2019 10:20 pm
Vankivaunuihin oli kanssa kiinnitetty huomiota. Itse menin Riihimäelle tuollaisessa. Niitä ei kuitenkaan tietääkseni ole ollut aikohin.
Vielä 2000-luvulla on tehty dokumentti joka oli muistaakseni "Vankivaunu". Muutama vanki ja yksi vartija kertoi tarinansa. Jäi mieleen naisvangin tarina.
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"

Avatar
Rescuer
Perry Mason
Viestit: 3642
Liittynyt: Ti Heinä 08, 2008 8:15 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rescuer »

Jack the Ripper kirjoitti:
To Loka 10, 2019 2:30 pm
Clarence kirjoitti:
Ke Loka 09, 2019 10:20 pm
Vankivaunuihin oli kanssa kiinnitetty huomiota. Itse menin Riihimäelle tuollaisessa. Niitä ei kuitenkaan tietääkseni ole ollut aikohin.
Vielä 2000-luvulla on tehty dokumentti joka oli muistaakseni "Vankivaunu". Muutama vanki ja yksi vartija kertoi tarinansa. Jäi mieleen naisvangin tarina.
Tuo on tehty 2012 ja silloin muistelen lukeneeni että dokumentti olisi tehty vankivaunun viimeisiltä matkoilta. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/1 ... uton-matka

Mutta eipä näköjään vankivaunuja ole vielä kuopattu, kun viimeisimmät uutiset niistä on viime kuun lopulta https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4ddd ... 34e6227a65
Mitä enemmän vihreitä hymiöitä, sitä heikommat argumentit.
Eräässä entisessä hallituspuolueessa oltiin erittäin kiinnostuneita uusista pilvipalveluista. Sitten joku kertoi heille, ettei pilvipalveluilla ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa...

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Jack the Ribber: "" Clarence kirjoitti: ↑
Ke Loka 09, 2019 11:20 pm
Vankivaunuihin oli kanssa kiinnitetty huomiota. Itse menin Riihimäelle tuollaisessa. Niitä ei kuitenkaan tietääkseni ole ollut aikohin.

Vielä 2000-luvulla on tehty dokumentti joka oli muistaakseni "Vankivaunu". Muutama vanki ja yksi vartija kertoi tarinansa. Jäi mieleen naisvangin tarina. """""""""""""" Samaa nim. Rescuer.

Ribberin ja Rescuen kannattaa lukea juttuni uudelleen, sillä tuossa on valheellisesti siteerattu kirjoittamaani. Oli vankivaunuista dokumenttia tai ei, niintä kulkee vielä 2019 ja siitä eteenpäin.

Pieniä koppeja, missä oli penkki ja pytty, ei tietääkseni enään ole vankivaunuissa. Muuten vankivaunun kopit ovat käytössä!

Kardemumma

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Kardemumma »

Vankivaunuja on olemassa, samoin kuin presidentin kabinettivaunu. Nacci voitaisiin hakea tuollaisella vankivaunulla takaisin Suomeen samaa reittiä mitä menikin sinne aurinkorannikolle. Interrailreissun aikana hänelle voitaisiin antaa käyttöön sometili, jolla voisi viestitellä vain tutkintatiimin ja itsensä välillä.

Jack the Ripper
Adrian Monk
Viestit: 2643
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper »

Kardemumma kirjoitti:
Pe Loka 11, 2019 11:41 pm
Vankivaunuja on olemassa, samoin kuin presidentin kabinettivaunu. Nacci voitaisiin hakea tuollaisella vankivaunulla takaisin Suomeen samaa reittiä mitä menikin sinne aurinkorannikolle. Interrailreissun aikana hänelle voitaisiin antaa käyttöön sometili, jolla voisi viestitellä vain tutkintatiimin ja itsensä välillä.
Suomeen saapumisen yhteydessä muiden juhlallisuuksien ohessa voitaisiin järjestää "Kelle Nacci napsahtaa"-arvonta, onhan jännittävää mikä vankila saisi hänestä Nessin juojan muutamaksi tulevaksi vuodeksi. Rixu voittaisi tietenkin ja pahat kielet osaisivat kertoa että arvonta oli painotettu arvonta siinä mielessä että 100% äänestyslipuista sisälsi sanaparin Riihimäen vankila.
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"

Avatar
Rescuer
Perry Mason
Viestit: 3642
Liittynyt: Ti Heinä 08, 2008 8:15 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rescuer »

Clarence kirjoitti:
Pe Loka 11, 2019 10:36 pm
Ribberin ja Rescuen kannattaa lukea juttuni uudelleen, sillä tuossa on valheellisesti siteerattu kirjoittamaani. Oli vankivaunuista dokumenttia tai ei, niintä kulkee vielä 2019 ja siitä eteenpäin.

Pieniä koppeja, missä oli penkki ja pytty, ei tietääkseni enään ole vankivaunuissa. Muuten vankivaunun kopit ovat käytössä!
Kyllä minä ymmärsin mitä tarkoitit, ihmettelin lähinnä että vieläkö vankivaunut ovat liikenteessä.
Kaksi neljästä vankivaunusta, eli Nom11001 ja Nom11002 hylättiin 2009 ja silloin puhuttiin kahden jäljelle jäävänkin olevan teknisesti niin huonossa kunnossa että niidenkin hylkäämistä suunniteltiin parin vuoden sisällä.
Ja tiedossa oli, ettei uusia vankivaunuja enää tule, uuden hinnalla kun kuskaisi muutaman vuoden vangit autoilla...
Mitä enemmän vihreitä hymiöitä, sitä heikommat argumentit.
Eräässä entisessä hallituspuolueessa oltiin erittäin kiinnostuneita uusista pilvipalveluista. Sitten joku kertoi heille, ettei pilvipalveluilla ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa...

tokkaukko
Christopher Lorenzo
Viestit: 1694
Liittynyt: Su Syys 15, 2019 1:12 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja tokkaukko »

Rescuer kirjoitti:
Su Loka 13, 2019 5:34 pm
Kyllä minä ymmärsin mitä tarkoitit, ihmettelin lähinnä että vieläkö vankivaunut ovat liikenteessä.Kaksi neljästä vankivaunusta, eli Nom11001 ja Nom11002 hylättiin 2009 ja silloin puhuttiin kahden jäljelle jäävänkin olevan teknisesti niin huonossa kunnossa että niidenkin hylkäämistä suunniteltiin parin vuoden sisällä.
Ja tiedossa oli, ettei uusia vankivaunuja enää tule, uuden hinnalla kun kuskaisi muutaman vuoden vangit autoilla...
No vaikea on jakelu saada vangeille jotka menee väliä oulu-helsinki,voi olla 10-30 äijää,yks jää sukevalle,toinen pelsoon,kuopioon,riksu jne.Kuka tuota jakelua painaa jollain linja-autolla vaikka 30 ukon kans joista suurin osa voi olla erittäin vaarallisia ja karkaus alttiita.
Siinä on turvallisuus kaukana sellaisen lastin kans jos ne saa päähän karata koko remmi sieltä
Tai sit kuljetuksessa on vain yks jätkä niin tyhmää se on vankibussilla ajaa oulusta helsinkiin,700km yhteensuuntaan ja sitten tyhjällä autolla takas vai jääkö ne vartijat odottaan helsinkiin vaikka kolmeksi viikoksi pohjoiseen lähtevää kuljetusta jos ei ole pohjoiseen menijoitä sillä aikaa yhtään?
Rovaniemi-oulu välillä on vankibussi nykyään,ennen oli junakin mutta se väli ei ole ku 250km ja rovaniemelle kerätään koko lappi Kemiä lukuunottamatta ja yhdessä kuljetuksessa on 2-10 ukkoa;kemiläiset tulee kyytiin sitten väliltä kun on niin pieni paikka ettei varmaan ole viikottaista kuljetusta

30.09.2019 eli pari viikkoa sitten:
VR:llä on käytössään kaksi vanginkuljetusvaunua
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4ddd ... 34e6227a65
Jos peli on epäreilu,älä pelaa.

tokkaukko
Christopher Lorenzo
Viestit: 1694
Liittynyt: Su Syys 15, 2019 1:12 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja tokkaukko »

2012 vankivaunusta tehdiin dokumentti matkustajien kantilta,mukana pari murhaajaa junamatkalta pohjoisesta etelään sekä perusrivirikollisia

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/1 ... uton-matka
Jos peli on epäreilu,älä pelaa.

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17033
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Kakolan kuuluisassa vankilassa rakkaus roihusi – ex-vartija paljastaa, mihin työssään törmäsi: ”Saattoi sellissä tai suihkussa tapahtua”

Uudessa Tositarinoita Kakolasta -podcastissa paljastetaan tapahtumia vankilan seinien sisältä.
KIVENHEITON päässä Aurajoen rannasta sijaitseva Kakolanmäki oli puolen vuosisadan ajan Suomen pahamaineisimpien vankien koti.

Vangit siirrettiin Kakolasta vuonna 2007, mutta paikan kylmäävä lumo ei ole kadonnut mihinkään. Kakolanmäelle on muuttanut ravintoloita ja kahviloita ja vankilarakennusten tiloja saneerataan asunnoiksi, mutta paikalla järjestetään edelleen tutustumiskierroksia, joiden aikana voi kuulla legendaarisia tarinoita kiven sisästä.

Nyt noita tarinoita – ja myös harvinaisempia legendoja – on mahdollista kuulla maanantaina julkaistavassa Tositarinoita Kakolasta -podcastissa. Storytel-äänikirjapalvelussa julkaistavan podcastin on tuottanut Suomen Podcastmedia.

Kahdeksanosaisen sarjan juontajana toimii Kakola Yhtiöillä työskentelevä Anu Salminen, joka tunnetaan myös Kakola: Vankilan tarina -kirjan toisena kirjoittajana.

Salmisella on vastaus siihen, miksi Kakola kiehtoo ihmisiä edelleen.
– Se oli 150 vuotta kielletty, mystinen maailma, eikä kukaan tiennyt, mitä siellä tapahtui. Kakola vain pamahti tasaisin väliajoin uutisiin, esimerkiksi silloin, kun sieltä karkasi porukkaa. Siellä ovat olleet ne legendaarisimmat vangit, hän pohtii Ilta-Sanomille.
– Ihmisiä aina kiinnostaa salaperäinen ja kielletty. Se oli oma maailmansa keskellä Turkua.

Kakolan entinen vankila tunnetaan muun muassa pahamaineisista vangeistaan. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Kakolan entinen vankila tunnetaan muun muassa pahamaineisista vangeistaan. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Kakola.jpg (79.11 KiB) Katsottu 10562 kertaa
Salmisen kanssa on keskustelemassa ihmisiä, jotka ovat jollain lailla kytköksissä Kakolaan. Joka jaksolla on oma teemansa. Käsittelyssä ovat muun muassa kuuluisat pakotarinat mutta myös aiemmin vähemmälle huomiolle jääneet ilmiöt kuten kiviseinien sisäpuolella tapahtuneet rakkaussuhteet.

Vangit aloittivat usein yksinäisyyttä lievittääkseen kirjeenvaihdon jonkun vapaaehtoiseksi itsensä ilmoittaneen naisen kanssa. Kirjoittelu saattoi johtaa avioliittoon, sillä ilman sitä ei päässyt kaksin perhehuoneeseen kerran kuussa.

– Yksi mies kertoi, että hän lusi 10 vuotta Kakolassa ja ehti kuusi kertaa naimisiin kirjekavereiden kanssa, Kakolan entinen vanginvartija Ari Uusitalo kertoo podcastissa.

Uusitalo vahvistaa keskusteluissa Salmiselle, että myös miesvankien väliset suhteet olivat yllättävänkin yleisiä.
– Sitä yritettiin pitää vähän piilossa, mutta kyllähän vartija monesti törmäsi tällaisiin tilanteisiin, että oli kahden miehen välinen rakastelukohtaus menossa, Uusitalo kertoo.
– Yleensä he pyrkivät samaan kahden hengen selliin, mutta jos se ei ollut mahdollista, saattoi ovien auki ollessa jossain sellissä, WC:ssä tai suihkussa tapahtua. Saunapäivinä näihin välillä törmättiin.

Uusitalon mukaan kyse ei ollut pelkästään seksistä, maksullisista palveluksista tai hyväksikäytöstä. Aitojakin tunteita syntyi.
– Varmaan siinä oli sitäkin, että nuoret pojat hakivat turvaa isähahmosta, ja vanhemmat vangit tykkäsivät, kun siinä oli nuorempi mies, hän miettii.

Rakastavaisten välisiä kohtaamisia tapahtui yllättävissäkin paikoissa. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Rakastavaisten välisiä kohtaamisia tapahtui yllättävissäkin paikoissa. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Kakola_pesutupa.jpg (62.73 KiB) Katsottu 10562 kertaa

Podcastissa kuullaan minä-muodossa myös erään vanginvartijan tarina. Hän ihastui Sarita-nimiseen vankiin, joka istui tuomiota veropetoksesta.
– En ole koskaan nähnyt mitään niin lumoavaa kuin Sarita, vartija paljastaa.
– Sarita ei ole ensimmäinen, joka pyytää minua välittämään hänelle palkkioita miesvangeilta. Toisaalta tekisin mitä vain, että Saritalla on hyvä olla, vaikka se tarkoittaisi muutaman tupakan kuljettamista miesten osastolta.

Sarita lupaa vastineeksi huolehtia vartijan fantasioista, jos tämä kuljettaa palkkiot, jotka Sarita on saanut strippaamisesta. Yleisönä ovat miesvangit, joihin hänellä on etäisyyttä kaksi ikkunaa ja kalterit.
– Tapaamme luokkahuoneessa. Ojennan askin, mutta Sarita ei kiirehdi tarttumaan siihen. Sen sijaan hän laskeutuu polvilleen eteeni ja alkaa avata vyötäni, vartija kertoo.

Tapaamisia on joka maanantai, kunnes tarina saa ikävän lopun.
– Suljen silmät ja tartun Saritaa hiuksista. Yhtäkkiä ovi aukeaa. Sen jälkeen minulla ei ole ollut asiaa vankilaan, vartija kertoo.
– Vasta vuosia myöhemmin rakastuin uudelleen ja ymmärsin, että minun ja Saritan väliset tunteet olivat täysin yksipuolisia.
IltaSanomat
14.10. 8:00
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tapaus Sarita sijoittuu ilmeisesti Turun läänille, sillä Kakolassa ei ollut naisia. Kakolan kierrokset eivät ole aivan loppuunasti mietittyjä. Niissä on ollut sitä mitä yleisö haluaa kuulla. Kävin itse joskus tuon kierroksen. Tein tietenkin virheen kun opas kertoili vankien toilailuista. Puutuin haltioituneen yleisön kuunnellessa asiaan ja sanoin: Ei se noin ollut, ... ei se noin mene. Opas hihkaisi; meillähän on täällä oikea asiantuntija. En ole julkisuuden haluinen, niin koin enemmän impulsiivisen huutamiseni turhaksi. Kaikista ihanteellisin opas olisi ollut entinen pamppu!

Homoudesta sai tuomion ainakin 60- luvun loppuun asti. Tarkkaa aikaa en tiedä, sillä omana aikana se ei ollut rikos, vaan psykiatrisessa tautiluokituksessa oleva ilmiö. Kuitenkin jo ennen 60- lukua henkilökunta katsoi läpi sormien näitä "rakkaus-suhteita". Jos toinen sai siirron eri vankilaan, ei toisen sinne siirto ollut mitenkään harvinainen. 70- ja 80- luvuilla tavattiin vankeja itse-teossa. Noille lähinnä naureskeltiin. Pääsin siivellä tutunkauppaa kiljua juomaan. Yhdellä yli 14 vuoden tuomiota istuvalla oli katsetta poikiinpäin. Kerroksella oli nuori vanki, nuoria sanottiin pojiksi. Sitä tämä pitkän tuomion mies lähti höystämään. Katselimme vuorotellen oven tirkistysreiästä asian etenemistä. Poika ei ollut suostuvainen vanhemman lähentelyyn, ja asia kuivui kokoon.

Monia oli kenellä sivistä tunsin taipumuksia poikiinpäin. En kertonut asiasta muille. Kun se tuli muuta kautta tietoon, saatoin sanoa; olen tiennyt asian jo kauan, mutta en ole viitsinyt kertoa. Homoseksuaalisuus oli häpeä. Ei niin kauaakaan kun Turun läänillä vartija ja vanki lemmiskelivät. Sairaalareissulla vanki oli avautunut ongelmistaan ja saattava vartija oli hyvin ymmärtänyt yskän, olihan myös vartija homoseksuaali. Toiset vangit kielivät, että olivat kuulleet ovien avautuvan ja jotain poikkeavaa ääntä tietystä sellistä. Vartija sai lopputilin.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Helsingissä 79/80 luvun kieppeillä mopoikäset haukkuivat yhtä porukassaan nynnyksi. Tästä suuttuneena sanottu nynny meni pyykkitupaan ja löi veitsellä siellä ollutta hänelle tuntematonta naista. Nynny oli vankilassa yhtäaikaa, odotti oikeudenkäyntiä. En kuitenkaan muista paljonko sai tuomiota teostaan.

Toinen mistä kuulin puhetta oli 70- luvulla nuoresta pojasta. Poika otettiin kiinni tuhopoltoista vai oliko ne rikosnimikkeellä murhapolttoja. Putkassa ollessaan poika tunnusti kaikki, mistä poliisi kysyi. Muistaakseni joutui Nokalle. Tulipalot kuitenkin jatkuivat. Tuolloin poliisin epäilys heräsi, onko oikea henkilö kiinni. Ei ollut ja poika vapautettiin. Tuosta tapauksesta itsellä on vain hämäriä muistikuvia ja toisten kertomaa.

Täällä on asioista paljon tietäviä, niin voisiko joku kertoa kumpaankin tapaukseen lupputuloksen? Doctor Lecter, On anoi kaa, L'amourha ja moni muukin (arvostamani kirjoittaja) voisi valaista. Nykypostissa tai vastaavassa oli tästä tulipalo jutusta juttua 70- luvulla.

Vastaa Viestiin