Vertauksena/ kannanottona vois sanoa, että - Yhdelle koiralle sopii "naks makkaraa" metodi, toiselle "keppi ja porkkana".Howler kirjoitti:Saatana soikoon, alkaa iskeä epätoivo erään läheisen lapsen kanssa. Hän on nyt toisella luokalla, ja jumalauta alkaa olla jo nyt manipuloinnin mestari. Kun tulin reissusta, tämä mukula kinusi jo silloin että pääsisi käymään, mutta minulle se ei käynyt. Sen jälkeen on pommittanut minua joka helvetin päivä, että pääseekö nyt käymään - enkä ole häntä tänne ottanut kun olen tehnyt muuta enkä yksinkertaisesti ehdi vahtia häntä. Ollaan käyty läpi jo tekoitkut ja kaikki nämä, mutta eilen oli kaiken huippu. Pentu karkasi paikasta, jossa häntä koulun jälkeen vahditaan ja soitti minulle, että on kävelemässä meille. Siitähän riemu ratkesi, ihan jo siksi etten itse ollut kotona vaan asioilla. Kaikkein mahtavinta, että tämä karkaaminen tapahtui HERKUN takia, kun häntä vahtinut oli sellaisen lapselta kieltänyt. Koitapa siinä sitten keskittyä asioiden hoitamiseen.
Loppujen lopuksi karkuri oli kyllä palannut hoitopaikkaansa ja kuulemma saanut tärykalvojen täydeltä tietoa miten vastaisuudessa toimitaan. Niin ja älkää todellakaan ymmärtäkö väärin, tämä kyseinen lapsi on minulle todella rakas ja hän osaa olla todella ihana ja suloinen, mutta rehellisesti minua turhauttaa, raivostuttaa, ärsyttää, ahdistaa ja pelottaa tämä kehitys manipuloinnin ja nyt tuon karkaamisen suhteen.
Jos koiran tenavan koiran hermorakenne ja oma tahto on kova, niin se maanittelu ei auta. Pitää vaan keksiä tarpeeksi kova pakko, että prioriteetit alkaa mennä jakeluun ja sitä ennen selvittää, että missä sen yksilön rajat kulkee, niin vältytään passiiviseltya väistämiseltä.