IS vieraili kohudokumentin sharia-lakia saarnaavassa moskeijassa Tanskassa – voisiko asetelma toistua Suomessa?
Viime vuonna Tanskassa heräsi kärjekäs keskustelu siitä, mitä maan muslimiväestö puuhaa moskeijoidensa suljettujen ovien takana. Kohu sai alkunsa TV2:n esittämästä dokumentista, jota Yle näyttää Suomessa nimellä Sharialakia Tanskassa.
Dokumentissa nuori muslimipariskunta Fatma ja Muhammed vierailevat kahdeksassa moskeijassa kolmen kuukauden ajan. Moskeijoissa saarnaavat imaamit eivät tiedä, että pariskunnan vaatteisiin on piilotettu kameroita ja mikrofoneja.
Julkisesti moskeijat kertovat tukevansa muslimien sopeutumista Tanskaan, mutta piilokameroille tallentunut totuus on toinen. Paljastuu, että tanskalaisen yhteiskunnan sisällä on toinen yhteiskunta, joka perustuu Koraanin ohjeisiin ja islamilaiseen sharia-lakiin.
Lain ohjeet ovat kovaa kuultavaa. Lyö lastasi, jos tämä ei rukoile. Poliisiin ei saa ottaa yhteyttä, vaikka aviomies löisi vaimoaan. Mies voi ottaa toisen vaimon, eikä nykyinen voi tälle mitään. Aviorikkojan rangaistus on kivitys. Jumala varoittaa meitä maallisesta laista, moskeijoissa saarnataan.
Aarhusissa sijaitsevan Gelleruppin lähiön laidalla, teollisuushallin naapurissa nököttää keltainen, remontin tarpeessa oleva tiilitalo. Siinä toimii Grimhøjvejn moskeija. Se on sama, jossa imaami Abu Bilal saarnasi dokumentissa naisten kivittämisestä. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun moskeijasta kuullaan vastaavia lausuntoja.
Moskeijan puhemies Oussama El-Saadi ei sulata dokumentin sisältöä sellaisenaan. Pienikokoinen ja herkästi hymyilevä palestiinalaismies painottaa, että se keskittyy sensaatiohakuisuuteen ja tuo esille vain pienen osan islamista.
– Jos sanon asiat suoraan, muslimeilla on ongelmia länsimaissa. Jotkut meistä eivät ymmärrä sääntöjä ja tarvitsevat apua siinä. Tarvitsemme parempaa kontaktia yhteiskuntaan ja yhteiskunta tarvitsee parempaa kontaktia meihin. Iso ongelma on, että hallinto ei ota meitä tosissaan. Kulttuuri ja perinne josta tulemme ei muutu vain sormia napsauttamalla, hän sanoo.
El-Saadi kertoo kaikkien Grimhøjvejn moskeijassa kävijöiden ymmärtävän, että esimerkiksi naisten kivittäminen on Tanskassa laitonta. Hän vetoaa siihen, että imaamit opettavat moskeijassa uskontoa sen mukaan, mitä Koraani ja muut pyhät kirjoitukset käskevät. Aviorikkojan kivitys ja monet muut rangaistukset ovat osa islamia, mutta eivät hänen mukaansa koko totuus.
Ankarat rangaistukset vaativat tuekseen ankaria todisteita, jonka vuoksi niitä käytetään äärimmäisen harvoin. Esimerkiksi aviorikkojan kivittämiseksi tarvitaan neljän todistajan silminnäkijähavainto itse aktista. Pelkkä heiluvan peiton näkeminen ei riitä. Väärän todistuksen antajat joutuvat itse kohtaamaan vaatimansa rangaistuksen.
Lisäksi on olennaista ymmärtää, minkälaisessa maassa muslimi kulloinkin elää.
– Kun kerromme kivittämisestä, niin kyllä, se on kirjoituksissa. Jos kysyt minulta, onko se islamissa, minun täytyy sanoa, että on. Kysymys kuuluu, että voiko niin tehdä täällä lain mukaan.
El-Saadin mukaan vastaavat rangaistukset kuuluvat ainoastaan islamilaisiin valtioihin, jotka noudattavat täysin sharia-lakia. Ne eivät ole, eikä niiden tulisi olla laillisia Tanskassa.
– Emme sano, että näin pitäisi olla Tanskassa tai Suomessa. Ollaksemme hyviä ihmisiä tässä maassa, meidän täytyy olla avoimia ja läpinäkyviä. Kerron sinulle suoraan, mihin uskon. Kun tulin tänne, ymmärsin asuvani maassa, jossa on uskonnon- ja sananvapaus. Mutta kun yritän käyttää niitä, se on yhtäkkiä iso ongelma, hän toteaa.
Samalla El-Saadi toivoo, että Tanskasta, Suomesta ja kaikista muistakin maailman maista tulisi yhtenä päivänä islamilaisia.
– Olisin iloinen. Sanomani on kutsua koko maailma islamiin. Minun tehtäväni ei kuitenkaan ole muuttaa tätä asiaa. En työskentele aktiivisesti sen eteen, mutta ainahan se on mahdollista. Olen palestiinalainen, ja kerran oli valtio nimeltä Palestiina. Yhtenä päivänä siitä tuli Israel. Kaikki on mahdollista.
Entä Helsinkiin suunniteltu suurmoskeija? Ymmärtääkö Kuwaitista moskeijalleen rahoitusta saava El-Saadi, että osa suomalaisista on huolissaan asiasta?
Hän toteaa, että muslimit haluavat olla osa yhteiskuntaa ja tarvitsevat siksi moskeijan. Se lisäisi kantaväestön ja muslimien vuorovaikutusta.
– Me olemme osa näitä yhteiskuntia. Jos haluat, että minusta tuntuu siltä, pyydä kirkkoministeriä antamaan rahaa moskeijaan. Me tarvitsemme sellaisen ja olisimme hyvin kiitollisia, jos hallitus tekisi niin, hän sanoo.
– Minulle ei ole väliä rahoittaako moskeijan Saudi-Arabia tai Honolulu. Älkää sanoko, että rahoitus sieltä on pahasta, jos ette itse anna rahaa. Tässä taloustilanteessa sanoisin, että on hyvä jos tuomme maahan rahaa. Emme käyttäneet verorahoja.
Sharialakia Tanskassa -dokumentin tehnyt journalisti Martin Jensen puolestaan on epäileväinen suurmoskeijaprojektin suhteen. Hän huomauttaa, etteivät Persianlahden maat rahoittaisi projektia, mikäli eivät voisi vaikuttaa lopputulokseen.
– En ole koskaan ollut Suomessa, joten voin vain arvailla. Olisin kuitenkin hyvin yllättynyt, jos Tanskassa tapahtuneet asiat eivät tapahtuisi Suomessa. Sitä tapahtuu kaikkialla maailmassa. Dokumentissa näytimme mikä on poliittisen islamin pohja. Poliittinen islam hallitsee suurempaa osaa moskeijoista kuin Euroopassa ymmärretään. En tiedä missä määrin sitä tapahtuu Suomessa, mutta sitä tapahtuu varmasti.
– Tanskassakin on moskeijoita, joissa saarnataan enemmän hengellisiin asioihin keskittyvää islamia, eikä ajatella, että islamin tulisi hallita elämän jokaista osa-aluetta. Ne ovat kuitenkin pieniä ja suurin osa muslimeista ei ota niitä tosissaan.
Poliittisen islamin mukanaan tuoman radikalisoitumisen estämiseksi ei ole helppoja konsteja, ei ainakaan Jensenin mukaan.
– Tärkeintä on avoimuus ja läpinäkyvyys. Jos tiedät, minkälaisia ajatuksia siellä levitetään, asioista voidaan keskustella. Se on mahdotonta, jos kaikki tapahtuu suljettujen ovien takana. Niin on ollut Tanskassa. Heillä on oikeus esittää ajatuksiansa, mutta se täytyy tehdä avoimesti, jotta niistä voidaan keskustella julkisesti.
Jensen ei usko, etteivätkö länsimaihin muuttaneet muslimit haluaisi muuttaa uusia kotimaitaan mieleisikseen. Siihen heillä on dokumentaristin mukaan täysi oikeus, sillä haluavathan poliittiset puolueetkin muuttaa asioita. Heidän näkemyksensä oikeasta ja väärästä on kuitenkin hyvin erilainen kuin keskivertotanskalaisella.
– Heidän näkökulmastaan oikea tie on Jumalan tie. Jumala on kuvaillut parhaan mahdollisen yhteiskunnan Koraanissa. En usko, että muslimit hautovat vallankumousta, mutta sydämissään he haluaisivat asian olevan toisin, Jensen sanoo.
– Dokumentin esittämisen jälkeen Tanskassa säädettiin niin sanotut imaamilait, joiden mukaan kukaan uskonnollinen johtaja ei saa opettaa Tanskan lakien vastaisia asioita. Kriitikoiden mukaan demokratiaa yritetään suojella rajoittamalla sanan- ja uskonnonvapautta. Uskon, että tällainen keskustelu herää myös Suomessa.
Vaikka piilokameroilla tanskalaismoskeijoissa kuvattu dokumentti on voittanut useita merkittäviä palkintoja muun muassa tutkivan journalismin saralla, se on herättänyt myös kritiikkiä.
Yksi kärjekkäimmistä kriitikoista on Aarhusin yliopiston antropologian apulaisprofessori, elokuvantekijä Christian Suhr. Hän on itse tehnyt kolmen vuoden työn tutkiessaan, kuinka muslimiyhteisöissä suhtaudutaan vakaviin mielisairaustapauksiin.
Suhrin mukaan dokumentti yksinkertaistaa ja tulkitsee imaamien puheita väärin. Se myös esittää kontekstistaan irrotettuja väitteitä tanskalaismuslimien sopeutumisesta yhteiskuntaan. Suhr toteaa myös, että dokumentti sivuuttaa integraation onnistumiset, muun muassa maahanmuuttajanaisten korkean koulutus- ja työllisyysasteen, sekä keskittyy jo valmiiksi konservatiivisiksi tiedettyihin moskeijoihin.
– TV2 editoi materiaalia huomattavasti ja teki siitä dramatisoidun kauhuelokuvan, jonka mukaan tanskalaisimaamit sallivat sosiaalietuuksien väärinkäytön, moniavioisuuden, tahdonvastaisen seksin, naisten ja lasten pahoinpitelyn ja lisäksi kehottavat muslimeita välttelemään tanskalaisia, Suhr kertoo Ilta-Sanomille.
– Kyllä, osalla näistä imaameista on on hyvin konservatiivisia mielipiteitä ja he sanovat ongelmallisia asioita. Dokumentti kuitenkin liioittelee, mitä he sanovat ja miksi niin sanovat, hän lisää.
Suhr huomauttaa myös, että vaikka dokumentti aiheutti Tanskassa huomattavaa julkista keskustelua vaikuttaen jopa lainsäädäntöön, ei sen perusteella kannata käydä Suomen suurmoskeijakeskustelua.
– Työskentelen tällä hetkellä radikalisoitumiseen liittyvien asioiden parissa. Jos keskustelee päivittäin näiden asioiden kanssa tekemisissä olevien ihmisten kanssa, he kertovat, että moskeijoiden sulkeminen tai niiden toiminnan estäminen vain pahentaa ongelmia. Oikea ratkaisu on viranomaisten keskusteluyhteys ja yhteistyö moskeijoiden kanssa.
asuntoministeristä tällä artikkelilla: 
Mutta uskomattoman leväperäistä ja vastuutonta puhetta viherpoliitikon suusta. Sitten tämä puisto-osasto kehtaa syytellä tiettyjä puolueita populismista. Kyllähän tollasella Bahrainiin päin nuoleskelulla nyt kerää vaikka kenenkä ääniä.