Vanhustyön vastuuttomuus

[ketsku]

Ja kyllä kaikilla työpaikoilla paneudutaan henkilöstön osuuteen, siihen, että miten työt priorisoitaisiin mahdollisimman fiksusti, siihen miten kunkin työntekijät vahvuudet ja mahdolliset heikkoudet otettaisiin huomioon ym. Muu työyhteisö ei kauaa katsele jonkun lintsailua jne. En oikein sadassa palaverissa istuneena, työntekijöiden kehityskeskusteluita pitäneenä, työssä mukana olleena ja koko kirjon kokeneena voi sanoa, että nää yksittäiset mätämunat näitä ongelmia aiheuttaisivat tai että henkilöstön asenteita muuttamalla juurikaan mitään muutosta saataisiin aikaan.

[ketsku]

Yleensä johtoportaasta tulee tuota työntekijöiden sättimistä ja kuvitelmia siitä kuinka töiden priorisoinnilla ja reippaalla asenteella hommat hoituvat. Huomaa heti kuka ei todellakaan ole ollut hoitotyön arjessa mukana ja juuri ne ihmiset tekevät päätöksiä. Jokaisen näistä asioista päättävän pitäisi olla muutama päivä töissä laitoksessa yhtenä työntekijänä, ei ylimääräisenä. Muuttuis mielipide todella nopeasti. Suurin osa hoitajista ovat liiankin uhrautuvia ja painavat niska limassa hommia alittaen samalla koko ajan omia standardeitaan siitä millaista sen hoitotyön kuuluisi olla.

[URSA]

Muistisairas, kotihoidon varassa elänyt vanhus nääntyi nälkään. Joku on tehnyt selvästi virheen. Kotihoitajien kuuluu seurata, syökö vanhus riittävästi, pystyykö hän vielä liikkumaan itsenäisesti ja muistaako ottaa lääkkeensä. Jos vanhus ei enää muista syödä eikä ota lääkkeitään, tai pääse ylös sängystä, hänet tulee tottakai toimittaa voinnin huonontuessa sairaalahoitoon tai suoraan hoitokotiin. Vanhuksen omaisia on turha syyllistää asiasta, koska kotihoidolle on maksettu siitä, että nämä asiat hoidetaan ja vanhuksesta huolehditaan. Tässäkin tapauksessa kaikki elossa olevat omaiset ovat asuneet ilmeisesti kauempana, eikä heillä ole ollut mahdollisuutta käydä syöttämässä vanhusta joka päivä. Siksi on hankittu kotihoito, josta on maksettu. Kyseessä on vähintään heitteillejättö.

[ketsku]

Vaikea sanoa mitä tuossa on tapahtunut. Kaikissa kotihoidoissa kyllä puututaan siihen jos kenenkään käynnillä joku ei syö tai ei ota lääkkeitään. Asiat raportoidaan ja konsultoidaan lääkäriä ja toki huonossa kunnossa oleva akuutisti sairaalaan. Toivottavasti selviää mikä kuviossa oli pielessä.

[janita]

Kotihoitoahan järjestetään ostopalveluna eri yrityksiltä. Se mikä palveluun kunkin asiakkaan osalta kuuluu, vaihtelee myös.

Kotipalvelun työntekijät valittavat kyllä järjestäen aikapulaa. Sama hoitaja kun käy useissa kohteissa työvuoron aikana ja nuo käynnit on aikataulutettu tiukasti.

Yksi kotipalvelussa työskentelevä kaverini muuten valittaa usein sitä, kun taas tuhraantui aikaa parkkipaikan etsimiseen. Hän on saanut työssään muutamat pysäköintisakotkin, jotka joutuu maksamaan itse.

Mietin vain että jos käynti on suunniteltu esim. puolen tunnin mittaiseksi, niin monikohan noista mahtaa todellisuudessa olla sitä. Toisella asiakkaalla saattaa olla joku kriisitilanne johon menee ylimääräistä, niin sehän on väistämättä pois seuraavilta. Jos vaikka puolen tunnin käynnillä pitäisi hoitaa ruokailu muiden askareiden lomassa, muttei sitä puolta tuntia olekaan käytössä, niin varmaan jää monesti se asiakas sitten yksin lautasensa ääreen hoitajan jo kiirehtiessä muualle.

Tässä ap. jutussa oli että vanhuksen poika oli ennen hoitanut äitiään ja tämä oli ollut kotihoidon asiakkaana vasta noin kuukauden.

[TuskaistaTietoa]

Noissa tapauksissa pitäisi asia käsitellä erittäin kriittisesti ja hyvin pienellä kynnyksellä potkia pihalle, tai siirtää pilipalipaikalle vastuulliset johtajat. Suomessa ongelma on juuri se, että hyväksytään johtoportaalta löysät heitot, jossa kukaan ei osannut nähdä tai odottaa mitään mistään koskaan.

[ketsku]

Parkkipaikkojen etsimiseen menee todella pitkiä aikoja . Ennen vanhaan huoltoajokyltillä sai ajaa vaikka oven eteen kunhan ei tukkinut pelastustietä. Nykyään ei saa ja paikkojen löytyminen kaupunginosasta riippuen on todella haasteellista. Monesti joutuu jättämään todella kauas kun ensin pyörii ja etsii, sitten vielä tallustella milloin missäkin räntäsateessa asiakkaan luo. Kaikki tämä parkkipaikka-aika ja muu hässäkkä on pois asiakkailta. Monesti aikoja jotka asiakkaalle on merkitty ei ehditä olemaan. Tehdään työt ja lähdetään.

[ora]

Yleensä johtoportaasta tulee tuota työntekijöiden sättimistä ja kuvitelmia siitä kuinka töiden priorisoinnilla ja reippaalla asenteella hommat hoituvat. Huomaa heti kuka ei todellakaan ole ollut hoitotyön arjessa mukana ja juuri ne ihmiset tekevät päätöksiä. Jokaisen näistä asioista päättävän pitäisi olla muutama päivä töissä laitoksessa yhtenä työntekijänä, ei ylimääräisenä. Muuttuis mielipide todella nopeasti. Suurin osa hoitajista ovat liiankin uhrautuvia ja painavat niska limassa hommia alittaen samalla koko ajan omia standardeitaan siitä millaista sen hoitotyön kuuluisi olla.

No kylläpä ottaa koville, etteivät kaikki ole kanssasi samaa mieltä. Jos minuun viittasit, en ole paheksumaasi johtoporrasta. Sairaalassa olen ollut työssä kylläkin, mutta eri tehtävässä. Sekä sairaalatyössä että omaisena olen kohdannut hoitajia, joiden todellakaan ei kuuluisi olla siinä työssä, jota he tekevät. Esimerkkejä en kerro siksi, etten halua tuoda niitä asioita kenenkään räävittäväksi. Ilkeä ja pikkusieluinen ihminen voi toki olla tehokas hoitaja, nämä piirteet eivät sulje pois toisiaan. Omatkaan puheesi vinkumisista ja lätinöistä eivät anna kovin hyvää kuvaa ammattikunnastasi.

[Smirre]

Ei kaikki heikkokuntosten vanhusten kunnon heikentyminen luullaksein oo kotipalvelun syytä.Ehkäpä sitä vanhus tahtookin jo pois.Vaan kun ei mittää muuta jaksa tehä asian etteen,on syömättä-eikä ota niitä vittumaisia oloja tuovia lääkkeitä.Onko inhimillisempää maata kotona-paikas joka on rakas-vaipois ja ehketi pissan ja kakan hajus.Vaiko laitoksen hälinäs ja pakkoliikuttamisen ja pakkopiristämisen ympäristös ? Hirveetä kattoo ku päiväruuan jäläkeen pittää jottai motivoivaa liikkumista harrastaa.Silimät puolummes ootetaan session vetäjää,vaikk olis päiväunien aika.-no niitten aika on sit liian myöhään ja iltauni ei tuu ajois ja pittää niitä pillereitä ottaa,että ollaan sit virka-aikana "hereillä". En ite tota meinaa kohallani elää-jos päättää saan.Miksi aivan väkisin jatkaisin-tai joku muu päättäisi jatkaa-elämääni turhan pitkään pahenevien sairauksieni takia.Vanhuksella voi olla kaipuu pois täältä.Ennen he sai olla jotkut tuvassansa loppuunsa asti.-No toiset peräkammaris.Ja aikas harva joitten kans oon jutellu asiasta,ei tahdo mihinkään laitokseen.Met ootamma päätöstä eutanasiasta-sitä myönteistä.Kuolema on vaan ainoo armahdus täällä maan päällä.

[Valoviikate]

94-vuotias muistisairas ei pääse itse sängystään ylös, eikä muista syödä – kaupungin mukaan kykeneväinen itsenäiseen asumiseen
–Kotihoidon hoitajat antavat ruoan, mutta ne jäävät lähes aina syömättä, Katrina kertoo 94-vuotiaan äitinsä tilanteesta.
21.9. 16:43

”Yksinkö minun on tänne kuoltava?” äiti soitti ja kysyi tyttäreltään.
Kun Katrina, 66, käy äitinsä luona, tämän keittiön pöydältä löytyy koskematon aamupuurolautanen.

– Kotihoidon hoitajat antavat ruoan, mutta ne jäävät lähes aina syömättä, kun kukaan ei ole vieressä kannustamassa. Kun minä istun alas ja sanon, että syöpäs nyt välillä, lusikka menee suuhun. Muuten hän unohtaa syömisen kokonaan, Katrina kertoo.

Ilta-Sanomat kertoi viikko sitten hankolaisen kotihoidossa olleen muistisairaan naisen menehtyneen aliravitsemukseen. Hoitopäiväkirjan merkintöjen perusteella vanhus ei ollut syönyt eikä juonut – paitsi suklaata ja Omar-karkkeja. Katrina liikuttui tapauksesta ja otti yhteyttä Ilta-Sanomien toimitukseen kertoakseen heidän tarinansa.

Katrinan äiti, 94-vuotias vanhus asuu kotonaan Keravan keskustassa sijaitsevassa kerrostalossa kuudennessa kerroksessa. Välillä hissi on poissa käytöstä, mutta silläkään ei enää ole niin paljoa väliä. Alzheimeria sairastava äiti ei enää uskalla omin avuin nousta sängystään, ulos lähtemisestä puhumattakaan.

Äiti odottaa aamuisin sängyssään siihen saakka, että kotihoidon hoitaja saapuu aamupuuron laittoon. Hoitajat käyvät hänen luonaan kolmesti, aamulla ja päivällä 15 minuuttia kerrallaan. Hiljattain iltakäyntiä pidennettiin vartista puoleen tuntiin.

– Eräänä aamuna siskoni meni yhdeltätoista käymään ja hoitaja oli juuri tullut sinne. Äitini oli siis siihen saakka odottanut sängyssään, Katrina kertoo.

Sängystä nouseminen pelottaa, koska aiemmin äiti on kaatunut muutaman kerran sitä yrittäessään. Hänellä on kädessään ranneke, jonka nappia painamalla hän voisi pyytää apua. Muisti on kuitenkin sen verran hauras, ettei äiti enää osaa ranneketta käyttää.

Alzheimeria sairastava äiti ei enää uskalla omin avuin nousta sängystään.

Hakemus hylätty kolmesti

Tytär sisarineen on yrittänyt hakea äidilleen kaupungin laitoshoitopaikkaa kolmesti, tuloksetta. Viime viikolla tulleen viimeisimmän päätöksen mukaan äidin katsotaan olevan niin hyvässä kunnossa, että pärjää yksin kotona. Yksityiseen hoitopaikkaan ei eläke riitä.

Keravan vanhuspoliittisen ohjelman mukaan kaupungin tavoite on, että vähintään 90 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu edelleen kotona. Vuonna 2015 kotona asuvien osuus oli 92,9 prosenttia. Ohjelman mukaan pääpaino palveluiden kehittämisessä on kotona asumista tukevissa palveluissa.

Kotihoidon lisäksi äidin luona käy kahdesti viikossa siivoamassa veteraanipalveluiden apulainen. Äiti palveli lääkintälottana, ja sotavuodet hän muistaa yhä terävästi lähimuistin hapertumisesta huolimatta.

Pesulle tai syömään ei voi pakottaa

Vanhuspalveluiden resurssien niukkuus näkyy äidin arjessa. Kylvettäminen tapahtuu kerran viikossa tiistaisin.

– Yhtenä viikkona huomasin hänen olevan samoissa vaatteissa vielä torstainakin, minkä vuoksi soitin kotihoitoon kysyäkseni asiasta. Hän oli ilmoittanut olevansa niin väsy, ettei halua kylpyyn. Kertaalleen hän oli kolmekin viikkoa ilman kylpyä, koska ei asiakasta voi sinne pakottaa, Katrina kuvailee.

Samantapaisesti on käynyt syömisen kanssa, sillä äitiä ei voi väkisinkään syöttää. Tyttären mielestä riittäisi, jos hoitaja ehtisi hetken aikaa opastaa syömisessä.

– Ei tietenkään ketään voi pakottaa syömään, mutta jos muutaman minuutin ajan joku katsoisi, että edes muutama lusikallinen menisi suuhun. Lääkkeet kuitenkin pakotetaan ottamaan. Se tuntuu vähän hullulta.

Katrinan äiti ei ole päässyt laitokseen hakemuksista huolimatta.

”Yksinkö minun on tänne kuoltava?”, äiti soitti ja kysyi

Perusteena hylkäyspäätökselle on ollut myös omaisten apu. Katrina käy äitinsä luona lähes päivittäin, lukuun ottamatta päiviä, jolloin Helsingissä asuvat sisko tai veli käyvät äitiään tervehtimässä.

– Eivät viranomaiset saa omaisiin vedota. Ei tätä voi omaisten harteille laittaa. Itse olen juuri syövästä ja masennuksesta toipunut. On kerta kaikkiaan raskasta katsoa päivittäin sitä, kun ihminen menee niin huonoon kuntoon.

– Vanhuksille pitäisi pystyä takaamaan arvokas ja turvallinen loppuelämä. Äidin tilanne ahdistaa minua ihan hirveästi, Katrina sanoo.
Toisinaan menee päiviä, ettei äidillä ole aavistustakaan, miten puhelinta käytetään. Kuitenkin aiemmin tänä vuonna hän soitti lyhyen ajan sisään kolmeen otteeseen tyttärelleen. Viimeisin, saman sanoman sisältänyt puhelu tuli elokuun puolivälissä. Katrinan mukaan äidin sanat ovat jääneet soimaan päähän.

– Ettekö te saa minua mihinkään laitokseen? Yksinkö minun on tänne kuoltava? äiti kysyi.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005377517.html

[HerloCCi Solmunen]

Hoitajia voi olla liian vähän, mutta heitä myös on monenlaisia. Inhottaa se mantra, että kaikki vika on aina muissa - päättäjissä, omaisissa, hoidettavissa. Ei ikinä hoitajissa. Ei ole olemassa toista ammattiryhmää, jonka kyky ottaa yksilötasolla vastuuta työstään olisi yhtä olematon. Vikaa etsitään aina toisista.

No en nyt ihan näin sanoisi. Tottakai hoitajat on ihmisiä ja jotkut tekevät työnsä huonosti, toisia ei kiinnosta pätkääkään ym. Mutta esim. kotihoidossa tämmöiselle ei jää oikein sijaa. Käynnit jaetaan muualta eli joku laiskuri ei voi ottaa itselleen vähemmän ja antaa toiselle enemmän. Jokaisen on ne omat käyntinsä hoidettava. Jos lääkkeet jää antamatta sen huomaa heti seuraava, sama koskee montaa muuta hoitotoimenpidettä.

Laitoksissa nykyään kanssa niin kiire, että jokaisen on töitä tehtävä. Hoitotyön (vanhus) yksi iso ongelma on se, että työt kasaantuu tiettyihin kellonaikoihin. Aamutoimet on aamutoimia ja ne olisi tehtävä aamun aikana jotta jokainen saa aamupalaa, mieluiten puhtaissa vaipoissa. Ruoka-ajoista on pidettävä kiinni. Iltatoimet on se toinen ruuhkarumba. Ulkopuolisen silmin voi hyvinkin vaikuttaa, että hoitajia on paljon ja tekemistä vähän mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Ne toimet haluaisi tehdä oikeasti kunnolla ja ennenkaikkea järkevään kellonaikaan. Tämän hoitajapulan (joka ajoittuu tiettyihin kellonaikoihin) vuoksi vanhuksia aletaan laittamaan nukkumaan ja yöpukuihin jo ihan naurettaviin kellonaikoihin esim. klo 16-17. Yövaippoja aletaan laittamaan samaan aikaan jolloin vanhus on pakko herättää yöllä tämän takia. Jos vaippa laitettaisiin esim. klo 21 se useimmiten kestää hyvin aamuun asti. Myös aamupala joidenkin kohdalla voi tarkoittaa klo 11, samoin aamulääkkeet.

Vuosia tätä tehneenä ja paljon nähneenä, sekä työntekijänä, että esimiehenä olleena sanoisin, että kaikenkaikkiaan kyse ei ole hoitajista tai hoitajien asenteesta. Kyse todellakin on siitä, että hoitajia on liian vähän etenkin näissä tietyissä kellonajoissa. Myös tässä maassa omaiset voisivat aktivoitua sen lehtiin kirjoittelun ja vinkumisen lisäksi ja oikeasti tehdä jotain. Harva vanhus on niin hyvässä kunnossa pitkäaikaishoidossa, että tarvitsee mitään omaisen lätinäseuraa, siinä samalla omainen voi myös viedä ulos tai syöttää tms. hyödyllistä.

Eiköhän tuo ole hieman kuntakohtaista millaista on kotihoidossa tai laitoksissa.

Paikkakunnalla missä asun, kotihoito on aivan kriisissä. Työntekijät lähtee kun on vedetty mitoitukset niin tiukalle.

Itse olen työskennellyt viimeiset vuodet "laitoksessa " ja voin sanoa että niissäkin on eroja.

Henkilökunta on monesti sangen jääräpäistä mitä tulee "tapojen ja rutiinien "muuttamiseen. Todellinen asiakaslähtöisyys ei ole mitään aamu- ja iltarumbaa.
Työpaikallani on asiaa kehitetty viimeisen parin vuoden aikana huimasti ja olemme havainneet, Että kiire muodostuu monesti hyvin turhista asioista.
Toki joskus tulee tiukkoja tilanteitakin mutta ei pääsääntöisesti.

Olen ikäväkseni huomannut, että vanhankansan perushoitajissa ketkä ovat oppinsa saaneet laitoshoitoa silmällä pitäen on paljon joustamattomuuden kulttuuria asenteissa jne. Eikä hoitolaitoksissa työskentelevillä välttämättä ole aina kovin asiakaslähtöistä työotetta. Hyvin pitkälle ollaan tehtäväkeskeisesti rakentamassa päivää.

Siitä olen samaa mieltä, että henkilöstömitoitukset ovat kiristetty monessa paikkaa aika tappiinsa. Ja siitä kärsii moni asiakas.
Ja hyvin paljon on kaikenlaista byrokratiaa minkä hoitaminen syö aikaa ja tuntuu monesti hyvin turhalta ja toisarvoiselta.

Jos katsoo yleisesti hoitoalan työilmapiiriä niin vaikka ollaan pitkälti ammatti-ihmisiä joilla pitäisi olla kohtalaiset vuorovaikutustaidot on näiden taitojen puutteellisuus omiaan rasittamaan työyhteisöä ja kaikki nämä heijastuu myös asiakkaisiin. Olivatpa he miten sairaita tai muistamattomia tahansa.

[rokka]

Kyllä se vaan niin on, että koko vanhustyö tässä nykyisessä tilassaan on valtavassa kriisissä ja muutospaineessa. Uskallan väittää, että kaikki jotka tekee työtään sydämellään lähtee ennenpitkää helvettiin hoitohommista, koska hoitajamitoitukset, vanhusten ylilääkitseminen, epäinhimillinen työsuunnittelu, siirtyminen tietoteknisiin kirjaamisiin, joka vie aikaa itse asiakkaan hoitamiselta, vanhusten aliarviointi ja kohtuuton vastuu, syö itseään ja ennenkaikkea asiakkaistaan välittävän hoitajan ammatti-identiteetin. Päättäjät päättää miten arvotetaan vanhustyö ja viimevuosien meno on ollu, ku Jope Ruonansuun laulussa -ilman jarruja helvettiin! Argh! Olen puhunut!

[URSA]

https://www.hs.fi/kaupunki/art-20000055 ... 23dccfd909

Sukulaiset löysivät kylmissään tärisevän muistisairaan vanhuksen virumasta kotoaan Helsingin Vallilassa – kotihoito oli kadottanut avaimet, kukaan ei soittanut huoltoyhtiöön

Ravinnotta ja ilman tarvitsemiaan lääkkeitä ollut Helsingin kotihoidon asiakas on tällä hetkellä sairaalahoidossa.

Kotihoito käy muun muassa antamassa lääkkeitä ja muuta hoitoa ihmisten kotona.

Julkaistu: 1.3. 8:32 , Päivitetty: 1.3. 8:46

Helsingin kotihoidon vaikeasti muistisairas asiakas oli viikonloppuna kaksi vuorokautta vailla tarvitsemaansa hoitoa kotihoidossa tapahtuneiden virheiden vuoksi.

Vaaralliseen tilanteeseen johti muun muassa se, että alueen kotihoidon asiakkaiden avainnippu oli kadonnut. Lisäksi asiakkaan tiedoissa luki virheellisesti, että hän avaa itse oven kotihoitajille.

Ravinnotta ja ilman tarvitsemiaan lääkkeitä ollut asiakas on tällä hetkellä sairaalahoidossa. Asiakkaan omaiset ovat tehneet Helsingin poliisille rikosilmoituksen epäillystä heitteillejätöstä.

Helsingin kotihoito on käynnistänyt tapahtumista selvityksen, kertoo Helsingin kotihoidon eteläisen palvelualueen johtaja Arja Peiponen.

”Parhaillaan selvitetään, miten on ylipäätään mahdollista, että näin on päässyt käymään”, Peiponen sanoo.

Kyse on Peiposen mukaan joka tapauksessa vakavista virheistä, joiden syyt selvitetään perinpohjaisesti.

Vallilassa asuvan, 83-vuotiaan muistisairaan luona olisi pitänyt käydä kolme kertaa päivässä, sillä hän tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toimissa. Asiakkaan omaiset löysivät hänet sunnuntaina päivällä asunnosta huonossa kunnossa. Kotihoito oli käynyt asunnossa edellisen kerran perjantaiaamuna.

Tätinsä lähimpänä omaisena tämän asioita hoitava Marianne Sihvonen kertoo, että normaalisti tädin asuntoon on videopuheluyhteys, joka viime viikonloppuna sattui olemaan rikki. Kun tätiin ei videoyhteyden kautta saatu yhteyttä, huoli sai Sihvosen miehineen lähtemään asunnolle sunnuntaina.

Kun asunnon ovi avattiin, perjantaista lähtien tullut posti ja lehdet odottivat kynnyksellä. Ulko-ovelta avautuva näky sai pariskunnan pelästymään toden teolla.

”Ovelta näkyy suoraan vessaan. Puolipukeissa ollut tätini roikkui puoliksi vessanpöntöllä”, Sihvonen kertoo.

Vessa on Sihvosen mukaan kylmä kuin jääkaappi. Täti tärisi löydettäessä kuin haavanlehti, ja hänen silmänsä olivat aivan punaiset. Sihvonen kertoo tätinsä ihmetelleen, miksei kukaan ole tullut auttamaan häntä pois vessasta.

”Hänelle on turvaranneke, jota painamalla hän oli yrittänyt saada apua. Nappia pitää kuitenkin painaa melko kovaa, eivätkä hänen voimansa olleet riittäneet siihen.”

Kylmettynyt ja pahasti kuivunut täti toimitettiin ambulanssilla sairaalaan, missä hän on edelleen. Asiakas ei ollut kahteen päivään saanut myöskään lääkkeitään. Sihvonen kertoo, että tädillä on lääkitys muistisairauden lisäksi muun muassa sydänvaivoihin.

”Tilanne oli kauhea. Ainoa valopilkku oli paikalle tullut nuori kotihoidon työntekijä, joka oli ottanut yhteyttä huoltoyhtiöön päästäkseen asuntoon sisään”, Sihvonen kertoo.

”Hän kertoi kotihoidon avainnipun olleen kadoksissa alkuviikosta alkaen.”

Se antoi selityksen videoyhteydessä havaitulle seikalle, että normaalisti avaimilla asuntoon tulevat kotihoitajat olivat viikon aikana soittaneet ovikelloa ja odottaneet oven avaamista.

Sihvonen ei tiedä, kuinka pitkään täti odotti auttajaa kylmässä vessassa. Hänestä tuntuu käsittämättömältä, ettei kukaan monista asunnon ovella käyneistä hoitajista ollut soittanut omaisille tai huoltoyhtiöön asuntoon päästäkseen.

Sitä ihmettelee myös Peiponen.

”Tämä on vakava virhe, kun on kyse tämän kuntoisesta asiakkaasta, joka tarvitsee hoitoa kolme kertaa päivässä. Etenkään tällaisessa tapauksessa ei voi jättää sen varaan, että asiakas itse avaa oven”, Peiponen sanoo.

”Muutenkin lähtökohta ja ohjeistus on sellainen, että käynnin pitää toteutua, vaikkei asiakas tulisikaan itse avaamaan ovea. Asiakas on voinut esimerkiksi kaatua.”

Kahdeksi vuorokaudeksi oman onnensa nojaan jääneen asiakkaan asunnolla oli käynyt useita eri hoitajia, eikä kukaan heistä ollut jäänyt selvittämään, mikä tilanne asunnossa on.

Peiponen kertoo, että huoltoyhtiö avaa oven, mikäli asiakas ei avaa asuntonsa ovea. Ensimmäisenä huoltoyhtiöön soitti kuitenkin vasta sunnuntaiaamuna käynnille tullut hoitaja.

Tapahtuneen selvittäminen on Peiposen mukaan vielä kesken. Ei ole esimerkiksi varmuudella tiedossa, milloin kotihoidon avainnippu on kadonnut, ja miksi tietojärjestelmässä lukee virheellisesti, että asiakas avaa itse asuntonsa oven.

”Minulla on käsitys, että avaimet olisivat hävinneet perjantaina”, Peiponen sanoo.

Peiposen mukaan ei ole tiedossa, että kukaan muu alueen kotihoidon asukkaista olisi jäänyt vaille hoitoa avainten katoamisen vuoksi. Peiponen ei tiedä, onko kadonneet avaimet jo löydetty, tai missä ja kuka ne on kadottanut.