Vanhustyön vastuuttomuus

[sinnerman]

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005370574.html

Jonkin rikoksen tuokin täyttää ,mutta minkä? Heitteillejättö tai kuolemantuottamus?

[KZA]

Tätähän on haluttu. Ihmisen itsemääräämisoikeus on vahva. Ei ole pakko syödä, peseytyä tai ottaa lääkkeitä.
Ikävä tapaus mut kyllä mun tuki on niiden kotihoidossa työskentelevien puolella. Ei ole aikaa hoitaa näitä ihmisiä...

[HerloCCi Solmunen]

Niin ja eikös kaikkien täydy saada olla kotonaan mahdollisimman pitkään vaikka vointi ei enää olisikaan kotona asuvalle riittävä.
Tätähän te omaiset haluatte?
Ei kotona asuvaa kukaan jää syöttämään.

Ja niin kuin edellä mainittiin... Laki itsemääräämisoikeudesta on niin kova sana nykyään, että se syö henkilökunnalta mahdollisuuden puuttua asioihin.

[abrakadabra]

Ja taas syytetään hoitajaa....

Jos ihminen ei syö, se ei syö. Et sä voi väkisin tunkea ruokaa kenellekään naamaan. Etkä väkisin pakottaa kotoa lähtemään esim. sairaalaan. Toki vanhuksen olisi voinut houkutella esim. intervallijaksolle, jossa säännölliset ruoka-ajat, ja moni kotona huonosti syönyt alkaa syömään, kun pääsee seuraan ruokapöytään. Mutta, turha se on jossitella...

[ketsku]

Joo se asia on niin, että jos ei syö niin ei syö ja jos ei ota lääkkeitä niin se on näin. Toiset myös kieltäytyvät pesuista tai muuten vaan tykkäävät jemmailla vaikka pissahousuja pitkin poikin tms. Kaikki vanhukset eivät ole yhteistyöhaluisia.

[dmm]

Jutun tiedoilla on vaikea mennä sanomaan mitään suuntaan tai toiseen. Ihan yleisenä huomiona mainittakoon, että kotihoidossa on todella monen kuntoisia ihmisiä. Esimerkiksi ihminen, joka on vuodepotilaana koska pitkälle edenneet sairaudet ovat vieneet liikuntakyvyn ja mahdollisuuden mihinkään omatoimiseen tekemiseen, voi olla kotihoidon asiakas. Kotihoito käy 4-6 kertaa vuorokaudessa, ja kaiken muun ajan ihminen "asuu" yksinään eli makaa sairaalasängyssä laitojen takana kykenemättä edes turvapainikkeen käyttöön. Onko tämä todella tarkoitus vaikka toki ymmärrän, että "oma koti kullan kallis"?

[ketsku]

No itse en vuosien työn ja eri työkohteiden aikana ole koskaan tavannut kotihoidon asiakasta joka makaisi sängyssä kykenemättä edes painamaan kelloa. Välillä on sänkyyn hoidettavia kyllä mutta yleensä siellä asuu myös joku omainen tai sitten asiakas on kykenevä painamaan hälyä tai soittamaan tms. Kyllä ne täysin vuoteen omat ja toimintakyvyttömät on sitten yleensä sairaalassa.

[dmm]

No itse en vuosien työn ja eri työkohteiden aikana ole koskaan tavannut kotihoidon asiakasta joka makaisi sängyssä kykenemättä edes painamaan kelloa. Välillä on sänkyyn hoidettavia kyllä mutta yleensä siellä asuu myös joku omainen tai sitten asiakas on kykenevä painamaan hälyä tai soittamaan tms. Kyllä ne täysin vuoteen omat ja toimintakyvyttömät on sitten yleensä sairaalassa.

Tai palvelutalossa, yleensä. Mutta ei aina. Otin tuon vain yhtenä käytännön esimerkkinä esiin. Tekisi mieleni sanoa, että valitettavasti totuus on vähemmän ruusuinen kuin sinulle on vastaan tullut tähän mennessä. Mutta eihän siinä kai mitään valitettavaa ole; jokuhan on tehnyt päätöksen, että tällaisiakin henkilöitä on kotihoidon asiakkaina.

Aika monelle esimerkiksi muistisairaalle turvarannekkeen painaminen voi olla täysin mahdoton tehtävä riippumatta siitä, kuinka fyysisesti pärjäävä henkilö muuten on kyseessä. Palvelutalossa saattaa olla käytössä ranneke, joka hälyttää esimerkiksi sykkeen muuttuessa epätavalliseksi eli ranneke saattaa pelastaa hengen vaikkapa sydänkohtauksen aikana vaikka henkilö ei itse kykenesikään toimimaan.

Ja jos jäi jollekin epäselväksi, hoitajathan ei näitä päätöksiä tee, joten minun ihmettelyni kohdistuu tässä suhteessa päättäjiin. Puhutaan sitten poliitikoista, virkansa puolesta päätöksiä tekevistä tai muista näihin käytännön tasolla liittyvistä henkilöistä.

[janita]

Minä olen seurannut läheltä yhtä kotihoidossa olevaa muistisairasta. Olen jo vuosia sitten sanonut lapsilleen, että eikö nyt kannattaisi ruveta pikkuhiljaa etaimään paikkaa jostain palvelutalista, kun muistisairaudesta ei parannu vaan se etenee, mutta vastaus on aina että kun ei se itse halua. Kyseinen mummeli on vähän väliä ihan kuutamolla ja on joitain kertoja jo löytynyt mm. yöllä harhailemasta rappukäytävästä. Minä mietin lähinnä, että milloin se laittaa yöllä hellan päälle, tai lähtee ulos saakka retkilleen. Tämän tilanne on sikäli hyvä, kun lapsensa vierailevat vuoropäivin ja käynneillään huolehtivat aina yhden ruokailun.

Ihan tätä tapausta sivusta katselleena kritisoisin lähinnä omaisia. Tuttava valittelee kyllä minulle äitinsä tempauksia ja voinnin muutoksia, mutta ei saa suutaan auki hoitajien suuntaan. Kerran oli aloitettu mm. uusi lääke joka vielä viikkojenkin jälkeen pisti mummon ihan sekaisin. Sanoin että tuosta kuuluu jutella tämän hoitajien kanssa ja että se voidaan poistaa tai vaihtaa, kun ei kerran näytä sopivan... mutta että mistä nämä sen voisivat tietää kun eivät tunne kyseistä ihmistä niin hyvin, että lyhyillä käynneillään havaitsisivat tuollaisia lähinnä psyykkisiä sivuvaikutuksia. No se poistettiin, kun tuo sai viimein sanottua.

Nyt kyseinen mumitsu on sairaalassa ja lapsensa rupesi minulle puhumaan että onkohan ne taas alkaneet syöttää sille sitä lääkettä. Sanoin että sitä pitää kysyä hoitajilta ja että siellä se varmaan lääkelistassa edelleen seisoo, joten kannattaa varmaan avata suu ja kertoa että se on lopetettu.

Tää samainen lapsi myös päivittelee kun ei se äitinsä tule nyt millään kuntoon ja mun tekisi välillä mieleni repiä hiuksia päästäni yrittäessäni selittää että ei 9-kymppinen ihminen oikeesti tuosta nuorru ja että luuletko että se tossa tulevaisuudessa vaikka pistää essun päälle ja pyöräyttää pellillisen pullia tai jotain muuta reipasta kun ei oo viimeiseen viiteen vuoteen osannut ruokaakaan lämmittää kuin mikrossa, tosin ei oikein enää niinkään.

Jotenkin näyttää, että omaisen vanheneminen on niin kipeä asia, että sen yrittää kieltää ja sitä tilannetta ei oikeasti suostu hyväksymään. Sekin voi olla syy, miksi kotihoidossa kituutetaan niin kauan, kuin joltain sairaalajaksolta (jos sinne päätyy - kaikki eivät, jos ei ole ajoin sairaalahoitoa vaativia perussairauksia) ei vain yksinkertaisesti enää päästetä kotiin.

[ketsku]

No itse en vuosien työn ja eri työkohteiden aikana ole koskaan tavannut kotihoidon asiakasta joka makaisi sängyssä kykenemättä edes painamaan kelloa. Välillä on sänkyyn hoidettavia kyllä mutta yleensä siellä asuu myös joku omainen tai sitten asiakas on kykenevä painamaan hälyä tai soittamaan tms. Kyllä ne täysin vuoteen omat ja toimintakyvyttömät on sitten yleensä sairaalassa.

Tai palvelutalossa, yleensä. Mutta ei aina. Otin tuon vain yhtenä käytännön esimerkkinä esiin. Tekisi mieleni sanoa, että valitettavasti totuus on vähemmän ruusuinen kuin sinulle on vastaan tullut tähän mennessä. Mutta eihän siinä kai mitään valitettavaa ole; jokuhan on tehnyt päätöksen, että tällaisiakin henkilöitä on kotihoidon asiakkaina.

Aika monelle esimerkiksi muistisairaalle turvarannekkeen painaminen voi olla täysin mahdoton tehtävä riippumatta siitä, kuinka fyysisesti pärjäävä henkilö muuten on kyseessä. Palvelutalossa saattaa olla käytössä ranneke, joka hälyttää esimerkiksi sykkeen muuttuessa epätavalliseksi eli ranneke saattaa pelastaa hengen vaikkapa sydänkohtauksen aikana vaikka henkilö ei itse kykenesikään toimimaan.

Ja jos jäi jollekin epäselväksi, hoitajathan ei näitä päätöksiä tee, joten minun ihmettelyni kohdistuu tässä suhteessa päättäjiin. Puhutaan sitten poliitikoista, virkansa puolesta päätöksiä tekevistä tai muista näihin käytännön tasolla liittyvistä henkilöistä.

No kyllä mä kuule tiedän ihan tasan tarkkaan vanhusten hoidon tilan sekä kotihoidossa, että laitoksissa. Olen keikkaileva työntekijä ja käyn isolla alueella lukuisissa eri paikoissa, kaikkea olen nähnyt ja tavannut. Kotihoidossa vanhukset on paremmalla hoidossa ja paremmassa turvassa kuin laitoksissa. Laitoksissa on vielä eri tavalla kiire, kotona se yksi hoitaja on kuitenkin sitä yhtä vanhusta varten ja kohtaaminen on tiiviimpi. Vanhukselle laitoshoito ei takaa yhtään sen enempää seuraa, päinvastoin. Nyt kun yksi hoitaja menee jonkun kotiin on asiakkaalle kuitenkin juteltava, kysyttävä vointia ym. Mutta huonoa on tilanne kaikkialla. Toisinaan kun töissä käy joku moka ja tulee "ylimääräinen" työntekijä vahingossa koko työ muuttuu aivan toiseksi. Kun ei ole sitä kamalaa kiirettä niskassa sen huomaa itse ja sen huomaa asiakas. Vanha mantra siitä kuinka työntekijöitä on liian vähän pitää paikkaansa.

[ora]

Hoitajia voi olla liian vähän, mutta heitä myös on monenlaisia. Inhottaa se mantra, että kaikki vika on aina muissa - päättäjissä, omaisissa, hoidettavissa. Ei ikinä hoitajissa. Ei ole olemassa toista ammattiryhmää, jonka kyky ottaa yksilötasolla vastuuta työstään olisi yhtä olematon. Vikaa etsitään aina toisista.

[ketsku]

Hoitajia voi olla liian vähän, mutta heitä myös on monenlaisia. Inhottaa se mantra, että kaikki vika on aina muissa - päättäjissä, omaisissa, hoidettavissa. Ei ikinä hoitajissa. Ei ole olemassa toista ammattiryhmää, jonka kyky ottaa yksilötasolla vastuuta työstään olisi yhtä olematon. Vikaa etsitään aina toisista.

No en nyt ihan näin sanoisi. Tottakai hoitajat on ihmisiä ja jotkut tekevät työnsä huonosti, toisia ei kiinnosta pätkääkään ym. Mutta esim. kotihoidossa tämmöiselle ei jää oikein sijaa. Käynnit jaetaan muualta eli joku laiskuri ei voi ottaa itselleen vähemmän ja antaa toiselle enemmän. Jokaisen on ne omat käyntinsä hoidettava. Jos lääkkeet jää antamatta sen huomaa heti seuraava, sama koskee montaa muuta hoitotoimenpidettä.

Laitoksissa nykyään kanssa niin kiire, että jokaisen on töitä tehtävä. Hoitotyön (vanhus) yksi iso ongelma on se, että työt kasaantuu tiettyihin kellonaikoihin. Aamutoimet on aamutoimia ja ne olisi tehtävä aamun aikana jotta jokainen saa aamupalaa, mieluiten puhtaissa vaipoissa. Ruoka-ajoista on pidettävä kiinni. Iltatoimet on se toinen ruuhkarumba. Ulkopuolisen silmin voi hyvinkin vaikuttaa, että hoitajia on paljon ja tekemistä vähän mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Ne toimet haluaisi tehdä oikeasti kunnolla ja ennenkaikkea järkevään kellonaikaan. Tämän hoitajapulan (joka ajoittuu tiettyihin kellonaikoihin) vuoksi vanhuksia aletaan laittamaan nukkumaan ja yöpukuihin jo ihan naurettaviin kellonaikoihin esim. klo 16-17. Yövaippoja aletaan laittamaan samaan aikaan jolloin vanhus on pakko herättää yöllä tämän takia. Jos vaippa laitettaisiin esim. klo 21 se useimmiten kestää hyvin aamuun asti. Myös aamupala joidenkin kohdalla voi tarkoittaa klo 11, samoin aamulääkkeet.

Vuosia tätä tehneenä ja paljon nähneenä, sekä työntekijänä, että esimiehenä olleena sanoisin, että kaikenkaikkiaan kyse ei ole hoitajista tai hoitajien asenteesta. Kyse todellakin on siitä, että hoitajia on liian vähän etenkin näissä tietyissä kellonajoissa. Myös tässä maassa omaiset voisivat aktivoitua sen lehtiin kirjoittelun ja vinkumisen lisäksi ja oikeasti tehdä jotain. Harva vanhus on niin hyvässä kunnossa pitkäaikaishoidossa, että tarvitsee mitään omaisen lätinäseuraa, siinä samalla omainen voi myös viedä ulos tai syöttää tms. hyödyllistä.

[ora]

Noita yllä mainittuja ei tarvitse ainakaan minulle kertoa, olen aika monessa roolissa joutunut hoitotyön kanssa tekemisiin. Se, että hoitajia on liian vähän, ei poista sitä tosiasiaa, että alalla on myös välinpitämättömiä ja työhönsä sopimattomia henkilöitä, eivätkä heidän tekemättä jättämisensä johdu kiireestä. Ärsyttää se, että mihin tahansa tapaukseen hoetaan automaattivastauksena syyksi kiirettä tai se kuitataan syyttelemällä muita. Asiaan ei edes halutaan perehtyä, puhumattakaan itsekritiikistä ja oman toiminnan arvioinnista. Minkään muun ammattiryhmän keskuudessa ei törmää vastaavaan uhriutumiseen.

[dmm]

No itse en vuosien työn ja eri työkohteiden aikana ole koskaan tavannut kotihoidon asiakasta joka makaisi sängyssä kykenemättä edes painamaan kelloa. Välillä on sänkyyn hoidettavia kyllä mutta yleensä siellä asuu myös joku omainen tai sitten asiakas on kykenevä painamaan hälyä tai soittamaan tms. Kyllä ne täysin vuoteen omat ja toimintakyvyttömät on sitten yleensä sairaalassa.

Tai palvelutalossa, yleensä. Mutta ei aina. Otin tuon vain yhtenä käytännön esimerkkinä esiin. Tekisi mieleni sanoa, että valitettavasti totuus on vähemmän ruusuinen kuin sinulle on vastaan tullut tähän mennessä. Mutta eihän siinä kai mitään valitettavaa ole; jokuhan on tehnyt päätöksen, että tällaisiakin henkilöitä on kotihoidon asiakkaina.

Aika monelle esimerkiksi muistisairaalle turvarannekkeen painaminen voi olla täysin mahdoton tehtävä riippumatta siitä, kuinka fyysisesti pärjäävä henkilö muuten on kyseessä. Palvelutalossa saattaa olla käytössä ranneke, joka hälyttää esimerkiksi sykkeen muuttuessa epätavalliseksi eli ranneke saattaa pelastaa hengen vaikkapa sydänkohtauksen aikana vaikka henkilö ei itse kykenesikään toimimaan.

Ja jos jäi jollekin epäselväksi, hoitajathan ei näitä päätöksiä tee, joten minun ihmettelyni kohdistuu tässä suhteessa päättäjiin. Puhutaan sitten poliitikoista, virkansa puolesta päätöksiä tekevistä tai muista näihin käytännön tasolla liittyvistä henkilöistä.

No kyllä mä kuule tiedän ihan tasan tarkkaan vanhusten hoidon tilan sekä kotihoidossa, että laitoksissa. Olen keikkaileva työntekijä ja käyn isolla alueella lukuisissa eri paikoissa, kaikkea olen nähnyt ja tavannut. Kotihoidossa vanhukset on paremmalla hoidossa ja paremmassa turvassa kuin laitoksissa. Laitoksissa on vielä eri tavalla kiire, kotona se yksi hoitaja on kuitenkin sitä yhtä vanhusta varten ja kohtaaminen on tiiviimpi.

Edelleenkään en väheksynyt sinun ammattitaitoasi tai muuta sellaista vaan otin kantaa yleisellä tasolla. Itsekin jonkin verran alasta tietävänä kerron asioista, joista ei etenkään "suurella" yleisöllä ole lainkaan tietoa.

Kiire on ihana tekosyy mutta todellisuudessa kiirettä on silti aivan liikaa etenkin vaatimuksiin nähden. Kummasta siis tingitään; laadusta vai määrästä?

[ketsku]

Noita yllä mainittuja ei tarvitse ainakaan minulle kertoa, olen aika monessa roolissa joutunut hoitotyön kanssa tekemisiin. Se, että hoitajia on liian vähän, ei poista sitä tosiasiaa, että alalla on myös välinpitämättömiä ja työhönsä sopimattomia henkilöitä, eivätkä heidän tekemättä jättämisensä johdu kiireestä. Ärsyttää se, että mihin tahansa tapaukseen hoetaan automaattivastauksena syyksi kiirettä tai se kuitataan syyttelemällä muita. Asiaan ei edes halutaan perehtyä, puhumattakaan itsekritiikistä ja oman toiminnan arvioinnista. Minkään muun ammattiryhmän keskuudessa ei törmää vastaavaan uhriutumiseen.

Kyllä, alalla todella on sopimattomia, välinpitämättömiä mätämunia kuten muillakin aloilla. Kuitenkin syynä vanhusten hoidon huonoon tilaan on henkilökuntavaje eikä hoitohenkilökunnan asenteet ja ne mätämunat siellä joukossa. Ne mätämunat aiheuttavat suurimmat ongelmat työyhteisössä ja työpaikan ilmapiirissä mikä toisinaan heijastuu negatiivisesti myös asiakkaisiin / asukkaisiin.

Jos henkilökohtaa olisi enemmän, mätämuniakin olisi vähemmän koska voisi paremmin valikoida hyvät ja motivoituneet työntekijät. Nyt on monesti otettava huonojakin hoitajia kun parempiakaan ei ole tulossa rankkaan työhön.