Otsikkoa asemoituOssi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet
Helsinkiläinen Ossi Nyman ei mene töihin, koska ei halua tulla pakotetuksi vastenmielisiin hommiin. ”Suuri osa työstä on turhaa”, esikoiskirjailija sanoo.
VIELÄ muutama vuosi sitten Ossi Nymanilla oli jatkuvasti huono omatunto.
Hän mietti viimeisenä asiana illalla ja ensimmäisenä asiana aamulla omasta mielestään häpeällistä tilannettaan.
Nyman oli ollut jo pitkään työtön ja elänyt työttömyyskorvauksilla.
Oliko ikävää, kun ei ollut töitä tarjolla, eikä voinut antaa oman panostaan yhteiskunnalle?
”Olihan niitä töitä tarjolla. Mutta en minä halunnut mennä töihin”, Nyman sanoo.
Hetkinen. Siis huono omatunto painoi, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että työ olisi maistunut?
”Niin juuri.”
Ossi Nyman, 39, on ideologisesti työtön. Hän ei halua mennä töihin, koska hän ei halua tehdä omasta mielestään typeriä hommia. Eikä hän kursaile yhtään kertoessaan ajatusmaailmastaan.
Mikä röyhkeys!
NYMANIN kodissa Helsingin Haagassa soi Rollins Bandin musiikki. Nyman tykkää ankarammasta musiikista. Hän on kova Motörhead-fani.
” Lemmy Kilmister [Motörheadin edesmennyt laulaja-basisti] taisteli normeja vastaan, eli kuten opetti ja oli kuitenkin herrasmies.”
Hyllyt ovat täynnä levyjä ja kirjoja. Kitarakin lepää nurkassa, mutta sitä Nyman ei osaa soittaa.
”Opettelin bassonsoittoa yli kymmenen vuotta, mutta kun en sitä siinä ajassa oppinut, ajattelin, että on aika luovuttaa.”
”Koko aikuisiän olen taistellut työkkärin kanssa ja yrittänyt pysyä poissa töistä, että saisin tehdä mitä itse haluan, mutta saisin silti työmarkkinatukea.”
Istutaan keittiön pöytään. Nyman kaataa vichyvettä lasiin.
Nymanin ensimmäinen romaani julkaistiin syyskuun alussa. Sen nimi on Röyhkeys. Kirja kertoo miehestä, joka välttelee töitä.
”Kaikki ne asiat, jotka kirjan päähenkilölle tapahtuvat ovat tainneet tapahtua minulle”, Nyman sanoo.
Helsingin Sanomien kriitikko Antti Majander kirjoitti teoksesta näin:
”Nymanin Röyhkeys ei ole hieno pieni tutkielma köyhyyden ja arkuuden – raamatullisesti sanoen: maan hiljaisuuden – jalostavasta vaikutuksesta vaan sivistyksen petollisuudesta. [ – – ] Röyhkeys on oiva teos eli voitto.”
Nyman on arvostelusta otettu.
”Kritiikissä oli oivallettu, että romaanin yksi pääteema on kunnianhimo, ja että kunnianhimottomuus voi olla hyve. Sitä se onkin minulle itsestäänselvästi ollut jo pitkään.”
NYMAN on ollut työtön käytännössä aina muutamia lyhyitä työharjoittelujaksoja ja keikkahommia lukuun ottamatta.
”Koko aikuisiän olen taistellut työkkärin kanssa ja yrittänyt pysyä poissa töistä, että saisin tehdä mitä itse haluan, mutta saisin silti työmarkkinatukea.”
Kolme, neljä viime vuotta Nyman ei kuitenkaan ole ollut toimeton, sillä hän on kirjoittanut täysipäiväisesti proosaa. Se on helpottanut huonoa omatuntoa.
Nyt hän kuitenkin sanoo, että vaikka hän ei kirjoittaisi, ei hän silti menisi töihin. Hänen työttömyytensä on ideologista.
Nymanin mielestä on merkittävä ihmisoikeusloukkaus, että ihmisiä pakotetaan töihin. Hän näkee itsensä tietynlaisena esitaistelijana. Moni hänen lähipiiristään ihailee hänen elämäntapaansa ja sanoo, että älä missään nimessä mene töihin.
Nymanin äiti kasvatti poikansa yksinhuoltajana Rovaniemellä siivoojan, kampaajan ja pankkivirkailijan töitä tehden. Äiti opiskeli itsensä samalla merkonomiksi.
Hän oli työteliäs nainen, eikä ole oikein tykännyt siitä, että poika välttelee työtä.
Sitten Nyman ryhtyi työttömäksi.
Lapsena Nyman oli syrjäänvetäytyvä poika, jolla oli muutama hyvä ystävä.
”Vähän niin kuin nytkin. Luulin yhdessä vaiheessa, että olen kyllästynyt baareissa istumiseen, mutta olinkin kyllästynyt ihmisten kanssa puhumiseen. Nykyään menen baarin ja istun siellä yksin, ja jos joku tulee juttelemaan, sanon, että tulin tänne istumaan yksin.”
Koulussa Nyman pärjäsi ihan hyvin. Yläasteella koulunkäynti ei enää kiinnostanut.
”Huomasin, että näillä arvosanoilla ei lukioon ja sitä kautta kunnon töihin pääse. Siihen aikaan ammattikoulua pidettiin lähinnä vitsinä. Oli selvää, että sieltä mennään suoraan työttömyyskortistoon.”
Nyman valmistui ravitsemustyöntekijäksi. Hän ajatteli, että siitä olisi hyötyä arjessa. Valmistuttuaan Nyman meni armeijaan, missä hän palveli sotilaskeittäjänä. Ammattitaitoa hän ei kokenut saavansa kummastakaan paikasta.
Sitten Nyman ryhtyi työttömäksi.
NYMANIN elämä on tähän asti ollut haahuilua paikasta toiseen lähinnä tyttöystävien perässä. Rovaniemeltä hän muutti Seinäjoelle, sieltä Poriin ja sieltä Tampereelle. Helsingissä Nyman on asunut puolisentoista vuotta.
Ennen kirjailijaksi ryhtymistään päivät täyttyivät esimerkiksi työvoimatoimiston kanssa taiteilusta. Nykyään hän herää aikaisin, pyrkii kirjoittamaan aamupäivän aikana liuskan verran tekstiä ja antaa itselleen loppupäivän vapaata.
”Jos olen saanut sen verran hyvää tekstiä aikaiseksi, pystyn olemaan itseeni tyytyväinen seuraavaan aamun saakka. Sitten on taas pakko kirjoittaa eli ruveta töihin.”
Jos haluaa pysyä työttömänä ja samalla saada työmarkkinatukea, se vaatii taktikointia.
”Työkkäristä soitetaan tasaisin väliajoin, että pitää mennä johonkin työhaastatteluun. Sinne on pakko mennä, muuten he katkaisevat tuet. Haastattelussa täytyy olla riittävän epäkiinnostuneen oloinen, ettei vahingossa saa työpaikkaa.”
Miten se onnistuu?
”Aika pitkälle pääsee näin: kun he kysyvät, miksi hait tätä työtä, niin sanoo, että työkkäri pakotti.”
Nyman on myös opiskellut. Iltalukion lisäksi hän opiskeli Tampereella Viita-akatemiassa kirjoittamista 2004–2006.
Keväällä 2016 hän valmistui Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulusta.
Rahaa Nymanilla ei ole oikein koskaan. Työmarkkinatukea hän saa 518 euroa kuukaudessa. Tukien lisäksi hän on turvautunut läheisiin.
Nykyään Nyman pystyy perustelemaan työn pakoilun kirjoittamisella. Se on nyt hänen työtään, vaikka ei siitä kovin paljon maksetakaan. Esikoisromaanien tuotolla yltää harvoin hyvään kuukausituloon.
Apurahoja Nyman on hakenut, mutta ei ole ainakaan vielä saanut.
ESIKOISTEOS alkoi syntyä 2013, kun Nyman oli ollut Bruce Springsteenin keikalla ja alkoi kirjoittaa siellä sattuneista asioista.
Siitä lähtien hän on vältellyt työtä entistä aktiivisemmin. Työ olisi pois kirjoittamiselta.
Nyman ei kuitenkaan pidä it seään laiskana. Hän oli esimerkiksi 20-vuotiaana puoli vuotta israelilaisessa, noin tuhannen ihmisen omavaraisessa kommuunikylässä tiskarina ja teki kahdeksantuntista työpäivää 5–6 päivää viikossa.
Työ pienessä yhteisössä tuntui merkitykselliseltä joten se ei tuntunut lainkaan pahalta.
Ei työttömyys alun perin ollut ideologinen valinta.
”Mutta suuri osa työstä on turhaa, joten miksi sitä sitten pitäisi tehdä? Siitä, että myy Kiinassa valmistettua muoviroskaa jossain Flying Tigerissa on ihmisille ja ihmiskunnalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Silti tällaista toimintaa arvostetaan, koska se luo työpaikkoja ja tuottaa verovaroja”, Nyman sanoo.
”Tämä on niin älytön järjestelmä, että sen luulisi romahtavan itsestään, mutta ei se romahda. Ihmiset siinä romahtaa, ja ekosysteemit.”
Ei työttömyys alun perin ollut ideologinen valinta, Nyman myöntää. Pikkuhiljaa siitä on kuitenkin tullut jonkin sortin elämäntehtävä, sillä Nymanin mielestä ihmistä ei saa pakottaa töihin.
NYMANIN mielestä pitäisi olla kansalaispalkka, vastikkeetonta rahaa, jotta ihmiset saisivat itse päättää, haluavatko tehdä töitä vai eivät.
”Se on ainoa mahdollisuus turvata ihmisoikeudet kapitalistisessa yhteiskunnassa. Ihan varmasti suurin osa ihmisistä silti tekisi töitä, koska he haluavat sen talon ja auton.”
Nyman ei ole syvemmin pohtinut, miten tällainen järjestelmä käytännössä toimisi ja miten se rahoitettaisiin. Se on hänestä poliitikkojen ja virkamiesten työtä.
Nyman on sitä mieltä, että vaikka elintaso laskisi, ei se olisi välttämättä huono asia.
”Kyllä me vähemmälläkin pärjäisimme. Kaksisataa vuotta on odotettu, että robotit tulisivat ja tekisivät kaikki ikävät työt. Ja nyt kun ne ovat tulossa, ollaan ihan kauhuissaan että ne vievät työmme.”
Onko kyse jostain poliittisesta ideologiasta?
”Jos seuraan politiikkaa teen sen kauhulla. Lemmy sanoi aina, että poliitikot ovat valehtelevia kusipäitä. Vuosikaudet ajattelin, että se on typerää ja sokeaa uhoa, mutta vanhemmiten olen ruvennut ajattelemaan samalla tavalla”, Nyman sanoo ja jatkaa:
”Viimeinen pisara on ollut Sipilän hallituksen räikeä valehtelu. Ei minulla puoluekantaa ole, mutta kai se vähän vasemmalla on, jos pitäisi asemoida itseään.”
Vasemmistolaisuus näkyy esimerkiksi suuryritysten kritiikkinä.
”Eläväthän hyvätuloisetkin muiden – työläisten – työpanoksen varoilla kuten minä elän muiden varoilla. Ja suuryritykset tuhoavat maailmaa, riistävät ihmisiä, valmistavat kaikenlaista paskaa ja pakottavat mainonnalla ihmiset ostamaan.”
Työtön on Nymanin mukaan ihminen, joka ei ole töissä vaikka haluaisi. Se on syytä erottaa ihmisestä, joka ei edes halua mennä töihin, kuten Nyman.
ONKO Nyman sitten työnpakoilijoiden marttyyri? Opettaja, joka kertoo, miten olisi hyvä elää?
Ei oikeastaan. Suuri manifesti tai maailmanselitys, niitä Nymanilla ei ole tarjota. Hänellä ei ole vaihtoehtoa nykyjärjestelmälle.
Kritiikki kohdistuu sinne tänne, eikä hänellä juuri ole esittää konkreettisia vaihtoehtoja, ainakaan sellaisia, joita hän olisi miettinyt pidemmälle.
Hän ei halua, että häntä pakotetaan tekemään asioita, joita hän ei halua tehdä.
Se kuulostaa röyhkeältä. Mutta ehkä siinä sittenkin on jokin sanoma.
”Kirjallanikin halusin vain osoittaa, että tällaisia tyyppejä on. Ei muuta. Ja että mitä meille sitten pitäisi tehdä? Ei se romaaninkaan päähenkilö ole varma, miten asioiden pitäisi olla. Enkä ehkä minäkään.”
>Kuka?
Ossi Nyman on 39-vuotias Rovaniemellä syntynyt esikoiskirjailija, jonka romaanin Röyhkeys Teos julkaisi syyskuussa. Harrastaa astangajoogaa, lenkkeilyä, nyrkkeilyä, lukemista, musiikkia ja elokuvia. Asuu Etelä-Haagassa.
>Tämän muistan aina:
”Aleksandr Kokon 2–0-maali, kun Rovaniemen Palloseura voitti KuPS:n Suomen Cupin finaalissa Helsingissä 28. syyskuuta 2013. Sitä riemua, joka valtasi monisatapäisen rovaniemeläisyleisön tuon maalin jälkeen, ja sai minutkin halaamaan spontaanisti tuntematonta vieruskaveria, en unohda koskaan. Se oli hyvin epäsuomalainen kokemus, joka tuskin tulee toistumaan.”
>Tärkein oivallus elämästä:
”Yksi viimeaikainen oivallus löytyi Juha Hurmeen Niemi-teoksesta, jossa lainataan kiinalaista filosofi Mengtseä: Vain sivistynyt henkilö pystyy varman elannon puutteessa säilyttämään mielensä vakaana.”
-NILS-
