Kilju ja tappaminen

[vempele]

Kyseessä oli itsemurhaloma. Harmi kun pontikkaa ei saa keitellä, täytyy vielä odotella uusia keinoja rikastua kun ei oikeisiin töihin jaksa vaivautua. Mestari ideoita otetaan vastaan.

[Kardemumma]

Uskoakseni nykyisin alkoholipuolella kauppatavarana on Latvian tuontiviina. Pontikan valmistaminen vaatii laitteiston ja osaamista. Tislattavaakin pitäisi olla satoja litroja, että siitä saisi edes jonkinlaisen tilin.

Oletko ajatellut hakeutua seurakuntaan? Nykyään kannattaa olla tietynlaisten puolueiden toiminnassa mukana. Pikkuhiljaa, kun alat saamaan luottamustehtäviä, nouset kahvinkeittäjästä ylöspäin. Jossakin vaiheessa, kun saat tilaisuuden päästä kassaan käsiksi, on se korvausta siitä kaikesta menettämästäsi ajasta. Kirkolla ja puolueilla on todella isot rahavarannot. Ostat huoletta kymmeniätuhansia virtuaalivaluuttana ja katoat ulkomaille. Buenos Aires on sen verran iso kaupunki, että saat kulkea siellä täysin vapaasti, kunhan et omaa suttunaamaa. 10-vuodessa teko vanhenee ja siinä ajassa haluatkin päästä jälleen näkemään tutut kadut.

[wretch]

Olisi kysymys arvon kiljumestarille. Yritän olla jaarittelematta.

Paikkakunnalla myi joku kiljua pulsuille. Monien vaiheiden jälkeen myyjä saatiin kiinni. En muista mikä oli tuomio.

Lehdessä (en sano missä) oli juttu tai juttuja, joissa väitettiin, että herrat puliveivarit olisivat saaneet jonkinlaista ihottumaa kiljun juonnista.

Myöhemmin eräs näistä onnettomista makasi sairaalassa. Hänen kasvonsa olivat turvonneet ja niissä oli ”repeytymiä”. Tautiin kuului jonkinlainen sieni-infektio, joka oli ilmeisesti päässyt valloilleen ja ihottuma oli vähintäänkin vastenmielisen näköinen. Mistä tämän tiedän, sitä en kerro. Ei, en kerro itsestäni.

Kaikki nämä pulsut olivat olleet ennen kiljuun siirtymistä alkoholisteja jo vuosikausia. Voisi kuvitella, että tämä vaikuttaisi vastustuskykykyyn. Kiljun juonti jatkui ainakin kuukausia, ellei enemmänkin.

Voiko ”ammattimaisesta” kiljunjuonnista saada jonkinlaista ihottumaa?

[Chikatilo]

Ammattimainen alkoholin juominen voi tiettävästi johtaa monenlaisiin sairaustiloihin. Kaikkia ei aiheuta itse alkoholi, vaan ”ammatin” muu kokonaisrasittavuus.

Periaatteessa kilju on viiniä, paskaa sellaista. Huonosti tehty ja saastainen kulju (kulju on vanhaa suomenkieltä ja tarkoittaa juomaa) voi sisältää taudinaiheuttajia tai myrkkyjä, riippumatta siitä, millä nimellä sitä kutsutaan.

Uskoisin, että tässä tapauksessa muna on ennen kanaa: sekä kiljun juominen että ihmisen puukottaminen vaativat huonoa päätä ja hyvää vatsaa. Kiljun jatkuva nauttiminen on merkki jo alkaneesta mielen viasta, joka altistaa myös väkivaltaisuudelle. Kiljun yletön juominen ei siis tee ketään tappajaksi, vaan ilmiöt kulkevat käsi kädessä.

Agricola aikoinaan varoitteli kiljusta sanoilla: ”Hullut se tece wielä hullummax”, mikä kyllä pitää paikkansa.

Todelliset kiljumestarit oikaiskoon, jos puhun palturia.

[wretch]

Juopon olemukseen ei kuulu ihottuma. Ei ainakaan sillä tapaa, että ihottumaa esiintyy vain kiljua juoneilla. Muut juopot olivat tässä suhteessa terveitä.

[L'amourha]

Periaatteessa kilju on viiniä, paskaa sellaista. Huonosti tehty ja saastainen kulju (kulju on vanhaa suomenkieltä ja tarkoittaa juomaa) voi sisältää taudinaiheuttajia tai myrkkyjä, riippumatta siitä, millä nimellä sitä kutsutaan.

Eräs bättre folkin edustaja kimpaantui aikoinaan illanvietossa kun totesin hänen tuomansa viinin omaavan "kevyen, mutta selvästi aistittavan kiljumaisen maun". Meinasi raukalta ohimosuonet ratketa huutaessaan joistain ihme aromeista. Ei tosin käyttänyt rahvaanomaista aromi-sanaa, vaan sitä hienompaa, ranskalaista.
Totuushan on se että jos joskus on kiljua juonut, sen maun aistii kaikissa viineissä.

[Chikatilo]

Oi, voi! Oletpas ollut prutaali ja sivistymätön! Se ei ole kiljun maku, vaan ”paleoviineille ominainen jämerän aggressiivinen bouquet”, mikä voi tehdä viinin luonteesta ”aavistuksen kulmikkaan ja viipyilevästi ulosantavan”.

[Jack the Ripper]

Kiljuaan kun kutsuu kotiviiniksi ei olo ole niin spurgumainen sitä juodessaan.

[Chikatilo]

Käyttämällä kiljusta nimeä paleo- tai alkuviini antaa itsestään kultivoituneen vaikutelman. Pienelle rähinätuulelle tuleminenkin on sellaista parempaa rähinää ja tavallaan välimerellistä vilpitöntä avoimuutta.

Kotiviini on vähän sellainen tuulipukukansan juttu, mutta ei toki samanlaista spurguilua kuin kiljun kanssa värkkääminen.

[Jack the Ripper]

Juuri täysi-ikäistyttyäni muutin suoraan kodista yhteen tyttöystäväni kanssa. Arvatenkin homma meni pieleen mutta yhdessä asuessamme aloin valmistaa OIKEAA viiniä omenatuoremehusta ja sokerista käyttäen viinihiivaa ja -kirkastetta, taisi siinä jokin säilöntäainepussukkakin ja käymisenlopettaja olla pakkauksessa. Käytin halvinta omenamehua ja jatkoin vierrettä vedellä 10/4 suhteessa jossa siis 10 omenamehu ja 4 vesi. Sokeria tuli sen verran että prosentit nousivat 15% paikkeille. Kun käyminen oli loppu ja pysäytetty kemikaalilla lapposin alku-viinin toiseen kanisteriin ja lisäsin hieman sokeria koska viini oli käynyt rutikuivaksi. Lopputuotetta myin sitten kysynnän mukaan, noin 20 markkaa per mekukattipullo eli 1,5 litraa. Hinta oli halpa laatuviinistä, sitä sai tyypillisesti käydä ostamassa myös yöaikaan. Noihin aikoihin 20 markan ostovoima riitti noin 3 pulloon keskiolutta joten omenaviinini saavutti pian muutaman hintatietoisen vakioasiakkaan suosion. Raaka-ainekulut 30 litralle olivat noin 100 markkaa joten kate oli hyvä kun en laskenut omia työtunteja joita kulutin viiniä prosessoidessani ja myydessäni. Olipahan kahdella opiskelijalla aina juustoa ja parempaa leipää pöydässä vaikka onnemme loppui noin kolme viinisatsia myöhemmin.

[Jack the Ripper]

Pari vuotta edellisestä, olin siirtynyt isompaan kaupunkiin ja saanut maastamuuttaneelta kaverilta ns. käymisaineastian, omat vanhani olin muutoissa hukannut tai dumbannut. No, tapasin muuan vanhemman kaverin joka yllytti tekemään kokeiluja kiljurintamalla. Olihan hiivat kehittyneet ja nyt laitoin 8kg sokeria ja jonkin "Turbo-Super-hiivan" käymään saaden 22-25 litraa sellaista kiljua jota en koskaan enää halua tehdä. Voltteja oli ihan sokerin määrästä laskien 16. No hiivat erottelin ja kirkasta kiljua sitten sekoiteltiin kaverin kanssa ekströmin päärynämehuun. Kännihän tuosta tuli hyvä ja koivuhalkomaisesti iskevä. Krapula myös karmea.

[RL11/6]

Kerran kysyin yhdeltä saaristossa asuvalta hänen kuistin laajennustalkoiden yhteydessä talkoojuomasta. Se oli käytännössä kotikaljaa. Prosentteja oli vain tullut lisää käymisen vaikutuksesta. Maku oli kohtalainen maakellarin viileänä. Virossa ja muualla ryssissä sama kotikaljakilju tunnetaan kvassina, ryssien kansallisjuomana heti vodkan jälkeen. Paljon parempaa se on kuin kaupan tölkkibisset. Jos kaljaa joisin, tekisin ehdottomasti itse.