L´amourha on mielestäni siinä asiassa aivan oikeassa, että kyllähän ihan tavallinen lapio kuuluu näiden ihmisten tärkeimpiin työkaluihin. Ja vaikka näiden ihmisten elintaso toivottavasti saadaan nousuun, niin suomalaisesta mittapuusta katsottuna se on nousun jälkeenkin matala. Moni näistä ihmisistä noussee toivon mukaan nälänhädästä pois ja heidän lastensa koulutustasosta tulee toivon mukaan korkeampi kuin vanhempiensa koulutustasosta. Jos niin käy, hanke on onnistunut. Samaan aikaan on todettava, että tällainen maanläheinen asumis- ja elämänmuoto on heille ennestään tuttu, minkä lisäksi kotiseudulle jääminen pitää heidän turvaverkkonsa ehjinä. Ympäristö ja koko maapallon ekologia kiittää, jos vettä säästetään, sähkö otetaan aurinkoenergisasta, saniteettiasiat hoidetaan fiksusti sekä viljelyä ja karjankasvatusta harjoitetaan kestävillä tavoilla. Lisäksi saadaan toivottavasti estettyä näiden kulmien muuttuminen asuinkelvottomiksi, jos saadaan käännettyä eroosion ja puuttomuuden suuntaa. Tällä kaikella on puolestaan vaikutuksensa myös Etiopian ja koko maapallon muuttovirtoihin - ja levottomuuksiin.Ylempänä viittasin Nestown-hankkeeseen, jolla pyritään vastaamaan Etiopian väestönkasvuun, maaseutualueiden ylikulutukseen sekä kaupunkien kasvukipuihin. Etiopiassa väestö on nimittäin kasvanut todella nopeasti. Kun maassa oli 1970-luvulla "vain" kolmisenkymmentä miljoonaa asukasta, nykyisin Etiopian väkimäärä on jo yli 100 miljoonaa. Maaseutualueilla maaperä on köyhtynyt tehotuotannon vuoksi, liikalaiduntaminen on aiheuttanut eroosiota ja puustoa on hakattu aivan liikaa.
Nestown-termi tulee sanoista New Sustainable Town, jonka voisi kääntää vaikka uudeksi kestävänkehityksen kaupungiksi. Idea on ilmeisesti saksalaista perää ja sitä on ollut suunnittelemassa niin kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin kuin sosiologiankin ammattilaisia. Ja varmasti monien muidenkin alojen asiantuntijoita. Tavoitteena on ollut luoda kaupunkimalli, jollaisia Etiopiaan rakentamalla pystyttäisiin auttamaan maaseutuväestöä pysymään kotiseuduillaan. Maaseudun elinkeinojen huvetessa ja köyhyyden vuoksi ihmiset nimittäin suuntaavat kaupunkeihin ilman, että heillä on etukäteen työ- tai koulutuspaikkaa, asuntoa tai mitään muutakaan tiedossa. Etiopian kaupungit ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, mutta sekään vauhti ei riitä takaamaan maaltamuuttajille asuntoja eikä palveluita, jollaisista näillä ei kyllä oikein ole varaa maksaakaan. Kaupungeissakaan ei nimittäin ole työtä kaikille, vaikka Etiopian talous onkin kasvanut hurjaa vauhtia. Suuri osa maalta kaupunkiin muuttajista päätyykin kaupunkien laidoille rakentuneisiin slummeihin, joissa kukoistavat kaikki mahdolliset epätoivotut lieveilmiöt. Monet ovat työttömiä ja nekin, joilla on töitä, työskentelevät usein osa- ja määräaikaisissa pätkätöissä. Monien kohtalona on hankkia elantoa esim. prostituution avulla. Myös rajut liikenneruuhkat ovat Etiopian kaupunkien riesana, eikä maalta kaupunkeihin muuttavien virta sitäkään helpota.
Nestown-kaupunkimallin ideana on perustaa Etiopiaan uusia ns. maaseutukaupunkeja. Niissä pyritään yhdistämään maaseudun ja urbaaneiden alueiden piirteitä. Ajatuksena esimerkiksi on, että Nestownien asukkaat hankkivat osan elannostaan maanviljelyn keinoin mm. yhteisviljelmien avulla. Osa voi työllistyä muihin ammatteihin omaan Nestowniin tai lähiseudulle. Maanviljelyksen lisäksi elantoa voidaan hankkia mm. käsityöläisyyden ja yrittäjyyden kautta.
Noin 40 kilometrin päähän Addis Abebasta nykyisen Buran kylän lähelle on nousemassa yksi ensimmäisistä Nestowneista. Sen nimi on Buranest ja sen on suunniteltu kasvavan noin 15 000 asukkaan pikkukaupungiksi. Ensimmäisten talonrakentajien joukossa on Birhan Abegaz, 28-vuotias maanviljelijä. Kouluja käymättömän Abegazin perheeseen kuuluu vaimon lisäksi äiti ja kaksi lasta. Kukaan perheestä ei osaa lukea, kirjoittaa eikä laskea. Siksi Buranestiin tuleva koulutuskeskus olisi tarpeen. Aikuisille suunnitellaan opetettavaksi maantaloustaitoja, maataloustuotteiden jalostamista, taloustietoa, luku- ja kirjoitustaitoa sekä matematiikkaa. Lapsille aiotaan opettaa tietotekniikkaa tavallisen kouluopetuksen lisäksi. Abegazin perheen tuleva talo on jo melkein valmis ja muutto lähistöllä sijaitsevasta vanhasta talosta on pian edessä. Uuteen taloon tulee, kuten muihinkin Nestown-taloihin, sisälle puhdas vesi, sähkö ja toiletti. Taloissa on kaksinkertainen katto, minkä kautta sadevesi valuu vesisäiliöihin. Säiliöveden avulla Abegazin pitäisi saada tulevaisuudessa yhden sadon sijasta useampi sato vuodessa. Talon taakse tulee oma puutarha ja pieni eläinsuoja perheen muutamalle lehmälle.
Aiemmin puuttomana joutomaana olleeseen Buranestiin on jo istutettu mangopuuviljelmä, joka voi nyt oikein hyvin. Istutuksen jälkeen lähiseudun karjankasvattajille maksettiin siitä, etteivät nämä päästäneet karjaansa istutettujen taimien luokse laiduntamaan. Myös isompi vihannesviljelmä on jo osin istutettu ja sitä Buranestin asukkaat hoitavat osuuskuntana, kuten mangopuitakin. Abegaz unelmoi, että hänen lapsensa voisivat tulevaisuudessa valita jonkun muunkin ammatin kuin maanviljelyksen. Häntä itseään kiinnostaisi ravintolan perustaminen, jos siihen tulisi myöhemmin tilaisuus.
Lähde: https://www.spiegel.de/international/to ... 44170.html
Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Valvoja: Moderaattorit
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Projektin sakemannit taisivat liueta uusiin haasteisiin, toivottavasti käärivät hyvät fyrkat tuosta.
Nestownin kotisivuilla http://www.nestown.org on ollut aika hiljaista, viimeisin uutinen yli 6 vuoden takaa.
No, kehitys kehittyy hitaasti. Ainakin Sillin postaaman Spiegelin artikkelin Birhan Abegaz rakentaa alueelle lukaaliaan luottavaisena.
Nestownin kotisivuilla http://www.nestown.org on ollut aika hiljaista, viimeisin uutinen yli 6 vuoden takaa.
No, kehitys kehittyy hitaasti. Ainakin Sillin postaaman Spiegelin artikkelin Birhan Abegaz rakentaa alueelle lukaaliaan luottavaisena.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Luulen ymmärtäväni veli L´amourhan skeptisyyttä, sillä seuraan itsekin tätä Buranestin projektia sekä kiinnostuksen että epäuskon vallassa. En tiedä, miksei noita Nestown.org-sivuja ole päivitetty vuosiin. Minustakin se langettaa projektille oudon varjon näin Euroopasta katsottuna. Äkkiseltään voisikin ajatella, ettei Buranestissa ole tapahtunut mitään, mutta tarkemmin asiaa tonkimalla löytää netistäkin aika paljon uudempaakin tietoa. Se täytyy lisäksi oikaista, että Nestown-projektin alkuryhmässä ei ole ollut kuin kai yksi sakemanni vaiko peräti pari. Sveitsiläiset ovat olleet valkonaamojen suurin kansalaisuusryhmä, minkä lisäksi koko ajan projektissa on ollut mukana paljon etiopialaisia.L'amourha kirjoitti:Projektin sakemannit taisivat liueta uusiin haasteisiin, toivottavasti käärivät hyvät fyrkat tuosta.
Nestownin kotisivuilla http://www.nestown.org on ollut aika hiljaista, viimeisin uutinen yli 6 vuoden takaa.
Useista Euroopan maista on kuitenkin käynyt Buranestissa ja projektin kanssa Etiopiassa työskentelevän Bahir Darin yliopistossa ryhmiä ja yksittäisiäkin ihmisiä projektin etenemistä katsomassa. Saksasta on käynyt ainakin rakennusalan ja kehitysyhteistyön ammattilaisia. Näiden vierailijoiden nettiin kirjoittamista raporteista ja kuvista itsekin olen saanut eniten tietoa projektin etenemisen vaiheista.Persons
Founding members and members of the steering committee:
Marc Angélil, Prof. Dr. ETHZ, Architect, Zurich
Philippe Block, Prof. Dr. ETHZ, Structural Engineer, Zurich
Fasil Giorghis, Lecturer EiABC/AAU, Architect, Addis Ababa; Vice President
Dieter Läpple, Prof.em Dr. HCU- Hamburg, Hamburg
Franz Oswald, Prof. em ETHZ, Bern; President
Monika Oswald, Bern
Peter Schenker, Architect, Bern; Vice President
Benjamin Stähli, Architect/New Town Coordinator, Bahir Dar; Auditor
Roland Walthert, Dr. Ing., Wettingen
Zegeye Cherenet, Lecturer EiABC/AAU, Architect, Addis Ababa/Hamburg; Webmaster
Lähde: http://www.nestown.org/content/organisation/persons
Tietääkseni jo Nestown-hankkeen alkuvaiheessa suuria kysymyksiä olivat, mistä tulevien maalaiskaupunkien väki saa elantonsa sekä erilaiset ekologiaan liittyvät kysymykset (vesi, likavesi, jätehuolto, saniteettiasiat jne.). Nämä ihan samat kysymyksethän koskettavat sekä nykyisissä maaseutualueille usein äärimmäisen alkeellisesti eläviä ihmisiä, joiden kodit ovat usein käytännössä savikuoppia. Toki osalla on ihan fiksujakin asumuksia, mutta köyhimmät asuvat todella surkeissa oloissa ja heitä on paljon. Ja kun Etiopian väestönkasvu on ollut niin uskomattoman rajua, on selvää, että kaikkialla missä näitä ihmisiä asuu, luonnosta kalutaan kaikki mikä irtoaa, ihmiset tekevät tarpeitaan minne sattuu, jättävät kuolleita eläimiä minne sattuu, hautaavat kuolleita ihmisiä sinne tänne jne. Tautien leviämisen riskit ovat suuria kuten myös kaikki muut ongelmat (eroosio, puiden katoaminen, tautien leviäminen, vesien saastuminen jne.).
Eli Nestown-projektilla oli jo alussa valtavasti ongelmia, joihin yritettiin etsiä ratkaisua. Etiopian hallitus puolestaan on kovan paineen alla ja he haluavat nopeaa sekä suurta ratkaisua. Heidän puoleltaan on asetettu tavoitteeksi perustaa nopeahkolla aikataululla 8000 Nestown-maaseutukaupunkia, minkä he ovat ajatelleet olevan mahdollista mallikaupungin tekemällä ja sen jälkeen sitä ideaa monistamalla.
Minusta on hyvä, että tätä Buranest-mallikaupunkia on nyt vatuloitu vuosi kaupalla. Buranestiin muurattiin peruskivi itse asiassa jo vuonna 2010 !!! Moni jo silloin varmasti arvasi, että projekti ei valmistu yhtäkkiä, mutta tuskin monikaan uskoi homman venyvän näin pitkäksi. Käsittääkseni ensimmäiset asukkaat muuttivat Buranestiin vuonna 2017. Tällä hetkellä kaupungissa asuu jo kymmeniä perheitä ja muun muassa koulu on jo toiminnassa. Osa ensimmäisistä asukkaista on perustanut "kauppoja" (sanoisin niitä mieluummin myyntikojuiksi) läheisen ison maantien varteen. Uusia taloja on alkanut valmistua entistä nopeammassa tahdissa.
Mikä tässä nyt sitten on vienyt niin paljon aikaa? Ongelmia on ollut suurinpiirtein kaikilla eri tasoilla ja todella monissa yksityiskohdissa. Ensinnäkin Etiopian hallinnon taholta on toivottu nopeaa muutosta ja kattavaa ratkaisua maan asutusongelmiin. He eivät ole kuitenkaan osanneet omalta osaltaan olla viemässä projektia eteenpäin asioita ennakoiden ja helpottaen, vaan monen monta kertaa on hallinnon ja lakienkin osalta törmätty ns. umpikujiin. Näitä umpikujia on sitten ratkottu yhdessä, mutta se on vienyt runsaasti aikaa. Toisaalta on saatu aikaan muun muassa uusia lakeja, jotka tulevat helpottamaan uusien Nestown-kaupunkien rakentamista. Buranest on todellakin ollut monella tavalla ns. pahan onnen pilottihanke, mutta nyt tilanne vaikuttaa jo todella hyvältä.
Yksi suurimmista ongelmista Buranestin osalta oli, että paikalliset ihmiset, joiden joukosta toivottiin löytyvän Buranest-kaupungin uudet asukkaat, suhtautuivat hankkeeseen todella epäuskoisesti. Suurin ongelma oli, etteivät ihmiset luottaneet siihen, että heillä todellakin olisi "oikea oikeus" siihen maahan, jota heidät ohjattiin viljelemään ja jonne heitä ohjattiin rakentamaan talonsa. Etiopiassa valtio omistaa kaikki maat, mutta yksityiset voivat hankkia maankäyttöoikeuksia, jotka periytyvät jälkeläisille. Näistä maankäyttöoikeuksista ei kuitenkaan ole aimmin ollut kunnon rekistereitä, joten lukuisia kiistoja maankäyttöoikeuksista on ollut ja ajoittain valtio on myös pakkolunastanut maita näiden haltijoilta esimerkiksi tarvittuaan lisämaata kaupunkien laajentumisen vuoksi. Näiden syiden vuoksi etiopialaiset suhtautuivat Buranest-hankkeeseen erittäin epäluuloisesti ja pitivät sitä huijausyrityksenä. Maan historiaan kuuluu myös jonkin verran väestön pakkosiirtoja, jotka myös varjostivat Nestown-hanketta. Merkittävin ratkaisu tähän ongelmaa on ollut maankäyttöoikeusrekisterin luominen, mistä jo kerroinkin aiemmassa viestissäni. Alueet ilmakuvattiin ja itse asiassa suomalaiset olivat luomassa sähköistä tietokantaa, jolla ihmisten omistusoikeudet saatiin kestävällä tavalla rekisteröityä ja ihmiset saattoivat käydä omin silmin katsomassa oman plänttinsä kuvan sekä nähdä oman nimensä rekisterissä.
Yksi suurimmista vaikeuksista on ollut myös se, että tässä tehdään töitä lähes pelkästään luku-, kirjoitus- ja laskutaidottomien ihmisten kanssa. Heidän kuitenkin täytyisi itse rakentaa talonsa (ryhmätyönä kuitenkin), heidän täytyy perustaa viljelmänsä, heidän täytyy ottaa lainaa talojensa rakentamiseen jne. Nämä ihmiset ovat ymmärrettävästi olleet erittäin epäluuloisia, minkä lisäksi heillä ei ole ollut useinkaan mitään kokemusta esimerkiksi rakennustöistä. Lähinnä viljelyä he ovat osanneet ennestään, mutta mm. Buranestin tapauksessa he ovat joutuneet viljelyssäkin tutustumaan uusiin kasveihin ja työtapoihin. Valtaosa oppimisesta on tapahtunut työtä tekemällä eli voitaisiin puhua eräänlaisesta oppisopimuskoulutuksesta, mutta hankkeen vetäjätkin ovat yllättyneet siitä, miten paljon on täytynyt järjestää myös kokouksia ja teoreettista koulutusta, jotta ihmiset on saatu luottamaan ja sitoutumaan hankkeeseen. Buranestiin jo muuttaneille sekä muuttoa valmisteleville ihmisille on täytynyt järjestää mm. opetusta taloustiedosta, osuuskuntatoiminnasta ja yrittäjyydestä.
Toinen suuri ongelma on ollut ihmisten toimeentulo. Heidän on nimittäin täytynyt hankkia elantoa perheelleen koko rakennusprojektin ajan. Kaikenlainen rakennus- ja opiskelutoiminta on ollut poissa heidän aiemmasta työajastaan. Useimmilla on kuitenkin kotieläimiä ja viljelyksiä hoidettavanaan, kotityöt tehtävänä jne. Tulevien asukkaiden ns. entisten töiden (=elannon hankkiminen) olemassaolo onkin hidastanut projektia huomattavan paljon, kuten sekin että väkeä on ollut vaikea saada innostumaan ja sitoutumaan Buranestiin täysin. Nämä ongelmat olivat suurimmillaan ensimmäisinä vuosina, kunnes tutkijatkin tajusivat, että Buranestiin täytyy ennen taloja rakentaa yhteisviljelmät, joista uudet asukkaat alkavat saada elantoa jo ennen Buranestiin muuttamista. Mangopuuviljelmän istuttamisesta on nyt jo 5-6 vuotta ja puiden hyvää menestymistä pidetään yhtenä hankkeen onnistumisen kannalta tärkeimmistä yksityiskohdista. Koko ajan on pidetty tärkeänä, että Buranestin tulevat asukkaat rakentavat kaupunkiaan pääosin itse ja yhdessä. Toki heillä on ulkopuolisia ohjaajia, opettajia sekä asiantuntijoita mukana koko ajan. Koska Etiopiassa viljelijöillä ei usein kuivan kauden aikana ole töitä kuin eläinten hoidossa, osa väestä vapautui aina kuiviksi kausiksi rakennustöihin. Heille maksettiinkin pientä palkkaa mm. Buranestin teiden ja koetalojen rakennustöistä, jotta heidän ei ollut pakko etsiä muita töitä.
Kolmas suuri ongelma oli uusien rakennustapojen ja muiden vastaavien ongelmien ratkaiseminen. Etiopiassa on toki rakennettu aiemminkin sekä maalaiskyliä että kaupunkeja, mutta Nestown-kaupunkien kaltaisista rakennusprojekteista ei ollut kokemusta. Koko ajan on haluttu toimia mahdollisimman ekologisesti ja myös kulut on täytynyt pitää pieninä, koska taloja rakennetaan rutiköyhille ihmisille. Rakennusaineena on käytetty mm. eukalyptuspuuta sekä savitiiliä, joita on voitu valmistaa lähiseudun materiaaleista. Tämä valinta on kuitenkin edellyttänyt paljon uuden oppimista niin Buranestin tulevilta asukkailta kuin asiantuntijoiltakin.
Neljäs suuri ongelma on ollut kommunikaatio ja yhteisymmärrys sekä projektin vetäjien ja tulevien Buranestilaisten välillä sekä myös tulevien buranestilaisten välillä. Monta kertaa projektin aikana buranestilaiset ovat olleet puhuessaan samaa mieltä projektin vetäjien kanssa, mutta käytännössä tehneet hommat eri tavalla. Apuna yhteisymmärryksen luomisessa on käytetty mm. näiden amhara-heimoon kuuluvien buranestilaisten luottamuksen omaavaa koptikristillistä pappia Tämä alleviivaa sitä, mikä on etukäteen kyllä oikeasti tiedettiinkin, että erilaiset heimo-, kieli- ja uskontoasiat ovat merkittäviä asioita uusia kaupunkeja perustettaessa.
Olen monen monta kertaa ajatellut, että onneksi tähän Buranestin kaupungin perustamiseen on valittu kai aika lailla pelkästään sellaista väkejä, jotka ovat a) amhara-heimon jäseniä, b) puhuvat amharan kieltä ja c) ovat koptikristittyjä. En usko, että muuten kaupunki ikinä nousisi pystyyn ja alkaisi toimia. Buranestiin on jo saatu asukkaita ja toimintaa, mutta tämä tosiasia on erittäin oleellinen niiden kaupunkien osalta, joita Nestown-hankkeen kautta pitäisi syntyä - jopa 8000(!!!) kappaletta. Kuinka ihmeessä kyliä saadaan muodostettua sellaisille alueille, joissa elää useampaan eri heimoon, uskontoon tai kieliryhmään kuuluvia? Voisi ajatella, että kun tällaisen maalaiskaupungin koko kasvaa sinne 15000-20000 asukkaaseen, ihmiset haluavat kaupunkiinsa myös sen kirkon tai moskeijan, mistä tulleekin ongelma, jos kylässä asuu esim. kolmen eri kirkkokunnan kristittyjä sekä lisäksi muslimeja. Kieli vaikuttaa myös kyläläisten yhteistoimintaan ja esimerkiksi päiväkodissa & koulun alaluokilla käytettävään kieleen.Etiopiassa elää yli sata kansallisuutta, joista suurimmat ovat oromot (n. 35 %) ja amharat (n. 27 %). Nykyisin hallitsevassa asemassa olevan heimon tigren jäseniä on noin kuusi prosenttia. Etiopiassa puhutaan jopa 85 kieltä. Vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan 33,9 prosenttia etiopialaisista on muslimeja. Kristittyjä on noin 62,7 prosenttia (43,5 % koko väestöstä kuuluu Etiopian ortodoksiseen kirkkoon, jonka katsotaan olevan orientaalinen kirkko; 18,5 % protestanttisiin kirkkoihin ja 0,7 % roomalaiskatoliseen kirkkoon). Perinteisiä afrikkalaisia uskontoja harjoittaa 2,7 prosenttia; muihin uskontokuntiin kuuluvia tai uskonnottomia on 0,7 prosenttia.
Lähde: Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Etiopia#V%C3%A4est%C3%B6
Kehitys todellakin etenee hitaasti!!! Olen monen monta kertaa Buranestista lukiessani ajatellut, ettei tästä tule mitään. Kuitenkin yhtä usein olen arvostanut, että projektin vetäjät tuntuvat huomioivan paikallisten ihmisten tarpeita ja kuuntelevan heidän huoliaan kunnolla. Vaikuttaa siltä, että projektin vetäjät ja maaseutukaupunkien kehittäjät todella miettivät Nestown-kaupunkien kehittämistä koko maan osalta eikä vain keskitytä yhteen Buranestiin. Minusta vaikuttaa siltä, että he varovat tekemästä virheitä, mikä on osaltaan hidastanut Buranestin syntymistä. Käsittääkseni viimeisen parin vuoden aikana Buranestin kehittäminen on saanut uutta vauhtia ja kaupunkiin jo muuttaneet ihmiset ovat olleet tyytyväisiä, joskin alkuvaikeuksiakin on ollut. He ovat esimerkiksi valittaneet siitä, ettei lupauksista huolimatta puhdas vesi tule vielä asuntoon sisälle asti, vaan se täytyy hakea kaupungin yhteiskaivolta. Tosi asiassa useimmat heistä joutuivat entisissä asuinpaikoissaan hakemaan veden 1-3 kilometrin päästä eli tilanne on muuttunut paljonkin heidän osaltaan, mutta on sekin totta, etteivät he heti muuttovaiheessa saaneet vettä taloonsa asti.L'amourha kirjoitti:No, kehitys kehittyy hitaasti. Ainakin Sillin postaaman Spiegelin artikkelin Birhan Abegaz rakentaa alueelle lukaaliaan luottavaisena.
Into kehittää näitä kaupunkeja vaikuttaa olevan kova. Hiljattain joku yksityinen rahoittaja ilmaisi haluavansa olla perustamassa kolmeatoista uutta Nestown-kaupunkia ja mitä pikemmin sitä parempi.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Buranestissa ja hanketta Etiopiassa edistävässä Bahir Darin yliopistossa on käynyt paljon vierailijoita länsimaista. Maaseutualueiden kehittäminen ei ole vain Etiopian vaan ihan yhtä lailla monien muidenkin kehitysmaiden ongelma.
Itse asiassa olen oppinut Nestown-projektin kautta monia asioita, joilla on vaikutuksia jopa Eurooppaan ja Suomeen asti. En ole aiemmin tajunnut, miten heikolla tolalla esim. Etiopiassa maaseutujen kehittäminen on. Vaikka esimerkiksi Etiopiassa talous kasvaa ja pääkaupunkiin rakennetaan pilvenpiirtäjiä, niin maaseudulla todellakin rutiköyhät ihmiset asuvat savimajoissa tai jopa savikuopissa ilman että heillä on juurikaan mahdollisuuksia parantaa elämäänsä. Kuitenkin maaseuduilla olisi maata ja elämisen edellytyksiä. Yksi ongelma on maaseudun väestön heikko tietotaso ja kouluttamattomuus. He eivät osaa lukea, eivätkä kirjoittaa eivätkä he tunne omia oikeuksiaan. Heillä ei myöskään juuri ole kontakteja maailmaan, koska heillä ei ole nettiä, televisiota, radiota, lehtiä eikä mitään. Todennäköisesti vielä suurempi ongelma on, että esimerkiksi Etiopiassa ei oikein ole mitään rakenteita näitä ihmisiä varten. Monissa Afrikan maissa on edelleen voimassa sääntöjä ja lakeja, jotka kieltävät ihmisten liikkumisen ja asettumisen uusille alueille. Tai ainakin ne vaikeuttavat ihmisten liikkumista. Näin ollen ihmiset eivät voi oma-aloitteisesti siirtyä uusille alueille, rakentaa uusia koteja, perustaa uusia viljelmiä tai ohjata kotieläimiään uusille laitumille. Liikkumisen esteitä on huomattavan paljon myös Afrikan eri valtioiden välillä. Useimmat valtiot nimittäin edellyttävät viisumeita, joiden saaminen voi olla hyvinkin vaikeaa tai kallista. Eli esimerkiksi työttömät afrikkalaiset eivät oikein pysty etsimään itselleen töitä tai elämisen mahdollisuuksia naapurimaista tai oman maanosansa sisältä, koska se on tehty niin vaikeaksi. Monista Afrikan maista on huomattavasti helpompi matkustaa joko laillisesti tai ihmissalakuljettajien avulla Eurooppaan kuin Afrikan sisällä toiseen maahan. Myös pakolaiseksi hakeutuminen virallisille pakolaisleireille on monesti helpompaa kuin esimerkiksi oman maan sisällä jollekin asumattomalle alueelle ns. uudisasukkaaksi siirtyminen.
Afrikan Unioni on aloittanut työskentelemään sen eteen, että afrikkalaisilla ihmisillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet liikkua oman maanosansa sisällä mm. työnhakijoina. Viisumikäytäntöjen purkamisia ja helpottamisia mietitään sekä muutenkin maanosan sisäistä siirtolaisuutta pohditaan. Myös länsimaat ovat ottaneet osaa tämän muutoksen edistämiseksi.
Etiopiassa oli vielä Nestown-projektin alussa voimassa laki, jonka mukaan kylässä tai pikkukaupungissa täytyi olla vvähintään 2000 asukasta, jotta sinne järjestettiin tiettyjä palveluita kuten koulu, terveysasema, hallinnollinen palvelupiste jne. Lisäksi vaadittiin, että vähintään puolet noista asukkaista työskentelisi maanviljelyksen ulkopuolella. Jos nuo ehdot eivät täyttyneet, alue ei saanut ns. kaupunkioikeuksia eikä niiden mukana tulevia palveluita. Sääntöä on nyt höllennetty mm. Buranest-hankkeen kokemusten vuoksi siten, että ainakin näissä täysin uusille asuinalueille rakennettaviin Nestown-hankkeisiin riittää 500 asukkaan määrä, jotta he saavat ainakin koulun käynnistymään ja käsittääkseni vähitellen muitakin kaupunkien palveluita. Tämä osoittaa toisaalta sen, että Etiopian valtiolla on kyllä haluja edistää Nestown-hankkeiden kaltaisia uudistuksia, mutta byrokratia ja toimivien lakien sekä käytäntöjen puute hidastaa maaseudun kehittämistä. Toisaalta Buranest-pilottihanke on omalta osaltaan ollut raivaamassa tietä seuraaville Nestown-hankkeille.
Buranest-hankkeen aikana Nestown-projektin vetäjät sekä etiopialaiset maaseutualueiden kehittämisestä vastaavat ammattilaiset ovat vierailleet lukuisissa jo pidempään toimivissa kyläyhteisöissä ja pikkukaupungeissa. Niistä on pyritty etsimään ideoita uusien Nestown-kaupunkien kehittämiseksi sekä myös vinkkejä siitä, mitä kannattaa varoa.
Yksi alusta asti keskeinen kysymys on ollut Nestown-kaupunkien asukkaiden toimeentulo. Heille täytyisi löytää töitä ja yritysideoita. Samalla on huomioitava, että huomattavan suuri osa näistä ihmisistä on täysin kouluttamattomia eikä heillä juuri ole muuta työkokemusta kuin alkeellisesta maanviljelyksestä sekä kodinhoidollisista tehtävistä. Esimerkiksi Buranestin asukkaille on täytynyt opettaa koko projektin aikana huomattavan paljon aivan välttämättömiä taitoja rakentamisesta vesihuoltoon ja hygieniaan. Koska oppiminen ei käy hetkessä, on hyväkin, etteivät he heti saa koteihinsa asti sitä vettä eivät sähköä... Heillä on nimittäin paaaaaaljon opittavaa. Toisaalta on ajateltu, että jotkut Buranestin asukkaat voisivat ryhtyä jatkossa opettajiksi, jotka menevät lähiseuduille perustettaviin uusiin Nestown-kaupunkeihin ohjaajiksi ja opettajiksi.
Maalaiskaupunkeihin elinkeinoja mietittäessä maanviljelys ja eläinten pito ovat toimeentulon tukijalka. Lisäksi on ajateltu, että osa voi käydä Nestown-kaupungin ulkopuolella töissä esimerkiksi läheisessä kaupungissa. Lisäksi tarvitaan kuitenkin monenlaista yrittäjyyttä. Käsityöt ovat yksi todennäköinen yrittämisen muoto, kuten myös ravintoloiden ja kauppojen perustaminen. Väestöä yritetään myös opettaa jalostamaan maanviljelystuotteitaan tuotteiksi, joita he voisivat myydä (esim. kuivatut ja eri tavoin säilötyt kasvikset, leipomotuotteet).
Yksi suurimmista Nestown-hankkeen opeista on tähän mennessä ollut se, ettei Nestown-kaupunkeja voi kopioida ja monistaa sellaisinaan, kuten Etiopian hallinto vaikutti ainakin alkuvaiheessa toivovan. Tavoitteena oli luoda ns. mallikaupunki mallirakennuksineen ja mallikaavoituksineen, jota sitten kopioitaisiin 8000 kertaa pitkin Etiopiaa. Maalaisjärkikin sotii tuota ajatusta vastaan, mutta mm. Buranestin kokemukset ovat osoittaneet, että todennäköisesti jokainen uusi maaseutukaupunki täytyy räätälöidä erikseen. Nestown-hankkeen kautta on kuitenkin yritetty löytää sellaisia kaavoituksen muotoja, toimintatapoja sekä esimerkiksi rakennustyötapoja, joita voitaisiin hyödyntää useissa kohteissa. Etiopia on kuitenkin suuri maa, josta löytyy kovin erilaisia alueita. Jopa ilmasto on erilainen eri puolilla maata, minkä lisäksi eri alueilla on erilaiset vesiresurssit ja elinkeinorakenteet. Eikä olisi mitään järkeä siinäkään, että kaikissa Nestowneissa kasvatettaisiin mangoja ja kudottaisiin kankaita. Niin rankalta ja hitaalta kuin se vaikuttaakin, jokaisen Nestownin väestön täytyy kehittää omaan kaupunkiinsa omanlaiset elinkeinoratkaisunsa. Ja sekin on yksi suurista hanketta hidastavista tekijöistä.
Itse asiassa olen oppinut Nestown-projektin kautta monia asioita, joilla on vaikutuksia jopa Eurooppaan ja Suomeen asti. En ole aiemmin tajunnut, miten heikolla tolalla esim. Etiopiassa maaseutujen kehittäminen on. Vaikka esimerkiksi Etiopiassa talous kasvaa ja pääkaupunkiin rakennetaan pilvenpiirtäjiä, niin maaseudulla todellakin rutiköyhät ihmiset asuvat savimajoissa tai jopa savikuopissa ilman että heillä on juurikaan mahdollisuuksia parantaa elämäänsä. Kuitenkin maaseuduilla olisi maata ja elämisen edellytyksiä. Yksi ongelma on maaseudun väestön heikko tietotaso ja kouluttamattomuus. He eivät osaa lukea, eivätkä kirjoittaa eivätkä he tunne omia oikeuksiaan. Heillä ei myöskään juuri ole kontakteja maailmaan, koska heillä ei ole nettiä, televisiota, radiota, lehtiä eikä mitään. Todennäköisesti vielä suurempi ongelma on, että esimerkiksi Etiopiassa ei oikein ole mitään rakenteita näitä ihmisiä varten. Monissa Afrikan maissa on edelleen voimassa sääntöjä ja lakeja, jotka kieltävät ihmisten liikkumisen ja asettumisen uusille alueille. Tai ainakin ne vaikeuttavat ihmisten liikkumista. Näin ollen ihmiset eivät voi oma-aloitteisesti siirtyä uusille alueille, rakentaa uusia koteja, perustaa uusia viljelmiä tai ohjata kotieläimiään uusille laitumille. Liikkumisen esteitä on huomattavan paljon myös Afrikan eri valtioiden välillä. Useimmat valtiot nimittäin edellyttävät viisumeita, joiden saaminen voi olla hyvinkin vaikeaa tai kallista. Eli esimerkiksi työttömät afrikkalaiset eivät oikein pysty etsimään itselleen töitä tai elämisen mahdollisuuksia naapurimaista tai oman maanosansa sisältä, koska se on tehty niin vaikeaksi. Monista Afrikan maista on huomattavasti helpompi matkustaa joko laillisesti tai ihmissalakuljettajien avulla Eurooppaan kuin Afrikan sisällä toiseen maahan. Myös pakolaiseksi hakeutuminen virallisille pakolaisleireille on monesti helpompaa kuin esimerkiksi oman maan sisällä jollekin asumattomalle alueelle ns. uudisasukkaaksi siirtyminen.
Afrikan Unioni on aloittanut työskentelemään sen eteen, että afrikkalaisilla ihmisillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet liikkua oman maanosansa sisällä mm. työnhakijoina. Viisumikäytäntöjen purkamisia ja helpottamisia mietitään sekä muutenkin maanosan sisäistä siirtolaisuutta pohditaan. Myös länsimaat ovat ottaneet osaa tämän muutoksen edistämiseksi.
Etiopiassa oli vielä Nestown-projektin alussa voimassa laki, jonka mukaan kylässä tai pikkukaupungissa täytyi olla vvähintään 2000 asukasta, jotta sinne järjestettiin tiettyjä palveluita kuten koulu, terveysasema, hallinnollinen palvelupiste jne. Lisäksi vaadittiin, että vähintään puolet noista asukkaista työskentelisi maanviljelyksen ulkopuolella. Jos nuo ehdot eivät täyttyneet, alue ei saanut ns. kaupunkioikeuksia eikä niiden mukana tulevia palveluita. Sääntöä on nyt höllennetty mm. Buranest-hankkeen kokemusten vuoksi siten, että ainakin näissä täysin uusille asuinalueille rakennettaviin Nestown-hankkeisiin riittää 500 asukkaan määrä, jotta he saavat ainakin koulun käynnistymään ja käsittääkseni vähitellen muitakin kaupunkien palveluita. Tämä osoittaa toisaalta sen, että Etiopian valtiolla on kyllä haluja edistää Nestown-hankkeiden kaltaisia uudistuksia, mutta byrokratia ja toimivien lakien sekä käytäntöjen puute hidastaa maaseudun kehittämistä. Toisaalta Buranest-pilottihanke on omalta osaltaan ollut raivaamassa tietä seuraaville Nestown-hankkeille.
Buranest-hankkeen aikana Nestown-projektin vetäjät sekä etiopialaiset maaseutualueiden kehittämisestä vastaavat ammattilaiset ovat vierailleet lukuisissa jo pidempään toimivissa kyläyhteisöissä ja pikkukaupungeissa. Niistä on pyritty etsimään ideoita uusien Nestown-kaupunkien kehittämiseksi sekä myös vinkkejä siitä, mitä kannattaa varoa.
Yksi alusta asti keskeinen kysymys on ollut Nestown-kaupunkien asukkaiden toimeentulo. Heille täytyisi löytää töitä ja yritysideoita. Samalla on huomioitava, että huomattavan suuri osa näistä ihmisistä on täysin kouluttamattomia eikä heillä juuri ole muuta työkokemusta kuin alkeellisesta maanviljelyksestä sekä kodinhoidollisista tehtävistä. Esimerkiksi Buranestin asukkaille on täytynyt opettaa koko projektin aikana huomattavan paljon aivan välttämättömiä taitoja rakentamisesta vesihuoltoon ja hygieniaan. Koska oppiminen ei käy hetkessä, on hyväkin, etteivät he heti saa koteihinsa asti sitä vettä eivät sähköä... Heillä on nimittäin paaaaaaljon opittavaa. Toisaalta on ajateltu, että jotkut Buranestin asukkaat voisivat ryhtyä jatkossa opettajiksi, jotka menevät lähiseuduille perustettaviin uusiin Nestown-kaupunkeihin ohjaajiksi ja opettajiksi.
Maalaiskaupunkeihin elinkeinoja mietittäessä maanviljelys ja eläinten pito ovat toimeentulon tukijalka. Lisäksi on ajateltu, että osa voi käydä Nestown-kaupungin ulkopuolella töissä esimerkiksi läheisessä kaupungissa. Lisäksi tarvitaan kuitenkin monenlaista yrittäjyyttä. Käsityöt ovat yksi todennäköinen yrittämisen muoto, kuten myös ravintoloiden ja kauppojen perustaminen. Väestöä yritetään myös opettaa jalostamaan maanviljelystuotteitaan tuotteiksi, joita he voisivat myydä (esim. kuivatut ja eri tavoin säilötyt kasvikset, leipomotuotteet).
Yksi suurimmista Nestown-hankkeen opeista on tähän mennessä ollut se, ettei Nestown-kaupunkeja voi kopioida ja monistaa sellaisinaan, kuten Etiopian hallinto vaikutti ainakin alkuvaiheessa toivovan. Tavoitteena oli luoda ns. mallikaupunki mallirakennuksineen ja mallikaavoituksineen, jota sitten kopioitaisiin 8000 kertaa pitkin Etiopiaa. Maalaisjärkikin sotii tuota ajatusta vastaan, mutta mm. Buranestin kokemukset ovat osoittaneet, että todennäköisesti jokainen uusi maaseutukaupunki täytyy räätälöidä erikseen. Nestown-hankkeen kautta on kuitenkin yritetty löytää sellaisia kaavoituksen muotoja, toimintatapoja sekä esimerkiksi rakennustyötapoja, joita voitaisiin hyödyntää useissa kohteissa. Etiopia on kuitenkin suuri maa, josta löytyy kovin erilaisia alueita. Jopa ilmasto on erilainen eri puolilla maata, minkä lisäksi eri alueilla on erilaiset vesiresurssit ja elinkeinorakenteet. Eikä olisi mitään järkeä siinäkään, että kaikissa Nestowneissa kasvatettaisiin mangoja ja kudottaisiin kankaita. Niin rankalta ja hitaalta kuin se vaikuttaakin, jokaisen Nestownin väestön täytyy kehittää omaan kaupunkiinsa omanlaiset elinkeinoratkaisunsa. Ja sekin on yksi suurista hanketta hidastavista tekijöistä.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Toivottavasti Buranest on pilottihankkeena opettanut hankkeen vetäjille paljon sellaista, mitä he pystyvät hyödyntämään uusissa Nestown-hankkeissa. Vaikuttaa esimerkiksi olevan hyvin keskeistä, missä järjestyksessä asioita tehdään, millaisina aikoina (esim. sade- ja kuivat kaudet) ja millaisissa kokoonpanoissa. Lisäksi on hyvin tärkeää, että tulevat kaupunkilaiset ymmärtävät ja hyväksyvät, miksi asioita tehdään juuri tietyllä tavalla. Buranest-hanke esimerkiksi osoitti, että vaikka tulevat kaupunkilaiset ovat usein täysin kouluttamattomia, he olivat silti todella kiinnostuneita ekologisten rakennusratkaisujen valintaperusteista ja monista muistakin syvällisen tiedon tasolle menevistä asioista. Toisaalta kun he lopulta hyväksyivät hankkeen ja sitoutuivat siihen, Buranestin kaupungin kehitys otti yhtäkkiä ison harppauksen eteenpäin ja hommat lähtivät kunnolla etenemään.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Tämä projekti on mielestäni osoittanut, että aikuisten kouluttaminen on ihan yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää kuin lasten kouluttaminen. Lisäksi on tullut selväksi, että jopa Etiopian kaltaisessa kuivuudesta kärsivässä maassa on mahdollista lisätä maanviljelystä paljonkin, jos se tehdään kestävillä tavoilla ja panostetaan esimerkiksi sadeveteen perustuvien kastelujärjestelmien kehittämiseen, oikeiden viljelylajikkeiden valitsemiseen, ekologisiin keinoihin tuottavuuden lisäämiseksi jne. Samoin sähköä voidaan saada entistä useammille, jos katsotaan ylös ja otetaan aurinkovoima hyötykäyttöön.
Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että Afrikan mantereella lienee kymmeniä tuhansia vanhanaikaisia lakeja ja sääntöjä, jotka estävät ihmisiä liikkumasta ja kehittämästä uusia elinkeinoja. Puhutaan alueiden muuttumisesta elinkelvottomiksi ja ilmastopakolaisuudesta, mutta ei huomata metsää puilta. Etiopian kaltaisissa kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa on todella paljon tehtävää tällä saralla. Vaikka ne tulevat tarvitsemaan länsimaista asiantuntija-apua kuten myös taloudellista tukea, siellä voisi olla myös bisneksen mahdollisuuksia myös suomalaisille. Varsinkin siinä vaiheessa, jos näitä Nestown-kaupunkeja aletaan rakentaa tuhansittain.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Samaan aikaan Buranest-hankkeen rinnalla on kehitetty kuitenkin myös toisenlaista maaseutukaupunkien mallia. Kyseisessä toimintamuodossa on alettu kehittää jo pidempään olemassa olleista etiopialaiskylistä maaseutukaupunkeja täydennysrakentamisen keinoin. Alla on ilmakuva yhdestä tällaisesta kaupunkihankkeesta. Kokemukset näistä täydennysrakentamisen kautta muodostettavista kaupungeista ovat olleet huomattavasti kivuttomampia kuin joutomaalle rakennetun Buranestin osalta. Kuitenkin Buranest on ollut äärimmäisen tarpeellinen pilottihanke, koska uusia maaseutukaupunkeja täytyy Etiopiaan perustaa nimenomaan koskemattomille alueille, joissa ei ole hankkeen alussa yhtään mitään ihmisen rakentamaa valmiina. Nestown-hankkeen kautta Etiopiaan on myös useiden vuosien ajan istutettu tuhansia ja taas tuhansia puita. Hankkeen yhtenä ajatuksena onkin ollut, että "jos tahdot perustaa kaupungin, istuta ensin metsä". Metsän istutukset ovat tärkeitä alueen ekologialle, koska kasvava metsä omalta osaltaan monipuolistaa ja kuntouttaa alueen ekologista elinvoimaa, mikä on usein kärsinyt mm. liikahakkuiden ja ylilaiduntamisen seurauksena. Alla olevaa kylääkin voisi miettiä, miltä se näyttäisi ilman puita. Toisaalta puiden istuttaminen Etiopiaan tulee olemaan vielä vuosikymmenten ajan iso projekti, kuten myös metsien kestävä käyttö ja hoitaminen pitkällä tähtäimellä.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Kukapa suomalainen - tai muissa länsimaissa kasvanut - ei olisi pikkulapsesta asti kasvanut tällaisten otsikoiden keskellä:
Ihmisiä kuolee sadoittain nälkään Itä-Afrikassa
Itä-Afrikan nälänhätä on meidän ongelmamme
Ruokakriisi uhkaa taas Saharan eteläpuolista Afrikkaa
Afrikan nälkäiset tarvitsevat nopeasti apua
Totuus on kuitenkin moninaisempi ja vaikuttaa siltä, että meiltä halutaan salata se toisenlainen kuva afrikkalaisesta maanviljelyksestä ja afrikkalaisen ruoantuotannon mahdollisuuksista sekä kehitystä hidastavista tekijöistä.
Ihmisiä kuolee sadoittain nälkään Itä-Afrikassa
Itä-Afrikan nälänhätä on meidän ongelmamme
Ruokakriisi uhkaa taas Saharan eteläpuolista Afrikkaa
Afrikan nälkäiset tarvitsevat nopeasti apua
Totuus on kuitenkin moninaisempi ja vaikuttaa siltä, että meiltä halutaan salata se toisenlainen kuva afrikkalaisesta maanviljelyksestä ja afrikkalaisen ruoantuotannon mahdollisuuksista sekä kehitystä hidastavista tekijöistä.
60% maailman käyttämättömästä viljelykelpoisesta maasta on Afrikassa
Afrikassa sijaitsee 60 prosenttia maailman käyttämättömästä viljelykelpoisesta maasta. Alueen mittavat luonnonvarat tarjoavat lupaavia näkymiä jatkojalostukselle. Maanosan osuus maailman öljyntuotannosta oli 9 prosenttia vuonna 1998 ja 13 prosenttia vuonna 2015.
Afrikan öljyn- ja maakaasun tuotanto yli tuplaantui kaudella 1980–2012, ja siellä sijaitsee enemmän kuin puolet maailman tunnetuista timanttivaroista.
Vuoden 2017 tilaston mukaan Kongon demokraattisessa tasavallassa on 58 prosenttia maailman kobolttivaroista ja Etelä-Afrikassa 70 prosenttia platinasta. Näiden nykyteknologian raaka-aineiden jalostusasteen nostaminen on sijoituskohde, joka muuttaa maailmaa.
Kova kuuri edessä
Uudistuminen vaatii Afrikan mailta hallinnon kehittämistä. Sitä mittaava Mo Ibrahim Index kertoo, että vuodesta 2007 lähtien hallinto on parantunut keskimäärin 1,4 prosenttia vuodessa. Yli viiden prosentin parannuksiin on päästy ainakin tusinassa valtiossa, mikä vähentää ulkomaisten sijoittajien pelkäämiä riskejä.
Edistyminen vaatii Afrikan mailta paljon: korruption kitkemistä, turvallisuuden parantamista, kansantalouden vahvistamista, laadukasta koulutusta sekä tieteen, teknologian ja innovaatioiden tukemista. Lisäksi on luovuttava kilpajuoksu pohjalle -periaatteesta eli sijoittajien houkuttelusta liiallisilla vero- ja muilla eduilla.
Sijoitusten avulla voidaan edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. Tästä on jo runsaasti esimerkkejä, kuten hyönteismyrkyllä käsiteltyjen hyttysverkkojen käyttö malarian torjunnassa, meriveden puhdistaminen juomakelpoiseksi tai säävakuutuksen tarjoaminen ilmastonmuutoksesta kärsiville viljelijöille.
Maailma.net
11.9.2018
https://www.maailma.net/nakokulmat/afri ... oittaa-nyt
Viimeksi muokannut Silli, Pe Touko 17, 2019 3:25 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Afrikassa yli 200 miljoonaa hehtaaria käyttämätöntä viljelymaata
Puolet maailman viljelykelpoisesta, mutta vielä viljelemättömästä maasta, sijaitsee Afrikassa. Saharan eteläpuolisissa maissa on 202 miljoonaa hehtaaria käyttämätöntä viljelymaata. Maan saaminen käyttöön vähentäisi merkittävästi köyhyyttä.
Afrikan maaseutumaasta 90 prosenttia on dokumentoimatta ja vain neljäsosa maatalouden mahdollisesta tuotosta saadaan hyödynnettyä, kertoo Maailmanpankin tuore tutkimus.
Dokumentoimattomuus ei tarkoita, että maa olisi käyttämättä. Kukaan ei vain tiedä, onko se paikallisyhteisöjen käytössä vai onko joku vallannut sen monikansallisen yrityksen käyttöön.
Dokumentoimattomuus johtaa epäselvyyksiin siitä, kuka maan omistaa. Kärsijöinä riidoissa on usein köyhin osapuoli.
Maailmanpankin raportin mukaan maat voitaisiin nykytekniikalla kartoittaa esimerkiksi satelliittikuvien avulla.
Raportin mukaan kaikkien maiden yhteistyöllä ja maailmanpankin ohjeilla maanomistusoikeuksien selvittäminen maksaisi kymmenessä vuodessa 4,5 miljardia dollaria, eli noin 3,55 miljardia euroa.
Maan omistuksen sekavuus on yksi suuri syy sille, miksi köyhyys ei vähene Saharan eteläpuolisissa maissa yhtä nopeasti kuin maiden talous kasvaa. Monen maan talous nimittäin kasvaa kyllä, vuosien 2000 ja 2009 välisenä aikana kasvu on ollut noin viisi prosenttia vuodessa.
Maaseudun Tulevaisuus
26.07.2013
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maa ... ta-1.43997
Huom! Alleviivaukset Sillin tekosia.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Afrikkalaisen maanviljelyksen tuottavuus on noussut merkittävästi esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta edelleen sitä täytyy saada nostettua monin eri tavoin. Myös viljelypinta-alaa täytyy lisätä, jotta kasvava ihmismäärä saadaan ruokittua, työttömille ihmisille saadaan töitä ja ihmisiä pystytään ruokkimaan entistä enemmän Afrikassa tuotetulla ruoalla. Jatkossakin moni afrikkalainen elää kädestä suuhun ja elintason nousu tarkoittaa heille aliravitsemuksen kourista riittävän ravitsemuksen piiriin pääsyä. Sekin on kuitenkin kehitystä. Monille ihmisille on parempi vaihtoehto pysyä maaseudulla ja kasvattaa oma ruokansa, kuin lähteä kaupunkien slummeihin myymään itseään tai esimerkiksi huumeita. Toiset maatalouden parissa työskentelevät pystyvät puolestaan lisäämään ruoantuotantoa niin paljon - joko yksittäisinä pienviljelijöinä, osuuskuntina tai suurtiloina - että heiltä riittää maataloustuotteita myyntiin asti tai he saavat työstään palkkaa. Afrikassa on potentiaalia ruoantuotannon merkittävään lisäämiseen, varsinkin jos sen tieltä pystytään ratkomaan mm. maanomistukseen ja maankäyttöoikeuksiin liittyviä ongelmia.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Uutinen samasta yrityksestä muutamaa vuotta aiemmin:Kenian maaseudulla punotaan suomalaisia design-koreja: "Vanhoja käsityötaitoja kannattaa käyttää hyväksi"
Minna Impiön ja Mari Martikaisen suunnitteluyritys työllistää Keniassa jo noin 650 naista.
MACHAKOS Valtavan mangopuun varjossa istuu kolmisenkymmentä naista, joiden kädet käyvät nopeaan tahtiin.
Naiset kuuluvat suomalaisen Mifuko-yrityksen naisryhmään ja täällä, Machakosin alueella, parin tunnin matkan päässä pääkaupungista Nairobista syntyy perinteisiä kenialaisia kiando-koreja – mutta suomalaiseen makuun.
Suunnitteluyritys Mifukon perustivat kymmenisen vuotta sitten taidekorkeakoulussa tavanneet ystävykset Mari Martikainen ja Minna Impiö.
Keniassa tuolloin asunut Impiö näki, että maassa on paljon käsityöosaamista ja erilaisia kierrätysmateriaaleja, mutta muotoiluosaamista ei oikein ollut.
– Keksittiin sitten tämä Mifukon ydinajatus, että yhdistetään suomalainen muotoilu kenialaiseen käsityöosaamiseen, ja etsitään sen kautta uusia markkinoita, Impiö sanoo.
Mifukon kautta koreja on tullut myyntiin 30 maahan.
Investointeja Afrikkaan tarvitaan
Suomen kauppa Kenian kanssa oli viime vuonna vaatimatonta, arvoltaan vain noin 38 miljoonaa euroa. Vuoden lopussa hallitus suuntasi Afrikkaan historian toiseksi suurimmalla kauppadelegaatiollaan, jotta kauppaa alueelle saataisiin lisää.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) totesi silloin Ylelle, että yksi syy Suomen Afrikka-innostukseen on väestönkasvu. Halutaan hillitä siirtolaisuutta Eurooppaan kehittämällä mahdollisuuksia Afrikassa.
Ja investointien tarve on suuri. Suomalaista osaamista esimerkiksi koulutuksessa, puhtaassa vedessä ja energiasektorilla voitaisiin hyödyntää laajasti.
Mutta myös suomalainen muotoilu voi poikia työpaikkoja Keniassa, osoittaa Mifuko. Reilun kaupan periaatteita noudattavalla yrityksellä on jo noin puolen miljoonan euron liikevaihto.
Korien punominen on kuin suomalaisten mummojen sukkien kutominen. Vanhemmassa sukupolvessa kaikki tällä alueella osaavat taidon, mutta nuoremmilta taito oli unohtumassa, koska markkinaa koreille ei enää oikein ollut.
Nyt Mifuko työllistää jo noin 650 naista, ja yritys on laajentamassa muualle Keniaan missä on käsityöosaamista. Myös muut Afrikan maat ovat tähtäimessä.
– Jokainen ryhmä on ikään kuin yritys. Ryhmän jäsenet voivat tehdä investointipäätöksiä. Jos he keksivät perustaa kanalan tai ostaa muovituoleja ja vuokrata niitä eteenpäin, niin se tuo lisätuloa ja se on askel eteenpäin, sanoo Impiö.
Kenia kaupungistuu vauhdilla ja moni lähtee kaupunkeihin työn perässä.
– Päätimme panostaa nimenomaan maaseutuun ja naisiin, jotta heidän ei tarvitse muuttaa kaupunkiin. Uskon, että tällä on pitkäjänteisiä vaikutteita monelle naiselle, on jopa tullut paluumuuttoa kaupungista, Martikainen sanoo.
Nostaa naisia köyhyydestä
Suurin osa naisista punoo koreja pienviljelyn ohella. Se tuo heille lisää rahaa, ja tarjoaa mahdollisuuden päästä pois kädestä-suuhun kierteestä. Tilauksen tullessa naiset saavat puolet palkasta ennakkoon ja puolet sitten, kun tilaus on valmis.
Seitsemän lapsen äidille Felisterille tärkeintä on ollut se, ettei hän enää ole riippuvainen miehestään. Nyt hänellä on myös varaa ostaa saippuaa ja kunnon vaatteet sekä itselleen että lapsilleen.
– Näkisitpä lapseni, he ovat niin tyylikkäitä nykyään! Emme ole köyhiä kuten ennen, hän sanoo.
Välillä kenialaiset naiset ihmettelevät suomalaismuotoilun yksinkertaisuutta.
– Kuka ihmeessä haluaisi tällaisen mustan korin kotiinsa, he kysyivät. Toimme muun muassa sisustuslehtiä tänne ja näytimme, että Suomessa on tällaisia koteja ja tällainen tyyli, Martikainen sanoo.
Impiö ja Martikainen käyvät pari kertaa vuodessa Keniassa, muun muassa auttamassa ryhmien johtajia laadunvalvonnassa ja tapaamassa käsityöläisiä.
– Tämä ei ole mikään ulkopuolelta tullut hetkellinen apu vaan rakennuspalikka heidän omaan elämäänsä ja olemme tekemässä sitä yhdessä, Martikainen sanoo.
YLE
26.2.2019 klo 06:10
https://yle.fi/uutiset/3-10654739
Reilu kauppa voi olla myös kannattavaa – ja trendikästä
Keniassa kiondokoreja valmistava Mifuko kasvaa kovaa vauhtia. Se sai myös ensimmäisenä Suomessa kansainvälisen Reilun kaupan jäsenyyden.
Millaista suomalais-kenialainen kauppayhteistyö voi parhaimmillaan olla? Paitsi reilua, myös kannattavaa.
Yhteiskunnallinen yritys Mifuko yhdistää suomalaista suunnittelua ja perinteistä kenialaista käsityötaitoa. Yrityksen päätuotteena ovat kiondo-korit, joita valmistaa tällä hetkellä noin 300 kenialaisnaista.
Vuonna 2009 perustetun yrityksen tuotteita on saatavilla jo yli 20 maassa. Ero perinteisiin kehitysmaakauppatuotteisiin on juuri itse tuotteessa. Jälleenmyyjät edustavat kaupan laatu- ja usein myös trenditietoista osastoa.
– Lähdimme alun perinkin liikkeelle tuote edellä, joka on itsessään kiinnostava ja ajaton. Sen jälkeen tulee syvempi tarina, eli missä ja kuka sen on tehnyt. Mutta näitä ei hankita vain hyvän omatunnon vuoksi, yhtiön toinen perustaja, Mari Martikainen sanoo.
Korit syntyvät jopa kävellessä
Pohjois-Savosta kotoisin oleva Martikainen perusti yhtiön opiskelukaverinsa Minna Impiön kanssa. Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuttuaan Impiö muutti Keniaan, jossa hän vaikuttui alueella olevan käsityötaidon ja -tekijöiden määrästä.
– Osaajia oli paljon, mutta he kaikki tekivät samaa, koska muotoilukoulutus alueelta puuttui kokonaan. Tajusimme, että tämä on se, mitä me voimme tuoda tänne, ja siitä ajatus lähti liikkeelle, Martikainen kertoo.
Martikainen myöntää, että alussa intoa oli ehkä hieman liikaakin. Innoissaan he suunnittelivat tuotteita valtavan määrän, joista loppujen lopuksi jouduttiin karsimaan pois valtaosa.
Myös luottamuksellisten suhteiden luominen Keniaan vei aikansa. Kenialaiset työskentelevät nyt muutaman kymmenen hengen ryhmissä, joilla on paitsi johtaja, myös sihteeri ja kirjanpitäjä. Tuotantotiloja tai edes työpisteitä ei ole, sillä naiset tekevät koreja sitä mukaa kuin pääasialliselta toimeentuloltaan, maataloudelta ehtivät.
– He tekevät niitä kaiken muun ohessa, jopa paikasta toiseen liikkuessaan. Ihan kuin oma mummoni, joka aina virkkasi televisiota katsoessaan, Martikainen naurahtaa.
Käsityöperinteet ovat jo elpyneet
Tekstiilisuunnittelijana Martikainen on hyvin iloinen siitä, että heidän käynnistämänsä yritystoiminnan myötä Kenian paikallisia, jo hiipumassa olevia käsityömenetelmiä on saatu elvytettyä.
– Käyttämäämme tekniikkaa osasivat usein vain kylän vanhimmat. Nyt naiset ovat houkutelleet maaseudulta työn perässä muualle muuttaneita tyttäriään takaisin, ja perinne on siirtynyt sukupolvelta toiselle.
Erityisen ylpeä Martikainen on myös yrityksen vajaa vuosi sitten saamasta kansainvälisen Reilun Kaupan järjestön WFTO:n myöntämästä sertifikaatista. Mifuko on organisaation ensimmäinen suomalaisyritys. Tavoitteena on laajentaa toimintaa entisestään.
– Toivottavasti pystymme ottamaan lisää naisia mukaan toimintaan. Se on ollut alusta pitäen yritystoimintamme perusta: pystyä antamaan mahdollisuuksia myös siellä toisessa päässä.
YLE
17.4.2016 klo 08:23
https://yle.fi/uutiset/3-8801897
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Kahdeksan viikon kuljetus kananmunilla ??? Eipä ihme, että paikalliset mamat ovat alkaneet arvostamaan tuoreita ja kotimaisia kananmunia Ihmetyttää myös munien roudaaminen toisista maanosista sekä Intian kaltaisesta maasta, jonka omallekaan väelle ei riitä ruokaa (tai no, kaikilla ei ole varaa sitä ostaa )Grindilän luomukanalasta Porvoosta oppia Länsi-Afrikkaan
Huhtikuun alku, Helsingissä mittarin elohopea jaksaa nousta vain nollaan. Katajanokalla puhaltaa kylmä viima. Kirkon Ulkomaanavun kolme projektikoordinaattoria, liberialainen Emmanuel Sandi, Sierra Leonesta saapunut Joseph Bash-Kamara sekä Etelä-Sudanista matkannut Kofi Ayisa kietovat kaulahuivinsa tiukasti kaulan ja pään ympärille ja vetävät pipot korvilleen.
Kolmikko on tullut Afrikasta Helsinkiin työpajaan suunnittelemaan Ulkomaanavun tulevia hankkeita. Miesten seurassa on Jussi Laurikainen Ulkomaanavun Länsi-Afrikan toimistosta, Liberian pääkaupungista Monroviasta.
Miehet ehtivät juuri Porvoon linja-autoon. Matkan päässä odottaa vierailukohde, Vanhan Grindilän luomukanala.
Sandi, Bach-Kamara, Ayisa ja Laurikainen ovat kiinnostuneita kananmunatuotannosta: kanalat ja munatuotanto kuuluvat Ulkomaanavun toimeentulohankkeisiin niin Liberiassa, Sierra Leonessa kuin Etelä-Sudanissakin.
Munille on suuri kysyntä
Liberiassa on vallinnut rauha noin kymmenen vuotta. Rauhaa edeltäneen, viisitoista vuotta kestäneen sisällissodan aikana maan infrastruktuuri ja oma ruokatuotanto tuhoutuivat täysin. Kananmunista 95 prosenttia tuodaan ulkomailta, kuten Ukrainasta, Intiasta ja Brasiliasta.
Kananmunien matka maailmalta Liberiaan voi viedä jopa kahdeksan viikkoa. Tuoreiden munien kysyntä onkin suuri, siksi Ulkomaanavun tukemat, Naisten Pankin rahoittamat kananmunahankkeet ovat nousseet kansallisesti merkittäväksi tuotannoksi.
Ennen Porvoon-matkaansa projektikoordinaattorit ehtivät tavata Naisten Pankin yrittäjänaisia. Joukko pohti yhdessä, kuinka afrikkalaiset kanalahankkeet saataisiin nostettua seuraavalle tasolle.
Liberiassa Naisten Pankin rahoittamissa hankkeissa emokanalasta luovutetaan 30 kanaa ja kananrehua kuudeksi kuukauden ajaksi köyhille perheille, kuten yksinhuoltajaäideille. Tarkoitus on, että naiset säästävät osan munien myyntituloista ja voivat näin ostaa uudet kanat, kun entisten paras munintaikä on ohi.
”Rahan saaminen säästöön voi olla haasteellista, jos perheeseen tulee esimerkiksi lääkäri- tai hautajaiskulujen myötä ylimääräisiä maksuja”, Jussi Laurikainen avaa Liberian ja Sierra Leonen arkea.
”Nyt haluamme kehittää sikäläisiä kanalahankkeita omavaraistuotannosta seuraavalle asteelle.”
Erilainen kananrehu kiinnostaa
Räntäsade piiskaa linja-auton tuulilasia, kun kaukaiset vieraat saapuvat Vanhan Grindilän luomukanalaan.
Viisitoista vuotta luomumunia tuottanut Grindilä on suomalaisittain pieni kanala: täällä on 2 500 kanaa, joita hoitaa yksi työntekijä. Munat tarkastaa, leimaa ja myy osuuskunta.
Suomen suurimmissa teollisissa kanaloissa on 100 000 kanaa. Yhteensä maassa on noin 400 kanalaa. Heti vierailun aluksi syntyy ajatus siitä, millä tavalla kanalatoimintaa voisi Afrikassa kehittää. Uusi idea muhii kananrehun viljelyssä.
”Liberiassa kananrehu on heikkolaatuista, ja sitä tuodaan naapurimaista. Ajoittain sitä on vaikea saada. Jos esimerkiksi naapurimaissa on levottomuuksia, rehua ei saada normaaliin tapaan. Liberiassa ja Sierra Leonessa yleisin rehukasvi on maissi”, Emmanuel Sandi ja Joseph Bash-Kamara kertovat.
”Itse viljelen kauraa, vehnää, ohraa, hernettä ja apilaa”, isäntä Kimmo Grindilä luettelee.
”Heinästä valmistamme lisäksi säilörehua”, hän lisää.
Grindilässä noin kymmenen prosenttia rehusta on ostotuotetta. Muualta hankitaan esimerkiksi proteiinia sisältävää soijapapua ja kalajauhoa, joita sekoitetaan rehuun. Kanat saavat myös kalkkia. Myllyauto käy Grindilässä jauhamassa viljan ja sekoittamassa rehun.
Kanojen ruokinta herättää vilkkaan keskustelun.
”Kuinka usein kanat ruokitaan”, Bash-Kamara tiedustelee.
”Automatisoitu ruokintajärjestelmä ruokkii kanat neljästi päivässä, kolmen tunnin välein. Lisäksi annamme säilörehua käsiruokintana kerran päivässä sen jälkeen, kun kanat ovat aamupäivällä munansa munineet,”, Grindilä vastaa.
Kanala tutkitaan tarkasti
Pikku hiljaa vieraita alkaa poltella, on aika siirtyä kanalaan. Kimmo Grindilä esittelee ruokintajärjestelmää. Hän näyttää keltaisesta muoviverkosta tehdyn munien keruuhihnan, joka tuo munat pakkauspisteelle.
Emmanuel Sandin katse tarkkailee automatisoitua ruokintajärjestelmää ja munien keruuta helpottavaa liukuhihnaa.
”Olen vaikuttunut”, hän sanoo.
Myös lattian rakenne kiinnostaa. Kanojen jätökset tippuvat lattian alle, ja lanta luodaan vain noin neljäntoista kuukauden välein, kun kanat vaihdetaan uusiin.
Ihmettelemme vielä muovisia, keltaisia kennolaattoja. Vieraat saavat yhden kotiin viemisiksi. Muovinen laatta on pahvista parempi, sen mukana eivät syöpäläiset kulkeudu niin helposti. Mallilaatan avulla kotona Afrikassa voidaan tehdä muotti, ja valmistaa käyttöön samanlaisia.
Pihalla otetaan ryhmäkuva ja tutkitaan muurahaishappotynnyreitä. Happoa tarvitaan säilörehun valmistamiseen.
Porvoosta lähtee viemisiksi oppia ja intoa, ne kantavat vielä tulosta kaukaisissa kanalahankkeissa.
Ennen Helsingin bussia vielä kierros kirkonmäellä ja Brunbergin makeismyymälässä. Perheelle ja sukulaisille täytyy viedä Suomesta makeita tuliaisia – mukaan lähtee suukkorasioita.
Uuden oppiminen ei ollut yksipuolinen kokemus. Kimmo Grindilä innostui vierailusta myös. Jopa niin, että ryhtyi harkitsemaan vapaaehtoistyötä Liberiassa.
Kirkon Ulkomaanapu / Artikkelit
11.4.2014
https://www.kirkonulkomaanapu.fi/ajanko ... afrikkaan/
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli
Re: Afrikka muuttuu - kuten muutkin maanosat
Naisten Pankki laajentaa toimintaansa perustamalla Ugandaan kanalan
Perustettava kanalayritys tuo yhteisöön satoja työpaikkoja. Tavoitteena sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä liiketoiminta.
Ugandan pääkaupungin Kampalan lähiseudulle perustettava kanala vastaa monenlaisiin tarpeisiin. Yrityksen perustaminen ja naisten työllistymisen tukeminen sitä kautta on Naisten Pankille uudenlainen toimintatapa.
Naisten Pankin kehittämisryhmän vetäjän Satu Mehtälän mukaan tavoitteena on nostaa Naisten Pankin toiminnan vaikuttavuus uudelle tasolle. Kannattava yritystoiminta on hänen mukaansa hyvä keino pysyviin kehitysvaikutuksiin.
-Kyseessä on yhteiskunnallinen yritys. Tavoittelemme sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää liiketoimintaa, emme voiton maksimointia. Uusi malli avaa myös aivan uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia suomalaisyrityksille, Mehtälä sanoo.
Kanalan perustamispaikaksi valikoitui Uganda monien positiivisten syiden vuoksi, kuten paikallisen rehun saatavuus ja yrittäjyyskulttuuri.
Yritystoimintaa on suunniteltu huolellisesti. Suomen päässä suunnittelua on vienyt eteenpäin Naisten Pankin kehittämisryhmäläisistä koostuva liiketoimintaosaajien tiimi, jota vetää Maria Paatero-Kaarnakari.
-Koska tämä on Naisten Pankin hanke, haluamme työllistää erityisesti naisia. Kun naiset saavat tuloja, menee raha lasten ja perheiden hyväksi, ja esimerkiksi lasten mahdollisuudet koulunkäyntiin paranevat. Tämä on myös hyvä mahdollisuus naisille saada uutta osaamista, oppia yrityksen perustamisesta ja liiketoiminnan kestävästä kehittämisestä.
Suunnitelmat ovat lähes valmiit ja rakentamaan päästään keväällä. Tavoitteena on, että ensimmäiset untuvikot tuotaisiin kanalaan keväällä 2020. Kanalassa tulee olemaan 15 000 munivaa kanaa ja tuotanto työllistää suoraan noin 30 henkeä.
Välillisesti yritys tulee työllistämään alueella satoja henkilöitä. Ugandaan rakentuvan kanalayrityksen tuotanto on suunniteltu vastuullisesti. Tuotantomuotona tulee olemaan lattiakanala. Yrityksen toiminnan ytimessa on niin kanojen, ihmisten kuin ympäristönkin hyvinvointi.
-Toiminnalle luodaan parhaat mahdolliset käytännöt. Kun pilotin opit otetaan haltuun, voidaan malli monistaa myös muualle. Ja kuka tietää, vaikka tästä poikisi myös uusia start up -yrityksiä alueelle, Mehtälä sanoo.
Vuonna 2007 perustettu Naisten Pankki kerää varoja kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja omaehtoisen toimeentulon tukemiseen. Naisten Pankki on kerännyt yhteensä jo 14 miljoonaa euroa 11 toimintavuotensa aikana. Sen toiminnasta on hyötynyt jo 59 000 naista ja heidän perheenjäsentään maailman köyhimmissä maissa. Naisten Pankin hankkeet toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu yhdessä paikallisten kumppaniensa kanssa.
Kirkon Ulkomaanapu / Tiedotteet
7.2.2019 klo 9:12
https://www.naistenpankki.fi/tiedotteet ... n-kanalan/
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli