Minä en ymmärrä miksi se Joosef kihlasi Marian kun Maria oli raskaana. Kenties asian todellinen laita paljastui vasta kihlauksen jälkeen? Vai tuliko Maria kesken kihlauksen raskaaksi? Eikö Maria saanut ilmoituksen lapsensa oikeasta syntyperästä vasta siellä tallissa? Vai juksasiko nuoripari kaikkia, eikö Maria synnyttänytkään neitsyenä?
Lisäys: kysymys nyt uskonto-ketjussa, älkää kommentoiko täällä vaikka mieli tekisikin.
Muuta keskustelua
Valvoja: Moderaattorit
Viimeksi muokannut Kylli, Ti Loka 14, 2008 1:51 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
En minä yllytä, ihmettelen vain miksi toinen neuvoo menemään ihan jonnekin muualle kuin mihin itse olettaisin meneväni.Clyde kirjoitti:Howler, älä yllytä raamattumiestä. Jos haluatte jutella uskonnosta niin menkää sinne uskontoketjuun
Mutta joo, jätän aiheen tähän.Mutta itse aiheeseen, eli muuhun keskusteluun pitääpä kysyä mielipiteitä: Onko kellään jotain tapausta, minkä tahtoisi tänne suomennettuna? Jos keksitte jonkun ja haluaisitte antaa minulle tekemistä (eli suomentamista), niin heittäkää vaikka yksärillä
-
kakojootti
- Olivia Benson
- Viestit: 707
- Liittynyt: Ti Kesä 24, 2008 5:07 pm
- Paikkakunta: karu pohjola
teleskooppipamppu on aika kätevä.Clyde kirjoitti:Mun pitäis pian uskaltautua tuonne Tampereen keskustaan
Oon siellä ainoastaan kerran käynyt ns. kaupoissa, muuten vain mennyt bussipysäkiltä nopeasti kauppakadulle.
Pitääköhän varata mukaan puukko ja pippurisumute jaja...
Kyllä skitskofrenia aina yksin olemisen voittaa.
-
Pinkkis
- Hercule Poirotin viikset
- Viestit: 119
- Liittynyt: Ti Huhti 22, 2008 3:31 pm
- Paikkakunta: Järvenpää
No en mä ainakaa oo pelänny koskaan. Ei tääl tarvii mitää pelätä. Se hullu joka tahtoo kimppuun käydä voi tapahtua missä kaupungissa tai kylässä vaan.Howler kirjoitti:^ Riippuu varmaan vähän ajankohdasta, milloin menet. Onko muuten Tampereella oikeasti sellainen ilmapiiri, että oikeasti voi pelätä kimppuun käymistä? Tämmöinen pienen paikan asukas kun ei noista oikein tiedä...
On vain yksi ja oikea Dead Unicorn Queen ja se olen minä
-
Porin
Nonnih, nyt viimeistään menee yli kokonaan. Käydään koulussa sellaista asiaa kuin "Loogisten funktioiden kanoniset muodot" ja selitetään, että tulotermi = Looginen tulo (AND), jossa on muuttujia ja niiden negaatioita (AB, A, AByläviivalla, ABC, ABCyläviivalla, mutta ei ABkokonaanyläviivalla)... Sitten on samantyylistä selitystä kanonisesta tulosta, summatermistä ja kanonisesta summatermistä. SIIS TÄH?!
Monesti miettinyt samaa. Katoliset varsinkin on ihan päkätissä nopeaan ja tuskattomaan kuolemaan. Esim. missä tahansa italialaisessa filmissä tulee kohtaus jossa puhutaan jonkun kuolemasta, ja äitiä/muuta omaista lohdutellaan aina sanomalla, että uhri ei kokenut tuskia jne. kaikki kävi nopeasti. Tällainen asenne myös real-life-latinoilla.Miksi sen kuoleman nyt pitäisi olla mahdollisimman nopea ja kivuton? Jotenkin helppo ja huomaamaton päätös kaikelle?
Kerranhan sitä vain kuitenkin kuollaan.
Luulisi että on parempi tiedostaa selvästi kuolevansa. Mikä se sellainen unissa kuoleminen tai pikakuolema on? Eihän siinä ehdi mitään.
Nothing is quite what it seems
Arvaa, montako kertaa suunnittelin pakoa ikkunasta ja montako kertaa mietin, mitä tapahtuisi jos yhtäkkiä vain pomppaisin ylös ja alkaisin kiljumaan.Mariella kirjoitti:Vähemmästäkin pimahtaa...
Lisänäyte: "Mikä tahansa looginen lauseke voidaan muuttaa kanonisten tulojen summa-muotoon seuraavasti:
1. Käytetään DeMorganin-kaavoja, kunnes kaikki negaatiot kohdistuvat ainoastaan yksittäisiin muuttujiin.
2. Saatetaan lauseke tulojen summa-muotoon.
3.Sovelletaan ei-kanonisiin termeihin T-sääntöä.
4. Poistetaan kaksoiskappaleet."
Ah ja kun tulojen summa ja summien tulo on totaalisen eri asia ja ne kuulemma voi sekoittaa tosi helposti jnejne. Tulin tänään siihen johtopäätökseen, että TÄMÄ EI OLE MINUN ALANI. Piste. Huutomerkki. Potenssiin 1 000 000.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Maybrick kirjoitti:Monesti miettinyt samaa. Katoliset varsinkin on ihan päkätissä nopeaan ja tuskattomaan kuolemaan. Esim. missä tahansa italialaisessa filmissä tulee kohtaus jossa puhutaan jonkun kuolemasta, ja äitiä/muuta omaista lohdutellaan aina sanomalla, että uhri ei kokenut tuskia jne. kaikki kävi nopeasti. Tällainen asenne myös real-life-latinoilla.Miksi sen kuoleman nyt pitäisi olla mahdollisimman nopea ja kivuton? Jotenkin helppo ja huomaamaton päätös kaikelle?
Kerranhan sitä vain kuitenkin kuollaan.
Luulisi että on parempi tiedostaa selvästi kuolevansa. Mikä se sellainen unissa kuoleminen tai pikakuolema on? Eihän siinä ehdi mitään.
Jopas nyt jotakin. Olen tällaisia miettinyt jo ajat sitten. Parempihan se vaikka olla tuskissaan ja ottaa morfiinia kylliksi ja loppukädessä olla iloinen "lähdöstä".
Jonkinlainen järjetön kivun ja tuskan pelko on vallalla ihmisillä. Kun meidän läheisemme on joutunut vakavasti loukkaantuneena sairaalaan, kyselemme ensiksi hoitohenkilökunnalta "kärsiikö hän"?
Kauhistelemme ja olemme nyrkit pystyssä jostain teurastustavasta, vaikka itse kuolema eläimelle on sangen nopea.
Luonnosta tilanne on myös groteski. Esim. kun varpushaukka saa varpusen otteeseensa, se kääntää sen selälleen ja syö "mehukkaat" rintalihat ensiksi, uhrin piipittäessä tuskissaan pitkät ajat ennen kuoleman vapauttajaa. Silti tuo aika on aivan mitätön suhteessa yksilön elämänkaareen.
Meidän tulisi enemmän olla huolissaan elämästä, minkälainen se on. Onnellinen vai onneton? Lopunajan "viimeiset metrit" ovat kuitenkin sangen vähäpätöinen, mitätön aika.
Kun läheisemme on poismennyt, meidän ei tule kysyä "kuinka paljon hän kärsi kuollessaan", vaan "kuinka paljon hän kärsi eläessään".
"Suku tappoi Topin" -tyylinen toteamus olisi oikea useassakin kuolinilmoituksessa. Läheiset tekevät usean ihmisen elämän sietämättömäksi, mutta kunnon kristitty ainakaan ei mene sitä kärsimystään oman käden kautta lopettamaan. Hänelle tulee sairaus tai nopea kohtaus, joka lopettaa kärsimyksen.Kun läheisemme on poismennyt, meidän ei tule kysyä "kuinka paljon hän kärsi kuollessaan", vaan "kuinka paljon hän kärsi eläessään".
Suku tappoi. Suku laittaa ilmoituksen lehteen. Suku suree. Suku unohtaa.
Nothing is quite what it seems