Mielialalääkkeet

[Hairahtelija]

Kiva kun jaoit kokemuksiasi, Lumienkeli!

Mulla on ollut ihan omituisia oireita ollut tässä jonkin aikaa - huimaa, silmissä vilisee "valopilkkuja", päässä humisee, välillä on epätodellinen olo, tuntuu kuin ei saisi happea kunnolla, palan tunnetta kurkussa (on muuten ärsyttävää!), sydämentykytystä, ahdistusta, nukahtamisvaikeuksia...

(Lainausta lyhennetty) Kannattaa myös tutustua kilpirauhasen vajaatoimintaan, Kilpirauhasongelmat usein diagnosoidaan masennukseksi koska se sitäkin aiheuttaa. Ja kaikkea kaikkea muuta!

[Lumienkeli]

Nykyään ainakin täällä päin on vaatimuksena, että veriarvot ja eritoten kilpirauhasarvot on tutkittu ennen kuin edes saa lähetteen psyk polille. Sitä en tiedä, miten rutiinisti tuota tarkistetaan jos potilaan masennus on lievää ja hoidoksi riittäisi lääkkeet ja kontrollikäynnit omalla terveysasemalla. Asiaan perehtynyt lääkäri sitä useimmiten kuitenkin tajuaa ehdottaa.

[aga]

Täällä puhutaan siitä, että masennuslääkkeet aiheuttavat sen, ettei tunne enää mitään tai että tunteet tasoittuvat ok:ksi, ei ole enää niin huonoja ja hyviä hetkiä kuin aiemmin. Mutta entä kun masentuneena usein ainoa tunne onkin masennus ja elämä on jatkuvaa huonoa hetkeä, onko se toimiva masennuslääke silloin niin negatiivinen juttu vaikka olisikin noin kuin edellä kuvailin?

[Michelangela]

Ihan näin maallikkona ja yhtenä masentuneista arvelisin, että masennusta on olemassa melkein yhtä montaa sorttia kuin masentunuttakin, joten kukin kokee oireensa ja lääkityksen eri tavoin. Itselläni masentuneisuuteen sekoittuu ahdistuneisuus, ja olen ollut halukas melkein mihin tahansa hoitoon, vaikka se muuttaisi minut zombieksi, kunhan tuska loppuu. Sähköshokkihoitoa harkittiin yhdessä vaiheessa, omasta aloitteestani, mutta sitten alkoi vointini muuten parantua. Minä en tunne yleensä että olisi mitään menetettävää, vaikka hoito tappaisi suunnilleen kaikki mahdolliset tunteet, kunhan tuska päättyisi. Minulla(kin) kun on kokeiltu erilaisia lääkkeitä, niin osa aiheutti pääkipua, pahoinvointia, huimausta, kiihtyneisyyttä tms. häiritsevää, joten siksi kaikki lääkkeet eivät ole tuntuneet sopivilta.

Minulta otettiin usein osastohoidon aluksi ainakin aivosähkökäyrä ja kilpirauhasarvot, joka onkin mielestäni ihan hyvä tehdä varmuuden vuoksi. Olen kauan melkein toivonut, että minulta löytyisi tuo kilpirauhasen vajaatoiminta, koska silloin saataisiin lääkityksellä pois tämä armoton väsymys ja muitakin oireita, jotka saattavat sopia tuon sairauden oireisiin.

[aga]

Itselläni aloitettiin 3 viikkoa sitten SNRI-lääkitys, tarkemmin sanoen Venlafaxin (samaa settiä kuin Efexor) 75mg ja viikko sitten annos nostettiin 150mg:aan. Hoitaja sanoi perjantaina, että olin puheliaampi kun kävin hänen luonaan. Ehkä olen ollut päivisin pirteämmällä tuulella, vaikea sanoa mikä on plaseboa ja mikä on todellista vaikutusta, kun lukenut muiden kokemuksia niin niistä voi sitten imeä omaan mieleensä asioita ja sitten alkaa itse toteuttaa niitä ennustuksien mukaan vaikka varsinaista todellista lääkkeen vaikutusta ei olisikaan. Pirimäisiä oloja on ollut jonkun verran, samoin lievää euforiaa välillä, myös väsymystä ja innotonta oloa varsinkin iltaisin muutamana päivänä. Koetan kuitenkin ajatella positiivisesti lääkityksestä, se ei varmasti auta lääkkeen toimimista ja mielialaakaan jos suhtautuu etukäteen negatiivisesti ja vihamielisesti lääkitystä kohtaan, vaikka paljon negatiivista tästä lääkkeestä olen lukenutkin.

SNRI-lääkettä ei tietääkseni koskaan aloiteta ensimmäisenä, vaan siihen siirrytään esimerkiksi jos SSRI-lääkkeet ei ole toimineet. Vuosi sitten minulla lopetettiin SSRI-lääkitys (Sertralin 150mg eli 3/4 maksimista) seinään, enkä huomannut mitään vaikutusta kuten en ollut huomannut lääkityksen aikanakaan. Tosin käytin paljon alkoholia tuohon aikaan, joka varmaan häiritsi sen huomaamista toimiiko lääke vai ei, nyt olen jättänyt alkoholin käytön varsin vähäiselle tasolle, murto-osaan siitä mitä se oli 1-4 vuotta sitten.

Toivottavasti tästä lääkityksestä olisi apua ja se nostaisi mielialaani, kuten se ehkä jo on tehnyt tai sitten vaan kuvittelen... Hoitaja sanoi, että lääkitystä voidaan nostaa vielä 300mg:hen, mutta se nyt varmasti riippuu siitä miten tällä nykyisellä määrällä pärjäilen... Uskoisin, että semmoinen mikä useimmille ihmiselle on normaalitila tuntuisi minulle jo positiiviselta ja hyvältä mielialalta.

Pitääkö muuten paikkansa tuo mitä eräs jutteli, että kun on SNRI-kuurilla ja yhtenä päivänä ei otakaan, tulee euforiantunnetta? Tiedän kyllä, että vieroitusoireet sinänsä ovat usein todella ikäviä.

[rapier]

http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... OXxdM#t=5s

[matlockb]

En tiedä agan tilanteesta eikä se minulle kuulu mutta valitettavasti hyvin usein SNRI-lääkitys aloitetaan jopa ensimmäisellä lääkärikäynnillä vaikka konkaripsykiatrit ovat sitä mieltä että ensin tulisi kokeilla tarvittaessa otettavia bentsodiatsepiinejä (vaikeissa tapauksissa alpratsolaami, lievemmissä esim. diatsepaami tai oksatsepaami) ja mikäli nämä eivät auta, vähentää benstojen käyttö minimiin ja vain tarvittaessa sitten sen lisäksi esimerkiksi sertraliini (Sertralin) ja seurata tilannetta, tarvittaessa annostusta lisäten. Jos nämä ei auta, sitten siirtyä agan mainitsemiin lääkkeisiin. Jokaisen kohdalla tilanne arvioidaan erikseen, on potilaita joille ei sovi mikään lääke, potilaille joille sopii bentsodiatsepiini-SNRI/SSRI-lääke yhdistelmä ja potilaita joille sopii ainoastaan SNRI/SSRI-lääke tai ainoastaan tarpeen mukaan otettava bentsodiatsepiini.
Saanko kysyä, aga, oliko lääkkeet Sinulle määrännyt lääkäri nimenomaan psykiatrian erikoislääkäri (suomennettuna psykiatri) vai tk-lääkäri ja onko lääkkeestä ollut apua tähän mennessä?

[aga]

En tiedä agan tilanteesta eikä se minulle kuulu

Toki siitä saa puhua, itsehän aloitin asiasta puhumaan.

mutta valitettavasti hyvin usein SNRI-lääkitys aloitetaan jopa ensimmäisellä lääkärikäynnillä

Tämä oli ensimmäinen käynti pitkästä aikaa kyseisellä psykiatrilla, mutta ongelmana on se,
että aikoja ei ole saatavissa hänelle kovin usein. Olisin halunnut ja tarvinnut määräaikaista eläkettä varten b-todistuksen jo vaikka kuukausi aiemmin, mutta aikoja ei ollut
saatavilla. SSRI-lääkitystä käsittääkseni kokeillaan yleensä ensimmäisenä ja jos siitä ei koeta saatavan hyötyä, kuten alussa kerroin, kokeillaan sen sijaan SNRI-lääkitystä kuten minun tilanteessani nyt on tehty. On kai "kovempi" lääke ja mahdolliset sivuvaikutukset myös kovempia.

vaikka konkaripsykiatrit ovat sitä mieltä että ensin tulisi kokeilla tarvittaessa otettavia bentsodiatsepiinejä (vaikeissa tapauksissa alpratsolaami, lievemmissä esim. diatsepaami tai oksatsepaami) ja mikäli nämä eivät auta, vähentää benstojen käyttö minimiin ja vain tarvittaessa sitten sen lisäksi esimerkiksi sertraliini (Sertralin) ja seurata tilannetta, tarvittaessa annostusta lisäten.

En ole varsinaisesti yrittänyt saada, vaikka olenkin ahdistuksesta puhunut, reseptiä bentsoja varten. Niitä ei ehkä minulle mielellään annettaisikaan päihdehistoriani takia ja epäilen myös, kuinka "oikein" osaisin noita käyttää vai menisikö käyttö överiksi ja syntyisi kenties myös riippuvuus niihin (tosin SNRI-lääkitykseenkin kuulemma tulee voimakas riippuvuus, mutta se on ehkä vähän eri asia), kuten monelle tutulleni on käynyt. Kun olen ollut siviilissä ja olen saanut/hankkinut bentsoja "kadulta", bentsojen käyttö on ollut enimmäkseen "viihdekäyttöä" eli tullut nappailtua typerästi niitä esim. alkoholin kanssa.

Saanko kysyä, aga, oliko lääkkeet Sinulle määrännyt lääkäri nimenomaan psykiatrian erikoislääkäri (suomennettuna psykiatri) vai tk-lääkäri ja onko lääkkeestä ollut apua tähän mennessä?

Psykiatri oli kyseessä, vaikutukset ovat olleet sellaisia kuten ensimmäisessä viestissä kuvailin, mutta negatiivisia vaikutuksia en ole juuri huomannut, muutamana päivänä on ehkä ollut enemmän veto poissa iltaisin ja innoton olo illalla, eilen tosin meni koko päivä ihan hyvin lukuunottamatta lyhyttä alamaissa olemisen hetkeä. Muuten ollut mielestäni skarpimpi ja parempi olo, voi toki olla että kyseessä on myös plasebovaikutukset, vaikka SNRI-lääkkeillä sellaisia pelkästään on kaiketi vähemmän kuin vaikka SSRI-lääkkeillä. Olen jutellut erään toisen henkilön kanssa, joka aloitti samoihin aikoihin saman lääkityksen ja hän on mm. kokenut olevansa sosiaalisempi ja samanlaista efektiä olen minäkin ollut huomaavinani, saan enemmän irti sosiaalisesta kanssakäymisestä ja se on miellyttävämpää kuin normaalisti.

[summer_9]

Miten pääsee lääkärille akuuttina tapauksena,mielenterveys toimisto ei ota kun lähetteellä??
Ja jonot on pitkät.

[Lumienkeli]

Pitääkö muuten paikkansa tuo mitä eräs jutteli, että kun on SNRI-kuurilla ja yhtenä päivänä ei otakaan, tulee euforiantunnetta? Tiedän kyllä, että vieroitusoireet sinänsä ovat usein todella ikäviä.

Ei ainakaan mulle tule. Jos unohdan päiväksi, seuraavan päivän törkeä huimaus kertoo, että olen ryssinyt Uskoisin että noi fyysiset oireet venlafaksiinin kanssa joita tulee lopettaessa, että se on se mitä ihmiset kutsuu riippuvuudeksi. Bentsojen kaltaista riippuvuutta siitä ei tule, mutta se huimaus, sähköiskut ja kertakaikkisen vittumainen fiilis saa helposti nappaamaan sittenkin pillerin. Äärimmäisen hitaasti lopetettuna tuon voi välttää, mutta mä en osaa kuvitellakaan että joskus aikanaan lopettaisin tämän homman seinään.

Miten pääsee lääkärille akuuttina tapauksena,mielenterveys toimisto ei ota kun lähetteellä??
Ja jonot on pitkät.

En tiedä missä päin asustat, mutta pk-seudulla toimisi siten, että otat yhteyttä lähimmän psykiatrian poliklinikkasi akuuttityöryhmään. "Akuuttityöryhmän hoitoon hakeudutaan tilanteissa, joissa potilaalla on jokin vakava psykiatrinen oire, kuten itsemurha-ajatuksia, psykoosioire tai uhka sen alkamisesta, vaikea-asteinen masennusoire tai hänellä on vakava elämänkriisi, johon liittyy psyykkisiä oireita" <- lainattu psyk pol sivuilta.

Helsingissä myös Auroran sairaalan psykiatrian osasto päivystää 24/7.

[Lumienkeli]

Itselläni aloitettiin 3 viikkoa sitten SNRI-lääkitys

Suosittelen lämpimästi, että annat sille aikaa. Kärsivällisyys ei ole minun vahvin laji, mutta näissä lääkkeissä (varsinkin jos hoidetaan ahdistuneisuushäiriöitä) se hoitovaste tulee piinallisen hitaasti. Kahden kuukauden päästä aikaisintaan voi alkaa odottamaan tuloksia, itselläni kesti kyllä puoli vuotta. Erilaisia tuntemuksia totta kai tulee hyvinkin pian, mutta se ns. lopputulos antaa kyllä odotella itseään, valitettavasti Toisaalta, jos ajattelee niin, että on sairastanut jotain paskaa vaikka sen 10 vuotta, niin siihen päälle vielä muutaman kk odottelu ei kyllä enää tunnu missään, jos on toivo paremmasta

[aga]

Itselläni aloitettiin 3 viikkoa sitten SNRI-lääkitys

Suosittelen lämpimästi, että annat sille aikaa. Kärsivällisyys ei ole minun vahvin laji, mutta näissä lääkkeissä (varsinkin jos hoidetaan ahdistuneisuushäiriöitä) se hoitovaste tulee piinallisen hitaasti. Kahden kuukauden päästä aikaisintaan voi alkaa odottamaan tuloksia, itselläni kesti kyllä puoli vuotta. Erilaisia tuntemuksia totta kai tulee hyvinkin pian, mutta se ns. lopputulos antaa kyllä odotella itseään, valitettavasti Toisaalta, jos ajattelee niin, että on sairastanut jotain paskaa vaikka sen 10 vuotta, niin siihen päälle vielä muutaman kk odottelu ei kyllä enää tunnu missään, jos on toivo paremmasta

Niin kai se on, että pidemmän ajan kuluessa vasta näkee, millaisia vaikutuksia lääkkeellä todella on. Kuvailisitko, millaisia vaikutuksia/tuntemuksia itse sait alussa ja millaisia pidemmän ajan kuluessa?

Itselläni lääkitys on tosiaan lähinnä masennukseen, psykiatri todennut minulla olevan keskivaikea/vaikea masennus. Ahdistustilojakin toki on välillä ollut.

[Lumienkeli]

^Laitoin sulle yksäriä, viitti tässä kaikenmaailman hörhöjen nähden kertoa miten hullu minäkin olen Kysäise rohkeasti jos tulee jotain ajatuksia

[Chamalion]

Tyylikkäästi ensimmäinen viesti m.infossa, mahtava paikka ja kaikenlaista tullut seurailtua.

Ja sitten aiheeseen. Itselläni aloitettiin juuri tuo Venlafaxin 75mg lauantaina, ja pari ekaa päivää menivätkin seinille pomppiessa. Hetkeäkään ei voinut olla paikoillaan, istuessa vähintäänkin jalat tärisivät. Paha olo on edelleen, mitään ei pysty syömään ja tupakalla käyminenkin aiheuttaa kuvottavaa tunnetta.
Syömistä rajoittaa vielä Concerta 54mg taustalla. Hulvatonta tässä on se, että minulla ei ole minkäänlaista ADHD-diagnoosia enää, kun erään selkeästi elämäänsä kyllästyneen akan tekemä diagnoosi psykologisten testien jälkeen poistettiin. Tilalle pamahti lievä asperger, ja nyt sitten vielä vaikea masennus. Lisäksi lääkärit ovat sanoneet minun olevan selkeästi epävakaa, mutta diagnoosiahan ei nuorelle anneta, kiitoksia vain. Concerta vaan kun tuppaa olemaan sellainen lääke, joka tuurillaan vahvistaa epävakautta.

Itseäni pelottaa tuo Venlafaxinin lopettaminen sitten aikanaan. Concertankin välipäivät (olivat sitten tahallisia tai vaan unohduksia) ovat yhtä tuskaa, saati sitten jos joudun lopettamaan molemmat.

Aikanaan koittivat minulla Risperidonia 1mg, muuten tasoitti mieltä huimasti, mutta väsytti jatkuvalla syötöllä ja lihoin kahdessa viikossa reilut kuusi kiloa. Siihen loppui sitten se riemu.

[Lumienkeli]

^Tsemppiä ja tervetuloa "sekopäiden" iloiseen joukkoon ! Mulla tipahti paino 10kg aika sutjakkaan kun löytyi oikeat humekset. Toki se 10 extrakiloa oli tullutkin mirtatsapiinin iloisella avustuksella kun kasvatti aikoinaan ruokahalua aivan valtavasti.. Nyttemmin on ollut ruokahalu (minulle) normaali.

Venlafaxin on siitä hyvä, että kapselin saa avattua ja näin pienennettyä annosta tosi hitaasti jos mielii niin tehdä. Siis sitten jos ja kun sen aika koittaa