Kiinnitin huomioni Vauvafoorumin keskusteluun Ystävyyden Majatalo nimisestä paikasta, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1988.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4002909 ... oon?page=0
Itse olen käynyt majatalossa kerran yhden viikonlopun verran, mutta olin siellä toisen yhdistyksen leirillä vieraana, joten minulla ei ole henkilökohtaista sidettä taloon. En esim. Muista henkilökuntaa enkä ole osallistunut heidän toimintaansa millään tavalla. Olin siis maksava asiakas majoituspalvelussa jota he tarjoavat. Kokemus oli todella kiva. Tämä on syy miksi kiinnitin Vauvan keskusteluun huomiota, mutta en olisi ikinä arvannut sisältöä.
Kyseistä paikkaa pitää pariskunta Daniel Nylund ja Soile Lehti. Nylund on pitänyt paikkaa kauemmin, kun taas Soile Lehti on heidän sivustonsa mukaan ollut talossa tyttärineen vuodesta 2014. Vauvafoorumin yhden aika defensiivisen ja asioita vääristelevän kommentoijan mukaan tytär on ollut jo kauan täysi-ikäinen.
Syy miksi avaan keskustelun tännekin on se, että Majatalon omien sivujen tekstit ja heidän listaamansa " Yhteisön arvot ja säännöt " ovat sisällöltään kyseenalaisia ja ristiriitaisia.
Kun siteerasin sääntöjä Vauvan keskustelussa, dokumentti ilmoitti että tiedostoa on juuri muokattu useampaan kertaan, kun avasin ja suljin dokumenttia. Se herättää epäilyksiä, että toimintaa pyritään peittelemään.
Halusin avata keskustelun siksi myös täällä, että muutama keskustelija Vauvassa on hyvin asiallisesti ja kiihkottomasti kertoneet kokemuksistaan Ystävyyden Majatalon yhteisön jäsenenä ja näistä kirjoituksista välittyy henkisen väkivallan käyttö, heikommassa asemassa olevien asiakkaiden manipulointi, epäasiallinen vallankäyttö, asiakkaiden koskemattomuuden rikkominen tai ainakin suuri mahdollisuus tällaisesta.
Osa kirjoittajista kirjoittaa niin kuin tyypillinen henkisen väkivallan uhri: Ovat epävarmoja ovatko väärässä itse vaikka ulkopuolisen on helppo nähdä, että väärinkäytöksiä on koettu.
Halusin avata keskustelun täällä siksikin, että Vauvasta saatetaan tuo poistaa aika herkästi ja mikäli esimerkiksi Majatalon toiminnasta selviää jopa jotain rikollista, on hyvä että näitä asioita on jossain tallessa. Esimerkiksi otin talteen sen dokumentin jota joku kovasti muokkailee.
Pelkästään joidenkin anonyymien kirjoittelut eivät saa minua tarttumaan aiheeseen vaan Majatalon omien sivujen tekstit joissa on outoja ristiriitaisuuksia ja jotka vaikuttavat jopa laittomilta. Joko terapiaa tai hoitoa annetaan, tai sitten ei, mutta ei voi olla niin että yhtä aikaa sitä annetaan ja ei anneta.
Ainakin ihmettelen miten näin byrokraattisessa maassa on mahdollista tarjota maksullisia majoituspalveluita ja maksullista ruokaa asiakkaille niin, että kuka tahansa yhteisön jäsen voi toimia keittiössä ja hygieniapassia ei tarvita. Mikäli siis tuo todella pitää paikkaansa, että hygieniapassia ei tarvita. Yhteisön sääntöjen mukaan kaikkien jotka nauttivat keittiön antimia on osallistuttava keittiön töihin. Tuskin kaikilla voi olla hygieniapassi?
Häiritsevintä on, että Soile Lehti kertoo esittelyssä olevansa psykoterapeutti ja antavansa yhteisön jäsenille ja myös ulkopuolisille terapiaa, ja yhteisön jäsenien on pakollista tähän terapiaan osallistua. Silti Majatalon sivuilla kerrotaan, että eivät ole minkäänlainen parantola eivätkä tarjoa hoitoa:
"
Emme myöskään ole parantola, hoitola tai minkäänlainen sairauden hoidon palveluja tarjoava instanssi, emmekä sellaiseksi pyri. "
Lähde: Dokumentista Yhteisön säännöt ja arvot ":
https://ystavyydenmajatalo.fi/yhteisoasuminen/
Eräs keskustelija löysi Majatalon rahoitukseen liittyvän opinnäytetyön jossa mainitaan molempien Majatalon pitäjien ( Daniel Nylund ja Soile Lehti ) antavan terapiaa yhteisönsä jäsenille jos kiireiltään ehtivät:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sAllowed=y
Psykoterapeutti ammattinimikkeen käyttöä valvotaan ja koulutukseksi Soile mainitsee UWE Bristolin, jota Valvira ei pidä riittävänä:
" SOSIAALI- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on päättänyt, että Helsingin Psykoterapiainstituutin yhteistyössä Bristolissa sijaitsevan University of the West of Englandin kanssa järjestämä psykoterapeutin koulutus ei ole psykoterapeutin ammattiin johtava koulutus. "
Toki Valviran päätös on tuore tältä vuodelta: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010121789.html
Soile Lehti ei löydy JulkiTerhikistä josta pitäisi löytyä kaikki jotka harjoittavat psykoterapeutin ammattia.
Myöskään Daniel Nylund ei löydy sieltä eikä edes sivuillaan väitä olevansa terapeutti ( vaikka terapiaa antaa ).
Daniel Nylund kuvaa itseään Majatalon sivuilla näin:
" Daniel Nylund
Yhteisön johtaja
Olen kirjailija ja bloggari, itsetuntemus- ja kohtaamiskouluttaja, sovintokonsultti ja auttaja. Olen myös amatööriteologi (Teoblogi.fi), harrastajafilosofi, maisemasuunnittelija, puutarhuri, kivisten ja puisten sydänten muotoilija, leipuri, kokki ja muurari. Niin ja entisessä elämässäni oli ytimennäivertäjätoukka. "
Ja Soile Lehti näin:
" Soile Lehti
Terapeuttisen työn
ja toiminnan johtaja.
Olen äiti, Danielin kumppani elämässä ja työssä. Ystävyyden Majatalossa olen yhteisöhoidon ohjaaja ja toiminnanjohtaja. Olen asunut Ystävyyden majatalossa kesästä 2014. Toimenkuva on pitkälti pysynyt samana: teen työlistoja, hoidan juoksevia asioita, taloushallintoa, sähköpostiliikennettä ja toimin yleisenä jokapaikanhöylänä.
Opiskelin psykoterapeutiksi*, koska haluan auttaa ihmisiä pois tuskasta ja osallistua yhteisömme kehittämiseen vielä paremmaksi paikaksi käsitellä kolhujaan ja rakentaa uutta elämän narratiivia.
Käyn täällä päivittäisiä keskusteluja ja terapiaistuntoja talon asukkaiden ja täältä tilapäisesti apua hakevien kanssa. Minulta voi saada myös keskusteluapua ja terapiaa puhelimitse tai skypen kautta, vaikka ei olisi ennestään talolle tuttu. Keskusteluavusta en peri maksua, halutessasi voit tehdä lahjoituksen yhdistyksellemme. Työnohjausta saan Danielilta ja omalta terapeutiltani. "
* Olen suorittanut 1120/2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen mukaisen psykoterapeuttikoulutuksen.
(UWE/Bristol) psykologian laitos
https://ystavyydenmajatalo.fi/majatalo/ ... santavaki/
Yksi keskustelija kertoi, että Soile on ollut alunperin toipujana itse tuolla talossa kun suhde Daniel Nylundiin on alkanut. Mikäli se pitää paikkaansa, sekin on kyseenalaista: Auttaja on ryhtynyt suhteeseen autettavan kanssa. Nyt Soile saa työnohjausta mieheltään, jolla ei ole minkäänlaista hoitotyön koulutusta.
Herää kysymys, onko Soilella yleensä terapeuttia ja jos on, miksi tuo terapeutti ei ole puuttunut siihen, että Soile ja miehensä antavat terapiaa asiakkaille vaikka ilmeisesti lupia ei ole kun eivät JulkiTerhikistä löydy?
Ystävyyden Majatalon esittelytekstit ja säännöt antavat ymmärtää, että kyseessä on kuntoutuskeskus, mutta ei kuitenkaan ole, hengellinen yhteisö, mutta ei kuitenkaan ole. Hoitoa ei anneta, mutta kuitenkin yhteisön jäsenten on pakollista osallistua terapiaan:
" Yhteisön jäsen osallistuu viikoittaisiin ryhmiin (työpalaveri/hampaiden pesu, sydänryhmä ja dialogi) ja käyttää talon yksilöterapiaa Soilen kanssa. Ryhmistä ei voi olla pois, ellei ole erittäin hyvää syytä poissaololle. Ryhmiin osallistuminen tukee ensisijaisesti yhteisön jäsenen omaa toipumisprosessia ja hyvinvointia sekä taloa, sen toimintaa ja muita yhteisön jäseniä. "
Sinne otetaan yhteisön jäseneksi ihmisiä, jotka ovat elämässään heikossa asemassa, kriisissä, jotkut vailla paikkaa mihin mennä. Sellaisia ihmisiä on helppo käyttää hyväksi ja manipuloida.
Mainittu hampaidenpesu on ryhmä, jossa yhteisön jäsenten sääntörikkomuksia käsitellään koko yhteisön voimin ja lukemani kokemukset viittaavat siihen, että henkisen väkivallan mahdollisuus on suuri. Vaikuttaa siltä, että sitä on käytetty jopa rangaistuksena vaikka muuta väitetään.
Otteita säännöistä:
Mikäli Soile on ollut tuolla todella toipilaana
, tämä kohta on erikoinen siinä valossa:
" Pitkän kokemuksen kautta olemme huomanneet, että suhteen aloittaminen yhteisön sisällä toimii hyvin harvoin. Seurusteleminen paikassa, jossa sekä asuu, sosialisoi että tekee arjen töitä, on suhteellisen haasteellista. Liian usein se palvelee omasta toipumisprosessista karkaamista. Liian helposti se tarjoaa myös tavan lintsata siitä, mitä on vaikea kohdata yhteisön kanssa. Siksi pyydämme kaikkia yhteisön jäseniä pääsääntöisesti välttämään parisuhteen luomista täällä asumisen aikana. "
" Yhteisössä harjoitellaan säännöllistä päivärytmiä. Jokainen yhteisön jäsen (ja yhteisöön tutustumassa oleva) herää ja tulee yhteisiin tiloihin klo. 10.30 mennessä. Yhteisön jäsenet ja tutustumassa olevat kokoontuvat yhteiselle lounaalle joka päivä klo. 13. Lounaalla ei selailla älypuhelinta. "
( Viittaa laitosmaisuuteen )
" Olemme tietoisia asemamme ja tehtävämme tuomasta vallasta ja varomme kaikin tavoin käyttämästä hyväksi asiakkaan mahdollista riippuvuutta tai hänen tuntemaansa luottamusta. "
( Eli myöntävät että tällainen mahdollisuus on, kyseessä on terapeuttinen luottamussuhde. )
Tämä taas heidän sivuiltaan:
" Talon vuorovaikutussääntöjä yritämme kaikki noudattaa: Älä oleta. Kysy. Älä selitä. Puhu totta. Tee se sellaisella tavalla, että sinua halutaan kuunnella ja kuuntele sellaisella tavalla, että sinulle halutaan puhua. "
( Erittäin tulkinnanvaraista. Mikä on selittämisen ja kertomisen ero? Kuka määrittelee mikä on totta? Mikä on se tapa puhua että sinua halutaan kuunnella tai sinulle puhua?
Tällainen epämääräisyys on hyvä maaperä henkiselle väkivallalle, kaasuvalotukselle, manipuloinnille.
Sivustolla annetaan tuolla olemisesta huomattavasti rennompi kuva, kuin säännöissä. Jokaisen rajoja kunnioitetaan, eikä kaikkia tarvitse kohdata, voi olla omissa oloissaan jne. Mutta sitten kuitenkin on pakko osallistua ryhmiin, joissa yhdessä pitää avautua henkilökohtaisista asioista. On mainittu, että osallistujat eivät saa jakaa siellä kerrottuja asioita mutta ovatko kaikki allekirjoittaneet sitovan vaitiolovelvollisuuden?
Onko kellään täällä kokemuksia tai näkemyksiä tästä paikasta?
Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Valvoja: Moderaattorit
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Kopioin tähän Vauvalta niitä kommentteja jotka herättivät epäilykseni väärinkäytöksistä paikassa.
Lähde: https://www.vauva.fi/keskustelu/4002909 ... oon?page=3
En yleensä kopioi toisten tekstejä, mutta mietin että mikäli tuo keskustelu poistetaan ja jotain rikollista ilmenee niin on hyvä että nämä viestit on tallessa. Lisäksi mikäli täällä syntyy aiheesta keskustelua, mutta tuo keskustelu on poistettu, voi jäädä vähän hämäräksi tuo mun aloitukseni.
Vierailija
22/266
|
30.09.2022 | 14:34
Asuin siellä vuoden. Allekirjoitan edellisen kommentoijan muut väitteet, mutta kursseista ja emännästä en tiedä mitään.
En suosittele sinne asumaan hakeutumista oman kokemukseni perusteella. Jos menet sinne traumoja mukanasi, saat niitä todennäköisesti sieltä lisää. Kai ne auttaa yrittävät, mutta vahinkoa saavat aikaan. Karuja kohtaloita siellä joutui katsomaan.
Lomailu on asia erikseen, jos se saastainen keittiö ei häiritse. Paikka on kesällä hieno. Talvella kannattaa varautua pilkkihaalarilla sisälläkin.
Su-san-na
28/266
|
13.02.2024 | 21:26
Yleensä Vauva.fi:stä löytää vastauksen kaikkeen. Ystävyyden Majatalosta ei silti täälläkään ole kukaan kunnolla avautunut.
Minä menin Majataloon syksyllä 2018 ja lähdin sieltä helmikuussa 2020. Guuglaamalla Majista ja Danielia saa kyllä silmiinsä paljon kaunisteltua tietoa, mutta minun nähdäkseni se kaikki on markkinointia ja paikoin jopa räikeää propagandaa. Daniel lukee kaikki Majiksesta tehdyt lehtijutut ja omien sanojensa mukaan kirjoittaa ne uudelleen, mikäli toimittajan tuotos ei miellytä häntä. Koin, että asukkaita painostetaan pitämään suunsa kiinni tapahtumista, jotka voisivat olla vahingollisia paikan imagolle.
Haluan tuoda julki omat kokemukseni siitä, kun olin Majatalolla "toipujana".
Su-san-na
29/266
|
13.02.2024 | 22:04
Daniel nimitti itseään Majiksen yksinvaltiaaksi. Hän kirjoitti öisin filosofisia ja teologisia kirjojaan ja yleviä, hengellisiä ja filosofisia päivityksiään Facebookiin, ja luonnollisesti siis nukkui päivät. Tiettyinä iltoina hän kuitenkin laskeutui asunnostaan vetämään asukkaille keskusteluryhmiä, jotka olivatkin lähes ainoita hetkiä satunnaisten ruokailujen lisäksi, joissa häntä näki.
Vaikka yhteisö teoriassa oli Danielin yhteisö, käytännössä hän oli sen ulkopuolella. Asukkaat muodostivat yhteisön, joka hoiti talon arkea palkatun yhteisökoordinaattorin opastamana. Minun onnekseni talossa sattui tuolloin elämään porukka, joka hitsautui kivasti yhteen. Koordinaattori oli kyvykäs ihminen työssään ja erittäin kypsä nuoresta iästään huolimatta. Parhaimmillaan aikani Majatalossa oli kuin kesäleiri, jossa tiettyjen velvollisuuksien suorittamisen ohella vietettiin hulvatonta ja huoletonta yhdessäoloa saunomisineen, leffa- ja peli-iltoineen, retkeilyineen ja levyraateineen. Se oli minulle (ja olettaisin, että monelle muullekin) ihanaa taukoa omasta vaikeasta tilanteestani. Oikeastaan taukoa aikuisuudesta.
Aivan ensimmäiseksi toipujalla oli edessään kahden viikon testiasuminen, jonka jälkeen yhdessä isäntäparin kanssa katsottiin, onko Majis hänelle sopiva paikka jäädä asumaan. Tämä päätös perustui talon terapeutin, eli Danielin vaimon, Soilen, kanssa käytyihin keskusteluihin omasta elämäntilanteesta. Päätöksen jälkeen toipuja joutui allekirjoittamaan sopimuksen, jossa muun muassa lupasi olla tappamatta itseään asumisaikanaan.
Asukas sitoutui osallistumaan talon töihin täysihoitoa vastaan. Työt olivat tavanomaisia retkeilymajatyyppisen majoituspaikan töitä eli pihatöitä, siivousta, ruoanlaittoa, tiskausta, polttopuiden tekoa, saunan lämmitystä yms. Lisäksi asukkaat maksoivat yhteisövastiketta, joka oli nollan ja kolmensadan euron välillä asukkaan taloustilanteesta riippuen. Erittäin antelias diili siis! Me asukkaat olimme siellä sitä ammattitaidotonta, mutta enimmäkseen parhaansa tekevää työvoimaa, joka piti maksavista asiakkaista huolta. Ei meillä todellakaan ollut mitään hygieniapasseja, ja ruoka, jota siellä valmistettiin ja tarjoiltiin asiakkaille, sattui olemaan sellaista, mitä kulloinkin keittiövuorossa olevat toipujat osasivat laittaa. Siisteys oli jopa minun mittapuullani vähän sinnepäin...
Pakollisia olivat myös asukkaiden keskusteluryhmät. Näitä oli kolmena iltana viikossa ja ne olivat "dialogi", "sydänryhmä" ja "hampaidenpesu".
Kolmas pakollinen asia oli Soilen terapiaan osallistuminen.
Nopeasti kävi niin, että muu maailma sulkeutui Majis-kuplan ulkopuolelle. Siellähän oli kaikki, mitä toipuva ihminen saattoi tarvita. Oli ystäviä ja aina juttuseuraa, mutta oli myös omaa aikaa ja rauhaa tarpeen mukaan. Kaikilla oli oma huone, ja talossa oli jopa kuntosali. Asukas sai ilmaisen terapian ja ruoan. Ruumiillista työtä sai tehdä niin paljon kuin halusi. Ja kaikki tämä tapahtui upeassa vanhassa talossa, ihanassa maalaismiljöössä pienen järven rannalla. Joka ilta pääsi saunaan ja talvisin avantoon. Se kaikki tuntui aivan unelmaiselta ja olin valtavan onnellinen siitä, että minut otettiin asukkaaksi.
Vierailija
31/266
|
13.02.2024 | 22:37
Itse vierastan terapeuttisia yhteisöjä oltuani nuorena sellaisen jäsen. Riski uudelleen traumatisoitumiseen on todella suuri. Toipuminen kannattaa hoitaa terapiassa ja vertaistukiryhmissä joissa on selkeät rajat ja säännöt.
Noissa yhteisöissä pyörii narsistisia vallankäyttäjiä jotka etsivät uutta uhria, ovat kuin susia lammasten vaatteissa. Todella kipeitä tyyppejä. Kun traumatisoituneena menet sinne, lasket suojaukset ja päätät luottaa niin jälki on todella tuhoisaa. Kiertäkää kaukaa.
Su-san-na
34/266
|
14.02.2024 | 08:32
Juuri näin tapahtui Majiksellakin liian monelle ja sen kaiken näkeminen ja siihen alistuminen oli hirveää. Nyt kun olen kertonut aluksi kivoista asioista, pääsen käsiksi näihin epäkohtiin. Vaikka tämä minun tarinani ei enää auta ketjun aloittajaa, toivon, että seuraava, joka guuglaa Daniel Nylund, Ystävyyden Majatalo tai kokemuksia Ystävyyden Majatalosta, päätyisi tänne ja saisi tietää myös siitä kauniiden kulissien takaisesta puolesta.
Su-san-na
35/266
|
14.02.2024 | 09:55
Itselläni on vahva oikeudentaju ja minulle pahinta Majatalossa oli se, että mielestäni asukkaita kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Danielin yksinvaltius tarkoitti kirjoittamattomia sääntöjä, jotka eivät aina olleet loogisia ja jotka eivät päteneet samanlaisina kaikkien toipujien kohdalla. Yleinen vitsi olivat Danielin sammakot. Hänen suustaan pääsi varsin usein ihan älyttömiä lausahduksia, jotka tilanteesta ja ihmisestä riippuen olivat joko todella hauskoja tai todella julmia tai jotain siltä väliltä. Hämmennystä ne ainakin herättivät. Pahimmillaan hän näpäytti meitä kommenteilla, joilla tiesi osuvansa kipeimpiin kohtiimme. Yksi naurettava, vaikkakin pieni ele oli se, että jos joku muu sattui istumaan ruokapöydässä tai saunassa "Danielin paikalla", hän hätisti ihmisen pois. Itse koin Danielin varsin vittumaisena tyyppinä, jonka kanssa oli vain pakko olla hyvissä väleissä, jos halusi elämänsä Majiksella sujuvan kivuttomasti.
Minä näin suuren määrän ihmisiä, jotka tulivat ja menivät Majiksen aina avoimesta ovesta. Osa kävi vain kääntymässä, mutta toiset jäivät elelemään pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa joko talkoolaisina tai toipujina.
Osa toipujiksi valituista koki saavansa avun ongelmiinsa ja lähtikin Majis-aikansa jälkeen onnellisena ja tyytyväisenä jatkamaan elämäänsä. Näistä onnellisista monet palaavatkin Majikselle aina uudelleen lyhyeksi aikaa talkoolaisiksi tai lomailemaan.
Jotkut älykkäimmät osasivat pelata, vaikka he näkivät kaikki epäkohdat. He onnistuivat esiintymään oikeanlaisina, keskustelevina, pohtivina ja itsereflektoivina ja osasivat pysyä erossa kaikesta draamasta.
Näin myös niitä, jotka lähtivät sieltä romuna uudet traumat kannettavanaan. Tällaiset tapaukset kummittelevat mielessäni yhä ja tunnen syyllisyyttä siitä, että olin noissa tilanteissa hiljainen sivustakatsoja. Haluaisin kertoa näistä yksityiskohtaisesti, jotta tuo systeemi tulisi ymmärretyksi, mutta joutuisin kertomaan ihmisten henkilökohtaisia asioita. Yritän siksi pukea tämän tekstini nyt yleistävään muotoon.
Lupaus siitä, että jokainen tulija kohdataan omana itsenään, tarkoitti minun nähdäkseni käytännössä sitä, että jos se oma itse oli Danielin ja Soilen haluamanlainen, sai tulija olla oma itsensä. Mutta jos toipuja ei alkanut sopia heidän muottiinsa, hänen elämänsä yhteisössä saattoi muuttua hankalaksi ja päättyä bussipysäkille. Ihmisiä lähetettiin sieltä matkoihinsa joskus aivan hirvittävän lyhyellä varoitusajalla. Koin, että minut itseni pyrittiin viimeisen kuukauteni aikana murtamaan henkisesti palasiksi ja niistä palasista yritettiin sitten kasata paremmin Majiskuplaan sopiva ihminen.
Muottiin sopimattomat toipujat joutuivat koko yhteisön edessä "hampaidenpesuun". Tämä tarkoitti, että niitä tyyppejä, joihin joko isäntäpari tai joku muista toipujista oli tyytymätön, käsiteltiin koko yhteisön voimin. Danielin puhelahjat ovat kiistattomat ja niinpä vähemmän verbaaliset toipujat jäivät pahasti jalkoihin, kun kurinpitosaarna alkoi. Ne toipujat, joilla oli kykyä tai rohkeutta puolustaa itseään ja omia näkemyksiään, olivat "hampaidenpesussa" jatkuvasti.
Lähde: https://www.vauva.fi/keskustelu/4002909 ... oon?page=3
En yleensä kopioi toisten tekstejä, mutta mietin että mikäli tuo keskustelu poistetaan ja jotain rikollista ilmenee niin on hyvä että nämä viestit on tallessa. Lisäksi mikäli täällä syntyy aiheesta keskustelua, mutta tuo keskustelu on poistettu, voi jäädä vähän hämäräksi tuo mun aloitukseni.
Vierailija
22/266
|
30.09.2022 | 14:34
Asuin siellä vuoden. Allekirjoitan edellisen kommentoijan muut väitteet, mutta kursseista ja emännästä en tiedä mitään.
En suosittele sinne asumaan hakeutumista oman kokemukseni perusteella. Jos menet sinne traumoja mukanasi, saat niitä todennäköisesti sieltä lisää. Kai ne auttaa yrittävät, mutta vahinkoa saavat aikaan. Karuja kohtaloita siellä joutui katsomaan.
Lomailu on asia erikseen, jos se saastainen keittiö ei häiritse. Paikka on kesällä hieno. Talvella kannattaa varautua pilkkihaalarilla sisälläkin.
Su-san-na
28/266
|
13.02.2024 | 21:26
Yleensä Vauva.fi:stä löytää vastauksen kaikkeen. Ystävyyden Majatalosta ei silti täälläkään ole kukaan kunnolla avautunut.
Minä menin Majataloon syksyllä 2018 ja lähdin sieltä helmikuussa 2020. Guuglaamalla Majista ja Danielia saa kyllä silmiinsä paljon kaunisteltua tietoa, mutta minun nähdäkseni se kaikki on markkinointia ja paikoin jopa räikeää propagandaa. Daniel lukee kaikki Majiksesta tehdyt lehtijutut ja omien sanojensa mukaan kirjoittaa ne uudelleen, mikäli toimittajan tuotos ei miellytä häntä. Koin, että asukkaita painostetaan pitämään suunsa kiinni tapahtumista, jotka voisivat olla vahingollisia paikan imagolle.
Haluan tuoda julki omat kokemukseni siitä, kun olin Majatalolla "toipujana".
Su-san-na
29/266
|
13.02.2024 | 22:04
Daniel nimitti itseään Majiksen yksinvaltiaaksi. Hän kirjoitti öisin filosofisia ja teologisia kirjojaan ja yleviä, hengellisiä ja filosofisia päivityksiään Facebookiin, ja luonnollisesti siis nukkui päivät. Tiettyinä iltoina hän kuitenkin laskeutui asunnostaan vetämään asukkaille keskusteluryhmiä, jotka olivatkin lähes ainoita hetkiä satunnaisten ruokailujen lisäksi, joissa häntä näki.
Vaikka yhteisö teoriassa oli Danielin yhteisö, käytännössä hän oli sen ulkopuolella. Asukkaat muodostivat yhteisön, joka hoiti talon arkea palkatun yhteisökoordinaattorin opastamana. Minun onnekseni talossa sattui tuolloin elämään porukka, joka hitsautui kivasti yhteen. Koordinaattori oli kyvykäs ihminen työssään ja erittäin kypsä nuoresta iästään huolimatta. Parhaimmillaan aikani Majatalossa oli kuin kesäleiri, jossa tiettyjen velvollisuuksien suorittamisen ohella vietettiin hulvatonta ja huoletonta yhdessäoloa saunomisineen, leffa- ja peli-iltoineen, retkeilyineen ja levyraateineen. Se oli minulle (ja olettaisin, että monelle muullekin) ihanaa taukoa omasta vaikeasta tilanteestani. Oikeastaan taukoa aikuisuudesta.
Aivan ensimmäiseksi toipujalla oli edessään kahden viikon testiasuminen, jonka jälkeen yhdessä isäntäparin kanssa katsottiin, onko Majis hänelle sopiva paikka jäädä asumaan. Tämä päätös perustui talon terapeutin, eli Danielin vaimon, Soilen, kanssa käytyihin keskusteluihin omasta elämäntilanteesta. Päätöksen jälkeen toipuja joutui allekirjoittamaan sopimuksen, jossa muun muassa lupasi olla tappamatta itseään asumisaikanaan.
Asukas sitoutui osallistumaan talon töihin täysihoitoa vastaan. Työt olivat tavanomaisia retkeilymajatyyppisen majoituspaikan töitä eli pihatöitä, siivousta, ruoanlaittoa, tiskausta, polttopuiden tekoa, saunan lämmitystä yms. Lisäksi asukkaat maksoivat yhteisövastiketta, joka oli nollan ja kolmensadan euron välillä asukkaan taloustilanteesta riippuen. Erittäin antelias diili siis! Me asukkaat olimme siellä sitä ammattitaidotonta, mutta enimmäkseen parhaansa tekevää työvoimaa, joka piti maksavista asiakkaista huolta. Ei meillä todellakaan ollut mitään hygieniapasseja, ja ruoka, jota siellä valmistettiin ja tarjoiltiin asiakkaille, sattui olemaan sellaista, mitä kulloinkin keittiövuorossa olevat toipujat osasivat laittaa. Siisteys oli jopa minun mittapuullani vähän sinnepäin...
Pakollisia olivat myös asukkaiden keskusteluryhmät. Näitä oli kolmena iltana viikossa ja ne olivat "dialogi", "sydänryhmä" ja "hampaidenpesu".
Kolmas pakollinen asia oli Soilen terapiaan osallistuminen.
Nopeasti kävi niin, että muu maailma sulkeutui Majis-kuplan ulkopuolelle. Siellähän oli kaikki, mitä toipuva ihminen saattoi tarvita. Oli ystäviä ja aina juttuseuraa, mutta oli myös omaa aikaa ja rauhaa tarpeen mukaan. Kaikilla oli oma huone, ja talossa oli jopa kuntosali. Asukas sai ilmaisen terapian ja ruoan. Ruumiillista työtä sai tehdä niin paljon kuin halusi. Ja kaikki tämä tapahtui upeassa vanhassa talossa, ihanassa maalaismiljöössä pienen järven rannalla. Joka ilta pääsi saunaan ja talvisin avantoon. Se kaikki tuntui aivan unelmaiselta ja olin valtavan onnellinen siitä, että minut otettiin asukkaaksi.
Vierailija
31/266
|
13.02.2024 | 22:37
Itse vierastan terapeuttisia yhteisöjä oltuani nuorena sellaisen jäsen. Riski uudelleen traumatisoitumiseen on todella suuri. Toipuminen kannattaa hoitaa terapiassa ja vertaistukiryhmissä joissa on selkeät rajat ja säännöt.
Noissa yhteisöissä pyörii narsistisia vallankäyttäjiä jotka etsivät uutta uhria, ovat kuin susia lammasten vaatteissa. Todella kipeitä tyyppejä. Kun traumatisoituneena menet sinne, lasket suojaukset ja päätät luottaa niin jälki on todella tuhoisaa. Kiertäkää kaukaa.
Su-san-na
34/266
|
14.02.2024 | 08:32
Juuri näin tapahtui Majiksellakin liian monelle ja sen kaiken näkeminen ja siihen alistuminen oli hirveää. Nyt kun olen kertonut aluksi kivoista asioista, pääsen käsiksi näihin epäkohtiin. Vaikka tämä minun tarinani ei enää auta ketjun aloittajaa, toivon, että seuraava, joka guuglaa Daniel Nylund, Ystävyyden Majatalo tai kokemuksia Ystävyyden Majatalosta, päätyisi tänne ja saisi tietää myös siitä kauniiden kulissien takaisesta puolesta.
Su-san-na
35/266
|
14.02.2024 | 09:55
Itselläni on vahva oikeudentaju ja minulle pahinta Majatalossa oli se, että mielestäni asukkaita kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Danielin yksinvaltius tarkoitti kirjoittamattomia sääntöjä, jotka eivät aina olleet loogisia ja jotka eivät päteneet samanlaisina kaikkien toipujien kohdalla. Yleinen vitsi olivat Danielin sammakot. Hänen suustaan pääsi varsin usein ihan älyttömiä lausahduksia, jotka tilanteesta ja ihmisestä riippuen olivat joko todella hauskoja tai todella julmia tai jotain siltä väliltä. Hämmennystä ne ainakin herättivät. Pahimmillaan hän näpäytti meitä kommenteilla, joilla tiesi osuvansa kipeimpiin kohtiimme. Yksi naurettava, vaikkakin pieni ele oli se, että jos joku muu sattui istumaan ruokapöydässä tai saunassa "Danielin paikalla", hän hätisti ihmisen pois. Itse koin Danielin varsin vittumaisena tyyppinä, jonka kanssa oli vain pakko olla hyvissä väleissä, jos halusi elämänsä Majiksella sujuvan kivuttomasti.
Minä näin suuren määrän ihmisiä, jotka tulivat ja menivät Majiksen aina avoimesta ovesta. Osa kävi vain kääntymässä, mutta toiset jäivät elelemään pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa joko talkoolaisina tai toipujina.
Osa toipujiksi valituista koki saavansa avun ongelmiinsa ja lähtikin Majis-aikansa jälkeen onnellisena ja tyytyväisenä jatkamaan elämäänsä. Näistä onnellisista monet palaavatkin Majikselle aina uudelleen lyhyeksi aikaa talkoolaisiksi tai lomailemaan.
Jotkut älykkäimmät osasivat pelata, vaikka he näkivät kaikki epäkohdat. He onnistuivat esiintymään oikeanlaisina, keskustelevina, pohtivina ja itsereflektoivina ja osasivat pysyä erossa kaikesta draamasta.
Näin myös niitä, jotka lähtivät sieltä romuna uudet traumat kannettavanaan. Tällaiset tapaukset kummittelevat mielessäni yhä ja tunnen syyllisyyttä siitä, että olin noissa tilanteissa hiljainen sivustakatsoja. Haluaisin kertoa näistä yksityiskohtaisesti, jotta tuo systeemi tulisi ymmärretyksi, mutta joutuisin kertomaan ihmisten henkilökohtaisia asioita. Yritän siksi pukea tämän tekstini nyt yleistävään muotoon.
Lupaus siitä, että jokainen tulija kohdataan omana itsenään, tarkoitti minun nähdäkseni käytännössä sitä, että jos se oma itse oli Danielin ja Soilen haluamanlainen, sai tulija olla oma itsensä. Mutta jos toipuja ei alkanut sopia heidän muottiinsa, hänen elämänsä yhteisössä saattoi muuttua hankalaksi ja päättyä bussipysäkille. Ihmisiä lähetettiin sieltä matkoihinsa joskus aivan hirvittävän lyhyellä varoitusajalla. Koin, että minut itseni pyrittiin viimeisen kuukauteni aikana murtamaan henkisesti palasiksi ja niistä palasista yritettiin sitten kasata paremmin Majiskuplaan sopiva ihminen.
Muottiin sopimattomat toipujat joutuivat koko yhteisön edessä "hampaidenpesuun". Tämä tarkoitti, että niitä tyyppejä, joihin joko isäntäpari tai joku muista toipujista oli tyytymätön, käsiteltiin koko yhteisön voimin. Danielin puhelahjat ovat kiistattomat ja niinpä vähemmän verbaaliset toipujat jäivät pahasti jalkoihin, kun kurinpitosaarna alkoi. Ne toipujat, joilla oli kykyä tai rohkeutta puolustaa itseään ja omia näkemyksiään, olivat "hampaidenpesussa" jatkuvasti.
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Su-san-na
36/266
|
14.02.2024 | 09:56
Minulle pahimpia kokemuksia olivat kokoukset, joissa näitä vääränlaisia (oma sanani) toipujia ojennettiin. Aluksi yritin puolustaa niitä, joita minun oikeuskäsitykseni mukaan kohdeltiin väärin. Siitä seurasi se, että olin itse "hampaidenpesussa" tai keskustelemassa Danielin ja Soilen kanssa kolmistaan. Soile jopa antoi "terapiassa" minulle suoraan vuorosanoja, joita minun olisi pitänyt eräällekin vääränlaiselle sanoa silloin, kun hän alkoi minulle avautua omista vaikeuksistaan isäntäväen kanssa. Se oli hirveää. Häpeän sitä, että alistuin tällaiseen ja vaikenin kokouksissa, joissa tuotakin kyseistä ihmistä höykytettiin ja itketettiin. Vaihtoehtona olisi ollut avata suuni ja päätyä samaan tilanteeseen itsekin. Nämä tapaukset tuntuivat menevän aina samalla kaavalla: nöyryyttävät yhteenotot yhteisökokouksissa, toisten toipujien käännyttäminen vääränlaista vastaan ja lopulta sen vääränlaisen poistaminen talosta, jollei hän itse jo ollut ymmärtänyt häipyä.
Koska Daniel ei osallistunut yhteisön arkeen mitenkään, hän sai kaikki tietonsa meistä vaimoltaan Soilelta, meidän terapeutiltamme. Vaikka yritän nyt kirjoittaa asiallisesti ja rauhallisesti ilman itselleni ominaisia värikkäitä adjektiiveja, niin tämän pakkoterapian kohdalla sanon ihan suoraan ja rehellisesti, että kyseessä oli helvetin sairas kuvio, ja Suomessa pitäisi olla laki, joka kieltää tuollaisen toiminnan kokonaan. Mutta ei. Suomessa kuka tahansa itseoppinut jeesuskompleksinen narsisti voi nimittää itseään terapeutiksi ja alkaa "auttaa" elämän päähänpotkimia ihmisparkoja.
Minun aikanani Majatalon sivuilla vielä luki, että Daniel on terapeutti ja myös vaimonsa terapeutti. Onneksi ei enää. Soile sentään ihan oikeasti opiskeli psykoterapeutiksi ja hänellä olikin tämän pakkoterapiamme ansiosta koekaniineja riittävästi. Majatalon ulkopuolisessa maailmassahan yleinen käytäntö on se, että ihminen itse valitsee terapeuttinsa. Toipujille sellaista ylellisyyttä ei suotu, vaan keskustelut Soilen kanssa olivat pakollisia, eikä talon ulkopuolelta terapiaa saanut lähtökohtaisesti hakea. Itse kävin silti jossain vaiheessa terveyskeskuksessa masennushoitajalla ja yleislääkärillä, joille saatoin purkaa tätä sairasta terapiakuviota. En koskaan oppinut luottamaan Soileen.
Toinen räikeä epäkohta terapiaan liittyen oli se, että Soile asui meidän kanssamme. Terapeutin olisi oltava objektiivinen, mutta sellainenhan ei ole mahdollista, jos hän tuntee asiakkaansa myös vapaa-ajallaan ja jokaisen asiakkaan ystävät ja asuintoverit ovat myös hänen asiakkaitaan. Tämä antoi Soilelle mahdollisuuden ohjailla meitä myös suhteissamme toisiin toipujiin. Keskustelut Soilen kanssa eivät olleet luottamuksellisia, mikä selvisi minulle vasta todella myöhäisessä vaiheessa. Sen lisäksi, että hän oli aina raportoinut kaiken Danielille, hän toi "terapiassa" puhuttuja asioita jopa yhteisökokouksiin kaikkien yhdessä käsiteltäväksi tai lipsautteli asukkaiden henkilökohtaisia asioita muille.
Minun näkemykseni mukaan ei Soilella eikä Danielilla ollut tarvittavaa osaamista siihen työhön, jota he niin suurella ylpeydellä Majatalolla tekivät. Oma käsitykseni on, että mitä suuremmat ongelmat toipujalla tullessaan oli, sen väärempi paikka Majis hänelle oli. Ja sinne tuli ihmisiä varsin erilaisin taustoin. Oman huomioni perusteella sellaiset, jotka tarvitsivat Majista vaikkapa lopputyönsä kirjoittamiseen, selvisivät asumisajastaan vähemmillä vaurioilla kuin ne, jotka tulivat sinne mielenterveys- tai päihdeongelmien takia. Järkyttävintä oli se, että sinne houkuteltiin tulemaan lääkevieroitukseen, vaikkei talossa ollut terveydenhuollon ammattilaisia. Eihän Danielilla ja Soilella ollut mitään ammattitaitoa käsitellä psykoottisia tai vieroitusoireista kärsiviä ihmisiä.
Su-san-na
37/266
|
14.02.2024 | 10:33
Se käsitys, mikä Majatalosta ja varsinkin Soilesta ja Danielista syntyy, kun tutkii Majiksen nettisivuja tai Danielin omaa julkista Facebook-sivua, on ainakin minun silmissäni kaukana totuudesta. Sama ruusuinen kuva paikasta syntyy helposti myös niille, jotka käyvät siellä talkoilemassa tai lyhytkursseilla. Vain ne, jotka asuvat siellä pidempään, tietävät, ettei se paikka ole niin idyllinen kuin miltä se päälle päin näyttää.
Itse koen, että sain tuosta ajasta paljon hyvää. Sain hengähdystauon avioeroni jälkeen ja aikaa miettiä, kuka olen ja mitä haluan. Sain ystäviä, jotka ovat elämässäni yhä. Heidän ansiostaan sain myös elämänhaluni takaisin. Sain elämänkumppanin. Opin omien rajojen vetämisestä ja niissä pysymisestä. Opin tulemaan paremmin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Opin kuuntelemaan paremmin. Opin paremmin katsomaan peiliin ja näkemään omat tekoni realistisemmin.
Valitettavasti sain myös uusia traumoja, ja koin liian paljon asioita, joiden muisteleminen yhä nostaa pintaan ahdistusta. Vasta muutaman viikon kuluttua Majikselta lopullisesti lähdettyäni aloin tajuta, miten tuollaisessa melko suljetussa yhteisössä eläminen oli muokannut ajatusmaailmaani. Siellä vallitsivat omat sääntönsä ja tapansa, jotka alkoivat vaikuttaa aivan älyttömiltä sen jälkeen, kun niiden vaikutuspiiristä oli vapautunut. "Työterapian" ainoa hyöty oli se, että se takasi Danielille ja Soilelle helpon elämän kartanolla ilman kotitöitä. Meille toipujille päivittäinen työterapia oli este hankkia itse elantoamme. Pienistä asioista kasvoi asukaskokouksissa aina valtavia draamoja. Meidän itsemääräämisoikeuttamme ja vapauttamme liikkua rajoitettiin ja niihin puututtiin. Epämääräinen pelon ilmapiiri kulki Danielin ja Soilen mukana ja hauska tunnelma katosi aina heidän saapuessaan paikalle.
Danielhan elää pelkästään Majiskuplassa ja raportoi siitä seuraajilleen Facebookissa. Näen nuo seuraajat omituisina opetuslapsina, jotka pitävät Danielia suuressa arvossa ja hyvin älykkäänä, hyväätekevänä miehenä. En tiedä, miten hän on onnistunut sellaisen seurakunnan itselleen keräämään. Jos Majatalolle lahjoituksia tekevät tietäisivät kaikista niistä surullisista ja vahingollisista tapauksista, joita Daniel ja Soile ovat "auttamisellaan" jättäneet jälkeensä, menisivätkö rahahanat kiinni?
Su-san-na
38/266
|
14.02.2024 | 10:34
Vaikka lähdöstäni on jo neljä vuotta ja elämäni on hyvää ja minulla on kaikki hyvin, minua yhä hermostuttaa kirjoittaa näistä asioista. Tiedän, miten helposti Daniel saisi minut näyttämään vainoharhaiselta sekopäältä, jos hän tähän jotain kommentoisi. Otan sen riskin, koska jonkun täytyy uskaltaa tuoda julki myös Majatalon kääntöpuoli. Esimerkiksi Suomi24-palstalta on kadonnut kriittisiä puheenvuoroja. Olemme kumppanini kanssa miettineet, miksi näitä toisenlaisia tarinoita ei missään netin lukemattomilla keskustelupalstoilla koskaan näy, vaikka meitä, joille siitä paikasta jäi henkisiä haavoja, on takuulla kymmeniä ellei satoja. Onko se pelko niin tiukassa? Vai haluavatko ihmiset unohtaa kokemansa täysin? En tiedä. Itseäni on pidätellyt pelko, joka minuun asettui Majiksella. Se on täysin järjetön pelko vailla todellisuusperustetta, mutta se on todellinen tunne. Ikään kuin jotakin pahaa voisi tapahtua, jos puhuu avoimesti talon epäkohdista ulkopuolisille. Toisaalta olen kuitenkin tyytyväinen, että uskallan kirjoittaa vasta nyt, kun pahin tunnevyöry on laantunut ja osaan kirjoittaa rauhallisemmin ja vailla uhmaa eli ilman vaaraa saada kunnianloukkaussyytteitä. Olen halveksinut itseäni sen takia, etten ole uskaltanut julkisesti kertoa Majatalon todellisuudesta, vaikka sillä voisin estää jotakin herkkää ihmistä tulemasta satutetuksi. Nyt oli korkea aika minun avata suuni, ja toivoisin muidenkin tekevän samoin.
Näiden Majatalon jälkeisten vuosien aikana olen todennut, että ne ongelmat, joita ihmiset ehkä lähtevät Majikseen ratkomaan, eivät ratkea Majiskuplassa, vaan odottavat yhä täällä ulkomaailmassa. Ne pitää ratkoa ihan itse ja tarvittaessa ihan oikean terapeutin ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Su-san-na
42/267
|
18.02.2024 | 10:38
Muutin noita omia viestejäni ja poistin sieltä sen osuuden, jossa kerroin omasta viimeisestä kuukaudestani, jolloin omat välini isäntäväen kanssa tulehtuivat. Minunhan pitäisi kertoa ihan koko matkastani, jotta voisin kertoa myös sen lopusta. Viimeiset aikani olivat niin kaoottisia, kun pelko sumensi ajatteluani, että minusta on parempi, että tämä kuvaukseni pysyy tällaisena yleisluontoisena havaintona siltä ajalta, kun elämäni oli siellä vielä miellyttävää.
Vierailija
46/267
|
01.03.2024 | 09:50
Kiitos Su-san-na, että tuot Maijiksen eri puolia esille kirjoituksessasi. Olen itse myös asunut Majiksessa ja tunnen Soilen ja Danielin. Näitä vastaavia kokemuksia on ihan varmasti paljon!
Minun kohdalla aika Maijiksessa oli pitkään hyvää. Huomasin Danielin epäystävällisen käyttäytymisen, mutta se ei kohdistunut minuun. Olin myös pitkään sillä tavalla ujo ja vetäytynyt yhteisön jäsen, etten tiennyt millaisia vaikeuksia yhteisössä oli. Majiksessa on puhumista rajoittavia sääntöjä ja siitä seuraa, että epämääräinen pahoinvointi leijuu selvästi havaittavana ilmassa, mutta koska kukaan ei sanoita sitä, se sotkeentuu asukkaan omaan huonoon vointiin. Asukkaat ovat toipujia, ei siellä kenelläkään ole erityisen helppoa, monilla ei ole Maijksen ulkopuolella kotia tai kunnollisia turvaverkkoja. Kuvittelin aluksi, että Majis on minulle väliaikainen koti ja turvaverkko ja se palauttaa minulle luottamusta siitä, että jossakin on hyvyyttä ja turvaa.
Minun virheeni oli se, että aloin lopulta kysymään, mistä yhteisön pahoinvoinnissa on kyse. Kysyin sitä virallisten dialogien aikana mutta myös muuten. Me asukkaat olimme ystäviä keskenämme. Oikeastaan varsinainen tasavertainen yhteisö on juuri asukkaiden kesken ja siitä on hyviä muistoja. Daniel kyllä puhuu ja kirjoittaa yhteisöllisyydestä ja ystävyydestä, mutta ei hän elä sitä. Hän nukkuu kun yhteisö valvoo ja valvoo kun muut nukkuvat. Vaikka olisi kuinka paljon hyviä ajatuksia, niin yhteisöön kuulutaan kuitenkin viettämällä aikaa yhdessä ja olemalla arjen dialogissa. Lopulta tilanne meni siihen, että Majiksen kaksi kulttuuria valkeni minulle ja aloin elää niissä kummassakin. Oli se virallinen dialogeissa esille tuleva keskustelukulttuuri ja sitten se, missä toipujat puhuvat keskenään Maijiksen sääntöjen ohi. Se ei ole mitään pahan puhumista vaan sellaista, missä vertaistoipuja kertoo miten oli kokenut isäntäväen epäystävälliset kommentit etc. Tällainen puhe ei ole Maijksessa virallisesti sallittua. Jos toipuja ei rohkene ottaa kokemaansa esille isäntäväen kanssa, hän jää yksin asian kanssa. Nimimerkki Su-san-na oli hyvin kuvannut virallista hampaidenpesun tapaa ilmaista kritiikkiä ja joutua lopulta yhteisön ulkopuolelle, joten en sitä tässä toista.
Samalla tavalla myös minä lähdin Majiksesta. Tuntien valtavaa häpeää ja vääränlaisuutta. Oli rankkaa rakentaa siinä shokkivaiheessa nopeasti uusi koti, uusi terapiakontakti ja arki. Olen purkanut terapiassa Majiksen loppuvaiheen tapahtumia ja omiin kokemuksiini nojaten en suosittele Maijista toipumispaikaksi. Ei ole mahdollista, että Maijikseen kerta toisen jälkeen muuttaa vääränlaiseksi osoittautuvia ihmisiä. Kyllä se ongelma on siellä rakenteissa.
Lomailla ja kyläillä voi kyllä ihan turvallisesti.
36/266
|
14.02.2024 | 09:56
Minulle pahimpia kokemuksia olivat kokoukset, joissa näitä vääränlaisia (oma sanani) toipujia ojennettiin. Aluksi yritin puolustaa niitä, joita minun oikeuskäsitykseni mukaan kohdeltiin väärin. Siitä seurasi se, että olin itse "hampaidenpesussa" tai keskustelemassa Danielin ja Soilen kanssa kolmistaan. Soile jopa antoi "terapiassa" minulle suoraan vuorosanoja, joita minun olisi pitänyt eräällekin vääränlaiselle sanoa silloin, kun hän alkoi minulle avautua omista vaikeuksistaan isäntäväen kanssa. Se oli hirveää. Häpeän sitä, että alistuin tällaiseen ja vaikenin kokouksissa, joissa tuotakin kyseistä ihmistä höykytettiin ja itketettiin. Vaihtoehtona olisi ollut avata suuni ja päätyä samaan tilanteeseen itsekin. Nämä tapaukset tuntuivat menevän aina samalla kaavalla: nöyryyttävät yhteenotot yhteisökokouksissa, toisten toipujien käännyttäminen vääränlaista vastaan ja lopulta sen vääränlaisen poistaminen talosta, jollei hän itse jo ollut ymmärtänyt häipyä.
Koska Daniel ei osallistunut yhteisön arkeen mitenkään, hän sai kaikki tietonsa meistä vaimoltaan Soilelta, meidän terapeutiltamme. Vaikka yritän nyt kirjoittaa asiallisesti ja rauhallisesti ilman itselleni ominaisia värikkäitä adjektiiveja, niin tämän pakkoterapian kohdalla sanon ihan suoraan ja rehellisesti, että kyseessä oli helvetin sairas kuvio, ja Suomessa pitäisi olla laki, joka kieltää tuollaisen toiminnan kokonaan. Mutta ei. Suomessa kuka tahansa itseoppinut jeesuskompleksinen narsisti voi nimittää itseään terapeutiksi ja alkaa "auttaa" elämän päähänpotkimia ihmisparkoja.
Minun aikanani Majatalon sivuilla vielä luki, että Daniel on terapeutti ja myös vaimonsa terapeutti. Onneksi ei enää. Soile sentään ihan oikeasti opiskeli psykoterapeutiksi ja hänellä olikin tämän pakkoterapiamme ansiosta koekaniineja riittävästi. Majatalon ulkopuolisessa maailmassahan yleinen käytäntö on se, että ihminen itse valitsee terapeuttinsa. Toipujille sellaista ylellisyyttä ei suotu, vaan keskustelut Soilen kanssa olivat pakollisia, eikä talon ulkopuolelta terapiaa saanut lähtökohtaisesti hakea. Itse kävin silti jossain vaiheessa terveyskeskuksessa masennushoitajalla ja yleislääkärillä, joille saatoin purkaa tätä sairasta terapiakuviota. En koskaan oppinut luottamaan Soileen.
Toinen räikeä epäkohta terapiaan liittyen oli se, että Soile asui meidän kanssamme. Terapeutin olisi oltava objektiivinen, mutta sellainenhan ei ole mahdollista, jos hän tuntee asiakkaansa myös vapaa-ajallaan ja jokaisen asiakkaan ystävät ja asuintoverit ovat myös hänen asiakkaitaan. Tämä antoi Soilelle mahdollisuuden ohjailla meitä myös suhteissamme toisiin toipujiin. Keskustelut Soilen kanssa eivät olleet luottamuksellisia, mikä selvisi minulle vasta todella myöhäisessä vaiheessa. Sen lisäksi, että hän oli aina raportoinut kaiken Danielille, hän toi "terapiassa" puhuttuja asioita jopa yhteisökokouksiin kaikkien yhdessä käsiteltäväksi tai lipsautteli asukkaiden henkilökohtaisia asioita muille.
Minun näkemykseni mukaan ei Soilella eikä Danielilla ollut tarvittavaa osaamista siihen työhön, jota he niin suurella ylpeydellä Majatalolla tekivät. Oma käsitykseni on, että mitä suuremmat ongelmat toipujalla tullessaan oli, sen väärempi paikka Majis hänelle oli. Ja sinne tuli ihmisiä varsin erilaisin taustoin. Oman huomioni perusteella sellaiset, jotka tarvitsivat Majista vaikkapa lopputyönsä kirjoittamiseen, selvisivät asumisajastaan vähemmillä vaurioilla kuin ne, jotka tulivat sinne mielenterveys- tai päihdeongelmien takia. Järkyttävintä oli se, että sinne houkuteltiin tulemaan lääkevieroitukseen, vaikkei talossa ollut terveydenhuollon ammattilaisia. Eihän Danielilla ja Soilella ollut mitään ammattitaitoa käsitellä psykoottisia tai vieroitusoireista kärsiviä ihmisiä.
Su-san-na
37/266
|
14.02.2024 | 10:33
Se käsitys, mikä Majatalosta ja varsinkin Soilesta ja Danielista syntyy, kun tutkii Majiksen nettisivuja tai Danielin omaa julkista Facebook-sivua, on ainakin minun silmissäni kaukana totuudesta. Sama ruusuinen kuva paikasta syntyy helposti myös niille, jotka käyvät siellä talkoilemassa tai lyhytkursseilla. Vain ne, jotka asuvat siellä pidempään, tietävät, ettei se paikka ole niin idyllinen kuin miltä se päälle päin näyttää.
Itse koen, että sain tuosta ajasta paljon hyvää. Sain hengähdystauon avioeroni jälkeen ja aikaa miettiä, kuka olen ja mitä haluan. Sain ystäviä, jotka ovat elämässäni yhä. Heidän ansiostaan sain myös elämänhaluni takaisin. Sain elämänkumppanin. Opin omien rajojen vetämisestä ja niissä pysymisestä. Opin tulemaan paremmin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Opin kuuntelemaan paremmin. Opin paremmin katsomaan peiliin ja näkemään omat tekoni realistisemmin.
Valitettavasti sain myös uusia traumoja, ja koin liian paljon asioita, joiden muisteleminen yhä nostaa pintaan ahdistusta. Vasta muutaman viikon kuluttua Majikselta lopullisesti lähdettyäni aloin tajuta, miten tuollaisessa melko suljetussa yhteisössä eläminen oli muokannut ajatusmaailmaani. Siellä vallitsivat omat sääntönsä ja tapansa, jotka alkoivat vaikuttaa aivan älyttömiltä sen jälkeen, kun niiden vaikutuspiiristä oli vapautunut. "Työterapian" ainoa hyöty oli se, että se takasi Danielille ja Soilelle helpon elämän kartanolla ilman kotitöitä. Meille toipujille päivittäinen työterapia oli este hankkia itse elantoamme. Pienistä asioista kasvoi asukaskokouksissa aina valtavia draamoja. Meidän itsemääräämisoikeuttamme ja vapauttamme liikkua rajoitettiin ja niihin puututtiin. Epämääräinen pelon ilmapiiri kulki Danielin ja Soilen mukana ja hauska tunnelma katosi aina heidän saapuessaan paikalle.
Danielhan elää pelkästään Majiskuplassa ja raportoi siitä seuraajilleen Facebookissa. Näen nuo seuraajat omituisina opetuslapsina, jotka pitävät Danielia suuressa arvossa ja hyvin älykkäänä, hyväätekevänä miehenä. En tiedä, miten hän on onnistunut sellaisen seurakunnan itselleen keräämään. Jos Majatalolle lahjoituksia tekevät tietäisivät kaikista niistä surullisista ja vahingollisista tapauksista, joita Daniel ja Soile ovat "auttamisellaan" jättäneet jälkeensä, menisivätkö rahahanat kiinni?
Su-san-na
38/266
|
14.02.2024 | 10:34
Vaikka lähdöstäni on jo neljä vuotta ja elämäni on hyvää ja minulla on kaikki hyvin, minua yhä hermostuttaa kirjoittaa näistä asioista. Tiedän, miten helposti Daniel saisi minut näyttämään vainoharhaiselta sekopäältä, jos hän tähän jotain kommentoisi. Otan sen riskin, koska jonkun täytyy uskaltaa tuoda julki myös Majatalon kääntöpuoli. Esimerkiksi Suomi24-palstalta on kadonnut kriittisiä puheenvuoroja. Olemme kumppanini kanssa miettineet, miksi näitä toisenlaisia tarinoita ei missään netin lukemattomilla keskustelupalstoilla koskaan näy, vaikka meitä, joille siitä paikasta jäi henkisiä haavoja, on takuulla kymmeniä ellei satoja. Onko se pelko niin tiukassa? Vai haluavatko ihmiset unohtaa kokemansa täysin? En tiedä. Itseäni on pidätellyt pelko, joka minuun asettui Majiksella. Se on täysin järjetön pelko vailla todellisuusperustetta, mutta se on todellinen tunne. Ikään kuin jotakin pahaa voisi tapahtua, jos puhuu avoimesti talon epäkohdista ulkopuolisille. Toisaalta olen kuitenkin tyytyväinen, että uskallan kirjoittaa vasta nyt, kun pahin tunnevyöry on laantunut ja osaan kirjoittaa rauhallisemmin ja vailla uhmaa eli ilman vaaraa saada kunnianloukkaussyytteitä. Olen halveksinut itseäni sen takia, etten ole uskaltanut julkisesti kertoa Majatalon todellisuudesta, vaikka sillä voisin estää jotakin herkkää ihmistä tulemasta satutetuksi. Nyt oli korkea aika minun avata suuni, ja toivoisin muidenkin tekevän samoin.
Näiden Majatalon jälkeisten vuosien aikana olen todennut, että ne ongelmat, joita ihmiset ehkä lähtevät Majikseen ratkomaan, eivät ratkea Majiskuplassa, vaan odottavat yhä täällä ulkomaailmassa. Ne pitää ratkoa ihan itse ja tarvittaessa ihan oikean terapeutin ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Su-san-na
42/267
|
18.02.2024 | 10:38
Muutin noita omia viestejäni ja poistin sieltä sen osuuden, jossa kerroin omasta viimeisestä kuukaudestani, jolloin omat välini isäntäväen kanssa tulehtuivat. Minunhan pitäisi kertoa ihan koko matkastani, jotta voisin kertoa myös sen lopusta. Viimeiset aikani olivat niin kaoottisia, kun pelko sumensi ajatteluani, että minusta on parempi, että tämä kuvaukseni pysyy tällaisena yleisluontoisena havaintona siltä ajalta, kun elämäni oli siellä vielä miellyttävää.
Vierailija
46/267
|
01.03.2024 | 09:50
Kiitos Su-san-na, että tuot Maijiksen eri puolia esille kirjoituksessasi. Olen itse myös asunut Majiksessa ja tunnen Soilen ja Danielin. Näitä vastaavia kokemuksia on ihan varmasti paljon!
Minun kohdalla aika Maijiksessa oli pitkään hyvää. Huomasin Danielin epäystävällisen käyttäytymisen, mutta se ei kohdistunut minuun. Olin myös pitkään sillä tavalla ujo ja vetäytynyt yhteisön jäsen, etten tiennyt millaisia vaikeuksia yhteisössä oli. Majiksessa on puhumista rajoittavia sääntöjä ja siitä seuraa, että epämääräinen pahoinvointi leijuu selvästi havaittavana ilmassa, mutta koska kukaan ei sanoita sitä, se sotkeentuu asukkaan omaan huonoon vointiin. Asukkaat ovat toipujia, ei siellä kenelläkään ole erityisen helppoa, monilla ei ole Maijksen ulkopuolella kotia tai kunnollisia turvaverkkoja. Kuvittelin aluksi, että Majis on minulle väliaikainen koti ja turvaverkko ja se palauttaa minulle luottamusta siitä, että jossakin on hyvyyttä ja turvaa.
Minun virheeni oli se, että aloin lopulta kysymään, mistä yhteisön pahoinvoinnissa on kyse. Kysyin sitä virallisten dialogien aikana mutta myös muuten. Me asukkaat olimme ystäviä keskenämme. Oikeastaan varsinainen tasavertainen yhteisö on juuri asukkaiden kesken ja siitä on hyviä muistoja. Daniel kyllä puhuu ja kirjoittaa yhteisöllisyydestä ja ystävyydestä, mutta ei hän elä sitä. Hän nukkuu kun yhteisö valvoo ja valvoo kun muut nukkuvat. Vaikka olisi kuinka paljon hyviä ajatuksia, niin yhteisöön kuulutaan kuitenkin viettämällä aikaa yhdessä ja olemalla arjen dialogissa. Lopulta tilanne meni siihen, että Majiksen kaksi kulttuuria valkeni minulle ja aloin elää niissä kummassakin. Oli se virallinen dialogeissa esille tuleva keskustelukulttuuri ja sitten se, missä toipujat puhuvat keskenään Maijiksen sääntöjen ohi. Se ei ole mitään pahan puhumista vaan sellaista, missä vertaistoipuja kertoo miten oli kokenut isäntäväen epäystävälliset kommentit etc. Tällainen puhe ei ole Maijksessa virallisesti sallittua. Jos toipuja ei rohkene ottaa kokemaansa esille isäntäväen kanssa, hän jää yksin asian kanssa. Nimimerkki Su-san-na oli hyvin kuvannut virallista hampaidenpesun tapaa ilmaista kritiikkiä ja joutua lopulta yhteisön ulkopuolelle, joten en sitä tässä toista.
Samalla tavalla myös minä lähdin Majiksesta. Tuntien valtavaa häpeää ja vääränlaisuutta. Oli rankkaa rakentaa siinä shokkivaiheessa nopeasti uusi koti, uusi terapiakontakti ja arki. Olen purkanut terapiassa Majiksen loppuvaiheen tapahtumia ja omiin kokemuksiini nojaten en suosittele Maijista toipumispaikaksi. Ei ole mahdollista, että Maijikseen kerta toisen jälkeen muuttaa vääränlaiseksi osoittautuvia ihmisiä. Kyllä se ongelma on siellä rakenteissa.
Lomailla ja kyläillä voi kyllä ihan turvallisesti.
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Su-san-na
47/267
|
02.03.2024 | 08:26
Miten voikaan ihan tavallinen kokemusten jakaminen kavereiden kesken muuttua suurimmaksi synniksi. Juoruilu ja selän takana puhuminen olivat todellakin jyrkästi kiellettyjä, ja siellä myös kannustettiin kantelemaan isäntäväelle toisten toipujien puheista. Joskus tuntui, että siinä talossa seinilläkin on korvat ja pikkulintuja kaikkialla.
Olen tosiaan muokkaillut jälkeenpäin noita omia viestejäni loogisemmiksi ja poistanut omaan lähtööni liittyvät lauseet, mutta voisin nyt kertoa oman tarinani alusta loppuun. Täällä on merkkimäärä rajoitettu, joten joudun taas pilkkomaan kaiken useampaan osaan.
Su-san-na
49/267
|
02.03.2024 | 08:33
On ihan selvää, että ihmiset ovat erilaisia ja jotkut koetaan toisia hankalammiksi. Selvää on sekin, että kaikenlaista yhteentörmäystä tapahtuu, kun pannaan ongelmaisia tyyppejä asumaan yhdessä. Eihän Majikselle kukaan asumaan tulisi, jos kaikki olisi hyvin.
Hampaidenpesun ideahan on mielestäni tosi hyvä ja on hienoa, että viikoittain on tilaisuus puhua yhteisöelämään väistämättä liittyvistä haasteista. Siitäkin saatiin joskus pitkät väittelyt aikaan, miten päin haarukat ja lusikat pitää laittaa tiskikoneeseen! Isommissa henkilökemioihin liittyvissä draamoissa hampaidenpesut kuitenkin olivat kamalia. heti ensimmäisen sellaisen tapahtuessa menin ihan pyörälle päästäni siitä, mitä uskoa ja keneen luottaa. Pelkäsin tulleeni hirviömäisen narsistin valtakuntaan. Mutta koska olin sitoutunut siihen, että epäluottamus isäntäparia kohtaan on selvitettävä, eikä selän takana ole sallittua puhua, pyysin saada jutella kolmisin Danielin ja Soilen kanssa. Minulle vakuutettiin lempeästi, ettei kukaan ole narsisti ja että minä toimin juuri oikein, kun puhun näistä peloistani. Minua kannustettiin ottamaan aina puheeksi kokemani epäkohdat ja rohkeasti avautumaan hampaidenpesuissa. Niin aloinkin tehdä.
Mietin, mikä ihme on syynä sellaiseen toimintaan, että kun yksi "auktoriteettiongelmainen" oli saatu pihalle, alettiin heti savustaa seuraavaa. Kun jatkoin erään isäntäparin epäsuosioon joutuneen kanssa kaveeraamista, sain itse kuulla kunniani hänen lietsomisestaan. Koko muu porukka näytti kääntyvän yhtä vastaan ja niin minä juttelin hänen kanssaan vain salaa kahden kesken. Eli virallisen määritelmän mukaan juorusin ja puhuin selän takana pahaa.
Ryhmissä katsoin vaiti hänen kärsimystään. Olin siis ihminen, joka en halunnut olla. Minun oli pakko pysyä väleissä isäntäväen kanssa, jotta saisin pysyä talossa. Eihän minulla ollut mitää otetta omaan elämääni, eikä uskoa siihen, että selviytyisin oman pääni kanssa yksin jossain kerrostalossa. Se on mielestäni paska veruke sille, että käänsin halpamaisesti selkäni yhdelle vertaiselleni, mutta se kuitenkin on se syy, miksi toimin niinkuin toimin. Eli toimin omaa oikeudentajuani vastaan vain pelastaakseni oman nahkani ja se kuvottaa minua.
47/267
|
02.03.2024 | 08:26
Miten voikaan ihan tavallinen kokemusten jakaminen kavereiden kesken muuttua suurimmaksi synniksi. Juoruilu ja selän takana puhuminen olivat todellakin jyrkästi kiellettyjä, ja siellä myös kannustettiin kantelemaan isäntäväelle toisten toipujien puheista. Joskus tuntui, että siinä talossa seinilläkin on korvat ja pikkulintuja kaikkialla.
Olen tosiaan muokkaillut jälkeenpäin noita omia viestejäni loogisemmiksi ja poistanut omaan lähtööni liittyvät lauseet, mutta voisin nyt kertoa oman tarinani alusta loppuun. Täällä on merkkimäärä rajoitettu, joten joudun taas pilkkomaan kaiken useampaan osaan.
Su-san-na
49/267
|
02.03.2024 | 08:33
On ihan selvää, että ihmiset ovat erilaisia ja jotkut koetaan toisia hankalammiksi. Selvää on sekin, että kaikenlaista yhteentörmäystä tapahtuu, kun pannaan ongelmaisia tyyppejä asumaan yhdessä. Eihän Majikselle kukaan asumaan tulisi, jos kaikki olisi hyvin.
Hampaidenpesun ideahan on mielestäni tosi hyvä ja on hienoa, että viikoittain on tilaisuus puhua yhteisöelämään väistämättä liittyvistä haasteista. Siitäkin saatiin joskus pitkät väittelyt aikaan, miten päin haarukat ja lusikat pitää laittaa tiskikoneeseen! Isommissa henkilökemioihin liittyvissä draamoissa hampaidenpesut kuitenkin olivat kamalia. heti ensimmäisen sellaisen tapahtuessa menin ihan pyörälle päästäni siitä, mitä uskoa ja keneen luottaa. Pelkäsin tulleeni hirviömäisen narsistin valtakuntaan. Mutta koska olin sitoutunut siihen, että epäluottamus isäntäparia kohtaan on selvitettävä, eikä selän takana ole sallittua puhua, pyysin saada jutella kolmisin Danielin ja Soilen kanssa. Minulle vakuutettiin lempeästi, ettei kukaan ole narsisti ja että minä toimin juuri oikein, kun puhun näistä peloistani. Minua kannustettiin ottamaan aina puheeksi kokemani epäkohdat ja rohkeasti avautumaan hampaidenpesuissa. Niin aloinkin tehdä.
Mietin, mikä ihme on syynä sellaiseen toimintaan, että kun yksi "auktoriteettiongelmainen" oli saatu pihalle, alettiin heti savustaa seuraavaa. Kun jatkoin erään isäntäparin epäsuosioon joutuneen kanssa kaveeraamista, sain itse kuulla kunniani hänen lietsomisestaan. Koko muu porukka näytti kääntyvän yhtä vastaan ja niin minä juttelin hänen kanssaan vain salaa kahden kesken. Eli virallisen määritelmän mukaan juorusin ja puhuin selän takana pahaa.
Ryhmissä katsoin vaiti hänen kärsimystään. Olin siis ihminen, joka en halunnut olla. Minun oli pakko pysyä väleissä isäntäväen kanssa, jotta saisin pysyä talossa. Eihän minulla ollut mitää otetta omaan elämääni, eikä uskoa siihen, että selviytyisin oman pääni kanssa yksin jossain kerrostalossa. Se on mielestäni paska veruke sille, että käänsin halpamaisesti selkäni yhdelle vertaiselleni, mutta se kuitenkin on se syy, miksi toimin niinkuin toimin. Eli toimin omaa oikeudentajuani vastaan vain pelastaakseni oman nahkani ja se kuvottaa minua.
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Su-san-na
50/267
|
02.03.2024 | 08:36
Vaikean talven jälkeen pidempi rauhallinen kausi osui kevääseen ja kesään. Draamaa aiheutui lähinnä uusien tulijoiden suhteen, mutta heihin minulla ei ollut vahvaa tunnesidettä. Eivät nekään tapaukset silti helppoja olleet. En koskaan tule saamaan mielestäni sitäkään, miten jouduin jättämään yhden ihmisen ison matkalaukkunsa kanssa itkuisin silmin bussipysäkille, vaikkei hänellä ollut paikkaa, minne mennä.
Minun oli välillä vaikeaa jaksaa sitä, miten väki vaihtui yhtenään ja aina piti olla avoin uusille ihmisille. Niinpä olikin sitten helpompi lakata tutustumasta asukaskokelaisiin ja olla heille vain samalla lailla etäisen ystävällinen kuin vierailijoille. Ystävyyteni vanhojen tuttujen asukkaiden kanssa syveni entisestään. Miten minä rakastinkaan sitä porukkaa! Minulla oli ihanaa heidän kanssaan ja heidän ystävyytensä korjasi minussa niitä haavoja, joiden takia olin Majikseen hakeutunut. Minun olisi tietysti pitänyt keskittyä oman tulevaisuuteni rakentamiseen, mutta minä suorastaan upposin niihin ihmisiin. Olin todella harvoin itsekseni, sillä kavereiden kanssa oli niin paljon hauskempaa. Tunsin olevani tykätty ja hyväksytty. Mutta sitähän minä silloin avioeroni jälkeisessä tuskassa varmasti eniten tarvitsin.
Kesä Salossa olikin minulle erittäin onnellinen siitä huolimatta, että silloin työtä ja vierailijoita oli liikaa. Onnelliseksi sen teki kavereiden lisäksi tietenkin vuodenaika itsessään, mutta myös se, että isäntäväki taisi ottaa kesän loman kannalta, eivätkä he kiinnittäneet niin paljon huomiota meidän touhuihimme. Soile unohti pitää terapiaa ja Daniel perui keskusteluryhmiä. Tulin tuolloin tosi hyvin toimeen Danielin kanssa, ja aloin jopa hetkittäin tykätä hänestä tai ainakin suhtautua häneen lempeämmin. Soilen seurassa minulla oli yhä vaivaantunut olo, mutta eipä hänen kanssaan tarvinnut juurikaan olla tekemisissä.
Su-san-na
51/267
|
02.03.2024 | 08:38
Kesällä sovin Soilen kanssa, että lähden syksyllä kokeilemaan yksin selviytymistä matkaamalla pakettiautollani Espanjaan. Jatkaisin matkaani niin pitkälle kuin uskaltaisin ja kääntyisin sitten takaisin ja palaisin Majikselle - tarkoittipa se sitten viikon tai puolen vuoden reissua. Vaikka olisinkin sitten ihan hyvin pärjäillyt tien päällä kevääseen saakka, päätin kuitenkin palata jo jouluksi Suomeen. Espanjassa minulle kirkastui se, mihin suuntaan lähden elämääni viemään. Tästä kiitän kyllä sydämestäni Soilea, joka kehotti minua piirtämään tulevaisuuttani sen sijaan, että yrittäisin ajatella sitä järjellä ja punnita eri vaihtoehtojen plussia ja miinuksia.
Sain Soilelta viestin, jossa hän kysyi, olenko suunnittelemassa tulevani takaisin Majikseen ja kehotti minua miettimään, miksi. "Mieti tarkkaan, voimmeko ja voinko sinua auttaa?" Tuo viesti sai minut aika pakokauhuiseksi - ehkä syystä, ehkä täysin tarpeettomasti. Olimmehan mielestäni aivan selvästi sopineet ennen lähtöäni kaikesta ja yhtäkkiä aivan puskista tuli tällainen. Kyllä minä olin tuon saman kysymyksen kuullut ennenkin, mutten vielä koskaan itselleni osoitettuna, vaan niille vääränlaisille. Olinko minä nyt yhtäkkiä vääränlainen ja jos olin, niin mikä ihme siihen voisi olla syynä? Päätin vakaasti, että tulisin pysymään erossa kaikesta draamasta ihmisten välillä ja puhuisin Soilelle rehellisesti kaikesta siitä, mikä minua oli hiertänyt aiemmin. En alkaisi ystävystyä nykyisten asukkaiden kanssa, vaan keskittyisin miettimään omaa toimeentuloani ja etsimään itselleni kotia. Ei siis enää hauskanpitoa ja uusia ystäviä, vaan oikeasti oman elämäni hallintaan ottamista.
Su-san-na
52/267
|
02.03.2024 | 08:41
Kun palasin Majikselle, siellä oli uudet asukkaat ja uusi kireä tunnelma. Älytöntä kyllä, jouduin heti draaman keskipisteeseen, kun aamupalakokkina ollessani eräs asukkaista tuli keittiöön ja kysyi, voinko pitää salaisuuden viidentoista minuutin ajan. Hämmästyneenä lupasin. Hän kertoi olevansa poistumassa talosta ja minä saisin vasta vartin päästä alkaa kertoa muille, ettei hän olisi tulossa takaisin. Taas yksi vääränlainen siis. En tiennyt mitään tästä ihmisestä enkä siitä, mitä kaikkea poissaollessani oli tapahtunut, mutta niin vaan istuttiin taas yhteisökokouksessa, jossa isäntäpari selitteli tuotakin traagista lähtöä itselleen parhain päin.
Kerroin Soilelle rehellisesti terapiassa kaikesta siitä, mikä minussa oli aiheuttanut epäluottamusta häntä kohtaan. Arvelin, että hyvin menee, kun pelaan heidän säännöillään, enkä puhu selän takana, vaan kasvotusten. Jouduin pian toteamaan mokanneeni totaalisesti. Puhumalla omista tunnoistani tulin ajattelemattomuuksissani samalla heittäneeksi koko oman rakkaan ystäväporukkani suden suuhun ja meidät kutsuttiin yllättäen kaikki yhteisöpalaveriin. Sattumoisin paikalla oli vierailulla niitä entisiä asukkaita, jotka myös tuohon vanhaan porukkaan kuuluivat ja niin hekin joutuivat tähän välienselvittelyyn. Se oli kovin monella tavalla huonosti hoidettu tapaus ja sen jälkeen en enää edes yrittänyt oppia luottamaan Soileen.
Menetin siinä myös ainakin yhden ystäväni luottamuksen.
Su-san-na
53/267
|
02.03.2024 | 08:45
Dialogiryhmät olivat aina olleet minulle kamalia, mutta nyt niistä tuli helvetillisiä. Niiden pointtina oli kai opettaa "validia argumentointia". Aluksi valittiin teema ja sitten siitä keskusteltiin. Teemat olivat tosi abstrakteja ja keskustelu liikkui sellaisella filosofisella tasolla, johon en itse pysty. Minä kykenen keskustelemaan konkreettisista asioista, omista kokemuksistani ja tunteistani, mutta en sellaisista teoreettisista aiheista, joista siellä aina puhuttiin. Erityisen vastenmielistä oli se, että lopuksi jokaisen oli arvioitava omaa suoritustaan. Persiilleenhän se meni minulta aina. Tosin silloin edellisenä kesänä, kun minulla oli ollut helpompaa olla ja olin tullut kauniisti toimeen Danielin kanssa, tuokin ryhmä oli ollut minulle siedettävämpi. En jännittänyt enää niin pahasti suuni avaamista, koska tunsin olevani turvassa tutussa porukassa. Istuimme usein laiturilla tai terassilla, josta sai katsella järveä ja luontoa. Se oli minulle helpompaa kuin talvinen hämärä takkahuone tai kolkko sali.
Mutta nyt dialogi aiheutti minussa ihan silkkaa kauhua, kun ympärilläni oli enimmäkseen vieraita ihmisiä ja suhteeni Soileen ja sitä myötä myös Danieliin oli pahassa kriisissä. Aloin saada ryhmien takia paniikkikohtauksia. Jouduin lääkitsemään itseni rauhoittavalla lääkkeellä ennen kaikkia ryhmiä, enkä silti meinannut kestää olla niissä. Jostain syystä minun vaikeuteni dialogien suhteen otettiin käsittelyyn kerta toisensa jälkeen. Kaikki kävi koko ajan vaan pahemmaksi ja epätoivoisemmaksi. Viimeisen kuukauteni aikana Daniel murskasi minua palasiksi sanoillaan koko yhteisön edessä moneen kertaan. Itkin, vapisin, hikoilin, änkytin ja häpesin muiden edessä jo niin paljon, että halusin kuolla. Mielestäni Daniel vääristeli sanojani ja kaikkea, mitä sanoin, käytettiin minua vastaan. Kun pelko otti minusta vallan, en enää pystynyt ajattelemaan selkeästi. Pääni oli ihan sekaisin. Tuo aika on muistoissani todella epäselvä. Sen verran olin ymmärtävinäni, että minä olin todellakin nyt vääränlainen ja minutkin tultaisiin vielä heittämään pellolle, ellen ehtisi sitä ennen löytää itselleni kotia.
Aloin valmistella lähtöä ja ystäväni ulkomaailmasta vastasivat avunpyyntööni. Jatkoin sumeaa sinnittelyäni, kunnes taas erään tuskallisen ryhmän jälkeen tein päätökseni. Kerroin sinä iltana kahdelle ystävälle, että aion poistua seuraavana aamuna ja selitin syyt. Tiesin, millaiseen hämmennykseen yllätyslähtöni jättäisi koko yhteisön, enkä halunnut tehdä heille niin rumasti. Aamulla kerroin Soilellekin ja sanoin heipat muille asukkaille. Tunsin valtavaa helpotusta ajaessani pois, vaikka olin myös täynnä syyllisyyttä ja häpeää. Paitsi, että olin osoittautunut kelvottomaksi yhteisöasujaksi, olin myös rikkonut sopimuksen, jonka olin taloon muuttaessani allekirjoittanut. Siinä olin sitoutunut aloittamaan ja lopettamaan asumisaikani "tarmotuolissa".
Tarmotuoli on yhteisökokous, jossa tulijaa/lähtijää haastatellaan hänen majisaikansa vaiheista ja tavoitteistaan. Niille, joilla kaikki on mennyt hyvin ja jotka pääsevät poistumaan hyvillä fiiliksillä, lopputarmarit ovat ihan kivoja. Niille, joilla on ollut vaikeaa... no, voitte varmaan kuvitella. Eihän minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta selviytyä sellaisesta prässistä siinä tilassa.
50/267
|
02.03.2024 | 08:36
Vaikean talven jälkeen pidempi rauhallinen kausi osui kevääseen ja kesään. Draamaa aiheutui lähinnä uusien tulijoiden suhteen, mutta heihin minulla ei ollut vahvaa tunnesidettä. Eivät nekään tapaukset silti helppoja olleet. En koskaan tule saamaan mielestäni sitäkään, miten jouduin jättämään yhden ihmisen ison matkalaukkunsa kanssa itkuisin silmin bussipysäkille, vaikkei hänellä ollut paikkaa, minne mennä.
Minun oli välillä vaikeaa jaksaa sitä, miten väki vaihtui yhtenään ja aina piti olla avoin uusille ihmisille. Niinpä olikin sitten helpompi lakata tutustumasta asukaskokelaisiin ja olla heille vain samalla lailla etäisen ystävällinen kuin vierailijoille. Ystävyyteni vanhojen tuttujen asukkaiden kanssa syveni entisestään. Miten minä rakastinkaan sitä porukkaa! Minulla oli ihanaa heidän kanssaan ja heidän ystävyytensä korjasi minussa niitä haavoja, joiden takia olin Majikseen hakeutunut. Minun olisi tietysti pitänyt keskittyä oman tulevaisuuteni rakentamiseen, mutta minä suorastaan upposin niihin ihmisiin. Olin todella harvoin itsekseni, sillä kavereiden kanssa oli niin paljon hauskempaa. Tunsin olevani tykätty ja hyväksytty. Mutta sitähän minä silloin avioeroni jälkeisessä tuskassa varmasti eniten tarvitsin.
Kesä Salossa olikin minulle erittäin onnellinen siitä huolimatta, että silloin työtä ja vierailijoita oli liikaa. Onnelliseksi sen teki kavereiden lisäksi tietenkin vuodenaika itsessään, mutta myös se, että isäntäväki taisi ottaa kesän loman kannalta, eivätkä he kiinnittäneet niin paljon huomiota meidän touhuihimme. Soile unohti pitää terapiaa ja Daniel perui keskusteluryhmiä. Tulin tuolloin tosi hyvin toimeen Danielin kanssa, ja aloin jopa hetkittäin tykätä hänestä tai ainakin suhtautua häneen lempeämmin. Soilen seurassa minulla oli yhä vaivaantunut olo, mutta eipä hänen kanssaan tarvinnut juurikaan olla tekemisissä.
Su-san-na
51/267
|
02.03.2024 | 08:38
Kesällä sovin Soilen kanssa, että lähden syksyllä kokeilemaan yksin selviytymistä matkaamalla pakettiautollani Espanjaan. Jatkaisin matkaani niin pitkälle kuin uskaltaisin ja kääntyisin sitten takaisin ja palaisin Majikselle - tarkoittipa se sitten viikon tai puolen vuoden reissua. Vaikka olisinkin sitten ihan hyvin pärjäillyt tien päällä kevääseen saakka, päätin kuitenkin palata jo jouluksi Suomeen. Espanjassa minulle kirkastui se, mihin suuntaan lähden elämääni viemään. Tästä kiitän kyllä sydämestäni Soilea, joka kehotti minua piirtämään tulevaisuuttani sen sijaan, että yrittäisin ajatella sitä järjellä ja punnita eri vaihtoehtojen plussia ja miinuksia.
Sain Soilelta viestin, jossa hän kysyi, olenko suunnittelemassa tulevani takaisin Majikseen ja kehotti minua miettimään, miksi. "Mieti tarkkaan, voimmeko ja voinko sinua auttaa?" Tuo viesti sai minut aika pakokauhuiseksi - ehkä syystä, ehkä täysin tarpeettomasti. Olimmehan mielestäni aivan selvästi sopineet ennen lähtöäni kaikesta ja yhtäkkiä aivan puskista tuli tällainen. Kyllä minä olin tuon saman kysymyksen kuullut ennenkin, mutten vielä koskaan itselleni osoitettuna, vaan niille vääränlaisille. Olinko minä nyt yhtäkkiä vääränlainen ja jos olin, niin mikä ihme siihen voisi olla syynä? Päätin vakaasti, että tulisin pysymään erossa kaikesta draamasta ihmisten välillä ja puhuisin Soilelle rehellisesti kaikesta siitä, mikä minua oli hiertänyt aiemmin. En alkaisi ystävystyä nykyisten asukkaiden kanssa, vaan keskittyisin miettimään omaa toimeentuloani ja etsimään itselleni kotia. Ei siis enää hauskanpitoa ja uusia ystäviä, vaan oikeasti oman elämäni hallintaan ottamista.
Su-san-na
52/267
|
02.03.2024 | 08:41
Kun palasin Majikselle, siellä oli uudet asukkaat ja uusi kireä tunnelma. Älytöntä kyllä, jouduin heti draaman keskipisteeseen, kun aamupalakokkina ollessani eräs asukkaista tuli keittiöön ja kysyi, voinko pitää salaisuuden viidentoista minuutin ajan. Hämmästyneenä lupasin. Hän kertoi olevansa poistumassa talosta ja minä saisin vasta vartin päästä alkaa kertoa muille, ettei hän olisi tulossa takaisin. Taas yksi vääränlainen siis. En tiennyt mitään tästä ihmisestä enkä siitä, mitä kaikkea poissaollessani oli tapahtunut, mutta niin vaan istuttiin taas yhteisökokouksessa, jossa isäntäpari selitteli tuotakin traagista lähtöä itselleen parhain päin.
Kerroin Soilelle rehellisesti terapiassa kaikesta siitä, mikä minussa oli aiheuttanut epäluottamusta häntä kohtaan. Arvelin, että hyvin menee, kun pelaan heidän säännöillään, enkä puhu selän takana, vaan kasvotusten. Jouduin pian toteamaan mokanneeni totaalisesti. Puhumalla omista tunnoistani tulin ajattelemattomuuksissani samalla heittäneeksi koko oman rakkaan ystäväporukkani suden suuhun ja meidät kutsuttiin yllättäen kaikki yhteisöpalaveriin. Sattumoisin paikalla oli vierailulla niitä entisiä asukkaita, jotka myös tuohon vanhaan porukkaan kuuluivat ja niin hekin joutuivat tähän välienselvittelyyn. Se oli kovin monella tavalla huonosti hoidettu tapaus ja sen jälkeen en enää edes yrittänyt oppia luottamaan Soileen.
Menetin siinä myös ainakin yhden ystäväni luottamuksen.
Su-san-na
53/267
|
02.03.2024 | 08:45
Dialogiryhmät olivat aina olleet minulle kamalia, mutta nyt niistä tuli helvetillisiä. Niiden pointtina oli kai opettaa "validia argumentointia". Aluksi valittiin teema ja sitten siitä keskusteltiin. Teemat olivat tosi abstrakteja ja keskustelu liikkui sellaisella filosofisella tasolla, johon en itse pysty. Minä kykenen keskustelemaan konkreettisista asioista, omista kokemuksistani ja tunteistani, mutta en sellaisista teoreettisista aiheista, joista siellä aina puhuttiin. Erityisen vastenmielistä oli se, että lopuksi jokaisen oli arvioitava omaa suoritustaan. Persiilleenhän se meni minulta aina. Tosin silloin edellisenä kesänä, kun minulla oli ollut helpompaa olla ja olin tullut kauniisti toimeen Danielin kanssa, tuokin ryhmä oli ollut minulle siedettävämpi. En jännittänyt enää niin pahasti suuni avaamista, koska tunsin olevani turvassa tutussa porukassa. Istuimme usein laiturilla tai terassilla, josta sai katsella järveä ja luontoa. Se oli minulle helpompaa kuin talvinen hämärä takkahuone tai kolkko sali.
Mutta nyt dialogi aiheutti minussa ihan silkkaa kauhua, kun ympärilläni oli enimmäkseen vieraita ihmisiä ja suhteeni Soileen ja sitä myötä myös Danieliin oli pahassa kriisissä. Aloin saada ryhmien takia paniikkikohtauksia. Jouduin lääkitsemään itseni rauhoittavalla lääkkeellä ennen kaikkia ryhmiä, enkä silti meinannut kestää olla niissä. Jostain syystä minun vaikeuteni dialogien suhteen otettiin käsittelyyn kerta toisensa jälkeen. Kaikki kävi koko ajan vaan pahemmaksi ja epätoivoisemmaksi. Viimeisen kuukauteni aikana Daniel murskasi minua palasiksi sanoillaan koko yhteisön edessä moneen kertaan. Itkin, vapisin, hikoilin, änkytin ja häpesin muiden edessä jo niin paljon, että halusin kuolla. Mielestäni Daniel vääristeli sanojani ja kaikkea, mitä sanoin, käytettiin minua vastaan. Kun pelko otti minusta vallan, en enää pystynyt ajattelemaan selkeästi. Pääni oli ihan sekaisin. Tuo aika on muistoissani todella epäselvä. Sen verran olin ymmärtävinäni, että minä olin todellakin nyt vääränlainen ja minutkin tultaisiin vielä heittämään pellolle, ellen ehtisi sitä ennen löytää itselleni kotia.
Aloin valmistella lähtöä ja ystäväni ulkomaailmasta vastasivat avunpyyntööni. Jatkoin sumeaa sinnittelyäni, kunnes taas erään tuskallisen ryhmän jälkeen tein päätökseni. Kerroin sinä iltana kahdelle ystävälle, että aion poistua seuraavana aamuna ja selitin syyt. Tiesin, millaiseen hämmennykseen yllätyslähtöni jättäisi koko yhteisön, enkä halunnut tehdä heille niin rumasti. Aamulla kerroin Soilellekin ja sanoin heipat muille asukkaille. Tunsin valtavaa helpotusta ajaessani pois, vaikka olin myös täynnä syyllisyyttä ja häpeää. Paitsi, että olin osoittautunut kelvottomaksi yhteisöasujaksi, olin myös rikkonut sopimuksen, jonka olin taloon muuttaessani allekirjoittanut. Siinä olin sitoutunut aloittamaan ja lopettamaan asumisaikani "tarmotuolissa".
Tarmotuoli on yhteisökokous, jossa tulijaa/lähtijää haastatellaan hänen majisaikansa vaiheista ja tavoitteistaan. Niille, joilla kaikki on mennyt hyvin ja jotka pääsevät poistumaan hyvillä fiiliksillä, lopputarmarit ovat ihan kivoja. Niille, joilla on ollut vaikeaa... no, voitte varmaan kuvitella. Eihän minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta selviytyä sellaisesta prässistä siinä tilassa.
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Su-san-na
54/267
|
02.03.2024 | 08:47
Seuraavana kesänä satuin ajelemaan Salon ohi ja halusin käväistä Majiksella moikkaamassa niitä kahta ihmistä, jotka siellä yhä asuivat, ja jotka olivat ja ovat yhä ystäviäni. Koska yleinen käsitys oli se, että tarmotuolin väliin jättäneet eivät olisi enää tervetulleita taloon edes kylään, laitoin Danielille viestin ja kysyin asiasta. Pääsinkin Majikselle asti, mutta sitten alkoi WhatsApp-tykitys.
Daniel väitti viesteissään, että kysymällä huhun paikkaansapitävyydestä minä kiristän häntä. En vieläkään tajua, miten joku voi tulkita kiristykseksi kysymyksen siitä, saanko tulla piipahtamaan, vaikka puhutaan, etten saisi. Jouduin myös lukemaan Danielin viestistä, miten Majiksella on eletty "hyvää ja helpottunutta elämää" ilman minua. Hän sanoi kuulleensa minun varoittaneen ihmisiä Majiksesta, vaikkei minulle pitänyt jäädä mitään hampaankoloon.
No, useampi kuukausi kuplan ulkopuolella oli selvittänyt pääni ja hampaitteni koloista oli sittenkin löytynyt yhtä ja toista. Ennen kuin räppäsin Danielille eston, viestitin mielipiteeni noista kuvioista, joista täälläkin olen kertonut; pakkoterapiasta ja johtamisesta. Kerroin myös, että kyseinen "varoitukseni" oli yksityisellä Instagram-tililläni yksi ainoa virke, jossa totesin suosittelevani Majista lomailuun, mutten uskaltaisi suositella asumiseen. Kirjoitin hänelle, että mitä tahansa yritystoimintaa saa arvostella netissä, enkä minä en aio suutani sulkea.
Danielhan kyllä sai minut sulkemaan suuni neljäksi vuodeksi!
Vierailija
57/267
|
02.03.2024 | 10:32
Danielin filosofiahan perustuu avoimeen kohtaamiseen kaikkine seurausvaikutuksineen. Toisen ihmisen kohtaaminen voi tuottaa paitsi voimakasta jakamisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, myös pettymyksen ja haavoittumisen - ja jopa voimakkasta aggressiota.
Luulisin, että Majatalon tiedotustoiminnassa nimenomaan pyritään tavoittamaan laaja kirjo erilaisia avun tarvitsijoita pelkästään asiakasvirran pitämiseksi vakaana. Vasta yrityksen - ja mahdollisen erehdyksen - kautta saadaan selville, voiko yhteisö olla asiakkaalle avuksi. (Luonnollisesti lienee todennäköisempää, että lieviin ongelmiin saadaan ratkaisu helpommin kuin vakaviin.)
Henkilökunnan ammattitaitoon ja varsinaisiin terapiamuotoihin en ota kantaa. Varmasti syntyy tilanteita, joissa persoonien erot, "kemiat", estävät luottamuksellisen suhteen syntymisen. Mutta tämä on yleinen ilmiö kaikessa terapoinnissa. Tavallisesti terapeutti pystyy kuitenkin pitämään asiakkaan helposti "mapissa", kun tapaaminen sujuu ainoastaan säännöllisesti varattujen vastaanottoaikojen puitteissa. Yhteisössä tilanne on totta kai haastavampi, kun terapeutin ja lukuisten asiakkaitten elämä kietoutuu ympärivuorokautiseksi yhteisölliseksi toiminnaksi. Ainakin itse yrittäisin tällaisissa olosuhteissa katsoa joitakin ammattimaisesta toiminnasta poikkeavien toimintatapojen ja jopa erheiden ilmenemistä läpi sormien.
Ystävyys on rajattomana ja kaikenkattavan pirullisen hankala konsepti. Jos saat yhdeksässä tapauksessa mielihyvää ja onnistumisen tunteen, kymmenes lyö takuuvarmasti näpeille. Toisen ystävyyttä on äärimmäisen helppoa käyttää hyväksi. Liiketoiminnassa siihen ei ole varaa, mistä syystä Majatalossakaan ei voida loputtomasti luottaa kaikkien hyvään tahtoon ja asioitten järjestymiseen, vaan on tehtävä päätöksiä, jotka joistakuista varmasti tuntuvat epäreiluilta ja ei-ystävällisiltä.
Pidin tavastasi eritellä asioita ja tuoda esille myös positiivisia puolia Majatalon toiminnasta. Tuli mieleeni se mahdollisuus, että mahdoitko ehkä odottaa siellä oleskelultasi liikaa? Kaikkia umpisolmuja ei välttämättä saa auki - ei terapialla sen enempää kuin lääkitykselläkään. Ehkä Majatalon anti sinulle oli tuottaa joitakin helpotuksen ja onnistumisen tunteita, mutta jatkossa voit todella saavuttaa enemmän toisaalla?
Vierailija
58/267
|
02.03.2024 | 10:35
Kiitos Susannalle kertomastasi.
Mun yksi ystäväni kertoi 90-luvulla, että oli käynyt kyseisessä paikassa. Oli vaikea suhde lapsensa isään. Hän kertoi, että oli ollut D:n kanssa silloin sex-yhteydessä eli siis ihan aktissa. Minä hämmästyin, että miten siinä roolissa ollut D on voinut tehdä noin. Ystävä puolusteli D:a, että se oli just eronnut. Ei siis ymmärtänyt, ettei luottamussuhteessa voi noin toimia.
Itse kävin majatalossa josku 2005 ulkopuolisen vetämällä kurssilla ja D oli mukana siinä ihan ryhmäläisenä. Hän oli tosi down ja outo. Muut ryhmäläiset varoittivat minua hänestä, että muistutat hänen nykyistä psoaan, joka oli suostunut siihen, että heidän lapsensa ovat yksin tämän vaimon vastuulla.
Kurssi oli tosi antoisa. D oli omituinen ja piikitteli minua. Olin siellä lapseni vaikean sairauden uuvuttamana, mutta en kertonut siitä. Paikka oli ihana ja ryhmäläiset myös. D:stä jäi outo maku. Jälkeen päin ajatellen, pidän häntä itsetehtynä guruna; epätasainen, mutta paljon lukenut. Enää en menisi sinne vaan käyn Valamossa hyvillä kursseilla.
Su-san-na
59/267
|
02.03.2024 | 10:48
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi ystäväni kertoi 90-luvulla, että oli käynyt kyseisessä paikassa. Oli vaikea suhde lapsensa isään. Hän kertoi, että oli ollut D:n kanssa silloin sex-yhteydessä eli siis ihan aktissa.
Noista Danielin seksisuhteista asukkaiden kanssa tai muuten vaan kauniiden naisten vikittelyistä olen kuullut huhuja ihan tältä vuosituhanneltakin, mutta ne ovat sellaisia monen suun kautta kulkeneita tarinoita, etten ole tohtinut uskoa niiden todenperäisyyteen eikä minulla koskaan ollut tarvetta kysyäkään häneltä niistä. Itse en sellaista touhua nähnyt koskaan ja ihmettelin, miksi ihmeessä kukaan edes haluaisi maata hänen kanssaan.
Danielilla oli kyllä tapana istua pihalle kannetulla sohvalla laiturin vieressä naisten saunavuoron aikana ja se ymmärrettävästi häiritsi joitain naisia. Itse ajattelin, että se on hänen häpeänsä, eikä meidän, jotka nakuina jouduimme juoksemaan uimaan hänen nenänsä edestä. Kerran Daniel läpsäisi minua pepulle kun tulin saunasta, mutta ei minua sellaiset asiat haittaa, lähinnä pyörittelin silmiäni huvittuneena moiselle. Olen niin vanha, ettei metoo-maailma oikein istu minun päähäni. Itse voisin tehdä leikilläni samoin omille kavereilleni. En tosin laskenut Danielia kaverikseni.
Vierailija
65/268
|
02.03.2024 | 12:09
En ole käynyt Ystävyyden majatalossa, mutta olen lukenut aika paljon Danielin kirjoittamia tekstejä, ja niiden perusteella majatalo ei vaikuta paikalta, jonne haluaisin mennä. Teksteistä paistaa läpi narsistisuus ja omasta erinomaisuudesta juopuminen.
Vierailija
66/268
|
02.03.2024 | 12:26
Tässäkin viestiketjussa näkyy se mekanismi, joka on tyypillinen manipuloiville yhteisöille. Nimimerkki Susanna kertoo pitkästi ja harkitusti, samalla hyvin maltillisesti kaikista niistä havainnoistaan ja tuntemuksistaan, joita teki yhteisössä. Hän nostaa esille epäkohtia, suoranaista epätervettä toimintaa ja osaa perustella näkemyksensä, esimerkiksi "pakkoterapian" ongelmallisuuden. Sitten ketjuun tulee joku, joka näennäisesti kirjoittaa ihan kivasti mutta samalla sivaltaa epäkohtien esiin tuojaa. "ehkä olit vääränlainen, ehkä et sopeutunut yhteisöön, ehkä odotit vääriä asioita".
Näin saadaan syyllisyyden tunne herätettyä epäkohtien esiintuojalla. Yleensä epäkohtia havaitsevat ihmiset ovat hyvin oikeudentuntoisia ja myös herkkiä reflektoimaan itseään. Nimimerkki Susannakin oli kantanut syyllisyyttä siitä, miksi ei yhteisökokouksissa puolustanut henkilöitä, jotka joutuivat tikun nokkaan. Hienovaraisella syyllistämisellä saadaan manipuloitua ihmisiä olemaan hiljaa.
Haluaisin kiittää rohkeudesta tuoda esille näitä epäkohtia. Sairaalla tavalla toimivia yhteisöä todellakin on olemassa, ja Majatalon tapauksessa valitettavasti merkit ovat varsin selvät.
54/267
|
02.03.2024 | 08:47
Seuraavana kesänä satuin ajelemaan Salon ohi ja halusin käväistä Majiksella moikkaamassa niitä kahta ihmistä, jotka siellä yhä asuivat, ja jotka olivat ja ovat yhä ystäviäni. Koska yleinen käsitys oli se, että tarmotuolin väliin jättäneet eivät olisi enää tervetulleita taloon edes kylään, laitoin Danielille viestin ja kysyin asiasta. Pääsinkin Majikselle asti, mutta sitten alkoi WhatsApp-tykitys.
Daniel väitti viesteissään, että kysymällä huhun paikkaansapitävyydestä minä kiristän häntä. En vieläkään tajua, miten joku voi tulkita kiristykseksi kysymyksen siitä, saanko tulla piipahtamaan, vaikka puhutaan, etten saisi. Jouduin myös lukemaan Danielin viestistä, miten Majiksella on eletty "hyvää ja helpottunutta elämää" ilman minua. Hän sanoi kuulleensa minun varoittaneen ihmisiä Majiksesta, vaikkei minulle pitänyt jäädä mitään hampaankoloon.
No, useampi kuukausi kuplan ulkopuolella oli selvittänyt pääni ja hampaitteni koloista oli sittenkin löytynyt yhtä ja toista. Ennen kuin räppäsin Danielille eston, viestitin mielipiteeni noista kuvioista, joista täälläkin olen kertonut; pakkoterapiasta ja johtamisesta. Kerroin myös, että kyseinen "varoitukseni" oli yksityisellä Instagram-tililläni yksi ainoa virke, jossa totesin suosittelevani Majista lomailuun, mutten uskaltaisi suositella asumiseen. Kirjoitin hänelle, että mitä tahansa yritystoimintaa saa arvostella netissä, enkä minä en aio suutani sulkea.
Danielhan kyllä sai minut sulkemaan suuni neljäksi vuodeksi!
Vierailija
57/267
|
02.03.2024 | 10:32
Danielin filosofiahan perustuu avoimeen kohtaamiseen kaikkine seurausvaikutuksineen. Toisen ihmisen kohtaaminen voi tuottaa paitsi voimakasta jakamisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, myös pettymyksen ja haavoittumisen - ja jopa voimakkasta aggressiota.
Luulisin, että Majatalon tiedotustoiminnassa nimenomaan pyritään tavoittamaan laaja kirjo erilaisia avun tarvitsijoita pelkästään asiakasvirran pitämiseksi vakaana. Vasta yrityksen - ja mahdollisen erehdyksen - kautta saadaan selville, voiko yhteisö olla asiakkaalle avuksi. (Luonnollisesti lienee todennäköisempää, että lieviin ongelmiin saadaan ratkaisu helpommin kuin vakaviin.)
Henkilökunnan ammattitaitoon ja varsinaisiin terapiamuotoihin en ota kantaa. Varmasti syntyy tilanteita, joissa persoonien erot, "kemiat", estävät luottamuksellisen suhteen syntymisen. Mutta tämä on yleinen ilmiö kaikessa terapoinnissa. Tavallisesti terapeutti pystyy kuitenkin pitämään asiakkaan helposti "mapissa", kun tapaaminen sujuu ainoastaan säännöllisesti varattujen vastaanottoaikojen puitteissa. Yhteisössä tilanne on totta kai haastavampi, kun terapeutin ja lukuisten asiakkaitten elämä kietoutuu ympärivuorokautiseksi yhteisölliseksi toiminnaksi. Ainakin itse yrittäisin tällaisissa olosuhteissa katsoa joitakin ammattimaisesta toiminnasta poikkeavien toimintatapojen ja jopa erheiden ilmenemistä läpi sormien.
Ystävyys on rajattomana ja kaikenkattavan pirullisen hankala konsepti. Jos saat yhdeksässä tapauksessa mielihyvää ja onnistumisen tunteen, kymmenes lyö takuuvarmasti näpeille. Toisen ystävyyttä on äärimmäisen helppoa käyttää hyväksi. Liiketoiminnassa siihen ei ole varaa, mistä syystä Majatalossakaan ei voida loputtomasti luottaa kaikkien hyvään tahtoon ja asioitten järjestymiseen, vaan on tehtävä päätöksiä, jotka joistakuista varmasti tuntuvat epäreiluilta ja ei-ystävällisiltä.
Pidin tavastasi eritellä asioita ja tuoda esille myös positiivisia puolia Majatalon toiminnasta. Tuli mieleeni se mahdollisuus, että mahdoitko ehkä odottaa siellä oleskelultasi liikaa? Kaikkia umpisolmuja ei välttämättä saa auki - ei terapialla sen enempää kuin lääkitykselläkään. Ehkä Majatalon anti sinulle oli tuottaa joitakin helpotuksen ja onnistumisen tunteita, mutta jatkossa voit todella saavuttaa enemmän toisaalla?
Vierailija
58/267
|
02.03.2024 | 10:35
Kiitos Susannalle kertomastasi.
Mun yksi ystäväni kertoi 90-luvulla, että oli käynyt kyseisessä paikassa. Oli vaikea suhde lapsensa isään. Hän kertoi, että oli ollut D:n kanssa silloin sex-yhteydessä eli siis ihan aktissa. Minä hämmästyin, että miten siinä roolissa ollut D on voinut tehdä noin. Ystävä puolusteli D:a, että se oli just eronnut. Ei siis ymmärtänyt, ettei luottamussuhteessa voi noin toimia.
Itse kävin majatalossa josku 2005 ulkopuolisen vetämällä kurssilla ja D oli mukana siinä ihan ryhmäläisenä. Hän oli tosi down ja outo. Muut ryhmäläiset varoittivat minua hänestä, että muistutat hänen nykyistä psoaan, joka oli suostunut siihen, että heidän lapsensa ovat yksin tämän vaimon vastuulla.
Kurssi oli tosi antoisa. D oli omituinen ja piikitteli minua. Olin siellä lapseni vaikean sairauden uuvuttamana, mutta en kertonut siitä. Paikka oli ihana ja ryhmäläiset myös. D:stä jäi outo maku. Jälkeen päin ajatellen, pidän häntä itsetehtynä guruna; epätasainen, mutta paljon lukenut. Enää en menisi sinne vaan käyn Valamossa hyvillä kursseilla.
Su-san-na
59/267
|
02.03.2024 | 10:48
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi ystäväni kertoi 90-luvulla, että oli käynyt kyseisessä paikassa. Oli vaikea suhde lapsensa isään. Hän kertoi, että oli ollut D:n kanssa silloin sex-yhteydessä eli siis ihan aktissa.
Noista Danielin seksisuhteista asukkaiden kanssa tai muuten vaan kauniiden naisten vikittelyistä olen kuullut huhuja ihan tältä vuosituhanneltakin, mutta ne ovat sellaisia monen suun kautta kulkeneita tarinoita, etten ole tohtinut uskoa niiden todenperäisyyteen eikä minulla koskaan ollut tarvetta kysyäkään häneltä niistä. Itse en sellaista touhua nähnyt koskaan ja ihmettelin, miksi ihmeessä kukaan edes haluaisi maata hänen kanssaan.
Danielilla oli kyllä tapana istua pihalle kannetulla sohvalla laiturin vieressä naisten saunavuoron aikana ja se ymmärrettävästi häiritsi joitain naisia. Itse ajattelin, että se on hänen häpeänsä, eikä meidän, jotka nakuina jouduimme juoksemaan uimaan hänen nenänsä edestä. Kerran Daniel läpsäisi minua pepulle kun tulin saunasta, mutta ei minua sellaiset asiat haittaa, lähinnä pyörittelin silmiäni huvittuneena moiselle. Olen niin vanha, ettei metoo-maailma oikein istu minun päähäni. Itse voisin tehdä leikilläni samoin omille kavereilleni. En tosin laskenut Danielia kaverikseni.
Vierailija
65/268
|
02.03.2024 | 12:09
En ole käynyt Ystävyyden majatalossa, mutta olen lukenut aika paljon Danielin kirjoittamia tekstejä, ja niiden perusteella majatalo ei vaikuta paikalta, jonne haluaisin mennä. Teksteistä paistaa läpi narsistisuus ja omasta erinomaisuudesta juopuminen.
Vierailija
66/268
|
02.03.2024 | 12:26
Tässäkin viestiketjussa näkyy se mekanismi, joka on tyypillinen manipuloiville yhteisöille. Nimimerkki Susanna kertoo pitkästi ja harkitusti, samalla hyvin maltillisesti kaikista niistä havainnoistaan ja tuntemuksistaan, joita teki yhteisössä. Hän nostaa esille epäkohtia, suoranaista epätervettä toimintaa ja osaa perustella näkemyksensä, esimerkiksi "pakkoterapian" ongelmallisuuden. Sitten ketjuun tulee joku, joka näennäisesti kirjoittaa ihan kivasti mutta samalla sivaltaa epäkohtien esiin tuojaa. "ehkä olit vääränlainen, ehkä et sopeutunut yhteisöön, ehkä odotit vääriä asioita".
Näin saadaan syyllisyyden tunne herätettyä epäkohtien esiintuojalla. Yleensä epäkohtia havaitsevat ihmiset ovat hyvin oikeudentuntoisia ja myös herkkiä reflektoimaan itseään. Nimimerkki Susannakin oli kantanut syyllisyyttä siitä, miksi ei yhteisökokouksissa puolustanut henkilöitä, jotka joutuivat tikun nokkaan. Hienovaraisella syyllistämisellä saadaan manipuloitua ihmisiä olemaan hiljaa.
Haluaisin kiittää rohkeudesta tuoda esille näitä epäkohtia. Sairaalla tavalla toimivia yhteisöä todellakin on olemassa, ja Majatalon tapauksessa valitettavasti merkit ovat varsin selvät.
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Vierailija
149/278|
03.03.2024 | 11:23
Olen ollut pari krt viikonlopun verran. Ihan hauskaa oli. D istui tosiaan sohvalla ulkona katselemassa, kun oli naisten sauna- ja uimavuorot. Muuten ei juurikaan näkynyt häntä, niin muistan ihmetelleeni, että miten se nyt yhtäkkiä istuu sohvalla pihalla Ihan laiturin vieressä. Minua nolotti.
Kuulin myöhemmin, että nukkuu noin 14 saakka, koska valvoo yöt. Jää henkilönä etäisemmäksi kun Soile. Soile siellä liikkuu ympäriinsä myös aamupäivisin. En niistä kummastakaan kyllä saanut erityistä kuvaa. En jutellut kahden kesken. Mutta en kyllä usko terapian laadukkuuteen. Ennemmin voisi mainostaa keskustelutuokioina. Kuka terapeutti muka elää asiakkaiden kanssa yhteisössä ja on kaikkiin asukkaisiin terapiasuhteessa? Ihan pöljää. En kyllä uskaltaisi kun arkipäiväisiä puhua, kun systeemi on noin rakennettu .
Su-san-na
164/278|
03.03.2024 | 12:14
Tämä ketju on lähtenyt ihan lapasesta, kun paikassa koskaan käyneetkään alkavat spekuloida.
Muutamaan esiin nousseeseen kysymykseen osaan vastata.
Ryhmiin osallistuminen oli asukkaille eli toipujille pakollista. Niistä sai olla poissa vain, jos sairastui. Jos ei kiinnostanut keskustella, sai olla hiljaa, kunhan oli paikalla. Ryhmät pidettiin iltaisin, ja minulta esimerkiksi kiellettiin työnväenopiston jumppaan meneminen, koska se olisi osunut samaan aikaan yhden ryhmän kanssa.
Muutenkin, jos halusi vaikka lähteä reissuun, siihen piti ensin pyytää lupa. Jokaisella kun oli omat työtehtävänsä, niin oli ihan ymmärrettävää, ettei sieltä voinut miten sattuu häipyä ja jättää töitään tekemättä.
Kenelläkään ei ollut hygieniapasseja. Itsekin laitoin usein aamupalaa maksaville asiakkaille, enkä minä ole mistään siisteimmästä päästä. Ihmettelin aina, ettei mitään ruokamyrkytyksiä koskaan sattunut.
Keittiö on kuulemma remontoitu kokonaan viime vuosien aikana, joten sen saastaisuus ei varmaan enää ole sitä luokkaa, kuin niiden kymmeniä vuotta vanhojen kalusteiden aikaan.
Kyllä Majiksella siivottiin ihan ahkerasti, mutta esimerkiksi sohvat olivat aika epäilyttävän näköisiä. Huonekalut olivat aina kierrätettyjä. Aluksi en pystynyt istumaan siellä millekään pehmeälle istuimelle, ennenkuin sitten totuin.
Majiksen nettisivut ovat sekava ja loputon suo, jossa takuulla on epäloogisuuksia, kun niitä eri ihmiset ovat vuosien aikana päivittäneet. Kaikestahan voi kysyä sieltä suoraan, jos joku asia on ristiriidassa.
Vierailija
169/278|
03.03.2024 | 12:18
Vierailija kirjoitti:
Tällaisella saa milloin tahansa toisen suun tukittua:
" Talon vuorovaikutussääntöjä yritämme kaikki noudattaa: Älä oleta. Kysy. Älä selitä. Puhu totta. Tee se sellaisella tavalla, että sinua halutaan kuunnella ja kuuntele sellaisella tavalla, että sinulle halutaan puhua. "
Kuka määrittelee mikä on selittämisen ja kertomisen ero? Kuka määrittelee mikä on totta? Mikä on sellainen tapa että halutaan kuunnella/puhua?
Haisee kyllä manipuloinnilta. T: Ulkopuolinen ohikulkija
Entisenä asukkaana - tämä kuvaa juuri sen ongelman. Isäntäparin ja toipujan asema ei ole tasavertainen, keskustelu ei ole toipujien näkökulmasta turvallinen. Daniel näyttää piikittelemällä mikä on marssijärjestys yhteisössä. Kaikilla vastustavilla on auktoriteetiongelma, mikä heidän täytyy hoitaa kuntoon. Aina saa lähteä jos ei joku asia miellytä, hommat jatkuvat talossa ennallaan.
Ja niin edelleen....
149/278|
03.03.2024 | 11:23
Olen ollut pari krt viikonlopun verran. Ihan hauskaa oli. D istui tosiaan sohvalla ulkona katselemassa, kun oli naisten sauna- ja uimavuorot. Muuten ei juurikaan näkynyt häntä, niin muistan ihmetelleeni, että miten se nyt yhtäkkiä istuu sohvalla pihalla Ihan laiturin vieressä. Minua nolotti.
Kuulin myöhemmin, että nukkuu noin 14 saakka, koska valvoo yöt. Jää henkilönä etäisemmäksi kun Soile. Soile siellä liikkuu ympäriinsä myös aamupäivisin. En niistä kummastakaan kyllä saanut erityistä kuvaa. En jutellut kahden kesken. Mutta en kyllä usko terapian laadukkuuteen. Ennemmin voisi mainostaa keskustelutuokioina. Kuka terapeutti muka elää asiakkaiden kanssa yhteisössä ja on kaikkiin asukkaisiin terapiasuhteessa? Ihan pöljää. En kyllä uskaltaisi kun arkipäiväisiä puhua, kun systeemi on noin rakennettu .
Su-san-na
164/278|
03.03.2024 | 12:14
Tämä ketju on lähtenyt ihan lapasesta, kun paikassa koskaan käyneetkään alkavat spekuloida.
Muutamaan esiin nousseeseen kysymykseen osaan vastata.
Ryhmiin osallistuminen oli asukkaille eli toipujille pakollista. Niistä sai olla poissa vain, jos sairastui. Jos ei kiinnostanut keskustella, sai olla hiljaa, kunhan oli paikalla. Ryhmät pidettiin iltaisin, ja minulta esimerkiksi kiellettiin työnväenopiston jumppaan meneminen, koska se olisi osunut samaan aikaan yhden ryhmän kanssa.
Muutenkin, jos halusi vaikka lähteä reissuun, siihen piti ensin pyytää lupa. Jokaisella kun oli omat työtehtävänsä, niin oli ihan ymmärrettävää, ettei sieltä voinut miten sattuu häipyä ja jättää töitään tekemättä.
Kenelläkään ei ollut hygieniapasseja. Itsekin laitoin usein aamupalaa maksaville asiakkaille, enkä minä ole mistään siisteimmästä päästä. Ihmettelin aina, ettei mitään ruokamyrkytyksiä koskaan sattunut.
Keittiö on kuulemma remontoitu kokonaan viime vuosien aikana, joten sen saastaisuus ei varmaan enää ole sitä luokkaa, kuin niiden kymmeniä vuotta vanhojen kalusteiden aikaan.
Kyllä Majiksella siivottiin ihan ahkerasti, mutta esimerkiksi sohvat olivat aika epäilyttävän näköisiä. Huonekalut olivat aina kierrätettyjä. Aluksi en pystynyt istumaan siellä millekään pehmeälle istuimelle, ennenkuin sitten totuin.
Majiksen nettisivut ovat sekava ja loputon suo, jossa takuulla on epäloogisuuksia, kun niitä eri ihmiset ovat vuosien aikana päivittäneet. Kaikestahan voi kysyä sieltä suoraan, jos joku asia on ristiriidassa.
Vierailija
169/278|
03.03.2024 | 12:18
Vierailija kirjoitti:
Tällaisella saa milloin tahansa toisen suun tukittua:
" Talon vuorovaikutussääntöjä yritämme kaikki noudattaa: Älä oleta. Kysy. Älä selitä. Puhu totta. Tee se sellaisella tavalla, että sinua halutaan kuunnella ja kuuntele sellaisella tavalla, että sinulle halutaan puhua. "
Kuka määrittelee mikä on selittämisen ja kertomisen ero? Kuka määrittelee mikä on totta? Mikä on sellainen tapa että halutaan kuunnella/puhua?
Haisee kyllä manipuloinnilta. T: Ulkopuolinen ohikulkija
Entisenä asukkaana - tämä kuvaa juuri sen ongelman. Isäntäparin ja toipujan asema ei ole tasavertainen, keskustelu ei ole toipujien näkökulmasta turvallinen. Daniel näyttää piikittelemällä mikä on marssijärjestys yhteisössä. Kaikilla vastustavilla on auktoriteetiongelma, mikä heidän täytyy hoitaa kuntoon. Aina saa lähteä jos ei joku asia miellytä, hommat jatkuvat talossa ennallaan.
Ja niin edelleen....
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Tuolta Vauvasta on niin tuskaisaa kopioida tekstiä, että en jatka enempää. Jostain syystä en saa tänne liitetiedostona laitettua sitä " Yhteisön arvot ja säännöt " dokumenttia jota joku alkoi muokata kun sitä siteerattiin Vauvalla.
Se on kuitenkin tallessa mulla.
Löysin Majatalon sivuilta vielä heidän keräystietonsa:
Lahjoita
Voit tukea meitä lahjoittamalla tavaroita, aikaasi tai ihan rahaa:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773
Poliisihallituksen lupa nro: RA/2020/470, voimassa toistaiseksi alkaen 23.04.2020 koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. 1.3.2020 alkaen kaikki rahankeräysluvat on myönnetty toistaiseksi voimassa olevina. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.
https://ystavyydenmajatalo.fi/tue-toimintaamme/
Tuokin on ristiriidassa sen kanssa, että sivuilla lukee etteivät ole parantola. Todella omituista.
Se on kuitenkin tallessa mulla.
Löysin Majatalon sivuilta vielä heidän keräystietonsa:
Lahjoita
Voit tukea meitä lahjoittamalla tavaroita, aikaasi tai ihan rahaa:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773
Poliisihallituksen lupa nro: RA/2020/470, voimassa toistaiseksi alkaen 23.04.2020 koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. 1.3.2020 alkaen kaikki rahankeräysluvat on myönnetty toistaiseksi voimassa olevina. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.
https://ystavyydenmajatalo.fi/tue-toimintaamme/
Tuokin on ristiriidassa sen kanssa, että sivuilla lukee etteivät ole parantola. Todella omituista.
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Kuten ennakoin, nimimerkki Susannan viestejä on poistettu Vauvalta.
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Hygieniapassista:
" Koska erilaisia toimintamalleja on monia, ei voida suoraan sanoa, vaaditaanko niissä hygieniapassi vai ei. Asia riippuu siitä, onko toimipaikassa rekisteröity elintarvikehuoneisto (suurkeittiö) vai kodinomainen keittiö. "
" Työntekijä tarvitsee hygieniapassin, jos hän valmistaa ruokaa suurkeittiössä, eli keittiössä, joka on elintarvikevalvontaa suorittaville viranomaisille rekisteröity elintarvikehuoneisto.
Työntekijä ei tarvitse hygieniapassia, jos hän valmistaa ruokaa kodinomaisessa keittiössä, jossa asukkaat osallistuvat myös itse ruoan laittoon. "
Lähde: https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikk ... nhuoltoala
Eli toisin sanoen Ystävyyden Majatalo on tällainen kodinomainen paikka, jonka vuoksi hygieniapasseja ei tarvita. Hyvä satunnaisen siellä majoittujankin sisäistää.
Oiva- raportti antaa Majatalolle synninpäästön myöskin koskien hygieniaa: https://www.oivahymy.fi/hae-yrityksia/# ... 20Majatalo
Siltä osin voidaan siis todeta puheet perättömiksi.
" Koska erilaisia toimintamalleja on monia, ei voida suoraan sanoa, vaaditaanko niissä hygieniapassi vai ei. Asia riippuu siitä, onko toimipaikassa rekisteröity elintarvikehuoneisto (suurkeittiö) vai kodinomainen keittiö. "
" Työntekijä tarvitsee hygieniapassin, jos hän valmistaa ruokaa suurkeittiössä, eli keittiössä, joka on elintarvikevalvontaa suorittaville viranomaisille rekisteröity elintarvikehuoneisto.
Työntekijä ei tarvitse hygieniapassia, jos hän valmistaa ruokaa kodinomaisessa keittiössä, jossa asukkaat osallistuvat myös itse ruoan laittoon. "
Lähde: https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikk ... nhuoltoala
Eli toisin sanoen Ystävyyden Majatalo on tällainen kodinomainen paikka, jonka vuoksi hygieniapasseja ei tarvita. Hyvä satunnaisen siellä majoittujankin sisäistää.
Oiva- raportti antaa Majatalolle synninpäästön myöskin koskien hygieniaa: https://www.oivahymy.fi/hae-yrityksia/# ... 20Majatalo
Siltä osin voidaan siis todeta puheet perättömiksi.
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Majatalo on siis saanut rahankeräysluvan poliisihallitukselta. Poliisin sivuilta ilmenee, että rahankeräyslupia valvotaan:
" Rahankeräyslupa voidaan myöntää yleishyödyllistä toimintaa harjoittaville yhdistyksille ja säätiöille sekä tietyille rahankeräyslaissa mainituille tahoille. Sen sijaan esimerkiksi yksityishenkilö tai liiketoimintaa harjoittava yritys ei voi saada rahankeräyslupaa, eikä siten myöskään toimeenpanna rahankeräystä. "
" Hakemuksesta tulee ilmetä, mihin varat todella käytetään. "
" Varat tulee käyttää yleishyödylliseen, luvassa määrättyyn tarkoitukseen kokonaisuudessaan. Varojen käyttö muuhun tarkoitukseen ei ole sallittua. "
" Rahankeräyslupahakemukseen tulee aina liittää:
Selvitys siitä, miten rahankeräysten ja kerättävien varojen käytön valvonta on tarkoitus järjestää. "
" Henkilötietoja kysytään hakemuksessa, jotta lupaviranomainen pystyisi tekemään tarvittavat taustatarkastukset oikeille henkilöille ja arvioimaan näin henkilöiden luotettavuutta. Tästä syystä tiedot ovat välttämättömiä. "
" Muista myös, että rahankeräyksellä kerättyjen varojen käyttö on pystyttävä todentamaan jälkikäteen. Rahankeräyslupaan liittyy aina tilitys- tai vuosi-ilmoitusvelvollisuus.
Tee tilitykset ja vuosi-ilmoitukset oma-aloitteisesti oikeaan määräpäivään mennessä.
Tilityksissä ja vuosi-ilmoituksissa raportoidaan lupaviranomaiselle rahankeräyksellä kerätyistä varoista ja niiden käytöstä. Tilitysten ja vuosi-ilmoitusten lisäksi lupaviranomainen tekee myös satunnaisotannalla laajempia tarkastuksia. "
Lähde:
https://poliisi.fi/usein-kysytyt-kysymy ... aysluvista
Uskon itse, että poliisi hoitaa asiaa riittävän hyvin joten tuskin meillä nettisalapoliiseilla on aihetta tähän puuttua.
Mikäli jollakin kuitenkin on jotain konkreettisia todisteita väärinkäytöksistä, siitä voi vinkata poliisille.
Majatalon sivuilta:
" Kohtaaminen ry on yleishyödyllinen yhdistys, joka huolehtii Majatalon toiminnalisesta puolesta ja vuokraa toimitilojaan Ystävyyden Majatalo OY:ltä. "
Toisin sanoen rahankeräyslupa on varmaankin Kohtaaminen Ry:n, koska Ystävyyden Majatalo Oy:llä on liiketoimintaa.
Lähde: https://ystavyydenmajatalo.fi/tue-toimintaamme/
" Rahankeräyslupa voidaan myöntää yleishyödyllistä toimintaa harjoittaville yhdistyksille ja säätiöille sekä tietyille rahankeräyslaissa mainituille tahoille. Sen sijaan esimerkiksi yksityishenkilö tai liiketoimintaa harjoittava yritys ei voi saada rahankeräyslupaa, eikä siten myöskään toimeenpanna rahankeräystä. "
" Hakemuksesta tulee ilmetä, mihin varat todella käytetään. "
" Varat tulee käyttää yleishyödylliseen, luvassa määrättyyn tarkoitukseen kokonaisuudessaan. Varojen käyttö muuhun tarkoitukseen ei ole sallittua. "
" Rahankeräyslupahakemukseen tulee aina liittää:
Selvitys siitä, miten rahankeräysten ja kerättävien varojen käytön valvonta on tarkoitus järjestää. "
" Henkilötietoja kysytään hakemuksessa, jotta lupaviranomainen pystyisi tekemään tarvittavat taustatarkastukset oikeille henkilöille ja arvioimaan näin henkilöiden luotettavuutta. Tästä syystä tiedot ovat välttämättömiä. "
" Muista myös, että rahankeräyksellä kerättyjen varojen käyttö on pystyttävä todentamaan jälkikäteen. Rahankeräyslupaan liittyy aina tilitys- tai vuosi-ilmoitusvelvollisuus.
Tee tilitykset ja vuosi-ilmoitukset oma-aloitteisesti oikeaan määräpäivään mennessä.
Tilityksissä ja vuosi-ilmoituksissa raportoidaan lupaviranomaiselle rahankeräyksellä kerätyistä varoista ja niiden käytöstä. Tilitysten ja vuosi-ilmoitusten lisäksi lupaviranomainen tekee myös satunnaisotannalla laajempia tarkastuksia. "
Lähde:
https://poliisi.fi/usein-kysytyt-kysymy ... aysluvista
Uskon itse, että poliisi hoitaa asiaa riittävän hyvin joten tuskin meillä nettisalapoliiseilla on aihetta tähän puuttua.
Mikäli jollakin kuitenkin on jotain konkreettisia todisteita väärinkäytöksistä, siitä voi vinkata poliisille.
Majatalon sivuilta:
" Kohtaaminen ry on yleishyödyllinen yhdistys, joka huolehtii Majatalon toiminnalisesta puolesta ja vuokraa toimitilojaan Ystävyyden Majatalo OY:ltä. "
Toisin sanoen rahankeräyslupa on varmaankin Kohtaaminen Ry:n, koska Ystävyyden Majatalo Oy:llä on liiketoimintaa.
Lähde: https://ystavyydenmajatalo.fi/tue-toimintaamme/
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Susannan blogimerkintä jossa mainitaan Vauvafoorumilta poistuneet viestit. Täältä voi siis käydä vielä lukemassa hänen kokemuksistaan sieltä:
https://susannantyohuone.blogspot.com/2 ... y.html?m=1
Hän myös kirjoittaa, että kommenttikenttä on avoinna muille joilla on Majatalosta huonoja kokemuksia.
https://susannantyohuone.blogspot.com/2 ... y.html?m=1
Hän myös kirjoittaa, että kommenttikenttä on avoinna muille joilla on Majatalosta huonoja kokemuksia.
Viimeksi muokannut Maijaliina, Ti Maalis 05, 2024 12:33 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Terapeutti-asiasta:
" Terapeutti
Erilaisia terapeutteja löytyy internet-hauilla iso joukko. Terapeuttina voi toimia periaatteessa kuka tahansa ilman minkäänlaista kunnollista koulutusta tai ammattitaitoa. Terapeutti-nimikettä ei ole millään tavalla suojattu.
Terapeuttien luokse menevien asiakkaiden on syytä tiedostaa se, että kyseessä eivät ole terveydenhuollon ammattihenkilöt eikä Valvira valvo heidän toimintaansa. Ongelmatapauksissa voi kääntyä kuluttajaviranomaisten puoleen.
Valviran valvonnassa olevia laillistettuja tai nimikesuojattuja terapeutti-päätteisiä nimikkeitä on yhteensä kuusi. Laillistettuja ammattihenkilöitä ovat fysioterapeutti, puheterapeutti, ravitsemusterapeutti ja toimintaterapeutti. Nimikesuojattuja ovat puolestaan jalkaterapeutti ja psykoterapeutti. "
" Psykoterapeutti
Psykoterapia on hoitomuoto, jossa psyykkisiä vaikeuksia ratkotaan psykologisin menetelmin. Psykoterapiasta on lukuisia eri suuntauksia.
Psykoterapiaan hakeudutaan usein masennuksen, ahdistuksen tai muiden mielenterveyden häiriöiden vuoksi, mutta psykoterapia voi tähdätä varsinaisen sairauden hoidon ohella myös esimerkiksi yleisen elämänlaadun parantamiseen erilaisissa kriisitilanteissa.
Psykoterapeutti on Suomessa nimikesuojattu ammattihenkilö, mikä tarkoittaa, että psykoterapeutiksi saa kutsua itseään sellainen ihminen, joka on hakenut koulutuksensa perusteella Valviralta luvan käyttää kyseistä ammattinimikettä.
Palveluja voivat antaa myös muut henkilöt, jonka pätevyyden ja ammattitaidon työnantaja katsoo riittäväksi tehtävien hoitamiseen. Tällöin työntekijä ei kuitenkaan saa kutsua itseään psykoterapeutiksi.
Psykoterapeutiksi ei voi opiskella ilman soveltuvaa pohjakoulutusta eikä käytännön kokemusta hoitotyöstä. Monet psykoterapeuteista ovat pohjakoulutukseltaan psykologeja. Psykoterapeutiksi kouluttautuneiden joukossa on myös esimerkiksi psykiatreja.
Psykoterapeuttikoulutusta järjestävät yliopistot. Järjestävällä yliopistolla tulee olla psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Psykoterapeutin koulutus kestää noin neljä vuotta, ja se sisältää teoriaosuuden lisäksi oman koulutuspsykoterapian ja harjoituspotilaita, joiden hoitoon kuuluu tiivis kokeneen psykoterapeutin työnohjaus.
Psykoterapeuttikoulutus on niitä harvoja terveydenhuollon koulutuksia, joiden kustannukset maksaa koulutettava itse tai joissakin tapauksissa hänen työnantajansa. Kustannukset voivat nousta kymmeniintuhansiin euroihin.
Psykoterapeutit ovat Valviran ja aluehallintovirastojen valvonnassa, ja heidät on merkitty Terhikki-rekisteriin. "
Lähde: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psy ... #gs.5yozc4
Voi siis olla niin, että Soile Lehti on voinut kutsua itseään psykoterapeutiksi siihen asti, kunnes Valvira 2024 teki päätöksen, ettei hänen koulutuksensa riitäkään käyttämään titteliä psykoterapeutti.
Ehkä hän on aiemmin näkynyt Terhikissä, mutta ei sen vuoksi näy enää. Mahdollisesti Ystävyyden Majataloon on epähuomiossa jäänyt titteli psykoterapeutti, koska nyt on vasta maaliskuu 2024.
Danielia ei ole koskaan tarvinnutkaan löytyä Terhikistä, koska terapeutti nimikettä voi käyttää.
Ehkä Soile on saanut terapeutiltaan työnohjausta psykoterapeutin työhönsä ja Majatalon pyörittämiseen työnohjausta Danielilta?
Mikäli joku kokee tässä jotain tarkistamisen arvoista, hänhän voi tehdä ilmoituksen Valviraan.
Kilpailu- ja Kuluttajavirasto neuvoo sitten taas mikäli kokee, että Majatalon toiminnassa on huomautettavaa, kuluttajan harhaanjohtamista markkinoinnissa tai vastaavaa:
https://www.kkv.fi/kuluttaja-asiat/kuluttaja-asiamies/
" Terapeutti
Erilaisia terapeutteja löytyy internet-hauilla iso joukko. Terapeuttina voi toimia periaatteessa kuka tahansa ilman minkäänlaista kunnollista koulutusta tai ammattitaitoa. Terapeutti-nimikettä ei ole millään tavalla suojattu.
Terapeuttien luokse menevien asiakkaiden on syytä tiedostaa se, että kyseessä eivät ole terveydenhuollon ammattihenkilöt eikä Valvira valvo heidän toimintaansa. Ongelmatapauksissa voi kääntyä kuluttajaviranomaisten puoleen.
Valviran valvonnassa olevia laillistettuja tai nimikesuojattuja terapeutti-päätteisiä nimikkeitä on yhteensä kuusi. Laillistettuja ammattihenkilöitä ovat fysioterapeutti, puheterapeutti, ravitsemusterapeutti ja toimintaterapeutti. Nimikesuojattuja ovat puolestaan jalkaterapeutti ja psykoterapeutti. "
" Psykoterapeutti
Psykoterapia on hoitomuoto, jossa psyykkisiä vaikeuksia ratkotaan psykologisin menetelmin. Psykoterapiasta on lukuisia eri suuntauksia.
Psykoterapiaan hakeudutaan usein masennuksen, ahdistuksen tai muiden mielenterveyden häiriöiden vuoksi, mutta psykoterapia voi tähdätä varsinaisen sairauden hoidon ohella myös esimerkiksi yleisen elämänlaadun parantamiseen erilaisissa kriisitilanteissa.
Psykoterapeutti on Suomessa nimikesuojattu ammattihenkilö, mikä tarkoittaa, että psykoterapeutiksi saa kutsua itseään sellainen ihminen, joka on hakenut koulutuksensa perusteella Valviralta luvan käyttää kyseistä ammattinimikettä.
Palveluja voivat antaa myös muut henkilöt, jonka pätevyyden ja ammattitaidon työnantaja katsoo riittäväksi tehtävien hoitamiseen. Tällöin työntekijä ei kuitenkaan saa kutsua itseään psykoterapeutiksi.
Psykoterapeutiksi ei voi opiskella ilman soveltuvaa pohjakoulutusta eikä käytännön kokemusta hoitotyöstä. Monet psykoterapeuteista ovat pohjakoulutukseltaan psykologeja. Psykoterapeutiksi kouluttautuneiden joukossa on myös esimerkiksi psykiatreja.
Psykoterapeuttikoulutusta järjestävät yliopistot. Järjestävällä yliopistolla tulee olla psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Psykoterapeutin koulutus kestää noin neljä vuotta, ja se sisältää teoriaosuuden lisäksi oman koulutuspsykoterapian ja harjoituspotilaita, joiden hoitoon kuuluu tiivis kokeneen psykoterapeutin työnohjaus.
Psykoterapeuttikoulutus on niitä harvoja terveydenhuollon koulutuksia, joiden kustannukset maksaa koulutettava itse tai joissakin tapauksissa hänen työnantajansa. Kustannukset voivat nousta kymmeniintuhansiin euroihin.
Psykoterapeutit ovat Valviran ja aluehallintovirastojen valvonnassa, ja heidät on merkitty Terhikki-rekisteriin. "
Lähde: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psy ... #gs.5yozc4
Voi siis olla niin, että Soile Lehti on voinut kutsua itseään psykoterapeutiksi siihen asti, kunnes Valvira 2024 teki päätöksen, ettei hänen koulutuksensa riitäkään käyttämään titteliä psykoterapeutti.
Ehkä hän on aiemmin näkynyt Terhikissä, mutta ei sen vuoksi näy enää. Mahdollisesti Ystävyyden Majataloon on epähuomiossa jäänyt titteli psykoterapeutti, koska nyt on vasta maaliskuu 2024.
Danielia ei ole koskaan tarvinnutkaan löytyä Terhikistä, koska terapeutti nimikettä voi käyttää.
Ehkä Soile on saanut terapeutiltaan työnohjausta psykoterapeutin työhönsä ja Majatalon pyörittämiseen työnohjausta Danielilta?
Mikäli joku kokee tässä jotain tarkistamisen arvoista, hänhän voi tehdä ilmoituksen Valviraan.
Kilpailu- ja Kuluttajavirasto neuvoo sitten taas mikäli kokee, että Majatalon toiminnassa on huomautettavaa, kuluttajan harhaanjohtamista markkinoinnissa tai vastaavaa:
https://www.kkv.fi/kuluttaja-asiat/kuluttaja-asiamies/
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Lisää informaatiota Ystävyyden Majatalon liiketoiminnasta:
https://www.asiakastieto.fi/yritykset/f ... /yleiskuva
Hylättyjä rahoitushakemuksia:
https://avustukset.stea.fi/organisation/1598
https://www.asiakastieto.fi/yritykset/f ... /yleiskuva
Hylättyjä rahoitushakemuksia:
https://avustukset.stea.fi/organisation/1598
-
Maijaliina
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 58
- Liittynyt: Ke Helmi 10, 2021 8:09 pm
Re: Mitä tapahtuu Ystävyyden Majatalossa?
Su-san-na
436/439
|
05.03.2024 | 12:15
Kaikki Majista käsittelevät tekstit blogissani löytyvät tästä:
https://susannantyohuone.blogspot.com/s ... yyden%20ma…
Jos joku haluaa tuon linkin sinne Minfoonkin laittaa, niin kaikin mokomin. Itselläni ei sinne ole tunnuksia.
436/439
|
05.03.2024 | 12:15
Kaikki Majista käsittelevät tekstit blogissani löytyvät tästä:
https://susannantyohuone.blogspot.com/s ... yyden%20ma…
Jos joku haluaa tuon linkin sinne Minfoonkin laittaa, niin kaikin mokomin. Itselläni ei sinne ole tunnuksia.