Wikipedian määritelmä antisankarista:
Suosituista antisankareista esimerkkinä Vin Diesel elokuvassa XXX (triple X) tuli ensimmäiseksi mieleeni. Laki yhdentekevää, väkivaltaa, sovinismia, huumeita... Mutta asetelmaksi on saatu mielikuva, jossa antisankari vetoaa kuitenkin katsojaan ja saa katsojat puolelleen. Mafiamaailmasta löytyy moniakin vastaavanlaisia, katsojan sydämeen iskeviä antisankareita kuten Tony Montana elokuvasta Scarface (Al Pacino) tai koko Corleonen suuri perhe Kummisedästä. Uudempaa suosiota nauttinee Sopranosit. Bonnie ja Clyde on eräs klassikkoesimerkki. Monet melko kiltit ja iisit antisankarin roolit on vetänyt myös Bruce Willis.Suomalaisista ensiksi tuli mieleen Raid sekä pojat Häjyt-leffassa.Antisankari on kirjallisuudessa ja elokuvissa joko päähenkilö tai sivuhenkilö, jolla on puutteita ja samantyyppisiä piirteitä kuin konnalla, mutta joka kuitenkin toimii katsojalle tai lukijalle samaistumisen kohteena.Antisankarit voivat olla hyvin monenlaisia. Antisankari voi olla esimerkiksi henkilö, joka epäonnistuu toistuvasti, tai henkilö, joka pyrkii tavoitteisiinsa keinoja kaihtamatta. Siinä missä perinteinen sankari on hyveellinen, ihanteellinen ja pyyteetön, on antisankari usein pikemminkin hyötyajattelua korostava henkilöhahmo. http://fi.wikipedia.org/wiki/Antisankari
Hieman erilaista ihannointia osakseen nauttiva, mutta myös antisankariksi luokiteltu Aku Ankka tai muut vastaavat ”tunarit” eivät ole niin riskialttiita antisankareita kuin esimerkiksi edellä mainitut, sillä hehän ovat vain äärimmilleen kärjistettyjä irvikuvia perustalliaisesta. Sitten on vielä näitä antisankareita, joiden rinnalla elokuvassa on se ”todellinen sankari”, esimerkiksi Jokeri Batman–elokuvissa, tai ns. ”todellista sankaria” ei ole, mutta ei olla myöskään haluttu luoda ihannoitavaa roolia antisankarille, kuten esim. Norman Batesille. Mites on esimerkiksi Hannibal Lecter? Häntä ihannoidaan monin eri tavoin paljonkin, mutta onko vaikutus sama kuin ensiksi mainituilla, jokseenkin normaaleilla ”bad ass –sankareilla” kehittyvän ihmisen ajattelumaailmaan? Meneekö raja jossain? Mikä tekee antisankarista ihannoidun? Mikä on se raja, jossa kehittyvä ja paikkaansa hakeva lapso / nuori ymmärtää ajatella että "tuo Lecterin touhu ei ole enää ihan normaalia, mutta hitto kun olis yhtä kova jätkä kuin Triple X"?
Kerran tässä Vin Dieseliä kuolatessani rupesin pohtimaan että mikä siinä on.. Mahtaako muut pohtia samaa? Miten paljon voi vaikuttaa tietyllä tavalla rikollisen maailman ihannointi omiin arvoihin, kun sitä näinkin paljon mediassa tuetaan. Uskaltaako sitä joskus tulevaisuudessa omalle teini-ikäiselle muksulleen näyttääkään kuin Maija Poppanen -leffoja Vähän voi olla yhteyksiä tuohon ”miksi naiset rakastuvat pahoihin poikiin” –ketjuun, mutta tässä nämä rentut vetoavat monesti sekä miehiin että naisiin. Sekä nuoriin että aikuisiin. Miksi?