devil_doll kirjoitti:Koirien jalostuksesta olisi syytä käydä perusteellinen keskustelu eduskuntatasolla ja yksiselitteisesti kieltää kaikki rodut, joiden joku vaadittu ominaisuus on sairas. Esimerkkeinä käyvät esim. yllä mainittu liian pienikalloinen spanielirotu, liian lyttykuonoiset rodut joiden on vaikea hengittää, "luiskaperäiset" lannevikaiset näyttelylinja-sakemannit, sekä liian pitkärunkoiset ja lyhytjalkaiset kuten walesin corgit ja osa mäyräkoirista.
Kennelliitossa tällaisia kieltoja ei koskaan tulla saamaan läpi tarvittavassa mittakaavassa, siksi asiaan pitäisi puuttua eläinsuojelulainsäädännön kautta.
Lisäksi voitaisiin rätkäistä koiranajokortti, tai ehkä mieluummin eläimen omistamiseen oikeuttava lupakortti, jonka saisi osattuaan vastata oikein tiettyyn määrään kysymyksiä. Tuotantoeläimiä omistaville testin tulisi olla laajempi ja sen tulisi mitata aselupaa hakevien testin tavoin henkilön sopivuutta vastuun kantajaksi.
Fiksu mielipide. Rakastan koiria yli kaiken, mutta en aio sellaista ottaa parista syystä. Tärkein syy on se, että käyn päivätöissä ja 9 tunnin yksinolo neljän seinän sisälle lukittuna ei ole koiralle sopivaa elämää. Toisekseen, on hulluutta kiusata itseään eläimellä johon kiinnyt, jonka sairauksista joudut olemaan huolissasi, jonka sairauksien hoito ja allergian vuoksi erikoisruokavaliolla ruokkiminen vie konkurssiin ja joka loppujen lopuksi kuolee ennen aikojaan. Rotukoirista on kokemusta vuodesta -88 lähtien ja vaikka itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että koirat on olleet hyvin terveitä, on kauhistuttanut toisten kokemukset siitä miten sairas voi rakas lemmikki olla. Ikävä kyllä ulkonäkökeskeinen jalostus on pilannut täysin monta hienoa rotua, itse asiassa suurimman osan roduista.
Ihmisillä on omat sairautensa ja niiden yksi ilmenemismuoto aiheuttaa tämän ketjun uutiset. Hankitaan koiria, joiden käyttötarkoitus on tappaa omalle reviirille tulevat. Koira näyttää päättävän itse, mitkä reviirin rajat on. Jos haluaa vasikan kokoisen koiran, niin aivan ihania hyväluontoisia löytyy, ei ole pakko hankkia sitä jonka esi-isät tappoivat susia vuoristossa. Koiran rotu paljastaa omistajan ongelman: itsetunnon heikkouden.
Suomen Kennelliittoa ilmeisesti johtaa liuta ihmisiä, joiden mielestä koiran tärkein ominaisuus on luettavissa rotumääritelmästä joka kertoo että koiran pitää olla Mahdollisimman jotain; mahdollisimman pieni/suuri, mahdollisimman suuri pää, mahdollisimman tarkoin määritellyn värinen, mahdollisimman pitkä/lyhyt/paksu/kihara/whatever turkkinen, mahdollisimman syvä rinta, mahdollisimman lyhyt/pitkä/leveä/kapea pää/kuono/rakenne...
Tässä adjektiiveja yhdestä SKL:n rotumääritelmästä: valpas, aktiivinen, peräänantamaton, kiihkeä, peloton, ei-agressiivinen, ylpeä, tarkkaavainen, vahva, suoralinjainen, neliömäinen, täydellinen hampaisto, lihaksikas selkä, korostunut lanne, pitkät olkavarret, kiinteä vatsa, kiinteät ranteet, voimakkaat, kiinteät ja keskipitkät reidet. Ja tässä on vasta noin 25 % vaatimuksista, jotka jokaisen kyseisen rodun yksilön pitäisi täyttää. Ei edes naistenlehdet osaa meille ihmisille lastata tällaisia vaatimuksia. Jalostus keskittyy enimmäkseen ulkomuototuomareiden antamiin lausuntoihin ja luonteesta viis veisataan niin kauan kuin yksilö ei pure karvatuomarilta rannetta poikki.