Kauhuelokuvaketju

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

EuroJR
Sherlock Holmes
Viestit: 3384
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Kauhuelokuvaketju

Viesti Kirjoittaja EuroJR » La Marras 01, 2008 6:16 pm

En nopealla haulla löytänyt kauhuelokuville omistettua ketjua. Mielestäni tämä vaatii oman ketjunsa ehdottomasti.

Kauhuelokuva on käsitteenä hieman häilyvä. Monesti jännityselokuvat ja sci-fi sekoittuvat samaan gentreen. Enempiä miettimättä, haluaisin vetää rajan siihen, että puhuttaisiin ja etsittäisiin tässä ketjussa nimenomaan niitä pelkoa ja kauhua tuottavia elokuvia.

Joskus nuorempana tuli oltua ihan alan keräilijäkin. Pieni kyllästyminen iski sitten. Filmien juoni oli liian monta kertaa puuduttavan samanlainen. Uudeksi suunnaksi noussut verellä mässääminen näytti ylimäärisen "ekstran" sijaan paikkaavan juonen köyhyyttä. Henkilökohtaisesti ei minua itsetarkoituksellinen splatter ja gore ole koskaan niin miellyttänyt, ellei se palvele tarinaa. Niinsanottu "psykologinen kauhuelokuva" onkin ollut enemmän mieleeni.

Ongelma kauhufilmeissä on myös usein ollut se, että päähenkilöt ovat niin pösilöitä, ettei oikein tule pelättyä heidän takia. Saatika sitten joidenkin kesäleirien tai koulujen teini-ikäisten mökäävien finniturpien puolesta. Pikemminkin sitä on iloisesti yllättynyt, kun vesuri tai kirves on tehnyt työtänsä. Kauhun sijaan huumoria.

Sitten on vielä se seikka, että olemme jo aika turtuneita ja kaiken nähneitä. Elokuvien uraauurtavat oivallukset ovat jo moneen kertaan kierrätettyjä. Tiedämme ja osaamme jo odottaa pahiksen vielä "nousevan henkiin" ja tehden tilaa jatko-osalle. Enää ei jaksa jännittyä päähenkilön sovittaessa vapisevin käsin avaimia autoon (ja yritettyä n. 5 kertaa turhaan käynnistää sitä).

Vaikka tiettyjä tabuja on pyritty nykyään rikkomaankin, on silti aivan turha esim. pelätä pienen pikkupojan puolesta. Hän juoksee karkuun ja piiloutuu jne. mutta ei tule koskaan kokemaan samaa kauhistuttavaa kohtaloa kuin muut teini-iästä ylöspäin. Ja jos vaikka tuleekin surmatuksi, tapahtuu se "kameralta piilossa". Lisäksi ruumillisen vajavaisuuden omaavat henkilöt (näkövammaiset, kuulovammaiset, pyörätuolipotilaat jne.) näyttävät tilastollisesti selviävän paljon paremmin hengissä, vaikka normaalielämän edellytykset olisivat aivan päinvastoin.

Teini-kauhuissahan on sitten vielä lisäksi aivan omat lainalaisuutensa. Ensimmäiseksi saa surmansa rietas lemmiskellyt pari. Neitsytpoika säilyy hengissä, juosten lopussa pakoon toisen selviytyjän - väärään kundiin ihastuneen cheerleaderin - kanssa ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen nuori rakkaus on löytänyt toisensa. Loppusuudelman aikana sitten taustasilmällä näemme, kuinka pahiksen pikkurilli vielä väpätti, viitaten hengissä selviämiseen ja jatko-osaan.

Uskonnollisiin teemoihin nojaavat käsikirjoitukset ovat mielestäni nykyään sangen lapsellisia. Juonelliset aukot ovat niin valtavia ja kun jännitysmomentti pitää hakea siitä iänikuisesta Saatana><Jumala -akselista niin hohhoijakkaa vaan.

Toinen haukotuksia aiheuttava lajityyppi on wanhat klassikot. En usko sekuntiakaan, kun joku väittää pelkääväsä katsoessaan Nosferatua tai Psykoa. Ovathan nämä uraauurtavia ja hienoja elokuvia, mutta että vielä voisi säikähtää tai aidosti pelätä katsoessaan näitä mustavalkoisia dinosaurusten aikaisella tekniikalla kuvattuja ja ohjattuja leffoja ei ole uskottavaa.

Aika on happoa hyvälle kauhulle. Pidin aina mestariteoksena Sam Reimin Evil Deadia, kunnes nyt viitisen vuotta sitten katsoin sen pitkästä aikaa. Tehokeinot eivät enää säväyttäneet, ja näytteleminen oli tökköä. Efektit olivat nyt jo ennalta-arvattavia (ei sen takia, että tiesin niiden tulosta). Se mikä aikanaan oli vallankumouksellista, näyttää kaikkien kopioiden jälkeen samalta massalta kuin muutkin

Tästä aiheesta nyt riittäisi pulisemista vaikka kuinka. Toivoisin hyviä vinkkejä leffoista, jotka saisivat aidon kauhunväreen niskaan nyt pimeinä ja synkkinä talvi-iltoina.

Loppuun listaan joitakin omia suosikkejani.

Kuudes aisti - kaikkien tuntema hieno hidastempoinen, mutta tiivistunnelmallinen elokuva.
http://www.leffatykki.com/elokuva/kuudes-aisti

Salaisuus pinnan alla
- jostain syystä tämä sai minut kiemurtelemaan elokuvateatterissa hermostuneesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salaisuus_pinnan_alla

White Noise - kriitikoiden tyrmäämä, mutta yleisön suosima. Minulle tämä oli positiivinen yllätys.
http://www.leffatykki.com/elokuva/white-noise

Dog Soldiers - Ihmissusia. Naurettavalta ja ajasta eläneeltä kuulostava "keksintö", mutta elokuva oli vaikuttava ja paikka paikoin yllättävänkin jännittävä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dog_Soldiers

Kunniamaininnan ansaitsevia mm.

Seven, Ring-sarja, Saw-sarja, Silent Hill (ihan totta), Hills have eyes, 28 päivää myöhemmin, 28 kk. myöhemmin, Resident-evil-sarja

combat18
Matlock
Viestit: 797
Liittynyt: To Helmi 14, 2008 1:07 am
Paikkakunta: Taistelu ei loppunut 1945 ??? se on vasta alkanut!

Viesti Kirjoittaja combat18 » La Marras 01, 2008 6:36 pm

In the Mouth of Madness
http://www.imdb.com/title/tt0113409/

The Shining
http://www.imdb.com/title/tt0081505/

1408
http://www.imdb.com/title/tt0450385/

Ei kyllä kamalasti tule mieleen mitään kauhu-pätkiä, mutta kyllä psykoa aikoinaan paskat housussa olen katsonut.
WARNING: THIS MEMBER CONTAINS NATIONALISM
If Multi-culturalism is the answer, It must have been one hell of a stupid question
http://patriootti.com/
Kuva

Loka
Sherlock John Holmes
Viestit: 5319
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: On The Edge

Viesti Kirjoittaja Loka » La Marras 01, 2008 6:53 pm

Kaksi parasta onkin jo mainittu, Hohto ja Kuudes aisti. Mikään muu ei elokuvassa saa mua pelkäämään kuin pään sisus ja psykologia. Se ettei tiedä. Ei hajuakaan mitä tapahtuu, eikä kuinka sairaaksi mennään. Hohto on kaikessa klassikkomaisuudessaan nostettava jo musiikkien takia ykköseksi, ja ne kaksoset siellä hotellin käytävällä. Kuudes aisti taas on sellaista mielen akrobatiaa vaatinut teos, ettei voi kuin kehua. Kertakaikkiaan loppuun asti ajateltu leffa -joka ei nyt ehkä mulle kuitenkaan kauhua ollut. Lähinnä psykologinen trilleri mut ne onki just parhaita. Veri, örkit eikä jalkaa laahaavat mieget saa mua pelkäämään -tarvitaan aivotyöskentelyä jossa mun äly jää kakkoseksi ja mitä todennäköisimmin olisin itse helppo saalis.

Edit. The Othersin juoni oli myös erittäin hieno mutta itse elokuva oli huono. Toteutus juonellisesti olisi voinut olla hienompi.

suke
Aloitteleva besserwisser
Viestit: 49
Liittynyt: To Syys 25, 2008 2:07 pm
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja suke » La Marras 01, 2008 8:34 pm

Mä rakastan kauhua ihan suunnattomasti, kirjojen ja elokuvien muodossa. Lähinnä miellyttää tällaiset Ringit, Kaunat ja muut "EI JUMALAUTA EI TÄST NYT VOI SELVIYTYY MITENKÄÄ MORO"-tyyppiset elokuvat, jotka onkin sitten repiny mun aivot ihan riekaleille. En pelkää ikinä, että pimeydestä hyökkäisi joku hullu ihmissusi/kannibaali/skitsofreenikko/Strangersien tyyppinen teinilauma silpomaan mut mitä brutaaleimmilla tavoilla, vaan AINA mun selän takana on joku pitkätukkanen tyttö, joka ei sekunti sitten ollut siinä!
Mikä niissä paranormaaleissa jutuissa kiinnostaa, perhana soikoon.

Mitään lemppareita en oikeestaan osaa edes sanoa, Silent Hill on ehkä ensimmäinen leffa jonka jo toisella katselukerralla pystyin katsomaan sulkematta silmiäni montaakaan kertaa. Jotenkin mä vaadin aina tällasia mahdottomuuksia ja skitsofreenisia halluja, jotta voin pitää mitään pelottavana - loput on sitten ahdistavia tai ällöjä. [[ poikkeuksena 6. aisti, se oli vaan vähän ihmeellinen ]]

Tsompisplätterit on muuten ihania. Siis oikeesti. 28 päivää myöhemmin oli kyllä ensirakkaus, ja pakko saada lisää tollasia!
It's getting harder to believe in anything

Pässi 73
Parranpäristäjä
Viestit: 74
Liittynyt: Ma Loka 27, 2008 3:17 am
Paikkakunta: Kymenlaakso

Viesti Kirjoittaja Pässi 73 » La Marras 01, 2008 8:54 pm

Nuorempana näitä leffoja tuli myöskin keräiltyä, mutta aika tosiaankin tekee kauhuleffoille hallaa, eivätkä juuri Sam Raimin Evil Deadit enää iske muuten kuin saamalla hymyn suupieliin. Myöskin tuo uskontojen mukana olo on latistanut tunnelmaa, sen jälkeen kun pääsi ulos pyhäkoulusta ja tajusi että muahan kusetetaan... Muistelen mm. Omen leffojen aiheuttaneen pelon sekaista kauhua, pikkupässissä.

Yksi kuitenkin jäänyt mieleen ylitse muiden, ja tykkään katsoa edelleenkin ko. rainaa... Tuo elokuva on Manaaja (siis se aito,alkuperäinen ja ensimmäinen). Mielestäni siinä kauhuelokuva joka on todella onnistunut!

Jos hilpeää verellä mässäillyä tekee joskus mieli, niin silloin valitsen koneeseen joko Bad Taste (myös legenda) tai Aivokuollut (BrainDeath) leffat jotka molemmat Peter Jacksonin käsialaa, mutta mielestäni eivät oikein sovi kauhugenreen, niin kuin ei muukaan splat/gore kama.
SUPPORT: Woman's MC 1%
"Vaikka oonkin perseestä, oon silti pillusta"

EuroJR
Sherlock Holmes
Viestit: 3384
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR » La Marras 01, 2008 9:06 pm

Braindeadista puheenollen. Harva tietää, että samanniminen sci-fi/kauhuelokuva ilmestyi muutama vuosi ennen Peter Jacksonin splatteria.

http://www.rottentomatoes.com/m/brain_dead/

Kyseessä on riemastuttavan kafkamainen yritys, joka jakaa mielipiteet jyrkästi. Suosittelen ehdottomasti kaikille, joita miellytti Jacob's Ladder.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakobin_painajainen

abstintti
Alokas
Viestit: 7
Liittynyt: Pe Heinä 18, 2008 12:30 pm

Viesti Kirjoittaja abstintti » La Marras 01, 2008 9:45 pm

Aloittajalle sen verran että meikää pelottaa ihan suunnattomasti Nosferatu. Ei se tekniikka vaan tunnelma... (pätee Psykonkin kohdalla).

Uusista kauhuelokuvista ehdottoman positiivinen yllätys on suomalainen Sauna. Eipä ole varmaan ikinä tullut elokuvateatterissa pelättyä niin helvetisti.

Myös sellaset hienoudet kuten Ils, El Orfanato ja Honogurai mizu no soko kara (Dark Water) kannattaa katsoa.

Yleisesti ottaen pidän aasialaisesta ja eurooppalaisesta kauhusta, amerikkalaisissa kauhuleffoissa harvoin on mitään uutta ja hienoo. Lähinnä ne vähänkään mielenkiintosemmat on järjestään remakeja japanilaisista kauhuleffoista.

E: Niin ja kauhuelokuvista mut on ekana saanut innostumaan Romeron zombietrilogia, Night of the living dead on edelleen kovimpia leffoja. 28 päivää myöhemmin oli myös mainio. Waiting for the Z-day, I'm prepared...

Clyde
C.S.I. -tasolla
Viestit: 2531
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Viesti Kirjoittaja Clyde » La Marras 01, 2008 9:54 pm

Salaisuus pinnan alla oli silloin hyvä kun se tuli ja oli itsekin silloin pienempi mutta en kyllä enää katsoisi.
Dog soldiers oli ihan hyvä, ja olin yllättynyt miten hyvin ihmissudet oli kerrankin tehty. Breed oli kanssa ihan katottava, vaikkakin ihmisten äly oli jälleen kerran jotain.. älytöntä. Blood&Chocolate oli toinen ihan katottava, jos siis tykkää "susi"leffoista.
Itsellä menossa Kingin tuotanto nyt kun löytyi taas divarista pari dvdtä. Rose Red oli pakko-ostos, se oli niin hyvä silloin kun telkkarista sen katoin. Siihenhän oli sitten pakko ostaa jatko-osa; Diary of Ellen Rimbauer. Langolieerit on yks legendaarisista ja siihen ei kyllästy vaikka sen on monesti nähnytkin. The Stand tuli myös katottua mutta siitä en niin kovasti tykännyt, M-o-o-n pelasti sen, mitä siitä nyt pelastettavaa enää oli. Thinner oli myös ihan hyvä, tuli katsottua se nyt toisen kerran ja sanotaan että oli parempi nyt kun seurakin oli parempi :lol:
Mothman oli myös ihan katottava, se kun perustuu tositapahtumiin ;) Tosin se olisi kannattanut katsoa illalla/yöllä ilman sitä kriittistä asennetta mikä joskus ikävä kyllä sattuu päälle kun leffoja katsoo ja silloin niistä leffoista ei oo mihinkään 8)
Cujo on yksi parhaista, oon nähnyt sen kymmeniä kertoja ja se on aina yhtä hyvä.
Ainiin, citizen X on nyt katsomisen alla, kunhan sais aikaseksi..
EuroJR kirjoitti:Seven, Ring-sarja, Saw-sarja, Silent Hill (ihan totta), Hills have eyes, 28 päivää myöhemmin,
Ring oli ihan katottava ja se japsiversio kakkosesta kammottava.. Varsinkin kun yritti syödä samalla. Silent Hill oli ihan katottava mutta enemmän tykkäsin Hills have eyesistä, se oli jotain ihan sairasta 8) Kakkonen ei ollut enää niin hyvä kun odotti jotain yhtä hyvää kuin ekastakin.
Btw, Hostelit toimii myös :wink:
Nanika ga tooku matteiru to

Mariella
Tarkastaja Ankardo
Viestit: 1321
Liittynyt: Ke Marras 21, 2007 3:03 pm

Viesti Kirjoittaja Mariella » La Marras 01, 2008 10:17 pm

Ýhdyn Lokaan tuossa psykologiassa ja sen toimivuudessa! Itseäni ei myöskään sytytä tai pelota mitkään epämääräiset oliot, vaan ihmismieli! Sen vuoksi, ihanan sairaita lempikauhuelokuviani ovat Saw -leffat, joissa todella testataan ihmisen psyykettä. Usein sanotaan, että sellaiset sarjat / leffat toimivat omalla kohdalla, joista löytää itsensä. Esimerkkinä mainitsemassani Saw -leffasarjassa tuleekin jatkuvasti mietittyä sitä, että kun uhreiksi joutuvat ihan tavalliset ihmiset, tavallisine arkipäiväisine virheineen, kuinka itse toimisi ko. tilanteessa? Hienosti saatu katsoja hakemaan sitä fiilistä, ahdistusta ja epätoivoa jota jokainen tehtävä leffoissa ammensi. Eli uskottavaa, ei yliampuvaa eikä paranormaalia eikä muumiomammuuttihirviösettiä, vaan normaalin sairasta ja kieroa ihmismieltä. Toimii täällä.

Toinen, joka ainoana omalla kohdallani toimii tuon ihmispsykologian lisäksi kauhussa, jos ajatellaan vähääkään yliluonnollisella tasolla, on juuri tuo jumala / saatana -asetelma. Siihen saa helposti liitettyä kuolleesta nousseiden sielut, kuten esimerkiksi The others, Tumma vesi tai The Ring. Mutta tuohon Jumala/Saatana -asetelmaan laittaisin yhden suosikkini, Manaajan. En tiedä mikä siinä viehättää, mutta kauhussa ainakin omalla kohdallani suuressa roolissa on sen uskottavuus. En osaa pelätä neljäsilmäistä kuusijalkaista keltaista merihirviötä jos tiedän oikeasti ettei sellaista ole. Tämä uskontoasia on vaan niin pienestä pitäen jalostettu uskomus, että sitä on ainakin helpompi kuvitella kaikkine kertomuksineen päivineen, mielikuvat siitä tuntuvat todemmilta ja sen piirtäminen luonnollisemmalta. Siksi se ehkä pelottaakin herkemmin. Yksi hyväksi kokemani leffa, en tiedä luokitellaanko se kauhuun vai trilleriksi, on Al Pacinon Paholaisen asianajaja. Siinä mielestäni yhdistyvät nämä kaksi taidokkaasti, psyykkeen testaaminen ja katsojana sen ymmärtäminen, plus tuo hyvä/paha -kuvio. Tai no siis lähinnä paha -kuvio.

Kolmas, joka itselläni kauhuleffoissa vielä jollain tasolla toimii, on sellaiset sairaat pienet rituaalit kummallisissa syrjäkylissä.. Liittyy paljolti jälleen tuohon ihmismielen ymmärtämiseen, mutta halusin ottaa erikseen vielä tämän. Olen havainnut pitäväni elokuvia, joissa omituiset ryhmittymät uskovat vakaasti johonkin älyttömään ja harjoittavat täysin järjetöntä toimintaa uskontonsa tai uskomuksensa puolesta, ja ne jostain syystä kiehtoo. Vaikkei näihin pysty sillä tavalla samaistumaan, niin jotenkin on mielenkiintoista katsoa miten sairaaksi ihmismieli voi venyä, mitä kaikkea se voi tosissaan (ei siis pahuuttaan, vaan tosissaan) tehdä ja uskoa sen tuottavan. Tästä nyt ei heti tule mieleen loistoesimerkkejä, mutta klassikoista esimerkiksi maissilapset, uusimmista leffoista esim. Wicker Man, Hills have eyes ja Population 436 harjoittavat vähän tän tyyppistä sairasta pientä yhteisötouhua jota koitan ajaa takaa.

Kauhuleffat kunniaan, tänään manaaja klo 23:00 8)

ps. Kiva avaus Jiiär, mielenkiintoinen ketju ja tästä herää paljon asiaa vielä jatkossa esimerkiksi siitä, miksi helvetissä ihmiset kiduttavat itseänsä, märehtivät ja mässäilevät sairauksilla ja kauheuksilla ja vieläpä nauttivat siitä :D
Nerot hallitsevat kaaoksen

Howler
Columbo
Viestit: 2348
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler » La Marras 01, 2008 10:22 pm

Minäkin olen huomannut, että nykyään ei jaksa kovinkaan moni kauhuleffa hätkähdyttää oikein mihinkään suuntaan, yllättävän harva kykenee edes ahdistamaan tai edes säikäyttämään millään lailla. En sitten tiedä olenko turtunut vai osaanko ennakoida leffan juonen jo liian hyvin, kun ne nykyään toistaa aika pahasti itseään. Toista oli silloin, kun katsoin ihan ensimmäisiä kauhuleffojani yleensä ollessani yökylässä serkun luona. Nyt varmasti joku repeää nauramaan, mutta ensimmäinen kauhuleffani oli Scream 2 :oops:

Kuitenkin, vaikkei nuo leffat sillä tapaa säikäytäkään enää, niin dvd-kokoelma on aika paljon painotettu kauhuun. Jotkut elokuvat vain ovat hyviä, vaikkeivät ne palvelekaan ihan sitä ideaa mitä niiden pitäisi. Tietysti joissain leffoissa on pari kuvottavaakin kohtaa, esim. Saw 3:sen tietyt ansat puistattivat hieman ihan siksi, kun alkoi miettimään omalle kohdalle.

Niin ja en tietenkään kiellä, etteivätkö jotkut elokuvat saisi minua kauhun valtaan, mutta ne ovat aika harvassa. Huonoja kauhuleffoja tulee nykyään paljon enemmän kuin hyviä, valitettavasti. Kuitenkin kun hyvä ja oikeasti pelottava leffa löytyy, voin vakuuttaa, että istun ns. kuset housussa pimeässä huoneessa katsomassa ja mietin koko ajan pitäisikö tuo sammuttaa. Pari kertaa on pitänytkin jättää leffa kesken ja katsoa paremmalla ajalla uudelleen (lue: kun tuntuu siltä ettei tee mieli enää hyppiä seinille ja kattoon ja kirkua).

Saako tähän ketjuun muuten suositella kauhuleffoja toisille kauhun ystäville?

Mariella
Tarkastaja Ankardo
Viestit: 1321
Liittynyt: Ke Marras 21, 2007 3:03 pm

Viesti Kirjoittaja Mariella » La Marras 01, 2008 10:27 pm

^Mun puolestani saa, sillä olin tulossa juuri kehumaan yhtä leffaa joka toimi, vaikka siinä yliluonnollista tai epäuskottavaa olikin, mutta leffa nimeltä The decent. Pelotti, jännitti, psyykettä koeteltiin ja se oli hyvin tuotu esiin, peruselementit kuten vesi, pimeys, yksinäisyys - olivat todella hyvin korostettuina ja lisäksi yllätysörkkejä, jotka olisi ehkä voitu vaihtaa johonkin oikeasti olemassa olevaan muinaiseen ötökkään mutta jotenkin se toimi.

- mutta siis jos ei saa, niin anteeksi niiaus ja vien tämän viestini leffa-arvostelut -ketjuun!
Nerot hallitsevat kaaoksen

Clyde
C.S.I. -tasolla
Viestit: 2531
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Viesti Kirjoittaja Clyde » La Marras 01, 2008 10:47 pm

Äh, pakko oli ottaa nyt leffahyllystä Omen-boxi ja nostaa hivenen omaa sivistystä ;) Mässäillään tuo nyt loppuun ja jos sitten ton peter jacksonin boksi missä on bad tastet jne. seuraavaksi. Hyvä viikko siis tulossa ja jos tällä kertaa ottaisi sen kauhun mukaan eikä olisi liian kriitikkona :roll:
Nanika ga tooku matteiru to

aamu
Sammakkoprofessori
Viestit: 420
Liittynyt: Ti Loka 21, 2008 10:11 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja aamu » La Marras 01, 2008 11:21 pm

Uudella kämppiksellä oli ilahduttava kokoelma kauhua,varmaan noin 100-150leffaa,en oo laskenut. Joukosta löytyi noin 45 leffaa,jota en näin kauhun suurkuluttajana ollut nähnyt.
Parina viikonloppuna olen majoittautunut sohvannurkkaan tuijottamaan suolenpätkiä, ja olen suoraansanoen puuduttunut. Suurin osa leffoista on ollut aivan huttua, olen kelannut eteenpäin, ja haukotellut. Yhtäkään helmeä en ole löytänyt-toistaiseksi. Tosin Kingin kirjasta "Tarpeellista tavaraa" tehty leffaversio oli YLLÄTTÄVÄN hyvä- verrattuna Kingin kirjojen perusteella tehtyjen filmatisointien yleistasoon :shock:

Parhaita kauhuja on ehdottomasti olleet Pan's labyrint(josta tuo avatarkin :wink: ), Orpokoti, Kauna 1, ringit, saw:t, ja sellainen ikivanha leffa kun S.H.U.D-salainen..jota olen yrittänyt metsästää,tuloksetta..saishan sen jostain netistä,mut kaipaisin suomenkielisiä tekstejä.
Onhan sitä katsomisen arvoisia kauhuja kyllä paljonkin,mutta nuo nyt päällimmäisenä...

suke
Aloitteleva besserwisser
Viestit: 49
Liittynyt: To Syys 25, 2008 2:07 pm
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja suke » Su Marras 02, 2008 3:31 am

Hyi, katottiin äsken tuo Saw, ja ei se pelottava ollut, mutta nyt oksettaa! ;___; Ehkä olen hieman liian tunteellinen, mutta melkeen itketti Adamin kohtalo, sen enempiä spoilaamatta.

Jos kerta saa suositella elokuvia, niin Shutter ja Re-Cycle saivat meikäläiseen aika pahankin arven. Re-cyclen jälkeen oon pelännyt naulakoitakin ja aina kun mulla on niska kipeänä, tulee Shutter mieleen ja sittenhän sitä ollaan jo paniikissa. En myöskään uskalla ottaa pimeässä kuvia ( Saw aikalailla vahvisti tätä pelkoani, että joku sieltä kumminkin hyppää ) ja kaikki pienetkin möhnät digikameran linssissä tai tietokoneen näytössä ovat lemmenkipeitä aasialaistyttöjä.
Tietääkseni Shutterista on tullut USAn oma versio, itse suosittelen alkuperäistä.

Orpokoti oli muuten kiva! Pillikohtauksessa pelästyin kyllä maan perkeleesti, mutta itse suosittelen sitä kaikille vähän jännemmän tuotannon ystäville.

Edit: niin, koko viestin idea jäikin sitten pois. Eli onko kellään mitään posotiivista sanottavaa Ulli Lommelin elokuvista? Minulla ei, enkä usko että kellään muullakaan tulee olemaan. Ostin jonkun DVD-boksin, missä kuvittelin olevan hyviä elokuva, mutta tulinpahan erehtymään, melko pahastikin. Kahden euron budjetti + kadulta revityt näyttelijät eivät tee hyvää millekään elokuvalle, siltä se ainakin näyttää. Enpä ole koskaan tuhlannut mihinkään turhempaan viittätoista euroa :roll: Ajattelin vain varoittaa, jos jollakulla muulla on boksin osto mielessä, ei yhtään muistu millä nimellä koko kasa kulki, sisälsi kuitenkin jonkun halpakopion Zodiacista.
Viimeksi muokannut suke, Su Marras 02, 2008 3:43 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
It's getting harder to believe in anything

H.P.
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 220
Liittynyt: Ma Heinä 14, 2008 5:20 pm

Viesti Kirjoittaja H.P. » Su Marras 02, 2008 3:41 am

Kyseinen elokuva ei taida suorastaan kauhua olla, mutta jos haluatte katsoa elokuvan jonka aikana varmasti (tai ainakin pitäisi) oksupoksu lentää kaaressa, niin katsokaapa kulttipläjäys Saló, or the 120 Days of Sodom. Kulkee myös pelkistetyillä nimillä Saló, sekä Sodom.

Perustuu vähintäänkin kyseenalaisen kirjailijan Markiisi de Saden teokseen. Taitaa olla vielä tänäkin päivänä bannattu useassa maassa tämä elokuva.

Kyseistä elokuvaa nyt ei oikein muuten voi kuvailla, kuin ehkä sanalla sairas..
Nosce te ipsum!

Vastaa Viestiin