Kauhuelokuvaketju
Lähetetty: La Marras 01, 2008 6:16 pm
En nopealla haulla löytänyt kauhuelokuville omistettua ketjua. Mielestäni tämä vaatii oman ketjunsa ehdottomasti.
Kauhuelokuva on käsitteenä hieman häilyvä. Monesti jännityselokuvat ja sci-fi sekoittuvat samaan gentreen. Enempiä miettimättä, haluaisin vetää rajan siihen, että puhuttaisiin ja etsittäisiin tässä ketjussa nimenomaan niitä pelkoa ja kauhua tuottavia elokuvia.
Joskus nuorempana tuli oltua ihan alan keräilijäkin. Pieni kyllästyminen iski sitten. Filmien juoni oli liian monta kertaa puuduttavan samanlainen. Uudeksi suunnaksi noussut verellä mässääminen näytti ylimäärisen "ekstran" sijaan paikkaavan juonen köyhyyttä. Henkilökohtaisesti ei minua itsetarkoituksellinen splatter ja gore ole koskaan niin miellyttänyt, ellei se palvele tarinaa. Niinsanottu "psykologinen kauhuelokuva" onkin ollut enemmän mieleeni.
Ongelma kauhufilmeissä on myös usein ollut se, että päähenkilöt ovat niin pösilöitä, ettei oikein tule pelättyä heidän takia. Saatika sitten joidenkin kesäleirien tai koulujen teini-ikäisten mökäävien finniturpien puolesta. Pikemminkin sitä on iloisesti yllättynyt, kun vesuri tai kirves on tehnyt työtänsä. Kauhun sijaan huumoria.
Sitten on vielä se seikka, että olemme jo aika turtuneita ja kaiken nähneitä. Elokuvien uraauurtavat oivallukset ovat jo moneen kertaan kierrätettyjä. Tiedämme ja osaamme jo odottaa pahiksen vielä "nousevan henkiin" ja tehden tilaa jatko-osalle. Enää ei jaksa jännittyä päähenkilön sovittaessa vapisevin käsin avaimia autoon (ja yritettyä n. 5 kertaa turhaan käynnistää sitä).
Vaikka tiettyjä tabuja on pyritty nykyään rikkomaankin, on silti aivan turha esim. pelätä pienen pikkupojan puolesta. Hän juoksee karkuun ja piiloutuu jne. mutta ei tule koskaan kokemaan samaa kauhistuttavaa kohtaloa kuin muut teini-iästä ylöspäin. Ja jos vaikka tuleekin surmatuksi, tapahtuu se "kameralta piilossa". Lisäksi ruumillisen vajavaisuuden omaavat henkilöt (näkövammaiset, kuulovammaiset, pyörätuolipotilaat jne.) näyttävät tilastollisesti selviävän paljon paremmin hengissä, vaikka normaalielämän edellytykset olisivat aivan päinvastoin.
Teini-kauhuissahan on sitten vielä lisäksi aivan omat lainalaisuutensa. Ensimmäiseksi saa surmansa rietas lemmiskellyt pari. Neitsytpoika säilyy hengissä, juosten lopussa pakoon toisen selviytyjän - väärään kundiin ihastuneen cheerleaderin - kanssa ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen nuori rakkaus on löytänyt toisensa. Loppusuudelman aikana sitten taustasilmällä näemme, kuinka pahiksen pikkurilli vielä väpätti, viitaten hengissä selviämiseen ja jatko-osaan.
Uskonnollisiin teemoihin nojaavat käsikirjoitukset ovat mielestäni nykyään sangen lapsellisia. Juonelliset aukot ovat niin valtavia ja kun jännitysmomentti pitää hakea siitä iänikuisesta Saatana><Jumala -akselista niin hohhoijakkaa vaan.
Toinen haukotuksia aiheuttava lajityyppi on wanhat klassikot. En usko sekuntiakaan, kun joku väittää pelkääväsä katsoessaan Nosferatua tai Psykoa. Ovathan nämä uraauurtavia ja hienoja elokuvia, mutta että vielä voisi säikähtää tai aidosti pelätä katsoessaan näitä mustavalkoisia dinosaurusten aikaisella tekniikalla kuvattuja ja ohjattuja leffoja ei ole uskottavaa.
Aika on happoa hyvälle kauhulle. Pidin aina mestariteoksena Sam Reimin Evil Deadia, kunnes nyt viitisen vuotta sitten katsoin sen pitkästä aikaa. Tehokeinot eivät enää säväyttäneet, ja näytteleminen oli tökköä. Efektit olivat nyt jo ennalta-arvattavia (ei sen takia, että tiesin niiden tulosta). Se mikä aikanaan oli vallankumouksellista, näyttää kaikkien kopioiden jälkeen samalta massalta kuin muutkin
Tästä aiheesta nyt riittäisi pulisemista vaikka kuinka. Toivoisin hyviä vinkkejä leffoista, jotka saisivat aidon kauhunväreen niskaan nyt pimeinä ja synkkinä talvi-iltoina.
Loppuun listaan joitakin omia suosikkejani.
Kuudes aisti - kaikkien tuntema hieno hidastempoinen, mutta tiivistunnelmallinen elokuva.
http://www.leffatykki.com/elokuva/kuudes-aisti
Salaisuus pinnan alla - jostain syystä tämä sai minut kiemurtelemaan elokuvateatterissa hermostuneesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salaisuus_pinnan_alla
White Noise - kriitikoiden tyrmäämä, mutta yleisön suosima. Minulle tämä oli positiivinen yllätys.
http://www.leffatykki.com/elokuva/white-noise
Dog Soldiers - Ihmissusia. Naurettavalta ja ajasta eläneeltä kuulostava "keksintö", mutta elokuva oli vaikuttava ja paikka paikoin yllättävänkin jännittävä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dog_Soldiers
Kunniamaininnan ansaitsevia mm.
Seven, Ring-sarja, Saw-sarja, Silent Hill (ihan totta), Hills have eyes, 28 päivää myöhemmin, 28 kk. myöhemmin, Resident-evil-sarja
Kauhuelokuva on käsitteenä hieman häilyvä. Monesti jännityselokuvat ja sci-fi sekoittuvat samaan gentreen. Enempiä miettimättä, haluaisin vetää rajan siihen, että puhuttaisiin ja etsittäisiin tässä ketjussa nimenomaan niitä pelkoa ja kauhua tuottavia elokuvia.
Joskus nuorempana tuli oltua ihan alan keräilijäkin. Pieni kyllästyminen iski sitten. Filmien juoni oli liian monta kertaa puuduttavan samanlainen. Uudeksi suunnaksi noussut verellä mässääminen näytti ylimäärisen "ekstran" sijaan paikkaavan juonen köyhyyttä. Henkilökohtaisesti ei minua itsetarkoituksellinen splatter ja gore ole koskaan niin miellyttänyt, ellei se palvele tarinaa. Niinsanottu "psykologinen kauhuelokuva" onkin ollut enemmän mieleeni.
Ongelma kauhufilmeissä on myös usein ollut se, että päähenkilöt ovat niin pösilöitä, ettei oikein tule pelättyä heidän takia. Saatika sitten joidenkin kesäleirien tai koulujen teini-ikäisten mökäävien finniturpien puolesta. Pikemminkin sitä on iloisesti yllättynyt, kun vesuri tai kirves on tehnyt työtänsä. Kauhun sijaan huumoria.
Sitten on vielä se seikka, että olemme jo aika turtuneita ja kaiken nähneitä. Elokuvien uraauurtavat oivallukset ovat jo moneen kertaan kierrätettyjä. Tiedämme ja osaamme jo odottaa pahiksen vielä "nousevan henkiin" ja tehden tilaa jatko-osalle. Enää ei jaksa jännittyä päähenkilön sovittaessa vapisevin käsin avaimia autoon (ja yritettyä n. 5 kertaa turhaan käynnistää sitä).
Vaikka tiettyjä tabuja on pyritty nykyään rikkomaankin, on silti aivan turha esim. pelätä pienen pikkupojan puolesta. Hän juoksee karkuun ja piiloutuu jne. mutta ei tule koskaan kokemaan samaa kauhistuttavaa kohtaloa kuin muut teini-iästä ylöspäin. Ja jos vaikka tuleekin surmatuksi, tapahtuu se "kameralta piilossa". Lisäksi ruumillisen vajavaisuuden omaavat henkilöt (näkövammaiset, kuulovammaiset, pyörätuolipotilaat jne.) näyttävät tilastollisesti selviävän paljon paremmin hengissä, vaikka normaalielämän edellytykset olisivat aivan päinvastoin.
Teini-kauhuissahan on sitten vielä lisäksi aivan omat lainalaisuutensa. Ensimmäiseksi saa surmansa rietas lemmiskellyt pari. Neitsytpoika säilyy hengissä, juosten lopussa pakoon toisen selviytyjän - väärään kundiin ihastuneen cheerleaderin - kanssa ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen nuori rakkaus on löytänyt toisensa. Loppusuudelman aikana sitten taustasilmällä näemme, kuinka pahiksen pikkurilli vielä väpätti, viitaten hengissä selviämiseen ja jatko-osaan.
Uskonnollisiin teemoihin nojaavat käsikirjoitukset ovat mielestäni nykyään sangen lapsellisia. Juonelliset aukot ovat niin valtavia ja kun jännitysmomentti pitää hakea siitä iänikuisesta Saatana><Jumala -akselista niin hohhoijakkaa vaan.
Toinen haukotuksia aiheuttava lajityyppi on wanhat klassikot. En usko sekuntiakaan, kun joku väittää pelkääväsä katsoessaan Nosferatua tai Psykoa. Ovathan nämä uraauurtavia ja hienoja elokuvia, mutta että vielä voisi säikähtää tai aidosti pelätä katsoessaan näitä mustavalkoisia dinosaurusten aikaisella tekniikalla kuvattuja ja ohjattuja leffoja ei ole uskottavaa.
Aika on happoa hyvälle kauhulle. Pidin aina mestariteoksena Sam Reimin Evil Deadia, kunnes nyt viitisen vuotta sitten katsoin sen pitkästä aikaa. Tehokeinot eivät enää säväyttäneet, ja näytteleminen oli tökköä. Efektit olivat nyt jo ennalta-arvattavia (ei sen takia, että tiesin niiden tulosta). Se mikä aikanaan oli vallankumouksellista, näyttää kaikkien kopioiden jälkeen samalta massalta kuin muutkin
Tästä aiheesta nyt riittäisi pulisemista vaikka kuinka. Toivoisin hyviä vinkkejä leffoista, jotka saisivat aidon kauhunväreen niskaan nyt pimeinä ja synkkinä talvi-iltoina.
Loppuun listaan joitakin omia suosikkejani.
Kuudes aisti - kaikkien tuntema hieno hidastempoinen, mutta tiivistunnelmallinen elokuva.
http://www.leffatykki.com/elokuva/kuudes-aisti
Salaisuus pinnan alla - jostain syystä tämä sai minut kiemurtelemaan elokuvateatterissa hermostuneesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salaisuus_pinnan_alla
White Noise - kriitikoiden tyrmäämä, mutta yleisön suosima. Minulle tämä oli positiivinen yllätys.
http://www.leffatykki.com/elokuva/white-noise
Dog Soldiers - Ihmissusia. Naurettavalta ja ajasta eläneeltä kuulostava "keksintö", mutta elokuva oli vaikuttava ja paikka paikoin yllättävänkin jännittävä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dog_Soldiers
Kunniamaininnan ansaitsevia mm.
Seven, Ring-sarja, Saw-sarja, Silent Hill (ihan totta), Hills have eyes, 28 päivää myöhemmin, 28 kk. myöhemmin, Resident-evil-sarja