MURHA.INFO

Operaattori.

Nykyään olen aloitteleva "taiteilija", kirjallisuuden saralla... Perästä (vielä) kuuluu... vai miten sitä sanotaankaan?

Jatkan tästä LAUTAMIES-OSIOSSA, jotta menee sääntöjen mukaan... Enpä jatka. Hävisi todella, siis todella pitkä juttu ja nyt vituttaa. En koskaan kirjoit enää muuten kuin Wordiin tms. En palstan omalle editorille. Helvetti

Laskeskelin että kuuden eri alan töitä olen tehnyt, vain yhteen on koulutus. Tällä hetkellä olen pois työelämästä.

Mulla on ravitsemusalan koulutus sekä teknikko-opinnot taustalla, ja olen tehnyt molemman alan töitä. Itse olen tykännyt aina opiskelusta, ja 1990-luvulla opiskelin avoimen yliopiston juttuja, mutta en koskaan hakeutunut mihinkään yliopistoon opiskelemaan, vaikka se olisi kyllä kiinnostanut. Se vaan jäi kun satuin sairastumaan ja elämä oli aika vaikeaa sen takia. Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että suoritin aikuislukion ja kirjoitin ylioppilaaksi v. 2003. Nyt ajattelin kokeilla muutamaa avoimen yliopiston juttua, vaikka en enää ammatillisista syistä voikaan opiskella. Joidenkin asioiden opiskelu vaan kiinnostaa ja opiskelu sekä asioiden tutkiminen kun on "veressä" niin siitä ei voi koskaan luopua, ei niin kauan kuin pää on edes kohtalaisen kunnossa.

ps. piti vähän korjata kirjoitusvirheitä.

Lähihoitaja, mielenterveys- ja päihdealalla

Suunnittelijana yhdelle isoimmista.

Kovasti mielenterveysala kiinnostaa, mutta tuskinpa sinne mua ensimmäiseksi haluttaisi, osastoilla on kuitenkin kierretty aikansa, puolet elämästä terapiassa, psykiatreilla, psykologeilla ja lääkkeitä tuputetaan joka tuutista.. SSRI ku ei toimi, sitten SNRI. Sen pitäs toimia, vaan eipä toiminut sekään.. Ärsyttää tää ajattelumalli että kun masennusta ja ahdistusta on ollut, niin laitetaan lääkkeitä. Jos ei auta, lääkeannosta lisätään. Eikö auta vieläkään? Vaihdetaanpa lääkitystä.

Palomieheksi halusin pienestä asti. Sain myöhemmin tietää että siihen vaaditaan armeijan käynti sekä ajokortti. Ajokorttia tuskin saan sairauksieni takia koskaan, armeijasta tuli C-paperit. Hieman yllätyksenä jopa, sillä ajattelin että olisi tullut E2 jälleen.

Paljon on kieltämättä ongelmia, mutta yritän opiskella lukiota. Mikään muu ammatti ei varsinaisesti kiinnosta mutta ohjaajat, avustajat, hoitajat ym. painottavat luonnollisesti sitä töiden tärkeyttä ym. Stressaa helvetisti, onneksi on vielä koulua jäljellä, toivon pääseväni tämän läpi. Yritän ainakin parhaani. ADD on vittumainen eritoten lukutehtävissä ja muussa vastaavassa. Mulla neurologisia ongelmia on muutama liikaa, mutta aina löytyy sairauksia mitkä olisivat huonompiakin. Tähän kaikkeen kun lisää huonon tilan ym. hahmottamisen, teknisen onnettomuuden ja muun, ei tässä kovin paljoa hymyilytä. Onneksi kuitenkin on hoitavat tahot yleensä olleet ihan hyviä.

Huvittaa hieman myös se, että kiinnostusta on herättänyt mm. matkailuala. Ironista on se, että sosiaaliset tilanteet ahdistavat.. Mutta matkailu on lähellä sydäntä, ehkä siksi olisi hienointa saada tuo yhdistettyä työhön. Toinen mitä miettinyt on jokin urheiluun liittyvä, mutta se ei kovinkaan helppoa ole.

Onkai tässä vielä aikaa. Ikää 20, lukiota 3 vuotta jäljellä.

Sähköasentajan ja koneistajan koulutukset on tullut suoritettua. Tällä hetkellä tosin aivan muissa hommissa.

Asentaja ja korjaamopäällikkö + muutenkin asiallinen kaveri

Siivoojan tuuraajana,kierrätyskeskuksella. Ensi talveksi pääsen sisähommiin. Eli rautatientorille pesemään vessoja. Olen opiskellut naatiskelijaksi savon yliopistossa.

Siru on siis köökkipsykologi. Olisi sen voinut lyhyemminkin ilmaista.

Minä olen opiskelija, vaikkei se ammatti olekaan.

Sen verran voisi kai vihjaista, että olen katsoakseni varsin vastuullisessa asemassa. Tykkään kyllä siitä, ettei välillä tarvitse itse mitään tehdä, vaan asiat tuodaan valmiina eteen: minä vaan tutkailen, ihmettelen ja teen omat päätelmäni ja päätökseni. Jollain tapaa voisi kai luonnehtia tätä toisten sotkujen siivoamiseksi tai asioitten parantamiseksi... Luotan siihen, että asiat hoituvat kyllä muittenkin puolesta ja minua pyydetään apuun vain silloin, kun itse ei osata. Pidän mielelläni itse matalaa profiilia enkä odota ylenmäärin kiitoksiakaan. Maineen ja kunnian perään voivat haikailla toiset. Itse asiassa nautin siitä, että olen hyödyksi kriisitilanteissa; tällöin pääsen masokistisesti näyttämään itselleni, mitä kestän ja mihin kykenen. Tiedän kykeneväni yksitoikkoiseenkin kurilliseen toimintaan, mitä osoittaa myös harrastukseni Ulvila-ketjussa.

Sisar hento valkoinen

Paremman tekemisen puutteessa kahlasin ketjun läpi, herätti muutes aika nostalgisia fiiliksiä

Joo, itse olen terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö, nimi ja rekisteröintinumero löytyy JulkiTerhikistä.

Kaikenlaista on tullut hommailtua. Mieluiten sanoisin, että olen kirjailija, mutta ei se oikein ammatti ole, kun ei sillä elä. Tällä hetkellä olen kai lähinnä jonkunlainen eläintenhoitaja ja talonmies. Lisäksi on tullut viihdealan hommia tehtyä.