Tuolla ei ollut aiempaa ketjua "työpaikkakiusaamiselle", eli
Ajattelin että miksei sille sitten tekis omaa...
Varmaan löytyy monia, jotka ehkä haluaa sille oman keskustelun? Ainakin allekirjoittanut haluaisi omien kokemuksiensa perusteella jakaa tietojansa.
Tarinani sai alkunsa keskiviikkona 20.5.2009. (Jopas niinkin myöhään). Laitan sen tänne heti kunhan saan sen kirjoitettua ulos päästäni.. (Viimeistään huomenna).
Työpaikkakiusaamisesta
Valvoja: Moderaattorit
Työpaikkakiusaamisesta
Ei pitäs aina puhuu näin paljon..
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Aihe varmasti ihan hyvä, mutta osio väärä. Vapaaseen keskusteluun voisi siirtää.
A man's got to do what a man's got to do.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Joo, niin varmaan voisi siirrää. Oikeesti.
Lainaampa tuolta hieman (ohjeista) tekstiä:
"Uusien aiheiden postaamisiin tehdään nyt selkeämpi linjanveto.
Nopeat uutistyyppiset ja -linkit kirjoitetaan uuteen "Ajankohtaista - Juuri Nyt" osioon. Ylläpito sitten nostaa sielta "enemmän keskustelua aiheuttavat" oikeisiin osioihin. "
"- Jos olet epävarma -> laita aihe ”Ajankohtaisiin” "
-niin tein
"- Yleispätevänä ohjeena -> nopeat uudet aiheet ”Ajankohtaisiin”. Aikaa vievät kirjoitukset omiin osioihinsa. "
"Tarkasta onko asiallesi jo olemassa valmista ketjua."
-No eipä ollut - tarkistin.
Tästä sivusta http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=20&t=3211 luin ohjeista. Mitä siis tein väärin?
Tulin kirjoittamaan sivustolle ohjeiden mukaan?
Lainaampa tuolta hieman (ohjeista) tekstiä:
"Uusien aiheiden postaamisiin tehdään nyt selkeämpi linjanveto.
Nopeat uutistyyppiset ja -linkit kirjoitetaan uuteen "Ajankohtaista - Juuri Nyt" osioon. Ylläpito sitten nostaa sielta "enemmän keskustelua aiheuttavat" oikeisiin osioihin. "
"- Jos olet epävarma -> laita aihe ”Ajankohtaisiin” "
-niin tein
"- Yleispätevänä ohjeena -> nopeat uudet aiheet ”Ajankohtaisiin”. Aikaa vievät kirjoitukset omiin osioihinsa. "
"Tarkasta onko asiallesi jo olemassa valmista ketjua."
-No eipä ollut - tarkistin.
Tästä sivusta http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=20&t=3211 luin ohjeista. Mitä siis tein väärin?
Tulin kirjoittamaan sivustolle ohjeiden mukaan?
Ei pitäs aina puhuu näin paljon..
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Hyvä että muutkin kertovat kokemuksistaan. Olen omasta kertonut 'muut rikokset'--Henkinen väkivalta-ketjuun, mutta voihan sitä aloitaa uudenkin ketjun. Kerro kokemuksesi vaan Neve Lake.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Työpaikkakiusausta xxxxxxxx
Olen xxxxx xxxxxxx, paljasjalkainen xxxxxxxx. Olen ammatiltani varhaislehdenjakaja, ja työnantajani on Itella Oyj. Olen ollut palveluksessa vuodesta 2001 lähtien ja vuosi vuodelta on työnteko aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa.
Tämä mitä kerron, ei varmaankaan ole mikään uusi asia, mutta näköjään siihen "pommiin" astui meikäläinenkin. Tahtomattaan. Uhrina. Siis kyseessä on työpaikkakiusaaminen ja sen vaikutukset elämään.
Tässä ko. tapauksessa olin erittäin yllättynyt, miten julmasti jouduin kohteeksi.
...Tulemalla toimeen ihmisten kanssa. Sosiaalisella kanssakäymisellä. Olen kuullut kyllä moneen otteeseen että olen vaikea ja hankala ihminen. Kyllä olen jos minusta haluaa vaikean ja hankalan ihmisen. Toki täytyy sanoa, etten sitä kenellekään suosittele.
...Nauramalla hyville vitseille. -Työpaikan parhainta antia.
...Olemalla iloinen, elämänmyönteinen, ja toisia kannustava persoona. –”Miksi niitä murheita mukana kannan?” Ei elämä ole negatiivista, katsontakanta voi kertoa sen.
...Hyvillä tavoilla, muut huomioon ottaen, turvallisuutta ja tasa-arvoa toteuttaen. Välittämällä.
...Olemalla oma itsensä. Pärstävärkkiä ei ehkä luotu kaikkien silmiin kauniiksi, mutta sisin merkitsee enemmän kuin ulkonäkö. Yleensä. Siis minulle.
...Kertomalla omat mielipiteet ja niistä kiinni pitäminen.
...Puhumisen ja kuuntelemisen lahja. Muiden auttaminen ja sen kuuluisan maalaisjärjen käyttäminen.
--
Eräänä keskiviikkoaamuna odottaessamme lehtiä, jutustelimme hyvän työkaverini kanssa niitä näitä, niinkuin aina. Oli viileä aamu ja mieli korkealla.
Tässä kohtaa on mainittava, että tämä työ, mitä teen, teen sen reittini tilaajien takia, en rahan, enkä muiden kiusaamisen takia. Tuo raha on sivutuote ja klisee siitä, ettei raha aina ratkaise ongelmia. Joskus jopa päinvastoin.
Työilmapiirissämme on paljon katkeruutta, kateutta, jopa tuntuu löytyvän vihaa polttavaa muita kohtaan. Osa työporukasta ei ole sisäistänyt sitä seikkaa, että samaa leipää me kaikki kuitenkin syömme ja toimillamme kaluamme tuoleja altamme ja ajamme toinen toisemme ahdinkoon. Siitä hyvänä esimerkkinä nämä työpaikallani vellovat ”salaliittoteoriat” yms., joihin en itse usko. Tai siis en uskonut ennen, nyt on pakko uskoa, että jotain on tekeillä. Minua vastaan. Mutta miksi? Miksi minä...?
Menimme hyvän työkaverin kanssa hakemaan reittiemme jakoautoja ja edelleen jutustelimme, joka taisi olla suuri virhe. Kun pääsimme lähemmäs pysäköityjä autoja, niin ehti tuo kaverini sanoa: ”varo ettei tuo aja sinunkin päälle”, ja samassa tunsin auton peilin osuneen vasempaan käsivarteeni ja törmääjä oli jo poissa näkyvistä.
En tuntenut heti kipua, enkä oikein muutakaan, olin sekaisin. Olin joutunut auton tönäisemäksi työpaikallani, työaikana, ja työkaverini toimesta! Miten se on mahdollista! Valaistulla pysäköintialueella!
Ensishokin häipyessä menin kertomaan asiasta valvojallemme, joka oli aivan ällistynyt, mutta uskoi mitä oli tapahtunut. Tässä kohtaa alkoi pelko kaivautua takataskujen kautta päähäni. Olin ollut onnettomuudessa, mutta selvinnyt säikähdyksellä ja hämmennyksellä. Tällä kertaa.
Tein tämän päivän työni loppuun kunnialla, joskaan en muista miten kauan minulla sinä päivänä piirilläni meni, mutta ilmeisesti meni kuitenkin se normaali aika.
Saapuessani takaisin lähtöpaikalle, koin uuden ”yllätyksen”; tämä henkilö joka oli törmännyt minuun oli odottamassa minua. Lukitsin vaistomaisesti auton ovet, - olin hälytysvalmiudessa. Jännitin. Pelkäsin. Tärisin.
Mainittakoon, että hän ajoi autonsa suoraan autoni eteen, eli en voinut liikkua autolla eteen, enkä taakse. Minut oli motitettu! (Autojen parkkipaikka on osittain rinteessä).
Hän koputti auton ikkunaan, kun täytin ajopäiväkirjaa, ja hän sanoi: ”Osuin kuulemma sinuun”. Sanoin: ”Joo, käteen.” ”No sattuiko? Pyydän anteeks”, hän sanoi. ”Sun onneks ei” vastasin. ”Mitä? Uhkailetko?” Sanoo hän.
”En”. Vastaan taas, ja lisään: ”Uhkailetko sinä?” Hän kimpaantuu ja huutaa: ”Minä kysyin: uhkaileko?” Yritän kovasti saada sanottua: ”Onko kuullun ymmärtämisessä ongelmia?”, mutta ääneni hukkuu toisen äänen alle. Sen sijaan sanon maltillisesti: ”En. Minä oon sen verran viisas, että laitan ikkunan kii.” (laitan ikkunan kiinni). Seuraavaksi hän yrittää avata auton ovea, siinä onnistumatta. Sitten hän koputtaa ikkunaan. Avaan ikkunan ja; Hän sanoo jotakin, luultavasti näin: ”Esimies tykkää hyvää kun kuulee että tulin pyytämään anteeksi, mutta en siinä onnistu.”
Olen häkeltynyt ja ennenkuin ehdin sanomaan vastausta, on hän jo hypännyt autoonsa ja ajanut pois.
Tässä kohtaa ilmoitin tästä tappahtuneesta asiasta valvojalle, joka rauhoitteli minua ja sanoi tulevansa kohta toimistolle.
---
Kun noin kuusi tuntia oli kulunut kolauksesta, alkoivat kohtuuttomat kivut vaivata kättäni enkä saanut nukutuksi. Ei auttanut Mobilat, eikä tavalliset särkylääkkeet. Suomalaisella sitkeydellä sinnittelin yhden vuorokauden – nukkumatta, ja tuskaa tuntien. Ja tietenkin olin töissä vielä yhden yön. Itkien ja hammasta purren.
Perjantaiksi varasin lääkäriltä ajan. En kyennyt menemään työhön raajarikkona. Ja kivut vain yltyivät...
Lääkäri antoikin yhden sairaslomapäivän ja muutamalle lääkeelle reseptin, ja avot, hommat alkoi hoitumaan.
Viikonlopun olinkin onneksi jo vapaalla. Muuten en olisi jaksanut.
Sunnuntai-iltana tein päätöksen, että menen maanantaina töihin. Kävi miten kävi. Vastaanotto on hyvä työpaikallani, ja muutamat kyselevät ”miten voit”. Voin todella hienosti, sanon, kiitos kysymästä. ”Ihanaa olla taas töissä.”
---
Jälkipelit ja spekulaatiot. Faktat ja fiktiot, ja muut roinat:
Fiktiota:
- Yksi erittäin hyvä työkaverini sanoi minulle, että hän on muka - esimiehemme mukaan - provosoinut minut "salaliittoon" toista työntekijää vastaan. Olen siitäkin erittäin yllättynyt, koska minua kolhaistiin autolla! Miten olen voinut provosoitua sanomaan moista, jos muka niin ei olisi käynyt!
Faktaa:
-Minä olin se johon auto osui! Eräs Työkaveri ajoi surutta minua päin ja kehtasi vielä paeta paikalta tarkistamatta tilannetta! -Ei muka huomannut osuneensa minuun! "Työnjohtaja" - (kutsuttakoon näin) oli puolellani ja uskoi minun puhuneen totta, mutta esimieheni ei, vaikka kärsin vieläkin kivuista!
Faktaa:
On näköjään otettava itse härkää sarvista ja tehtävä jotain omien oikeuksien puolustamiseksi. Siis ns. järeät aseet käyttöön ja sanottava: "HALOO!" Jos tätä samaa tulee jatkumaan saman tai jonkun muun työntekijän kohdalla, niin kuka ottaa vastuun? Esimies on tehnyt selväksi, ettei hän ota edes kantaa ko. asiaan, vaan sysää ongelman muiden harteille.
Faktaa, ehdotonta faktaa:
Esimiehemme pesee kätensä vastuun ottamisesta. Siirtää tämänkin ongelman alemmille työntekijöilleen, valvojille, joiden kontolle tämän asian ratkaisu ei edes kuulu.
Faktaa (tulossa vielä):
Tämä tarinani tulee luultavasti paikalliseen lehteen - aikanaan
Faktaa (tulossa vielä):
Paikallinen poliisilaitos saa yhden päälleajon ja kolaripaikalta paenneen rikollisen touhut tutkittavaksi.
Faktaa/fiktiota/vainoharhaisuutta:
Työpaikalla ei näköjään saa olla ystäviä, joiden kanssa supatella asioista, useimmiten höpö-höpö-juttuja, tai muuta älytöntä ja hauskaa.
Jälkipelit:
Missä vaiheessa uhrista tuli tekijä ja päinvastoin, minä kysyn! Jos asia on esimiehellemme noin arka paikka, eikä puutu työntekijöiden riitoihin, tai muutoin tulehtuneisiin väleihin, vaan siirtää vastuunsa muille ja antaa tämän kiusaajan jatkaa tässä työssä ja samalla tavalla, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, niin kuka sitten puuttuu, minä kysyn?!
Jälkipelit:
Nämä asiat muuttuivat:
-En luota esimeiheeni
-En luota kuin yhteen työkaveriin
-Pelkään autoja
-Pelkään ihmisiä
-En uskalla mennä enää työhön
-Varmistan aina selustani ja tarkkailen ympäristöäni; huolehdin, ettei kukaan pääse yllättämään
-Tähyilen koko ajan (työssä ollessani) tuleeko päälleni auto
-En oleile enää yksin (työpaikalla), koska en halua uutta selkkausta
-Syyttömänä osapuolena vältän puhumista kenenkään kanssa (paitsi tuon yhden työkaverin)
-En puhu edes valvojille enää mitään
Spekulaatio:
Epäilen että esimieheni on epäpätevä. Ja puolueellinen.
"xxxxx"- merikityt on allekirjoittanut sensuroinut itse. En voi tässä vaiheessa laittaa tämän tarkempia tietoja.
Jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä tapahtuneesta, mutta uhrin asemasta katsottuna tämä on hankalaa; esimies EI AIO EROTTAA/SIIRRÄTTÄÄ TEKIJÄÄ. Kuka on seuraava uhri??
Olen xxxxx xxxxxxx, paljasjalkainen xxxxxxxx. Olen ammatiltani varhaislehdenjakaja, ja työnantajani on Itella Oyj. Olen ollut palveluksessa vuodesta 2001 lähtien ja vuosi vuodelta on työnteko aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa.
Tämä mitä kerron, ei varmaankaan ole mikään uusi asia, mutta näköjään siihen "pommiin" astui meikäläinenkin. Tahtomattaan. Uhrina. Siis kyseessä on työpaikkakiusaaminen ja sen vaikutukset elämään.
Tässä ko. tapauksessa olin erittäin yllättynyt, miten julmasti jouduin kohteeksi.
...Tulemalla toimeen ihmisten kanssa. Sosiaalisella kanssakäymisellä. Olen kuullut kyllä moneen otteeseen että olen vaikea ja hankala ihminen. Kyllä olen jos minusta haluaa vaikean ja hankalan ihmisen. Toki täytyy sanoa, etten sitä kenellekään suosittele.
...Nauramalla hyville vitseille. -Työpaikan parhainta antia.
...Olemalla iloinen, elämänmyönteinen, ja toisia kannustava persoona. –”Miksi niitä murheita mukana kannan?” Ei elämä ole negatiivista, katsontakanta voi kertoa sen.
...Hyvillä tavoilla, muut huomioon ottaen, turvallisuutta ja tasa-arvoa toteuttaen. Välittämällä.
...Olemalla oma itsensä. Pärstävärkkiä ei ehkä luotu kaikkien silmiin kauniiksi, mutta sisin merkitsee enemmän kuin ulkonäkö. Yleensä. Siis minulle.
...Kertomalla omat mielipiteet ja niistä kiinni pitäminen.
...Puhumisen ja kuuntelemisen lahja. Muiden auttaminen ja sen kuuluisan maalaisjärjen käyttäminen.
--
Eräänä keskiviikkoaamuna odottaessamme lehtiä, jutustelimme hyvän työkaverini kanssa niitä näitä, niinkuin aina. Oli viileä aamu ja mieli korkealla.
Tässä kohtaa on mainittava, että tämä työ, mitä teen, teen sen reittini tilaajien takia, en rahan, enkä muiden kiusaamisen takia. Tuo raha on sivutuote ja klisee siitä, ettei raha aina ratkaise ongelmia. Joskus jopa päinvastoin.
Työilmapiirissämme on paljon katkeruutta, kateutta, jopa tuntuu löytyvän vihaa polttavaa muita kohtaan. Osa työporukasta ei ole sisäistänyt sitä seikkaa, että samaa leipää me kaikki kuitenkin syömme ja toimillamme kaluamme tuoleja altamme ja ajamme toinen toisemme ahdinkoon. Siitä hyvänä esimerkkinä nämä työpaikallani vellovat ”salaliittoteoriat” yms., joihin en itse usko. Tai siis en uskonut ennen, nyt on pakko uskoa, että jotain on tekeillä. Minua vastaan. Mutta miksi? Miksi minä...?
Menimme hyvän työkaverin kanssa hakemaan reittiemme jakoautoja ja edelleen jutustelimme, joka taisi olla suuri virhe. Kun pääsimme lähemmäs pysäköityjä autoja, niin ehti tuo kaverini sanoa: ”varo ettei tuo aja sinunkin päälle”, ja samassa tunsin auton peilin osuneen vasempaan käsivarteeni ja törmääjä oli jo poissa näkyvistä.
En tuntenut heti kipua, enkä oikein muutakaan, olin sekaisin. Olin joutunut auton tönäisemäksi työpaikallani, työaikana, ja työkaverini toimesta! Miten se on mahdollista! Valaistulla pysäköintialueella!
Ensishokin häipyessä menin kertomaan asiasta valvojallemme, joka oli aivan ällistynyt, mutta uskoi mitä oli tapahtunut. Tässä kohtaa alkoi pelko kaivautua takataskujen kautta päähäni. Olin ollut onnettomuudessa, mutta selvinnyt säikähdyksellä ja hämmennyksellä. Tällä kertaa.
Tein tämän päivän työni loppuun kunnialla, joskaan en muista miten kauan minulla sinä päivänä piirilläni meni, mutta ilmeisesti meni kuitenkin se normaali aika.
Saapuessani takaisin lähtöpaikalle, koin uuden ”yllätyksen”; tämä henkilö joka oli törmännyt minuun oli odottamassa minua. Lukitsin vaistomaisesti auton ovet, - olin hälytysvalmiudessa. Jännitin. Pelkäsin. Tärisin.
Mainittakoon, että hän ajoi autonsa suoraan autoni eteen, eli en voinut liikkua autolla eteen, enkä taakse. Minut oli motitettu! (Autojen parkkipaikka on osittain rinteessä).
Hän koputti auton ikkunaan, kun täytin ajopäiväkirjaa, ja hän sanoi: ”Osuin kuulemma sinuun”. Sanoin: ”Joo, käteen.” ”No sattuiko? Pyydän anteeks”, hän sanoi. ”Sun onneks ei” vastasin. ”Mitä? Uhkailetko?” Sanoo hän.
”En”. Vastaan taas, ja lisään: ”Uhkailetko sinä?” Hän kimpaantuu ja huutaa: ”Minä kysyin: uhkaileko?” Yritän kovasti saada sanottua: ”Onko kuullun ymmärtämisessä ongelmia?”, mutta ääneni hukkuu toisen äänen alle. Sen sijaan sanon maltillisesti: ”En. Minä oon sen verran viisas, että laitan ikkunan kii.” (laitan ikkunan kiinni). Seuraavaksi hän yrittää avata auton ovea, siinä onnistumatta. Sitten hän koputtaa ikkunaan. Avaan ikkunan ja; Hän sanoo jotakin, luultavasti näin: ”Esimies tykkää hyvää kun kuulee että tulin pyytämään anteeksi, mutta en siinä onnistu.”
Olen häkeltynyt ja ennenkuin ehdin sanomaan vastausta, on hän jo hypännyt autoonsa ja ajanut pois.
Tässä kohtaa ilmoitin tästä tappahtuneesta asiasta valvojalle, joka rauhoitteli minua ja sanoi tulevansa kohta toimistolle.
---
Kun noin kuusi tuntia oli kulunut kolauksesta, alkoivat kohtuuttomat kivut vaivata kättäni enkä saanut nukutuksi. Ei auttanut Mobilat, eikä tavalliset särkylääkkeet. Suomalaisella sitkeydellä sinnittelin yhden vuorokauden – nukkumatta, ja tuskaa tuntien. Ja tietenkin olin töissä vielä yhden yön. Itkien ja hammasta purren.
Perjantaiksi varasin lääkäriltä ajan. En kyennyt menemään työhön raajarikkona. Ja kivut vain yltyivät...
Lääkäri antoikin yhden sairaslomapäivän ja muutamalle lääkeelle reseptin, ja avot, hommat alkoi hoitumaan.
Viikonlopun olinkin onneksi jo vapaalla. Muuten en olisi jaksanut.
Sunnuntai-iltana tein päätöksen, että menen maanantaina töihin. Kävi miten kävi. Vastaanotto on hyvä työpaikallani, ja muutamat kyselevät ”miten voit”. Voin todella hienosti, sanon, kiitos kysymästä. ”Ihanaa olla taas töissä.”
---
Jälkipelit ja spekulaatiot. Faktat ja fiktiot, ja muut roinat:
Fiktiota:
- Yksi erittäin hyvä työkaverini sanoi minulle, että hän on muka - esimiehemme mukaan - provosoinut minut "salaliittoon" toista työntekijää vastaan. Olen siitäkin erittäin yllättynyt, koska minua kolhaistiin autolla! Miten olen voinut provosoitua sanomaan moista, jos muka niin ei olisi käynyt!
Faktaa:
-Minä olin se johon auto osui! Eräs Työkaveri ajoi surutta minua päin ja kehtasi vielä paeta paikalta tarkistamatta tilannetta! -Ei muka huomannut osuneensa minuun! "Työnjohtaja" - (kutsuttakoon näin) oli puolellani ja uskoi minun puhuneen totta, mutta esimieheni ei, vaikka kärsin vieläkin kivuista!
Faktaa:
On näköjään otettava itse härkää sarvista ja tehtävä jotain omien oikeuksien puolustamiseksi. Siis ns. järeät aseet käyttöön ja sanottava: "HALOO!" Jos tätä samaa tulee jatkumaan saman tai jonkun muun työntekijän kohdalla, niin kuka ottaa vastuun? Esimies on tehnyt selväksi, ettei hän ota edes kantaa ko. asiaan, vaan sysää ongelman muiden harteille.
Faktaa, ehdotonta faktaa:
Esimiehemme pesee kätensä vastuun ottamisesta. Siirtää tämänkin ongelman alemmille työntekijöilleen, valvojille, joiden kontolle tämän asian ratkaisu ei edes kuulu.
Faktaa (tulossa vielä):
Tämä tarinani tulee luultavasti paikalliseen lehteen - aikanaan
Faktaa (tulossa vielä):
Paikallinen poliisilaitos saa yhden päälleajon ja kolaripaikalta paenneen rikollisen touhut tutkittavaksi.
Faktaa/fiktiota/vainoharhaisuutta:
Työpaikalla ei näköjään saa olla ystäviä, joiden kanssa supatella asioista, useimmiten höpö-höpö-juttuja, tai muuta älytöntä ja hauskaa.
Jälkipelit:
Missä vaiheessa uhrista tuli tekijä ja päinvastoin, minä kysyn! Jos asia on esimiehellemme noin arka paikka, eikä puutu työntekijöiden riitoihin, tai muutoin tulehtuneisiin väleihin, vaan siirtää vastuunsa muille ja antaa tämän kiusaajan jatkaa tässä työssä ja samalla tavalla, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, niin kuka sitten puuttuu, minä kysyn?!
Jälkipelit:
Nämä asiat muuttuivat:
-En luota esimeiheeni
-En luota kuin yhteen työkaveriin
-Pelkään autoja
-Pelkään ihmisiä
-En uskalla mennä enää työhön
-Varmistan aina selustani ja tarkkailen ympäristöäni; huolehdin, ettei kukaan pääse yllättämään
-Tähyilen koko ajan (työssä ollessani) tuleeko päälleni auto
-En oleile enää yksin (työpaikalla), koska en halua uutta selkkausta
-Syyttömänä osapuolena vältän puhumista kenenkään kanssa (paitsi tuon yhden työkaverin)
-En puhu edes valvojille enää mitään
Spekulaatio:
Epäilen että esimieheni on epäpätevä. Ja puolueellinen.
"xxxxx"- merikityt on allekirjoittanut sensuroinut itse. En voi tässä vaiheessa laittaa tämän tarkempia tietoja.
Jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä tapahtuneesta, mutta uhrin asemasta katsottuna tämä on hankalaa; esimies EI AIO EROTTAA/SIIRRÄTTÄÄ TEKIJÄÄ. Kuka on seuraava uhri??
Ei pitäs aina puhuu näin paljon..
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Noniin. Uutta tietoa tapaukseeni:
Otin yhteyttä liittooni, jossa työsuojeluvaltuutettu sanoi heti että tämä asia täytyy tutkia. Oli helpottavaa kuulla, että edes joku on kanssani samaa mieltä. -En todellakaa halua etä joku muu joutuu vastaavaan tilanteeseen (jää auton alle), vain sen takia "ettei nähnyt" muita.
Tosin täytyy sanoa, ettei tuo asia ole minun lompakostani pois. Päinvastoin. Minähän ole duunari, ja minun vastuualue alkaa ja päättyy lehdenjakoon. Minun asemassani ei voi erottaa ketään, eikä alkaa muutenkaan tekemään mitään muuta isompaa.
Tokihan esimiehen "on helppo" hymyillä, koska häneen ei ole sattunut. Mutta... Esim. kuolemantuottamuksessa esimies on se joka vastaa tapahtuneen onnettomuuden jälkipelistä. Peseekö hän silloinkin kätensä?? Sanomalla: "valvojat hoitakoon asian. Jos tämmöistä sattuu vielä uudelleen, niin katsotaan. Nyt ei tehdä mitään".
No nyt siis odotellaan tulevaa. Jos tutkintaa ei tule, niin aloitan kierroksen uudelleen alusta (kuitenkin ilman auton tönäisyä - kiitos).
En ole koskaan luovuttanut. Aina nämä asiat viedään loppuun asti. Tavalla tai toisella.
Otin yhteyttä liittooni, jossa työsuojeluvaltuutettu sanoi heti että tämä asia täytyy tutkia. Oli helpottavaa kuulla, että edes joku on kanssani samaa mieltä. -En todellakaa halua etä joku muu joutuu vastaavaan tilanteeseen (jää auton alle), vain sen takia "ettei nähnyt" muita.
Tosin täytyy sanoa, ettei tuo asia ole minun lompakostani pois. Päinvastoin. Minähän ole duunari, ja minun vastuualue alkaa ja päättyy lehdenjakoon. Minun asemassani ei voi erottaa ketään, eikä alkaa muutenkaan tekemään mitään muuta isompaa.
Tokihan esimiehen "on helppo" hymyillä, koska häneen ei ole sattunut. Mutta... Esim. kuolemantuottamuksessa esimies on se joka vastaa tapahtuneen onnettomuuden jälkipelistä. Peseekö hän silloinkin kätensä?? Sanomalla: "valvojat hoitakoon asian. Jos tämmöistä sattuu vielä uudelleen, niin katsotaan. Nyt ei tehdä mitään".
No nyt siis odotellaan tulevaa. Jos tutkintaa ei tule, niin aloitan kierroksen uudelleen alusta (kuitenkin ilman auton tönäisyä - kiitos).
En ole koskaan luovuttanut. Aina nämä asiat viedään loppuun asti. Tavalla tai toisella.
Ei pitäs aina puhuu näin paljon..
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5207
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Re: Työpaikkakiusaamisesta
^Kyllä sinä itse olet minusta tässä se asshole, valitettavasti et näköjään näe sitä itse? Sinulta pyydettiin anteeksi, sinä jatkoit kitinää. Voin kokemuksesta sanoa, että sinulle varmaan nauraa puolet työporukasta selän takana. Luuletko oikeasti, että just sinua haluttiin autolla TAHALLAAN kolhia? Miksi sinun duunikaveri pilaisi elämänsä sinun vuoksesi?
Anna asian olla.. Korjauta käsi ja pyydä itsekin käytöstäsi anteeksi.
Anna asian olla.. Korjauta käsi ja pyydä itsekin käytöstäsi anteeksi.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Hyvä Loka. Melkein uskon sinua. Tämä henkilö joka ajoi päälleni on ajanut muidenkin päälle. Kukaan ei pidä hänestä. -Ja myös hänen asenteensa on mätä. Joka toinen sana häneltä on "vittu", kuka jaksaa oikeasti kuunnella sellaista joka päivä?!
Ja Loka: kuinka monta kertaa sinulta on pyydetty anteeksi, kun sinua on vahongoitettu AUTOLLA, tai muulla tappavalla esineellä?
Niinpä. Kestän kyllä kritiikkiä, muttei mun tartte sitä kuunnella/katsella.
Niin.. Spekuloidaan Lokan "mieliksi": Jos olisin kuollut, niin olisko silloin pitänyt hyväksyä anteeksipyyntö?
"Anteeks, että tapoin sut". "En tee sitä toiste". -Salli mun nauraa.
Ainiin. TIEDÄN että hän teki sen tahallaan. -Jos ihminen on sokea tai välinpitämätön, niin sen kyllä huomaa.
Mutta kiitos paljon palautteestasi, tulen muistamaan sinut aina.
Ja Loka: kuinka monta kertaa sinulta on pyydetty anteeksi, kun sinua on vahongoitettu AUTOLLA, tai muulla tappavalla esineellä?
Niinpä. Kestän kyllä kritiikkiä, muttei mun tartte sitä kuunnella/katsella.
Niin.. Spekuloidaan Lokan "mieliksi": Jos olisin kuollut, niin olisko silloin pitänyt hyväksyä anteeksipyyntö?
"Anteeks, että tapoin sut". "En tee sitä toiste". -Salli mun nauraa.
Ainiin. TIEDÄN että hän teki sen tahallaan. -Jos ihminen on sokea tai välinpitämätön, niin sen kyllä huomaa.
Mutta kiitos paljon palautteestasi, tulen muistamaan sinut aina.
Ei pitäs aina puhuu näin paljon..
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5207
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Eli olet 100% varma ettei kyseessä voi olla vahinko? Sanan vittu viljely ei liity tähän mitenkään muuten kuin että haluat antaa kuvan ettet siedä ihmistä tai hänen asennettaan. Kaikki eivät ole kirkossa sunnuntaisin mutta ovat ihan kivoja ihmisiä kuitenkin.Neve Lake kirjoitti:Hyvä Loka. Melkein uskon sinua. Tämä henkilö joka ajoi päälleni on ajanut muidenkin päälle. Kukaan ei pidä hänestä. -Ja myös hänen asenteensa on mätä. Joka toinen sana häneltä on "vittu", kuka jaksaa oikeasti kuunnella sellaista joka päivä?!
Ei ole vahingoitettu, vahingossa on kyllä meinattu ajaa pariinkin otteeseen.Neve Lake kirjoitti:Ja Loka: kuinka monta kertaa sinulta on pyydetty anteeksi, kun sinua on vahongoitettu AUTOLLA, tai muulla tappavalla esineellä?
Tätä en nyt ymmärtänyt.Neve Lake kirjoitti:Niinpä. Kestän kyllä kritiikkiä, muttei mun tartte sitä kuunnella/katsella.
Liioitteletko nyt hiukan, vai oliko vauhti autossa niin hurja että tosiaan oli kuolema kyseessä? Oletin virheellisesti että oli kyse hipaisutöytäisystä. Pahoittelen.Neve Lake kirjoitti:Niin.. Spekuloidaan Lokan "mieliksi": Jos olisin kuollut, niin olisko silloin pitänyt hyväksyä anteeksipyyntö?
"Anteeks, että tapoin sut". "En tee sitä toiste". -Salli mun nauraa.
Oletat. Yksi tuntemani mies mottoilee sanoen "olettamus on kaikkien mokien äiti."Neve Lake kirjoitti:Ainiin. TIEDÄN että hän teki sen tahallaan. -Jos ihminen on sokea tai välinpitämätön, niin sen kyllä huomaa.
Eipä kestä.Neve Lake kirjoitti:Mutta kiitos paljon palautteestasi, tulen muistamaan sinut aina.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Suoraan sanottuna en nyt ymmärrä, miten autolla vahingossa töytäisy on työpaikkakiusaamista..? Varsinkin kun tämä autolla töytäissyt on tullut pyytämään anteeksi. Itse miellän työpaikka- ja muunkin kiusaamisen systemaattiseksi ja jatkuvaksi kiusaamiseksi, fyysiseksi ja henkiseksi pahoinpitelyksi ja joukosta syrjäyttämiseksi jne. Luulin, että tähän ketjuun tulisi tarinoita työpaikkakiusaamisesta, eikä yksittäistä vihanpurkausta yhtä työtoveria kohtaan..Neve Lake kirjoitti: Saapuessani takaisin lähtöpaikalle, koin uuden ”yllätyksen”; tämä henkilö joka oli törmännyt minuun oli odottamassa minua. Lukitsin vaistomaisesti auton ovet, - olin hälytysvalmiudessa. Jännitin. Pelkäsin. Tärisin.
Mainittakoon, että hän ajoi autonsa suoraan autoni eteen, eli en voinut liikkua autolla eteen, enkä taakse. Minut oli motitettu! (Autojen parkkipaikka on osittain rinteessä).
Hän koputti auton ikkunaan, kun täytin ajopäiväkirjaa, ja hän sanoi: ”Osuin kuulemma sinuun”. Sanoin: ”Joo, käteen.” ”No sattuiko? Pyydän anteeks”, hän sanoi. ”Sun onneks ei” vastasin. ”Mitä? Uhkailetko?” Sanoo hän.
”En”. Vastaan taas, ja lisään: ”Uhkailetko sinä?” Hän kimpaantuu ja huutaa: ”Minä kysyin: uhkaileko?” Yritän kovasti saada sanottua: ”Onko kuullun ymmärtämisessä ongelmia?”, mutta ääneni hukkuu toisen äänen alle. Sen sijaan sanon maltillisesti: ”En. Minä oon sen verran viisas, että laitan ikkunan kii.” (laitan ikkunan kiinni). Seuraavaksi hän yrittää avata auton ovea, siinä onnistumatta. Sitten hän koputtaa ikkunaan. Avaan ikkunan ja; Hän sanoo jotakin, luultavasti näin: ”Esimies tykkää hyvää kun kuulee että tulin pyytämään anteeksi, mutta en siinä onnistu.”
Olen häkeltynyt ja ennenkuin ehdin sanomaan vastausta, on hän jo hypännyt autoonsa ja ajanut pois.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Mutta kiitos paljon palautteestasi, tulen muistamaan sinut aina.[/quote]
Oletko kenties katkeraa tai pitkävihaista sorttia?
Oletko kenties katkeraa tai pitkävihaista sorttia?
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Hohhoijaa. Onko älykkyysosamäärät laskeneet parin viime päivän aikana?
Olitko Loka itse paikalla? Siis näitkö tapauksen?
Kerrottakoon, että tuo päälleajaja ei ole kaverini, en tunne häntä, enkä ole tehnyt mitään hänelle.
Jos ihminen jättää säännöt taka-alalle ja alkaa vittuilemaaan työpaikalla, niin ei minun tarvitse sitä sietää.
Toki voin vaihtaa työpaikkaakin, mutta se osoittaisi, että minä olen syyllinen johonkin.
Ainahan voidaan painaa villaisella tämäkin tapaus, ja todeta: "Odotetaan seuraavaa kertaa".
(Tulee mieleen eräs lause; "älä anna aihetta").
Ja Loka: kirjoitinhan "spekuloidaan". En tarkoittanut sitä negatiivisesti. -Jos tuollaista sattuisi oikeasti jollekin (työkaverini ajaisi toisen päälle ja alle jäänyt henkilö kuolisi), niin mitä esimieheni sanoisi? (Tähän en spekuloi).
Kun hänen kotiolot (Tiedän tämän 200% varmuudella) ovat sitä luokkaa, että tullaan työpaikalle vittuilemaan ja haukkumaan syyttä, niin mitä se käyttäytyminen on? Kaveruuttako?
Painotan, etten tunne tätä henkilöä, ja joka aamu hän jatkaa vittuiluaan ja pahan olon purkamistaan meihin kanssatyöntekijöihin, kuka vastaa hänen käytöksestään, jos hän ei itse huomaa tekevänsä väärin? Säännöt ovat samat kaikille työpaikallamme, mutta vain yksi ei niitä osaa tai halua noudattaa. Minunko vika se on, että koko työilmapiiri kärsii yhden takia? Haluan vain tasa-arvoisuutta ja parempaa työilmapiiriä kaikille.
Valitukset asiakkailta yms tulevat kaikille, mutta vain yksi ne aiheuttaa. Onko se muiden tai minun vika?
Ja Fighter: en tarkoita pahalla, vaan sillä että pääsen kasvattamaan oikeutetusti mielipidettäni väittelemällä henkilön kanssa, joka antaa kiperiä kysymyksiä. Minua ei saa suuttumaan, eikä minua pysty tekemään katkeraksi. Olen nähnyt liian paljon antaakseni periksi jokaiselle tunteelle mitä ihmisellä on. Nyt voin kirjoittaa kaiken tänne ja jokainen siis saa vetää johtopäätöksensä.
Antakaa lisää palautetta!
Niin. Vielä tästä päälleajajasta. Jokaisella on motiivinsa elämässä. Jos pystyisin antamaan anteeksi tekijälle, niin antaisin, mutta miten annetaan anteeksi ihmiselle, joka pakenee paikalta?
Etsinkö hänen puhelinnumeron? Pitääkö ryhtyä seuraamaan? No ei todellakaan. Minä odotan. Minulla ei ole kiire. Hän tulee kyllä vielä tapaamaan minut joskus kasvotusten, -siis jos hän haluaa. -Minä en aio juosta karkuun, enkä pistää päätäni pensaaseen. Minä kannan haavani ja arpeni kunnialla mukana läpi elämäni.
En toivo kenellekään pahaa, -olen ehkä naiivi, mutta.. Niin se elämä menee minun kohdalla.
..Viha, katkeruus, yms negatiiviset tunteet syövät ihmistä. Miksi siis vaivautua murehtimaan?
Olitko Loka itse paikalla? Siis näitkö tapauksen?
Kerrottakoon, että tuo päälleajaja ei ole kaverini, en tunne häntä, enkä ole tehnyt mitään hänelle.
Jos ihminen jättää säännöt taka-alalle ja alkaa vittuilemaaan työpaikalla, niin ei minun tarvitse sitä sietää.
Toki voin vaihtaa työpaikkaakin, mutta se osoittaisi, että minä olen syyllinen johonkin.
Ainahan voidaan painaa villaisella tämäkin tapaus, ja todeta: "Odotetaan seuraavaa kertaa".
(Tulee mieleen eräs lause; "älä anna aihetta").
Ja Loka: kirjoitinhan "spekuloidaan". En tarkoittanut sitä negatiivisesti. -Jos tuollaista sattuisi oikeasti jollekin (työkaverini ajaisi toisen päälle ja alle jäänyt henkilö kuolisi), niin mitä esimieheni sanoisi? (Tähän en spekuloi).
Kun hänen kotiolot (Tiedän tämän 200% varmuudella) ovat sitä luokkaa, että tullaan työpaikalle vittuilemaan ja haukkumaan syyttä, niin mitä se käyttäytyminen on? Kaveruuttako?
Painotan, etten tunne tätä henkilöä, ja joka aamu hän jatkaa vittuiluaan ja pahan olon purkamistaan meihin kanssatyöntekijöihin, kuka vastaa hänen käytöksestään, jos hän ei itse huomaa tekevänsä väärin? Säännöt ovat samat kaikille työpaikallamme, mutta vain yksi ei niitä osaa tai halua noudattaa. Minunko vika se on, että koko työilmapiiri kärsii yhden takia? Haluan vain tasa-arvoisuutta ja parempaa työilmapiiriä kaikille.
Valitukset asiakkailta yms tulevat kaikille, mutta vain yksi ne aiheuttaa. Onko se muiden tai minun vika?
Ja Fighter: en tarkoita pahalla, vaan sillä että pääsen kasvattamaan oikeutetusti mielipidettäni väittelemällä henkilön kanssa, joka antaa kiperiä kysymyksiä. Minua ei saa suuttumaan, eikä minua pysty tekemään katkeraksi. Olen nähnyt liian paljon antaakseni periksi jokaiselle tunteelle mitä ihmisellä on. Nyt voin kirjoittaa kaiken tänne ja jokainen siis saa vetää johtopäätöksensä.
Antakaa lisää palautetta!
Niin. Vielä tästä päälleajajasta. Jokaisella on motiivinsa elämässä. Jos pystyisin antamaan anteeksi tekijälle, niin antaisin, mutta miten annetaan anteeksi ihmiselle, joka pakenee paikalta?
Etsinkö hänen puhelinnumeron? Pitääkö ryhtyä seuraamaan? No ei todellakaan. Minä odotan. Minulla ei ole kiire. Hän tulee kyllä vielä tapaamaan minut joskus kasvotusten, -siis jos hän haluaa. -Minä en aio juosta karkuun, enkä pistää päätäni pensaaseen. Minä kannan haavani ja arpeni kunnialla mukana läpi elämäni.
En toivo kenellekään pahaa, -olen ehkä naiivi, mutta.. Niin se elämä menee minun kohdalla.
..Viha, katkeruus, yms negatiiviset tunteet syövät ihmistä. Miksi siis vaivautua murehtimaan?
Ei pitäs aina puhuu näin paljon..
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
-
it`s really me
- Scooby-Doo
- Viestit: 21
- Liittynyt: To Helmi 28, 2008 7:18 pm
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Sorry, minusta vähän haiskahtaa kuin voisit itse paremminkin olla se potentiaalinen kiusaaja. Kuulostaa aivan kuin yrittäisit demonisoida tämän autolla sinua kolhineen.
Otit esille esim. hänen kielenkäyttönsä ja vielä kotiolonsa. Tällaiset asiathan yleensä ovat kiusaajien hampaissa. Kiusattava on muka outo käytökseltään, ulkonäöltään ja sitten koko hänen perheensä on sellainen jollain tavalla epäkelpo.
Otit esille esim. hänen kielenkäyttönsä ja vielä kotiolonsa. Tällaiset asiathan yleensä ovat kiusaajien hampaissa. Kiusattava on muka outo käytökseltään, ulkonäöltään ja sitten koko hänen perheensä on sellainen jollain tavalla epäkelpo.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
Tiedät 200 % varmuudella tämän henkilön kotiolot, vaikket tunne häntä? Mielenkiintoista.. Ja tämä henkilö siis kiusaa koko työpaikkaa ja kaikkia työntekijöitä huonolla käytöksellään, ei vain ja ainoastaan sinua? Luulisi, että isompi porukka saisi yhden tyypin "kuriin"..Neve Lake kirjoitti: Kun hänen kotiolot (Tiedän tämän 200% varmuudella) ovat sitä luokkaa, että tullaan työpaikalle vittuilemaan ja haukkumaan syyttä, niin mitä se käyttäytyminen on? Kaveruuttako?
Painotan, etten tunne tätä henkilöä, ja joka aamu hän jatkaa vittuiluaan ja pahan olon purkamistaan meihin kanssatyöntekijöihin, kuka vastaa hänen käytöksestään, jos hän ei itse huomaa tekevänsä väärin? Säännöt ovat samat kaikille työpaikallamme, mutta vain yksi ei niitä osaa tai halua noudattaa. Minunko vika se on, että koko työilmapiiri kärsii yhden takia? Haluan vain tasa-arvoisuutta ja parempaa työilmapiiriä kaikille.
Re: Työpaikkakiusaamisesta
No voihan se olla tietysti niinkin, että minä olen kiusaaja. Hmm.. En muista haukkuneeni ketään tuolla, tai aiheuttanut kenellekään harmia, koska en yleensä keskity muiden elämään, vaan omaani. Mutta voihan se olla ettei tää pärstävärkki ole kaikille mieleen.
Tunteminen ja tietäminen on kaksi eri asiaa. Kerroinhan etten tunne tuota "kiusaajaa", en siis maininnut hänen perheestänsä mitään, josta siis tiedän. -Ja minulle on ihan se ja sama kuka tekee, mitä tekee ja missä tekee.
Ja mitä tulee siihen anteeksipyyntöön, niin olen jo sanonut, etten voi antaa anteeksi ihmiselle, joka ei ole paikalla. En todellakaa aio alkaa mikskään vaanijaksi! Hän tulee vielä luokseni jos hän haluaa selvittää tämän asian kanssani.
Saahan ihminen toisen typeryydelle nauraa! Ei minua haittaa jos selkäni takana nauretaan! Se on niiden asia jotka eivät usko silmiään tai korviaan! Jos olen väärässä, niin toiset saavat makeat naurut! Eikö vain? Täytyyhän työpaikalla olla vähintään yksi pelle!
...Kun olen tuossa kysellyt muilta työntekijöiltä työilmapiiristä, niin yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä, että ilmapiiri ei ole hyvä. Ja tosiaan voihan se olla niin että minä olen se kiusaaja, kun olen läsnä työpaikalla, enkä kiinnitä huomiota muihin... Mutten välitä muiden asioista, keskityn vain ja ainoastaan omaan työtehtävääni.
Johan ehdin olla töissä melkeen kolme viikkoa lomani jälkeen, ja siis otan mielelläni "kiusaajan" leiman, koska olen syytön tapahtumiin. Mutta ketään en mielistele, enkä kenellekään alistu. Mielipiteeni pysyvät ja seison sanojeni takana. Tapahtumat kertokoon puolestaan.
Hm.. Eli tähänkin tapaukseen pätee sama: "älä anna aihetta". Niinpä niin. Miksi muuten meistä noin puolet on jatkuvasti sairaslomalla? Hmm.. Enkä ole ollut edes läsnä kun ihmiset ovat jääneet pois tai jäämässä pois. Hmm.. Mielenkiintoinen teoria, että minä aiheutan näitä tapahtumia.. Heh, alkaa naurattaa. Teidän kannattaisi varmaan kysellä muilta minun työkavereilta miten tilanne on... Jos kiinnostaa fakta.
Mutta kiitos palautteesta, mietiskelen lisää näitä asioita, ja laittakaa lisää mielipiteitä, (ja voisihan niitä positiivisiakin laittaa), esim näistä asioista;
-Yleinen työturvallisuus
-Suojavarusteet
-Sääntöjen noudattaminen
-Työilmapiiri
-Muiden huomioon ottaminen
-Työvarusteiden kunnossapito
yms
Niin, vielä tuosta aiheesta, kun joku sanoi ettei se ole työpaikkakiusaamista. Voipi olla ettei ole, ja että kyseessä on sattumanvarainen asia. Tiedän paljon muutakin tästä asiasta, mutta siitä on turha tänne kirjoittaa, koska suurin osa ei näemmä usko sitä. Niin, niin, tämä aiheen mukainen asia Suomessa taitaa olla niin harvinaista, ettei kukaan osaa kategorioida sitä. Oli miten oli, olen aloittanut keskustelun aiheesta, ja yritän pitää sen asiallisena ja ajan tasalla.
Näyttää siltä että ns. virallisesti Suomessa ei ole työpaikkakiusaamista, ei edes sattumanvaraista. Ainiin, osa suomalaisista on työttömänä, eli eivät tiedä mitä kiusaaminen on. No kannattaisiko kokeilla joskus, niin tietää miltä tuntuu olla uhri?
Ja elisa_day: kyllä. Hän kiusaa myös muita. Emme voi tehdä asialle mitään työporukan kanssa, koska esimies on tuon kiusaajan puolella (me saisimme syyt, ja "kiusaaja" taputuksen olalle). Ainakin näennäisesti on hänen puolellaan. -> Esimies ei halua enää edes kuulla asiasta, hän ei aio siis puuttua siihen, ja antoi tämän tehtävän sellaisille henkilöille joilla ei ole niin paljoa valtaa, että voisivat esim. "hyllyttää". Olemme ikäänkuin oravanpyörässä, josta ei ole ulospääsyä. ->Tapahtuu jotain, ja esimies ei ota kuuleviin korviinsa, tai sitten väärät ihmiset saavat syyt niskaansa. Rankkaa, mutta keskutelun arvoista, eikö? Minun mielestä on parempi nostaa asia keskustelun arvoiseksi, koska koskaan ei tiedä kenelle voi käydä samalla tavalla tai ehkä vielä huonommin..
elisa_day: ei ole minun vikani, jos muita ei ole kiusattu työpaikalla. Tämä yksi on minun tarinani. Muiden tarinoita en pysty kertomaan. Olen pahoillani jos Sinusta tuntuu, että mustamaalaan yhtä ihmistä, mutta nämä tapahtumat ovat tosia. Olen jo niellyt katkeruuteni ja ylpyteni kun päätin tämän tänne kirjoittaa. Niinkuin sanoin; tarinani. Muut kirjottavat omansa - jos sellaisia löytyy.
Ja it`s really me: hänen perheasiansa mainitsin vain siitä syystä, että hänellä ei ole oikeutta siltikään purkaa pahaa oloaan tai ahdistusta (joka ei tule meistä työkavereista) meihin, vaan hänen pitäisi löytää joku muu keino. Sympatiat minulta menevät kuitenkin hänelle. (Tiedän millaista on olla kun kotiolot ovat kamalat).
Eli minun ei ole takoitus olla demoni ketään kohtaan, vaan vastata teidän kaikkien laittamiin palutteisiin. Puhun ja kirjoitan niinkuin asiat ovat. Olen halukas auttamaan tuota henkilöä, mutten halua aiheuttaa selkkausta. Niin, niin, nyt kysytte: miksi luottamusmies ja liitto? No siksi, etten tule väärinymmärretyksi, ja että muut näkevät, että halusin tehdä kaiken sääntöjen mukaan, koska en halua rikkoa niitä. Ajan siis samalla myös muiden etuja, koska nämä tilanteet jos riistäytyvät käsistä, niin.. me kaikki joudumme maksajiksi, tavalla tai toisella.
En halua että kukaan saisi potkut töistä tämän takia, mutta jos on loman tarpeessa, niin miksei silloin oteta lomaa??
Tunteminen ja tietäminen on kaksi eri asiaa. Kerroinhan etten tunne tuota "kiusaajaa", en siis maininnut hänen perheestänsä mitään, josta siis tiedän. -Ja minulle on ihan se ja sama kuka tekee, mitä tekee ja missä tekee.
Ja mitä tulee siihen anteeksipyyntöön, niin olen jo sanonut, etten voi antaa anteeksi ihmiselle, joka ei ole paikalla. En todellakaa aio alkaa mikskään vaanijaksi! Hän tulee vielä luokseni jos hän haluaa selvittää tämän asian kanssani.
Saahan ihminen toisen typeryydelle nauraa! Ei minua haittaa jos selkäni takana nauretaan! Se on niiden asia jotka eivät usko silmiään tai korviaan! Jos olen väärässä, niin toiset saavat makeat naurut! Eikö vain? Täytyyhän työpaikalla olla vähintään yksi pelle!
...Kun olen tuossa kysellyt muilta työntekijöiltä työilmapiiristä, niin yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä, että ilmapiiri ei ole hyvä. Ja tosiaan voihan se olla niin että minä olen se kiusaaja, kun olen läsnä työpaikalla, enkä kiinnitä huomiota muihin... Mutten välitä muiden asioista, keskityn vain ja ainoastaan omaan työtehtävääni.
Johan ehdin olla töissä melkeen kolme viikkoa lomani jälkeen, ja siis otan mielelläni "kiusaajan" leiman, koska olen syytön tapahtumiin. Mutta ketään en mielistele, enkä kenellekään alistu. Mielipiteeni pysyvät ja seison sanojeni takana. Tapahtumat kertokoon puolestaan.
Hm.. Eli tähänkin tapaukseen pätee sama: "älä anna aihetta". Niinpä niin. Miksi muuten meistä noin puolet on jatkuvasti sairaslomalla? Hmm.. Enkä ole ollut edes läsnä kun ihmiset ovat jääneet pois tai jäämässä pois. Hmm.. Mielenkiintoinen teoria, että minä aiheutan näitä tapahtumia.. Heh, alkaa naurattaa. Teidän kannattaisi varmaan kysellä muilta minun työkavereilta miten tilanne on... Jos kiinnostaa fakta.
Mutta kiitos palautteesta, mietiskelen lisää näitä asioita, ja laittakaa lisää mielipiteitä, (ja voisihan niitä positiivisiakin laittaa), esim näistä asioista;
-Yleinen työturvallisuus
-Suojavarusteet
-Sääntöjen noudattaminen
-Työilmapiiri
-Muiden huomioon ottaminen
-Työvarusteiden kunnossapito
yms
Niin, vielä tuosta aiheesta, kun joku sanoi ettei se ole työpaikkakiusaamista. Voipi olla ettei ole, ja että kyseessä on sattumanvarainen asia. Tiedän paljon muutakin tästä asiasta, mutta siitä on turha tänne kirjoittaa, koska suurin osa ei näemmä usko sitä. Niin, niin, tämä aiheen mukainen asia Suomessa taitaa olla niin harvinaista, ettei kukaan osaa kategorioida sitä. Oli miten oli, olen aloittanut keskustelun aiheesta, ja yritän pitää sen asiallisena ja ajan tasalla.
Näyttää siltä että ns. virallisesti Suomessa ei ole työpaikkakiusaamista, ei edes sattumanvaraista. Ainiin, osa suomalaisista on työttömänä, eli eivät tiedä mitä kiusaaminen on. No kannattaisiko kokeilla joskus, niin tietää miltä tuntuu olla uhri?
Ja elisa_day: kyllä. Hän kiusaa myös muita. Emme voi tehdä asialle mitään työporukan kanssa, koska esimies on tuon kiusaajan puolella (me saisimme syyt, ja "kiusaaja" taputuksen olalle). Ainakin näennäisesti on hänen puolellaan. -> Esimies ei halua enää edes kuulla asiasta, hän ei aio siis puuttua siihen, ja antoi tämän tehtävän sellaisille henkilöille joilla ei ole niin paljoa valtaa, että voisivat esim. "hyllyttää". Olemme ikäänkuin oravanpyörässä, josta ei ole ulospääsyä. ->Tapahtuu jotain, ja esimies ei ota kuuleviin korviinsa, tai sitten väärät ihmiset saavat syyt niskaansa. Rankkaa, mutta keskutelun arvoista, eikö? Minun mielestä on parempi nostaa asia keskustelun arvoiseksi, koska koskaan ei tiedä kenelle voi käydä samalla tavalla tai ehkä vielä huonommin..
elisa_day: ei ole minun vikani, jos muita ei ole kiusattu työpaikalla. Tämä yksi on minun tarinani. Muiden tarinoita en pysty kertomaan. Olen pahoillani jos Sinusta tuntuu, että mustamaalaan yhtä ihmistä, mutta nämä tapahtumat ovat tosia. Olen jo niellyt katkeruuteni ja ylpyteni kun päätin tämän tänne kirjoittaa. Niinkuin sanoin; tarinani. Muut kirjottavat omansa - jos sellaisia löytyy.
Ja it`s really me: hänen perheasiansa mainitsin vain siitä syystä, että hänellä ei ole oikeutta siltikään purkaa pahaa oloaan tai ahdistusta (joka ei tule meistä työkavereista) meihin, vaan hänen pitäisi löytää joku muu keino. Sympatiat minulta menevät kuitenkin hänelle. (Tiedän millaista on olla kun kotiolot ovat kamalat).
Eli minun ei ole takoitus olla demoni ketään kohtaan, vaan vastata teidän kaikkien laittamiin palutteisiin. Puhun ja kirjoitan niinkuin asiat ovat. Olen halukas auttamaan tuota henkilöä, mutten halua aiheuttaa selkkausta. Niin, niin, nyt kysytte: miksi luottamusmies ja liitto? No siksi, etten tule väärinymmärretyksi, ja että muut näkevät, että halusin tehdä kaiken sääntöjen mukaan, koska en halua rikkoa niitä. Ajan siis samalla myös muiden etuja, koska nämä tilanteet jos riistäytyvät käsistä, niin.. me kaikki joudumme maksajiksi, tavalla tai toisella.
En halua että kukaan saisi potkut töistä tämän takia, mutta jos on loman tarpeessa, niin miksei silloin oteta lomaa??
Ei pitäs aina puhuu näin paljon..
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.
Tosikot älkää vaivautuko - ei ihminen aina toiselle vittuile.