(K) Höyrylaiva Kurun tragedia Näsijärvellä 1929. 138 Hukkui.

[Solmu]

Murhenäytelmä Näsijärvellä 7.syyskuuta 1929.



Höyrylaiva Kurun kaatuminen rajussa myrskyssä 7. syyskuuta 1929 on yhä Suomen sisävesiliikenteen historian suurin ja murheellisin turma, ja samalla mittavin onnettomuus, joka Tamperetta on kohdannut.

Kuru vei Näsijärven syövereihin Siilinkarin edustalla 138 ihmistä (jossain lähteissä 136). Vain 22 pelastui. Järkyttävän onnettomuuden syiksi on selitetty paitsi raju myrsky, myös laivan maine ja ylpeydentunto sekä laivan tekniset muutostyöt, jotka kenenkään asiaa aavistamatta tekivät Kurusta suurmyrskylle voimattoman.


Höyrylaiva Kuru muutostöiden jälkeen kesällä 1928 Naistenlahdessa. Komeutta saatiin ihailla vain runsaan vuoden ajan. Kun Näsijärven pohjaan painunut laiva oli saatu nostettua, kunnostustöissä poistettiin yläkannen hytit.


Höyrylaiva Kuru oli rakennettu Sommers, af Hällströn & Waldensin konepajalla Tampereella vuonna 1915. Se oli alkujaan yksikerroksinen, mutta laivaa korotettiin vuotta ennen onnettomuutta yhdellä kerroksella. Epäonnen laiva lähti 7. syyskuuta Tampereen Mustastanlahden satamasta normaalille reitilleen kohti Kurua. Oli lauantai-iltapäivä kello 15.15. Matkustajia oli 148 ja miehistöä 12 henkeä. Laiva oli lähes täysi, mukana muun muassa kesäasunnoilleen suunnanneita kaupunkilaisia, hautajaisseurue sekä kaupunkiasioilleen tulleita maalaisia, olihan maitotilipäivä. Mukana oli myös kotiin viikonlopuksi menossa olleita koululaisia.

Aamusta alkaen oli käynyt kova myrsky, jonka voima kohosi Näsinselällä hirmuiseksi. HL Kuru lähti Mustanlahden satamasta kello 15.15 huolimatta siitä, että järveltä puhalsi voimakas tuuli, jonka voimakkuudeksi arvioitiin 8 boforia (17-20 m/s). Raportoitiin jopa 11½ boforin tuulenvoimakkuudesta.. Luonto nostatti laineet Tampereen edustalla parimetrisiksi. Monet pienemmät laivat eivät sinä päivänä tohtineet irtautua Näsijärvelle. Mustassalahdessa kolme laivaa odotteli lähtöä. Kapteeni Onni Saarinen neuvotteli toisten laivamiesten kanssa, olisiko liian uskaliasta lähteä matkaan. Mutta koska Kurua pienempi Ylöjärvikin päätti lähteä, ja onnellisesti pääsikin matkaan, myös Kurun köydet irrotettiin.


Sumutorvi huusi, joku
karjui: "Laiva kaatuu!"

Näsinselällä kapteeni Saarinen käski hiljentämään vauhtia kovan aallokon takia. Kun Kuru oli ehtinyt noin kilometrin päähän satamasta, lähestyi sitä parin sadan metrin päässä Siilinkarista kolme hyökyaaltoa. Saarinen määräsi koneet pysäytettäväksi, jotta laiva voisi helpommin nousta aaltojen harjalle.

Tästä ei kuitenkaan ollut apua. Aallot löivät Kurun yli ja etukansi täyttyi vedestä. Vesimassa painoi arviolta 15 tonnia, mikä oli kolme kertaa enemmän kuin laivan tavaralasti. Koska tulvaluukkuja ei ollut, vesi ei pääsyt pois, vaan keula painui kohti syvyyksiä ja laivan potkuri perässä pieksi ilmaa. Joku parkaisi: "Laiva kaatuu!", sumutorvi kirvoitti pari hätäistä tuuttausta. Ihmiset ryntäilivät pakokauhun vallassa sinne tänne. Toinen aalto mursi välikannen matkustajatilan keulaportit. Kolmannen aallon jälkeen laiva kallistui vasemmalle kyljelleen, kaatui ja vesimassat upottivat sen lyhyessä ajassa. Onnettomuushetki oli 15.26. Se on saatu perämiehen pysähtyneestä kellosta.

Haaksirikosta maitonkkaan tarrautuneena pelastunut silloinen 11-vuotias koulupoika, myöhempi professori Lars Pettersson muisteli Tammerkoski-lehdessä:

- Lähellä Siilinkaria valtava hyökyaalto löi vasten laivaa ja heti sen jälkeen toinen. Vesi murtautui laivan keulasta sisään ja laiva alkoi vajota kyljelleen. Ehdin irroittaa joitakin pelastusvöitä laivan kyljestä, ja yhden sellaisen varassa jouduin veteen. Sitten laiva hävisi näkyvistä. Kaikki oli tapahtunut arviolta kahden minuutin kuluessa.

Kurusta pelastui
22 ihmistä

Osa matkustajista ehti temmata itselleen pelastusvyön, muutamat hyppäsivät järveen, toisia pyyhkäisivät aallot mennessään. Useat ihmiset jäivät loukkuun välikannelle ja hytteihin. 50-60 ihmistä kellui Kurun rungolla ennen kuin se vajosi. Kylmä vesi kangisti ja tappoi monia. Kaikki eivät päässeet laivan kolmeen pelastusveneeseen.


Kuva s/s Kurun pelastustöistä 7.9.1929.

Viitisen minuuttia Kurun jälkeen lähti Mustastalahdesta höyrylaiva Tarjanne, Kurun "kilpakumppani", kohti Ruovettä. Kun onnettomuus havaittiin, Tarjanne kiirehti turmapaikalle ja ryhtyi pelastamaan järvessä kamppailevia ihmisiä. Tarjanteeseen saatiin pelastettua 15 haaksirikkoista. Pelastutöihin lähti myös hinaaja Näsijärvi, jahka koneisiin saatiin kehitettya tarpeeksi höyryä. Tehtailija Vaissin koululaispoika Teuvo lähti Suunta-moottoriveneellä oma-aloitteisesti pelastustöihin. Näihin kahteen alukseen pelastettiin 5 ihmistä. Uimalla pääsi rantaan kaksi. Kaupunginjohtaja Nordlundin määräyksestä Näsijärvi partioi vielä illalla puoli kuudelta uppoamispaikalla, ja löysikin pelastusveneestä kaksi kohmeista matkustajaa. Yhteensä pelastuneita oli 22.



Kurun kaatuminen herätti sekasortoa kaupungissa. Tapaus nähtiin Mustastalahdessa ja Näsikalliolta, joihin aaltojen armoille jääneiden hätähuudot kuuluivat. Ja kun viesti kiiri kaupungissa, ihmisiä saapui Näsijärven rannoille katsomaan murhenäytelmän loppuosaa. Näsijärven purjehdusseura oli aamulla peruuttanut lauantai-iltapäiväksi aiotun ylimääräisen kilpapurjehduksen, mutta seuran majalla oli kuitenkin runsaasti väkeä, joka joutuikin katselemaan avuttomana tapausta. Ainoa, jolla oli kelvollinen paatti, oli edellä mainittu rohkea yhteiskoululainen Teuvo Vaissi.

Kuusi ihmistä
jäi niille vesille

Seuraavana maanantaina Näsijärvi oli peilityyni. Kuru löydettiin 15 metrin syvyydestä; laivan todettin olevan pystyssä pohjassa. Sukeltajat Helander ja Hoivala toivat ylös vainajia, ensimmäisenä nostopäivänä heitä saatiin ylös 44. Onnettomuuspaikan läheisyyteen tuotiin lotja tilapäiseksi ruumishuoneeksi, ja kun vainajia ei enää sopinut kaupungin ruumishuoneelle, otettiin käyttöön Frenckellin varastotiloja. Joitakin menehtyneitä saatiin pinnalle vasta Kurun noston yhteydessä.


Turmassa menehtyneitä tuotiin pelastustöiden jälkeen Frenckellin tehtaan tiloihin.

Etsinnöistä huolimatta Näsijärven pohjaan jäi kuusi vainajaa. Yksi menehtyneistä, koulupoika Toivo Lindqvistin ruumis löydettiin vasta myöhään syksyllä, kun jää alkoi peittää järveä. Hän oli jaksanut uida Särkänniemen aallonmurtajalle saakka, mutta kohmeisin käsin ei ollut saanut kiinni kivistä.

Kurun onnettomuudessa hukkui 138 ihmistä, suurin osa heistä Kurusta ja Länsi-Teiskosta. Tamperelaisista menehtyi 30. Hukkuneiden joukossa oli useita tunnettuja kansalaisia, muun muassa kansanedustaja Ida Vihuri, toimittaja Veikko Leuku ja Kurun nimismies K. H. Hakkarainen. Vavahduttavin oli kuitenkin 17-vuotiaan Helmi Rasin kuolema. Kun sukeltaja tutki laivaa, hän näki eräästä ikkunasta tytön polvillaan, kädet ristissä, silmät auki katse ikkunaan päin. Hytin lattialla oli vähän vettä, joten ilmeisesti Rasi oli kuollut hapenpuuteteseen. Kun sukeltaja mursi oven, vesi toi ruumiin hänen syliinsä.

Luettelo turmassa menehtyneistä: http://www.tampere-seura.fi/tampere/Kuru/Kuru2.html


Kurun haaksirikossa menehtynyttä viedään hänen viimeiselle matkalleen kohti Teiskoa tai Ruovettä. Kuva Mustanlahden satamasta.


Lehti-ilmoitus onnettomuuden jälkeen.


Tampere peruutti
150-vuotisjuhlat

Kurun kaatuminen herätti valtakunnansurun, mutta tapaus noteerattiin myös ulkomailla. Omaisille saapui surunvalitteluja eri valtioiden päämiehiltä ja suurlähettiläiltä, myös muun muassa paavilta.

Tuomiokirkossa järjestettiin mittava surujumalanpalvelus. Yhteishautaukset Tampereella, Kurussa ja Länsi-Teiskossa muodostuivat suuriksi surujuhliksi. Tampereen kaupunki peruutti lokakuun 1. päiväksi suunnitellut kaupungin 150-vuotisjuhlat ja päätti käyttää juhliin varatut 250 000 markkaa hautajais- ja muistomerkkikuluihin. Huoltajansa menettäneiden lasten sekä vanhusten auttamiseksi kerättiin toista miljoonaa markkaa. Varoista muodostettiin säätiö, joka jakoi apua vielä vuonna 1946.

Kalevankankaan yhteishaudalle pystytettiin muistomerkki vuonna 1930. Se on Kirsti Liimataisen piirustusten mukaan Kurun harmaasta graniitista veistetty kolmimetrinen monumentti. Kaupunki kustansi myös toisen muistomerkin: vuonna 1940 Näsikalliolle pystytettiin Yrjö Liipolan veistämä Kurun onnettomuuden muistomerkki vuonna 1940. Monumentissä äiti kamppailee kahden lapsensa kanssa tuulta vastaan. Katse on kohti keskustaa, selkä käännetty raivoavalle Näsijärvelle.


Yrjö Liipolan veistämä Kurun uhrien muistomerkki

Epäonnen laiva nostettiin vielä saman syksynä Näsijärven pohjasta. Kuru kunnostettiin ja asetettiin liikenteeseen, jossa se palveli vuoteen 1939. Sittemmin laivan kone ja runko vietiin Länkipohjan sahalle.

Uppoamiseen
monta syytä

Perusteellisten tutkimusten jälkeen raastuvanoikeus vapautti Kurun kapteenin kokonaan vastuusta. Saarinen olikin tehnyt kaiken minkä oli pystynyt, ja toimillaan sitä paitsi pelastanut monta ihmishenkeä. Onnettomuuden pääsyyksi todettiin vuosi ennen onnettomuutta Kuruun tehty rakennemuutos: laivaosuuskunta oli korottanut alusta konepajan varoituksista huolimatta. Kaksikerroksisena Kurun painopiste oli muuttunut ylemmäs, ja näin laivasta oli tullut korotyksen jälkeen aiempaa kiikkerämpi. Lisäksi todettiin, että laivasta puuttuivat kokonaan tulvaluukut. Eräänä syynä taas on pidetty Kurun mainetta Näsijärven voimakkaimpana aluksena - ylävetiset kun olivat ylpeitä laivastaan, eikä se tavallaan "voinut olla lähtemättä". Kolmas ja ratkaiseva syy ilman muuta oli hirmumyrsky.

Kurun onnettomuuden viimeinen vaihe päättyi 8. syyskuuta 1979, kun onnettomuuden viimeiset uhrit - siis Näsijärveen jääneet - siunattiin vesillä. Turmasta pelastuneita oli 1990-luvulle tultaessa vielä elossa kolme.

Suomen Kuvalehden kuvakertomus Paluu höyrylaiva Kurun turmapaikalle:
http://suomenkuvalehti.fi/kuvat/kuvaker ... mapaikalle

Ylen Elävän arkiston Tampereen historiaa 1929. Filmissä nähdään välähdyksiä Kurun onnettomuuden muistoksi järjestetystä surusaatosta. :
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=1&t=&a=3126


Lähteet:
Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/HL_Kuru
Tampere-seura: http://www.tampere-seura.fi/tampere/Kuru/Kuru.html
Koskivoima: http://www.uta.fi/koskivoimaa/liikkumin ... 0/kuru.htm
Suomen Kuvalehti
Yle

[Canaris]

Kiitos Solmulle avauksesta! Aihe on koskettava ja nythän on vuosipäiväkin käsillä.

[Solmu]

Aamulehti tehnyt myös dokumentin tragediasta:
http://www.aamulehti.fi/extrakuvat/kuru9.swf

[Wallabi]

Aamulehden asiat-viikonloppuliitteessä on myös ainakin aukeaman artikkeli Kurun haaksirikosta. Yritän pihistää tuon lehden työpaikalta mukaani ja voin skannatakin sen tänne, jos joku haluaa.
Täytyy viedä se lehti kuitenkin mummon luettavaksi, hän varmasti muistaa tuon tapauksen vaikkei itse pirkanmaalainen olekaan, mutta kyllä tuon ajan sanomalehdet kirjoittivat siitä paljon.

[VoDKa]

Kiitän myös omalta osaltani. Tapaus oli itselleni täysin tuntematon, kaikesta huolimatta. Näin suuren onnettomuuden pitäisi kyllä olla tiedossa jokaisella suomalaisella vielä tänäkin päivänä, mutta niin on vain unohtunut vuosien saatossa.

Aika erikoista tuo "laivan oli pakko lähteä"-homma ja se, ettei kapteeni joutunut syytteeseen. Tänä päivänä tilanne olisi varmasti toinen, syyte napsahtaisi kapteenille varmasti, vaikka kuinka olisi onnistunutkin populaa pelastamaan toimillaan. No, ajat on muuttuneet noista päivistä monessa muussakin suhteessa. Olisi silti ihan hauska joskus ymmärtää ihan täysin tuollaista 80 vuotta sitten ollutta suomalaista ajattelutapaa ja elämää, miten ne lakijutut on silloin toiminut ja kuka on saanut syytteet ja mistä.

[elisa_day]

Kiitos kaunis Solmu! Eilen Aamulehdestä lueskelin tuon jutun ja uppouduin siihen niin kovasti, että kanssaihmisten puheet ei kulkeutunut korviin asti. Eräs järkyttävä yksityiskohta löytyi Aamulehden jutusta: pelastustöiden tohinassa joitakin jo köysiin tarranneita ihmisiä murskaantui myrskyn takia peräedellä kulkeneen Tarjanteen potkureihin. Muutenkin järven kylmyys aiheutti kankeutta veteen joutuneissa ihmisissä, joten suurin osa ei edes saanut otetta järveen heitetyistä köysistä. Henkiä siis menetettiin aivan pelastajien silmienkin edessä. Traaginen tapaus oli myös tämä koulupoika, joka oli uinut Särkänniemelle asti, eli hurjan pitkän matkan, mutta ei onnistunut pelastautumaan.

Olen kerran nähnyt kovan myrskyn Näsijärvellä. Aallot olivat hurjan korkeita vaahtopäitä ja tuuli äärimmäisen navakka. Joissakin kohdissa aallot nousivat leikiten rantakivien yli. Sellaisessa myrskyssä en itse olisi millään aluksella suostunut järvelle lähtemään ja muistaakseni myös Kuru-laivasta oli joitakin henkilöitä jäänyt pois myrskyn takia.

[Solmu]

Nyt vasta aloin katselemaan tarkemmin aloitusviestin kuvia, katsokaapa ylintä kuvaa.
Kuru:han ui ihan tolkuttoman syvällä, alimmat pyöreät ikkunat puoliksi vedepinnan alapuolella?

Toisessa kuvassa lastia (ihmisiä) luultavasti vähemmän, ja alimmat pyöreät ikkunatkin sentään jo selkeästi vesirajan ylöpuolella.

Eli selkeästi tuo lisäkerroksen teko on tehnyt laivasta aivan liian raskaan, tai toisinsanoen sinne on saatu otettua liikaa matkustajia.
Ja tietysti painopiste on paljon korkeammalla kuin miten laiva on alkujaan suunniteltu.

[ABC]

Paljon kiitoksia jutusta.

Olen itse syntyisin Lapinniemestä, ja turmapaikka Siilinkari kuuluu siten lapsuuteni maisemiin. Isoisäni kertoi usein, miten oli katsomassa myrskyn nostattamia valtavia aaltoja rannassa. Hän oli 16-vuotias, kun turma sattui. Isovanhempani tunsivat monia turmassa menehtyneiden omaisia. Muistan itse, että vielä 80-luvulla tapaus eli mukana ihmisten puheissa.

muistaakseni myös Kuru-laivasta oli joitakin henkilöitä jäänyt pois myrskyn takia.

Isoäitini kertoi tästä juttua, että eräs poisjäänyt oli saanut etiäisen, että laivalle käy huonosti, ja perunut matkansa viime hetkellä.

[maija turjukka]

Kerrassaan järkyttävä tapaus ja todellakin hienosti esitetty, kiitos avaajalle.

Tuomiokirkossa järjestettiin mittava surujumalanpalvelus. Yhteishautaukset Tampereella, Kurussa ja Länsi-Teiskossa muodostuivat suuriksi surujuhliksi. Tampereen kaupunki peruutti lokakuun 1. päiväksi suunnitellut kaupungin 150-vuotisjuhlat ja päätti käyttää juhliin varatut 250 000 markkaa hautajais- ja muistomerkkikuluihin. Huoltajansa menettäneiden lasten sekä vanhusten auttamiseksi kerättiin toista miljoonaa markkaa. Varoista muodostettiin säätiö, joka jakoi apua vielä vuonna 1946.

Varmasti todelliseen tarpeeseen nuo avustusrahat ovat menneetkin. Ihan pikavilkaisulla tuolta menehtyneiden luettelosta löytyy useampikin pariskunta, joilta on jäänyt täysorvoiksi 3-6, jopa 7 lasta Myös puoliorpoja on useampia kymmeniä.

Mielenkiintoista olisi myös tietää, olivatko teiskolaiset Järviset saman talon nuorisoa? Vanhin heistä (syntynyt 1895) on ehtinyt jo palvelijattareksi kaupunkiin (?), mutta kolme nuorempaa (-03, -05 ja -09 syntyneet) mainitaan vain talollisen tyttärinä. Heidän lisäkseen on vielä samalla sukunimellä talollisen poika (syntynyt -11)

[Solmu]

Kuvakooste uhreista (ei ruumiskuvia, vaan "passikuvia" ) :
http://www.aamulehti.fi/extrakuvat/kurukuolleet.swf

Lähde: Aamulehti

[Solmu]

Tampereella, Museokeskus Vapriikissa olisi Kurun tragediasta näyttely:

Näyttely höyrylaiva Kurun haaksirikosta

2.9.2009 kello 14:02

Museokeskus Vapriikissa avautuu 5.9. pieni näyttely, joka kertoo 80 vuotta sitten tapahtuneesta höyrylaiva Kurun haaksirikosta.

Matkustajia Tampereelta Kuruun kuljettanut alus kaatui rajussa myrskyssä Näsijärvellä lähellä Siilinkaria 7.9.1929. Suuret aallot löivät laivan kannelle ja vesimassat täyttivät koko aluksen. Kuru kaatui ja upposi nopeasti. Onnettomuudessa hukkui 138 ihmistä. Vain 22 matkustajaa pelastui.

Höyrylaiva Kurun uppoaminen on Suomen sisävesiliikenteen suurin haaksirikko. Se on myös suurin yksittäinen Tampereella tapahtunut onnettomuus. Onnettomuuden syiksi on esitetty rajua myrskyä ja laivaan edellisenä vuonna tehtyjä teknisiä muutostöitä, jotka tekivät Kurusta myrskyn uhrin.

Näyttelyssä onnettomuudesta, pelastustöistä ja haaksirikon syiden selvittelystä kerrotaan valokuvin. Aamulehden valokuvaajan Veikko Kannisen onnettomuuspaikalta ottamat valokuvat todistavat järkyttävästä murhenäytelmästä. Lisäksi esillä ovat vuonna 1915 valmistuneen Kuru-laivan sekä uhreja ensimmäisenä pelastamaan ennättäneen höyrylaiva Tarjanteen pienoismallit. Onnettomuuden uhrien ja omaisten surulliset kertomukset tuodaan esille multimedian avulla.

Höyrylaiva Kurun haaksirikko Vapriikissa 5.9.2009 – 4.10.2009

http://www.tampere.fi/vapriikki/ajankoh ... 0902b.html

[Solmu]

Jäänyt avauksesta pois Kurun mitat ja matkustajapaikkojen määrä muutostöiden jälkeen.

Kurun pituus oli 30,48 m, leveys 5,5 m, matkustajapaikkoja oli 214.

Turmaristeilyllä matkustajien ja henkilöstön yhteismäärä oli 160 (158 ?). Laiva ei siis ollut aivan täynnä, mutta melkotäynnä. Ja itsekin uskon että joitain matkustajia jäi risteilyltä pois viimehetkellä, huomattuaan kuinka kova myrsky oli.

[Valdovas]

Eli selkeästi tuo lisäkerroksen teko on tehnyt laivasta aivan liian raskaan, tai toisinsanoen sinne on saatu otettua liikaa matkustajia. Ja tietysti painopiste on paljon korkeammalla kuin miten laiva on alkujaan suunniteltu.

Kiitos tosiaan hyvästä ja ajankohtaisesta kirjoituksesta, vaikkei suoranaisesti rikoksiin liitykään. Usein kyllä juuri onnettomuuksiin ja varsinkin suurempiin liittyy hyvinkin samantyyppistä tragiikkaa, dramatiikkaa ja syidenkin pohdiskelua kuin rikostapauksiin, ja usein ne myös kiinnostavat samoja ihmisiä, joten pidän kyllä onnettomuuksiakin ihan perusteltuna laajennuksena Minfon repertuaariin, varsinkin verrattuna sitten vähemmän tarpeellisen tuntuisiin hötöaiheisiin... Yllättävää myös, että löytyy ihmisiä, jotka eivät kuulema ole koko tapauksesta kuulleetkaan. Siinäkin mielessä on hyvä, että niitä aina silloin tällöin tuodaan esille esim. juuri näin merkkipäivien tienoilla.

Tuohon ylläolevaan lisäisin vielä, että erityisesti tuo painopisteen siirtyminen ylöspäin oli tuhoisaa, samoin keulakannen tulvaporttien puute, mikä näkyy noissa kuvissakin ja mihin lainauksissakin viitataan. Jälkimmäiset ilmeisesti puuttuivat aluksesta jo alunperinkin, mutta riski tietysti paheni aluksen korotuksen jälkeen, jolloin sen painopiste nousi ja lisääntyneen kokonaispainon vuoksi keulakin ui syvemmällä ja oli siten aiempaa herkempi aalloille.

Vesihän on raskasta ja hyvin liukuvaa, joten yllättävän pieneltäkin näyttävät määrät sitä voivat olla hyvinkin vaarallisia aluksen vakavuudelle varsinkin jos vesi voi liikkua aluksen leveyssuunnassa vapaasti. Juuri tämän takiahan avoimilla autokansilla varustetut lautat keikahtavat hyvinkin helposti jos autokansille pääsee vettä kuten Herald of Free Enterprisen ja Estonian tapaukset surullisella tavalla osoittavat...

Turmaristeilyllä matkustajien ja henkilöstön yhteismäärä oli 160 (158 ?). Laiva ei siis ollut aivan täynnä, mutta melkotäynnä. Ja itsekin uskon että joitain matkustajia jäi risteilyltä pois viimehetkellä, huomattuaan kuinka kova myrsky oli.

Pienenä semanttisena huomiona voisi todeta, että kysehän ei ollut "risteilystä", vaan reittiliikenteestä ja tuohon huonojen maanteiden ja vasta alkuvaiheissaan olevan maantieliikenteen aikoihin hyvinkin tarpeellisesta kulkumuodosta eikä aluksilla varsinkaan keväisin ja syksyisin juurikaan liikuttu "huviksi" vaan ihan tarpeesta. Tämähän näkyy siinä, että toisin kuin sisävesilaivoilla nykyään purjehduskausi alkoi tuolloin heti kun jäät vähänkin hellittivät ja jatkui niin pitkään kuin mahdollista, keleistä riippuen joskus jopa jouluun ja uuteen vuoteen asti. Tämä vaikutti varmasti myös kapteenin liikkeellelähtöpäätökseen. Hän ei varmaan kovin mielellään olisi jäänyt satamaan ottamaan vastaan useimpien matkustajien haukkuja matkan viivästymisestä. Lisäksi kaikissa onnettomuuksissa on se piirre, että harvoin juuri samanlaista on tapahtunut ennen, ja jälkeenpäin ollaan aina viisaampia kuin sitä ennen. Esim. Titanic oli rakennettu kaikkien aikansa turvanormien mukaan useat niistä jopa ylittäen, mutta jälkeenpäin selvisi, etteivät ne olleet kuitenkaan riittäviä tragedian ehkäisemiseksi...

Hiukan OT:na voisi muuten todeta, että Titanicilla ja kolme vuotta myöhemmin upotetulla Lusitanialla oli sikäli huono tuuri, että kummassakin tapauksessa niihin kohdistui juuri niiden runko- ja osastorakenteen kannalta kohtalokas vuototyyppi ja että mikäli ne olisivat vaihtaneet paikkaa keskenään ilmeisesti molemmat olisivat selvinneet edellyttäen tietysti, ettei Lusitanian edelleen kiistelty räjähdelasti räjähtänyt torpedoiskun voimasta, mutta se on sitten jo ihan toinen juttu...

[Solmu]

Yllättävää myös, että löytyy ihmisiä, jotka eivät kuulema ole koko tapauksesta kuulleetkaan. Siinäkin mielessä on hyvä, että niitä aina silloin tällöin tuodaan esille esim. juuri näin merkkipäivien tienoilla.

Juu, kaikkihan tietää Titanicin tapauksen (1912) ja Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen (1976), Monet jopa Ahveniston Helikopterionnettomuuden (1984) jne.. Mutta tosiaan monille tuntuu tämä Kuru:n uppoaminen 1929 olevan aivan "uusi" juttu.

Turmaristeilyllä matkustajien ja henkilöstön yhteismäärä oli 160 (158 ?). Laiva ei siis ollut aivan täynnä, mutta melkotäynnä. Ja itsekin uskon että joitain matkustajia jäi risteilyltä pois viimehetkellä, huomattuaan kuinka kova myrsky oli.

Pienenä semanttisena huomiona voisi todeta, että kysehän ei ollut "risteilystä", vaan reittiliikenteestä ja tuohon huonojen maanteiden ja vasta alkuvaiheissaan olevan maantieliikenteen aikoihin hyvinkin tarpeellisesta kulkumuodosta eikä aluksilla varsinkaan keväisin ja syksyisin juurikaan liikuttu "huviksi" vaan ihan tarpeesta.

Totta, tuo risteily-sanan käyttö oli oma mokani tuossa, eikä se kuvastanut Kuru:n oikeaa reittiliikenteen toimintaa. Harvemmin sillä tosiaan huviksi seilailtiin, kuten sanoitkin.

[maija turjukka]

Yllättävää myös, että löytyy ihmisiä, jotka eivät kuulema ole koko tapauksesta kuulleetkaan. Siinäkin mielessä on hyvä, että niitä aina silloin tällöin tuodaan esille esim. juuri näin merkkipäivien tienoilla.

Juu, kaikkihan tietää Titanicin tapauksen (1912) ja Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen (1976), Monet jopa Ahveniston Helikopterionnettomuuden (1984) jne.. Mutta tosiaan monille tuntuu tämä Kuru:n uppoaminen 1929 olevan aivan "uusi" juttu.

Pakko tunnustaa, että en ollut koko s/s Kurusta ikunas kuullutkaan, enkä tuosta Ahveniston turmastakaan ollut mitään tiennyt ennen minfoa. Eivät varmaan kuulu peruskoulun perusoppimäärään, jonka katson riittäväksi pohjaksi hyvälle yleissivistykselle Tai sitten se on vaan tätä kuuluisaa suomalaista nurkkakuntaisuutta, että Saimaan rannoilla kasvaneena mun ei ole tarvinnut tietää mitään Näsijärvellä joskus aikoja sitten tapahtuneesta onnettomuudesta

Ja tuosta Valdovas-in huomiosta vesiliikenteen merkityksestä voisi mainita, että ei sitäkään nykyajan autoilemaan tottunut ihminen ymmärrä. Ei edes täällä Saimaan rannoilla, missä nyt kuitenkin vielä rahtiliikennettäkin on. (anteeksi OT)

Lisäänpä kuitenkin vierailtavien hautausmaiden listalleni noiden teiskolaisten (lukumääräisesti suurimpana ryhmänä) uhrien viimeiset leposijat. Josko viimeistään ensi kesänä yrittäisi heidät löytää. R.I.P