Koulukiusaus

Otsikon mukaisesti. Myös onnettomuudet pienistä suuriin. Pohjustamattomat keskustelunavaukset.
Nepenthe
Neuvoja-Jack
Viestit: 546
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 4:19 pm

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Nepenthe »

Olin hyvis, mutta kiusattu melkein koko kouluajan. En tosiaankaan pitänyt puoliani vaan olin todella nössö ja sitten joku superhuippusuosittu kovistyyppi aina keksi, että mussa on jotain outoa (esim. vääränlaiset farkut, sukunimi, toinen etunimi, ujous, jne. jne.). Pahimmillaan olin koko yläasteen ajan tunnettu pilkkanimelläni ja juttu lähti tosiaan siitä, että jonkun minulle ihan tuntemattoman ihmisen mielestä sukunimeni oli melkein kuin jotain muuta ja siksi hassua. Lopulta ylemmät ja alemmat luokkalaiset menivät mukaan vaikkeivat tienneet musta mitään. Heiteltiin lumipalloilla (superjäisillä kököillä) ja pikkukivillä, kytevillä tupakantumpeilla, minkä lisäksi tietysti nimiteltiin koko ajan, tönittiin portaissa, yritettiin kampittaa, ja kaikkea muuta mitä häijyt ihmisenalut voivatkaan keksiä.

Olen aina puolustanut kuitenkin kiusattuja koska tiedän miltä tuntuu olla kiusattu, mutta koko 7v aktiivisen kiusaamisen (oikeastaan joka päivä törmäsi johonkin) aikana vaan yksi toinen nössö puolusti mua ja sit se hakattiin, eikä puolustanu enää sen jälkeen. Ketkään kaverit ei puolustanu vaan kattoi vaan sivuun aina. 9. luokalla suurin osa kiusaamisesta loppui, kun yksi kavereistani (joka ei koskaan meikäläistä puolustanut) sai pääkiusaajani huomion ja vaikka en koskaan itteäni puolustanut, niin kaveria kyllä puolustin ja huitasin pari kertaa sitä kiusaajaa. Jankutukset siitä, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos melkein tappoi mut jo heti kiusaamisen alkuvaiheessa (12v) ja on täyttä paskaa. Vaikka väkivaltaa en kannatakaan, niin kiusatuille sanoisin, että väkivalta lopettaa vittuilun. Tuo välikohtauksen jälkeen ton entisen pääkiusaajankin kanssa tultiin jotenkin toimeen. Lukion olin syrjäytynyt "kovis".

Myöhemmin lyhyen yliopisto-opiskelun ajan olin syrjäytynyt, mutta kun olin lähes kaksi vuotta psyk. osastolla, niin muutuin ihan toiseksi ihmiseksi. Oon koko elämäni joutunut kärsimään väkivallasta kotona ja monesti on henkensä edestä joutunu pelkäämään. Sitten kun kotona on vielä jankutettu, että sulla on niin hyvin asiat täälä, kehenkään missään ei pidä luottaa kun ne vaan omaa etuaan haluaa ajaa, usko vaan, kyllä mä tiedän, ei ne sua tuu koskaan hyväksymään, koska sun suku ei oo kotoisin täältä. Joten ehkä tuo hieman selittää sitä ujoutta ja nössöyttä, kun vasta 15v ikäisenä tajusin (=mulle kerrottiin), että on itse asiassa laitonta kohdella ketään toista ihmistä sillä lailla mitä mua oli se 15v kohdeltu. Tosiaan vasta henkisen romahtamisen ja burn-outin jälkeen sairaalassa pystyin kehittään itelleni jonkinlaista luottamusta muihin ihmisiin (pikkuhiljaa 8h päivässä osastohoidossa) ja se vaikutti sitten itseluottamukseenkin. Outoa, mutta paras asia koko mun elämässä on toi sairaalahoito-jakso. :mrgreen:

Nykyään oon feissari, eikä toisissakaan töissä oo ongelmia, oon ihan suosittu, kuukauden opiskelujaksolla Briteissä olin yks luokan puheliaimpia ja suosituimpia oppilaita, mikä on suoranainen ihme, kun vertaa siihen, että lukiossakaan ei tullut mieleenkään sanoa jotain, jos kukaan ei nimenomaan kysy minulta.

En kauna suuremmin kaunaa kenellekään. Osan kiusaajien kanssa loppujen lopuksi tulinkin hyvin toimeen, mutta ehkä eniten on jäänyt hampaankoloon niitä kohtaan, jotka kyllä sanovat, että kiusaaminen on väärin ja niin ei saisi tehdä, jne. ja sitten eivät kuitenkaan tee mitään puolustaakseen kiusattuja. Myös näitä entisiä kavereita kohtaan on aika lailla kaunaa, kun ite kyllä puolustin niitä muttei ne mua. Loppujen lopuksi en nähny syytä, miks niiden kanssa pitäis sitten ylipäätään olla mikään frendi. Kadun sitä, etten aikasemmin puolustanut itteeni ja hieman vihaan niitä ihmisiä, jotka jankuttivat sitä, että kun vaan on kun ei huomaiskaan, niin kyllä ne lopettaa.
"You have robbed my revenge of sweetness, and now I must go hence in bitterness, in debt to your mercy."
Antarktis
Remington Steele
Viestit: 230
Liittynyt: Su Marras 18, 2007 8:01 am
Paikkakunta: Nordbotten

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Antarktis »

Olin hyvis ja aina on kouluaikoina kiusattu. Millon mistäkin. Sitte menin sairaalakouluun ja olin osastolla pari vuotta, terapiassa muistaakseni 7 vuotta ja parissa perhekodissakin tuli asustelua, niistä on saanu sen verran elämään önkää että pärjäilen jo. En oo vieläkään mikään supersuosittu, mutta ei tarttekkaan koska mulla on oma firma joten kukaan ei pääse hyppimään silmille, sitte on tietty ystävät ja sisaret joiden avulla pääsee pitkälle jos joku painaa mieltä. Oon sitä mieltä että mun ja kaikkien muidenkin pitää "deal with it", joko pääsee yli kaikesta paskasta tai sitte ei pääse yli ja jää vellomaan itsesääliin.
Avatar
Westi84
Nikke Knakkertton
Viestit: 171
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 4:01 am
Paikkakunta: Oopperakaupunki

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Westi84 »

Pahis 1-9 luokilla. Amiksessa olin sitten koulun kingi muutenkin.. :lol:
Engineer: “Kimi , you are on pole”.
Kimi: Thank You
Irma Lam
Sabrina Duncan
Viestit: 363
Liittynyt: To Touko 07, 2009 9:06 pm

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Irma Lam »

Hyvis (ala-aste), hyvis ja pahis (ylä-aste), PAHIS (lukio). Pahin murrosikä oli vasta lukiossa, vaikka olin ysiluokankin tuplannut.
nuusku-nella
Adrian Monk
Viestit: 2745
Liittynyt: Pe Elo 06, 2010 9:14 pm
Paikkakunta: Etelämpi suomi

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja nuusku-nella »

Ihan hyvis olin, ei ollu tarvetta pahistella tai kovistella pienenä taikka isompanakaan.

En kiusannut mutta saatoin ajoittain seistä porukassa jossa kiusattiin (ala-asteella) eikä minuakaan pahemmin kiusattu. Olen aina ollut vähän sellainen kameleontti että menen porukkaan kuin porukkaan sisään ja pärjään siinä jonkun aikaa (=ei liian kauan ettei ne huomaa että olenkin ihan muuta kuin mitä annan ymmärtää). Myöhemmin sitten olin usein jopa kiusattujen puolella tai "valitsin" heitä ystävikseni ja kuljin nokka pystyssä ylpeänä siitä että uskalsin olla jotain muuta kun yksi teini lisää siinä koulun "suositussa porukassa". Vaikka siihenkin porukkaan kyllä ihan hyvin saatoin mennä mukaan päiväksi ja tulla kaikkien kanssa toimeen.
ketsku
Christopher Lorenzo
Viestit: 1503
Liittynyt: Ke Maalis 12, 2008 11:59 pm

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja ketsku »

Ala- aste sujui vielä jotenkuten hyvin mutta yläasteella minusta tuli järjestelmällisen kiusaamisen pahin kohde. Pääkiusaajalla oli sellainen jengi ympärillään joka kiusasi myös. Lopulta jouduin jäämään välitunneiksi yksin luokkaan turvaan. Kotiin lähteminen oli aina yhtä kamalaa pelkoa ja piinaa. Piti yrittää aina kytätä ettei ketään kiusaajaa näy missään ja livahtaa. Monesti joku kuitenkin osui matkan varteen ja turpaan tuli. Kiusaaminen oli henkistä ja fyysistä.

Lukiossa jatkui henkinen kiusaaminen. Se haittasi opiskelua koska halusin keskittyä siihen ja olla ahkera ja siitä syystä haukuttiin perseennuolijaksi mikä taas aiheutti sen, etten sitten enää uskaltanut olla niin hyvä.

Myöhemmissä opinnoissa ihan viimeisimpiä yliopisto- opintoja myöten myös löytyi kiusaajia. Tällöin kiusaaminen ei enää ollut sellaista järjestelmällistä vaan jo sellaista aikuisten välistä kiusaamista. Mua on kiusattu myös aivan todella julmasti ihan muutaman sukulaisen taholta.

Vasta muutama vuosi sitten sain tarpeekseni ja tein sukulaisille selväksi mistä se kana pissii. Työpaikalla en ole myöskään kiusaamista itseäni kohtaan sallinut. Olen kertakaikkiaan päättänyt, että mua ei kiusaa enää kukaan koskaan.
Outo Enkeli
Sabrina Duncan
Viestit: 362
Liittynyt: Su Touko 22, 2011 12:21 pm

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Outo Enkeli »

Minä olin koulussa se, joka puolusti pienempiä sekä heikompia. Eli oli tuomaroitava ja annettava opetus niille, jotka kiusasivat heikompiaan. Olin siis sekä hyvis/pahis! Koulukiusaaminen on raakaa puuhaa kuulemma nykyään. En itse sinällään kiusannut ketään, vaan käskin jättää heidät rauhaan. Olin jääkiekko-joukkueen kapteeni ja muutenkin urheilullinen, niin eräät joukkueessa meinasi härnätä minua sillä, että olen nörttien suojelija. Se loppui kyllä lyhyeen. Ilman mitään riitaa joukkueen sisällä. Meillä oli niin tiivis joukkue, että olimme kuin iso perhe.

Minä välillä, vielä vanhempanakin oli tekemisissä näiden tyyppien kanssa, joita kiusattiin ym. Keskustelut heidän kanssa oli syvempiä jne... Tunsin, että he ja minä olimme tietyllä tapaa samalla aaltopituudella. Minä tykkäsin siitä porukasta. HE ANTOIVAT MINULLE HENKISESTI ENEMMÄN KUIN MUUT. Pelasimme Dungeons&Dragons-, Advanced D&D- sekä Runequest-roolipelejä. Eli keskiaikaan sijoittuvia pelejä. Myös Cyperpunk ja sen genren pelit oli hyviä.

Kun en ollut jäkis treeneissä tai pelimatkalla, niin usein olin pelaamassa roolipelejä ja pelasimme joskus koko viikonlopun. Perjantaista sunnuntaihin ja minulla oli hauskaa. Eli sellainen nörtti olin itsekkin....

Yleisesti en tietenkään hyväksy koulukiusausta ja kun oma lapsi on nyt alaluokalla, niin asia on usein mielessä. Vanhempien olisi keskusteltava asiasta lapsensa kanssa vakavasti aiheesta ja saada lapsi ymmärtämään miten rankka asia se on, kun jotain kiusataan. Koulusta tulee painajainen ja sieltä lintsaa ja numerot on huonoja. Niin minä teen ja uskon sen auttavan. Uskon todella, että poikani kuuntelee ja tekee oikeita ratkaisuja, oikeissa tilanteissa.
el músculo pierde su significado cuando la pólvora se inventó. Así que en lugar de hormonas, comprar un arma buena. por lo que no engañan a nadie que no comprende esto, pero al darse cuenta de esto debe ser un poco desordenado
Ruu
Sabrina Duncan
Viestit: 366
Liittynyt: To Marras 25, 2010 12:10 pm

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Ruu »

ala-asteella ei ongelmia, mutta koko yläaste ajan olin kiusattu, meno oli niin ikävää että ei tullut mieleenkään jäädä jatko-opintoja suorittamaan mihinkään missä olisi joku tuttu ollut, lähdin kauemmas ja pääsin eroon kiusaamisesta. Nykyään jos joku entinen kiusaaja tulee vastaan moikkaavat kylläkin, itse en tunne tarvetta kaveerata heidän kanssaan, koska en koe heitä mitenkään tutuikseni edes.
Helmie
Adrian Monk
Viestit: 2883
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2009 5:55 pm

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Helmie »

Minua ja kavereitani pilkattiin yläasteella. "Onneksi" oli vaan henkistä kiusaamista eikä fyysistä. Ei jättänyt arpia, vaikka kyllä edelleenkin mietin miten ne kiusankappaleet kehtasivat olla niin törkeitä.
Pazzie
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 102
Liittynyt: Pe Elo 26, 2011 12:21 am
Paikkakunta: Valley of Death

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Pazzie »

Olin se jota kiusattiin ja syrjittiin, koska olin laihempi ja pidempi kuin muut tytöt ja koska en kulkenut "muodikkaissa" merkkivaatteissa. Voin sanoa, että vihasin koulua sydämeni pohjasta, se 9 vuotta oli yhtä helvettiä ja paras koulumuistoni on se, kun sain päästötodistuksen käteeni ja kuljin viimeisen kerran ulos koulun ovesta ajatellen, että mun ei tarvitse enää koskaan kulkea siitä

Oli mahtava tunne tajuta, että mä oikeasti selvisin hengissä :)
If we could start again, would that have changed the end?
Tuulitukka84
Poliisikoira Rex
Viestit: 265
Liittynyt: Pe Tammi 18, 2008 9:11 pm
Paikkakunta: In the middle of nowhere

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Tuulitukka84 »

Olin kiusattu milloin mistäkin syystä. En ollut hyviskään kuitenkaan.
Severin A
Jack Bauer
Viestit: 987
Liittynyt: Pe Loka 02, 2009 2:09 pm

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Severin A »

Koulukiusattu olin parisen kuukautta kunnes ns. käämit paloi ja annoin samalla mitalla takaisin kahdelle neljästä kiusaajasta. Ilmoitin asiasta koulun rehtorille ja kotona. Vuotta myöhemmin soitin samassa bändissä kuin nämä kaksi pahinta kiusaajaa :mrgreen:

En koskaan kuulunut pahiksiin/kiusaajiin. Toisinaan yritin sovitella tilannetta kiusaajien ja kiusatun välillä. Koulussani oli lopulta melko vähän näkyvää kiusaamista.
Älä oleta
jason666
Alibin satunnaislukija
Viestit: 66
Liittynyt: Su Heinä 08, 2007 12:52 pm

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja jason666 »

Ala-asteella kiusattu.
Yläasteella mä olin se totaalinen ulkopuolinen.
Ainoot kaks punkkaria koko koulussa siihen aikaan, mut eipä meitä juuri kukaan kyllä kiusannu.
Kiitos sukunimen, ja pienen kylän. Tiesivät kyllä ketä ollaan ja kenen kanssa vapaa aikamme hillutaan.. :lol:
Been there, done that, got the scars.
Saraneth
Armas Tammelin
Viestit: 76
Liittynyt: Pe Marras 11, 2011 9:20 am

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja Saraneth »

Ala-asteella olin kiusattujen puolustaja, en kuitenkaan kiusattu. Yläasteella punkkarityttö, suosittujen hyljeksimä (joka kylläkään ei haitannu yhtää!), en kiusattu enkä kiusaaja, ehkä väärinymmärretty...?
kaia
Neuvoja-Jack
Viestit: 583
Liittynyt: La Helmi 07, 2009 8:27 pm

Re: Koulukiusaus. Olitko hyvis vai pahis?

Viesti Kirjoittaja kaia »

Minä olin kumpaakin. Olin myös aika dorka.
Vastaa Viestiin