Ja tässä on jutun sarita pihlava,kertoo perheensä elämästä Ville Laakkosen ja viiden lapsen kans.komiasti pilattu lasten elämä huumeillä.
Löytyy facesta itse kertomasta näitä juttuja lukuisilla tunnuksilla tietenki,niinkö huumeveikoilla on aina.
https://www.facebook.com/sarita.j.pihlava
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5144 ... 21b1061701
"uorten väkivaltarikollisuus on ollut viime aikoina kovassa kasvussa. Uutisiin on noussut tapauksia, joissa alaikäiset ovat käyttäneet teoissaan raakaa väkivaltaa, esimerkiksi teräaseita.
Alaikäisten tapauksissa rikosoikeudelliset asiakirjat ovat usein salattuja, ja siksi käsitys tapausten taustoista jää usein pinnalliseksi. Nyt 15-vuotiaan tapon yrityksestä tuomitun pojan äiti kertoo, miten vaikeudet ovat kasautuneet sukupolvien ajan. Naisen nimi on muutettu tässä jutussa asian arkaluontoisuuden vuoksi.
– Meidän ongelmamme eivät alkaneet niin, että poikani olisi ollut väkivaltainen. Ne alkoivat jo paljon ennen lasteni syntymää, Sanni aloittaa.
Hän kertoo omasta lapsuudestaan 90-luvulla turkulaisessa rivitalolähiössä.
– Meillä oli ala-asteella huumevalistusta koulussa, ja opettaja näytti piirtoheittimeltä kuvia huumeidenkäyttövälineistä. Sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen, kun tajusin, että meidän kotona oli kaikki välineet, joita valkokankaalla näkyi.
Sannin kotona käytettiin heroiinia.
– Turussa oli jo silloin huumeongelma, mutta ei me pihan lapset koskaan puhuttu asioista mitään. Me vaan pyörittiin jaloissa.
Sanni alkoi kärsiä pakko-oireisesta häiriöstä jo lapsena.
– Mulla oli pakkomielle joka päivä koulun jälkeen etsiä kotona kaikki paikat, missä oli edellisenä päivänä ollut ruiskuja, neuloja ja huumeita. Toivoin aina, etten löytäisi mitään. Joka päivä sydämeni särkyi uudelleen, kun löysin käyttövälineitä ja huumeita.
Kuten monet muutkin, myös hän oli täysin vakuuttunut, ettei hän koskaan itse alkaisi käyttää huumeita. Toisin kävi.
– Aloitin 12-vuotiaana. 13-vuotiaana piikitin ensimmäisen kerran amfetamiinia äitini kavereiden kanssa.
Myöhemmin hänen äitinsä sai elämänsä parempaan kuntoon ja perusti uuden perheen. Siihen Sanni ei kuitenkaan enää pystynyt asettumaan.
– Muistan, kun äiti tarjosi minulle kyytiä kouluun. Minusta tuntui lämpimältä ja ajattelin, että hän välittää minusta sittenkin. Kyyti ei vienytkään kouluun vaan lastenkotiin. Yhteydenpito on ollut sen jälkeen vähäistä.
Parhaat muistot lastenkodista
Sanni sijoitettiin ensin Turkuun, sitten Nokialle ja sen jälkeen Espooseen nuorten päihdekuntoutukseen.
– Siellä nuoret pääsivät kunnolla tutustumaan käyttöjuttuihin. Vedettiin ketipinoreita nenään. Sieltä minut siirrettiin Pohjolakotiin eli Pokolle. Ekat pari kuukautta kapinoin, mutta kun oikeasti laitettiin rajat, en jaksanut taistella vastaan. Vaikka se oli ihan sairas paikka, mun elämän parhaat muistot on sieltä. Omaohjaajani Minnis oli ihana ja rauhallinen.
Sanni näkee rajojen asettamisen ehdottoman tärkeänä.
– Vaikka siellä oli paljon asioita väärin, oli se parempi kuin vankila. Jos edelleen olisi mahdollista toimia kuten ennen, vältyttäisiin siltä, että 15-vuotiaat ovat vankilassa.
Pian Sanni tutustui itseään viisi vuotta vanhempaan mieheen, joka käytti huumeita. Kun Sanni tuli raskaaksi, hän lopetti päihteet. Myös mies halusi lopettaa, mutta ei siinä onnistunut.
Ensin syntyi tyttö ja sitten poika. Pian suhde lasten isään kariutui, ja Sanni jäi yksin lasten kanssa.
– Retkahdin ja homma lähti heti käsistä. Yritin luoda sääntöjä, että en vedä enää kello kahden jälkeen. En kuitenkaan pystynyt pitämään säännöistäni kiinni.
Sanni itse oli vielä niin nuori, että hänen oma lastensuojelun jälkihuoltonsakin oli kesken. Kukaan ei puuttunut asioihin.
– Vihasin itseäni ja ajattelin, että lopetan ihan kohta. En uskaltanut pyytää apua, koska pelkäsin, että lapset otetaan pois.
Lopulta Sanni uskaltautui pyytämään Pohjolakodista tutulta Minnikseltä apua, ja hänet vietiin lapsineen perhekuntoutukseen. Kun huumeet jäivät pois, mielenterveysongelmat nousivat esiin. Sanni alkoi saada psykoosioireita.
– Hoidossa kohtasin ensimmäistä kertaa todellisuutta, enkä tiedä olisinko enää elossa ilman saamaani terapiaa. En silloin käsittänyt, että lapset olisi ehkä pitänyt silloin ottaa huostaan ja minun käydä ensin oma päihdehoito yksin. Olin täysin kykenemätön elämään ja olemaan lapsilleni läsnä.
Kun tukirakenteet purettiin ja Sanni sai oman asunnon, hän retkahti. Lapset vietiin laitokseen odottamaan sijoitusta perheeseen.
– Hajosin täysin, enkä tiennyt mitä tehdä. Olin aina ollut lasten kanssa.
Sanni kertoo, että hän pääsi tapaamaan lapsia, jos pystyi antamaan puhtaan huumeseulan. Lasten oleskelu vastaanottokodissa venyi puoleksi vuodeksi. Ensimmäinen perhe piti sisaruksia muutaman vuoden ja päätti sitten, etteivät he voineetkaan jatkaa lasten kanssa ja purkivat sijoitussopimuksen. Lapset siirrettiin takaisin lastensuojeluyksikköön.
– Oma elämäni oli pelkkää vetämistä. Tapasin miehen, jonka kanssa muodostui todella vaikea läheisriippuvuussuhde, johon kuului sairaalloista mustasukkaisuutta.
Vaikeiden vaiheiden jälkeen Sanni rimpuili irti suhteesta ja taisteli saadakseen elämästä uudelleen otteen.
– Hankin oman asunnon ja työharjoittelupaikan. Eräänä päivänä mies oli käynyt lukemassa tekstiviestejäni. Tilanne päättyi siihen, että mies ampui toista henkilöä päähän.
Uhri jäi henkiin, ja ampuja joutui vankilaan. Sanni hankki asianajajan, jonka avulla hän pääsi lastensa kanssa perhekuntoutukseen.
– Elämä oli normaalia. Pystyin olemaan käyttämättä, koska halusin lapset kotiin.
Vuoden kuluttua Sanni ja lapset asuivat yhdessä omassa kodissa.
”Tulkaa hakemaan lapset”
Ampumisen takia vankilaan joutunut mies soitteli Sannille.
– Palasimme yhteen, kun hän osallistui kaikkeen mahdolliseen päihdekuntoutukseen, mitä vankilassa oli mahdollista saada. Luulen, että läheisriippuvuuteni muodostui niin vahvaksi häntä kohtaan siksi, että hän oli ensimmäinen ihminen, joka hyväksyi minut. Tunsin, ettei hän hylkäisi minua.
Pian Sanni odotti ensimmäistä yhteistä lasta ja perheeseen ostettiin koiranpentu.
– Kun vankeus päättyi, hän muutti luoksemme ja sai työpaikan. Kaikki oli hyvin.
Pian syntyi toinen yhteinen lapsi ja sitten vielä kolmas. Vastassa oli kuitenkin vaikeita aikoja, joihin perhe ei osannut varautua.
– Kaikki alkoi vähitellen. Ensin paras ystäväni kuoli, enkä osannut käsitellä asiaa mitenkään. Sitten nuorin lapseni syntyi, ja muutaman päivän kuluttua isäni kuoli. Vanhimmat lapset alkoivat myös oireilla sitä, että pienet tarvitsivat niin paljon huomiota. He olisivat tietenkin tarvinneet kaiken jälkeen paljon enemmän.
Sanni alkoi pelaamaan, mistä seurasi taloudellisia huolia. Mies ratkaisi asian palaamalla huumekuvioihin.
– Yhtenä päivänä hän ei vaan tullut enää kotiin, eikä vastannut viikkoon puhelimeen. Olin hänestä täysin riippuvainen ja luulin, että kuolen niihin tunteisiin. Soitin lukuisia kertoja sosiaalipäivystykseen, että tarvitsen apua heti.
Sanni selitti viranomaisille, että mikäli hän retkahtaa, viisi lasta jää ilman vanhempia. Apua ei tullut.
– Tiesin, että en toista kertaa salaisia käyttämistäni vaan antaisin lapset heti turvaan, jos retkahtaisin.
Kului viikkoja ja lopulta Sanni retkahti.
– Soitin sosiaalipäivystykseen ja pyysin, että he tulisivat hakemaan lapset pois. Poliisit ja lastensuojelu tulivat ja veivät lapset. Se oli hirveintä, mitä olen tehnyt.
Laitoskierre alkaa
Pienet lapset sijoitettiin perheeseen, mutta isompien kohdalla edessä oli laitoskierre. Sisaruksia siirrettiin laitoksesta toiseen. Poliisi selvitteli Valtion lastenkodin tapahtumia, joissa epäiltiin, että Sannin tuolloin 13-vuotias poika pahoinpideltiin viiden lastenkodin työntekijän toimesta. Asia on syyteharkinnassa.
Vuosi sitten Turussa puukotettiin 14-vuotiasta nuorta puistossa. Sannin poika oli tuolloin 14-vuotias ja hänen epäiltiin olleen puukottaja. On myös mahdollista, että hän on ottanut alaikäisenä syyt niskoilleen.
– Poika päätettiin sijoittaa takaisin Turkuun, vaikka se oli maailman huonoin idea. Puukotusjutun jälkeen kukaan osallisista ei varmasti voinut kulkea ilman puukkoa, koska pelkäsivät kostoa.
Poika oli ehtinyt olla kaksi viikkoa Turussa, kun jokirannassa puukotettiin 17-vuotiasta nuorta. Tapahtumaa edelsi sekava tilanne, jossa esitutkinnan mukaan paikalle sattunut Sannin poika pahoinpideltiin usean nuoren toimesta. Poika puolestiin puukotti 17-vuotiasta. Hänet vangittiin ja tuomittiin lopulta törkeästä pahoinpitelystä. Oikeuskäsittely on edelleen kesken.
– Yritin tehdä edes jotain ja hakeuduin hoitoon. Ajattelin, että lapsistani huolehditaan, kun he ovat lastensuojelun vastuulla. Seuraavaksi kuulin, että poikani on jälleen vankilassa ja tyttäreni huumekämpässä, mistä kukaan ei edes etsinyt häntä.
Sanni haetutti tyttärensä pois huumekämpästä. Tyttö palautettiin lastenkotiin, mistä hän kuitenkin lähti heti uudestaan omille teille.
– Hän sanoi henkilökunnalle, että painaa palohälytystä, jos he eivät avaa ovia. Juuri huumekämpästä löydetty nuori päästettiin lähtemään omille teille.
Sanni keskeytti oman hoitonsa ja tuli tyttärensä luokse. Kumpikin pyysi, että heidät lähetettäisiin yhdessä perhekuntoutukseen. Se ei järjestynyt. Tyttö lähetettiin seuraavaan paikkaan, ja Sanni jäi asunnottomana käyttämään huumeita.
Velipuoli
Sannin 15-vuotias poika tuomittiin viime viikolla tapon yrityksestä kahden ja puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen. Uhri on pojan velipuoli, joka antoi Iltalehdelle luvan kertoa asian taustoista. Velipuoli kiistää, että tekijä olisi ollut Sannin poika.
Lue myös15-vuotias poika puukotti miestä kaulaan – Uhri paikkaili vammaa itse
Puukotus tapahtui asunnossa, jossa oli paljon ihmisiä. Hätäkeskukseen soitettiin kolme tuntia sen jälkeen, kun Sannin poika oli poistunut paikalta. Pojan saama tuomio ei ole lainvoimainen, vaan siitä on valitettu hovioikeuteen. Hovioikeus päästi pojan vapaaksi odottamaan tapauksen käsittelyä.
Lue myös15-vuotias poika iski lihaveitsellä miestä kaulaan Turussa – Uhrin mukaan hän itse aiheutti haavansa
Tätä artikkelia varten toimittaja seurasi Sannin ja hänen perheensä elämää useita kuukausia.
Sanni on hakenut asuntoa ja pääsyä päihdekuntoutukseen huhtikuun alusta saakka. Tällä viikolla Sanni sai tiedon, että hänelle myönnetään kuukauden mittainen päihdehoitojakso.
– Toivon, että tämä ylisukupolvinen päihderiippuvuus päättyisi. Tämä kaikki on pelkkää ajan haaskausta. Haluaisin tehdä elämässäni vielä jotain tärkeää. Jotain sellaista, mihin voisin joskus saada lapsenikin mukaan.