Helsingin yliopistoon suunniteltiin iskua, 2014

[holmesin haamu]

Se on yhä tänäkin päivänä kaikille arvoitus, miksi juuri minä valikoiduin silmätikuksi ja miksi ylipäätään jotkut kokevat tarvetta kiusata toisia palstalla joka on tarkoitettu vertaistuen tarjoamiseen.

Jos kirjoitat aktiivisesti mille tahansa nettipalstalle, niin aina on vaarana joutua "muiden kirjoittajien hampaisiin". Siihen riittää mikä tahansa vääräksi koettu mielipide tai pelkästään esillä oleminen. Mitä enemmän tiedoistaisi paljastuu joitakin heikkouksia/huonouksia, niin sitä todennäköisemmin joudut muiden kohteeksi. Joillakin ihmisillä on aina pakonomainen tarve kokea paremmuutta muihin nähden.

Eri asia on sitten siinä, että pitäisikö tuollaisia asioita ottaa mitenkään henkilökohtaisesti? Tai niidenkö takia täytyisi hyökätä muiden ja täysin sivullisten kimppuun?

[holmesin haamu]

no voisiko se olla vaikka se, että minä olin oikeussalissa syytettynä "vääränlaisena ihmisenä olemisesta"

Eiköhän ne syytteet tulleet ihan jostakin muusta kuin tuosta?

[holmesin haamu]

Ja vielä aikaisemmasta koulu-uhkauksesta: silloin ei todellakaan ollut mitään aikomusta toteuttaa mitään, vaan se oli ainoa tapa tuoda pahaa oloa esille. Minua syrjittiin myös lukiossa, en saanut yhtään kavereita, istuin välitunneilla yksin pihalla.

Ethän sinä voi pakottaa kenenkään olemaan kaverisi? Varmasti niitä sopiviakin ihmisiä löytyisi, jos et koko ajan yrittäisi keksiä tekosyitä siihen, että miksi olet kokenut mielestäsi hirveästi vääryyttä muiden taholta.

Mistä syystä edes kadehtia muita, jos et kerran lopulta halua ja voikkaan olla kukaan muu?

On kumma ettette kykene tässä asiassa asettumaan minun puolelleni, vaikka tältä palstalta saa lukea jatkuvasti miten rikollisten hyysäys ärsyttää ja uhreilla pitäisi olla oikeus hyvitykseen. Emmekö kannata pohjimmiltamme samoja asioita? Eikö oikeudenmukaisuus ole teille tärkeää, haluatteko itse pahaa ihmisille, joista ette vaan satu pitämään?

Tuo kommentti osoittaa sitä, että olet kyllä hieman edelleen sekaisin näissä asioissa.

Liioittelet omien kokemusten todellisuutta. Koska et pysty edes ajatuksen tasolla nimeämään ketään syyllistä pahalle olollesi, niin kuka tahansa kelpaa syylliseksi.

[holmesin haamu]

Länsimainen kulttuuri onkin oikeastaan maailman kaikista kulttuureista brutaalein sen takia, että täällä lapsille uskotellaan että elämässä menestyy kun on tunnollinen ja hoitaa velvollisuutensa ja kohtelee muita hyvin ja sitten saa kaikkea kivaa, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta ja kaikkien unelmat tullaan murskaamaan perusteellisesti 18-25 vuoden iässä.

Joillekin tapahtuu niitä todella ikäviä asioita ja jotkut sitten menevät vain muuten sekaisin. Vaikeaa sanoa, että kummasta tässä on kysymys...

Jatkossa varmaan tärkein kysymys on siinä, että kun tulet jälleen vapaaksi/olet vapaana niin jatkatko sekopäisten suunnitelmien tekemistä vai alatko miettimään jotakin muuta järkevää tekemistä? Ja jos ei hyväksyntää tule Suomesta, niin mikä estää muuttamasta muualle?

Kirjoituksistasi saa kuvan, että koko ajan mietit kuinka muut ovat sinua vastaan ja tämän takia pitää ajatella pahoja asioita "muille"(??). Valtaosalle ihmisistä ei ole mitään merkitystä sillä, että mitä teet tai olet. Haluatko tietoisesti hyökätä myös täysin syyttömien kimppuun, vaikka he eivät olisi tehneet mitään sinulle?

Hyvä esimerkki tuollaisesta järjettömästä hyökkäämisestä syyttömien kimppuun
löytyy tästä? Eipä tainnut tekijäkään jälkikäteen hyötyä teostaan yhtikäs mitään?

[NapalmLolita]

Olen iloinen että joku jaksaa kirjoittaa minulle asialliseen sävyyn, vaikka vääriä käsityksiä onkin.

Se on yhä tänäkin päivänä kaikille arvoitus, miksi juuri minä valikoiduin silmätikuksi ja miksi ylipäätään jotkut kokevat tarvetta kiusata toisia palstalla joka on tarkoitettu vertaistuen tarjoamiseen.

Jos kirjoitat aktiivisesti mille tahansa nettipalstalle, niin aina on vaarana joutua "muiden kirjoittajien hampaisiin". Siihen riittää mikä tahansa vääräksi koettu mielipide tai pelkästään esillä oleminen. Mitä enemmän tiedoistaisi paljastuu joitakin heikkouksia/huonouksia, niin sitä todennäköisemmin joudut muiden kohteeksi. Joillakin ihmisillä on aina pakonomainen tarve kokea paremmuutta muihin nähden.

Näinhän se juuri on, mutta a) onko näitä ihmisiä vain muutama prosentti tms. vai onko merkittävä osa ihmisistä sellaisia, että anonymiteetti tekee kiusaajan, ja b) pitäisikö tilannetta vain sietää ihan kuin kyseessä olisi joku pakonomainen reaktio jolle asianosaiset eivät voi mitään? Minusta mikään ei ole tuhoisampaa kuin ajatella niin, että kaikki ihmisten toisilleen aiheuttama kärsimys alkaen ihan vaikka maailmansodista ja päättyen tällaiseen jokapäiväiseen nettinaljailuun on "luonnonilmiö" jolle ei kukaan mahda mitään ja josta kukaan ei ole vastuussa. Ja jos oletamme (perustellusti) että suurin osa ihmisistä tykkää osallistua tällaisiin tuhokampanjoihin, niin eikö siitä seuraa että myöskään satunnaisen ammuskelun uhreista suurin osa ei olisi mitään viattomia uhreja, vaan tehneet elämässään sellaisia pahoja tekoja, että ansaitsevat siitä ankaran rangaistuksen, vaikkei teloittajalla olisikaan täsmällistä tietoa niistä?

Minä en yksinkertaisesti mahda mitään sille, että siitä tulee sanoinkuvaamattoman kamala olo, jos netissä on minusta henkilökohtaisesti loukkaavaa materiaalia, ja minulle on täysi arvoitus, miten kukaan mahtaa (nytkin on tehty ympäri nettiä keskusteluketjuja tästä jupakasta jossa minua haukutaan rumaksi ja iljettäväksi transuksi). Miten voi elää onnellista elämää tietäen, että ihmiset kaikkialla ympärillä voisivat repiä sinulta kurkun auki ilman mitään kunnon syytä jos laki ei sitä kieltäisi? Täällä Niuvassa minulle on ensimmäistä kertaa elämässäni sanottu, että olen mukava ihminen, ja ensimmäistä kertaa ikinä missään huolittu mukaan yhteisöön tasavertaiseksi jäseneksi. Ensimmäistä kertaa ikinä missään.

no voisiko se olla vaikka se, että minä olin oikeussalissa syytettynä "vääränlaisena ihmisenä olemisesta"

Eiköhän ne syytteet tulleet ihan jostakin muusta kuin tuosta?

Se on se kokonaisuus joka ratkaisee. Eli ensin yhteiskunta ajaa ihmisen niin ahtaalle ettei ole mitään muuta keinoa ulos kuin tällaisen erikoisemman itsemurhan yrittäminen. Ja sitten EDES SILLOIN kun salahanke tulee yhteiskunnan tietoon, yhteiskunta ei tee mitään korjatakseen tekemiään virheitä, vaan sysää kaiken vastuun uhrille (yksikään poliitikko ei ottanut minuun yhteyttä ja pyytänyt anteeksi, voitteko uskoa!). Se on aivan uskomatonta että minusta on väännetty se roisto tässä. Onko raiskattu nainenkin itse roisto eikä uhri? Olivatko Stalinin teloituttamat demokratiaa vaatineet toisinajattelijat itse roistoja eikä uhreja?

Kokonaisuutena siis kuvio ei eroa millään lailla siitä, että suoraan kiikutettaisiin keskitysleirille transsukupuolisuuden tai vääränlaisten yhteiskunnallisten mielipiteiden takia. Tähän on vain otettu muutama ylimääräinen välivaihe mukaan jälkien peittelemiseksi. Samaa laskelmoitua erilaisuuden hävittämistä vallanpitäjien taholta se on kuitenkin.

Ja vielä aikaisemmasta koulu-uhkauksesta: silloin ei todellakaan ollut mitään aikomusta toteuttaa mitään, vaan se oli ainoa tapa tuoda pahaa oloa esille. Minua syrjittiin myös lukiossa, en saanut yhtään kavereita, istuin välitunneilla yksin pihalla.

Ethän sinä voi pakottaa kenenkään olemaan kaverisi? Varmasti niitä sopiviakin ihmisiä löytyisi, jos et koko ajan yrittäisi keksiä tekosyitä siihen, että miksi olet kokenut mielestäsi hirveästi vääryyttä muiden taholta.

"Oikeus valita seuransa itse vaikka joku jäisi täysin yksin" on vähän samanlainen kuin "oikeus ahnehtia miljardien edestä mammonaa samalla kun Afrikassa nähdään nälkää ja kaukoidässä lapset elättävät perhettä tonkimalla roskiksia", sairaan yhteiskunnan kieroutunut käsitys. Tiedoksi muuten että lukio jonka kävin sijoittuu jatkuvasti yo-tulosvertailussa maan 30 huonoimman lukion joukkoon, siellä ei tosiaankaan opiskele mitään asiallisia nörttejä, vaan tyyppejä jotka tulevat kännissä kouluun jne. Ei sellaisesta porukasta vaan löydä samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. Enkä minä silloin ajatellut lähtökohtaisesti pahaa muista tai ollut vainoharhainen samalla tavalla kuin nyttemmin, tilanne on eskaloitunut vuosien mittaan kuten sanoin. "Kaverit" joita minulla oli yläasteella lopettivat yhteydenpidon yläasteen jälkeen, yksi laittoi viimeisenä koulupäivänä viestin että ei halua olla "iljettävän transun kanssa missään tekemisissä", muiden motiiveista ei ole mitään tietoa.

On kumma ettette kykene tässä asiassa asettumaan minun puolelleni, vaikka tältä palstalta saa lukea jatkuvasti miten rikollisten hyysäys ärsyttää ja uhreilla pitäisi olla oikeus hyvitykseen. Emmekö kannata pohjimmiltamme samoja asioita? Eikö oikeudenmukaisuus ole teille tärkeää, haluatteko itse pahaa ihmisille, joista ette vaan satu pitämään?

Tuo kommentti osoittaa sitä, että olet kyllä hieman edelleen sekaisin näissä asioissa.

Miten niin? En minä tuossa sanonut että koettu vääryys OIKEUTTAA koston asiaan liittymättömille, vaan nimenomaan että rikolliset pitäisi saada kunnolla vastuuseen, jotta uhreilla on paremmat eväät toipua. En minä olisi ikinä alkanutkaan suunnitella mitään iskua, jos nettikiusaamisen ja rakenteellisen väkivallan sijaan olisin joutunut jonkun "oikean" rikoksen uhriksi ja saanut tekijät vuosiksi vankilaan (ne muuten EI ole viiden eikä edes kahden tähden hotelleja vaikka kuka mitä väittäisi). Se on ihan eri tilanne toipua vaikka raiskauksesta tietäen, että raiskari kärsii nyt itse, kuin olla oman onnensa nojassa psykopaattien armeijoita vastaan yhteiskunnan kylmästi kääntäessä sinulle selkänsä.

Koska et pysty edes ajatuksen tasolla nimeämään ketään syyllistä pahalle olollesi, niin kuka tahansa kelpaa syylliseksi.

Pystynhän. Minullahan oli se lista, jossa oli kaikki minulle MERKITTÄVÄÄ pahaa (tekoja joiden tulisi oikeusvaltiossa olla rikoksia) tehneet, josta sitten laskin kuinka monta ihmistä pitäisi saada hengiltä että tilit olisivat tasattu. Anonyymeille kirjoittajille ei tietenkään voinut laittaa nimiä kun edes lukumäärä ei ole tiedossa.

Jatkossa varmaan tärkein kysymys on siinä, että kun tulet jälleen vapaaksi/olet vapaana niin jatkatko sekopäisten suunnitelmien tekemistä vai alatko miettimään jotakin muuta järkevää tekemistä?

En olisi suunnitellut yhtään mitään alunperinkään, jos olisin saanut elämäni kuntoon. Jos saan sen tämän hoidon myötä, niin en varmana suunnittele yhtään mitään vastaavaa enää. Mutta siinä on muillakin työnsä tehtävänä, en minä voi yksin kaikkea muuttaa.

Ja jos ei hyväksyntää tule Suomesta, niin mikä estää muuttamasta muualle?

Ei mikään. Olen sitä vakavasti miettinytkin. Suomi on todellakin niin poliittisesti, kulttuurillisesti kuin ilmastollisestikin harvinaisen viheliäinen paikka. Tällä hetkellähän meillä on tutkimusten mukaan Euroopan oikeistolaisin hallitus...

Kirjoituksistasi saa kuvan, että koko ajan mietit kuinka muut ovat sinua vastaan ja tämän takia pitää ajatella pahoja asioita "muille"(??).

En miettisi ellei se olisi välttämätöntä. Mutta jos joutuu elämään maailmassa, jossa jokainen vastaantulija voi leikata kurkkusi auki ilman mitään kunnon syytä, niin eihän sitä tosiasiaa voi lakata ajattelemasta ja leikkiä kaiken olevan hyvin.

Valtaosalle ihmisistä ei ole mitään merkitystä sillä, että mitä teet tai olet.

Valtaosa ei kuitenkaan myöskään halua auttaa minua selviämään ongelmistani. On kai sekin aggressiota, passiivis-aggressiivisuutta nimittäin.

Haluatko tietoisesti hyökätä myös täysin syyttömien kimppuun, vaikka he eivät olisi tehneet mitään sinulle?
[/quote]

En halua, ei vain ollut enää muita vaihtoehtoja.

Hyvä esimerkki tuollaisesta järjettömästä hyökkäämisestä syyttömien kimppuun
löytyy tästä? Eipä tainnut tekijäkään jälkikäteen hyötyä teostaan yhtikäs mitään?

Olen samaa mieltä tuon järjettömyydestä, koska tekijä oli niin nuori, ettei hän voinut vielä tietää, tuleeko elämä jatkumaan ikävänä loputtomiin. Minulla tieto oli, koska olin jo kokeillut kaikkia paikkoja joissa voisi olettaa olevan keskimääräistä avoinmielisempää porukkaa, "erikoisten nörttien" keskustelupalstoja, transsukupuolisten keskustelupalstoja ja yliopiston yhteiskuntatieteellistä. Toisaalta nyt taas täällä Niuvassa olen tullut kohdelluksi niin hyvin, että en tiedä kyllä enää yhtään...

[devil_doll]

Itse asiassa "lyöty lapsi lyö ja halattu lapsi halaa" ei ole aivan oikein tässä tapauksessa. Minun ongelmani on NIMENOMAAN se, että minulla oli ONNELLINEN lapsuus. Minua ei kasvatettu olemaan kova. Minulle sitä vastoin kerrottiin, että koska olin lahjakas ja ahkera koulussa, että minusta voisi tulla vaikka mitä. Ei kerrottu, millaista byrokratiahelvettiä ja perseiden nuoleskelua aikuisten ihmisten elämät oikeasti ovat. Ei kerrottu että poliisi ei ole rehdin kansalaisen paras ystävä jonka puoleen voi aina kääntyä jos on ongelmia jonkun kanssa. Jos olisin kasvanut väkivaltaisessa kodissa ja ilman unelmien rakentelua minun ei olisi tarvinnut aikuisiällä pidätellä itseäni turhien mielikuvien maailman parantamisesta lopettamalla paskan kierre takia tai koska olisin arkaillut tulevien menestymismahdollisuuksien riskeeraamista esim. rikosrekisterillä, ja olisin paljon onnellisempi ja toimintakykyisempi ihminen, vaikka välistä tinttaisinkin jotakuta.

Länsimainen kulttuuri onkin oikeastaan maailman kaikista kulttuureista brutaalein sen takia, että täällä lapsille uskotellaan että elämässä menestyy kun on tunnollinen ja hoitaa velvollisuutensa ja kohtelee muita hyvin ja sitten saa kaikkea kivaa, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta ja kaikkien unelmat tullaan murskaamaan perusteellisesti 18-25 vuoden iässä.

Minä olen itse käynyt tuollaisen samanlaisen kehityskulun ja ajatusketjun aikoinaan lävitse. Silti en ryhtynyt äärimmäisten keinojen puoleen kuten sinä. Mikä meissä on erilaista? No, ainakin se, ettei omassa nuoruudessani ollut nettiä, jossa olisi voinut tavata samoin ajattelevia ja saada vaikutteita muiden aiemmin tekemistä teoista lähes rajattomasti. Ehkä yksi ero meissä on myös, että minulla on erittäin voimakas sisäinen oikeudentunto ja oikeudenmukaisuuden vaatimus. Jos ihminen kostaa väärän kohtelunsa syyttömille, hän laskeutuu samalle tasolle omien kiusaajiensa kanssa. Kosto pitää kohdistaa oikeaan osoitteeseen ja sen tulee olla suuruudeltaan oikeudenmukainen, eli ei mitään tappamisia tms. pelkän sanallisen kiusaamisen vuoksi. Oletko samaa mieltä?

[NapalmLolita]

Jos ihminen kostaa väärän kohtelunsa syyttömille, hän laskeutuu samalle tasolle omien kiusaajiensa kanssa. Kosto pitää kohdistaa oikeaan osoitteeseen ja sen tulee olla suuruudeltaan oikeudenmukainen, eli ei mitään tappamisia tms. pelkän sanallisen kiusaamisen vuoksi. Oletko samaa mieltä?

Olen. Mutta tämä pätee vain ihanteellisessa maailmassa jossa kohtuullinen ja oikeaan osoitteeseen menevä kosto/rangaistus on mahdollinen. Entä kun se ei ole? Minulle se ei ole ollut, olen pyytänyt apuun poliisia joka on kieltäytynyt tekemästä mitään, vaikka kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen tunnusmerkit täyttyvät monessakin minusta kirjoitetussa tekstissä ja lääkäri joka kieltäytyy hoitamasta potilaansa vaivoja koska tämä ei ole töissä rikkoo kansalaisten yhdenvertaisuutta eli perustuslakia. Kuten sanoin, en olisi ikinä alkanut suunnitella tällaista, jos yhteiskunta olisi suostunut laittamaan minulle pahaa tehneet vastuuseen teoistaan. Edes osan niistä. Edes jotenkin. Mutta kaikkea minuun kohdistunutta sortoa ja syrjintää on katsottu läpi sormien.

Toinen pointti: entä jos minä olisin uhannut satunnaisten ihmisten joukon sijasta vaikka Päivi Räsästä ja muita sen tyylisiä fasistipoliitikkoja jotka kiistattomasti aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä lukemattomille viattomille? Olisiko oikeusistuin tai suuri yleisö nähnyt minut yhtään paremmassa valossa?

Ei minulla kyllä ole mitään sitä vastaan että ryhtyisin pahiksen sijaan antisankariksi joka rankaisee kovalla otteella väärintekijöitä. Mutta mitä minä itse siitä hyötyisin, kun suuren yleisön ja about kaikkien maailman oikeusistuinten silmissä oikeuden omaan käteen ottava ihminen on suurempi syyllinen kuin itse alkuperäisen rikoksen tehnyt.

[PaxCow]

Toinen pointti: entä jos minä olisin uhannut satunnaisten ihmisten joukon sijasta vaikka Päivi Räsästä ja muita sen tyylisiä fasistipoliitikkoja jotka kiistattomasti aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä lukemattomille viattomille? Olisiko oikeusistuin tai suuri yleisö nähnyt minut yhtään paremmassa valossa?

Se, että edustaa poliittisesti eri kantaa kuin sinä, ei tarkoita että olisi "kiistattomasti aiheuttanut tarpeetonta kärsimystä lukemattomille viattomille".

Mielestäni sinun kannattaisi pohtia, voiko hengen uhkaaminen olla ikinä hyväksyttävää - vaikka vihan kohde olisikin syyllistynyt omasta mielestä pahoihin tekoihin. Väkivallan perustelu kostolla ja uhrin aiemmilla pahoilla teoilla on filosofisesti ja moraalisesti köyhä ajatusmalli.

Aiemmin mainitsit, että satunnaisen ammuskelun uhreista "suurin osa ei olisi mitään viattomia uhreja, vaan tehneet elämässään sellaisia pahoja tekoja, että ansaitsevat siitä ankaran rangaistuksen". Tämä on todella hälyttävää tekstiä. On hyvä syy sille, miksi laki ei ole yksittäisten kansalaisten käsissä! Ihan jokainen ihminen on varmasti tehnyt elämässään jotain "pahaa", mutta sen vuoksi ei ketään pitäisi summamutikassa tappaa, ei ikinä. Jos hyväksyt tappamisen jonkin kuvitellun "pahan teon" vuoksi, teet todella synkän loikan äärimmäiseen pahuuteen. Tappaminen on peruuttamaton teko ja siinä riistetään kaikista tärkein asia.

Ei minulla kyllä ole mitään sitä vastaan että ryhtyisin pahiksen sijaan antisankariksi joka rankaisee kovalla otteella väärintekijöitä. Mutta mitä minä itse siitä hyötyisin, kun suuren yleisön ja about kaikkien maailman oikeusistuinten silmissä oikeuden omaan käteen ottava ihminen on suurempi syyllinen kuin itse alkuperäisen rikoksen tehnyt.

On erittäin hyvä, että suuren yleisön silmissä tappaminen on aina tuomittavaa ja suurin rikos.

Todella ikävä kuulla sinun kärsineen elämässäsi muiden ihmisten ilkeän käytöksen vuoksi. Se ei ole hyväksyttävää ja ymmärrän, että se voi aiheuttaa syvää tuskaa ja ahdistusta. Toivottavasti hoito auttaa ja näet, että pahan lisäksi maailmassa on myös paljon hyvää. Mielestäni on tärkeä huomata, että hyvän mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat ja positiiviselle kehitykselle on aina tilaa.

[Gilmour]

Kuinka tosissaan tässä suunnitelmassa loppuenlopuksi oltiin?
Entäs kiinnijääminen, oliko se suurikin pettymys, vaiko jopa jonkinasteinen helpotus?

[NapalmLolita]

Toinen pointti: entä jos minä olisin uhannut satunnaisten ihmisten joukon sijasta vaikka Päivi Räsästä ja muita sen tyylisiä fasistipoliitikkoja jotka kiistattomasti aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä lukemattomille viattomille? Olisiko oikeusistuin tai suuri yleisö nähnyt minut yhtään paremmassa valossa?

Se, että edustaa poliittisesti eri kantaa kuin sinä, ei tarkoita että olisi "kiistattomasti aiheuttanut tarpeetonta kärsimystä lukemattomille viattomille".

Ei se siitä johdukaan että on "eri mieltä kuin minä" vaan siitä, että toimii vastoin ihmisten tasa-arvoisuuden periaatetta ja muita oikeita periaatteita.

Mielestäni sinun kannattaisi pohtia, voiko hengen uhkaaminen olla ikinä hyväksyttävää - vaikka vihan kohde olisikin syyllistynyt omasta mielestä pahoihin tekoihin. Väkivallan perustelu kostolla ja uhrin aiemmilla pahoilla teoilla on filosofisesti ja moraalisesti köyhä ajatusmalli.

No miten sitten voidaan perustella se että iso osa maailman valtioista jakaa kuolemantuomioita? Ja onhan myös vankilaan laittaminen tietynlaista elämän pilaamista koska siellä ei ole mahdollisuutta useisiin mukavuuksiin ja huveihin mihin muilla ihmisillä on (ei ainakaan suomessa). Miten voidaan puolustella tällaista elämän pilaamista toisilta sen takia että tämä on joskus tehnyt jotain ei-toivottavaa, jos tappamista ei voida?

Omasta mielestäni juuri buddhalaistyyppinen ajatus, että vääryys on vain uhrin mielessä eikä oikeasti maailmassa, että jokaisen tulisi pidättäytyä kokemasta vihaa väärintekijöitä vastaan, on kammottava ja tuhoisa. Se ei toimi, koska ihmisen psykologia on mitä on, ja tässä asiassa asetun "luonnollisuuden" puolelle - se että suurin osa ihmisistä on luonnostaan ahneita ei oikeuta ahnehtimaan miljardiomaisuuksia samalla kun toiset näkevät nälkää, mutta se että suurin osa ihmisistä tuntee vihaa väärintekijöitä kohtaan oikeuttaa rankaisemaan näitä.

Aiemmin mainitsit, että satunnaisen ammuskelun uhreista "suurin osa ei olisi mitään viattomia uhreja, vaan tehneet elämässään sellaisia pahoja tekoja, että ansaitsevat siitä ankaran rangaistuksen". Tämä on todella hälyttävää tekstiä. On hyvä syy sille, miksi laki ei ole yksittäisten kansalaisten käsissä!

Miksi sitten aina valitetaan siitä, että poliitikot ja tuomarit eivät ota huomioon "kansan yleistä oikeustajua"?

Ihan jokainen ihminen on varmasti tehnyt elämässään jotain "pahaa"

Minä en. Jos olisin en olisi tässä tilanteessa. Minulta puuttuu tavallisten ihmisten kyky purkaa paineita satunnaisesti valikoituihin kohteisiin ilman estoja. Kun ihminen sitten tiedostaa, miten paljon hänen tilinsä ovat miinuksella, miten paljon enemmän paskaa hän on ottanut vastaan kuin jakanut itse, ihminen sekoaa kuten minä tässä.

mutta sen vuoksi ei ketään pitäisi summamutikassa tappaa, ei ikinä.

Ei ihannemaailmassa, kuten sanoin.

Jos hyväksyt tappamisen jonkin kuvitellun "pahan teon" vuoksi, teet todella synkän loikan äärimmäiseen pahuuteen.

Pahuus on teon vakavuus jaettuna motiivin vartenotettavuudella. Ne jotka ilman syytä (tai tekosyyllä kuten "se on päästään pipi" "se uhkailee fyysisellä väkivallalla") solvaavat toista ihmistä kuin vierasta sikaa, ovat paljon enemmän pahoja kuin ihminen, joka on henkisesti täysin loppu em. kaltaisten ihmisten takia ja päättää lähteä täältä vähän erikoisemmin.

Tappaminen on peruuttamaton teko ja siinä riistetään kaikista tärkein asia.

Aivan. Ja minä olen ollut itsetuhoinen koko sen ajan kun olen suunnitellut muiden tappamista. Jos olisin tappanut itseni hiljaksiin omassa asunnossani siksi etten enää kestä muiden ihmisten sikamaista, mielivaltaista, suorastaan hirviömäistä käytöstä minua kohtaan, niin kuka olisi tuomittu oikeudessa murhasta?

Ei minulla kyllä ole mitään sitä vastaan että ryhtyisin pahiksen sijaan antisankariksi joka rankaisee kovalla otteella väärintekijöitä. Mutta mitä minä itse siitä hyötyisin, kun suuren yleisön ja about kaikkien maailman oikeusistuinten silmissä oikeuden omaan käteen ottava ihminen on suurempi syyllinen kuin itse alkuperäisen rikoksen tehnyt.

On erittäin hyvä, että suuren yleisön silmissä tappaminen on aina tuomittavaa ja suurin rikos.

Ei se ihan noinkaan mene, koska suuri yleisö kannattaa kuolemantuomiota esim. pedofiileille.

Toivottavasti hoito auttaa ja näet, että pahan lisäksi maailmassa on myös paljon hyvää. Mielestäni on tärkeä huomata, että hyvän mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat ja positiiviselle kehitykselle on aina tilaa.

Mutta kun ei se paskan kierre lopu maailmasta siihen, että itse pidättäytyy pahanteosta. Ei edes 10 vuoden viiveellä. Mitä tälle asialle voi muka tehdä?

[NapalmLolita]

Kuinka tosissaan tässä suunnitelmassa loppuenlopuksi oltiin?

Vaikea sanoa. Olin erittäin tosissani niinä hetkinä kun koin voimakasta ahdistusta elämäntilanteeseeni liittyen mutta kuten oikeudessakin todettiin, nämä kohtaukset eivät ole ikinä kestäneet niin pitkään, että siinä ajassa olisi kerennyt mitään iskua kunnolla valmistelemaan saati toteuttamaan. Olen myös tehnyt kaiken voitavissani olevan sen eteen, ettei mitään tapahtuisi, kuten oikeudessa myös todettiin (kaiken paitsi kertonut itse poliisille, siis, tämähän ei voi olla mitenkään ainoa tapa yrittää ehkäistä rikoksen toteutuminen kuten syyttäjä ilmeisesti väitti).

Entäs kiinnijääminen, oliko se suurikin pettymys, vaiko jopa jonkinasteinen helpotus

Kiinnijääminen olisi ollut oikein hyvä juttu jos tämän valtion toiminnassa olisi mitään järkeä, eli jos silloin olisi alettu kunnon talkoot minun ja vastaavissa tilanteissa olevien ihmisten elämien kunnostamiseksi. Nyt kun näin ei ole, vaan vastuu koko sekamelskasta sysättiin yksin minun harteilleni syyllistäen "syntyjään häiriintyneeksi ihmiseksi", ja kun suomen vankiloissa harjoitetaan kidutusta monenlaisissa muodoissa*, on jälkipyykki vain lisännyt ihmisvihaani.

*Tapaan huomenna sosiaalityöntekijää jonka kanssa laadimme poliisille tutkintapyynnön Vantaan vankilassa ja Turun psykiatrisessa vankisairaalassa minuun kohdistetuista kidutuksenkaltaisista toimenpiteistä (alasti riisuttaminen useiden miespuolisten henkilöiden paikallaollessa, likaiseen selliin sijoittaminen, tavaroideni varastaminen ja roskiin heittäminen, kirjojen poisotto "rangaistuksena" ja tapaamisten perumisella uhkailu, yleinen tarkoituksellinen pyrkimys psyykeni murtamiseen jälkimmäisessä laitoksessa mm. haukkumalla pahaksi ihmiseksi ja vajaaälyiseksi ja sijoittamalla useiksi päiviksi täysin virikkettömään huoneeseen ilman perusteluja...) Mikäli taas tulee vastaukseksi "ei johda toimenpiteisiin", kuten pahoin pelkään, siitä ei tule seuraamaan mitään hyvää kenellekään. Minulla ei ole velvollisuutta antaa anteeksi ja katsoa läpi sormien kun "demokraattiseksi oikeusvaltioksi" itseään nimittävässä valtiossa harjoitetaan kidutusta ja viranomaiset selviävät kuin koirat veräjästä lähes mistä tahansa väärinkäytöksistä.

[Scruffy]

Paras selitys minkä keksin on ideologinen fanatismi, eli kun en jakanut muiden häiriiintynyttä mielipidettä siitä että transsukupuolisuus velvoittaa ihmisen hyväksymään kaikenlaisen sairaan touhun kuten pissakakkaleikit ja eläimiinsekaantumisen, niin minusta leimattiin joku "omien petturi" vähän kuin Neuvostoliitossa aikoinaan.

Outoa porukkaa. Itselläni muutamakin transu tuttavapiirissä eikä heistä kukaan ole kiinnostunut ulosteista ja saatikaan elukoista.

[NapalmLolita]

Kukaan ei näemmä osaa vastata esittämääni haasteeseen: miten paskan kierteen saa loppumaan maailmasta. Päädymme siis siihen että minä olen tässä asiassa ollut koko ajan oikeassa. Että ihmisluonto ei ole muuttunut minnekään sitten pimeän keskiajan, ja että minkään yrittäminen elämässä on turhaa, koska kaikki hienoimmatkin saavutukset voidaan tärvellä ja tuhota koska tahansa ilman mitään syytä. Itse en voi käsittää henkilöitä jotka esim. maailmansotien melskeessä tai juutalaisvastaisuuden ollessa suosittua kautta läntisen maailman saattoivat keskittyneesti tehdä tiedettä ja uskoa että ihmiset siitä viisastuvat. Itse olen tässä yrittänyt useampaan otteeseen opiskella jotain, mutta aina kiinnostus lopahtaa alkumetreillä kun ajattelen sitä miten turhaa se on tällaisessa maailmassa. Juuri äskenkin yritin päntätä edistyneemmän algebran sääntöjä mutta kun jatkuvasti takaraivossa kolkuttaa muistutus siitä, että mikään ei tule olemaan paremmin sitten kun osaan nämä niin miksi vaivautua...

[NapalmLolita]

Paras selitys minkä keksin on ideologinen fanatismi, eli kun en jakanut muiden häiriiintynyttä mielipidettä siitä että transsukupuolisuus velvoittaa ihmisen hyväksymään kaikenlaisen sairaan touhun kuten pissakakkaleikit ja eläimiinsekaantumisen, niin minusta leimattiin joku "omien petturi" vähän kuin Neuvostoliitossa aikoinaan.

Outoa porukkaa. Itselläni muutamakin transu tuttavapiirissä eikä heistä kukaan ole kiinnostunut ulosteista ja saatikaan elukoista.

Entä sadomasokismista tai itsensäpaljastelusta?

[Gilmour]

Kukaan ei näemmä osaa vastata esittämääni haasteeseen: miten paskan kierteen saa loppumaan maailmasta.

Ei millään.

Maailma on julma ja se on sitä (lähes) kaikille. Kaikki elää täällä maailman ehdoilla ja sillä siisti. Kaikki me upotaan joskus paskaan ja vaan osa nousee sieltä ylös.

Edistyneempi algebra ei uppoa ja sekin on pahan maailman vika, ihan oikeesti..

Mun ja monen muun opiskelujen syy ei ole maailman parannus, vaan ahneus. Ei kiinnostus alaa kohtaan, halutaan vaan tulevaisuudessa lisää. Joillekin se mitä halutaan lisää on raha, toisille valta ja osalle taas jotain muuta. Päätä ite. Suosittelen kokeilemaan joskus itsekkyyttä.

Ps. Oon yksi niistä, ketkä tuli kännissä samaiseen huonoon lukioon.
Ei oo helppoa ollut muillakaan.