Piina Intiassa
Pianonsoitonopettaja Mirva Pasma on vankeudessa Intiassa. Hänen epäillään osallistuneen srilankalaisten salakuljetukseen Eurooppaan. Uhkana on pitkä tuomio karuissa oloissa.
- Mirva Pasma vankilan tapaamishuoneessa. Kuvaamiseen oli Pasman lupa, mutta se täytyi tehdä vartijoilta salaa ja vaivihkaa kännykällä. (KUVA: TOMMI NIEMINEN / HS)
- Pasma_sekaisin.jpg (101.23 KiB) Katsottu 3259 kertaa
VARTIJA vinkkaa käsimerkin.
”Nyt mennään”, sanoo asianajaja
Prabhakar Tripathi.
Hän nousee odotustilan penkiltä, kävelee kymmenen metriä käytävää ja kääntyy kapeaan huoneeseen.
Ensimmäinen näky intialaisesta naisvankilasta on kuin alakuloisesta elokuvasta: seinän rappaus on lohkeillut, ja pinta on mustan lian ja homeen peitossa. Purkukuntoisen talon ikää on vaikea arvioida, mutta täytyy sen olla vähintään 50-vuotias.
- Tropiikin kosteus ei säästä taloja Intian Mumbaissa.
Bycullan naisvankilan tapaamishuoneessa on kuusi puhelinpaikkaa. Niissä ei ole yksityisyyttä. Naapuri on kosketusetäisyydellä, ja voi jopa kuulla hengityksen. Valvontakameran silmä tuijottaa katonrajasta, ja vartijat käyvät selän takana.
Tutkintavanki ja vieras eivät pääse kosketuksiin, vaan heidät erottaa samea pleksilasi ja kalterit. Keskustelua on tarkoitus käydä luuripuhelimilla.
Vankilan käytävältä tapaamishuoneeseen astuu nainen, jonka tunnistaa heti suomalaiseksi. Hän jää kaltereiden ja pleksin toiselle puolelle ja hätkähtää nähdessään asianajajansa lisäksi
Helsingin Sanomien toimittajan.
Mirva Pasma nostaa luurin ja sanoo siihen: ”Moiii.”
Pasma sanoo tienneensä, että olemme tulossa Bycullan naisvankilaan, mutta asianajaja ei ole kuulemma kertonut, milloin se tapahtuisi. Pasma on ilmoittanut etukäteen Tripathin välityksellä, että hän antaa Helsingin Sanomille haastattelun.
PASMA on nyt 59-vuotias. Hän on kerta kaikkiaan kurjassa tilanteessa, tutkintavankeudessa Intiassa. Häntä epäillään osallisuudesta srilankalaisten ihmisten salakuljetukseen Eurooppaan. Syytteitä ei ole toistaiseksi nostettu, mutta moni asia viittaa siihen, että niitä on tulossa.
Pasma on päällisin puolin tavallisen oloinen ikäisensä suomalaisnainen. Vankilassa hän on pukeutunut intialaistyyppisiin siviilivaatteisiin ja laskenut huivin hartioille, kuten osalla intialaisnaisista on tapana. Hän näyttää väsyneeltä ja apealta mutta fyysisesti muutoin melko normaalikuntoiselta.
Mitä sinulle kuuluu?
Pasma miettii hetken – ja vastaa sitten: ”Ei täällä asiat ole ihan hirveän huonosti.”
Hän sanoo, että jos vankeuden osaa ottaa oikein, niin Bycullan vankila on hyvin hauska paikka: ”Poliisitytöt ovat ihan mukavia.”
Ilme ja eleet kertovat, että Pasma ei puhu totta.
Hän myös myöntää sen heti ja sanoo, että hänen on vaikea puhua vankeudesta, koska hänellä on iäkäs äiti Suomessa. Hän ei haluaisi lisätä kenenkään muun kärsimystä.
Mutta pakko tästä kaikesta on kertoa, hän sanoo. Pasma haluaa tehdä selväksi Suomen viranomaisille ja diplomaateille, että Bycullan vankilassa on erittäin epämiellyttävää. Hän alkaa puhua kiihkeästi kuin yrittäisi minuutissa sanoa kaiken oleellisen. Hän tietää, että tällaisiin tapaamisiin on aikaa yleensä vain 20–30 minuuttia.
- ”Täällä rikotaan ihmisoikeuksia ihan järkyttävällä tavalla. Olen kerännyt pitkän listan tänne muistikirjaani.”
ALUEVANKILA sijaitsee Bycullan kaupunginosassa noin 20 miljoonan asukkaan Mumbaissa. Varttuneempi väki muistanee metropolin sen vanhalla nimellä Bombay. Kaupunki on hengästyttävä sekoitus talouskeskusta, viihdeteollisuutta, rikollisliigoja, köyhyyttä ja ihmiskohtaloita.
...
Vankilassa ei ole omia sellejä. Pasma sanoo nukkuvansa patjalla liikuntasalin tapaisessa tilassa 80 muun vangin kanssa, ”kuin sardiinipurkissa”.
- ”Täällä on alkeellista. Järjettömän alkeellista. Me emme pitäisi koiriakaan tällaisissa oloissa”, Pasma sanoo.
Eristyssellit ovat Pasman mukaan erityisen ahdistavia. Niihin tutkintavangit laitetaan ensimmäisiksi päiviksi, kun heidät tuodaan Bycullaan. ”Selli on ihan järkyttävä. Siellä on mutalattia eikä lakanoita. Pelkkiä vällyjä, joiden päällä nukutaan.”
PASMA on vankilassa Intiassa tavallaan yksinkertaisesta syystä, vaikka itse tapaus on monimutkainen.
Hän osallistui rikokseen Intiassa kesällä 2019. Tietoisesti. ”Tajuan, että se, mitä me teimme, ei mennyt kaikkien lakien mukaisesti”, hän sanoo.
Mutta aloitetaan alusta. Pasma on kotoisin Halikosta, joka kuuluu nykyään Salon kaupunkiin. Hän on työskennellyt jo vuosia lasten ja nuorten pianonsoitonopettajana Halikon musiikkiyhdistyksen kautta. Hänen nimellään löytyy edelleen osoite Halikon Puistokujalle. Eteläiseen Intiaan hän on tehnyt pitkiä lomamatkoja pari kertaa vuodessa koko 2010-luvun. Hän on monien tuntema henkilö pienessä ja ulkomaalaisten suosimassa Mahabalipuramin merenrantakylässä Tamil Nadun osavaltiossa.
Kesäkuun 26. päivänä 2019 Pasma sekä eräs Sri Lankan tamilivähemmistöön kuuluva 28-vuotias nainen saapuivat
Chhatrapati Shivajin kansainväliselle lentoasemalle Mumbaissa. He saapuivat erikseen mutta olivat samassa juonessa. Pasma kulki lähtöporttialueelle omalla nimellään olleen lentolipun kanssa. Kyseessä oli Lufthansan lento Frankfurtiin. Srilankalaisnainen taas saapui samalle lähtöporttialueelle lentolipulla, joka sekin oli Pasman nimissä mutta maan sisäiselle lennolle Ahmedabadiin. Näin 28-vuotiaan srilankalaisen ei täytynyt kulkea maastalähtötarkastuksen kautta, jossa syynätään tarkasti henkilön ja passin yhteensopivuus. Seuraavaksi Pasma piilotti lentoaseman naistenvessaan, aikakauslehden väliin, nimelleen kirjoitetut lentoliput ja nimelleen väärennetyn Ranskan passin, jossa oli 28-vuotiaan srilankalaisnaisen valokuva.
Samaan aikaan srilankalaisnainen piilotti toisen aikakauslehden väliin lentoliput Intian Ahmedabadiin – ja Pasma otti nämä liput itselleen.
Srilankalainen koetti nousta väärennettyjen papereiden avulla Frankfurtin-koneeseen. Lentoyhtiön työntekijöiden epäilykset kuitenkin heräsivät. Nainen pidätettiin jo portilla.
Samaan aikaan Pasma nousi Air Indian koneeseen, jonka määränpää oli Intian Ahmedabad. Koska Pasman nimi oli sekä srilankalaisnaisen väärennetyssä passissa että Pasman itse käyttämässä lentolipussa Ahmedabadiin, poliisi osasi odottaa häntä Ahmedabadin kentällä. Pasma pidätettiin välittömästi, kun kone oli laskeutunut. Pian hänet kuljetettiin Bycullan vankilaan.
Siitä lähtien Pasma on odottanut. Että häntä viimein kuultaisiin kunnolla. Että tutkintavankeutta käsiteltäisiin oikeudessa. Että hänen hakemuksensa vapaudesta takuita vastaan käsiteltäisiin.
...
PASMAN oma lausunto Mumbain poliisille on kirjattu 29. kesäkuuta 2019. Se on kirjoitettu käsin ja otsikoitu vain STATEMENT.
Lausunto on hätkähdyttävä. Pasma tunnustaa siinä kaiken – ja tavallaan enemmänkin. Hän kertoo matkustaneensa Intiaan yhteensä 18 kertaa sitten vuoden 2011. Hän on lausunnon mukaan myös opiskellut tamilin kieltä Pondicherryn yliopistossa, mitä syyttäjä pitää HS:n tietojen mukaan epäilyksiä lisäävänä tietona. Lausunnossa Pasma tunnustaa osallistuneensa 28-vuotiaan srilankalaisnaisen auttamiseen, jotta tämä voisi lentää väärennetyllä passilla Frankfurtiin. Sitäkin hätkähdyttävämpää on se, että samalla Pasma tunnustaa auttaneensa vuosina 2017 ja 2018 myös kolmea muuta srilankalaista muuttamaan väärennettyjen paperien avulla Eurooppaan.
Kaksi Pariisiin ja yhden Zürichiin.
Pasma myös antaa lausunnossa ymmärtää, että hän on ollut alusta lähtien tietoinen operaatioiden luonteesta. Hän kertoo saaneensa kustakin operaatiosta 1 500 euroa ja kulukorvauksia lentolipuistaan sekä asumisestaan Intiassa.
Käsin englanniksi kirjoitettu pitkä lausunto päättyy sanoihin: Annan yllä olevan lausunnon täydessä ymmärryksessä ja olen sen kanssa samaa mieltä. Olen myös antanut lausunnon omasta vapaasta tahdostani. Lopuksi on allekirjoitus sekä nimenselvennyksenä Miira Pasma 29.06.2019. (Pasman virallinen nimi on Miira Mirva Helena Pasma, mutta hän käyttää etunimeä Mirva.)
Todistajana lausunnon on allekirjoittanut joku Mumbain kansainvälisen lentoaseman rajaviranomainen. Nimikirjoitus on ongelmallinen, sillä siitä ei ainakaan suomalainen saa selvää eikä sen yhteydessä ole nimenselvennystä. Henkilö jää arvoitukseksi. Paperissa on pelkästään Intian maahantuloviranomaisten leima.
ASIANAJAJA Tripathi sanoo, että Pasma on uhri.
Toki se on myös Tripathin työtä. Puolustaa. Hän väittää, että Pasman poliisille antama lausunto on syyttäjäpuolen tekaisema ja ”täysin valheellinen”. Hänen mukaansa Pasma ei ole saanut edes lukea lausuntoaan – ja että allekirjoitus siihen on otettu häneltä väkisin. Todisteeksi Tripathi sanoo, ettei lausunnon käsiala ole Pasman, vaan jonkun muun.
Asia on kaiketi todennettavissa ammattimaisen käsialantunnistuksen keinoin, jos oikeusistuin Mumbaissa siihen suostuu. ”Tarina on syyttäjien luoma, sillä he yrittävät osoittaa tosiksi valheelliset syytteensä, joille ei ole minkäänlaisia asiakirjatodisteita”, Tripathi toteaa.
On kuitenkin ainakin yksi raskauttava asiakirjatodiste, jota sen enempää Pasma kuin hänen asianajajansakaan eivät kiistä. Se on Pasman henkilötiedoille väärennetty Ranskan passi, jossa on valokuva 28-vuotiaasta srilankalaisesta naisesta. Asianajaja näyttää kopiota passin henkilötietoaukeamalta. Väärennöksen jälki vaikuttaa varsin ammattimaiselta. On epäselvää, kuka väärennöksen on teettänyt.
Kuten sekin, missä määrin Pasma on ollut tietoinen siitä, minkälaisessa operaatiossa hänen henkilötietojaan käytetään.
- Onko Pasma ymmärtänyt, että kyse on mahdollisesti järjestäytyneestä eteläaasialaisesta rikollisuudesta?
Asianajajan mukaan Pasman henkilötiedot saatiin passiin huijaamalla ja vetoamalla inhimilliseen tarinaan ahdingossa olevista Sri Lankan tamileista. Taustatarina on sinänsä uskottava. Intian eteläpuolisen saarivaltion tamilit ovat pääosin hindulainen kansa, joka on ollut buddhalaisenemmistöisessä Sri Lankassa pitkään alistetussa asemassa.
Yli miljoona tamilia on jättänyt Sri Lankan vuoden 1983 jälkeen, jolloin alkoi 26 vuotta kestänyt sisällissota maan armeijan ja tamilien sissiliikkeen välillä. Sodassa kuoli YK:n arvion mukaan jopa 100 000 ihmistä, ja se päättyi vuonna 2009 tamilien LTTE-sissijärjestön täyteen tuhoon.
Sodasta lähtien tamilien massamuutto väärennetyillä papereilla muualle Aasiaan, Eurooppaan ja Kanadaan on näyttänyt kulkevan eteläisen Intian kautta. Intian poliisi on ratsannut Tamil Nadun osavaltiossa viime vuosina useita nyrkkipajoja, joissa väärennetään passeja.
INTIAN poliisi on nimennyt Pasman tapauksen epäiltyinä yhteensä neljä ihmistä.
Pasman ohella kaksi Sri Lankan kansalaista sekä 28-vuotiaan srilankalaisnaisen, joka yritti väärennetyllä passilla Saksaan. Poliisin pöytäkirjoissa on myös Pasman intialainen miesystävä, mutta tekstistä ei varmuudella selviä, onko hän yksi epäillyistä vai mainittu vain mahdollisena kuultavana.
Pasma sanoo, että miesystävä tiesi operaatiosta, mutta ettei tällä ollut mitään tekemistä operaation kanssa. ”Hän yritti päinvastoin koko ajan puhua minulle järkeä. Mutta omatuntoni ei vaan antanut minun vetäytyä siitä, kun tiesin tämän srilankalaistytön surkean elämäntarinan”, Pasma sanoo.
HS saa yhteyden miesystävään, joka vakuuttaa samaa.
Pasma on nyt epäiltynä osallisuudesta srilankalaisten salakuljetusyrityksiin myös vuosina 2017 ja 2018. Niihin liittyen Intian oikeuslaitos on vanginnut useita srilankalaisia, joiden joukossa on HS:n tietojen mukaan tamilimies, joka sai Suomesta poliittisen turvapaikan 1990-luvun alussa. Suomen tamiliyhteisöstä kerrotaan, että kyseisellä henkilöllä on huono maine yhteisön sisällä. Hän ei ole tiettävästi asunut vuosikausiin Suomessa.
Helmikuussa 2019 kyseinen srilankalainen pääsi takuita vastaan vapaalle Intiassa odottamaan mahdollisia syytteitä.
HS ei paljasta tapauksen epäillyistä kenenkään muun kuin Pasman nimen. Rikostapauksissa lehti julkaisee nimet vain silloin, kun niistä annetaan vähintään kahden vuoden vankeustuomio tai kun nimeämiselle on yhteiskunnallisesti merkittävä syy. Pasma sen sijaan antoi HS:lle haastattelun. Samalla hän antoi erikseen suostumuksensa nimensä ja vankilan tapaamishuoneessa otettujen kuvien julkaisuun.
”Katson, että suomalaisten tulee tietää, millaisia asioita Intiassa tapahtuu”, Pasma sanoo.
ETELÄ-INTIASSA Pasma on käynyt lähes koko 2000-luvun ajan.
Vuodesta 2011 lähtien hän kertoo olleensa Intiassa usein kymmenen viikkoa kesäisin ja kymmenen viikkoa talvisin, sillä hän kykeni järjestämään kaksi pitkää vapaata vuodessa.
Lähes poikkeuksetta Pasma on viettänyt aikaa pienessä Mahabalipuramin merenrantakaupungissa Tamil Nadun osavaltiossa. Länsimaalaisten suosimaa Mahabalipuramia Pasma kuvailee paratiisiksi. Kylä nousi maailmanlaajuisiin otsikoihin viime lokakuussa, kun Intian pääministeri Narendra Modi neuvotteli siellä Kiinan presidentin Xi Jinpingin kanssa.
Pasman kerrotaan tunteneen paljon ihmisiä Mahabalipuramissa. Hän vei toisinaan kylän lapsia uima-altaalle ja toi heille käytettyjä vaatteita Suomesta. Pianonsoitonopettajan velvollisuuksiaan hän hoiti antamalla soittotunteja Skype-nettipuhelimen välityksellä Suomeen.
Ei ole varmaa, houkuteltiinko Pasma salakuljetusoperaatioon Mahabalipuramissa vai jossain muualla Etelä-Intiassa. Eräs Pasman ja Intian tunteva ulkomaalainen arvelee, että vankila saattaa olla vielä siunaus Pasmalle, sillä sen avulla hän pääsee irti ”Intian mafian” otteesta.
Hän uskoo, että Pasma on joutunut joidenkin rikollisten intialaisten hyväksikäyttämäksi. Keskeinen kysymys onkin se, ketkä johtivat salakuljetusoperaatiota ja hyötyivät siitä taloudellisesti.
Mumbain poliisin mukaan 28-vuotiaan srilankalaisnaisen perhe maksoi tyttärensä salakuljetuksesta Eurooppaan yhteensä noin 17 000 euroa. Valtaosan rahoista poliisi uskoo päätyneen yhdelle epäillyistä srilankalaisista.
Pasma kiistää osallisuutensa muihin tapauksiin kuin viime kesäkuun operaatioon. Hän myös sanoo, ettei ole saanut 28-vuotiaan srilankalaisnaisen avustamisesta 1 500:aa euroa ja kulukorvauksia, kuten poliisi väittää.
”Ei minulle ole ollut tästä minkäänlaista taloudellista etua. En tarvitse sellaista. Taloudellinen tilanteeni Suomessa on erittäin vahva”, Pasma sanoo.
Hän sanoo toimineensa puhtaasti inhimillisistä syistä. Hän tutustui 28-vuotiaaseen srilankalaiseen Intiassa ja järkyttyi tämän kovasta kohtalosta.
Hän antaa ymmärtää osallistuneensa eräänlaiseen humanitaariseen operaatioon, jossa lakia rikottiin vain siksi, että se olisi moraalisesti oikein. Tai näin hän sen itse koki.
”Minulla on tunnetusti pehmeä pää ja pehmeä sydän.”
Pasma kertoo puolustaneensa ihmis- ja eläinoikeuksia jo vuosikymmeniä ja olevansa edelleen Amnestyn jäsen. Sillä tuskin on paljonkaan merkitystä intialaisessa oikeudessa, mutta tausta saattaa kertoa jotain Pasman motiiveista. Hänen väitteitään tukee ainakin hänen Facebook-sivustonsa.
Pasman päivitykset viime vuosilta käsittelevät pääosin eläinten oikeuksia, lihansyönnin vastustamista ja taloudellista tasa-arvoa. Niistä saa mielikuvan ihmisestä, joka edustaa vasemmistolaista ja vihertävää maailmankuvaa.
VANKILAVIRANOMAISET eivät päästä meitä tapaamishuoneen pleksilasin ja kaltereiden takaa varsinaisen vankilan puolelle.
Se on harmi. Vankilan olot olisi hyvä nähdä omin silmin.
Intialaismedia on kirjoittanut paljon Bycullan kurjista oloista. Viime vuosien kuohuttavin tapaus oli vuonna 2017, kun kuusi Bycullan vartijaa pahoinpiteli hengiltä intialaisen vangin. Se johti rajuihin vankimellakoihin.
Kyseisiä vartijoita kohtaan nostettiin murhasyytteet vuonna 2018, mutta tapaus on kesken. Eräs pahoinpitelyn silminnäkijöistä, brittiläinen tutkintavanki, teki itsemurhan Goalla syyskuussa 2019. Hän oli päässyt takuita vastaan vapaalle odottamaan oikeudenkäyntiään Intiassa.
Pasma on tietoinen kaikista näistä tapauksista, sillä niistä totta kai puhutaan vankilassa.
”Minua ei ole hakattu, ainakaan vielä”, Pasma sanoo.
”Sen sijaan englantilaista naista, joka teki itsemurhan, hakattiin paljon. Hän oli työväenluokkainen englantilainen ja sanoi vartijoille vastaan.”
Pasma sanoo, että hän koettaa välttää väkivallan riskin sillä, että hän toimii vankilassa yhteistyökykyisesti. Hän ei ryppyile eikä räyhää, vaan tekee sen, mitä käsketään.
Pasma antaa ymmärtää, että vankien pahoinpitely olisi vuoden 2017 kuolemantapauksen jälkeen vähentynyt. Hän tosin väittää, että vankilan henkilökunta käyttää joitakin vankeja apunaan ja saa heidät tarvittaessa pahoinpitelemään jonkun tietyn vangin.
Sen lisäksi ovat tietenkin vankilan yleiset olosuhteet. Ruuasta valitetaan. Heinäkuussa 2018 vankilassa oli tapaus, jossa 81 vankia vietiin sairaalahoitoon rajun oksentelun ja ripuloinnin takia. Oireet johtuivat koleran ehkäisylääkkeestä, jota vankilassa oli tarjoiltu.
PAHINTA on epätietoisuus, Pasma sanoo.
Hän ei kuulemma tiedä tarkalleen edes sitä, mistä kaikesta häntä epäillään. Sekin on vain arvailua, mistä syyttäjä tulee todennäköisesti syyttämään. Häntä ei ole kuulemma kuultu oikeudessa vielä kertaakaan.
Se on tosin jo tiedossa, että syyttäjä nostanee syytteitä ainakin Intian lain pykälä 370:n osalta.
”Se on tosi ikävä asia. Tosi vakava syytös”, Pasma huokaa.
Intian lakipykälä 370 käsittelee ihmissalakuljetusta. Se on vakava rikos. Osallisuudesta yhden ihmisen salakuljetukseen voi saada 7–10 vuotta vankeutta. Jos salakuljetettuja on useampia – kuten poliisi Pasman osalta väittää –, tuomiot kovenevat lähtökohtaisesti vuosilla.
”Se on täysin valheellinen syytös”, Pasma sanoo.
Poliisin esitutkintaraporteista selviää, että Pasmaa epäillään myös Intian lain pykälien 465, 468, 471, 419, 420 ja 34 osalta. Ne koskevat väärentämistä, viranomaisten erehdyttämistä ja väärän henkilöllisyyden käyttämistä.
Rikosoikeudellisesti vakavin pykälistä on kuitenkin 370. Siitä on todennäköisesti kiinni, kuinka hyvin tai huonosti Pasman lopulta käy.
VARTIJA vilahtaa taas selän takana hoputtamassa.
Tarkoitus olisi käydä Pasman kanssa tarkasti läpi se, millainen on päivärutiini Bycullan vankilassa – ja kuinka sen arjesta selviytyy täysijärkisenä. Mutta aika loppuu kesken. Neljänkymmenenviiden minuutin jälkeen vartijat häätävät meidät pois.
Vankilan normaali päivärytmi selviää Mumbai Mirror -lehdestä: Viideltä aamulla Bycullan vangit herätetään, ja kuudelta avataan ovet. Silloin 80 hengen nukkumasaleista pääsee sisäpihalle. Seitsemältä on aamiainen, joka koostuu pohasta eli yksinkertaisesta riisiateriasta ja teestä. Ulkomaalaisille tarjotaan erillisestä pyynnöstä vaaleaa pav-leipää.
Puoli yhdeltätoista on lounas: kaksi chapati-leipää, vihanneksia, riisiä ja linssikastiketta. Vankien lapsille annetaan lisäksi kananmunia. Iltapäivällä kolmelta on tee ja puoli viideltä illallinen, jonka sisältö on sama kuin lounaan.
Puoli seitsemältä illalla sammutetaan valot ja tulee hiljaisuus, sillä niihin aikoihin aurinko laskee Mumbain leveyspiireillä. Niin kesäisin kuin talvisin.
Intiassa sekä tutkintavankeudet että oikeudenkäynnit tuppaavat venymään. Epäillyn kannalta odotus voi kääntyä epäinhimillisen pitkäksi.
Pasma sanoo olevansa pettynyt Suomen Intian-suurlähetystön toimintaan. Hän kokee, etteivät diplomaatit ole olleet sitoutuneita aidosti auttamaan.
”He sanoivat, ettemme me voi juuri mitään tehdä. Että tämä on Intian oikeuslaitoksen asia”, Pasma sanoo.
Pasma myös väittää, että vankilan henkilökunta on jättänyt toimittamatta hänelle ainakin yhden paketin, joka on tullut Suomen lähetystön kautta.
Nämä ovat tosin vaikeita tilanteita myös Suomen valtiolle. Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön vastuuvirkamies Virpi Hanhikoski muistuttaa, ettei Suomen suurlähetystö voi sekaantua Intian poliisin ja oikeuslaitoksen tutkintaprosessiin. Lähetystö voi lähinnä tarjota vangitulle Suomen kansalaiselle tietoa esimerkiksi sopivista asianajajista Intiassa.
Intiassa asioita mutkistaa usein myös se, ettei lähetystö saa tutkintavaiheessa intialaisviranomaisilta juuri minkäänlaista tietoa yksityiskohdista.
Kuinka siis varmistaa, että Suomen kansalainen saa oikeudenmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn kohtuullisessa aikataulussa?
Ei mitenkään. Hallinto-oikeuden emeritusprofessori
Olli Mäenpää sanoo, että Suomi voi vain koettaa hienovaraisesti vaikuttaa hiljaisen diplomatian keinoin.
”Voidaan olla yhteydessä Intian ulkoministeriöön ja tehdä selväksi, että tapausta seurataan Suomessa”, Mäenpää sanoo.
”Mutta ei siinäkään voi alkaa oikein neuvoja antamaan.”
Jos Pasma saisi tuomion, hänellä olisi mahdollisuus hakea tuomion siirtoa Suomeen. Intia allekirjoitti vuonna 2018 Euroopan neuvoston sopimuksen tuomittujen siirrosta. Se mahdollistaa ensimmäisen kerran vankien siirron Intian ja Suomen välillä.
VARTIJA saapuu niskan taakse. Sävy, jolla hän pyytää poistumaan, ei jätä epäselvyyttä. Tapaaminen vankilassa on ohi.
”Nyt meidän on mentävä”, asianajaja Tripathi sanoo.
Mirva Pasma pyytää vielä, että Tripathi ottaisi asiakkaakseen erään toisen vangin, jolla ei ole kelvollista oikeusavustajaa.
Kysyn vielä Pasmalta, haluaisiko hän välittää jutun kautta Suomeen jonkun viestin tai terveiset – sillä muita reittejä se on varsin vaikeaa.
Hän havahtuu.
”Oikeasti tämä on tosi eläväinen paikka, jos täällä kärsii tuomiota”, hän sanoo, mutta sanojen loppu menee nieleskelyksi. Sitten se menee itkuksi.
Hän sanoo, ettei pysty nyt sanomaan kaikkea sitä, mitä haluaisi. Hän kertoo jättäneensä asianajajalleen kaksi kirjettä, joista toinen on suomenkielinen ja tarkoitettu äidille. Asianajaja Tripathi käy odotushuoneen puolella ja palaa pian mukanaan muovikassillinen käytettyjä naistenvaatteita. Hän on hankkinut ne Pasmalle, joka näyttää aidosti ilahtuneelta.
”Vien huomenna ylempään oikeusasteeseen hakemuksen, että saamme sinut takuita vastaan vapaaksi odottamaan oikeudenkäyntiä”, Tripahti sanoo.
”Vietämme joulua jo yhdessä.”
Hymy käy Pasman suupielessä ja katoaa. Hän nousee tuoliltaan, vilkuttaa pleksilasin ja kalterien takaa ja astelee tapaamistilasta vankilan puolelle.
Pasma sanoo katuvansa tätä kaikkea. Hänen iäkkäästä ja huonokuntoisesta äidistään ei ole enää matkustamaan Intiaan. Jos tässä huonosti käy, ei tyttärellä ole vuosikausiin pääsyä Suomeen.
Se on hyvin vaikea ajatus.
KAKSI viikkoa myöhemmin, joulukuun 11. päivänä, asianajaja Tripathi lähettää viestin. Hän kertoo, että oikeusistunto on peruttu.
Taas kerran.
Siinä oli tarkoitus käsitellä Pasman vapautumista takuita vastaan.
Kuulemiselle tullaan järjestämään uusi päivämäärä, Tripathi kirjoittaa.
Se siitä joulusta vapaudessa takuita vastaan. Tosin ei siihen tainnut kukaan uskoakaan. Intian oikeusjärjestelmä on kuuluisa ruuhkistaan ja kohtuuttomasta hitaudestaan. Viime heinäkuussa Intian ylemmissä oikeusasteissa oli yli 4,3 miljoonaa keskeneräistä tapausta. Niistä 1,6 miljoonaa oli jumittanut oikeudessa vähintään viisi vuotta.
Joulukuun puolivälissä ilmoitetaan, että Pasman seuraavan kuulemisen pitäisi olla ylemmässä oikeusistuimessa 9. tammikuuta 2020. Mutta ei siitäkään ole minkään valtakunnan varmuutta.
Asianajaja Tripathi voi vahvistaa tässä vaiheessa vain yhden asian. Sen, ettei päivämäärää ole vahvistettu.