Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Täällä on ollut puhetta nailonsukista, niin pieni asiaan liittyvä episodi. Yhdessä Suomen vankiloista kauan sitten Häkä- Enska ja toinen vanhempi vanki muistelivat yhteissellissä menneitä. Hymyn vire kasvoilla toinen sanoi; muistatko kun nailonsukkia tuli Suomeen. Muistan muistan, toinen vastasi. Ne olivat 50- luvun alkupuolella jostain syystä Suomessa kiellyttyjä, tai ainakin vaikeasti saatavia. Enska ja toinen olivat salakuljettaneet tai ostaneet salakuljettajalta sukkia, myyden niitä tarjoilijoille ym. Naiset olivat olleen hyvinkin tyytyväisiä, ja pyysivät tulemaan heidän luo kun tulee lisää. Toinen sanoi vielä Enskalle: Muistatko millaisessa paketissa olivat. Muistanpa hyvinkin; paketissa oli ruusun kuva.

Elokuvaohjaaja Teuvo Tulio myös salakuljetutti niitä Suomeen, jääden kiinni. Mutta Enska ja toinen mies olivat eri kaliberia. Enska sanoi joskus samassa sellissä missä tuo keskustelu käytiin, ettei hän valehtele koskaan. Joku sanoi: Et sä Enska koskaan valehtele. En, puhun aina totta. Kuitenkin mielentilatutkimuksessa todettiin Enskan olleen sairaalloinen valehtelija.
Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Never »

Ennen kuin Pasilan poliisitalo valmistui Stadilaiset rikoksesta epäillyt säilöttiin Aleksille Suurkirkoa vastapäätä sijaitsevaan taloon.Aleksi oli melkoisen karu mesta.70 ja 80 luvuilla siellä tuli vierailtua jokunen kerta.Siihen aikaan ei juuri puhuttu pidätetyn oikeuksista eikä höpisty ihmisoikeuksista jota varsinkin suvakit toitottaa tänä päivänä .Rikoksen uhreista ei sitten juuri väliä olekaan.Ennenvanhaan jokainen venkula tiesi mitä on odotettavissa jos kiinni jää eikä siitä valitettu.Turpaan tuli jopa juoppoputkassa ja se oli normijuttu.Haavat nuoltiin itsekseen ja viha poliisia kohtaan vain kasvoi.Itsekin olen lukemattomia kertoja saanut turpaani poliisien toimesta,joskus varmaan syystä,toisinaan vain siksi ettei kyttiä miellyttänyt
meikäläisen persoona.Aleksilta muistuu mieleeni erikoisesti ns.apinanäyttely.Eli mahd.rikollisen tunnistaminen .
Jouduit kirkkaasti valaistulle korkokkeelle 4-5 numeroiden muun tyypin kanssa ja sieltä pimeydestä tunnistajat sitten päättelivät kuka se konna oli.Kun pari viikkoa kaapissa olleena pesemättömänä,epäsiistinä ja häikäistynä sinut raahattiin näyttämölle 4-5 pidätettyä esittävien rikospoliisien seuraksi,ei ollut epäilystäkään kenet todistaja valitsi.
Asiasta toiseen,täällä joku kirjoitti että ennen tatuointeja oli vain linnankundeilla ja merimiehillä eikä esim yleiseen saunaan päässyt.Tämä on totta.Itse vanhana Vasiksella asuneena kerron lyhyen esimerkin.-70 luvulla eräänä kuumana kesäpäivänä päätimme Kurvin kundien kanssa lähteä Kumpulan maauimalaan.Tottakai olimme nauttineet hieman virvokkeita mutta todellinen syy sisäänpääsyn kieltämiseen oli että portilla sanottiin että herroilla on tatuointeja,ei voi pää sisään.
Ehkä se oli kuitenkin hyvä päätös,olihan siinä kurkussa tästä poikki tatuointia ym ei niin lapsille sopivaa.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 788
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti: To Marras 26, 2020 6:42 pm Täällä on ollut puhetta nailonsukista, niin pieni asiaan liittyvä episodi. Yhdessä Suomen vankiloista kauan sitten Häkä- Enska ja toinen vanhempi vanki muistelivat yhteissellissä menneitä. Hymyn vire kasvoilla toinen sanoi; muistatko kun nailonsukkia tuli Suomeen. Muistan muistan, toinen vastasi. Ne olivat 50- luvun alkupuolella jostain syystä Suomessa kiellyttyjä, tai ainakin vaikeasti saatavia. Enska ja toinen olivat salakuljettaneet tai ostaneet salakuljettajalta sukkia, myyden niitä tarjoilijoille ym. Naiset olivat olleen hyvinkin tyytyväisiä, ja pyysivät tulemaan heidän luo kun tulee lisää. Toinen sanoi vielä Enskalle: Muistatko millaisessa paketissa olivat. Muistanpa hyvinkin; paketissa oli ruusun kuva.

Elokuvaohjaaja Teuvo Tulio myös salakuljetutti niitä Suomeen, jääden kiinni. Mutta Enska ja toinen mies olivat eri kaliberia. Enska sanoi joskus samassa sellissä missä tuo keskustelu käytiin, ettei hän valehtele koskaan. Joku sanoi: Et sä Enska koskaan valehtele. En, puhun aina totta. Kuitenkin mielentilatutkimuksessa todettiin Enskan olleen sairaalloinen valehtelija.
Törmäsin Esnkaan pari kolme kertaa silloin kun hän jo lusi häkä tuomioitaan. Sekoili huolella. Ei viihtynyt oikein missään; anneksessa, kakolassa, taisi olla sukevallakin, sörkässä palikalla ja rundissa; joko poti vainoharhoja oikeasti tai sitten veti roolia melko hyvin?
Ukkohan oli kaivinkonekuljettaja vissiin oikealta ja ainoalta ammatiltaan.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti: Pe Marras 27, 2020 2:11 pm
Clarence kirjoitti: To Marras 26, 2020 6:42 pm Täällä on ollut puhetta nailonsukista, niin pieni asiaan liittyvä episodi. Yhdessä Suomen vankiloista kauan sitten Häkä- Enska ja toinen vanhempi vanki muistelivat yhteissellissä menneitä. Hymyn vire kasvoilla toinen sanoi; muistatko kun nailonsukkia tuli Suomeen. Muistan muistan, toinen vastasi. Ne olivat 50- luvun alkupuolella jostain syystä Suomessa kiellyttyjä, tai ainakin vaikeasti saatavia. Enska ja toinen olivat salakuljettaneet tai ostaneet salakuljettajalta sukkia, myyden niitä tarjoilijoille ym. Naiset olivat olleen hyvinkin tyytyväisiä, ja pyysivät tulemaan heidän luo kun tulee lisää. Toinen sanoi vielä Enskalle: Muistatko millaisessa paketissa olivat. Muistanpa hyvinkin; paketissa oli ruusun kuva.

Elokuvaohjaaja Teuvo Tulio myös salakuljetutti niitä Suomeen, jääden kiinni. Mutta Enska ja toinen mies olivat eri kaliberia. Enska sanoi joskus samassa sellissä missä tuo keskustelu käytiin, ettei hän valehtele koskaan. Joku sanoi: Et sä Enska koskaan valehtele. En, puhun aina totta. Kuitenkin mielentilatutkimuksessa todettiin Enskan olleen sairaalloinen valehtelija.
Törmäsin Esnkaan pari kolme kertaa silloin kun hän jo lusi häkä tuomioitaan. Sekoili huolella. Ei viihtynyt oikein missään; anneksessa, kakolassa, taisi olla sukevallakin, sörkässä palikalla ja rundissa; joko poti vainoharhoja oikeasti tai sitten veti roolia melko hyvin?
Ukkohan oli kaivinkonekuljettaja vissiin oikealta ja ainoalta ammatiltaan.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Enska ei vetänyt roolia, vaan Enska oli oikeasti mitä oli. Sellikaverit sanoivat, että Enska haisee. En itse ymmärrä näitä ketkä eivät käyneet pesulla. Aina niitä vankilassa kuitenkin oli. Sitten joku vietiin väkisten saunaan tai ainakin siellä suihkuun. Katsoimme yhdenkin kerran ikkunasta, kun tällaista omissa tuoksuissaan viihtyvää pamput vei pihan poikki saunaan. Ei ollut Häkä-Enska, vaan joku muu. Enska luuli, että vangit ovat Turun yliopistollisen keskussairaalan koekaniineja. Lisäksi kuulemma kaasua tuli selliin.

Tällaiset elävät kovissa peloissa. Siviilissä näillä on samanlaista. Yksi jo kuollut epäili, että oli jonkinlaisten "poliisien kätyrien" jahtaama. Epäili myös joka toista, jopa suurinpaa osaa ihmisistä vasikoiksi. Takana kasvikset ja vankilareissut. Moni vankilataustainen rauhoittuu iän myöten, paranoidiset pahentuvat.
RL11/6
Axel Foley
Viestit: 2166
Liittynyt: Pe Elo 07, 2020 9:53 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja RL11/6 »

Skitsofreniaan viittaavia oireita. Teotkin on mieleltään sairaan ihmisen tekosia, mutta mielisairaus ei ole ole syy sääliä. Mielisairaskin voi valita, mitä tekee. Tämmöisten tapausten vuoksi pitäisi olla olemassa kuolemantuomio.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Never kirjoitti: Pe Marras 27, 2020 11:16 am Ennen kuin Pasilan poliisitalo valmistui Stadilaiset rikoksesta epäillyt säilöttiin Aleksille Suurkirkoa vastapäätä sijaitsevaan taloon.Aleksi oli melkoisen karu mesta.70 ja 80 luvuilla siellä tuli vierailtua jokunen kerta.Siihen aikaan ei juuri puhuttu pidätetyn oikeuksista eikä höpisty ihmisoikeuksista jota varsinkin suvakit toitottaa tänä päivänä .Rikoksen uhreista ei sitten juuri väliä olekaan.Ennenvanhaan jokainen venkula tiesi mitä on odotettavissa jos kiinni jää eikä siitä valitettu.Turpaan tuli jopa juoppoputkassa ja se oli normijuttu.Haavat nuoltiin itsekseen ja viha poliisia kohtaan vain kasvoi.Itsekin olen lukemattomia kertoja saanut turpaani poliisien toimesta,joskus varmaan syystä,toisinaan vain siksi ettei kyttiä miellyttänyt
meikäläisen persoona.Aleksilta muistuu mieleeni erikoisesti ns.apinanäyttely.Eli mahd.rikollisen tunnistaminen .
Jouduit kirkkaasti valaistulle korkokkeelle 4-5 numeroiden muun tyypin kanssa ja sieltä pimeydestä tunnistajat sitten päättelivät kuka se konna oli.Kun pari viikkoa kaapissa olleena pesemättömänä,epäsiistinä ja häikäistynä sinut raahattiin näyttämölle 4-5 pidätettyä esittävien rikospoliisien seuraksi,ei ollut epäilystäkään kenet todistaja valitsi.
Asiasta toiseen,täällä joku kirjoitti että ennen tatuointeja oli vain linnankundeilla ja merimiehillä eikä esim yleiseen saunaan päässyt.Tämä on totta.Itse vanhana Vasiksella asuneena kerron lyhyen esimerkin.-70 luvulla eräänä kuumana kesäpäivänä päätimme Kurvin kundien kanssa lähteä Kumpulan maauimalaan.Tottakai olimme nauttineet hieman virvokkeita mutta todellinen syy sisäänpääsyn kieltämiseen oli että portilla sanottiin että herroilla on tatuointeja,ei voi pää sisään.
Ehkä se oli kuitenkin hyvä päätös,olihan siinä kurkussa tästä poikki tatuointia ym ei niin lapsille sopivaa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Never: "Turpaan tuli jopa juoppoputkassa ja se oli normijuttu.Haavat nuoltiin itsekseen ja viha poliisia kohtaan vain kasvoi.Itsekin olen lukemattomia kertoja saanut turpaani poliisien toimesta,joskus varmaan syystä,toisinaan vain siksi ettei kyttiä miellyttänyt
meikäläisen persoona.Aleksilta muistuu mieleeni erikoisesti ns.apinanäyttely.Eli mahd.rikollisen tunnistaminen ."

"Ns. apinanäyttely, Eli mahd. rikollisen tunnistaminen." Onko tunnistuspeili samaa? Viimeisen rikoksen yhteydessä oli maininta tällaisesta. Todistaja oli tunnistanut tunnistuspeilin kautta.

En muista yhtään tilannetta, että rikospoliisi olisi pidätettynä ollessa käyttänyt väkivaltaa. Juoppoputkaan viedessä oli poliisilla kovat otteet. Varsinaiset kovemmat otteet tapahtuivat yleensä juopumuksen takia kiinniottaessa. Joskus käsirysy poliisin kanssa, kuka oli vapaalla. Kun meni hakemaan asian tueksi lääkärintodistusta, siinä meni pipariksi. Kun lääkäri sai tietää toisen osapuolen olleen poliisi, lässähti into kirjoittaa mitään. Tuli korkeintaan asiaa vesittävä lausunto tätä rataa: Pieni nirhauma ja vähän punoitusta poskessä, joka paranee itsestään, lisäksi lattajalat.
Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Never »

Clarence,tämmöinen tunnistuspeili on minulle tuntematon.Apinanäyttely oli sitä että 5-6 tyyppiä seisoi numeroituna kuin missikilpailuissa kirkkaasti valaistulla korokkeella ja pimeydessä oli tunnistajat.Siis itse et nähnyt sieltä korokkeelta ketä siellä pimeydessä oli tunnistajana.Mielestäni oli epäreilua että että tässä ”ehdokasjoukossa” oli myös poliiseja.Itse tunnistin ”urallani” pari-kolme rivissä seisonutta konnaehdokasta poliisiksi.Siihen aikaan ei oikeus tarvinnut juuri todisteita,tunnistajan todistus riitti tuomioon.Kyllä parin viikon sellissä virumisen jälkeen yleisilme oli aika heikko,helppo oli ”tunnistajan” sanoa että varmaan se konna on tuo epäsiistin näköinen tyyppi.
En ole koskaan saanut rikospoliisilta turpaan,tämä tapahtui aina ns juoppoputkassa.Varsinkin asemapoliisi sekä ent.Hietsun kyttis kunnostautui.Nykyään sitä sanottaisiin pahoinpitelyksi,silloin ei ollut varmaan mitään videointia yms mitä nykyään.
Esim Lahdessa taisi poliisi joutua kuseen pidätetyn hakkaamisesta videon perusteella.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Never kirjoitti: Pe Marras 27, 2020 9:49 pm Clarence,tämmöinen tunnistuspeili on minulle tuntematon.Apinanäyttely oli sitä että 5-6 tyyppiä seisoi numeroituna kuin missikilpailuissa kirkkaasti valaistulla korokkeella ja pimeydessä oli tunnistajat.Siis itse et nähnyt sieltä korokkeelta ketä siellä pimeydessä oli tunnistajana.Mielestäni oli epäreilua että että tässä ”ehdokasjoukossa” oli myös poliiseja.Itse tunnistin ”urallani” pari-kolme rivissä seisonutta konnaehdokasta poliisiksi.Siihen aikaan ei oikeus tarvinnut juuri todisteita,tunnistajan todistus riitti tuomioon.Kyllä parin viikon sellissä virumisen jälkeen yleisilme oli aika heikko,helppo oli ”tunnistajan” sanoa että varmaan se konna on tuo epäsiistin näköinen tyyppi.
En ole koskaan saanut rikospoliisilta turpaan,tämä tapahtui aina ns juoppoputkassa.Varsinkin asemapoliisi sekä ent.Hietsun kyttis kunnostautui.Nykyään sitä sanottaisiin pahoinpitelyksi,silloin ei ollut varmaan mitään videointia yms mitä nykyään.
Esim Lahdessa taisi poliisi joutua kuseen pidätetyn hakkaamisesta videon perusteella.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vaikka tunnisturiviä ei omalla kohdalla ole ollut tarvis käyttää, on ollut muita metodeja. Ainakin kerran ennen kuulustelua minua esiteltiin eräälle itselle oudolle miehelle. Katseli minua pitkään. Ei puhuttu kumpikaan mitään. Kohta kun kuulusteltiin, selvisi, että äskeinen mies oli todistaja. Todistaja ei tunnistanut minua. Tapahtui joskus yli 40- vuotta sitten.
Tunnistuspeili ja sen kautta todistajan lausunto on kuulustelupöytäkirjoissa.

USA: ssa musta mies oli tunnistusrivissä käsiraudoissa. Ei lienee ihme, että todistaja löysi pian syyllisen.

Lahden putkapieksäminen on törkeydessään törkeä. Kuinka nämä hakkaajat voisivat olla muualla kunnon kansalaisia.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 788
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti: Pe Marras 27, 2020 10:14 pm
Never kirjoitti: Pe Marras 27, 2020 9:49 pm Clarence,tämmöinen tunnistuspeili on minulle tuntematon.Apinanäyttely oli sitä että 5-6 tyyppiä seisoi numeroituna kuin missikilpailuissa kirkkaasti valaistulla korokkeella ja pimeydessä oli tunnistajat.Siis itse et nähnyt sieltä korokkeelta ketä siellä pimeydessä oli tunnistajana.Mielestäni oli epäreilua että että tässä ”ehdokasjoukossa” oli myös poliiseja.Itse tunnistin ”urallani” pari-kolme rivissä seisonutta konnaehdokasta poliisiksi.Siihen aikaan ei oikeus tarvinnut juuri todisteita,tunnistajan todistus riitti tuomioon.Kyllä parin viikon sellissä virumisen jälkeen yleisilme oli aika heikko,helppo oli ”tunnistajan” sanoa että varmaan se konna on tuo epäsiistin näköinen tyyppi.
En ole koskaan saanut rikospoliisilta turpaan,tämä tapahtui aina ns juoppoputkassa.Varsinkin asemapoliisi sekä ent.Hietsun kyttis kunnostautui.Nykyään sitä sanottaisiin pahoinpitelyksi,silloin ei ollut varmaan mitään videointia yms mitä nykyään.
Esim Lahdessa taisi poliisi joutua kuseen pidätetyn hakkaamisesta videon perusteella.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vaikka tunnisturiviä ei omalla kohdalla ole ollut tarvis käyttää, on ollut muita metodeja. Ainakin kerran ennen kuulustelua minua esiteltiin eräälle itselle oudolle miehelle. Katseli minua pitkään. Ei puhuttu kumpikaan mitään. Kohta kun kuulusteltiin, selvisi, että äskeinen mies oli todistaja. Todistaja ei tunnistanut minua. Tapahtui joskus yli 40- vuotta sitten.
Tunnistuspeili ja sen kautta todistajan lausunto on kuulustelupöytäkirjoissa.

USA: ssa musta mies oli tunnistusrivissä käsiraudoissa. Ei lienee ihme, että todistaja löysi pian syyllisen.

Lahden putkapieksäminen on törkeydessään törkeä. Kuinka nämä hakkaajat voisivat olla muualla kunnon kansalaisia.
Sangen moni luonnehäiriöinen poliisi ja vanginvartija ovat osoittautuneet myös perheväkivallan harrastajiksi ja onhan niissä piireissä tapahtunut henkirikoksiakin jonkun sairaaloisen mustasukkaisen poliisin toimesta.

Mitä tulee tunnistuksiin, olen ollut kerran viimeisimmän reissun alkututkimus taipaleella juurikin Aleksilla. Ei minua viety mihinkään rivistöön, vaan kahden rikostutkijan kanssa Aleksin sisäpihalle, jossa käveleksimme samaan aikaan kun jostain ikkunasta 12 vuotiaalle ipanalle näytettiin, kuka noista oli se, joka keskellä päivää liikkui pojannassikan (ja tapahtumien) kulmilla jonkun kantamuksen kanssa. Rikiksillä oli puvun takit, itsellä farkut ja kesäpaita.

No tokihan nassikka "tunnisti" ja näin olin naulattu sinne kulmille. Asia poikkesi asiasta siinä mielessä, että keskellä päivää en ole ollut (ikinä) kantamassa mitään, etenkään kuumaa tavaraa ja toisekseen pojalle oli syötetty ja johdateltu vaikka mitä palturia.
Vituttihan se keskusrikospoliisia, kun eivät saaneet minusta otetta oikeastaan miltään kantilta ja todisteiden hakukin alkoi liikkua hämärän rajamailla. 17 vuorokautta ja siirto Nokalle, pääsin kuittaamaan, no kannattiko makuuttaa täydet :D (Tulihan niitä tuomioitakin sitten, liian monta tekoa, liian monta heikkoa lenkkiä).
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti: Su Marras 29, 2020 7:14 pm
Clarence kirjoitti: Pe Marras 27, 2020 10:14 pm
Never kirjoitti: Pe Marras 27, 2020 9:49 pm Clarence,tämmöinen tunnistuspeili on minulle tuntematon.Apinanäyttely oli sitä että 5-6 tyyppiä seisoi numeroituna kuin missikilpailuissa kirkkaasti valaistulla korokkeella ja pimeydessä oli tunnistajat.Siis itse et nähnyt sieltä korokkeelta ketä siellä pimeydessä oli tunnistajana.Mielestäni oli epäreilua että että tässä ”ehdokasjoukossa” oli myös poliiseja.Itse tunnistin ”urallani” pari-kolme rivissä seisonutta konnaehdokasta poliisiksi.Siihen aikaan ei oikeus tarvinnut juuri todisteita,tunnistajan todistus riitti tuomioon.Kyllä parin viikon sellissä virumisen jälkeen yleisilme oli aika heikko,helppo oli ”tunnistajan” sanoa että varmaan se konna on tuo epäsiistin näköinen tyyppi.
En ole koskaan saanut rikospoliisilta turpaan,tämä tapahtui aina ns juoppoputkassa.Varsinkin asemapoliisi sekä ent.Hietsun kyttis kunnostautui.Nykyään sitä sanottaisiin pahoinpitelyksi,silloin ei ollut varmaan mitään videointia yms mitä nykyään.
Esim Lahdessa taisi poliisi joutua kuseen pidätetyn hakkaamisesta videon perusteella.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vaikka tunnisturiviä ei omalla kohdalla ole ollut tarvis käyttää, on ollut muita metodeja. Ainakin kerran ennen kuulustelua minua esiteltiin eräälle itselle oudolle miehelle. Katseli minua pitkään. Ei puhuttu kumpikaan mitään. Kohta kun kuulusteltiin, selvisi, että äskeinen mies oli todistaja. Todistaja ei tunnistanut minua. Tapahtui joskus yli 40- vuotta sitten.
Tunnistuspeili ja sen kautta todistajan lausunto on kuulustelupöytäkirjoissa.

USA: ssa musta mies oli tunnistusrivissä käsiraudoissa. Ei lienee ihme, että todistaja löysi pian syyllisen.

Lahden putkapieksäminen on törkeydessään törkeä. Kuinka nämä hakkaajat voisivat olla muualla kunnon kansalaisia.
Sangen moni luonnehäiriöinen poliisi ja vanginvartija ovat osoittautuneet myös perheväkivallan harrastajiksi ja onhan niissä piireissä tapahtunut henkirikoksiakin jonkun sairaaloisen mustasukkaisen poliisin toimesta.

Mitä tulee tunnistuksiin, olen ollut kerran viimeisimmän reissun alkututkimus taipaleella juurikin Aleksilla. Ei minua viety mihinkään rivistöön, vaan kahden rikostutkijan kanssa Aleksin sisäpihalle, jossa käveleksimme samaan aikaan kun jostain ikkunasta 12 vuotiaalle ipanalle näytettiin, kuka noista oli se, joka keskellä päivää liikkui pojannassikan (ja tapahtumien) kulmilla jonkun kantamuksen kanssa. Rikiksillä oli puvun takit, itsellä farkut ja kesäpaita.

No tokihan nassikka "tunnisti" ja näin olin naulattu sinne kulmille. Asia poikkesi asiasta siinä mielessä, että keskellä päivää en ole ollut (ikinä) kantamassa mitään, etenkään kuumaa tavaraa ja toisekseen pojalle oli syötetty ja johdateltu vaikka mitä palturia.
Vituttihan se keskusrikospoliisia, kun eivät saaneet minusta otetta oikeastaan miltään kantilta ja todisteiden hakukin alkoi liikkua hämärän rajamailla. 17 vuorokautta ja siirto Nokalle, pääsin kuittaamaan, no kannattiko makuuttaa täydet :D (Tulihan niitä tuomioitakin sitten, liian monta tekoa, liian monta heikkoa lenkkiä).
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vuosikymmenten aikana on jollakin ollut sellaisia todistajia, meinaan suoraa puppua. Kun tekijällä on kiisto päällä, hän olisi joutunut tunnustamaan rikoksen, sillä todistaja ei puhunut totta. Se taas olisi merkinnyt tuomiota. Tuomio oli tullut silti.
Olin eri asiasta pidätettynä. Samalla kuulustelivat teosta, jota en todellakaan ollut tehnyt. Todistaja oli nähnyt minut puolentoista kuukauden aikajanalla naapurin pihalla. No, olin tietenkin ollut, sillä siinä talossa asui hyvä kaverini. Rikosta ei ollut tapahtunut, muuta kuin tämän hupsun todistajan omat houreet. Nuorenpana kun olin aika usein kiinni, alkoi noita Clarence siellä Clarence täällä höpinöitä olla liiaksikin. Muuan likka oli käynyt laitoksella kun oli todistaja jossain ei omassa jutussa. Kertoi nauraen, että jo rikospoliisin tiskillä oli näytetty kaverin ja minun kuva.
Muruhermanni
Alibin satunnaislukija
Viestit: 64
Liittynyt: Su Syys 27, 2020 12:40 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Muruhermanni »

Millaiset ruuat vankiloissa on nykysin? Kakolan rehuperunoita tuskin ja siel oli ainakin huonoimmat ruuat. Ouluhan oli kuuluisa kautta maan sen hyvästä leivästä.
Tracker
Theo Kojak
Viestit: 1192
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2015 9:13 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tracker »

Nostalginen Turku: Kakolan Annes

Kakolanmäen entisellä vankila-alueella on kunnioitusta herättäviä monumentaalirakennuksia, jotka kätkevät seiniensä sisään hyvinkin karuja tarinoita. Kakolanmäen länsirinteellä, osoitteessa Michailowinkatu 1, sijaitsee entinen Turun vankimielisairaala, joka graniittinen julkisivu jää mereltä katsottuna jylhän länsisellin vasemmalle puolelle. Laitoksen nimi muuntui sittemmin Turun psykiatriseksi vankisairaalaksi, jonka toiminnot siirtyivät muun vankilatoiminnan mukana Saramäkeen vuonna 2007.

Vankimielisairaalan syntyhistoria ajoittuu 1900-luvun alkuun. Venäjän keisari Nikolai II antoi vuonna 1904 käskyn, että mielisairaita vankeja varten pitää perustaa oma yksikkö osaksi vankilalaitosta. Asia oli kypsytelty sitä ennen viitisentoista vuotta. Rakennus valmistui vuonna 1908. Rakennusmateriaalina käytettiin Kakolanmäen omaa graniittia, eli kakoliittia. Itse rakennustyöt tekivät viereisen kuritushuoneen vangit.

Jo rakennusvaiheessa sairaalan lempinimeksi tuli ”Annes”. Lempinimi vääntyi rakennuspiirustuksissa olleesta latinankielisestä sanasta Adnex, joka taas tarkoittaa lisärakennusta. Vankimielisairaala aloitti varsinaisen toimintansa syyskuussa vuonna 1911. Vuonna 1925 se irtautui vankilasta omaksi hallinnolliseksi yksikökseen.

Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, Anneksessa oli yli sata potilasta samaan aikaan. Heille tehtiin mielentilatutkimuksia ja vaarallisuusarvioita. Anneksessa ei käytetty termiä ”vartija” lainkaan, vaan puhuttiin hoitajista. Laitoksen hoitometodit olivat alkuun aika alkeellisia. Sähköshokit olivat arkipäivää ja lääkkeet saavuttivat todellisen läpimurron vasta 1960-luvulla. Ensimmäisten vuosikymmenten kumipamput vaihtuivat myöhemmin tainnutusaseisiin. Anneksen hoitojen edistyksellisyyttä edusti puolestaan taideterapia.

Anneksen arki oli kuitenkin suhteellisen rauhallista, vaikka mahtuu sen pitkään historiaan myös ikäviä tapauksia. Talon ensimmäinen ylilääkäri Gustav Winqvist menehtyi henkirikoksen uhrina vuonna 1916, kun eräs potilas tempaisi rautapiikin hänen rintaansa. Lokakuussa 1982 Anneksessa syttyi kapina, jonka seurauksena kuusi vankia pääsi karkuun väkivaltaa käyttäen. Suurin osa karkulaisista saatiin kiinni parin päivän sisään, mutta kapinan pääjehu lymyili vapaudessa kolmen viikon ajan.

3000-neliöinen Annes on saneerattu luksuskuntoon 37:ksi erilliseksi huoneistoksi Museoviraston valvonnan alla. Sen seinien sisään pääseekin nyt yöpymään kuka tahansa turisti.

https://aamuset.fi/artikkeli/1613786178 ... olan+Annes
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tracker kirjoitti: Ti Joulu 01, 2020 9:44 am Nostalginen Turku: Kakolan Annes

Anneksen arki oli kuitenkin suhteellisen rauhallista, vaikka mahtuu sen pitkään historiaan myös ikäviä tapauksia. Talon ensimmäinen ylilääkäri Gustav Winqvist menehtyi henkirikoksen uhrina vuonna 1916, kun eräs potilas tempaisi rautapiikin hänen rintaansa. Lokakuussa 1982 Anneksessa syttyi kapina, jonka seurauksena kuusi vankia pääsi karkuun väkivaltaa käyttäen. Suurin osa karkulaisista saatiin kiinni parin päivän sisään, mutta kapinan pääjehu lymyili vapaudessa kolmen viikon ajan.

3000-neliöinen Annes on saneerattu luksuskuntoon 37:ksi erilliseksi huoneistoksi Museoviraston valvonnan alla. Sen seinien sisään pääseekin nyt yöpymään kuka tahansa turisti.

https://aamuset.fi/artikkeli/1613786178 ... olan+Annes
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
#" Lokakuussa 1982 Anneksessa syttyi kapina, jonka seurauksena kuusi vankia pääsi karkuun väkivaltaa käyttäen." Tracker.

Tuon kapinan henkilöt kiinnostavat itseä. Joku tuttu siinä oli, mutta mitkä olivat seuraamukset? Olisiko jollakin asiatietoa?

Uskon, että psyykenlääkkeiden vuosiluku on väärä. 1950 luvulla tulivat ensimmäiset neuroleptit, Largactil ym.
Muruhermanni
Alibin satunnaislukija
Viestit: 64
Liittynyt: Su Syys 27, 2020 12:40 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Muruhermanni »

Clarence kirjoitti: Ti Joulu 01, 2020 7:45 pm
Tracker kirjoitti: Ti Joulu 01, 2020 9:44 am Nostalginen Turku: Kakolan Annes

Anneksen arki oli kuitenkin suhteellisen rauhallista, vaikka mahtuu sen pitkään historiaan myös ikäviä tapauksia. Talon ensimmäinen ylilääkäri Gustav Winqvist menehtyi henkirikoksen uhrina vuonna 1916, kun eräs potilas tempaisi rautapiikin hänen rintaansa. Lokakuussa 1982 Anneksessa syttyi kapina, jonka seurauksena kuusi vankia pääsi karkuun väkivaltaa käyttäen. Suurin osa karkulaisista saatiin kiinni parin päivän sisään, mutta kapinan pääjehu lymyili vapaudessa kolmen viikon ajan.

3000-neliöinen Annes on saneerattu luksuskuntoon 37:ksi erilliseksi huoneistoksi Museoviraston valvonnan alla. Sen seinien sisään pääseekin nyt yöpymään kuka tahansa turisti.

https://aamuset.fi/artikkeli/1613786178 ... olan+Annes
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
#" Lokakuussa 1982 Anneksessa syttyi kapina, jonka seurauksena kuusi vankia pääsi karkuun väkivaltaa käyttäen." Tracker.

Tuon kapinan henkilöt kiinnostavat itseä. Joku tuttu siinä oli, mutta mitkä olivat seuraamukset? Olisiko jollakin asiatietoa?

Uskon, että psyykenlääkkeiden vuosiluku on väärä. 1950 luvulla tulivat ensimmäiset neuroleptit, Largactil ym.
Noista hatkaajista oli ainakin Lintula Raumalta ja Jouni Takkula. Takkula tappoi Lahdessa asianajajan ja Riksus keittiöllä toisen vangin sai pytyn mutta se purettiin ja joutui Niuaan.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rynnäkköryöstö ja kilikalijuttu. Taitaa nuokin olla vanhaa sanastoa? Tuskin ymmärrän juurikaan uutta sanastoa. Yksi mies sanoi, että vankilassa on ne oikeat voimailuopit. Ei todellakaan suurimmalle osalle pidä paikkaansa. Ne joille se pitää, yleensä kilpailevat tai muuten osaavat. On täällä sivilissäkin neuvojia ja jokaisella se ainut oikea systeemi. Vielä kun joku teki sen, se on heille Suomen laista seuraava.

En tiedä onko muilla ollut samaa. Ehkä Rundi voisi kuitata. Joskus viimeisen vankilareissun jälkeen näin aika usein unta, että olin pidätettynä ja aina tietyn kaupungin tietyssä putkassa. Joku kumman viehtymys noita on joskus muistella, mutta takaisin ei haluta.

Kilikalijutulla arvotararaliikkeen ikkuna rikki, ja kahmia tavaraa niin paljon kuin ehti. Kello- ja kultasepän liike. Tuskin enään onnistuu missään. Tavaran myynnissä oli sitten oma homma. Paremmat luukut eivät aina olleet tiedossa, silloin myytiin muualle. Joskus oli pussillinen kolikoita. Yksi vankilataustainen näki sen pussin, ja autostaan teki sokkotarjouksen. Hän antaa sen ja sen verran koko pussista. Emme suostuneet kauppaan. Ei nuo ole kerskaamisen arvoisia asioita ole, mutta kirjoitin vaan.

Tuossa 70- luvulla aktiiviaikana jo silloin vanha sanonta kun joku karkasi, vartijat sanoivat; lähti hyppyyn. Kun vaikka yksi karkasi, vartija huusi: Vanki karkaa!
Vastaa Viestiin