Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vankiloissa pelataan lottoa, sekä pimeää lottoa. Pimeän loton liikkeelle laittaja myi numeroita tiettyyn hintaan, ja maksua vastaan sai valita, ottaako yhden vai useamman numeron. Pimeän loton alkuunpanija ja kerääjä sai potista tietyn osan itselleen. Voittonumero pimeässä lotossa oli se, mikä tuli ensimmäisenä tuutista. Suljetussa talossa tavaralla ja avovankilassa rahalla. Korttia ei vankilassa saanut pelata, se oli jyrkästi kiellettyä. Silti vangit tekivät vaikka sokeripaketin pahvista kortit, että saivat pelata, milloin rahasta milloin huvista. Pamppu takavarikoi yksien kortit ja alkoi jo tuskastua ainaiseen samojen miesten hallusta olevien korttien takavarikointiin.
Hän sanoi miehille: Kätkekää edes paremmin seuraava pakka.

Muuan mies, en tiedä mikä häneltä oli vieteristä katkaissut sen viimeisen vivun mutta alkoi olla vauhti liian lujaa. Tyyppiä; siviilissä ja vankilassa ihmisten kiusana. Urheilullisesti lahjakas. Se hyve miehellä oli, että kun antoi jollekin anteeksi, se oli anteeksi annettu. Tämä risari oli noihin aikoihin vankiloiden heittopussi, jota nakeltiin talosta taloon. Milloin Sukevalle, Pelsoon ja sieltä Kakolaan, sieltä taas Hämeeseen jne. Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilassa oli naisia ja jonkun verran miehiä. Kaikki keskinäinen kontakti kielletty. Silti talossa oli vähintään kerran vuodessa häät.

Tämä risari oli suljetussa vankilassa ja laittoi loton vetämään. Silloin oli lottokupongissa kalkkeripaperi, ja sen toinen osa jäi pelaajalle. Mies sai tulokset lauantaina, jokerissa kaikki oikein, mutta onnettomuus; ei ollut laittanut ruksia kohtaan jossa oli ottaa osaa. Ukkoa jurppi, mutta pian se siitä. Pääsi eri vuosikymmenellä jossain välissä avotaloon. Laittoi taas pelit vetämään ja taas onnisti; ruksit olivat oikeassa paikassa ja jokerissa täyspotti. Raha poltteli missä se oli, ja siviili houkutti. Yksi linnanjätkä puliukko lähti hakemaan risaria taksilla. Avovankiloissa pystyi kävelemään hiukan kauempanakin, eikä haku tämän suhteen tuottanut vaivoja.

Myöhemmin tuomionsa jälkeen näin miestä siviiissä. Olin myyjänä ja pienessä maistissa hän tuli liikkeeseen. Tarjosin kahvit. Vaimo tuli myös sattumoisin käymään, ja risari sanoi heti: Esittele! Niin tein. Ei mennyt kovin kauaa kun hänestäkin puhuttiin menneessä aikamuodossa. Miehessä oli paljon hyvää ja ainesta. Häntä yritettiin auttaa, mutta ei. Kuin jokin vain vei ukkoa alemmaksi ja alemmaksi. Noihin aikoihin kuoli monia tenttuun, niin myös risari.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 783
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
La Loka 16, 2021 11:45 pm
Vankiloissa pelataan lottoa, sekä pimeää lottoa. Pimeän loton liikkeelle laittaja myi numeroita tiettyyn hintaan, ja maksua vastaan sai valita, ottaako yhden vai useamman numeron. Pimeän loton alkuunpanija ja kerääjä sai potista tietyn osan itselleen. Voittonumero pimeässä lotossa oli se, mikä tuli ensimmäisenä tuutista. Suljetussa talossa tavaralla ja avovankilassa rahalla. Korttia ei vankilassa saanut pelata, se oli jyrkästi kiellettyä. Silti vangit tekivät vaikka sokeripaketin pahvista kortit, että saivat pelata, milloin rahasta milloin huvista. Pamppu takavarikoi yksien kortit ja alkoi jo tuskastua ainaiseen samojen miesten hallusta olevien korttien takavarikointiin.
Hän sanoi miehille: Kätkekää edes paremmin seuraava pakka.

Muuan mies, en tiedä mikä häneltä oli vieteristä katkaissut sen viimeisen vivun mutta alkoi olla vauhti liian lujaa. Tyyppiä; siviilissä ja vankilassa ihmisten kiusana. Urheilullisesti lahjakas. Se hyve miehellä oli, että kun antoi jollekin anteeksi, se oli anteeksi annettu. Tämä risari oli noihin aikoihin vankiloiden heittopussi, jota nakeltiin talosta taloon. Milloin Sukevalle, Pelsoon ja sieltä Kakolaan, sieltä taas Hämeeseen jne. Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilassa oli naisia ja jonkun verran miehiä. Kaikki keskinäinen kontakti kielletty. Silti talossa oli vähintään kerran vuodessa häät.

Tämä risari oli suljetussa vankilassa ja laittoi loton vetämään. Silloin oli lottokupongissa kalkkeripaperi, ja sen toinen osa jäi pelaajalle. Mies sai tulokset lauantaina, jokerissa kaikki oikein, mutta onnettomuus; ei ollut laittanut ruksia kohtaan jossa oli ottaa osaa. Ukkoa jurppi, mutta pian se siitä. Pääsi eri vuosikymmenellä jossain välissä avotaloon. Laittoi taas pelit vetämään ja taas onnisti; ruksit olivat oikeassa paikassa ja jokerissa täyspotti. Raha poltteli missä se oli, ja siviili houkutti. Yksi linnanjätkä puliukko lähti hakemaan risaria taksilla. Avovankiloissa pystyi kävelemään hiukan kauempanakin, eikä haku tämän suhteen tuottanut vaivoja.

Myöhemmin tuomionsa jälkeen näin miestä siviiissä. Olin myyjänä ja pienessä maistissa hän tuli liikkeeseen. Tarjosin kahvit. Vaimo tuli myös sattumoisin käymään, ja risari sanoi heti: Esittele! Niin tein. Ei mennyt kovin kauaa kun hänestäkin puhuttiin menneessä aikamuodossa. Miehessä oli paljon hyvää ja ainesta. Häntä yritettiin auttaa, mutta ei. Kuin jokin vain vei ukkoa alemmaksi ja alemmaksi. Noihin aikoihin kuoli monia tenttuun, niin myös risari.
Kyllähän se ikitotuus on ollut ja pätee yhä, että jos tuota kierrettä jatkaa ja vauhdittaa aina päihteillä viimeistään siviilissä, jää elinvuodet todella lyhyiksi. Keski-ikä jopa niin alhainen kuin 40 - 50 vuotta.
Aikoinaan hörhöt saattoivat olla pidempi ikäisiä, koska olivat siviilissä niin lyhyitä aikoja, eivät ehtineet kuolla viinaan eikä korvikkeisiin. Nykyisin ehtii, koska aika paljon saa tehdä kolttosia ennen kuin häkki heilahtaa ja silti tuomiot paljon lyhyempiä kuin vanhojen lakien aikaan.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Nyt 20.10.2021 tuli dokumentti huutolaisista. Surkeita aikoja ollut. Yhden kaverini isä oli ollut huutolaisena. Myöhemmin yksi poika hänen lapsistaan oli nuoruudessaan vankilassa Suomessa ja Ruotsissa. Uskon, että Never ja Rundi ovat aikoinaan nähneet huutolaispojan, kenestä tuli ammatti- tai taparikollinen.

Aikoinaan Ville Huovinen oli huutolaispoika. Pienimmällä vuosimaksulla joku huusi itselleen Villestä orjatyövoimaa aina vuodeksi kerrallaan. Myöhemmin Huoviselle tuli tutuksi Pernasaari ja Kakola. Istui elinkautistaan yli 25- vuotta.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kahdessa varavankilassa olen ollut, ja toinen oli Naarajärven varavankila. Talossa oli tuolloin vielä kalterit ikkunoissa, oli avo- ja pönkäpuoli. Pönkäpuoli toimi sairaille vangeille. Kummassakin päässä oli kolikkopuhelin, ja yleisesti sovittua soittoaikaa vangeille oli 10 minuuttia maksimissaan. Samaan aikaan talossa istui ainakin kaksi nykyisin sarjamurhaajaksi luokiteltua vankia. Tuolloin heitä, eikä Suomessa ketään muutakaan nimitetty sarjamurhaajiksi. Sellaisia oli jossain kaukana, esimerkkinä 60- luvulla Bostonin kuristaja.

Pönkäpuolella oli isä ja poika samasta rikoksesta, alaikäiseen sekaantumisesta. En tiedä, oliko tapauksen uhri ollut kehitysvammainen, mutta samaa tyttöä olivat höylänneet. Samassa sellissä myös jo tutkintalaisena asuivat. Nykyään tällaiset vastenmielisyydet tuskin saisivat olla kerroksilla (?) Asuin Avo-osastolla ja koko talossa oli hiihtäjiä joka kelille. Yksi mies, lienee sairaalloisen mustasukkainen kuka oli aina puhelimessa. Vangit kutsuivat häntä nimellä Puhelinterroristi. Puhui avon puhelimeen sen 10- minuuttia, ja heti perään pönkäpuolella saman verran. Jos puhelinkoppi oli vapaa, oli ukko soittamassa. Käveli hermostuneena ja hilisteli kolikkoja taskussaan. En juuri jutellut äijän kanssa, mutta tokaisin: Meinaatko pirauttaa. Joo, sitä vois välillä soittaa ja käveli koppiin. Seuraavalla kerralla kun sanoin: Meinaatko kilauttaa, sai ukko raivarin. Kolmatta kertaa en kysynyt.

Olin 5 kuukautta tuomion lopusta tuossa talossa, joista liki viisi kuukautta liikaa. Helpompi oli suljetussa vankilassa kuin tuon aikaisella Naarajärvellä. Mutta se on historiaa. Kaksi kertaa kävi myymäläauto talon pihalla.

Oulun konsuli, kaksi kertaa rosvopytyssä ollut piti omaa kioskia Naaralla. Asuin vajaa kolme vuotta ennen Naaraa Oulun konsulin kanssa samassa sellissä. Kertoi saaneensa 500 markkaa kuukaudessa voittoa. Paisteli lettuja, myi limsaa ym ym, mitä vangit halusivat. Melko monta vuotta aiemmin eri vuosikymmenellä ja eri vankilassa yksi myi kovalla korolla tupakkaa ja mitä vain. Aski velaksi, ja kaksi takaisin. Oli pula-aika, ja talo sipissä. Katsoimme kamun kanssa toisia, ja menimme lahtelaisen puheille. Aski Norttia puoleksi ja kumpikin maksoi askin takaisin. Köyhällä ei ole aina vara valita. Tämä lahtelainen koronkiskuri käveli aina kongilla leveä hymy huulilla, ja kohdalle sattuessaan sanoi maireasti hiukan venyttäen: No, mitä Clarence. Samaan malliin kuin Amerikan mustat vankila elokuvissa. Aivan ok ukko, paitsi koron suhteen.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 783
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
To Loka 21, 2021 9:58 pm
Kahdessa varavankilassa olen ollut, ja toinen oli Naarajärven varavankila. Talossa oli tuolloin vielä kalterit ikkunoissa, oli avo- ja pönkäpuoli. Pönkäpuoli toimi sairaille vangeille. Kummassakin päässä oli kolikkopuhelin, ja yleisesti sovittua soittoaikaa vangeille oli 10 minuuttia maksimissaan. Samaan aikaan talossa istui ainakin kaksi nykyisin sarjamurhaajaksi luokiteltua vankia. Tuolloin heitä, eikä Suomessa ketään muutakaan nimitetty sarjamurhaajiksi. Sellaisia oli jossain kaukana, esimerkkinä 60- luvulla Bostonin kuristaja.

Pönkäpuolella oli isä ja poika samasta rikoksesta, alaikäiseen sekaantumisesta. En tiedä, oliko tapauksen uhri ollut kehitysvammainen, mutta samaa tyttöä olivat höylänneet. Samassa sellissä myös jo tutkintalaisena asuivat. Nykyään tällaiset vastenmielisyydet tuskin saisivat olla kerroksilla (?) Asuin Avo-osastolla ja koko talossa oli hiihtäjiä joka kelille. Yksi mies, lienee sairaalloisen mustasukkainen kuka oli aina puhelimessa. Vangit kutsuivat häntä nimellä Puhelinterroristi. Puhui avon puhelimeen sen 10- minuuttia, ja heti perään pönkäpuolella saman verran. Jos puhelinkoppi oli vapaa, oli ukko soittamassa. Käveli hermostuneena ja hilisteli kolikkoja taskussaan. En juuri jutellut äijän kanssa, mutta tokaisin: Meinaatko pirauttaa. Joo, sitä vois välillä soittaa ja käveli koppiin. Seuraavalla kerralla kun sanoin: Meinaatko kilauttaa, sai ukko raivarin. Kolmatta kertaa en kysynyt.

Olin 5 kuukautta tuomion lopusta tuossa talossa, joista liki viisi kuukautta liikaa. Helpompi oli suljetussa vankilassa kuin tuon aikaisella Naarajärvellä. Mutta se on historiaa. Kaksi kertaa kävi myymäläauto talon pihalla.

Oulun konsuli, kaksi kertaa rosvopytyssä ollut piti omaa kioskia Naaralla. Asuin vajaa kolme vuotta ennen Naaraa Oulun konsulin kanssa samassa sellissä. Kertoi saaneensa 500 markkaa kuukaudessa voittoa. Paisteli lettuja, myi limsaa ym ym, mitä vangit halusivat. Melko monta vuotta aiemmin eri vuosikymmenellä ja eri vankilassa yksi myi kovalla korolla tupakkaa ja mitä vain. Aski velaksi, ja kaksi takaisin. Oli pula-aika, ja talo sipissä. Katsoimme kamun kanssa toisia, ja menimme lahtelaisen puheille. Aski Norttia puoleksi ja kumpikin maksoi askin takaisin. Köyhällä ei ole aina vara valita. Tämä lahtelainen koronkiskuri käveli aina kongilla leveä hymy huulilla, ja kohdalle sattuessaan sanoi maireasti hiukan venyttäen: No, mitä Clarence. Samaan malliin kuin Amerikan mustat vankila elokuvissa. Aivan ok ukko, paitsi koron suhteen.
Kyllä oma kokemus ja näkemys oli aina, että kyllä suljettu vankila avovankilan eli kotiolot voittaa. Avoissa on aina "melusaastetta" eli liikaa hälinää ja pälinää. En viihtynyt suljetuissakaan vankiloissa avoilla. Halusin telkien taakse ja lusimaan :D :D :D

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Aikoinaan Keravalla opin soittamaan kitaraa. Siviilistä opittuna pohjana oli Talo nousevan auringon. Tuolloin oli soittavalta tapana kysyä; osaatko soittaa Talo nousevan auringon. Vanhalla talolla itäpäässä kun ovet olivat auki sen vähän aikaa, näytettiin toisille, mitä on opittu. Hyvä harjoituskappale aloittelijalle on Jukka Raitasen Vangin Toive.

Vasta vuosia myöhemmin sain hyvää oppia oikealta kitara- virtuoosilta. Hän soitti korvakuulolta mitä vain. Taloon tuli toinenkin huippu, ja kohta nämä kaksi soittelivat luvanvaraisesti pari tuntia aikana, kun kopit olivat jo kiinni. Nauhoittivat nuo ja mielelläni kuuntelin. Jälkimmäinen virtuoosi joutui kohta eri taloon, niin jatkoimme edellisen kanssa vanhaan malliin. Tuossa oppi samalla musiikin teoriaa. Yhden muun miehen kanssa meillä meni kaksi kappaletta hyvin yhteen. Soitin sooloa ja toinen komppasi. Sellissä oli sakkia, ketkä mielellään kuunteli. Komppaaja oli suu messingillä ja toisen kappaleen jälkeen hän sanoi: No niin Clarence, eiköhän se riitä jo.

Muulla kerralla ja eri sellissä soittelimme oppi-isän kanssa. Hän sooloa ja minä komppasin. Tuli kuuntelijoita ja olin hiukan itsekriittinen vähätellen soittoamme. Tähän kuitenkin vastasi silloinen aikansa nimimies kuin kaikkien puolesta: Sehän meni hyvin! Niin se varmaan meni, mutta kokemusta saaneena lisääntyi myös soittovarmuus.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 783
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Mitähän mahtaa soittaa tämä mies tulevat pitkät vuotensa. Vasta 9 takana. Mutta pitkä tulee olemaan loppuosakin...

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mur ... #gs.ecxbcz

Ei näytä hyvältä, mutta laitostuneena pärjännee vaikka ei soittaisi mitään muuta, kuin suutaan.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vaikea yhtälö, kun vankilassa ei jaksa olla, eikä siviilissä pärjää. Vielä vaikeampaa kun vika on aina toisissa, että elämässä tökkii.
Toiset oppii, toiset eivät opi koskaan.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joskus aikoja sitten joillakin vangeilla oli syvä epäluottamus vankilavirkailijoita kohtaan. Kansliapäähän kutsuttuna jotkut ottivat toisen vangin todistajaksi tilanteeseen. Itsellä ei ollut tarpeellista pyytää todistajaa, mutta ymmärrän hyvin näitä vanhan ajan vankeja. Siviilissä olen kyllä ollut todistajana asunnon vuokraajien puolesta. Vuokralaiset pitivät asunnon vuokraajaa epäilyttänä. Samoin autokaupoissa useinkin, ja jopa sairaalan ensiavussa joskus.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joskus aiheesta vietiin vankilasta vankilan Transitilla sairaalaan. Kovin olivat saattajat kaksi vartijaa penseitä ja epäileväisiä minun suhteen. Ei sinulla mitään ole, ollaan ennenkin viety poikia sairaalaan tutkimuksiin, mutta koskaan ei ole mitään löytynyt. Mitäpä tuohon sanoa, viisaille miehille. Sairaalassa tehtiin heti tutkimuksia ja otettiin kuvia. Pamput olivat vieressä hiljaa. Siinä oli useampi lääkäri ja yksi heistä sanoi: Tämä mies jää jokatapauksessa tänne ainakin yöksi. Pamput poistuivat ja olotilasta huolimatta koin erävoittoa.

Seuraavana päivänä operoitiin. Seuraava päivä ei ollut kaksinen, mutta alkoi asiat tasoittua. Kaikki alkoi mennä hyvin ja aloin kotiutua. Meni siihen asti hyvin, kunnes vartijan tympeä naama ilmestyi ovesta sairaalan huoneeseen. Tavarat kasaan ja kohti vankilaa. Saattajana olivat samat kaksi vartijaa. Ei ollut näillä nöyryyttä myöntää, että aiheesta olin sairaalassa. Sitä en tosin odottanutkaan.

Vuosia myöhemmin oli saatettu kaupunkiloma täysin erilainen. Loma-anomus oli hyväksytty ja olin vartijan saattamana kaupungin liikkeistä katsomassa lomalle lomavarusteita. Vartija oli lupsakka mies. Kukaan liikkeissä ei tiennyt asetelmaa, toinen on vartija ja toinen vanki. Sopivien vaatteiden löydyttyä vartija tarjosi omista rahoistaan pullakahvit liikkeen yhteydessä olevassa kahviossa. Sitten vankilan auto tuli ja saatettu kaupunkiloma oli loppu.

Tiukkameno
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Tunsitko C muuten olavi Niittykukkaa aikoinas, joku vuosi sitten näin ja heikossa hapessa oli. Sekotti ihan muuhun kaveriin, naamani hän tunsi mutta jutut oli mitä oli.
Helvetin hyvä tyyppi, tietysti en tuntenut aktiiviaikoinaan muttei se luonne mihinkään mee jos elämä viekin. Pari kirjaa kirjottanut eikä mitään paskaa.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tiukkameno kirjoitti:
Su Marras 21, 2021 11:40 pm
Tunsitko C muuten olavi Niittykukkaa aikoinas, joku vuosi sitten näin ja heikossa hapessa oli. Sekotti ihan muuhun kaveriin, naamani hän tunsi mutta jutut oli mitä oli.
Helvetin hyvä tyyppi, tietysti en tuntenut aktiiviaikoinaan muttei se luonne mihinkään mee jos elämä viekin. Pari kirjaa kirjottanut eikä mitään paskaa.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tiesin kyllä Niittykukan. Oltiin joskus Vaasan läänillä yhtäaikaa. Kirjan Riihimäestä hänen kirjoittamana olen lukenut. Mikä mielikuva jäi miehestä oli asiallinen kaveri.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 783
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ti Marras 16, 2021 6:09 pm
Joskus aikoja sitten joillakin vangeilla oli syvä epäluottamus vankilavirkailijoita kohtaan. Kansliapäähän kutsuttuna jotkut ottivat toisen vangin todistajaksi tilanteeseen. Itsellä ei ollut tarpeellista pyytää todistajaa, mutta ymmärrän hyvin näitä vanhan ajan vankeja. Siviilissä olen kyllä ollut todistajana asunnon vuokraajien puolesta. Vuokralaiset pitivät asunnon vuokraajaa epäilyttänä. Samoin autokaupoissa useinkin, ja jopa sairaalan ensiavussa joskus.
Itse en muista tapauksia omalta ajaltani, että konna olisi ottanut konnan todistajaksi terävässä päässä asioidessaan?
Oli varmaan kiinni pampuista ja virkailijoistakin, ovatko suostuneet sellaiseen.
Ennen aikaan vanki oli ensisijaisesti aina altavastaaja, tosin pienin eduin, että virkakirjeitä pystyi lähettämään; valituksia jne.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 783
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ma Marras 22, 2021 12:20 am
Tiukkameno kirjoitti:
Su Marras 21, 2021 11:40 pm
Tunsitko C muuten olavi Niittykukkaa aikoinas, joku vuosi sitten näin ja heikossa hapessa oli. Sekotti ihan muuhun kaveriin, naamani hän tunsi mutta jutut oli mitä oli.
Helvetin hyvä tyyppi, tietysti en tuntenut aktiiviaikoinaan muttei se luonne mihinkään mee jos elämä viekin. Pari kirjaa kirjottanut eikä mitään paskaa.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tiesin kyllä Niittykukan. Oltiin joskus Vaasan läänillä yhtäaikaa. Kirjan Riihimäestä hänen kirjoittamana olen lukenut. Mikä mielikuva jäi miehestä oli asiallinen kaveri.
Niittykukan kirjan muistan lukeneeni, ainakin osoittain.
Muuta siitä en jäänyt mieleen kuin kirjan alussa hassu luettelo, mitä ottaa vankilaan.
Tyyliin:
2 toppaa aromaa
Rizla paperia
termari
murukahvia
kirjekuoria, paperia
postimerkkejä...

Eikös sillä ollut vapaanjalan juttu jota oli lähdössä lusimaan - kirjassa.

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Never »

Niittykukka lusi 80-luvun pintaan Riksussa.Jotenkin muistelen että sen oikea etunimi olisi ollut Unto.Vai muistanko väärin?

Vastaa Viestiin