Vankilassa oloa ja kulttuuria

[L'amourha]

Vanhasta jutusta Rovaniemellä on herännyt kyselyä, laitan tähän alku-uutisen Hesarista.
Tapahtuma-aika oli 3.1.1975. Kylkiäisenä uutinen varusmiehen ammuskelusta Vaasassa.

HS 05.01.1975.jpg (183.18 KiB) Katsottu 4335 kertaa

Kuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-

[Clarence]

Kiitos L'amourha mielenkiintoisesta postauksesta. Olin Auvo Salmen kanssa yhtä aikaa vankilassa ja juttelu- tuttu mies. Olin tuolloin Oulun lääninvankilassa jonkun aikaa. Salmi asui samalla kongilla samassa sellissä Dookumin kanssa. Kumpikin aina tervehti kohdille tultuaan. Ulkomaalaisia vankeja Suomen vankiloissa oli noina vuosina aika vähän, verrattuna nykyaikoihin. Taisinpa istahtaakin ovien auki ollessa Auvon sellissä vaihtamassa pari sanaa. Vankilassa hiljainen nuori mies, kuka pihalla yksikseen käveli rinkiä. Panin merkille, että Salmi oli luonnostaan riskin näköinen. Puntteja hän ei nostellut, ja kysyin miksi et nostele. En muista millainen tuomio hänellä oli, sen vain, että 4 vuotta tai jonkun verran yli. En myöskään muista millä rikosnimikkeellä hänet tuomittiin. Dookumilla oli täyttä ymmärrystä vaille 6 vuotta. Hän kiisti koko ajan tappaneensa ketään

Noihin aikoihin oli "muotia antaa taposta täyttä ymmärrystä vailla 6 vuotta". Nykyään on kriteerit tiukentuneet ja syyntakeisena saa jopa murhasta samoilla kriteereillä elinkautisen, mitä ennen tuo 6 vuotta. Kohta olin toisella puolella Suomea vankilassa. Auvo pääsi siviliin, oli siellä kolme vain vähän aikaa, ja taas henkirikos, tällä kertaa hänen isä. Tuosta joutui Niuaan. -78 syksyllä erään kaupungin kirjastossa sanomalehdestä luin, että Salmi oli karannut. Puhuivat, että Ruotsiin. Mikä on oma tieto, niin olisi pärjännyt siviilissä.

Tämä Reijo Oikarainen ei ollut miteenkään tuttu, mutta tapaukseen liittyy muutakin, ei tosin rikollista. Ennen kun Oikarainen meni rauhoittelemaan, oli tarkoitus yhden vankilataustaisen mennä rauhoittamaan riehujaa. Tämä kaulaa myöten tatuoitu Pokke oli antanut halukkaamman Oikaraisen mennä. Lopputulos onkin L'amourha,n lehtileikkeessä. 80- luvulla oli jotain Krimin leirejä vangeille. Ajelimme Lahden keskustassa ja huomasin kun Pokke jonkun muun kanssa käveli kadulla. Ajoimme kuitenkin ohi, ett´ silleen.

[Clarence]

Heräsi mielenkiinto aloittaa mielentilatutkimuksesta tuon Poliisi ryösti pankin Sipoossa jutun tiimoilta. DL kertoi ketjun alkopulella, että poliisi olisi jättänyt takin vartioimattoman naulakkoon, ja taskusta olisi viety poliisin virkamerkki ja virka-ase.

Ainakin kun omaa kallon sisäistä toimintaa tutkittiin, siinä on testiä jos toistakin. Asiaan kuuluu myös haastatteluja. Eräs tuttavani kertoi omasta tutkimuksesta kaameita. Kysyin oliko lavastettua härnäämistä. Hän sanoi, ettei siellä tarvitse lavastaa. Hän myös toivoi, että sinne tehtäisiin ylemmältä taholta yllätysratsia. Toinen kertoi, että siellä ei tunne olevansa edes ihminen.

MMPI testissä kyseltiin 400 tai 500 kyllä tai ei kysymystä, joihin vastaajan tuli vastata kyllä tai ei. Laitan ennen varsinaista asiaa joitakin siinä olleita kysymyksiä. Haluaisitko olla urheilutoimittaja, oletko maannut saman sukupuolta olevan kanssa, jos lompakkosi varastetaan, onko syy sinun vai varkaan, täytyykö sopia miten tapahtuma kerrotaan ennen virkavallan paikalle tuloa ja ne 400 tai 500 muuta kysymystä. Tuo testi tulkitaan ja siitä psykiatri ja psykologi huomaa onko vastaaja psykoottinen, neuroottinen vai persoonallisuushäiriöinen tai diagnoosia ei saada. Myöskin älykkyys ja psyykkeen rakenne huomataan testissä MMPI.

Tämä kun jättää lompakon yleiselle paikalle ja se varastetaan, onko syy varkaan vai lompakon jättäjän? Jokaisen kysymyksen kohdalla ainakin itselle tuli mielikuva jostain tilanteesta. Asia ei ole niin ykspiippuinen mitä annetaan ymmärtää. Suomen rikoslain mukaan syy on lompakon ottajan. Venäjällä taas jättäjän. Tuossa Sipoon pankkiryöstäjä oli jättänyt takkinsa vartioimatta johonkin kuppilaan, takin taskussa poliisin virkamerkki ja virka-ase jotka olivat varastettu. Tässä tapauksessa asia on mielestäni takin jättäjän vika. Jos jossakin juoppo kämpässä joku Arska vie arvokkaan 18 kar. kultasormuksen, se on varkaan vika. Mutta kun Arskan sisko tuo arvokkaan sormuksen takaisin saatesanoilla: Älä ikinä päästä tätä varasta omaan asuntoon. Omistaja saa esineensä takaisin, mutta päästää myöhemmin varkaan uudelleen ryyppäämään asuntoonsa, ja taas sormus varastetaan. Kyllä tässä on jo asunnon haltijan oma syy.

Jos mielentilatutkimuksessa aikoo huijata, se on aloitettava vauvaiässä neuvolakorteista. Vauvaiän ja mielentilan välinen elämä tutkitaan tarkkaan. Lisäksi tutkittavan on osattava puolimetriä korkea pino englantilaista alan kirjallisuutta, ja myös ymmärtää lukemansa sisältö. Kekimäärin 6 viikkoa ympärivuorokautista tarkkailua, jossa henkilökunta kirjaa ylös havaintojaan. Itselle neuropsykologi teki I.Q testin. Siinä on myös yleistieto-osuus kysymyksillä: Paljonko on matkaa Turusta Pariisiin, mikä on maksan tehtävä jne jne. Muisti- ja matemaattisia testejä.

Varmin tapa keskeyttää tutkimus on koittaa huijata ja jäädä kiinni. Silloin lentää ulos tai takaisin vankilaan. Kuten jo aiemmin olen sanonut, että ennen tehtiin mielentilatutkimuksia myös omaisuurikoksia tehneille.

[Clarence]

Vankiloissa on tiedon kulku käsittämättömän nopeaa. Helsingin keskusvankilassa, Sörkassa oli vankilaoikeudessa pytty oikeudenkäynti. Sille oli varattu koko päivä käsittelyaikaa. Vankilaoikeus jäi pohtimaan ratkaisua, ei kauaksi aikaa. Minut siirrettiin vastoin tahtoa Sukevalle ja lastattiin Helsingissä junaan muiden sinne tai sinne suunnalle menijöiden kanssa. Juna pysähtyi Riihimäellä, ja poimi vankeja kyytiin. Samaan vankivaunun koppiin tuli miehiä. Miesten mukana myös tieto, että Suomen vankeinhoitolaitos oli saanut uuden pyttyläisen. Toisin sanoen kenen asiaa käsiteltiin päivä, sai pytyn. Samalla tuomiolla 2 ½ vuotta myöhemmin kertoili yksi Kakolan mies, että pyttyläisen ollessa pillerihumalassa tämä kuuli ääniä, jotka kehoittivat tappamaan itsensä. Itsemurhan ei kauaa tämän jälkeen mies tekikin.

[Clarence]

Neljä vankia oli karannut. Käytävällä vartijat olivat paniikissa ja ovia laitettiin lukkoon. Samalla oli luvunlasku, ketä puuttui ja ketä oli tallella. Kerrosvartijana oli juuri tuuraaja, ei tavallinen ketä oli. Hyvä niin, sillä tuuraaja oli hankala ukko. Pelivaraa ei ollut koskaan eikä missään, ikäänkuin ukko olisi ollut säilykepurkkitehtaassa töissä. Uskon, että moni vanki naureskeli sisäänpäin, osa avoimesti.

Usein tällainen pako on enemmänkin ryöhkeän rohkea kuin suurta aivotyötä vaativa. Aivotyötä vaativiakin pakoja oli. Kuitenkin muuri oli ylitetty omatekoisilla tikapuilla. Siinä ei kauaa mennyt kun vangit olivat tiessään ja etsijät perässä. Kun kaikki olivat lukittu ja luku saatu, alkoi tavallinen vankilan arki. Se on tylsää, lukuunottamatta jotain hauskaa yllättävääkin vaihtelua. Aiheesta puhutaan aikansa, kunnes alkaa tuttu arki, tai seuraa uusia puheenaiheita.

Muistan tätä pakoa paljon aiemman ja arkisemman paon. Kaksi vankilan vakioasukasta pääsi karkaamaan käräjäreissulla. Siinäkin paossa oli uskallus ja röyhkeys suuremmassa osassa kuin älykäs huiputtaminen. Nämä käräjäreissu-karkurit olivat karkuteillä kuusi tuntia. Heidät palautettiin putkaan ja vankilaan. Muistan kun toinen karkuri nauroi minulle, loma-anomukseen oli tullut kielteinen vastaus saatesanoilla: Seuraavan kerran mahdollisuus lomille korkeintaan 1980. Siihen oli aika monta vuotta ennen tätä vuosilukua, mutta tuohon vuoteen taaksepäin katsottona 40 vuotta.

[Clarence]

Toivo Koljonen tapauksesta oli muualla juttua. Asiassa ei ole mitään positiivistä. On vain häviäjiä.

Sota-aikana ja sen jälkeen mitä olen kuullut ei Riihimäellä makoiltu laiskana. Osa vangeista kävi lähellä olevalla tilalla töissä, muurien ulkopuolella. Kovat olivat työt mutta ruokaa vähän ja se vähä oli huonoa. Riihimäellä ollut aikalainen kertoi, että sianruokaa oli tippunut kuormasta ja nälkäiset pojat olivat hyökänneet syömään. En tässä puolla yhtään rikoksen tekijää, enkä syytä niistä moralisojia. Moralisoijat ovat ylpeytensäja katkeruutensa vankeja.

Monessa paikassa Suomen vankiloissa olen käynyt. Olen nähnyt jalkaraudat joilla Iso-Talon Anttia ja Rannanjärveä kuljetettiin. Olen nähnyt mitä vankilan ullakolla on. Paljon muutakin mitä en nyt hoksaa. Olen myös nähnyt yhden suomalaisen vankilan kirkonkirjat, ja luin siitä silloin pätkän. Joku oli sota-aikana teloitettu. Ennen teloitusta nauttinut ehtoollisen, oli kirjoitettu koruttomasti.

Kaikesta huolimatta en kannata kuolemantuomiota

[Clarence]

Välillä saa lukea jostain hierojasta, kuinka nuorta naista hieroessaan sormi on lipsahtanut kielletylle alueelle. Ei sen kummanpaa, mutta tuomiota 1v 10kk ehdollista. Tietenkään se ei ole oikein, ja hierottava kokee tilanteen vastenmieliseksi. Tuossa tapauksessa hieroja saa raiskauksesta tuomion. Kumma kun uhri nostaa syytteen vasta useita viikkoja tai kuukausia myöhemmin. Kokoaako hän voimia tehdä ilmoitus, vai kehoitaako häntä joku siihen? Yhtä kaikki, moitittavia tekoja.

70- luvulla kun olisi ollut juoppoputkissa valvontakamerat, olisi monta miestä saanut rangaistuksen. Tuolloin juopumuspidätyksen aika oli joskus pitkä. Kun oli poliisin silmätikkuna, saattoi joutua juoppoputkaan lievässä humalassa ja olemattomin perustein. Aina sama tilanne poliisilaitoksella putkaosastolla poliisin huutaessa ryminällä sisään tuodulle: Mikä nimi, kerro nimi, sano nimi ... Juoppoputkassa nukkui rivi puliukkoja, ja samalla rivillä ns. tavallisia kansalaisia, joilla oli mennyt pitkälle. Oli myös nuoria miehiä, ketkä humalan vuoksi nukkuivat humalaansa pois. Joukossa oli myöskin saalistavia homoseksuaaleja.

Itselleni ei käynyt köpelösti, mutta monelle muulle kyllä. Joskus ehkä jossain tapauksessa "uhrin" mieliksi. Jouduimme kaverin kanssa yhdestä baarista henkilökunnan soittaen poliisit putkaan. Heräsin yöllä kun tunnettu homofiili oli riisumassa kaveriltani housuja. Menin ja herätin kaverin. Tänään jo tuolla olisi ainekset antamaan homofiilille vähintään 1vuoden ehdonalaista. Siinä sitten valvottiin vähän aikaa ja pelleitiin homofiilin kustannuksella. Vanha linnan mies sanoi: Antakaa sen hintin olla, että saa nukkua.

Tämä linnan mies myöhemmin vankilassa kertoi, kuinka eri tapauksessa tunnettu homoseksuaali oli joltain riisunut housut ja vetäissyt hanuriin. Linnanmies oli myöhemmin aamulla päässyt yhtä aikaa tuon opettajan, homoseksuaali oli opettaja, kanssa pois. Muissa oloissa humalassa opettaja näytteli mopoikäsille pojille kaluaan ym. Niin, linnan mies oli päässyt yhtäaikaa pois. Opettajan kanssa olivat jostain ostaneet viinaa ja juopotelleet puiston penkillä. Linnan mies kertoi, että rullattuaan ukon oli potkaista mäjäyttänyt ukkoa päähän, että tämä oli pudonnut penkiltä.

[Tiukkameno]

Vanha kunnon pystyryöstö, nykyään harvemmalla on käteistä niin paljon että kannattas ryöstää, kello, vaikka kuin kallis nii varmaan on runkonumero tallessa, kännykkä jep, siinäpä koodailet avauskoodia tai tyrkytät sormenjälkeä, merkkivaatteet, kalliimpi rotsi, löytyy valvontakameroista, tosin vaan siinä tapauksessa jos uhri on mennyt toosi huonoon kuntoon tai ns. lautoihin.
Elikkäs teinien tai/ja idioottien touhua, mutta saahan noitakin joka päivä lukea nettijulkaisuista.
Ps. eikä sitä rullattua pankki/luottokorttiakaan kannata höylätä=varma palo.

[Clarence]

Vanha kunnon pystyryöstö, nykyään harvemmalla on käteistä niin paljon että kannattas ryöstää, kello, vaikka kuin kallis nii varmaan on runkonumero tallessa, kännykkä jep, siinäpä koodailet avauskoodia tai tyrkytät sormenjälkeä, merkkivaatteet, kalliimpi rotsi, löytyy valvontakameroista, tosin vaan siinä tapauksessa jos uhri on mennyt toosi huonoon kuntoon tai ns. lautoihin.
Elikkäs teinien tai/ja idioottien touhua, mutta saahan noitakin joka päivä lukea nettijulkaisuista.
Ps. eikä sitä rullattua pankki/luottokorttiakaan kannata höylätä=varma palo.

Näin se Tiukkameno nykyään on. Tuo episodi, missä linnan mies rullasi opettajan tapahtui 70- luvulla. Tuohon aikaan saattoi olla joitain luottokortteja, mutta ei pankkikortteja. Postisäästöpankin kirjalla sai tuolloin nostaa lennättimestä ilta 21.00 saakka. Elettiin lankapuhelinaikaa.

Mutta tämä on 2000- luvulta. Olimme ulkomailla vaimon ja erään pariskunnan kanssa. Miehellä oli joku luottokortti, millä lentokentillä pääsi VIP- tiloihin ja siellä kaikki ilmaista. Emme kerinneet kauaa olla kun täytyi nousta koneeseen.

[Tiukkameno]

Yleensä nää tälläset jutut liittyy päihteisiin, pitäs sun tajuta kun oot tollanen partaveitsi älyltäs. Ja toisekseen sellaset jutut mille poliisi nykyään lähinnä haukottelee eikä mielellään ees ota rikosilmoitusta vastaan saatto aikoinaan leipoa aika muhkean kakun mitä sitten järsittiin konnunsuolla tai muissa suovankiloissa ojia piuhaamassa.

[On Anoi Kaa]

Heräsi mielenkiinto aloittaa mielentilatutkimuksesta tuon Poliisi ryösti pankin Sipoossa jutun tiimoilta. DL kertoi ketjun alkopulella, että poliisi olisi jättänyt takin vartioimattoman naulakkoon, ja taskusta olisi viety poliisin virkamerkki ja virka-ase.
//
Tämä kun jättää lompakon yleiselle paikalle ja se varastetaan, onko syy varkaan vai lompakon jättäjän? Jokaisen kysymyksen kohdalla ainakin itselle tuli mielikuva jostain tilanteesta. Asia ei ole niin ykspiippuinen mitä annetaan ymmärtää. Suomen rikoslain mukaan syy on lompakon ottajan. Venäjällä taas jättäjän. Tuossa Sipoon pankkiryöstäjä oli jättänyt takkinsa vartioimatta johonkin kuppilaan, takin taskussa poliisin virkamerkki ja virka-ase jotka olivat varastettu. Tässä tapauksessa asia on mielestäni takin jättäjän vika. Jos jossakin juoppo kämpässä joku Arska vie arvokkaan 18 kar. kultasormuksen, se on varkaan vika. Mutta kun Arskan sisko tuo arvokkaan sormuksen takaisin saatesanoilla: Älä ikinä päästä tätä varasta omaan asuntoon. Omistaja saa esineensä takaisin, mutta päästää myöhemmin varkaan uudelleen ryyppäämään asuntoonsa, ja taas sormus varastetaan. Kyllä tässä on jo asunnon haltijan oma syy.
...

Hyvä pointti ja esimerkit C! Minunkin mielestä tuo oli vahvasti poliisin vika, jos nyt edes tapahtui kuten kertoi. Vaikutti olleen sen verran syvällä ongelmissa ja kierokin, että on voinut "kadottaa" aseen myös muuten, vaikka ihan rahapulassa myydäkin! Tuosta tapauksesta juttua:
viewtopic.php?f=11&t=1473

Olisi mielenkiintoista tietää pohtivatko tuon rosvopoliisin mielentilan tutkimista, tuohon aikaan sitä oli taidettu jo vähentää? Mutta kaikesta päätellen tuon poliisin päässä oli monenlaista hämminkiä.

[L'amourha]

Olisi mielenkiintoista tietää pohtivatko tuon rosvopoliisin mielentilan tutkimista, tuohon aikaan sitä oli taidettu jo vähentää? Mutta kaikesta päätellen tuon poliisin päässä oli monenlaista hämminkiä.

Kyllä Salo tutkimuksiin pääsi, ja varttina tuomittiin.

[Clarence]

Eri aika ja eri tavat. Muistan kun Ruotsissa tuli perhetapaamiset vankiloihin. Tuolloin tuo tuntui utopistiseltä edes ajatella Suomen vankiloita. Mutta mitä ei osaa kaivata, ei osaa vaatiakaan. Vanki kenellä pelasi lomat, pääsi lomille tuomion puolivälissä joka 4. kuukausi, 3 vrk + matkat. Se oli ainut perhetapaaminen. Loma-ajan tullessa kohdille ei lomalle pääsy ollut itsestäänselvyys. Tarpeeksi pitkä tuomio niin jokaisella kävi loma-anomus VAHO,ssa. Syylomat aina. Kun tuomiota oli vuosi jäljellä, sai vankilan johtaja päästää lomille.

Aamuherätys, paljun tyhjennys ja aamupesu. Paljuntyhjennyskopissa sai laittaa tyhjään paljuun kalkkia, ettei niin haise. Duunia tai opiskelua ja ruokatunti. Jossain välissä päivää oli ansiokävely. Töiden loputtua ruoka ja 16.15 vartija toivotti hyvää yötä. Tämä oli aika monen kivitalon arki. Iltatoimintoja oli ja kesäisin iltaulkoilua kaksi tuntia.

Yhdellä vangilla ei ollut vakituista osoitetta siviilissä ja laittoi loma-anomuksen sisään saaden kielteisen vastauksen. Hän aikoi olla loman matkustajakodissa, ja hänellä oli tarpeeksi rahaa sen maksuun loman ajaksi ja muuhun elämiseen. Hän teki asiasta kantelun erään toisen vangin avittamana. Loma-anomuksen jättäjä näytti, että sekoaa murheisiinsa. Milloin suunnitteli haastavansa vankilan johtokunnan oikeuteen ja ties mitä muuta. Yhtenä iltana pamppu tuli selliin ja sanoi: Lomalainen pue päällesi ja lähde lomille. Ukko oli yhtä naurua. Kantelu oli vetänyt. Lomat meni kuten piti ja lomalainen tuli takaisin sovittuun aikaan. Hän oli täysin vapautunut ja kaikki oikeustoimet näytti nyt tyhjän veroiselta.

[Doctor Lecter]

"Kakolan piru" ja Suomen tunnetuin vankikarkuri kertovat, millaista elämä eristyssellissä todella on – vuodet ilman ihmiskontakteja sekoittivat pään: "Siinä tulee kaikki harhat, mitä voi ihmisen mieleen tulla"

Tunnetut rikolliset Lauri ”Jesse” Janhunen ja Jan Jalutsi ovat kokeneet Suomen vankeinhoitolaitoksen karuimman puolen. Miehet kertovat Rikospaikka: True Crime Suomi -sarjassa, millaista elämä eristyssellissä on ja mitä se tekee mielelle.

Lauri ”Jesse” Janhunen aloitti rikollisen uransa jo 60-luvulla, ja nykyään 70-vuotias mies on viettänyt elämästään 38 vuotta vankilassa. Niistä vuosista 18 hän vietti eristyssellissä väkivaltaisuutensa vuoksi.

Jan Jalutsi, aiemmalta nimeltään Jan Stefan Moilanen, sai puolestaan vuonna 1985 kahden vuoden tuomion ryöstöistä ja murroista, mutta vankilapakojen ja uusien pankkiryöstöjen myötä miehen vankilakeikka venyi 17 vuoteen. Hänkin vietti eristyssellissä useita vuosia, mutta ei väkivaltaisuuden vaan pakoherkkyytensä vuoksi.

Nykyään terapia, kirjastot, ulkoilu ja liikuntasalit kuuluvat eristysvankien oikeuksiin, mutta toisin oli Janhusen ja Jalutsin eristysaikoina.

Tuolloin eristyksessä todella oltiin koko ajan yksin – myös ulkona, saunassa ja syömässä. Eristystä myös saatettiin jatkaa loputtomiin.

Sekä pää että fysiikka pettivät
Molemmat ex-vangit kertovat karuja tarinoita siitä, miten heidän fyysinen ja henkinen terveytensä alkoi pettää.
– Siinä tulee kaikki harhat. Siis kaikki harhat, mitä voi ihmisen mieleen tulla. Ja jos sen selviää, niin sitten selviää kaikesta, Kakolassa eristyksessä istunut Janhunen kertoo Rikospaikka: True Crime Suomi -ohjelmassa kokemuksistaan.
– Mä tajusin, että minä en voi uskontoon turvautua, en voi kiltiksi heittäytyä ja en voi tehdä itsemurhaa. Ainoa vaihtoehto on se, että minä siirrän tunteet syrjään hyllylle niin tarkkaan, että ne ei koskaan vaivaa.

Katajanokan vankilassa eristystuomiotaankin istunut Janutsi kertoo saman tyyppisistä kokemuksista.
– Sä et nää unia enää, ne on semmoisia fragmentteja. Kun ei mitään tapahdu, niin sä et ole varma onko se ollut unta, mitä sä oot kokenut vai onko se tosiaan tapahtunut. Sä et muista, sun muisti alkaa heiketä ihan hirveästi, hän kertoo.

Janutsi kertoo myös valtavasta ja hukuttavasta yksinäisyyden tunteesta sekä fyysisitä oireista, joita hän eristyksessä sai.
– Sit ku sä oot kolme neljä kuukautta, sulle tulee erilaisia vatsaongelmia, lihasongelmia, ja kuten mullaki tuli kasvaimia ja tämmösiä. Se on stressi. Elämänhalu katoaa, ja enemmän ja enemmän haluaa sinne yksinäisyyteen.

Hän pohti useaan kertaan myös itsemurhaa.
– Mä voin sanoa, että rehellisesti, en tiedä montako sataa kertaa mä pohdin kyllä ihan vakavasti, että ei jaksaisi…

Ajanvietteenä lukeminen, pontikka ja pommit
Janutsi kertoo, että aluksi hän yritti piristää eristyselämäänsä lukemalla, jumppaamalla ja suunnittelemalla tulevaisuutta.

Kakolan pirunakin tunnettu Janhunen puolestaan opiskeli monta vuotta kemiaa, jonka seurauksena hän muun muassa keitti maissinjyvistä pontikkaa ja rakensi sellissään pommin. Yläkerrassa ollut vanki oli metelöinnillään ärsyttänyt Janhusta vuoden päivät, joten hän ujutti pommin ilmastointiputkea pitkin yläkerran vangin sellin sivulle. Yläkerran vanki selvisi ilman fyysisiä vammoja.

Janhunen ja Jalutsi kertovat eristyssellien karusta arjesta tarkemmin suoratoistopalvelu C Moressa nähtävässä Rikospaikka: True Crime Suomi -sarjassa, jonka kymmeneen jaksoon on koottu kotimaan rikoshistorian keskeisimpiä tapauksia.

Jaksoissa perehdytään rikosten taustoihin ja yksityiskohtiin MTV:n rikostoimittajien Jarkko Sipilän ja Pekka Lehtisen luotsaamana.

Eristyssellejä käsittelevässä jaksossa Jalutsi muun muassa palaa Katajanokan vankilan eristysselliin ja Janhunen kertoo omin sanoin, kuinka hän vuonna 1987 iski vasikkana pitämäänsä vankia teroitetulla hammasharjalla silmään ja joutui sen vuoksi eristykseen.

mtvuutiset.fi
28.6.2020 08:00

[Rundi]

Eri aika ja eri tavat. Muistan kun Ruotsissa tuli perhetapaamiset vankiloihin. Tuolloin tuo tuntui utopistiseltä edes ajatella Suomen vankiloita. Mutta mitä ei osaa kaivata, ei osaa vaatiakaan. Vanki kenellä pelasi lomat, pääsi lomille tuomion puolivälissä joka 4. kuukausi, 3 vrk + matkat. Se oli ainut perhetapaaminen. Loma-ajan tullessa kohdille ei lomalle pääsy ollut itsestäänselvyys. Tarpeeksi pitkä tuomio niin jokaisella kävi loma-anomus VAHO,ssa. Syylomat aina. Kun tuomiota oli vuosi jäljellä, sai vankilan johtaja päästää lomille.

Aamuherätys, paljun tyhjennys ja aamupesu. Paljuntyhjennyskopissa sai laittaa tyhjään paljuun kalkkia, ettei niin haise. Duunia tai opiskelua ja ruokatunti. Jossain välissä päivää oli ansiokävely. Töiden loputtua ruoka ja 16.15 vartija toivotti hyvää yötä. Tämä oli aika monen kivitalon arki. Iltatoimintoja oli ja kesäisin iltaulkoilua kaksi tuntia.

Yhdellä vangilla ei ollut vakituista osoitetta siviilissä ja laittoi loma-anomuksen sisään saaden kielteisen vastauksen. Hän aikoi olla loman matkustajakodissa, ja hänellä oli tarpeeksi rahaa sen maksuun loman ajaksi ja muuhun elämiseen. Hän teki asiasta kantelun erään toisen vangin avittamana. Loma-anomuksen jättäjä näytti, että sekoaa murheisiinsa. Milloin suunnitteli haastavansa vankilan johtokunnan oikeuteen ja ties mitä muuta. Yhtenä iltana pamppu tuli selliin ja sanoi: Lomalainen pue päällesi ja lähde lomille. Ukko oli yhtä naurua. Kantelu oli vetänyt. Lomat meni kuten piti ja lomalainen tuli takaisin sovittuun aikaan. Hän oli täysin vapautunut ja kaikki oikeustoimet näytti nyt tyhjän veroiselta.

Juu. Kyllähän tuo nimenomaan vanha kulttuuri tuli elettyä monelta kantilta.
Kaikki kai lähti "huononemaan" viimeistään 90-luvulla ja vankiaineskin muuttui totaalisesti,
kun vanhat alkoivat väistymään reserviin, hautaan, kuka minnekin. Huumekulttuuri kaatoi nostalgian.