Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Never »

Välityspalkkioita maksoivat useat asianajajat.En uskalla laittaa nimiä kun näistä ei jäänyt todisteita.Olen saanut.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vielä 1979 rehotti vankikauppa, asianajajat osti asiakkaita, ja sitä tutki viranomaiset ja se pyöri lehdistössäkin - ainakin Hesari kirjoitteli asiasta silloin. En muista saiko syytteitä muut kuin Lundenin Reiska ja kuivuiko sekin kokoon lopulta. Välityspalkkiot oli ostorahasta tilille ja jopa viisikymppiseen. Kuulin jälkeenpäin, että juristeilta sai rahaa vielä 80-luvulla, mutta harvoin ja yksittäistapauksina. Piti tietää, keneltä saa. Homma meni maan alle ja luottamusasiaksi.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kellojen laseja kiillotettiin hammastahnalla. 79- 80 alkoi vetokellojen menekki vähentyä, se osaltaan tyrehdytti kellokaupat. Vankilassa oli taitavia kellon korjaajia, mutta myös omasta mielestään taitavia. Noilla omasta mielestään taitavien tiedoilla kun siviilissä meni kelloliikkeeseen, munasi itsensä. Keravalla itsellä oli harvinainen kellomerkki, mutta aikaa näytti tarkasti. Ilman hihnaa oleva Kotka merkkinen naisten kello oli pöydällä. Tekihän nämä vanhemmat venkulat siviilissäkin kellokauppaa, missä oli paljon ihmisiä, toreilla tai asemilla. Keskusvankilaan minulle oli tulossa uusi kello. Mainitsin asian yhdelle jo siviilistä tutulle pintamiehelle, ja hän sanoi: Myy hälle se kello. En myynyt, vielä on kello tuossa muistojen joukossa kotona.

Olin 17- vuotias ja oikeudenkäynti tulossa. Silloinen naisasianajaja valmensi minua: Ole sitten oikeudessa kiltin näköinen, sinä osaat olla kiltin näköinen. Niin, kyllähän tuo voi vaikuttaa kun on itse paikalla, mutta ylemmissä oikeusasteissa on vain oikeuden asiakirjat eikä se siellä vaikuta.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Se on syksyä taas.
Aikoinaan syksyisin ruunat, hörhöt, venkulat ja asunnottomat aktivoituivat - ja palasivat taloihin.
"Piti tehdä kilinkali, että pääsi talveksi taloon" oli tuttuja sanontoja.
Tai sitten elivät vapaana hällä väliä kunnes lain koura kopaisi - ja yleensä heillä oli hakuja päällä.

Tiukkameno
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Ei onnistu nykyään ne kilikalit kun pitkiäkin tuomioita joutuu oottelemaan vuosia. Tossa yksi kaveri kerto jotta syyttäjä vaatii 1v 2kk eikä tiiä millon on käräjät. Hän vetää hoviin että vuodella siirtys vapaalla kun on,historiaa on huolella. Kerkeehän sitä siinä lisää kerätä
Onkohan täällä nuorempia ketkä kertos mitä se lusiminen nykyään on, paljusellit on historiaa ja kongit. Eikö kivitalot oo tiukasti osastoituja. Ei sen puolesta että ikävä ois.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Tiukkameno kirjoitti:
Ke Syys 08, 2021 12:36 am
Ei onnistu nykyään ne kilikalit kun pitkiäkin tuomioita joutuu oottelemaan vuosia. Tossa yksi kaveri kerto jotta syyttäjä vaatii 1v 2kk eikä tiiä millon on käräjät. Hän vetää hoviin että vuodella siirtys vapaalla kun on,historiaa on huolella. Kerkeehän sitä siinä lisää kerätä
Onkohan täällä nuorempia ketkä kertos mitä se lusiminen nykyään on, paljusellit on historiaa ja kongit. Eikö kivitalot oo tiukasti osastoituja. Ei sen puolesta että ikävä ois.
Se on totta, että aika helkutin pitkän rimpsun saa kerätä nykyään, ennen kuin joutuu boseen pysyvästi.
Varmaan on talotkin tosi outoja sisältä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tiukkameno kirjoitti:
Ke Syys 08, 2021 12:36 am
Ei onnistu nykyään ne kilikalit kun pitkiäkin tuomioita joutuu oottelemaan vuosia. Tossa yksi kaveri kerto jotta syyttäjä vaatii 1v 2kk eikä tiiä millon on käräjät. Hän vetää hoviin että vuodella siirtys vapaalla kun on,historiaa on huolella. Kerkeehän sitä siinä lisää kerätä
Onkohan täällä nuorempia ketkä kertos mitä se lusiminen nykyään on, paljusellit on historiaa ja kongit. Eikö kivitalot oo tiukasti osastoituja. Ei sen puolesta että ikävä ois.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Huono homma kun jutut venyvät milloin mistäkin syystä. Ei voi suunnitella elämää eteenpäin.

Kun lääninvankilassa vankeusvankina oli, ja tehnyt olonsa kotoisaksi, ja siihen laitettiin joku rantojen mies lyhyellä tuomiolla, ei oma fiilis ollut korkealla. Tuolloin jos tuomio oli max 3 kk, eläke juoksi koko ajan. Tutkintolaisella koko ajan hovista tuloon asti, vaikka vajaa kaksi vuotta.
Näillä 3 kk,n ukoilla oli varmaan melkoiset bileet remmissä, olihan eläke juossut koko ajan. En tiedä moniko rullattiin. Joillakin oli hyvin suuri ero olemuksessa ja asenteissa, mitä oli siviilissä ja linnassa. Joillakin oli siviliin jonkunlainen etukäteissuunnitelma. Sakkolainen kertoi, että 300 markkaa on käytössä kun pääsee siviliin. Vanha hörhö opasti; sillä on kolme päivää päissään.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tiukkameno kaipaili tuoreenpaa tietoa tämän päivän vankiloista. Niin minäkin. Nuorilla ei taida olla aikaa kirjoitella tänne, voihan asioita vankilasta . kertoa oli minkä ikäinen tahansa. Jos nyt vietäisiin mihin tahansa Suomen suljettuun vankilaan, voisi olla, ettei edes osaisi sanoa mikä paikka on kyseessä. Kaikki on niin osastoituja.

Tuossa 70- luvulla eikä 80- luvullakaan juuri ollenkaan katsottu, kuka on nuoren vangin sellikaveri. 1940 presidentin määräyksellä nuorta rikoksen tekijää ei edes vankikuljetuksissa saanut päästää vanhemman rikoksen tekijän kanssa tekemisiin. Nykyvuosina tuo voi olla mahdollista, mutta ei ennen.

Kuten tuossa totesin, vanhat ja nuoret olivat tekemisissä. Noissa merkeissä ihmettelin kun sain muita enemmän maitoa ja sulatejuustoa. Kysyin jo siviilistä tutulta mieheltä syytä asiaan. Silloin kuulin ensi kertaa sanan: Se on pilipali- juusto, sanoja kertoi nauraen. Taisipa makkaraakin tulla välillä sentin puolentoista paksuinen siivu. Tämä sama sanoja odotti kevät kesällä oikeudenkäyntiä varkauden yrityksestä. Itsellä oli kaksi termaria, ja hän pyysi toista lainaan, kun vapaaksi pääsy käräjiltä ei ollut läheskään varma. No, äijä pääsi käräjiltä siviiliin ja termari jäi palauttamatta.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
To Syys 09, 2021 10:36 pm
Tiukkameno kaipaili tuoreenpaa tietoa tämän päivän vankiloista. Niin minäkin. Nuorilla ei taida olla aikaa kirjoitella tänne, voihan asioita vankilasta . kertoa oli minkä ikäinen tahansa. Jos nyt vietäisiin mihin tahansa Suomen suljettuun vankilaan, voisi olla, ettei edes osaisi sanoa mikä paikka on kyseessä. Kaikki on niin osastoituja.

Tuossa 70- luvulla eikä 80- luvullakaan juuri ollenkaan katsottu, kuka on nuoren vangin sellikaveri. 1940 presidentin määräyksellä nuorta rikoksen tekijää ei edes vankikuljetuksissa saanut päästää vanhemman rikoksen tekijän kanssa tekemisiin. Nykyvuosina tuo voi olla mahdollista, mutta ei ennen.

Kuten tuossa totesin, vanhat ja nuoret olivat tekemisissä. Noissa merkeissä ihmettelin kun sain muita enemmän maitoa ja sulatejuustoa. Kysyin jo siviilistä tutulta mieheltä syytä asiaan. Silloin kuulin ensi kertaa sanan: Se on pilipali- juusto, sanoja kertoi nauraen. Taisipa makkaraakin tulla välillä sentin puolentoista paksuinen siivu. Tämä sama sanoja odotti kevät kesällä oikeudenkäyntiä varkauden yrityksestä. Itsellä oli kaksi termaria, ja hän pyysi toista lainaan, kun vapaaksi pääsy käräjiltä ei ollut läheskään varma. No, äijä pääsi käräjiltä siviiliin ja termari jäi palauttamatta.
Termari oli kova sana ja kysytty tuote, etenkin lääneillä. Lusimistaloissa niitä oli helpompi saada, tosin eipä monellakaan ollut ylimääräisiä noin vain heittää.

tattooed fucker
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1436
Liittynyt: Pe Elo 13, 2010 1:48 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja tattooed fucker »

Omalla kohdalla se on vielä ennen pakkasia edessä,talooon joutuminen ja uusia naamoja.Jos tämä tietty somali edes katsookaan samaan suuntaan,se on menoa.Linnassa on omasta mielestäni,se hyvä pointti,jos tulee nyrkkiä,ja sitärataa,ei tule rassismi kortti pöytään.Ainakaan viimeksi.Ei auta koraanit,eikä hengenheimolaisensa.Liskollehhan vissiin mennyt,mutta eipä sekään auta.Meno ei ole muuttunut,viimeiseen reippaaseen 10v-15-vuoteen juurikaan minnekkään nuiden nuorempien kohalla.En kyllä pidä itseäni juurikaan wanhana, :wink: Esimerkkinä heitän,mitenkä oli sijoitettuna eräs porukka,ja jollakin tavalla saivat osan tästä porukasta samaan taloon.Sattumaa?Epäilen..kyllä kalpeni naamat,kun tiesivät,minnekkä joutuu ja joutuu toimimaan eritavalla,kuin kadulla.Naurattaa,oikeastaan,huvittaa,mitenkä radalla, ulkona ollessaan,pistäävät puoli-kongia mehulinjalle,sanojensa mukaan.Puhe-ukkoja.Todellisuus ihan kaikkea muuta.Ja tottakai oli suut supussa kun ulkoilut alkoi ym, mukavaa.Oli naurussa pidättelemistä.
Muistan,kun joutu makselemaan termarista,mikä tuli perille,aika hurjia hintoja.Järjestely kysymys.Nessu paketeista,kyllä osasi jo samantien katsoa,mikä on tekijänsä.Kahvinkeitin,muuta ei tarvia :wink:
I am not a man I am a fucking beast-Torture Killer-

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Usein törmää ihmisiin, joiden mielestä vankilasta karkaaminen on naurettavan helppoa. Sen kun kävelee pois tai juksaa vartijaa. Asia ei ole näin! Nykyään on niin paljon elektronista valvontaa, että vaikea on karata. Jo ennen tätä aikaa 70- ja 80- luvuilla oli karkaaminen vaikeaa. Tämä Niuanniemestä karannut nainen saa myös sieltä karkaamisen näyttämään helpolta. Itsellä ei ole tuosta paikasta kokemusta. Joskus 90- luvulla kävimme alueella ja katselimme rakennuksia. Myös vaikeinpien tapausten paikkaa. Nykyään tuskin pääsee luvatta edes katsomaan, koska siellä myös on elektroninen valvonta, joka nyt tehostuu.

Karkaaminen on kaikkea muuta kuin harmiton happihyppely. Siinä on karanneella paljon pelissä. Sen lisäksi pakosalla olo on stressaavaa. Joskus jostain karanneena tiedän siitä jotain. Poliisin putkasta on vielä vaikeampi karata. Vankilassa ei ole heiluriovet, josta vangit lähtevät milloin mieli tekee. Näin puhuvat asioista vähän tietävät.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ma Syys 13, 2021 6:02 pm
Usein törmää ihmisiin, joiden mielestä vankilasta karkaaminen on naurettavan helppoa. Sen kun kävelee pois tai juksaa vartijaa. Asia ei ole näin! Nykyään on niin paljon elektronista valvontaa, että vaikea on karata. Jo ennen tätä aikaa 70- ja 80- luvuilla oli karkaaminen vaikeaa. Tämä Niuanniemestä karannut nainen saa myös sieltä karkaamisen näyttämään helpolta. Itsellä ei ole tuosta paikasta kokemusta. Joskus 90- luvulla kävimme alueella ja katselimme rakennuksia. Myös vaikeinpien tapausten paikkaa. Nykyään tuskin pääsee luvatta edes katsomaan, koska siellä myös on elektroninen valvonta, joka nyt tehostuu.

Karkaaminen on kaikkea muuta kuin harmiton happihyppely. Siinä on karanneella paljon pelissä. Sen lisäksi pakosalla olo on stressaavaa. Joskus jostain karanneena tiedän siitä jotain. Poliisin putkasta on vielä vaikeampi karata. Vankilassa ei ole heiluriovet, josta vangit lähtevät milloin mieli tekee. Näin puhuvat asioista vähän tietävät.
Ehti tämä nainen pakoilla melkein 3,5 vuorokautta. Eikä mennyt kovin kauaksi:

- ""
Poliisi: Niuvanniemestä karannut nainen on saatu kiinni
VIIHDEUUTISET 13.9.2021, 21:30 · STARA.FI

Itä-Suomen poliisilaitos tiedotti perjantaina 10.9.2021 etsivänsä Kuopion Niuvanniemen oikeuspsykiatrisesta sairaalasta karannutta naista. Nainen on nyt löytynyt. Etsintäkuulutettu tavattiin poliisitehtävän yhteydessä Kuopiossa maanantai-iltana. Kiinniotto sujui poliisin mukaan rauhallisesti ja nainen palautettiin Niuvanniemen sairaalaan.

Poliisi kiittää saamistaan yleisövihjeistä henkilön löytämiseksi.
Iltalehden mukaan 27-vuotiasta karkuria epäillään Keravalla viime vuonna tapahtuneesta surmasta, jossa uhria iskettiin 11 kertaa puukolla yksityisasunnossa. Tuomioistuin katsoi toukokuussa valmistuneen mielentilatutkimuksen perusteella, että nainen oli tekohetkellä syyntakeeton. Poliisi vahvisti viikonloppuna, että karkuri on vaarallinen.""

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joskus tulee mietittyä, mitä jos elämä olisi mennyt toisin. Turhaa mietiskelyä kuitenkin. Kansakoulussa, nyk. ala-asteella vieressä istui poika, jolla oli välillä suuria seteleitä koulussa. Suurilta ne 60- luvun köyhempinä vuosina tuntui. Koulun alueelta välitunnilla poistuminen oli ankarasti kielletty. Yhdellä muulla pojalla oli rahaa, ja vieressä kauppa. Juoksin kauppaan ja ostin karkkia. Vaivan palkkana sain itsekin karkkia, jota pitkin tuntia söin. Karkki oli myös kielletty koulussa.

Tämän edellä mainitun pojan kanssa alettiin kaveerata ja siinä oppi sitä sun tätä. Hänen äiti oli vuorotöissä ja poika joutui olemaan paljon yksin. En tiedä, onko se näin, että vakka kantensa valitsee vai muuten sattumaa? Samalla tutustui muihinkin, ketkä olivat vilkkaampia. Kaupoissa ja markkinoilla näpisteltiin. Kyllä omatunto kolkutti. Kumma kun mielihalu meni kiellon ohi. 60- luvulla markkinamiehistä osa oli puolihulluja. Itselle ei käynyt koskaan näin, mutta huomasin ja kuulin kyllä markkinamyyjän äänen, kun joku näpisti hänen kojustaan jotain. Ukko huusi: Tuolla on rosvo, katsokaa kun rosvo menee, tuolla menee rosvo, se on rosvo. Tämä mainittu rosvo pääsi karkuun ja hävisi sinne ihmisten sekaan.

Tänä päivänä vaikka joku on pidätettynä vakavastakin rikoksesta, ei voi sanoa lopputuomiota. Vaikka tuolta markkinamyyjän irvikuvalta joku vei jotain, syyllistyi ukko sen lisäksi itse rikokseen. Onneksi tällaisia oli vain osa. Yksi tatuoitu ukko oli jossain siellä myymässä. Hänen kanssa pääsi jotenkin jutteluväleihin. Myöhemmin näin miestä vankilassa, Kakolaan oli hänen matka. Tämä kaverini, joka oli paljon yksin kotona, oli myös tarpeeksi linnassa. Hänet tapettiin hiukan ennen 80- puoltaväliä.

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Never »

Clarence kertoi tuossa edellisessä viestissä joskus miettivänsä jos elämä oli mennyt toisin.Sitä minäkin ,varsinkin näin seniori-ikäisenä olen joskus pohtinut.En niinkään omista menetetyistä vuosista tai osin menetetystä nuoruudesta kiven sisällä.Minua surettaa ja myös hävettää kuinka olen muutaman minulle tärkeän ihmissuhteen menettänyt sekä aiheuttanut tuskaa heille omilla teollani.
Vaan viina,naiset,maailman humu ja ”kaverit” vei.Ei ollut tahtoa ja halua laittaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Vastuuta läheisistä eikä myös itsestäkään ollut pätkääkään.En ole onneksi syyllistynyt sellaisiin rikoksiin jotka olisivat fyysisisesti kohdistuneet keneenkään,siis väkivaltaa.Olenkin miettinyt jokusen kerran miltä tuntuu ihmisestä joka on vammauttanut tai jopa syyllistynyt henkirikokseen ,siis varsinkin jonkun viattoman.Mikäli tekijä on vähänkään järjissään,eikö sellainen tule uniin ? Kuinka raakojen tekojen jälkeen voi jatkaa elämää? Niitä tekoja ei voi lusimalla hyvittää.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Never kirjoitti:
Pe Syys 17, 2021 8:19 am
Clarence kertoi tuossa edellisessä viestissä joskus miettivänsä jos elämä oli mennyt toisin.Sitä minäkin ,varsinkin näin seniori-ikäisenä olen joskus pohtinut.En niinkään omista menetetyistä vuosista tai osin menetetystä nuoruudesta kiven sisällä.Minua surettaa ja myös hävettää kuinka olen muutaman minulle tärkeän ihmissuhteen menettänyt sekä aiheuttanut tuskaa heille omilla teollani.
Vaan viina,naiset,maailman humu ja ”kaverit” vei.Ei ollut tahtoa ja halua laittaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Vastuuta läheisistä eikä myös itsestäkään ollut pätkääkään.En ole onneksi syyllistynyt sellaisiin rikoksiin jotka olisivat fyysisisesti kohdistuneet keneenkään,siis väkivaltaa.Olenkin miettinyt jokusen kerran miltä tuntuu ihmisestä joka on vammauttanut tai jopa syyllistynyt henkirikokseen ,siis varsinkin jonkun viattoman.Mikäli tekijä on vähänkään järjissään,eikö sellainen tule uniin ? Kuinka raakojen tekojen jälkeen voi jatkaa elämää? Niitä tekoja ei voi lusimalla hyvittää.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
#" .En ole onneksi syyllistynyt sellaisiin rikoksiin jotka olisivat fyysisisesti kohdistuneet keneenkään,siis väkivaltaa.Olenkin miettinyt jokusen kerran miltä tuntuu ihmisestä joka on vammauttanut tai jopa syyllistynyt henkirikokseen ,siis varsinkin jonkun viattoman.Mikäli tekijä on vähänkään järjissään,eikö sellainen tule uniin ? Kuinka raakojen tekojen jälkeen voi jatkaa elämää? Niitä tekoja ei voi lusimalla hyvittää." -

Never kirjoittaa ja olen samaa mieltä. Ei ole itselläkään yhtään henkirikosta eikä muuta vakavampaa. Moni teko kyllä olisi saanut jäädä tekemättä. Uskon itsekin, että aika monella henkirikoksen tekijällä on "elinkautinen sisimmässään". Palkkasotilaana toiminut jo edesmennyt
Per ´Sahara` Anderson sanoi öiden olevan välttämätön paha. Uskon, että uniin on tullut ne taistelutilanteet Afrikassa, missä muukalaislegioona oli mukana. Sahara Anderson oli lisäksi Espanjan legioonassa, mihin ei enään ulkomaalaiset pääse.

Mopo-Ukko
Lauri Hanhivaara
Viestit: 140
Liittynyt: Ke Joulu 18, 2019 11:52 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Mopo-Ukko »

Olin kerran samalla osastolla kaverin kanssa joka oli tappanut vaimonsa aamu yöllä,se huusi joka yö painajaisiaan niihin aikoihin kun tämä oli tapahtunut

Vastaa Viestiin