Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Anter00
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 96
Liittynyt: Ma Joulu 05, 2011 4:37 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Anter00 »

Jostain syystä nyt on unohdettu kokonaan rikollisten uusimisriskit. Norjan vankilat ovat erittäin inhimillisiä ja siellä onkin uusimisriski todella matala 20% luokkaa. Jos verrataan Venäjän, Thaimaan, jne. vankiloihin joita monet tuntuu haluavan myös Suomeen, niin näissä maissa uusimisriski on 90% luokkaa. Eli mikä tulee pidemmällä tähtäimellä halvemmaksi yhteiskunnalle? Tietysti on sosiopaatteja jotka lähes aina uusivat rikoksena ja palaavat vankilaan, siksi olisikin hyvä systeemi jos syyllistyy väkivalta tai seksuaalirikokseen kaksi kertaa, niin joutuu loppuelämäksi vankilaan, koska tällaiset ihmiset eivät muuta tapojaan niin nämä tulee eristää pysyvästi muista ihmisistä.

Moni varmaan vastustaa myös sekuaalirikollisten hoitolaitoksia, no mikähän on parempi, se että pedari hoidetaan sellaiseksi että uusimisriksi on matala (kuten näissä hoidoissa yleensä onkin) vai se että laitetaan normivankilaan jossa ei ollenkaan tarjota hoitoa ja sitten vapautuessa raiskaa taas uudestaan?

Näyttää siltä että ihminen kun ajattelee tunteiden kautta, niin ei ymmärretä asioiden pitkäaikaisvaikuksia ollenkaan.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Olin vapautumassa eräästä vankilasta. Olimme tehneet kauppaa ja tarkoitukseni oli siviliin päästessä jättää rahaa kaupan toiselle osapuolelle. Yksi silmät kiiluva Tyhjäntoimittaja virnisteli ja sanoi; olisiko pieni nykäisy mitään, eli yllytti tekemään ohikkaan. Hänelle se oli suuremman oikeudella tehtyä vientiä. Itsellä ei kuulu ohikkaat periaatteisiin. Vapauduttua jätin toisen tilille sovitun summan. Noin vuosi tuosta olin tulossa vankivaunussa käräjäreissulta Helsinkiin. Pikkusen ennen määränpäätä tuli samaan koppiin henkilö kuka sai maksun kuten pitikin. Siinä ystävinä rupateltiin, juotiin kahvia ja sauhuteltiin. Tilanne olisi ollut toinen, jos olisin kuunnellut tämän vilpillisen vangin nykäisyneuvoa.

Kakolassa Kari K. nykäisi Jallu Koskiselta. Koskinen oli rundissa ja pääsi aamupesulle. Aamupesulle tuli myöskin siviliin lähtöä tekevä Kari K. Pesun jälkeen Kari K. makasi tyrmässä lattialla. Hän ei kertonut henkilökunnalle asiaan syytä, ei siis vasikoinut. Kanaali oli hyvillä mielin ja katsoi velan kuitatuksi.

Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiina »

Tänään tuli pikaisesti vilkaistua uusinta alibia. Siinä yksi vanki kehuu Vilppulan avovankilaa. Sanoo, että se on maanpäällinen taivas. Kauniit maisemat. Sauna lämpiää pari kertaa viikossa. Saa kalastella ja harrastella kaikkea kivaa.
Kivahan se on, että on tyytyväisiä asiakkaita vankeinhoitolaitoksella. :D

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tämä on mennyt jo sivuraiteille, mutta se ei ainakaan itseä haittaa. Tiina vilautti tuossa Alibia, jos siellä on mielenkiintoista olisi kiva jos jakaisit. Itse en ole lukenut Alibia vuosiin. Tässä murhainfossa eri paikassa oli puhetta rikollisen ulkonäöstä ja siitä, voiko päällepäin arvioida rikollisen. Ei voi, sanon kokemuksesta. Koviksen näköinen saattaa olla pehmo ja pehmon näköinen kovis. Ehkä vielä 60- luvun lopussa ja 70- luvun alkupuolella se oli helpompaa. Tatuointeja oli suurella yleisöllä vähemmän mutta linnassa niitä tehtiin nykyistä enemmän. Monilla vintiöillä oli tietty tyyli ja pinnallinen linnan pojan karisma.

Ennen kun Helsingissä ja lähistöllä sitä syyllistyi vakavampaan rikokseen kulku eri vankiloissa oli seuraavaa. Nokka ensin ja yleensä mielentilatutkimukseen määräys. Sitä joutui odottamaan Vaasan läänillä. Sieltä mielentilaan ja sen jälkeen Nokalle ja oikeuteen. Jos valitti tuomiosta joutui Turun läänille odottamaan hovioikeuden päätöstä. Siellä meni aikansa ja sen jälkeen sijoitusvankilaan. Ensikertalainen Riksuun tai Keravalle. 4- 5 kertalainen Sörkkaan ja sen yli Kakolaan. Pohjois- Suomesta karkurit ja risarit joutuivat Sörkkaan tai Kakolaan. Ensi kertalaisena karannut Riihimäelle. Olisi mukava lukea muidenkin mietteitä.

Chefile
Christopher Lorenzo
Viestit: 1500
Liittynyt: Su Marras 23, 2014 11:30 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Chefile »

Clarence kirjoitti:Ensikertalainen Riksuun tai Keravalle. 4- 5 kertalainen Sörkkaan ja sen yli Kakolaan.
On tuosta ajat muuttunut: nykyään Riksussa lusii nimenomaan nämä pahimmat tapaukset. Tietysti niitä on varmasti jokaisessa isommassa talossa ympäri Suomen (joka läänillä omat hullunsa), mutta Riihimäki vissiin on profiloitunut ainoana vankilana Suomessa tuohon ns. korkeampaan luokkaan.

Muistan erään hepun joka lusi reippaat 10 v sitten Kakolassa, vissiin pääsi pois vähän ennen kuin se tyhjättiin vangeista. Kuulemma oli oma viehätyksensä V-vankilassa, varsinkin jonkun Sukevan reissun jälkeen.
”Yeah man.. I mean the days were slow but the years went fast, you know?”

Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiina »

Clarence kirjoitti:Tämä on mennyt jo sivuraiteille, mutta se ei ainakaan itseä haittaa. Tiina vilautti tuossa Alibia, jos siellä on mielenkiintoista olisi kiva jos jakaisit.
No tässä eräs syyttömänä (heh) tuomittu kertoi mitä on puuhaillut vankiloissa. Ei ollut hällä huonoa kerrottavaa sieltä. Ajattelin vaan sen verran jakaa tarinasta, kun täällä tämä keskustelu on. :)

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Chefile mainitsi Riksun olevan nykyään se pahin paikka. Niin onkin. Sellaiseksi se alunperin suunniteltiinkin, ns. vaikeille tapauksille. Kuitenkin se muuttui ensikertalaisten sijoitusvankilaksi vuoteen 1975 asti. Olihan ensikertalaisia monissa muissakin vankiloissa. Ylenpänä mainitsemani oli noin suurinpiirtein, ei 100% fakta. Riihimäelle kukaan ei pyri, sinne joutuu.

Tiinalle kiitokset kun jotain vilautit. Sodan jälkeen jotkut vankilassa syyttömänä olleet saivat korvauksena rahaa, jota kutsuttiin nimellä rautaraha. Rautarahaa on saanut myöskin joitain viimeaikoinakin.

Tässä mastersina, eli ikämiehenä välillä tulee joitain mielenkiintoisia tapauksia tai henkilöitä, joita tuon välillä esille. Tällä saralla on ollut todellisia persoonallisuuksia.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Oikeita vanhan liiton miehiä ja linnan ruusuja alkaa olla aika vähän. Aika vasta meni yksi lahjakkuus ja vielä lähempänä toinen, unohtamatta välissä ollutta. Kaikki seitsemänkympin kieppeillä ja normaaliin sairauteen, ei väkivaltaan, ei viinaan eikä aineisiin. Meitä vielä joitakin seilaa Vahon paattia, ollen sivilissä kylläkin. Rise se nykyään on, mutta edellinen istuvampi. Kaikkia jäljelle jääneitä yhdistää se, että meillä on jokin yhteinen tekijä. En tiedä sanaa mikä, mutta jokin on.

Linnan mies tunnistaa toisen aika helposti, vaikka näkisi ensimmäisen kerran. No ei sääntöä ilman poikkeusta. Helsingissä yksi aloitti Keravalta ja lopetti Kakolassa. Luki ylioppilaaksi ja sen jälkeen yliopistossa psykologiksi.
Kauenpana kotipaikkakuntaa yhtenä kesänä kävelin leirintäalueella, missä olimme perheen kanssa lomatunnelmissa. Jostain kuului huuto; merimiehiä. Vastasin merimies on erimies, kuten tapana on. Emme tunteneet muuten toisia.

Ennen yli 85% vangeista halusi istua tuomionsa ilman häiriötä, olla sotkeutumatta mihinkään mistä voi tulla haittaa. Taitaa nykyään olla vaikeaa. Jotkut vankilassa elvistelevät mutta sivilissä eivät saa hommattua kirjastokorttia, puhumattakaan vuosikortista kuntosalille. Sellaista se on eli ei kummempia tällä kertaa.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Jos ennen uskoi vankilan oman alansa tietoniekkoja, saattoi sivilissa munata pahastikin itsensä. Siellä on oikeita tietoviisaita, mutta ajan takaa näitä itse mielestään viisaita. Onhan niitä sivilissäkin samalla tavalla, ei sen puoleen. Lähinnä kellokaupoista tuli jotain mieleen ja muuhun koruihin liittyvistä.

Kun vetokellojen aika alkoi olla historiaa, loppui monilla romaneilla vankilassa kellokauppa. Aika oli 70- luvun loppu ja 80- luvun alku.
Joku tärkeilijä saattoi sanoa tiettyä kellomerkkiä tunnetumman kakkoskoneeksi. Samalla tavalla timantti kantasormusta arvioiden timantteja, ymmärtämättä asiasta enempää kuin sika pohjantähdestä. Kaupan mukana tuli timanttisormus. Eräs omatoimiosaaja sanoi kantasormuksessa olevat timantit teollisuustimanteiksi. Sivilissä liikkeessä asioidessa kerroin asian kultasepälle, kuka sanoi kiviä katsottuaan, oliko sanoja tosissaan. Kivet eivät olleet mitään teollisuustimantteja vaan aivan muuta.

Ennen pystyi kuulokkeilla kuuntelemaan silloin Suomessa kuuluvaa kahta eri kanavaa, yleisohjelmaa ja rinnakkaisradiota. Tiettyyn aika radio sulkeutui. Pojat pitivät merirosvoradiota, eli onnistuivat lähettämään musiikkia ja spiikkaamaan välillä. Hauskaa se oli. Kakolassa yksi vintiö onnistui tekemään kideradion, josta pystyi itse vaihtamaan jomman kumman kanavan. Kakolassa 68- oli yösellissä valtava mökä, kun Meksikossa Bob Beamon hyppäsi olympialaisissa legendaarisen pituushypyn, joka oli maailman ennätyksenä melko pitkään.

Havahduin huvittuneena kesällä kun istuimme kävelykadun penkillä. Selän takana oli istutuksia ja siinä istui nuoria penkillä eri suuntaan, selkä meihinpäin. Joku heistä sanoi tarkoittaen meitä; ollaanakohan mekin vanhempana samanlaisia kuin nuo papparaiset. Lastenlasta eilen katsomassa tuli mieleen, toivon että, pikkuvesseli ei ajaudu samoihin kuin me papparaiset.

Chefile
Christopher Lorenzo
Viestit: 1500
Liittynyt: Su Marras 23, 2014 11:30 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Chefile »

Kiitos Clarencelle näistä tarinoista, teikäläisiä ei ole liikaa kertomassa näitä juttuja vuosikymmeniltä. Vaikka täällä hiljaista onkin, niin uskon että lisäkseni moni lukee näitä erittäin mielellään! Seuraavaa viestiä odotellessa..
”Yeah man.. I mean the days were slow but the years went fast, you know?”

aivoriihi
Axel Foley
Viestit: 2207
Liittynyt: Su Loka 04, 2015 8:16 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja aivoriihi »

Chefile kirjoitti:Kiitos Clarencelle näistä tarinoista, teikäläisiä ei ole liikaa kertomassa näitä juttuja vuosikymmeniltä. Vaikka täällä hiljaista onkin, niin uskon että lisäkseni moni lukee näitä erittäin mielellään! Seuraavaa viestiä odotellessa..
Samaa mielta kanssasi!

Ja Clarencelle: Pappana/ukkina/vaarina toivottavasti saat kantamaan oman kortesi kekoon, mita tulee pikkuvesselin "elamankouluun". Kaikkea hyvaa teille molemmille! Jos sydanhymio olisi valikossa, kayttaisin sita. Nyt taytyy menna talla: :D

Kaikkea hyvaa jatkossakin!
"It is great to be a blonde. With low expectations it's very easy to surprise people."
Pamela Anderson

Chefile
Christopher Lorenzo
Viestit: 1500
Liittynyt: Su Marras 23, 2014 11:30 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Chefile »

Clarence kirjoitti:Kakolassa Kari K. nykäisi Jallu Koskiselta. Koskinen oli rundissa ja pääsi aamupesulle. Aamupesulle tuli myöskin siviliin lähtöä tekevä Kari K. Pesun jälkeen Kari K. makasi tyrmässä lattialla. Hän ei kertonut henkilökunnalle asiaan syytä, ei siis vasikoinut. Kanaali oli hyvillä mielin ja katsoi velan kuitatuksi.
Tästä pitikin kysyä jo aikaisemmin, mutta unohtui perhana!

Oliko kyseessä KK, silloinen amfetamiini-luihu (nykyään raitistunut pastori/kirjailija) Savosta?
”Yeah man.. I mean the days were slow but the years went fast, you know?”

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Chefile kysyy: "
Oliko kyseessä KK, silloinen amfetamiini-luihu (nykyään raitistunut pastori/kirjailija) Savosta?"

Ei ole sama henkilö.

Tämä Kanaalin tyrmään pamauttama Kari K. teki 1972 Helsingissä Raimo A.n kanssa kaksi henkirikosta.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vankilan nopeasta tiedokulusta on varmaan jossain ollut puhetta, mutta lisään hiukan ja vahvistan tosiasian. Sörkassa oli vankilaoikeus, joka päätti nuorisovangeista ja kenet eristettiin vaarallisena rikoksen uusijana pakkolaitokseen tai laitettiin pytty ns. hyllylle. Pyttyyn eristäminen oli suhteellisen harvinainen, ehkä 1- 2 vankia vuodessa. Kerran yhden pyttyläisen asiaa varten vankilaoikeus oli varannut kokonaisen päivän. Itselle tuli siirto vasten tahtoa eri vankilaan ja lastattiin muiden matkalaisten kanssa vankivaunuun. Juna lähti Helsingistä ja noukki vankeja kyytiin yleensä kaupungeista missä on vankila. Riihimäeltä tuli vankeja samaan koppiin. Heidän mukanaan tuli myöskin tieto, että vankilaoikeus oli määrännyt pyttyyn miehen kenen asiaan oli päivä varattu.

Sama tiedonkulkuun viittaava asia tapahtui itsellekin eri kerralla. Tuomio tuli ylemmistä oikeusasteista alas ja ennen apulaisjohtajassa käyntiä sain eri vankilasta tiedon, että juttuni on tullut alas. Meitä jo aikaa vapaudessa eläneitä huvittaa ja naurattaa tuo tiedonkulun nopeus.

Pyttyoikeudenkäynti oli siellä olevalle rassaavaa henkisesti. Yhden miehen asia käsiteltiin ja päätöstä hän odotti Sörkassa kaksi päivää. Sillä kertaa ei määrätty pyttyyn. Sanoi minulle vaan, kova paikka, mutta pakko kestää. Kuitenkin alle 10 vuotta myöhemmin kahden mielentilatutkimuksen jälkeen mies määrättiin pakkolaitokseen. Tieto määräyksestä hänelle kerrottiin Kakolan apulaisjohtajan taholta. Mies naureskelli ja totesi, ensimmäinen puhelintuomio mitä on saanut. Istui liki 15 vuotta käymättä lomilla kertaakaan. Apulaisjohtaja oli myöskin todennut, kannattaa hommata jotain kehittävää kun on pitkä tuomio. Mies opetteli nuotit ja soittamaan instrumenttia. Hänen kohdallaan voin todeta, päätös määrätä pyttyyn oli oikea. Tämä jo kuollut henkilö ei sitä surrut.

Pytty on historiaa, mutta silti vaaralliseksi arvioitu joutuu istumaan tuomionsa päivästä päivään. Tämä uusi käytäntö ei ole itselle niin tuttu. Luulen, että heitäkin sanotaan vankilakielellä pyttyläiseksi.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Pisin tuntemani vielä elossa oleva vanhan liiton mies oli ensi kerran vankilassa 71 vuotta sitten. Ikää miehellä on ensivuonna 90 vuotta. Noihin aikoihin oli kuulemani mukaan yleistä jalkarautojen käyttä. 1980 luvulla lienee viimeisin vanki siirretty vangin kuljetusautoon käsi- ja jalkaraudoissa. Hän ei ollut henkirikoksesta vaan tehnyt rohkeita ja yllättäviäkin pakoja.

Kun vanki viedään junan vankivaunuun, on karkaaminen todella vaikeaa. Vanki tuodaan autolla junan oven eteen ja vartia kummallakin puolella, sekä muualla lähistöllä. Kuitenkin joillakin on ollut onnea ja rohkeutta onnistua karkaamaan tuosta. Sama homma kun vankeja jää pois, tulee vankilan auto viereen ja vartijat kummallakin puolella. Ainakin ennen karkurit olivat eliittiä vankilassa. Riihimäellä oli joillakin sivileillä tieto milloin kulkee junan viimeinen vaunu. Nuoria likkoja tuli asemalle katsomaan sopivan matkan takaa, millaista sakkia lastattiin. Tuskin siinä kovin kaksista oli.

Vastaa Viestiin