Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ma Huhti 18, 2022 5:19 pm
Rundi kirjoitti:
Ma Huhti 18, 2022 3:32 pm
Dope Boy kirjoitti:
Ma Huhti 18, 2022 2:34 pm
mulle on sanottu että linnassa on nykyisin ainakin turvallisempaa olla kun esim. yöaikaan helsingin keskustassa, miten oli teidän vanhanliiton miesten aikaan?
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Nykyään vankiloissa on jokapaikassa kameravalvonta, niin tapahtuu luulisin vähemmän.

Viranomaisten mukaan suurimmassa vaarassa Helsingissä on aamuyön tunteina yksin kävelevä nuorimies.
Juu kameravalvonnat taitaa olla aika yleisiä monilla kongeilla.
Vai onko jo kaikissa kaikkialla.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vankilassa samassa työpaikassa oli muuan mies, kuka oli karannut itsellekin tutusta vankilasta. Duunipaikka oli keittiö ja siinä kuorimme perunoita. Tämä karkaaminen kiinnosti minua ja kysyin jotain pintapuolista. En osannut edes aavistaa kuinka suuri ego tällä perunankuorialla oli. Viattomaan kysymykseen hän vastasi kysymyksellä: Täälläkö kuulustellaan. Tuon jälkeen en puhunut mitään ja annoin tyypin olla omissa haaveissaan. Ego taisikin olla pieni, mutta tämän luulot siitä sitäkin suuremmat, joilla sai pröystäillä.

Markka-aikana Intian Goassa hippimarkkinoilla oli aikoinaan Vietnamin sotaa pakoon lähteneitä hippejä, 50- 60 vuotiaita miehiä ja heillä samanikäisiä naisia seuralaisena. Intialainen kai koitti lyödä minua kaupoissa linssiin ja satuin katsomaan taakse missä oli hippien myyntikoju. Tästä kojusta hippi katsoi minua silmiin ja pudisti päätään niin, että kaupanhieronta intialaisen kanssa loppui siihen. Hipeillä oli paljon tatuointeja, aivan kuten originaalit suomalaiset vankila tatuoinnit. Tatuointibuumi suurelle yleisölle oli vasta tulossa. Hippien lähellä oli saksalainen nainen, kuka ei ollut hippi mutta istui tylsän näköisenä tuolillaan. Hänellä oli jotenkin mustahko suuri tatuointi käsivarren vaalealla iholla. Kysyin saanko ottaa kuvan. Nainen mietti aika kauan ja kieltäytyi. Se oli hänen oikeus, mutta huomasin ennen kielteistä vastausta nainen oli onnensa huipulla.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Nessi oli omana aikana se suosituin kahvi. Nessin laittaminen kuppiin oli jokaisella oma tapa. Itse kaadoin purkista kannelle, ja toisella kädellä annostelin sopivan määrän kannen päälle, ja se kuppiin joko ennen kuumaa vettä tai veden sekaan. Joku otti kahvia veitsellä, harvempi lusikalla. Jumikahvit ja niiden juojat alkoivat olla historiaa. Kuritushuoneen alimmassa luokassa, missä sai ostaa, sai kahvia 1/4 kiloa kuukaudessa. Siis pieni neljänneskilon kahvipaketti. Tuttu mies kertoi kuinka vasta ostettu kahvipakka tippui lattialle ja kuinka silloin pääsi suusta rumia sanoja. Kuumaa vettä sai kongilla yleensä tiskisellin boilerista. Jossain vankilassa tiskisellissä pystyi itse keittämmään veden.

Taitaa nykyaikana olla vangeilla kahvinkeittimet ja muut mukavuudet, että sen puolesta mukavampaa. Tarkemmin ajatellen mukavampaa, oliko se sitä? Kahvin juonti oli oma hetkensä. Kutsu kahville oli mieluista. Kutsu pullakahville jo läheni luksusta. Munkkikahvit tarjottuna oli luksusta.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

""Vankilassa samassa työpaikassa oli muuan mies, kuka oli karannut itsellekin tutusta vankilasta. Duunipaikka oli keittiö ja siinä kuorimme perunoita. Tämä karkaaminen kiinnosti minua ja kysyin jotain pintapuolista. En osannut edes aavistaa kuinka suuri ego tällä perunankuorialla oli. Viattomaan kysymykseen hän vastasi kysymyksellä: Täälläkö kuulustellaan. Tuon jälkeen en puhunut mitään ja annoin tyypin olla omissa haaveissaan. Ego taisikin olla pieni, mutta tämän luulot siitä sitäkin suuremmat, joilla sai pröystäillä.""

Jotkut olivat kieltämättä arkoja imagostaan, jota nyt ei kenelläkään ollut liikaa silti.
Olosuhteiden pakosta sitä tutustui joihinkin, mutta itse annoin ajan näyttää, että paljastui pikku hiljaa sellaiset, jotka jäivät mieleen; mainemiehet, nimimiehet, pintamiehet, pokamiehet...

Jonkun nimen valkenemiseen saattoi mennä pitkä aika. Sen ehkä kertoi joku, tai oli nimiä mutta ei kuvia ollut lehdessä joskus ja nimestä sitten saattoi yhdistellä, ahaa tuo on se, jos tiesi, että oli joku pitkäaikaisvanki.
Suoraanhan ei kyselty keneltäkään. Mutta jos/kun alkoi tulla tutuksi, jopa kahvittelua, puheen pystyi viemään seuraavalle tasolle; "Joko lomapää on auki" - "vieläkö on paljon purtavaa" jne.
Ja kyllähän monet kertoivat vapaahtoisestikin, kun kirosivat vasikkaa tai mokaa tai väärää tuomiota tai oikeusmurhaa ja syyttömyyttä. Yleensä ne olivat pienituomioisia päihdeongelmaisia taparikollisia.

Nimimiehet tiesi mikä pelin henki, tuomio saatu, pulinat pois käräjien jälkeen. Mikään kun ei muutu paskanpuhumisella saati kerskunnalla. Yhdenkään nimimiehen, keitä tunsin, en kuullut kehuvan keikoillaan.
Paljonhan nimiä tuli ilmi niinkin, että pamput kailotti sukunimellä, ketä virkailijoihin, tapaamisiin jne. Tapaamisiin muuten taidettiin ilmoittaa kaiuttimienkin kautta, että tiesi lampsia kongin päähän oven taakse, josta pamppu tuli hakemaan.
Tai pamppu toimitti jotain postia, kaplalappua tai muuta, ja huusi nimeltä kongin päässä, kun ei viitsinyt kävellä selleille saakka.
Itse tunsin aika vähän sellaisia, jotka oli tuttuja jo siviilistä. Muutamia kyllä. Usein ne tapakonnat olivat olleet lusimassa aiemminkin tai ehtivät uudelleen 2 - 3 kertaa, kun itse lusin pitkää.

Nessiä juotiin joo ja joskus jumikahvia tai termariin suodatettua suppilon kautta. Niitä oli jo kanttiinissa.
Bostonkakku oli aika yleinen kanttiini tuote.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
Ti Huhti 19, 2022 10:50 pm

Nimimiehet tiesi mikä pelin henki, tuomio saatu, pulinat pois käräjien jälkeen. Mikään kun ei muutu paskanpuhumisella saati kerskunnalla. Yhdenkään nimimiehen, keitä tunsin, en kuullut kehuvan keikoillaan.

Bostonkakku oli aika yleinen kanttiini tuote.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Bostonkakku unohtui mainita. Useat vangit jo 2- 3 pävää ennen ostoja suunnittelivat mitä ostaa ja tekivät kanttiiniin ostoslistaa. Työosuusrahoilla sai kerran kuussa ostaa, kahdesti jos sitä oli. Omalla rahalla muistaakseni tiettyyn summaan asti. Lisäksi jos oli taloon tullessa sipissä, sai kanttiinista velaksi pienen määrän, joka tuli luonnollisesti maksaa takaisin kun alkoi tienata. Muuan mies, ketä kutsuttiin joskus nimellä Jyvä- Jani näytti 70- luvulla kun hänellä oli 50 mk seteli, että mitä tekisi. Oli ostopäivä ja Jani osti tavaraa ja maksoi sillä setelillä. Eihän niin olisi saanut tehdä, mutta niin teki ilman jälkiseurauksia.

Nimimiehiä näin vankilassa. He eivät todellakaan puhuneet jonnin joutavaa jupinaa. Nämä istuivat omaa kakkua omiin nimiin. He myöskin asennoituivat niin, että poliisi on vastapuolella ja tekee vain työtään. Vankilassa näin O. A, n, joka oli oikeasti kovin nimimies.

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Never »

[quote=Clarence post_id=1295160 time=1650467300 user_id=38520

Nimimiehiä näin vankilassa. He eivät todellakaan puhuneet jonnin joutavaa jupinaa. Nämä istuivat omaa kakkua omiin nimiin. He myöskin asennoituivat niin, että poliisi on vastapuolella ja tekee vain työtään. Vankilassa näin O. A, n, joka oli oikeasti kovin nimimies.
[/




Tarkoitatko Clarense Otto A:ta?

Aikoinaan sai taloon joutuessa ainakin ns ”tulotupakat” eli puruja ja sätkäpaperia mikäli oli p-a,en nyt muista määrää mutta eihän sitä hirveesti tullut.Muistaakseni niistä ei veloitettu mitään.
Termariin haettiin lämmintä vettä yöksi kun ovet sulkeutuivat iltapesun yhteydessä ja vartija sanoi sitten hyvää yötä.
Sellin ovet kolahtivat lukkoon.Mielessäni on edelleen ne äänet aamuisin sekä iltaisin kun pamput kongin päästä aloittivat joko avaamisen tai sulkemisen ja kun ne äänet lähenivät.Lusin pääosan tuomioistani paljuselleissä ja kuten Clarence aiemmassa postauksessaan kirjoittikin niin siihen rytmiin tottui ettei tarvinnut isompia tuotoksia paskakuppiin tehdä.Ainoastaan pissaamaan joskus joutui.Se paskapotta oli seinästä avattavassa pienen luukun takana ja ei mikään tiivis eli kyllä hajut olisi selliin tulleet mikäli isompia toimituksia olisi tehnyt.Sellit missä olin oli yleensä kahden miehen koppeja,oli myös neljän ukon koppeja.Nokalla oli tutkarina joskus pirun ahdasta,se oli mielestäni muutenkin erittäin ankea mesta.Työsiirtoloissa olen käynyt Röykän ja Käyrän ja niissä oli aika isot salit missä oli useita vankeja,mutta ne eivät olleet paljumestoja.
Olisihan se kuppi ollut aamusella melko täynnä mikäli neljäkin ukkoa olisi illan/yön mittaan isommat tuotteensa tehneet.
Ja tuoksu sen mukainen.
Yleensä vain ek:t ja pitkäkakkuiset asuivat yksin.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Never kirjoitti:
Ke Huhti 20, 2022 10:01 pm
[quote=Clarence post_id=1295160 time=1650467300 user_id=38520

Nimimiehiä näin vankilassa. He eivät todellakaan puhuneet jonnin joutavaa jupinaa. Nämä istuivat omaa kakkua omiin nimiin. He myöskin asennoituivat niin, että poliisi on vastapuolella ja tekee vain työtään. Vankilassa näin O. A, n, joka oli oikeasti kovin nimimies.
[/

arkoitatko Clarense Otto A:ta?

Aikoinaan sai taloon joutuessa ainakin ns ”tulotupakat” eli puruja ja sätkäpaperia mikäli oli p-a,en nyt muista määrää mutta eihän sitä hirveesti tullut.Muistaakseni niistä ei veloitettu mitään.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osmo A. hänet näin vankilassa. Vaikka nimi on kummallakin eri, uskon, että tarkoitamme samaa miestä. Jäi mieleen kuva kun teki vankilan ulkoilussa punttien luona etukyykkyä.

Tulotupakoista kertoili jo 60- luvun alussa vankilassa ollut. Lienee tupakkamiehelle tyhjää parempi. Itse poltin nuorempana, en enään.

Mainitsin miehestä, kenellä oli 50 markkaa pimeää rahaa. Yleensä pimeällä rahalla oli suurempi ostovoima vankien kaupoissa, koski ne pillereitä, tatuointeja tai mitä vaan. Mies osti ostot ja mitä jäi se laitettiin tilille.

Yhdessä lääninvankilassa tulomakkara oli yksi jippo. Itselle ei tehty ensi reissulla tätä. Yhdelle vangille olivat neuvoneet hakemaan keittiöltä tulomakkaran. Keittiön emäntä oli miesten kiusalla antanutkin lenkin.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Ottohan oli oikeasti Osmo P (Pakkanen alkujaan) Oli jo Riksussa karhunkopissa risauksistaan.
Kassakaappikierroksien jälkeen myöhemmin 70-luvulla vaihtoi sukunimensä Ahm.....
(Oli Lusunkin keikkakavereita, viimeisiä joita kuljetettiin jalka ja käsiraudoissa)
Hän oli toinen niistä, jotka aseella uhaten kaappasivat poliisiauton ja jättivät jeparit tien poskeen.
Osmo kuoli noin 15 - 17 vuotta sitten pitkälle levinneeseen syöpään.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
To Huhti 21, 2022 1:36 am
Ottohan oli oikeasti Osmo P (Pakkanen alkujaan) Oli jo Riksussa karhunkopissa risauksistaan.
Kassakaappikierroksien jälkeen myöhemmin 70-luvulla vaihtoi sukunimensä Ahm.....
(Oli Lusunkin keikkakavereita, viimeisiä joita kuljetettiin jalka ja käsiraudoissa)
Hän oli toinen niistä, jotka aseella uhaten kaappasivat poliisiauton ja jättivät jeparit tien poskeen.
Osmo kuoli noin 15 - 17 vuotta sitten pitkälle levinneeseen syöpään.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kaksi Osmoa oli kova ja legendaarinen kaksikko. Tämä Osmo Ahm,...... Oli samassa talossa ja hän erottui muista vangeista. En tiedä johtuiko siitä, että oli nimimiehiä, vaiko jostakin muusta. Näin miehen monesti, mutta mieleen jäi kuva, että ulkoilussa kesällä teki etukyykkyä. Punaraita housut ja jos oikein muistan saappaat jalassa.

Kun hänet siirrettiin eri taloon 80- luvun alkupuolella, oli käsi- ja jalkaraudoissa, sekä vyötäröllä rautainen lenkki, mihin käsiraudat oli kiinnitetty. Junan vankivaunussa oli pieni koppi, missä risareita ja karkureita kuljetettiin, en tiedä joutuiko matkan ajaksi siihen, vai saiko oman kopin. Vankilan työmaalla oli pamppu, kuka meille siinä työssä oleville vangeille kertoi miten oli laitettu kiinni.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Etelämpää tulin Oulun lääninvankilaan, ja matkasellissä yö. Katselin iltaulkoilua matkasellin ikkunasta ja kävellessään tuttu mies pysähtyi kohdalleni juttelemaan. Seuraavana päivänä vankivaunulla Pelson varavankilaan. Siellä myös yö matkasellissä, joka oli suuri puinen rakennus ykkösen ja kakkosen välissä. Seuraavana päivänä käyntiä eri virkailijoissa ja myös kerroksille asumaan. Jo matkasellissä sovittiin yhden miehen kanssa, että samaan selliin. Sinne myös päästiin, neljän hengen selli suljetulla. Suljetulla oli oltava ennen avoa kuukausi. Avo-osastollakin muutimme samaan selliin, kunnes pääsin putsariksi ja muutin putsarien selliin. Ennen putsariksi pääsyä olin ulkoryhmässäkin töissä, ja sieltä sain elämäni ensimmäisen kokemuksen; lypsin lehmää. Se oli myös viimeinen, sillä eipä ole tullut tilaisuuksia lypsää. Ei, vaikka tuosta on yli 40- vuotta aikaa.

Pelson varavankila oli suljettu vankila, ei mikään avo tai edes puoliavo, vaan suljettu. Ykkösellä asui Haaparannalta kotoisin oleva mustalaismies, Yrjö. Juuri sitä samaa sakkia josta oli Karpon ohjelmassa, ja tämä sakki oli rääkännyt naapureitaan saaden naapurissa asuvan papin vaimon mielenterveyden sekaisin. Yrjö oli ollut vankilassa ennenkin, ja aina vankilaan joutuessa meni alussa sekaisin. Yrjö pyysi minuakin selliinsä kahville. Ukko oli puhuttavinaan minua, mutta itse johdin juttua. Itsellä ei tuolloin ollut enempää tietoa mikä ukko oli, ja mikä petomainen sakki koko ukon perhe. Tämä äijä oli lapsellinen mies!

Joskus näistä ennenkin kirjoittanut, mutta kun lukijakunta vaihtuu. Syksyllä kävimme pelaamassa lentopalloa lähellä olevalla vanhan koulun juhlasalissa, jonne menimme pamppujen saattamana. Peli meni ja poistuessa oli kyläläisiä oven edessä haastamassa meille vangeille riitaa. Jotain tyhjänpäistä nälvimistä. Siinä alkoi olla jo käsirysy lähellä. Ihme hommaa! Jotenkin tuo tilanne laukesi ja me pelimiehet marssimme vartijoiden saattamana vankilaan. Jonkun aikaa olin tässä Pelson työtalossa, mutta sitten tuli siirto kivitaloon, josta vielä toiseen taloon. Muistan kun matkaselliin mennessä Yrjö katseli kuin kummitus sellistään. Tuolloin ei Pelso olisi ollut mikään hassumpi talo olla. Paljon toimintaa ja helppo työ. Näin vaan aina maisemat vaihtuivat.

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

tuossa aikaisemmin oli puhetta valvontakameroista ja siitä että se estää väkivaltaa esim. helsingin keskustassa, osittain voi estääkkin mutta kun vastaan tulee jostain syystä pahalla päällä oleva impulsiivinen väkivaltarikollinen niin ei se kyllä mistään kameroista välitä, tämä on tullut todettua useamman kerran valitettavasti.
"If you aim for a king, you better not miss"

Tiukkameno
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Tiedän, kokemusta löytyy sekä että. Ja siinä on se jännä pointti jos kukaan ei tee rikosilmoitusta ei tee poliisikaan mitään. Ei ne mitään automaatteja ole.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Olen yöpynyt Göteborgissa, Malmössä ja Södertäljessa asuma-alueella Ronna, joka on kuulemma Ruotsin pahimpia lähiöitä. En tosin silloin tiennyt tällaista mainetta. Täällä meitä vankilataustaisia kirjoittelee, niin en usko, että kukaan meistä hyväksyy noissa paikoissa pääsiäisenä ja nyt mellakoivia maahanmuuttajia, eikä heidän tekojaan.

Ei mahdu päähän tuollainen järjetön tominta!

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Yksi, mikä puuttui viimeisellä tuomiolla, minulla katosi vapaudenkaipuu. Kokonaan.
Ei tarkoita, että olisin laitostunut piiruakaan. Päin vastoin lusin itseäni loitolle vankilasta.

Kun oli tuomiot päällä, ne myös sisäistyi. Silloin ei tullut hinkua haaveilla muurin taakse ennen aikaisesti ja kiusata itseä.
Esimerkiksi siten, (nytkin kun on alkamassa Vappu), että olisi silloin aikoinaan tullut mielihalua "olisipa kiva olla viettämässä vappua"

Ei.
En ollut edes lomilla koskaan pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena, jouluna.
Ja kun lomapää aukesi, en alkanut vekslaamaan ja siirtelemään lomia sen vuoksi, että olisin voinut viettää vaikkapa juhannuksen siviilissä.
Erään loman kävin viikkoa ennen Juhannusta.

Tuomion lopulla toiseksi viimeisen loman meinasin jättää väliin ja hakematta. Yhteyshenkilöillä ja säädöillä oli muuta ohjelmaa.
Niin ajattelin, mitä viitsin lähteä notkumaan kaduille tai ylipäätään mihinkään vailla varsinaista tarkoitusta, voin olla linnassakin.
Nauttia viimeisestä tuomiosta :D kun olin sisäistänyt, etten aikonut palata vankilaan enää koskaan... Ainakaan tahallisesti.

No muutama päivä ennen aikaa hain sitä lomaa viikonlopuksi, siviiliin oli enää nelisen kuukautta.
Ja oli oikeastaan tylsä loma. Kävinköhän kerran elokuvissa ja parissa kyläpaikassa ja yhdellä sukulaisella piipahdin.

Petauksen siviiliä varten (asunto ym) ehdinkin hoitaa kakun loppu metreillä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Veljeni istui muutaman tuomion. Luonteeltaan sisukas. Yksi tappelijana tunnettu linnakundi alkoi haastaa veljelle riitaa. Veli ei antanut periksi ja tappelu siitä tuli. Linnakundi oli selvästi johdolla, mutta veli ei antanut periksi. Aina kun joutui kenttään, aloitti uudestaan. Aivan kuin elokuvassa Lannistumaton Luke. Lopulta tappelijatyyppi joutui sanomaan katsojille, pitäkää veljeä kiinni, että hän pääsee pois, ja tappelun voittaja juoksi karkuun.

Toinen tapaus oli, kun yksi samoissa kuvioissa pyörinyt pääsi palveluammattiin töihin. Veli käytti palveluita hyväkseen, ja tervehti aina tätä työn saanutta. Työn saaneelle se oli vastenmielistä. Hän pyysi joskus broidin auton kyytiin ja sanoi: Veli, kun tulet asioimaan ole kuin et tuntisikaan häntä. Veljeni pikku sievissä vastasi: Tunnen tietenkin, mehän ollaan vanhoja kavereita ja tullaan olemaan sitä loppuun asti. Toinen uhkasi väkivallalla jos tervehtiminen ei lopu. Tähän veli vastasi: Anna tulla vaan! Toinen ei tullut. Itsellä myyjänä pienehkössä kaupassa kävi aina joskus kaiken kirjavaa väkeä juttelemassa. Hoidin asian diplomaattisemmin, eikä tullut samanlaisia vaikeuksia, päinvastoin, mukaviakin juttutuokioita.

Keravalla veli oli luottona. Väli huom; punaviiruissa luoton natsat olivat hihassa ja jalassa koko jalan mittainen keltainen viiva. Nuorisovangin sinisissä punainen merkki olkavarressa. Hän oli koulutukseltaan sähkömies, ja teki niitä töitä. Tuolloin oli vielä naisten avovankila Järvenpäässä; Nummenkylä. Tuolla broidi kävi välillä Nupiksesta hommissa, ja siellä oli tyttöjen kanssa tapahtunut myös jotain muuta. Veljeni ei ollut kerskuja, ja oli haluton puhumaan noista tapahtumista.

Vastaa Viestiin