holmesin haamu kirjoitti:janita kirjoitti:
Hänen kanssaan samaa koulua käyneet tuntuvat järjestäen vähättelevän kiusaamista. Ehkä siksi, kun kavereita ja sosiaalista kanssakäymistä on ollut, eikä ole ollut fyysistä väkivaltaa tai suoranaista huutelua. En törmännyt yhteenkään viestiin, jossa kukaan toteaisi häntä kiusatun, mutta silti oli mainintoja siitä, että on kuitenkin ollut supattelua ja eristämistä. Minun johtopäätökseni siis on, että kiusaamista on ollut.
Tuo kiusaamisteoria on nostettu joka kerta esiin kun näistä tapauksista uutisoidaan tai kommentoidaan. Ei oo oikein koskaan osunut kunnolla kohdilleen tai sitten en ole huomannut hyviä todisteita siitä. Se on sellainen yleispätevä selitys ja ei sen takia vaikuta pitävän paikkaansa.
No näin rautalangasta väännettynä esimerkiksi minua kiinnostavat rikokset siksi, mikä ihmisen psyykessä saa tekemään pahaa toisille ihmisille ja sen myötä koko yhteiskunnalle. Tämä koko ketju on minusta tärkeä - ei vain itse rikos ja rangaistus. Sen ymmärryksen myötä näitä voidaan vähentää, torjua ja ehkäistä.
Samantyyppisissä rikoksissa on yleensä paljon samanlaista. On mm. väitetty koulusurmien syyksi SSRI-lääkkeitä. Koulusurmaajissa on yhteistä se, että niin Kauhajoen kuin Jokelankin tapaukselle oli määrätty näitä, mutta tiettävästi kumpikaan ei käyttänyt näitä määrättyjä lääkkeitä, koska eivät kokeneet niiden auttavan. Sen sijaan näitä käyttävät miljoonat muut, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään väkivaltarikoksiin. Yhdistävää tekijää kannattaa mielestäni hakea syvemmältä: siitä mihin nämä lääkkeet on määrätty. Koulukiusaamisesta on kuitenkin puhuttu molempien osalta.
Millaisia todisteita koulukiusaamisen kokemus mielestäsi tarvii? Minä olen selannut tuon Karman koko nettikaveripiirin läpi ja minusta liki jokainen hänen kaverinsakin näyttää mahdollisesti koulukiusatulta. Niin - näyttää erilaiselta ja eroaa mmassasta. Sellaiselta, jota helposti kiusataan. Lapset ja nuoret eivät osaa käsitellä erilaisuutta, kuten aikuiset (eivätkä kaikki aikuisetkaan osaa käsitellä). Kun joku erottuu massasta ja pää ei käsitä (eikä asianosaisen omakaan vielä monesti niin vaikeita juttuja), tästä tulee kummmajainen, eikä tule kohdelluksi kuin muut, tasavertaisesti ja reilusti.
Minä olin kauan kuvitellut saaneeni olla kouluissa, joissa ei ole ollut kiusaamista. Yhden ala-asteen entisen luokkatoverini nimi oli "Mätis" niin kauan, ettei kukaan muu enää muistanut hänen oikeaa nimeään. Viisi vuotta sen jälkeen, kun hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle joku joskus muisti, että niin joo Mätis oli joskus meidän luokalla, mutta mikä sen nimi muuten oli? Yksi tyttö samasta koulusta muutti perheineen Helsinkiin, koska menee "lihavien tyttöjen kouluun" . Ihmettelin silloin, että mikä se sellainen koulu on.
Tänä syksynä oli vanhan yläasteeni vuosijuhla, jonka yhteyteen järjestettiin luokkakokouksia ja olin tosi innostunut siitä saatuani tiedon vanhoilta luokkatovereiltani. Välitin tiedon myös sisarelleni, joka on käynyt samaa koulua. Tämä totesi, että joo ei kiitos, ei vois se koulu ja luokka vähempää kiinnostaa! Otin yhteyttä sitten hänen sen aikaiseen parhaaseen kaveriinsa (ajattelin, että voisi ammattinsa puolesta kiinnostaa) ja kummastelin samalla siskon nuivaa suhtautumista (jonka olin siihen saakka laittanut tämän luonteen piikkiin). Tämä nykyään luokanopettajana työskentelevä ystävänsä kertoi, ettei "heidän luokkahenkensä ollut siihen aikaan paras mahdollinen". Minä olin liki tyrmistynyt, koska olin aina mieltänyt sisareni ja tämän kaverit tosi suosituiksi ja kuvitellut näiden tykänneen koulusta ja viihtyneen siellä, kuten itse olin viihtynyt (vaikka en todellakaan ollut mitenkään suosittu, yritin vain sulautua massaan).
Tämän myötä oikeasti heräsin miettimään omaa kokuluhistoriaani ihan kunnolla ja mieleen tuli lukuisia tyyppejä "lempinimineen" tai uniikkeine piirteineen. Yhdestä tytöstä puhuttiin koko yläasteen, että se on raskaana (joo, kolme vuotta hei!) ja yhden pojan nimi lukiossa oli muurahaiskarhu ja toisen hiirenpillu. Tänäkin päivänä kun mietin miespuolisia tuttuja, niin ihan oikeasti kaikki lempinimet "Tuhnu" tms. jotka ovat ehkä kouluajoilta vakiintuneet ihan kavereillekin, eivät oikeasti ole kivoja! Kiusatun ihmisen on varmaan pakko kasvattaa ympärilleen kova kuori jonkin aatteen kautta, selviytyäkseen.
Sama se on %-jengiläisillä. Kaikki, jotka henk koht. tiedän ovat aikanaan koulukiusattuja (käynyt ilmi kerrotusta) tai jotenkin hyljeksittyjä. "Massaan sulautumattomuus" on käännetty yhteiskuntaan sopeutumattomuudeksi", josta ollaan ylpeitä. Ihmisillä on luontaiset psyyken puolustusmekanismit ihan sisäänrakennettuna ja ne kehittyykin useimmilla kasvun myötä. Niihin perussellaisiin törmää nettikeskusteluissakin koko ajan.
Kiitos selvityksesta, siinähän on jännää logiikkaa. Kiitti myös CSI:lle. 