HS:n puolustusvoimien salaisten tietojen paljastus

[TuskaistaTietoa]

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/377080 ... ennakoisia

Risto Uimonen: Oikeustoimet Helsingin Sanomia vastaan epätodennäköisiä
Julkisen sanan neuvoston ex-puheenjohtajan mukaan Suomen turvallisuudelle aiheutettu vahinko pitäisi kyetä osoittamaan

Julkisen sanan neuvoston ex-puheenjohtaja Risto Uimonen pitää epätodennäköisenä, että Helsingin Sanomille aiheutuu oikeudellisia seuraamuksia Suomen tiedustelutoimintaa koskevien, salaiseksi luokiteltujen tietojen julkaisemisesta.

Uimonen kiinnittää huomiota siihen, että Helsingin Sanomien julkaisemat tiedot perustuvat verrattain vanhoihin, osin yli kymmenen vuotta vanhoihin dokumentteihin, joiden sisältämä tieto saattaa olla jo vanhentunutta.

Uimosen mukaan on todennäköistä, että Suomea seuraavien maiden tiedusteluorganisaatiot ovat jo entuudestaan olleet perillä Helsingin Sanomien jutussa käsitellyn Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta.

– Näiden tietojen valossa on vaikea nähdä, että tästä voisi tulla oikeudellisia seuraamuksia Helsingin Sanomille. On vaikea nähdä, että mikä on se vahinko, mitä Suomen turvallisuudelle on aiheutettu. Tässähän pitäisi pystyä selkeästi osoittamaan, että valtion turvallisuudelle on aiheutettu sen kaltaista vahinkoa, josta voisi rangaistuksen säätää, Uimonen sanoi STT:lle.

– Mielestäni tässä pitäisi osoittaa tarkasti, että mikä on se vahinko mikä tästä on aiheutunut, Uimonen summaa.

VERTAILUKOHTANA ZAVIDOVO-VUOTO
Uimosen mukaan nyt esiin noussut tapaus rinnastuu vuoden 1972 Zavidovo-vuotoon. Tuolloin tiedotusvälineet julkaisivat yksityiskohtaisia tietoja presidentti Urho Kekkosen Neuvostoliiton johtajien kanssa käymistä keskusteluista, minkä vuoksi Suomessa käynnistettiin laajat selvitykset tietovuodon selvittämiseksi.

Tietojen vuotaja ei tuolloin selvinnyt, mutta 1970-luvun alussa kansanedustajana toiminut Erkki Tuomioja (sd.) kertoi vuonna 1993 muistelmakirjassaan vuotaneensa tiedot Vasabladetin toimittaja Tor Högnäsille. Tiedot julkaistiin myös ruotsalaisessa Dagens Nyheterissä sekä norjalaisessa Dagbladetissa.

Mainos

– Tuolloin ei ollut kysymys Suomen valtion tiedustelua koskevien tietojen julkistamisesta vaan poliittisesti hankalien tietojen julkistamisesta, joten nämä tapaukset eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa. Mutta molemmissa tapauksissa tasavallan korkein johto reagoi hyvin voimakkaasti, Uimonen vertaa.

– Salaiseksi määrättyjen tietojen julkaiseminen on ollut median ikiaikainen tapa. Se on osa viranomaisen toiminnan julkista valvontaa, jota harjoitetaan kaikissa länsimaissa, Uimonen muistuttaa.

"LÄHDESUOJAA TUSKIN MURRETAAN"
Uimonen ei usko, että Helsingin Sanomien tapauksessa edettäisiin niin pitkälle, että lehden lähdesuojaa yritettäisiin murtaa. Lain mukaan toimittaja voidaan velvoittaa vastaamaan kysymykseen lähteestään, jos kyseessä olevasta rikoksesta saattaa seurata vähintään kuuden vuoden vankeustuomio.

Uimonen muistuttaa, että lähdesuojan murtamiseen pitää olla selvät perusteet.

– Ensin olisi näytettävä tapahtunut vahinko ja sitten todettava, että vahinko on niin suuri, että on odotettavissa niinkin rankka tuomio kuin yli kuusi vuotta vankeutta. Minun on vaikea nähdä, että mikä on tässä tapauksessa se niin suuri vahinko, Uimonen sanoo.

Täysin kritiikittömästi Uimonen ei kuitenkaan Helsingin Sanomien toimintaan tapauksessa suhtaudu. Hän kummeksuu lehden perustelua, että salaiseksi julistettuja julkistettiin valmistella olevaan tiedustelulainsäädäntöön viitaten.

– On vaikea nähdä miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Tikkakoskelta johdettava tiedustelu kohdistuu Suomen ulkopuolisiin kohteisiin eli vieraisiin valtioihin, kun taas valmisteilla olevan lainsäädännön ongelma on yksityisiin Suomen kansalaisiin kohdistuva tiedonhankinta. Mielestäni ne ovat kaksi vähän eri asiaa. En näe tätä konkreettista yhteyttä näiden välillä, Uimonen sanoo.

Mihin lainkohtaan Uimonen viittaa väittäessään, että salaisiksi puolustusvoimissa määriteltyjen tietojen pitäisi aiheuttaa vahinkoa, että tapahtuisi rikos? Nimittäin lainsäädännössä maanpetoksesta tuollaista ei edellytetä.

[meslog]

Voisiko joku kopioida tänne tuon alkuperäisen artikkelin, mistä tämä soppa lähti liikkelle?

[Etsivä Shitlock]

Eiköhän tämän vuodon taustalla ole samat piirit jotka ajavat uutta tiedustelulakia kuin käärmettä pyssyyn. Istuva(toivottavasti väistyvä) tasavallan presidenttihän jo riensi tänään toivottelemaan lain kiirehtimistä tietovuodon vuoksi.
FSB:llekään Hesarin paljastukset tuskin toivat yhtään mitään uuttatietoa, joten tiedustelupiirien julkista tietoa vuodettiin kansan hätäännyttämiseksi hyväksymään uudet urkintalait.

[Rescuer]

Kovasti tuota vuotoa ja median oikeutta julkaista salaisia tietona oli puolustelemassa yksi vahvimmista haastajista presidentinvaaleissa. Sama mies istui puolustusvaliokunnassa 2007-2010, jolta ajalta vuodetut asiakirjatkin ovat.

[Tuomion Pasuuna]

Mihin lainkohtaan Uimonen viittaa väittäessään, että salaisiksi puolustusvoimissa määriteltyjen tietojen pitäisi aiheuttaa vahinkoa, että tapahtuisi rikos? Nimittäin lainsäädännössä maanpetoksesta tuollaista ei edellytetä.

Tässähän ei nyt ole kyse maanpetoksesta. Maanpetoksesta säädetään seuraavasti:

Suomen kansalainen, joka Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa

1 liittyy vihollisen asevoimiin,
2 osallistuu sotatoimiin tai muihin sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan,
3 palvelee sellaisissa vihollisen sotilas- tai siviilitehtävissä, jotka välittömästi edistävät sotatoimia Suomea vastaan, taikka
4 ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea,

on tuomittava maanpetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Ensinnäkin nyt ei ole eikä ole välittomästi uhkaamassa sota tai muu konflikti, joten maanpetosta ei voi edes tehdä. Ja vaikka olisikin, niin on vaikea nähdä että edes neloskohta voisi tulla kyseeseen, ellei teolla osoiteta olevan osoiteta jotain yhteyttä Suomea uhkaavaan valtioon. Muut noista eivät mitenkään voisi tulla kyseeseen.

Kyseessä oleva rikos on turvallisuussalaisuuden paljastaminen, josta säädetään rikoslain 12. luvun 7. pykälässä seuraavaa:

Joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava turvallisuussalaisuuden paljastamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Tuossa on kuitenkin oleellista tai-sana. Eli jos se tieto on säädetty tai määrätty salassapidettäväksi, niin paljastaminen on joka tapauksessa rikos. Tuo vahingon uhka vaaditaan vain jos tietoa ei ole salattu ja tekijä tietää että julkaisu on omiaan aiheuttamaan vahinkoa.

Tässä tapauksessa vahinko olisi ilmeisesti lähinnä se, että ulkomaiset tiedustelupalvelut eivät anna tietojaan Suomelle kun pelkäävät niiden vuotavan. Ei niinkään Viestikoelaitoksen toiminnan paljastuminen.

[Miggeli]

Voisiko joku kopioida tänne tuon alkuperäisen artikkelin, mistä tämä soppa lähti liikkelle?

YHDEKSÄNTOISTA sotilas tiedustelutyöryhmän jäsentä katseli toisiaan neuvotteluhuone Junttilassa lokakuussa 2015. Oli työryhmän ensimmäinen kokous, läsnäolijat esittäytyivät toisilleen ja vaihtoivat yhteystietoja.

Pääesikuntaan kokoontuneilla sotilailla ja korkeilla virkamiehillä oli tärkeä tehtävä: valmistella tiedustelulaki, joka mullistaa kertaheitolla Puolustusvoimien oikeudet tehdä tiedustelua sekä Suomessa että ulkomailla. Samanlaiset laajat tiedusteluoikeudet on saamassa myös siviilitiedustelusta huolehtiva suojelupoliisi (Supo).

Sana mullistaa ei ole liioiteltu, sillä sotilastiedustelun tehtävistä tai toimivaltuuksista ei ole Suomessa omaa kattavaa lainsäädäntöä. Siksi sotilastiedustelu on kehittänyt itselleen salaisia toimintamalleja, joita ei ole koskaan hyväksytty eduskunnassa eikä avattu ulkopuolisille.

SALAINEN on myös paikka, johon työryhmä päätti ensi töikseen käydä tutustumassa. Sotilastiedustelutyöryhmä kirjasi heti ensimmäisessä kokouksessaan lokakuussa vierailun ”Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle Tikkakoskelle” marraskuussa.

Joku veti punaisella kynällä yli sanan Tikkakoskelle, mutta yliviivattu paikkakunta jäi näkyviin virallisiin pöytäkirjoihin.

Työryhmän yksipäiväiseksi suunniteltu reissu venähti lopulta kaksipäiväiseksi.

Mikä Tikkakoskella, pienessä Jyväskylän taajamassa, niin paljon kiinnostaa?

LUKUISAT ulkopuoliset ovat yrittäneet selvittää Tikkakosken salaisuutta. Yleisradion tutkivan journalismin ohjelma MOT valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, kun toimittajat eivät saaneet perustietojakaan Tikkakoskella toimivasta yksiköstä.

Ylen toimittajat joutuivat tyytymään korkeimman hallinto-oikeuden vuoden 2007 päätökseen, jonka mukaan yksikön organisaatio, toimintasuunnitelma, asiakkaat ja kansainvälinen yhteistyö ovat salaisia.

Poikkeuksen tekivät toimintakertomus ja strategia. Ne ovat erittäin salaisia.

Pääesikunta vetosi kymmenen vuotta vanhaan korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen myös tänä vuonna, kun Helsingin Sanomat pyysi asiakirjoja Viestikoelaitoksen budjetista, henkilöstöstä ja organisaatiosta.

Pääesikunta ei edelleenkään luovuta Viestikoekeskuksesta edes perustietoja, vaikka sille on suunnitteilla uusia ja suomalaisten yksityisyyden suojaa rikkovia tehtäviä. Nyt se kuuntelee ja mittaa viestintää ilmassa, mutta lisäksi Viestikoekeskus saisi oikeuden tietoverkkotiedusteluun eli kaapelien tietoliikenteen seuraamiseen.

PUOLUSTUSVOIMAT on myös tehnyt kaikkensa, jotta kukaan ulkopuolinen ei kiinnostuisi yksikön toiminnasta tai kirjoittaisi siitä mitään. Viestikoelaitoksessa työskennelleet tekevät ikuisen vaitiolositoumuksen, ja tarvittaessa kysyjä saa harhaanjohtavia vastauksia.

Vielä vuonna 1987 Pääesikunta sumutti Helsingin Sanomien toimittajaa vastaamalla, että Viestikoelaitos ja sen sisaryksikkö Sähköteknillinen tutkimuslaitos ”suorittavat tutkimusta ja kokeilua, jotka tulosten osalta ovat salaisia”.

Jo vanhahtava nimi Viestikoelaitos kuulostaa siltä, että yksikön toiminnassa ei ole mitään tiedusteluun liittyvää. Kun Viestikoelaitos yhdistyi vuonna 2014 Puolustusvoimien Tiedustelulaitokseen, yksikkö sai uuden nimen Viestikoekeskus.

Suomen sotilastiedustelun osat – keskukset, laitokset ja osastot – ovat vaihtaneet nimeä niin tiheään, että ulkopuolisten on ollut vaikea ymmärtää muutoksia. Nimet eivät kuitenkaan ole tärkeitä, sillä organisaation tehtävät ovat pysyneet pääosin samoina vuosikymmenestä toiseen.

NYKYINEN Viestikoekeskus on pääasiassa signaali- ja kuvaustiedusteluun erikoistunut yksikkö. Se kuuntelee ilmassa liikkuvia viestejä ja harjoittaa elektronista mittaustiedustelua.

Virallisesti yksikkö keskittyy kaikkien ilmansuuntien seuraamiseen, mutta käytännössä kohteena on Venäjä.

Esimerkiksi Puolustusvoimain komentajan neuvottelukunta määritteli 2008, että Viestikoelaitos on ”sotilastiedustelun osana päävastuullinen Venäjän asevoimien seurannasta”.

Rauhanaikana Viestikoekeskuksen tavoitteena on havaita ainakin vanhan Leningradin sotilaspiirin alueella olevien joukkojen liikekannallepano.

Käytännössä Viestikoekeskus sieppaa Venäjän sotavoimien sähkömagneettista säteilyä sekä analysoi ja luokittelee sitä. Näin yksikkö muodostaa elektronisen tilannekuvan, jonka perusteella se arvioi Venäjän alueella olevat joukot, joukkojen tyypit, johtosuhteet, tehtävät ja toiminnan muutokset.

Sotilaskielellä Viestikoekeskuksen vastuulla on luoda vihollisesta elektroninen tiedustelukartta. Tällainen kartta paljastaa vastustajan suunnitelmat, valmiuden, johtopaikat, liikkeen, tulituen, maalitiedustelun, ilmapuolustuksen sekä tukielementtien käyttämät viesti-, tutka- ja telemetrialähettimet.

HS:N haltuunsa saaman asiakirja-aineiston mukaan Tikkakosken tiedustelulaitoksessa työskenteli vuonna 2010 yhteensä 150 henkeä.

Heistä suurin joukko eli noin 70 henkeä työskenteli Viestikoelaitoksen tiedustelukeskuksessa. Se vastasi Viestikoelaitoksen kaikkein salaisimmista asioista, kuten tilannekuvasta, strategisesta ja operatiivisesta analyysistä, salausalgoritmeista, sanoma-analyysistä ja niin sanotuista signaalikirjastoista.

Kun mukaan lasketaan muu Pääesikunnan tiedusteluväki ja silloisen Puolustusvoimien tiedustelukeskuksen ihmiset, Suomen sotilastiedustelun palveluksessa oli vuonna 2010 yhteensä noin 320 henkeä. Se on selvästi enemmän kuin siviilitiedustelua hoitavan Supon 225 hengen vahvuus oli tuolloin.

Salainen muistio vuodelta 2004 kertoo, että Viestikoelaitoksen henkilöstöongelmat olivat yhtä inhimillisiä kuin muissakin organisaatioissa: päälliköitä oli liikaa ja alaisia liian vähän. ”Esikunnan osastopäälliköiden määrä on suuri”, toteaa muistio, joka päätyy ehdottamaan kahdeksan osaston supistamista neljään osastoon ja tiedustelukeskukseen.

Tikkakosken väki saattaa tulevaisuudessa kaksinkertaistua. Puolustusvoimien on tarkoitus investoida kymmenen vuoden aikana kyberpuolustukseen 200 miljoonaa euroa ja palkata 200 henkeä, joista tosin vain nelisenkymmentä keskittyisi tiedusteluun kaapeleissa.

Viestikoekeskus tarvitsee lisää väkeä myös siksi, että uudet tiedustelulait tekisivät sotilasyksiköstä alihankkijan siviilitiedustelulle eli Supolle. Tiedustelulakiesitysten mukaan Viestikoekeskus suodattaisi ja nappaisi internetliikenteestä sen verkkoliikenteen, joka suojelupoliisia kiinnostaa.

Samalla kasvaa myös Supo, sillä se on palkkaamassa ensi vuonna 50 henkeä ja myöhemmin 94 henkeä lisää nykyiseen 320 hengen vahvuuteensa.

VAIKKA Viestikoekeskus on sotilasyksikkö, se kertoo salaisissa muistioissaan asiakkaista ja tuotteista kuin mikä tahansa yritys. Yksikön keräämät tiedot menevät ensin Pääesikunnan tiedusteluosastolle, joka yhdistää, analysoi ja toimittaa lopullisen tuotteen asiakkaille.

Viestikoekeskuksen ja muun Puolustusvoimien tiedustelun asiakkaat ovat hyvin valikoituneita. Vuonna 2007 Viestikoelaitos sijoitti heistä ykkösluokkaan muun muassa tasavallan presidentin, pääministerin ja puolustusministerin sekä Puolustusvoimien ylimmän johdon.

Sidosryhmiin eli kakkosluokkaan Viestikoelaitos ryhmitteli ulkoministerin, suojelupoliisin, tavallisen poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin.

Puolustusvoimien tiedustelun sidosryhmiä ovat salaisen muistion mukaan myös Ilmailulaitos, Säteilyturvakeskus, Seismologian laitos, liikenne- ja viestintäministeriö, Suomen Pankki, yliopistot ja korkeakoulut sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT.

Ykkösasiakas on tasavallan presidentti. Hän on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, joka saa kaiken palvelun. Muut asiakkaat saavat palvelua tuotteen mukaan, luokittelee Pääesikunnan tiedusteluosaston salainen muistio vuodelta 2007.

Yritykset pyrkivät myymään tuotteitaan kaikille. Viestikoekeskuksen tuotteet eivät ole vapaasti ostettavissa, vaan laitos pyrkii päinvastoin salaamaan ne tiukasti.

VIESTIKOELAITOKSEN diaesitykset alkavat usein muistutuksella siitä, että nyt ollaan salaisessa paikassa ja jokainen kännykkä voi olla mikrofoni:

"ERITTÄIN SALAINEN

– ei muistiinpanoja

– sulkekaa gsm-puhelimet"

Seuraa esitys Venäjän vuoden 2005 SAR-tutkista, joka on esimerkki analysoiduista raporteista ja tutkimuksista, Viestikoekeskuksen yhdestä päätuotteesta.

Näihin Viestikolaitoksen vuosittain tekemiin päätuotteisiin kuuluivat muun muassa otsikot ”Venäjän asevoimien toiminta”, ”Venäjä uhka-arvio”, ”Elektronisen sodankäynnin uhka-arvio” ja ”Tietoverkkosodankäynnin uhka-arvio”, kertoo joulukuulle 2008 päivätty salainen muistio.

Esitykset sisältävät konkreettisia havaintoja esimerkiksi Venäjän asevoimien johtamisjärjestelmien kehityksestä, lähialueen esikunta- ja johtamisharjoituksista sekä sotaharjoituksista.

”Harjoitusten laatu on parantunut ts. joukkojen suorituskyky lisääntyy”, kertoo vuonna 2007 tehty erittäin salaiseksi leimattu esitys.

Lopuksi Viestikoelaitos esitteli, mitä keskeisiä eroja se on havainnut verrattuna Venäjän tekemiin virallisiin ilmoituksiin rajantakaisista joukoista. Venäjän viestijoukot eivät olleet raportoineet kalustostaan, ja ydinkärkien kuljetusyksikköjä oli jäänyt raportoimatta rajan pinnasta.

Länsimaat ja niiden tiedustelu saavat Viestikoelaitoksen raporteissa hyvin vähän huomiota. Esimerkiksi vuoden 2005 vuosiraportin 43 sivusta on omistettu lännen tiedustelulle ja valvontalennoille yksi sivu. Lähialue eli käytännössä Venäjä saa huomiota 40 sivun verran.

YLIPÄÄTÄÄN kaikki Venäjään liittyvä kiinnostaa Viestikoe keskusta ja muuta sotilas tiedustelua. Yksi Suomen turvallisuus viranomaisia huolestuttanut hanke oli Itämeren pohjassa kulkeva maakaasuputki Venäjän Viipurista Saksan Greifswaldiin. Nord Stream -hanke nostatti viime vuosikymmenen loppupuolella kulmia sekä Suomen sotilastiedustelussa että suojelupoliisissa.

Sotilastiedustelu pohti asiaa salaisessa analyysissään ”Venäjän muuttuminen uhaksi” jo loppuvuonna 2006, vaikka putken rakentaminen alkoi vasta vuonna 2010.

Sotilastiedustelu arvioi, että 1 200 kilometriä pitkään kaasuputkeen ja sen huoltotorneihin liittyy sotilaallisia näkökohtia: putkeen on teknisesti mahdollista asentaa erilaisia tiedustelujärjestelmiä. Samoin huoltotorni mahdollistaa jatkuvan pintavalvonnan, läsnäolon ja ”tiedustelulaitteiston asentamisen”.

Sotilastiedustelu päätyi kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämä ei ole sotateknisesti, sotilaallisesti eikä taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Se muun muassa edellyttäisi yhteistyötä Saksan kanssa.

Venäjän uskottavuuden rakentaminen ja yhteistyön vaarantuminen Saksan kanssa eivät salli moista turhaa riskiä, sotilastiedustelu päätteli.

Samoja huolia oli vielä myöhemminkin siviilitiedustelusta vastaavalla suojelupoliisilla. Myös Supon tuolloisen arvion mukaan kaasuputkeen liittyy tiedusteluriski.

Supon huolet liittyivät signaalitiedusteluun eli siihen, että lähellä vastarantaa kulkevat putkirakennelmat antaisivat Venäjälle mahdollisuuden tiedustella Viroa. Sotilastiedustelun arvio oli päinvastainen: putken rakennusvaiheessa lisääntyykin länsimaiden tekemä sotilastiedustelu.

PÄÄTUOTTEIDEN ohella Viestikoelaitos tarjoili vuosittain 70–120 erillisraporttia. Vuonna 2008 erillisraportit syntyivät muun muassa aiheista ”Venäjän ennakkovaroitus- ja valvontajärjestelmän kehitysnäkymistä”, ”BUK-ohjuksen häirittävyys” sekä ”Arvio Venäjän asevoimien toiminnasta Georgiassa”.

Georgian sotaa on pidetty kansainvälisen politiikan käännekohtana, jossa Venäjä osoitti länsimaille olevansa valmis käyttämään sotilaallista voimaa myös itsenäisiä valtioita vastaan. Venäjä kukisti Georgian armeijan nopealla hyökkäyksellä ja tulenkäytöllä, millä on paljon yhtäläisyyksiä Suomessa kehitettyyn strategisen iskun uhkamalliin.

Toinen Viestikoekeskuksen vähemmän tunnettu tehtävä on tuottaa ja pitää yllä kaikkia Puolustusvoimien signaalikirjastoja ja häirintämenetelmäkirjastoja. Ne ovat Viestikoelaitoksen toinen päätuote, kertoo joulukuussa 2008 päivätty muistio.

Signaalikirjasto on käytännössä tietokanta, jossa on Puolustusvoimien sieppaamaa sähkömagneettista säteilyä.

Tutkat ja radiolaitteet tuottavat säteilyä, joka on kuin sormenjälki. Kirjaston avulla Viestikoekeskus tai taistelujoukot pystyvät tunnistamaan tuhottavia kohteita.

Puolustusvoimat pitää myös yllä kuvakirjastoja hahmontunnistukseen ja niin sanottuja akustisten herätteiden kirjastoja sukellusveneiden tunnistamista varten.

SOTILASTIEDUSTELUN salainen muistio myöntää, että ilman signaali- tai häirintäkirjastoja monimutkaiset asejärjestelmät eivät ole taistelukykyisiä. Niihin kuuluvat muun muassa F-18 Hornet -hävittäjät, NH-90-helikopterit, useat merivoimien alukset, ilmapuolustuksen passiiviset valvontajärjestelmät, elektronisen sodankäynnin järjestelmät ja niin sanotut elektronisen vaikuttamisen järjestelmät.

”Myös tienvarsipommien häirintäjärjestelmien teho on merkittävästi heikompi ilman signaalikirjastoja”, muistio toteaa kirjaston käytännön hyödyistä. Tienvarsipommien häirintä on tarpeen myös rauhan aikana kriisienhallintaoperaatioissa.

Viestikoekeskuksen erikoisella kirjastolla on vielä yksi tärkeä tehtävä sotilastiedustelun kansainvälisessä maailmassa: se on vaihdon väline. Kuten sotilastiedustelun joulukuussa 2008 tekemä salainen muistio asian kiteyttää:

Signaali- ja häirintäkirjastoja ei voi ostaa ulkomailta, vaihtaminen vaatii vastaavaa materiaalia.

Tiedustelulakien säätämistä onkin perusteltu juuri sillä, että viranomaiset tarvitsevat lisää vaihdon välineitä saadakseen Suomea hyödyttävää tietoa. Esimerkiksi kansanedustajat ovat saaneet usein kuulla tämän perustelun parlamentaarisessa seurantatyöryhmässä, jonka tehtävänä on seurata läheltä tiedustelulakien valmistelua.

UUSIN ja salaisin Viestikoekeskuksen ”tuote” tuli valikoimiin vuonna 2008. Se on maalittaminen eli sotilaskielellä ”potentiaalisten kohteiden kartoitus operatiivisen vaikuttamisen kannalta”.

Viestikoekeskus auttaa tarkastelemaan kohteita sen perusteella, kuinka tärkeää niiden vaurioittaminen on. Tähän tarkoitukseen Viestikoelaitos tuotti ensimmäiset ”maalipaketit” vuonna 2008.

Sitä varten Viestikoekeskus vastaa kuvatiedustelusta ilmasta ja avaruudesta. Tätäkin tärkeämpää on elektroninen kuuntelu ja mittaus.

Viestikoekeskus auttaa maalittamisessa kuuntelemalla ja mittaamalla lukuisten sensorien avulla maan pinnalta mutta myös ilmasta. Ilmassa isoin rooli on Puolustusvoimien uudella tiedustelukoneella, joka näyttää ulospäin lähes tavalliselta Casa-rahtikoneelta.

Rahtikoneessa on tarvittavat sensorit ja sisällä siirrettävä kontti täynnä tekniikkaa. Järjestelmään kuuluvat myös maassa sijaitsevat vastaanottimet, jotka ottavat vastaan tiedustelukoneesta lähetetyn ja salatun tiedustelutiedon.

Tiedustelukoneessa ei ole varsinaista aseistusta, mutta sen kyetä pitää suojautumaan esimerkiksi ohjuksilta, Viestikoelaitos määritteli vuonna 2005.

ASEJÄTTI Lockheed Martinin valmistaman ilmatiedustelujärjestelmän piti valmistua jo vuonna 2013, mutta Puolustusvoimat kertoi ottaneensa vastaan ”lentokoneeseen asennetun valvontajärjestelmän” toimitukset vasta viime kesänä eli neljä vuotta myöhässä.

Maaleja osoittava ilmatiedustelukone on tärkeä osa Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen huippusalaista Finstar-A-hanketta. Vaikka Puolustusvoimat puhuu ulospäin viattomasta ”valvontajärjestelmästä”, hanke tarkoittaa ilmatiedustelun, valvonnan ja maalinosoituskyvyn kehittämistä uudenlaisen iskukyvyn tasolle.

Rahaa Finstar-A vie vuosina 2008–2020 yhteensä 250–270 miljoonaa euroa, kertoo sotilastiedustelun salainen muistio vuodelta 2007. Se on yli kaksinkertainen summa verrattuna lentävän valvontajärjestelmän 112 miljoonaan euroon, josta Puolustusvoimat kertoi julkisuuteen viimeksi tänä syksynä.

Finstar-A:n tavoitteena on, että kaikki aselajit hyötyvät entistä joustavammin tiedustelukoneen tuottamasta tiedosta. Samalla iskukykyä parantava, tunkeutumiskykyinen tiedustelu ja maalin osoittaminen ilmasta ovat täysin uusia Viestikoekeskuksen tuottamia palveluita Puolustusvoimille.

Myös tekniset vaatimukset ”lentävälle järjestelmälle” olivat jo vuonna 2005 kovat:

Hankittavan järjestelmän tulee pystyä havaitsemaan, paikantamaan ja tunnistamaan sekä samanaikaisesti seuraamaan kohdeorganisaation käyttämiä viesti- ja tutkasignaaleja (1,5 MHz – 40 GHz). Pystyäkseen seuraamaan määritettyjä kohteita lentävän signaalitiedustelujärjestelmän tulee pystyä seuraamaan samanaikaisesti vähintään sataa taajuutta.

Koska kone tai sen osia voidaan lähettää myös kriisinhallintaoperaatioon, järjestelmän pitää olla Nato-yhteensopiva, huomautti joulukuulle 2005 päivätty asiakirja. Suomen sidoksista länteen kertoi myös vaatimus:

Uuden lentävän signaalitiedustelujärjestelmän tulisi olla jo jonkun EU-maan tai Yhdysvaltojen asevoimissa käytössä olevaa kalustoa ja mielellään testattu todellisessa taistelutilanteessa.

TUOREIN ja kasvava osa Viestikoekeskuksen työstä liittyy elektroniseen sodankäyntiin. Se tarkoittaa, että sotilaat käyttävät hyödykseen sähkömagneettista energiaa vihollista vastaan.

Viestikoelaitoksen salainen sisäinen muistio vuodelta 2006 kertoo, että yksikkö vastaa elektronisen sodankäynnin tuesta. Tuki oli muun muassa Viestikoelaitoksen antamaa koulutusta elektroniseen sodankäyntiin, jossa päävastuu oli maavoimilla.

VIESTIKOELAITOKSEN signaali- ja kuvaustiedustelu on kallista ja antaa vain vähän kaikesta tiedustelutiedosta. Hintavuus johtuu siitä, että erityisesti kuunteluun tarvittava tekniikka maksaa paljon.

Pääesikunnan tiedusteluosasto arvioi salaisessa tiedustelunkehittämisesityksessään tammikuussa 2002, että Viestikoelaitos tuottaa noin 5–10 prosenttia kaikesta käytetystä tiedustelutiedosta. Saman verran eli 5–10 prosenttia tulee Pääesikunnan tiedusteluosaston muista salaisista lähteistä.

Julkisten lähteiden osuus on ylivoimaisesti suurin, 80–90 prosenttia, tiedusteluosasto arvioi. Sotilastiedustelun vuonna 2005 laatima muistio toteaakin, että avoimista lähteistä saatava tieto on perustavaa laatua ja tarjoaa ”näköaloja salaiselle raportoinnille”.

Puolustusvoimat käyttää paljon rahaa ja aikaa salaiseen tiedonhankintaan kuitenkin siksi, että saadut tiedonmuruset voivat olla viimeinen pala monimutkaiseen ja hahmottomaan mosaiikkiin.

Kuten Viestikoelaitos sisäisessä muistiossaan joulukuussa 2005 totesi:

Suhteellisesta kalleudestaan huolimatta signaalitiedustelu on välttämätön ja monipuolisin kaikkiin tiedustelun päätehtäviin tietoa tuottava, joskin rauhan aikana visusti salassa pidettävä ja julkisuudessa näkymätön tiedustelulaji.

JOULUKUUN 2017 alussa Tikkakosken maisema näyttää värittömältä, lähes mustavalkoiselta. On kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun sotilastiedustelulakia valmistellut työryhmä kävi täällä tutustumassa huippusalaiseen toimintaan.

Työryhmä pääsi sisälle Tiedustelulaitoksen tontille ja tiloihin, mutta sotilaspoliisit, suo ja sotilaskoira pitävät ulkopuoliset nyt aiempaa loitompana. Viestikoelaitoksesta ja sen naapurista Ilmavoimien esikunnasta näkyy vain antenneja ja tornikupoli.

Ainakaan vielä Tikkakosken tiedustelijoilla ei ole pääsyä kaapeleissa liikkuvaan – muun muassa Venäjältä tulevaan – tietoliikenteeseen.

Tiedustelulakiluonnosten toinen versio on valmistunut, ja lakipaketti saattaa mennä eduskuntaan ensi vuoden alussa. Jos kansanedustajat hyväksyvät lait, alkaa Tikkakosken luolissa uusi, näkymätön kuhina.

___

En tiedä onko jotenkin väärässä muodossa, mutta tämä kopio löytyi joltain keskustelupalstalta.

[meslog]

Voisiko joku kopioida tänne tuon alkuperäisen artikkelin, mistä tämä soppa lähti liikkelle?

En tiedä onko jotenkin väärässä muodossa, mutta tämä kopio löytyi joltain keskustelupalstalta.

Kiitokset!

Itse aiheeseen: en koe että HS olisi kovin paljoa mitään uutta paljastanut, mikä ei olisi ollut jo "yleisessä tiedossa".

Enemmänkin tosiaan kiinnostaa tuo, miten ovat päässeet ykkösen ja kakkosen papereita lukemaan...

[Näytöt]

Eli jos se tieto on säädetty tai määrätty salassapidettäväksi, niin paljastaminen on joka tapauksessa rikos.

Pelkkä tiedon salaiseksi määritteleminen ei riitä vaan tiedon pitää olla Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi. Tuo on olennaista lain sanamuodossa. Sekään ei riitä että tiedon salaiseksi määritellyt taho on perustellut sitä Suomen ulkoisella turvallisuudella vaan syyttäjän on pystyttävä oikeudessa näyttämään että tiedon salassapidolla on ollut todellinen Suomen ulkoiseen turvallisuuteen liittyvä vaikutus.
Puolustusvoimissa on aika paljon salaiseksi määrättyä tietoa ja osa on sellaista että sen saavat tietoonsa tavalliset varusmiehetkin. Jos he niitä kylillä kertovat niin seurauksena on nuhteita tai korkeintaan pekkaa mutta mitään rikoslain maanpetosrikossäädöksiä ei kaiveta esiin.
Laissa on myös pykälät virkasalaisuuden rikkomisesta ja salassapidon laiminlyönnistä joita voidaan soveltaa jos joku paljastaa hänelle uskottuja salaisia tietoja. Mutta ne koskevat yleensä vain tietojen luovuttajaa eikä enää eteenpäin levittelijää.

[KARJU!!]

Kovasti tuota vuotoa ja median oikeutta julkaista salaisia tietona oli puolustelemassa yksi vahvimmista haastajista presidentinvaaleissa. Sama mies istui puolustusvaliokunnassa 2007-2010, jolta ajalta vuodetut asiakirjatkin ovat.

Hinttariako tarkoitat???

[maksuton nainen]

Nauratti kyllä nyt tämänaamuinen uutinen (mtv3) siitä, että toimittaja oli yrittänyt kotonaan tuhota tietokoneen kovalevyn nuijimalla sitä, jolloin se olisi alkanut savuta..jolloin toimittaja olisi soittanut palokunnan paikalle keskellä yötä! Ja kas, siinä samalla ovenavauksella tulivat myös poliisit paikalle suorittamaan kotietsintää !?? Voi elämä ! Tuskin olisi soitellut palokunnalle siinä tilanteessa, sanon minä.

[sikakoira]

Tuskin olisi soitellut palokunnalle siinä tilanteessa, sanon minä.

Mutta kun soitti hätäpäissään ja jälkeenpäin ihmetellään kuinka poliisi tuli tekemään kotietsintää ilman oikeuden lupaa

[Miettijä]

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/arti ... gs.t6UKDY8

HS: Poliisi teki kotietsinnän kohujutun kirjoittajan asuntoon – toimittaja tuhosi kovalevynsä vasaralla

Poliisi on tehnyt kotietsinnän Helsingin Sanomien toimittajan kotiin, lehti kertoo.

Etsintä tehtiin toimittaja Laura Halmisen kotiin sunnuntaina illalla. Halminen kirjoitti yhdessä Tuomo Pietiläisen kanssa HS:n lauantaina ilmestyneen, Puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsittelevän jutun.

Kotietsinnän perusteeksi poliisi kertoi epäilyn turvallisuussalaisuuden ilmaisemisesta. Halmisen mukaan poliisilla ei ollut tuomioistuimen päätöstä etsinnän tekemiseksi.

Kotietsinnän aikana poliisi vei Halmiselta muun muassa puhelimia, tietokoneen ja muistitikkuja, lehti kertoo. Etsintään osallistui neljä poliisia.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi sanoo pitävänsä kotietsintää lehdistön toimintaedellytysten ja lähdesuojan kannalta hyvin huolestuttavana.

– Toimittajaan kohdistuva kotietsintä, vieläpä tällaisessa mittaluokassa, on täysin poikkeuksellinen Suomessa, joka on profiloitunut lehdistönvapauden kärkimaana, Niemi sanoo Helsingin Sanomien julkaisemassa uutisessa.
Toimittaja vasaroi tietokoneensa kovalevyn rikki

HS:n mukaan Halminen oli aiemmin sunnuntaina vasaroinut hallussaan olevan tietokoneen kovalevyä tuhotakseen lopullisesti sen sisältämät tiedot. Kovalevyn rikkomisesta aiheutui savua ja Halminen kutsui palokunnan paikalle. Palokunnan mukana saapui poliisipartio, joka kutsui apuvoimia saatuaan selville, kuka Halminen on.

Halmisen työkoneella on HS:n mukaan useiden juttuprojektien materiaalia. Halminen sanoo lehdelle halunneensa koneen tuhoamisella varmistaa lähdesuojan mahdollisimman hyvän toteutumisen. HS:n tietojen mukaan koneella ei ole viestintälaki-artikkeliin liittyvää materiaalia.

Helsingin Sanomat julkaisi lauantaina laajan, osin salaisiin asiakirjoihin perustuvan jutun Suomen sotilastiedustelusta. Keskusrikospoliisi on aloittanut asiasta esitutkinnan.

KRP:n mukaan tapausta tutkitaan nimikkeellä turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Rikosnimike löytyy rikoslain 12. luvusta, joka käsittelee maanpetosrikoksia. Tutkinta koskee tietojen Helsingin Sanomille päätymisen ohella myös tietojen julkistamista eli käytännössä Helsingin Sanomien toimintaa.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikk ... an/6700712

KRP perustelee erityistä kiireellistä kotietsintää: HS-jutun esitutkintaan liittyvää aineistoa oli mahdollisesti pyritty tuhoamaan

KRP avaa tiedotteessaan lisää, miksi se teki eilisiltana erityisen kotietsinnän Helsingin Sanomien toimittajan Laura Halmisen kotiasuntoon.

– Poliisin tutkinnanjohtajan harkinnan mukaan erityisen kotietsinnän tekemistä ei voinut viivyttää, koska poliisilla oli syytä epäillä, että asuinrakennuksen kellarissa oli jo aiemmin iltapäivällä pyritty ilmeisesti tuhoamaan käynnissä olevaan esitutkintaan mahdollisesti liittyvää aineistoa, KRP tiedottaa.

Halminen kertoi aiemmin Helsingin Sanomissa pyrkineensä tuhoamaan kannettavan tietokoneen kovalevynsä lähdesuojan suojaamiseksi.

HS:n tiedustelulaki-uutiseen liittyvän tutkinnan epäiltynä rikosnimikkeenä on turvallisuussalaisuuden paljastamisen lisäksi virkasalaisuuden rikkominen.

Aiheesta lisää hetken kuluttua.

Aikamoista

[teppo]

.. Sekään ei riitä että tiedon salaiseksi määritellyt taho on perustellut sitä Suomen ulkoisella turvallisuudella vaan syyttäjän on pystyttävä oikeudessa näyttämään että tiedon salassapidolla on ollut todellinen Suomen ulkoiseen turvallisuuteen liittyvä vaikutus.

Toistetaan eri sanoin se, minkä Tuskaista tietoa jo sinulle kertoi.

Turvallisuussalaisuuden paljastamisessa on kaksi kohtaa:
a) Henkilö joko ilmaisee tiedon seikasta, joka ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty salaiseksi
b)tai seikasta, joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle.

Jompikumpi riittää.

a)-kohta toteutuu jo sillä, että on julkistettu tieto, joka on salattu nimenomaan Julkisuuslaki 24.1. pykälän 10. kohdan perusteella, minkä asian Helsingin Sanomat itse katsoi aiheelliseksi jutussaan ihan kuvan kanssa kertoa. Itse asiassa toinenkin kohta toteutuu samalla, elleivät henkilöt esitä todella vakuuttavasti syyntakeettomuuttaan.

.. mutta mitään rikoslain maanpetosrikossäädöksiä ei kaiveta esiin.

Tässä ei ole kyse maanpetoksesta vaan turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, kuten edellä sanottu.

..Laissa on myös pykälät virkasalaisuuden rikkomisesta ja salassapidon laiminlyönnistä joita voidaan soveltaa jos joku paljastaa hänelle uskottuja salaisia tietoja. Mutta ne koskevat yleensä vain tietojen luovuttajaa eikä enää eteenpäin levittelijää.

Ne ovat kevyttä kauraa. Nyt ollaan rikoslaissa ihan eri luvussa.

[disposal]

Tämä vasarointijuttu minkä seurauksena poliisit tulivat suorittamaan kotietsintää vain lisää ihmetystä tämän jutun ympärillä. Tähän saakka Aamukamman ja muiden maanpuolustukseen erikoistuneilla foorumeilla on vapaasti juteltu näistä asioista. Samoin Suomen Sotilas-Lehti on seikkaperäisesti uutisoinnut milloin hornettien tutka ja ohjelmistopäivityksistä, viime vuonna lehti kertoi panssariprikaatin vaunuvahvuuden ja on tuosta tikkakosken tukikohdastakin juttua ollut.

Hesarin juttu oli mielestäni mielenkiintoinen ja varmasti asioihin perehtymätön sai uutta tietoa. Mitään kovin salaista jutussa nyt ei ollut. Henkilöstömäärät ovat vanhaa tietoa, joo kaasuputkea voisi hyödyntää tiedusteluun. Puhutaanhan julkisesti esimerkiksi Ala-kurtin tukikohdastakin avoimesti.

Ainoa ongelma jutussa on se että lähdemateriaali oli salaista tietoa ja hesari paljasti että puolustusvoimilla on tietovuoto. En tiedä oliko se jutun todellinen tarkoitus, että herätellään pääesikunnan porukkaa. Eritahojen reaktiot ovat olleet jotenkin outoja ja tilanteeseen nähden eriskummallisia. Hesarin juttu sai kyllä nyt niin paljon näkyvyyttä, ettei paremmasta väliä. Väkisinkin tulee mieleen että pressan vaalit 2018 ja/tai tiedustelulain valmistelu on yhteydessä tähän sirkukseen.

[Jinx]

Tämä hesarin "paljastus" on mielenkiintoinen tapaus nimenomaan sen kannalta miksi lehti teki tällaisen jutun, jossa lähteenä käytettiin osin salaista materiaalia? Yhtenä motiivina on esitelty tieynlaista kritiikkiä tiedustelulakia vastaan, mutta tätä en oikein usko kun on kyse ulkomaihin kohdistuvasta sotilastiedustelusta. Se että aritkkelilla muka haluttiiin lisätä yhteiskunnan "läpinäkyvyyttä" tuntuu myös oudolta sillä kaikissa maissa ulkomaiden sotilas- tai siviilitiedustelu (vakoilu) kuuluu niihin asioihin, joista tavallisen kansan ei tule tietää yhtään mitään paitsi jos jonkun tiedon paljastaminen hyödyttää valtiota. Jos jotain laajempaa paljastetaan se tapahtuu huomattavalla viiveellä ja sittenkin aina tavalla tai toisella rajoitetusti, koska osa informaatiosta ei ole koskaan päätynyt mihinkään arkistoihin tai vastaaviin. Onko hesarin artikkeli merkki jostain piilossa olevasta poliittisesta valtataistelusta on taas jo paljon huolestuttavampi asia kuin itse artikkelin julkaiseminen. Saa nähdä paljastuuko jutun taustalta jokin "salaliitto" ja jos se paljastuu niin kerrotaanko kansalle koko totuus vai tuleeko siitäkin "salaista" tietoa?

Mitä itse artikkelissa julkaistuihin tietoihin niissä ei ole mitään yllättävää tai uutta vähänkään tiedustelua tunteville henkilöille. Suomi on tehnyt radiotiedustelua N:liiton ja Venäjän suuntaan jo ennen toista maailmansotaa aina nykypäiviin saakka. Menetelmät ovat tietty kehittyneet valtavasti, mutta tavoitteet ovat vieläkin samat eli seurata mahdollisen vihollisen eli naapurimaanarmeijan toimia radio-ja nykyisin myös muunkin viestiliikenteen avulla. On aika lapsellista olettaa että jutussa olisi jotain uutta tietoa Suomen ulkomaan tiedustelusta mitä esim. Venäjä ei jo tiennyt. Olen 99% varma, että näiden jutussa siteerattujen asiakirjojen kopiot ovat olleet jo vuosia Venäjän käytössä ja jos eivät ihan kopiona niin ainakin niissä kerrotut tiedot on Venäjän hallussa. Suomen armeija on Venäjän tiedustelulaitoksella vain pikku "kakunpala" verrattuna siihen miten se tiedustelee eli vakoilee Euroopan Natomaita tai vaikkapa päävastustajiaan eli USA:ta ja Kiinaa. Uskon, että jossain Venäjän ohjustukikohdan tulenjohtotietokoneella on jokaisen Tikkakosken "vakoilukeskuksen" rakennuksen koordinaatit jo valmiina ohjelmoituna, jos sinne pitäisi ampua syystä tai toisesta pari risteilyohjusta. Sama koskee tietysti kaikkia Suomen armeijan sekä yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisiä kohteita.
Täytyy jäädä mielenkiinnolla seuraamaan miten keskustelu tämän "vuodon" osalta kehittyy?