Kunniaväkivalta Suomessa - määrä yllätti poliisin
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
Tämä kuuluu islam kulttuurin ja sitä ei pois saa. Minusta tuntuu vihervasemmiston feministitkin tämän ymmärtävät ja antavat hiljaisen hyväksyntänsä. Tärkeintä heille tuntuu olevan tällä hetkellä muslimimiesten etujen ajaminen.
-
On Anoi Kaa
- James Bond (George Lazenby)
- Viestit: 11798
- Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
- Paikkakunta: Syvä joki
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
Naisia ja lapsia on silvottu Suomessa kohta 30 vuotta, mutta ainuttakaan tuomiota tästä ei ole aikaan saatu. Molemmista ilmiöistä tulisi laittaa imaamien päät pölkylle, sillä vain heillä on auktoriteetti lopettaa nämä maahantuodut alkukantaiset ihanuudet.
Termihavainto oli terävä huomio! Muistatteko kuinka nopsaa graffitit muuttuivat töhryiksi, kun omaisuutta turmeltiin?
Termihavainto oli terävä huomio! Muistatteko kuinka nopsaa graffitit muuttuivat töhryiksi, kun omaisuutta turmeltiin?
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
https://yle.fi/uutiset/3-10763575
Tätä on kunniaväkivalta Suomessa, Sara kertoi tarinansa Ylelle: "Kun pakenin pakkoavioliittoa, äiti hakkasi minut rappukäytävässä"
24-vuotias Sara kertoo kokeneensa koko elämänsä ajan kunniaan liittyvää väkivaltaa ja sen uhkaa.
Väkivalta13.5.2019 klo 05:53päivitetty 13.5.2019 klo 11:11
Sara kertoi Ylelle, että häntä ei hyväksytty, koska hän on tyttö. Toni Määttä / Yle
Sara oli jo ulko-ovella, kun hän näki eteisessä äitinsä ja sukulaisnaisen.
– He alkoivat repiä minua hiuksista ja paidasta. Sain jotenkin ulko-oven auki, ja kaaduin rappukäytävän lattialle.
Sara huokaa syvään. Hän pitää tauon, ennen kuin jatkaa.
– Nämä naiset luulivat, että olin raskaana. He tönäisivät minut portaisiin ja hakkasivat minua mahaan, että minun lapseni kuolisi, Sara sanoo ja katsoo tummilla silmillään jonnekin kaukaisuuteen.
"Ainoa moka oli se, että olin tyttö"
Sara syntyi Suomessa 24 vuotta sitten maahanmuuttajaperheeseen.
Sara ei ole hänen oikea nimensä.
Emme myöskään kerro tässä jutussa Saran turvallisuuden vuoksi tarkasti hänen perheensä kotimaata, emmekä uskontoa.
Saran vanhemmat muuttivat Suomeen Etelä-Aasiasta paljon ennen Saran syntymää.
Sara kertoo, että hänen elämäänsä on rajoitettu aivan pienestä lähtien, koska hän on tyttö.
– Ainoa moka oli se, että olin tyttö. Perheemme kotimaassa toivotaan, että ensimmäinen lapsi olisi poika. Äitini oli eniten pettynyt siihen, että olin tyttö.
Perheeseen syntyi Saran jälkeen kaksi poikaa.
– Heidät kasvatettiin täysin eri tavalla kuin minut.
Jos vanhemmilla meni esimerkiksi työpaikalla huonosti, he purkivat sen minuun, koska olin tyttö.
Sara sanoo nähneensä jo pienenä lapsena kotona väkivaltaa.
– Isä käyttäytyi aggressivisesti äitiä kohtaan. Kun aloin kasvaa, se käytös siirtyi minuun. Jos vanhemmilla meni esimerkiksi työpaikalla huonosti, he purkivat sen minuun, koska olin tyttö. Minut oli helppo saada henkisesti ja fyysisesti kärsimään.
Vanhemmat tekivät tyttärelleen selväksi, että tämän täytyy ymmärtää oman maansa kulttuuri.
– Minulle alettiin pitää tiukkaa linjaa, etten saanut missään vaiheessa hyväksyä suomalaista kulttuuria. En saanut mennä kavereiden kanssa leikkimään pihalle. En saanut myöskään leikkiä kotona pikkuveljien kanssa.
Sara kulki kotoa kouluun ja koulusta kotiin.
– Olin aina yksin. Kaverit tiesivät, että oli ihan turha tulla kysymään minua ulos. Äiti tulisi ovelle ja sanoisi, että olen nukkumassa.
"En päässyt elokuviin, koska siellä oli poikia"
Sara sanoo, että koulussa alettiin jossain vaiheessa kiinnittää huomiota hänen perheeseensä.
Hän kävi tapaamassa koulukuraattoria yksin ja myös vanhempiensa kanssa.
– Ennen näitä tapaamisia kotona pidettiin kunnon saarnat. Istuttiin sohvalla. Vanhemmat sanoivat sanasta sanaan, mitä minun piti sanoa kuraattorille. He sanoivat, että jos kerrot, että sinua on lyöty, sosiaaliviranomaiset vievät ja sinua hakataan vielä enemmän.
Sara ei koskaan kertonut kotioloistaan kuraattorille.
– Hän kysyi, mistä naarmut ja mustelmat olivat tulleet. Minä ajattelin silloin vihaista isää ja äitiä. Vastasin, että kaaduin.
Pieni tyttö piirsi ympyröitä paperille, kun kuraattori käski piirtää, miltä tuntuu.
– Mietin, että elämäni on yhtä ympyrää, josta en voi päästä pois.
Kun Sara oli kolmannella luokalla, koulun oppilaat menivät elokuviin.
Sarakin halusi mukaan.
– Vanhemmat sanoivat, etten pääse. Koska siellä on poikia ja voin tulla riippuvaiseksi elokuvista. Minä sanoin, että siellähän on koko koulu. Sanoin vanhemmille, että te ette vie minua ikinä leffaan, uimaan tai minnekään. Kyselin, miksi en saa mennä. Kun kysyin näitä kysymyksiä ja halusin elää kuten koulukaverit, minua lyötiin.
Sara päätti tuolloin, että hänestä tulisi aikuisena poliisi.
– Ajattelin, että sitten kun olen poliisi, vien isän ja äidin vankilaan, koska he ovat minulle pahoja.
Teini-iässä rajoitukset lisääntyivät
Sara ystävystyi teini-iässä suomalaisen tytön kanssa.
Tyttö oli ollut Saran kanssa samassa päiväkodissa ja ala-asteella.
– Hän sanoi, että minun päiväkotivaiheeni oli ihan ok. Mutta ensimmäisestä luokasta lähtien perheen kireys kasvoi minua kohtaan. Ystäväni kysyi usein, miten jaksan ja kuinka paljon minun täytyy kestää. Hän sanoi, että asun helvetissä.
Sara sanoo, että rajoitukset lisääntyivät teini-iässä.
– Se paheni porras portaalta. Aluksi rajattiin leikkimistä ja ulkona käymistä. Kun mentiin toiselle portaalle, rajattiin kavereita ja koulunkäyntiä. En saanut myöskään käyttää huulipunaa, en saanut meikata. En saanut kotoa rahaa. Minun piti pyytää lupa pieniinkin asioihin. Muiden kotiintuloajat olivat iltayhdeksältä, minun piti tulla kotiin viideltä.
Tunsin heti sydämessäni, että haluan tutustua häneen. Hän näytti vahvalta. Ajattelin, että hän voisi puolustaa minua vanhempia vastaan.
Opettaja neuvoi: "Hanki poikaystävä"
Sara oli lukiossa, kun hän uskalsi kertoa ensimmäistä kertaa elämässään jollekin aikuiselle kotiloistaan.
Tämä aikuinen oli Saran opettaja.
– Hän sanoi, että etsi itsellesi poikaystävä, johon voit luottaa. Joku, jolle voit kertoa asioistasi. Se iskostui minun päähäni, kun opettaja sanoi sen.
Sara kävi perheensä kanssa sunnuntaisin temppelissä.
Eräänä sunnuntaina hän näki siellä pitkän ja komean pojan.
– Tunsin heti sydämessäni, että haluan tutustua häneen. Hän näytti vahvalta. Ajattelin, että hän voisi puolustaa minua vanhempiani vastaan. Vilkuilin häntä koko ajan. Pelkäsin samalla, että äiti huomaa sen.
Temppelissä naiset ja miehet eivät saa keskustella keskenään. Sara kuitenkin lähti aina innoissaan ja iloisena temppeliin.
– Olin yleensä alakuloinen, mutta temppelissä aina hymyilin. Se oli paha moka, koska äiti huomasi sen. Ja sen jälkeen minua kiellettiin tulemasta temppeliin. Se tuntui karsealta.
Temppelin poika löytyi kuntosalilla
Sara yritti etsiä poikaa Facebookista ja kaikkialta, mutta ei löytänyt tätä mistään.
Lukion liikuntatunnilla Sara sai tehtäväksi pitää liikuntapäiväkirjaa. Tuolloin hän kävi tutustumassa myös kuntosaliin.
– Sain jotenkin vanhempani suostumaan siihen, että sain alkaa käydä kuntosalilla. Olin ihan fiiliksissä, kun sain kuntosalikortin. Minun piti pitää aina puhelin auki, että vanhemmat pystyivät soittamaan Face-Time –puheluita minulle.
Erään kerran kun Sara meni kuntosalille, hän näki siellä temppelin pojan.
– Olin ihan paniikissa, mitä teen. Pyörin ympyrää ja tarkistin joka paikan, ettei siellä olisi ketään meidän yhteisöstämme. Sitten äiti soitti ja kysyi, mitä olin tekemässä. Sanoin, että olin juoksumatolla ja tulin juuri hakemaan vettä pukuhuoneesta.
Äiti sanoi, että he tulevat hakemaan Saraa tunnin päästä.
– Menin nopeasti pojan luokse ja kysyin, onko hän meidän maastamme. Hän vastasi, että joo ja antoi minulle numeronsa. Tallensin sen omaan puhelimeeni parhaan ystäväni nimellä.
Sara ja poika sopivat tapaamisen kuntosalin läheiselle kirjastolle.
– Me aloimme nähdä ja soittaa joka päivä salaa. Poika ihmetteli, miksi muutuin aina pelokkaaksi, kun äiti soitti. Aloin pikkuhiljaa kertoa hänelle, millaista minun elämäni on.
"Äiti otti niskasta ja kysyi, seurusteletko"
Sara ja temppelin poika ehtivät seurustella kaksi vuotta, ennen kuin Saran vanhemmat saivat tietää suhteesta.
Sara oli tuolloin 19-vuotias.
– Jäimme kiinni, kun pikkuveljeni parhaan kaverin äiti näki meidät kahvilassa. Hän kertoi pojalleen, ja tämä kertoi veljelleni.
Sara oli omassa huoneessaan koulupöydän äärellä, kun äiti tuli huoneeseen.
– Äiti otti niskasta kiinni ja kysyi, seurusteletko sinä. Olin saanut suhteesta voimaa. Tiesin, että minulla on ihminen, joka tukee minua. Uskalsin sanoa, että seurustelen.
– Äiti jatkoi, että älä vaan sano, että se on se jätkä, jonka näit temppelissä. Vastasin, että joo, se on just se. Sitten vanhemmat alkoivat kritisoida tätä poikaa. Sanoivat, että hän likainen ja köyhä. Hän vain käyttää sinua hyväkseen, koska sinä olet rikkaasta perheestä.
Sara kertoo, että tämän jälkeen vanhemmat alkoivat salaa valmistella Saralle pakkoavioliittoa.
– Suunnitelma oli, että minut viedään pois Suomesta kotimaahamme. Minulle oli etsitty yli 30 vuotta minua vanhempi puoliso. Vanhemmat olivat pyytäneet Suomeen käymään sukulaistytön. Tarkoitus oli, että matkustaisin tämän sukulaistytön kanssa kotimaahamme. Mutta minulle vain kerrottiin, että lähtisin sukulaistytön kanssa käymään Euroopassa.
Sara kertoi, että hänen vanhempansa muuttuivat, kun sukulaistyttö tuli Suomeen.
– Äiti muuttui tosi mukavaksi ja kiltiksi minua kohtaan. Yhtäkkiä äiti ja isä löysensivät otettaan minusta. Minulle sanottiin, että voit tulla kotiin milloin haluat. Vanhemmat eivät enää soittaneet niin paljon perääni. En ollut koskaan saanut niin paljon vapauksia kuin tuolloin. Poikaystäväni sanoi, että tässä mättää nyt joku.
Sara kertoo, että hänelle oli etsitty perheen kotimaasta puoliso, joka oli yli 30 vuotta vanhempi kuin Sara. Esko Jämsä / AOP
Poikaystävä sanoi Saralle, että tämän ei kannattaisi lähteä reissuun sukulaistytön kanssa.
Sara soitti äidilleen ja sanoi, ettei voisi lähteä Euroopan reissulle pääsykokeidensa vuoksi.
Puhelin oli kaiuttimella, poikaystävä kuunteli puhelua.
– Äiti raivosi ja huusi. Huusi täyttä kurkkua, että sinä lähdet käymään sukulaistytön kanssa sillä reissulla. Kysyin, miksi sinä pakotat minut sinne. Äiti vaan huusi, että sinä et voi olla lähtemättä. Sillä hetkellä tuli takaisin se äiti, joka minulla oli ollut koko lapsuuteni. Äiti raivosi niin paljon, että minun kädet alkoivat täristä.
"Jos olet mennyt naimisiin, olet pilannut meidän maineemme"
Sara sanoi vanhemmilleen, ettei tapaisi poikaystäväänsä.
Todellisuudessa he tapasivat tiiviisti.
Poikaystävä oli huolissaan Saran tilanteesta.
– Poikaystävän pelko kasvoi päivä päivältä, kun minun ja sukulaistytön Euroopan matka lähestyi. Poikaystävä sanoi, että minun oli pidettävä meidän välillämme puhelinlinja jatkuvasti auki, kun olin kotona. Hän pystyi kuuntelemaan puhelimesta, mitä tapahtuu. Poikaystävä myös kielsi minua syömästä vanhempieni antamaa ruokaa.
Eräänä päivänä vähän ennen Euroopan reissua poikaystävä saattoi Saran tämän kodin lähettyville.
– Kotona minua odottivat äiti ja sukulaisnainen. Menimme minun huoneeseeni. Istuin sängylle, äiti ja sukulaisnainen istuivat viereeni. Äiti sanoi, että sinä olet huijannut meitä. Hän tuli ihan kasvojeni eteen ja sanoi, että jos olet mennyt sen likaisen miehen kanssa naimisiin, olet pilannut meidän maineemme.
Sara oli hiljaa.
– Äiti jatkoi, että jos olet mennyt naimisiin, me kutsumme sukulaismiehen, joka hakkaa sen pojan. Tai me lähetämme poikaystäväsi meidän kotimaahamme, ja hänet tapetaan siellä. Kun äiti puhui näitä asioita, poikaystäväni kuuli kaiken, koska puhelin oli minun taskussani ja puhelinlinja oli auki.
Äiti jatkoi puhumista.
– Äiti sanoi, että jos olet mennyt naimisiin, me teemme sisäisesti avioeron. En tiedä, mitä hän tarkoitti. Ehkä sitä, että meidän yhteisömme tulee ja pakottaa minut eroamaan. Sitten äiti kysyi, oletko sinä raskaana. Hän huusi, että jos olet, me teemme välittömästi abortin.
"Äiti ja sukulaisnainen hakkasivat minua mahaan, että lapseni kuolisi"
Sara ei ollut naimisissa, eikä raskaana.
– Äiti haukkui minua meidän omalla kielellämme. Hän vertasi minua prostituoituun. Äiti ja sukulaisnainen huusivat, eivätkä antaneet minulle puheenvuoroa. Tuli mieleen lapsuus, kun minut lukittiin omaan huoneeseen. Tajusin, että niin kävisi nytkin. He lähtivät hakemaan jotain, jolla voisivat lukita oven.
Sillä hetkellä Sara päätti, että hän lähtee.
Hän otti laukkunsa ja takkinsa. Hän oli jo ulko-ovella, kun hän näki äitinsä ja sukulaisnaisen eteisessä.
– He alkoivat repiä minua hiuksista ja paidasta. Sain jotenkin ulko-oven auki, ja kaaduin rappukäytävän lattialle.
– Nämä naiset luulivat, että olin raskaana. He tönäisivät minut portaisiin, koska he yrittivät saada minulle keskenmenon. Oma äiti ja sukulaisnainen hakkasivat minua mahaan, että minun lapseni kuolisi.
Sara kiljui ja huusi apua.
– Naapuri kuuli minun huutoni. Hän avasi oven ja huusi, että minä soitan poliisille. Silloin isä tuli rappukäytävään. Hän sanoi äidille ja sukulaisnaiselle, että päästäkää se irti. Poliisit voivat tulla.
Sara juoksi talosta ulos.
Vettä satoi kaatamalla. Saralla on huono näkö, eikä hänellä ollut silmälaseja.
– Kotimme läheisyydessä ollut poikaystävä tuli luokseni ja halasi. Olin paniikissa ja luulin, että se oli sukulaismies. Kiljuin hysteerisesti, että älä koske minuun. Minä en ole tehnyt mitään pahaa. Poikaystävä sanoi, että se oli hän.
Poikaystävä ja Sara soittivat hätäkeskukseen. Poliisit tulivat paikalle.
Poliisi aloitti rikostutkinnan tapahtumista.
Sara kertoi kuulusteluissa poliisille samat asiat kuin tässä jutussa.
Saran äiti ja sukulaisnainen saivat syytteet pahoinpitelystä. He ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen.
Oikeus käsittelee pahoinpitelysyytteitä elokuussa.
Poliisit kertoivat Sopu-työstä
Pahoinpitelyä tutkineet poliisit neuvoivat Saraa ottamaan yhteyttä Loisto Setlementti -yhdistykseen.
Yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja maahanmuuttajalapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka joutuvat kohtaamaan kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa.
Sara sai Sopu-työstä oman työntekijän.
– Jos minulle tulee joku ongelma, soitan hänelle. Hän ja aviomieheni ovat henkilöt, jotka tukevat ja auttavat minua.
Yhteisö on nyt vähän rauhoittunut, koska meillä on lapsi. Ja he pelkäävät tätä oikeusjuttua.
Kun Sara pakeni kotoaan, hän ei palannut enää sinne takaisin.
Sara ja temppelin poika menivät maistraatissa naimisiin.
Saran perhe ei tiedä, missä he asuvat. Pariskunta kertoi Ylelle, että Saran perhe ja yhteisö ovat uhkailleet heitä ja yrittäneet saada selville heidän asuinpaikkansa.
Yle tapasi Saran, tämän puolison ja heidän pienen lapsensa Helsingissä.
– Yhteisö on nyt vähän rauhoittunut, koska meillä on lapsi. He myös pelkäävät tätä oikeusjuttua, Sara sanoo.
"Me maahanmuuttajaperheiden tytöt olemme kuin höyheniä"
Sara sanoo, että hänellä on nyt hyvä elämä ja ihana perhe.
Lapsuus on jättänyt kuitenkin varjonsa.
– Minun on vaikea hyväksyä onnellisuutta. Pelkään, että olen liian onnellinen. Pelkään, että äiti tulee ja pilaa kaiken.
Sara uskoo, että vanhempien käyttäytyminen johtuu siitä, että he haluavat pitää yllä samaa kulttuuria kuin mitä heidän omissa lapsuudenkodeissaan on noudatettu.
Saran mukaan perheen uskonnossa naista ei lähtökohtaisesti alisteta.
– Nyt kun olen itsekin äiti, olen paljon pohtinut elämääni. En voi koskaan unohtaa ja antaa anteeksi sitä, että oma äiti hakkasi minut sukulaisnaisen kanssa, kun pakenin pakkoavioliittoa. Mietin usein, miksi vanhempani eivät voineet hyväksyä minua tyttönä ja naisena. He kuitenkin ovat asuneet Suomessa jo yli 30 vuotta.
Sara kertoi Ylelle tarinansa, jotta hän voisi mahdollisesti auttaa muita maahanmuuttajaperheen lapsia, jotka joutuvat kohtaamaan samanlaisia asioita.
– On surullista, että kaikki tämä tapahtuu Suomessa, jossa on ollut jopa naispresidentti. Me maahanmuuttajaperheiden tytöt olemme sellaisia pehmeitä. Kuin höyheniä, joita pystyy muotoilemaan miten tahansa.
Tätä on kunniaväkivalta Suomessa, Sara kertoi tarinansa Ylelle: "Kun pakenin pakkoavioliittoa, äiti hakkasi minut rappukäytävässä"
24-vuotias Sara kertoo kokeneensa koko elämänsä ajan kunniaan liittyvää väkivaltaa ja sen uhkaa.
Väkivalta13.5.2019 klo 05:53päivitetty 13.5.2019 klo 11:11
Sara kertoi Ylelle, että häntä ei hyväksytty, koska hän on tyttö. Toni Määttä / Yle
Sara oli jo ulko-ovella, kun hän näki eteisessä äitinsä ja sukulaisnaisen.
– He alkoivat repiä minua hiuksista ja paidasta. Sain jotenkin ulko-oven auki, ja kaaduin rappukäytävän lattialle.
Sara huokaa syvään. Hän pitää tauon, ennen kuin jatkaa.
– Nämä naiset luulivat, että olin raskaana. He tönäisivät minut portaisiin ja hakkasivat minua mahaan, että minun lapseni kuolisi, Sara sanoo ja katsoo tummilla silmillään jonnekin kaukaisuuteen.
"Ainoa moka oli se, että olin tyttö"
Sara syntyi Suomessa 24 vuotta sitten maahanmuuttajaperheeseen.
Sara ei ole hänen oikea nimensä.
Emme myöskään kerro tässä jutussa Saran turvallisuuden vuoksi tarkasti hänen perheensä kotimaata, emmekä uskontoa.
Saran vanhemmat muuttivat Suomeen Etelä-Aasiasta paljon ennen Saran syntymää.
Sara kertoo, että hänen elämäänsä on rajoitettu aivan pienestä lähtien, koska hän on tyttö.
– Ainoa moka oli se, että olin tyttö. Perheemme kotimaassa toivotaan, että ensimmäinen lapsi olisi poika. Äitini oli eniten pettynyt siihen, että olin tyttö.
Perheeseen syntyi Saran jälkeen kaksi poikaa.
– Heidät kasvatettiin täysin eri tavalla kuin minut.
Jos vanhemmilla meni esimerkiksi työpaikalla huonosti, he purkivat sen minuun, koska olin tyttö.
Sara sanoo nähneensä jo pienenä lapsena kotona väkivaltaa.
– Isä käyttäytyi aggressivisesti äitiä kohtaan. Kun aloin kasvaa, se käytös siirtyi minuun. Jos vanhemmilla meni esimerkiksi työpaikalla huonosti, he purkivat sen minuun, koska olin tyttö. Minut oli helppo saada henkisesti ja fyysisesti kärsimään.
Vanhemmat tekivät tyttärelleen selväksi, että tämän täytyy ymmärtää oman maansa kulttuuri.
– Minulle alettiin pitää tiukkaa linjaa, etten saanut missään vaiheessa hyväksyä suomalaista kulttuuria. En saanut mennä kavereiden kanssa leikkimään pihalle. En saanut myöskään leikkiä kotona pikkuveljien kanssa.
Sara kulki kotoa kouluun ja koulusta kotiin.
– Olin aina yksin. Kaverit tiesivät, että oli ihan turha tulla kysymään minua ulos. Äiti tulisi ovelle ja sanoisi, että olen nukkumassa.
"En päässyt elokuviin, koska siellä oli poikia"
Sara sanoo, että koulussa alettiin jossain vaiheessa kiinnittää huomiota hänen perheeseensä.
Hän kävi tapaamassa koulukuraattoria yksin ja myös vanhempiensa kanssa.
– Ennen näitä tapaamisia kotona pidettiin kunnon saarnat. Istuttiin sohvalla. Vanhemmat sanoivat sanasta sanaan, mitä minun piti sanoa kuraattorille. He sanoivat, että jos kerrot, että sinua on lyöty, sosiaaliviranomaiset vievät ja sinua hakataan vielä enemmän.
Sara ei koskaan kertonut kotioloistaan kuraattorille.
– Hän kysyi, mistä naarmut ja mustelmat olivat tulleet. Minä ajattelin silloin vihaista isää ja äitiä. Vastasin, että kaaduin.
Pieni tyttö piirsi ympyröitä paperille, kun kuraattori käski piirtää, miltä tuntuu.
– Mietin, että elämäni on yhtä ympyrää, josta en voi päästä pois.
Kun Sara oli kolmannella luokalla, koulun oppilaat menivät elokuviin.
Sarakin halusi mukaan.
– Vanhemmat sanoivat, etten pääse. Koska siellä on poikia ja voin tulla riippuvaiseksi elokuvista. Minä sanoin, että siellähän on koko koulu. Sanoin vanhemmille, että te ette vie minua ikinä leffaan, uimaan tai minnekään. Kyselin, miksi en saa mennä. Kun kysyin näitä kysymyksiä ja halusin elää kuten koulukaverit, minua lyötiin.
Sara päätti tuolloin, että hänestä tulisi aikuisena poliisi.
– Ajattelin, että sitten kun olen poliisi, vien isän ja äidin vankilaan, koska he ovat minulle pahoja.
Teini-iässä rajoitukset lisääntyivät
Sara ystävystyi teini-iässä suomalaisen tytön kanssa.
Tyttö oli ollut Saran kanssa samassa päiväkodissa ja ala-asteella.
– Hän sanoi, että minun päiväkotivaiheeni oli ihan ok. Mutta ensimmäisestä luokasta lähtien perheen kireys kasvoi minua kohtaan. Ystäväni kysyi usein, miten jaksan ja kuinka paljon minun täytyy kestää. Hän sanoi, että asun helvetissä.
Sara sanoo, että rajoitukset lisääntyivät teini-iässä.
– Se paheni porras portaalta. Aluksi rajattiin leikkimistä ja ulkona käymistä. Kun mentiin toiselle portaalle, rajattiin kavereita ja koulunkäyntiä. En saanut myöskään käyttää huulipunaa, en saanut meikata. En saanut kotoa rahaa. Minun piti pyytää lupa pieniinkin asioihin. Muiden kotiintuloajat olivat iltayhdeksältä, minun piti tulla kotiin viideltä.
Tunsin heti sydämessäni, että haluan tutustua häneen. Hän näytti vahvalta. Ajattelin, että hän voisi puolustaa minua vanhempia vastaan.
Opettaja neuvoi: "Hanki poikaystävä"
Sara oli lukiossa, kun hän uskalsi kertoa ensimmäistä kertaa elämässään jollekin aikuiselle kotiloistaan.
Tämä aikuinen oli Saran opettaja.
– Hän sanoi, että etsi itsellesi poikaystävä, johon voit luottaa. Joku, jolle voit kertoa asioistasi. Se iskostui minun päähäni, kun opettaja sanoi sen.
Sara kävi perheensä kanssa sunnuntaisin temppelissä.
Eräänä sunnuntaina hän näki siellä pitkän ja komean pojan.
– Tunsin heti sydämessäni, että haluan tutustua häneen. Hän näytti vahvalta. Ajattelin, että hän voisi puolustaa minua vanhempiani vastaan. Vilkuilin häntä koko ajan. Pelkäsin samalla, että äiti huomaa sen.
Temppelissä naiset ja miehet eivät saa keskustella keskenään. Sara kuitenkin lähti aina innoissaan ja iloisena temppeliin.
– Olin yleensä alakuloinen, mutta temppelissä aina hymyilin. Se oli paha moka, koska äiti huomasi sen. Ja sen jälkeen minua kiellettiin tulemasta temppeliin. Se tuntui karsealta.
Temppelin poika löytyi kuntosalilla
Sara yritti etsiä poikaa Facebookista ja kaikkialta, mutta ei löytänyt tätä mistään.
Lukion liikuntatunnilla Sara sai tehtäväksi pitää liikuntapäiväkirjaa. Tuolloin hän kävi tutustumassa myös kuntosaliin.
– Sain jotenkin vanhempani suostumaan siihen, että sain alkaa käydä kuntosalilla. Olin ihan fiiliksissä, kun sain kuntosalikortin. Minun piti pitää aina puhelin auki, että vanhemmat pystyivät soittamaan Face-Time –puheluita minulle.
Erään kerran kun Sara meni kuntosalille, hän näki siellä temppelin pojan.
– Olin ihan paniikissa, mitä teen. Pyörin ympyrää ja tarkistin joka paikan, ettei siellä olisi ketään meidän yhteisöstämme. Sitten äiti soitti ja kysyi, mitä olin tekemässä. Sanoin, että olin juoksumatolla ja tulin juuri hakemaan vettä pukuhuoneesta.
Äiti sanoi, että he tulevat hakemaan Saraa tunnin päästä.
– Menin nopeasti pojan luokse ja kysyin, onko hän meidän maastamme. Hän vastasi, että joo ja antoi minulle numeronsa. Tallensin sen omaan puhelimeeni parhaan ystäväni nimellä.
Sara ja poika sopivat tapaamisen kuntosalin läheiselle kirjastolle.
– Me aloimme nähdä ja soittaa joka päivä salaa. Poika ihmetteli, miksi muutuin aina pelokkaaksi, kun äiti soitti. Aloin pikkuhiljaa kertoa hänelle, millaista minun elämäni on.
"Äiti otti niskasta ja kysyi, seurusteletko"
Sara ja temppelin poika ehtivät seurustella kaksi vuotta, ennen kuin Saran vanhemmat saivat tietää suhteesta.
Sara oli tuolloin 19-vuotias.
– Jäimme kiinni, kun pikkuveljeni parhaan kaverin äiti näki meidät kahvilassa. Hän kertoi pojalleen, ja tämä kertoi veljelleni.
Sara oli omassa huoneessaan koulupöydän äärellä, kun äiti tuli huoneeseen.
– Äiti otti niskasta kiinni ja kysyi, seurusteletko sinä. Olin saanut suhteesta voimaa. Tiesin, että minulla on ihminen, joka tukee minua. Uskalsin sanoa, että seurustelen.
– Äiti jatkoi, että älä vaan sano, että se on se jätkä, jonka näit temppelissä. Vastasin, että joo, se on just se. Sitten vanhemmat alkoivat kritisoida tätä poikaa. Sanoivat, että hän likainen ja köyhä. Hän vain käyttää sinua hyväkseen, koska sinä olet rikkaasta perheestä.
Sara kertoo, että tämän jälkeen vanhemmat alkoivat salaa valmistella Saralle pakkoavioliittoa.
– Suunnitelma oli, että minut viedään pois Suomesta kotimaahamme. Minulle oli etsitty yli 30 vuotta minua vanhempi puoliso. Vanhemmat olivat pyytäneet Suomeen käymään sukulaistytön. Tarkoitus oli, että matkustaisin tämän sukulaistytön kanssa kotimaahamme. Mutta minulle vain kerrottiin, että lähtisin sukulaistytön kanssa käymään Euroopassa.
Sara kertoi, että hänen vanhempansa muuttuivat, kun sukulaistyttö tuli Suomeen.
– Äiti muuttui tosi mukavaksi ja kiltiksi minua kohtaan. Yhtäkkiä äiti ja isä löysensivät otettaan minusta. Minulle sanottiin, että voit tulla kotiin milloin haluat. Vanhemmat eivät enää soittaneet niin paljon perääni. En ollut koskaan saanut niin paljon vapauksia kuin tuolloin. Poikaystäväni sanoi, että tässä mättää nyt joku.
Sara kertoo, että hänelle oli etsitty perheen kotimaasta puoliso, joka oli yli 30 vuotta vanhempi kuin Sara. Esko Jämsä / AOP
Poikaystävä sanoi Saralle, että tämän ei kannattaisi lähteä reissuun sukulaistytön kanssa.
Sara soitti äidilleen ja sanoi, ettei voisi lähteä Euroopan reissulle pääsykokeidensa vuoksi.
Puhelin oli kaiuttimella, poikaystävä kuunteli puhelua.
– Äiti raivosi ja huusi. Huusi täyttä kurkkua, että sinä lähdet käymään sukulaistytön kanssa sillä reissulla. Kysyin, miksi sinä pakotat minut sinne. Äiti vaan huusi, että sinä et voi olla lähtemättä. Sillä hetkellä tuli takaisin se äiti, joka minulla oli ollut koko lapsuuteni. Äiti raivosi niin paljon, että minun kädet alkoivat täristä.
"Jos olet mennyt naimisiin, olet pilannut meidän maineemme"
Sara sanoi vanhemmilleen, ettei tapaisi poikaystäväänsä.
Todellisuudessa he tapasivat tiiviisti.
Poikaystävä oli huolissaan Saran tilanteesta.
– Poikaystävän pelko kasvoi päivä päivältä, kun minun ja sukulaistytön Euroopan matka lähestyi. Poikaystävä sanoi, että minun oli pidettävä meidän välillämme puhelinlinja jatkuvasti auki, kun olin kotona. Hän pystyi kuuntelemaan puhelimesta, mitä tapahtuu. Poikaystävä myös kielsi minua syömästä vanhempieni antamaa ruokaa.
Eräänä päivänä vähän ennen Euroopan reissua poikaystävä saattoi Saran tämän kodin lähettyville.
– Kotona minua odottivat äiti ja sukulaisnainen. Menimme minun huoneeseeni. Istuin sängylle, äiti ja sukulaisnainen istuivat viereeni. Äiti sanoi, että sinä olet huijannut meitä. Hän tuli ihan kasvojeni eteen ja sanoi, että jos olet mennyt sen likaisen miehen kanssa naimisiin, olet pilannut meidän maineemme.
Sara oli hiljaa.
– Äiti jatkoi, että jos olet mennyt naimisiin, me kutsumme sukulaismiehen, joka hakkaa sen pojan. Tai me lähetämme poikaystäväsi meidän kotimaahamme, ja hänet tapetaan siellä. Kun äiti puhui näitä asioita, poikaystäväni kuuli kaiken, koska puhelin oli minun taskussani ja puhelinlinja oli auki.
Äiti jatkoi puhumista.
– Äiti sanoi, että jos olet mennyt naimisiin, me teemme sisäisesti avioeron. En tiedä, mitä hän tarkoitti. Ehkä sitä, että meidän yhteisömme tulee ja pakottaa minut eroamaan. Sitten äiti kysyi, oletko sinä raskaana. Hän huusi, että jos olet, me teemme välittömästi abortin.
"Äiti ja sukulaisnainen hakkasivat minua mahaan, että lapseni kuolisi"
Sara ei ollut naimisissa, eikä raskaana.
– Äiti haukkui minua meidän omalla kielellämme. Hän vertasi minua prostituoituun. Äiti ja sukulaisnainen huusivat, eivätkä antaneet minulle puheenvuoroa. Tuli mieleen lapsuus, kun minut lukittiin omaan huoneeseen. Tajusin, että niin kävisi nytkin. He lähtivät hakemaan jotain, jolla voisivat lukita oven.
Sillä hetkellä Sara päätti, että hän lähtee.
Hän otti laukkunsa ja takkinsa. Hän oli jo ulko-ovella, kun hän näki äitinsä ja sukulaisnaisen eteisessä.
– He alkoivat repiä minua hiuksista ja paidasta. Sain jotenkin ulko-oven auki, ja kaaduin rappukäytävän lattialle.
– Nämä naiset luulivat, että olin raskaana. He tönäisivät minut portaisiin, koska he yrittivät saada minulle keskenmenon. Oma äiti ja sukulaisnainen hakkasivat minua mahaan, että minun lapseni kuolisi.
Sara kiljui ja huusi apua.
– Naapuri kuuli minun huutoni. Hän avasi oven ja huusi, että minä soitan poliisille. Silloin isä tuli rappukäytävään. Hän sanoi äidille ja sukulaisnaiselle, että päästäkää se irti. Poliisit voivat tulla.
Sara juoksi talosta ulos.
Vettä satoi kaatamalla. Saralla on huono näkö, eikä hänellä ollut silmälaseja.
– Kotimme läheisyydessä ollut poikaystävä tuli luokseni ja halasi. Olin paniikissa ja luulin, että se oli sukulaismies. Kiljuin hysteerisesti, että älä koske minuun. Minä en ole tehnyt mitään pahaa. Poikaystävä sanoi, että se oli hän.
Poikaystävä ja Sara soittivat hätäkeskukseen. Poliisit tulivat paikalle.
Poliisi aloitti rikostutkinnan tapahtumista.
Sara kertoi kuulusteluissa poliisille samat asiat kuin tässä jutussa.
Saran äiti ja sukulaisnainen saivat syytteet pahoinpitelystä. He ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen.
Oikeus käsittelee pahoinpitelysyytteitä elokuussa.
Poliisit kertoivat Sopu-työstä
Pahoinpitelyä tutkineet poliisit neuvoivat Saraa ottamaan yhteyttä Loisto Setlementti -yhdistykseen.
Yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja maahanmuuttajalapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka joutuvat kohtaamaan kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa.
Sara sai Sopu-työstä oman työntekijän.
– Jos minulle tulee joku ongelma, soitan hänelle. Hän ja aviomieheni ovat henkilöt, jotka tukevat ja auttavat minua.
Yhteisö on nyt vähän rauhoittunut, koska meillä on lapsi. Ja he pelkäävät tätä oikeusjuttua.
Kun Sara pakeni kotoaan, hän ei palannut enää sinne takaisin.
Sara ja temppelin poika menivät maistraatissa naimisiin.
Saran perhe ei tiedä, missä he asuvat. Pariskunta kertoi Ylelle, että Saran perhe ja yhteisö ovat uhkailleet heitä ja yrittäneet saada selville heidän asuinpaikkansa.
Yle tapasi Saran, tämän puolison ja heidän pienen lapsensa Helsingissä.
– Yhteisö on nyt vähän rauhoittunut, koska meillä on lapsi. He myös pelkäävät tätä oikeusjuttua, Sara sanoo.
"Me maahanmuuttajaperheiden tytöt olemme kuin höyheniä"
Sara sanoo, että hänellä on nyt hyvä elämä ja ihana perhe.
Lapsuus on jättänyt kuitenkin varjonsa.
– Minun on vaikea hyväksyä onnellisuutta. Pelkään, että olen liian onnellinen. Pelkään, että äiti tulee ja pilaa kaiken.
Sara uskoo, että vanhempien käyttäytyminen johtuu siitä, että he haluavat pitää yllä samaa kulttuuria kuin mitä heidän omissa lapsuudenkodeissaan on noudatettu.
Saran mukaan perheen uskonnossa naista ei lähtökohtaisesti alisteta.
– Nyt kun olen itsekin äiti, olen paljon pohtinut elämääni. En voi koskaan unohtaa ja antaa anteeksi sitä, että oma äiti hakkasi minut sukulaisnaisen kanssa, kun pakenin pakkoavioliittoa. Mietin usein, miksi vanhempani eivät voineet hyväksyä minua tyttönä ja naisena. He kuitenkin ovat asuneet Suomessa jo yli 30 vuotta.
Sara kertoi Ylelle tarinansa, jotta hän voisi mahdollisesti auttaa muita maahanmuuttajaperheen lapsia, jotka joutuvat kohtaamaan samanlaisia asioita.
– On surullista, että kaikki tämä tapahtuu Suomessa, jossa on ollut jopa naispresidentti. Me maahanmuuttajaperheiden tytöt olemme sellaisia pehmeitä. Kuin höyheniä, joita pystyy muotoilemaan miten tahansa.
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
https://yle.fi/uutiset/3-10778333
"Noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajanuorta on paennut kotoaan kunniaväkivaltaa" –
Poliisi on alkanut tavata nuoria salaisessa paikassa
Helsingin poliisi päivystää kahden viikon välein kriisityötä tekevän yhdistyksen salaisissa tiloissa.
Kunniaan liittyvät rikokset13.5.2019 klo 11:07päivitetty 13.5.2019 klo 11:47
Poliisi on aloittanut uuden työmuodon kunniaväkivallan estämiseksi.Henrietta Hassinen / Yle
Suomessa elää kunniaan liittyvän väkivallan ja sen uhan vuoksi kolmisenkymmentä maahanmuuttajaperheen lasta ja nuorta aikuista erossa perheestään ja yhteisöstään.
Näin arvioi perheiden kriisityötä tekevä asiantuntija.
– Arvioisin, että tällä hetkellä noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajaperheen nuorta on paennut kotoaan kunniaan liittyvää väkivaltaa (kunniaväkivaltaa) tai sen uhkaa, sanoo Sopu-työn vastaava työntekijä Johanna Aapakallio.
Yle kertoi tänään 24-vuotiaasta Sarasta, joka elää perheestään ja maahanmuuttajayhteisöstään erossa. Sara kertoo kokeneensa koko elämänsä ajan kunniaväkivaltaa ja sen uhkaa.
Sara kertoo tässä jutussa, että hänen äitinsä ja sukulaisnainen hakkasivat Saran, kun tämä pakeni kotoaan pakkoavioliittoa. Pahoinpitelyä tutkinut poliisi kehotti Saraa olemaan yhteydessä Sopu-työhön.
Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja perheiden lapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka kohtaavat kunniaväkivaltaa tai sen uhkaa.
Asiakkaat löytävät Sopu-työn usealla eri tavalla.
Perheet kertovat toisilleen Sopu-työstä. Osa asiakkaista tulee turvakodin kautta tai pahoinpitelytapauksia tutkivien poliisien ohjaamana.
Sopu-työntekijöihin voi olla yhteydessä näiden Sopu-työn nettisivujen kautta (siirryt toiseen palveluun).
Poliisi: Kaikille asiakkaille tehdään uhka-arvio
Helsingin poliisi on käynnistänyt täysin uudenlaisen työmuodon, jossa se tapaa maahanmuuttajaperheiden nuoria, jotka kohtaavat kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa.
Poliisi päivystää kahden viikon välein Loisto Setlementti -yhdistyksen salaisissa tiloissa Helsingissä.
Poliisi tapaa siellä asiakkaita, joita Sopu-työntekijät ohjaavat poliisille.
– Tämä on niin sanottu matalan kynnyksen työmuoto. Sopu-työn meille ohjaamille asiakkaille tehdään alkuun uhka-arvio, kertoo vanhempi konstaapeli Sirpa Koskela Helsingin poliisista.
Uhka-arvion jälkeen Koskela saattaa neuvoa asiakasta tekemään rikosilmoituksen. Tai sitten käynnistetään ennalta estävä työ.
– Ennalta estävä työ on tärkeä osa tätä työtä. Me pyrimme estämään väkivaltatilanteita. Käytännössä me teemme asiakkaille turvallisuussuunnitelman, Koskela sanoo.
Usein kohdataan koko perhe
Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työssä yksi tärkeä periaate on tavata koko perhettä, ei ainoastaan kunniaan liittyvän väkivallan uhria.
– Asiakkaan luvalla me tapaamme usein myös muita perheenjäseniä, puolisoita tai entisiä puolisoita, Aapakallio kertoo.
Tätä ennen poliisi on kuitenkin tehnyt uhka-arvion asiakkaalle.
– Jos perheen tapaaminen on liian suuri turvallisuusriski asiakkaallemme, silloin emme järjestä perhetapaamista, Aapakallio sanoo.
Joskus Aapakallio ja Koskela tapaavat yhdessä perheitä poliisilaitoksella.
Tällöin paikalla on useita perheenjäseniä ja muuta sukua sekä useita poliiseja takaamassa kaikkien osapuolten turvallisuutta.
Uhri saattaa tulla tapaamisiin suoraan turvakodista.
"Silloin kun onnistumme, nuoren ei tarvitse irtaantua perheestään koko loppuelämäkseen"
Asiantuntijat korostavat, että maahanmuuttajaperheiden kanssa tehtävä työ on hyvin tärkeää ja merkityksellistä.
– Nämä tilanteet ovat olleet hyvin hankalia, mutta niissä on saatu hyviä ratkaisuja aikaan. Usein on päästy siihen, ettei näiden perheiden nuorten ole tarvinnut enää pelätä ja tuntea uhkaa, Aapakallio kertoo.
Sopu-työ pyrkii tarjoamaan vanhemmille työkaluja, joilla he voivat kasvattaa lapsiaan uudessa yhteiskunnassa.
– Me koemme, että me voimme olla vanhempien ja nuorten välillä sillanrakentajana näissä konfliktitilanteissa. Meiltä perhe saa apua ja tukea lasten kasvatukseen. Ja silloin kun me onnistumme tässä työssä, nuoren ei tarvitse irtaantua perheestään koko loppuelämäkseen, Aapakallio toteaa.
Sopu-työ hoiti viime vuonna Suomessa noin 60 kunniaan liittyvää väkivaltatapausta.
"Noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajanuorta on paennut kotoaan kunniaväkivaltaa" –
Poliisi on alkanut tavata nuoria salaisessa paikassa
Helsingin poliisi päivystää kahden viikon välein kriisityötä tekevän yhdistyksen salaisissa tiloissa.
Kunniaan liittyvät rikokset13.5.2019 klo 11:07päivitetty 13.5.2019 klo 11:47
Poliisi on aloittanut uuden työmuodon kunniaväkivallan estämiseksi.Henrietta Hassinen / Yle
Suomessa elää kunniaan liittyvän väkivallan ja sen uhan vuoksi kolmisenkymmentä maahanmuuttajaperheen lasta ja nuorta aikuista erossa perheestään ja yhteisöstään.
Näin arvioi perheiden kriisityötä tekevä asiantuntija.
– Arvioisin, että tällä hetkellä noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajaperheen nuorta on paennut kotoaan kunniaan liittyvää väkivaltaa (kunniaväkivaltaa) tai sen uhkaa, sanoo Sopu-työn vastaava työntekijä Johanna Aapakallio.
Yle kertoi tänään 24-vuotiaasta Sarasta, joka elää perheestään ja maahanmuuttajayhteisöstään erossa. Sara kertoo kokeneensa koko elämänsä ajan kunniaväkivaltaa ja sen uhkaa.
Sara kertoo tässä jutussa, että hänen äitinsä ja sukulaisnainen hakkasivat Saran, kun tämä pakeni kotoaan pakkoavioliittoa. Pahoinpitelyä tutkinut poliisi kehotti Saraa olemaan yhteydessä Sopu-työhön.
Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja perheiden lapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka kohtaavat kunniaväkivaltaa tai sen uhkaa.
Asiakkaat löytävät Sopu-työn usealla eri tavalla.
Perheet kertovat toisilleen Sopu-työstä. Osa asiakkaista tulee turvakodin kautta tai pahoinpitelytapauksia tutkivien poliisien ohjaamana.
Sopu-työntekijöihin voi olla yhteydessä näiden Sopu-työn nettisivujen kautta (siirryt toiseen palveluun).
Poliisi: Kaikille asiakkaille tehdään uhka-arvio
Helsingin poliisi on käynnistänyt täysin uudenlaisen työmuodon, jossa se tapaa maahanmuuttajaperheiden nuoria, jotka kohtaavat kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa.
Poliisi päivystää kahden viikon välein Loisto Setlementti -yhdistyksen salaisissa tiloissa Helsingissä.
Poliisi tapaa siellä asiakkaita, joita Sopu-työntekijät ohjaavat poliisille.
– Tämä on niin sanottu matalan kynnyksen työmuoto. Sopu-työn meille ohjaamille asiakkaille tehdään alkuun uhka-arvio, kertoo vanhempi konstaapeli Sirpa Koskela Helsingin poliisista.
Uhka-arvion jälkeen Koskela saattaa neuvoa asiakasta tekemään rikosilmoituksen. Tai sitten käynnistetään ennalta estävä työ.
– Ennalta estävä työ on tärkeä osa tätä työtä. Me pyrimme estämään väkivaltatilanteita. Käytännössä me teemme asiakkaille turvallisuussuunnitelman, Koskela sanoo.
Usein kohdataan koko perhe
Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työssä yksi tärkeä periaate on tavata koko perhettä, ei ainoastaan kunniaan liittyvän väkivallan uhria.
– Asiakkaan luvalla me tapaamme usein myös muita perheenjäseniä, puolisoita tai entisiä puolisoita, Aapakallio kertoo.
Tätä ennen poliisi on kuitenkin tehnyt uhka-arvion asiakkaalle.
– Jos perheen tapaaminen on liian suuri turvallisuusriski asiakkaallemme, silloin emme järjestä perhetapaamista, Aapakallio sanoo.
Joskus Aapakallio ja Koskela tapaavat yhdessä perheitä poliisilaitoksella.
Tällöin paikalla on useita perheenjäseniä ja muuta sukua sekä useita poliiseja takaamassa kaikkien osapuolten turvallisuutta.
Uhri saattaa tulla tapaamisiin suoraan turvakodista.
"Silloin kun onnistumme, nuoren ei tarvitse irtaantua perheestään koko loppuelämäkseen"
Asiantuntijat korostavat, että maahanmuuttajaperheiden kanssa tehtävä työ on hyvin tärkeää ja merkityksellistä.
– Nämä tilanteet ovat olleet hyvin hankalia, mutta niissä on saatu hyviä ratkaisuja aikaan. Usein on päästy siihen, ettei näiden perheiden nuorten ole tarvinnut enää pelätä ja tuntea uhkaa, Aapakallio kertoo.
Sopu-työ pyrkii tarjoamaan vanhemmille työkaluja, joilla he voivat kasvattaa lapsiaan uudessa yhteiskunnassa.
– Me koemme, että me voimme olla vanhempien ja nuorten välillä sillanrakentajana näissä konfliktitilanteissa. Meiltä perhe saa apua ja tukea lasten kasvatukseen. Ja silloin kun me onnistumme tässä työssä, nuoren ei tarvitse irtaantua perheestään koko loppuelämäkseen, Aapakallio toteaa.
Sopu-työ hoiti viime vuonna Suomessa noin 60 kunniaan liittyvää väkivaltatapausta.
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
Tänne ei tarvitse tuoda muualta älyttömiä uskonnollisia ja kulttuurillisia perinteitä ja tapoja. Menkööt sinne missä ne hyväksytään.
-
JammuSetä
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006103825.html
Yli 20 vuotta itähelsinkiläisten peruskoulujen koulukuraattorina työskennellyt Abdulkadir Isak uskoo, että lapsiin kohdistuva kunniaväkivalta tulee yleistymään Suomessa.
MONIMUTKAINEN, moninainen ja vakava ongelma. Näin vastaa Abdulkadir Isak, kun häntä pyytää määrittelemään, mitä kunniaväkivalta tarkoittaa koulukuraattorille.
Isak on työskennellyt yli 20 vuotta itähelsinkiläisissä kouluissa. Tällä hetkellä Isak on virkavapaalla Porolahden peruskoulusta, missä liki kolmannes oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Hän on työskennellyt uransa varrella myös muissa itähelsinkiläisissä peruskouluissa.
Kunniaväkivalta on hänelle tuttu ongelma. Hän on kohdannut sitä esimerkiksi oppilaassa, joka ei saa ikinä lähteä koulun järjestämille retkille tai diskoon. Tai luokkahuoneessa käytösoireista kärsivässä, masentuneessa lapsessa, joka silmin nähden pelästyy, kun kuraattorin vastaanotolla mainitaan kotiolot.
Lapsi saattaa myös olla jatkuvasti huolissaan äidistään, ja kadota kesken päivien käymään kotona. Monta kertaa kotona vallitseva ongelma on paljastunut myös vanhempaintapaamisessa, missä äiti on alkanut itkemään. Kaksi kertaa Isak on ohjannut äitejä myös turvakotiin.
– Ennen kaikkea kunniaväkivalta on jotain, mikä rajoittaa ihmisten vapautta, ja oman elämän määräämistä, Isak sanoo.
Lue lisää: Evan, 29, kauhea kertomus Suomesta: Luopui hunnusta – raju kunniaväkivalta alkoi heti
MUTTA palataan Isakin uran varrella näkemiin tapauksiin pian. Alkuun hän haluaa nimittäin muistuttaa, että kunniaväkivaltaa eivät kohtaa vain maahanmuuttajataustaiset tai islaminuskoiset.
Mustasukkaisuuden ajamaa väkivaltaa ja perheenjäsenten pelolla kontrollointia tapahtuu kantasuomalaisissa perheissäkin: siitä puhutaan julkisessa keskustelussa vain eri termein.
– Kunniaväkivalta ei myöskään kohdistu pelkästään tyttöihin. Tytöillä se on vain rankempaa. Pojat saavat liikkua enemmän kuin tytöt, mutta heilläkin saatetaan rajoitetaan ystävyyksiä uhkailun avulla. Jos joku kaveri ei ole esimerkiksi samasta kulttuurista, hänen nähdään olevan huonoa seuraa.
Se, miksi kunniaväkivalta kehittyy ongelmaksi maahanmuuttajataustaisten keskuudessa, johtuu monesta tekijästä.
On tietysti olennaista, että kunniaväkivaltaa havaitaan sellaisten maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa, joiden kotimaassa perhe- ja kunniaväkivaltaa ei tuomita herkästi niin lainsäädännöllisesti kuin sosiaalisesti. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan kulttuurista, vaan myös koulutuksen puutteesta.
– Joskus opettajat voivat ajatella, että lapsi on tietynlainen, koska perheen kulttuuri on erilainen. Mutta ei väkivalta ole mitään kulttuuria, Isak sanoo painokkaasti.
Isakin mielestä ihmisoikeuksista ja perhe-elämästä kouluttaminen tulisi aloittaa tehokkaasti jo vastaanottokeskuksissa. Muuten avuntarjoamisen ikkuna voi sulkeutua.
– Koulujen ensimmäisessä terveystarkastuksessa ekaluokkalaisten kanssa voisi lisätä keskustelua asiasta ja huomioida perhe mukaan siinä vastaanotolla. Myös päiväkodit, neuvolat ja sosiaalitoimi tulisi ottaa mukaan ennaltaehkäisyyn.
Mikäli apu ei ole heti riittävää, väkivaltaisessa perheessä elävä syrjäytyy hyvin herkästi. Sen jälkeen apu jää helposti hakematta.
MITEN koulukuraattori sitten voi tunnistaa lapsen, joka on kunniaväkivallan uhri? Aina ei mistään. Olennaista ei ole kuitenkaan väkivallan motiivi, vaan oireilevan lapsen tunnistaminen ja vakavasti ottaminen. Joitain tyypillisiä hälytysmerkkejä kunniaväkivaltatapauksissa Isak on kuitenkin oppinut tunnistamaan.
– Koulussa ongelma näkyy esimerkiksi tyttöjen tai ysiluokkalaisten lasten seurustelun ja kaveripiirin rajoittamisena tai huivin käyttöön pakottamisena. Tyttöjen liikkumista rajoitetaan ja pukeutumiseen puututaan. Meikkaaminenkin saattaa olla ongelma. Pelkkä huulipuna voi aiheuttaa kotona potkimista, solvaamista ja huorittelua, Isak sanoo.
– Täytyisi myös selvittää, missä oireillut lapsi on jos hän on pitkään poissa koulusta. Lapsia lähetetään edelleen kotimaahansa avioitumaan.
Isakin mukaan yksi yleisin syy, miksi kunniaväkivallasta kärsivä ei hae apua ja yhteistyö perheen ja koulun välillä ei suju on, että vanhempi pelkää lapsen huostaanottoa. Siksi yhteydenotto poliisin ei ole kunnia- tai perheväkivaltaepäilyissä aina ensimmäinen asia, mitä kannattaa tehdä.
– Heille pitäisi nimenomaan kertoa, että he ovat turvassa ja kukaan ei ota huostaan lasta, jos äiti tulee kertomaan näistä asioista.
IHMISOIKEUSLIITON mukaan kunniaan liittyvät konfliktit ovat osa hyvin vanhaa perinnettä. Niitä esiintyy yhteisöissä, joissa perheen ja suvun kunnian nähdään määrittyvän sen jäsenten käytöksen erityisesti tyttöjen ja naisten siveellisyyden kautta. Tämän seurauksena erityisesti naisten ja tyttöjen käytöstä kontrolloidaan.
Mikäli tytön tai naisen nähdään tuoneen häpeää perheelleen, häntä voidaan rangaista. Rankaisulla pyritään palauttamaan perheen kunnia. Kunniaan liittyvä väkivalta ei ole sidoksissa tiettyihin etnisiin ryhmiin tai uskontoihin. Sitä esiintyy monissa yhteisöissä eri puolilla maailmaa.
On myös muita koulukuraattoreita, jotka jakavat Isakin kokemuksia koulumaailmassa havaittavasta kunniaväkivallasta jakaa. Diakonia-ammattikorkeakouluun vuonna 2011 tehdyssä opinnäytetyössä haastateltiin kolmea koulukuraattoria. He kaikki olivat kohdanneet työssään kunniaväkivallaksi luokittelemiaan tilanteita. Kuraattoreiden kokemusten perusteella kunniaväkivalta ilmeni koulumaailmassa lähinnä erilaisena rajoittamisena ja uhkailuna.
Lue lisää: Kunniaväkivalta yllätti Helsingin poliisin täysin: ”Vasta nyt ymmärretty ongelman todellinen laajuus”
Isakin mielestä ongelma tulisi ottaa vakavammin valtion tasolla, ja suunnata lisää resursseja ennaltaehkäisytyöhön. Koulumaailman ammattilainen nimittäin uskoo, että ongelma ei ole poistumassa suomalaisista kouluista, päinvastoin.
– Uskon, että kunniaväkivalta tulee lisääntymään Suomessa.
Yli 20 vuotta itähelsinkiläisten peruskoulujen koulukuraattorina työskennellyt Abdulkadir Isak uskoo, että lapsiin kohdistuva kunniaväkivalta tulee yleistymään Suomessa.
MONIMUTKAINEN, moninainen ja vakava ongelma. Näin vastaa Abdulkadir Isak, kun häntä pyytää määrittelemään, mitä kunniaväkivalta tarkoittaa koulukuraattorille.
Isak on työskennellyt yli 20 vuotta itähelsinkiläisissä kouluissa. Tällä hetkellä Isak on virkavapaalla Porolahden peruskoulusta, missä liki kolmannes oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Hän on työskennellyt uransa varrella myös muissa itähelsinkiläisissä peruskouluissa.
Kunniaväkivalta on hänelle tuttu ongelma. Hän on kohdannut sitä esimerkiksi oppilaassa, joka ei saa ikinä lähteä koulun järjestämille retkille tai diskoon. Tai luokkahuoneessa käytösoireista kärsivässä, masentuneessa lapsessa, joka silmin nähden pelästyy, kun kuraattorin vastaanotolla mainitaan kotiolot.
Lapsi saattaa myös olla jatkuvasti huolissaan äidistään, ja kadota kesken päivien käymään kotona. Monta kertaa kotona vallitseva ongelma on paljastunut myös vanhempaintapaamisessa, missä äiti on alkanut itkemään. Kaksi kertaa Isak on ohjannut äitejä myös turvakotiin.
– Ennen kaikkea kunniaväkivalta on jotain, mikä rajoittaa ihmisten vapautta, ja oman elämän määräämistä, Isak sanoo.
Lue lisää: Evan, 29, kauhea kertomus Suomesta: Luopui hunnusta – raju kunniaväkivalta alkoi heti
MUTTA palataan Isakin uran varrella näkemiin tapauksiin pian. Alkuun hän haluaa nimittäin muistuttaa, että kunniaväkivaltaa eivät kohtaa vain maahanmuuttajataustaiset tai islaminuskoiset.
Mustasukkaisuuden ajamaa väkivaltaa ja perheenjäsenten pelolla kontrollointia tapahtuu kantasuomalaisissa perheissäkin: siitä puhutaan julkisessa keskustelussa vain eri termein.
– Kunniaväkivalta ei myöskään kohdistu pelkästään tyttöihin. Tytöillä se on vain rankempaa. Pojat saavat liikkua enemmän kuin tytöt, mutta heilläkin saatetaan rajoitetaan ystävyyksiä uhkailun avulla. Jos joku kaveri ei ole esimerkiksi samasta kulttuurista, hänen nähdään olevan huonoa seuraa.
Se, miksi kunniaväkivalta kehittyy ongelmaksi maahanmuuttajataustaisten keskuudessa, johtuu monesta tekijästä.
On tietysti olennaista, että kunniaväkivaltaa havaitaan sellaisten maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa, joiden kotimaassa perhe- ja kunniaväkivaltaa ei tuomita herkästi niin lainsäädännöllisesti kuin sosiaalisesti. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan kulttuurista, vaan myös koulutuksen puutteesta.
– Joskus opettajat voivat ajatella, että lapsi on tietynlainen, koska perheen kulttuuri on erilainen. Mutta ei väkivalta ole mitään kulttuuria, Isak sanoo painokkaasti.
Isakin mielestä ihmisoikeuksista ja perhe-elämästä kouluttaminen tulisi aloittaa tehokkaasti jo vastaanottokeskuksissa. Muuten avuntarjoamisen ikkuna voi sulkeutua.
– Koulujen ensimmäisessä terveystarkastuksessa ekaluokkalaisten kanssa voisi lisätä keskustelua asiasta ja huomioida perhe mukaan siinä vastaanotolla. Myös päiväkodit, neuvolat ja sosiaalitoimi tulisi ottaa mukaan ennaltaehkäisyyn.
Mikäli apu ei ole heti riittävää, väkivaltaisessa perheessä elävä syrjäytyy hyvin herkästi. Sen jälkeen apu jää helposti hakematta.
MITEN koulukuraattori sitten voi tunnistaa lapsen, joka on kunniaväkivallan uhri? Aina ei mistään. Olennaista ei ole kuitenkaan väkivallan motiivi, vaan oireilevan lapsen tunnistaminen ja vakavasti ottaminen. Joitain tyypillisiä hälytysmerkkejä kunniaväkivaltatapauksissa Isak on kuitenkin oppinut tunnistamaan.
– Koulussa ongelma näkyy esimerkiksi tyttöjen tai ysiluokkalaisten lasten seurustelun ja kaveripiirin rajoittamisena tai huivin käyttöön pakottamisena. Tyttöjen liikkumista rajoitetaan ja pukeutumiseen puututaan. Meikkaaminenkin saattaa olla ongelma. Pelkkä huulipuna voi aiheuttaa kotona potkimista, solvaamista ja huorittelua, Isak sanoo.
– Täytyisi myös selvittää, missä oireillut lapsi on jos hän on pitkään poissa koulusta. Lapsia lähetetään edelleen kotimaahansa avioitumaan.
Isakin mukaan yksi yleisin syy, miksi kunniaväkivallasta kärsivä ei hae apua ja yhteistyö perheen ja koulun välillä ei suju on, että vanhempi pelkää lapsen huostaanottoa. Siksi yhteydenotto poliisin ei ole kunnia- tai perheväkivaltaepäilyissä aina ensimmäinen asia, mitä kannattaa tehdä.
– Heille pitäisi nimenomaan kertoa, että he ovat turvassa ja kukaan ei ota huostaan lasta, jos äiti tulee kertomaan näistä asioista.
IHMISOIKEUSLIITON mukaan kunniaan liittyvät konfliktit ovat osa hyvin vanhaa perinnettä. Niitä esiintyy yhteisöissä, joissa perheen ja suvun kunnian nähdään määrittyvän sen jäsenten käytöksen erityisesti tyttöjen ja naisten siveellisyyden kautta. Tämän seurauksena erityisesti naisten ja tyttöjen käytöstä kontrolloidaan.
Mikäli tytön tai naisen nähdään tuoneen häpeää perheelleen, häntä voidaan rangaista. Rankaisulla pyritään palauttamaan perheen kunnia. Kunniaan liittyvä väkivalta ei ole sidoksissa tiettyihin etnisiin ryhmiin tai uskontoihin. Sitä esiintyy monissa yhteisöissä eri puolilla maailmaa.
On myös muita koulukuraattoreita, jotka jakavat Isakin kokemuksia koulumaailmassa havaittavasta kunniaväkivallasta jakaa. Diakonia-ammattikorkeakouluun vuonna 2011 tehdyssä opinnäytetyössä haastateltiin kolmea koulukuraattoria. He kaikki olivat kohdanneet työssään kunniaväkivallaksi luokittelemiaan tilanteita. Kuraattoreiden kokemusten perusteella kunniaväkivalta ilmeni koulumaailmassa lähinnä erilaisena rajoittamisena ja uhkailuna.
Lue lisää: Kunniaväkivalta yllätti Helsingin poliisin täysin: ”Vasta nyt ymmärretty ongelman todellinen laajuus”
Isakin mielestä ongelma tulisi ottaa vakavammin valtion tasolla, ja suunnata lisää resursseja ennaltaehkäisytyöhön. Koulumaailman ammattilainen nimittäin uskoo, että ongelma ei ole poistumassa suomalaisista kouluista, päinvastoin.
– Uskon, että kunniaväkivalta tulee lisääntymään Suomessa.
-
JammuSetä
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
Kyse ei ole kulttuurista ja kyllä suomalaisetkin. Näin referoituna
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
Niin, tässä maassa ei pystytä puuttumaan edes pakolaistyttöjen kotimaahansa ympärileikattavaksi lähettämiseen, kun ollaan niin paskajäykkänä rasisminpelon kanssa. Paljon kivosempi mukamas rohkeasti virkkailla vittuja, että siitäs saitte taas pekat ja matit nenillenne!
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
Valaisevaa luettavaa nuo kertomukset maahanmuuttajatyttöjen todellisuudesta. Valaisevaa mutta ei yllättävää. 
Ennaltaehkäisevä ja tilanteisiin puuttumiseksi tehtävä työ on takuulla vaativaa, kuten jutuista voi päätellä, ja riskikästä. Kunnia/häpeäväkivaltaa kannattavat vanhemmat saattavat järjestetyissä tapaamisissa feikata tuutilullaa-turvallisuutta eikä ole takeita, etteikö välien lämpenemisiä vain käytettäisi päiviltä päästämisiin. Henkeä/terveyttä kunniaväkivallalla pelotelleita taikka uhanneita ihmisiä ei tulisi tavata virkatahojen järjestämien turvapuitteiden ulkopuolella, muistan lukeneeni, kuinka Enkuissa sellainen johti kunniamurhiin.
On jotenkin surullisen ärsyttävää lukea, kuinka tuollaisen kulttuurin vanhemmat ja yhteisö eivät näe tyttölasten onnellisuutta yhtään minään asiana, he tosiaan ovat vain häpeäkulttuurin "välineitä" joilla ei ole yksilöyttä eikä elämistä muuten kuin määrätyn kaavan mukaan. Tehokkain muutos pitäisi käydä yhteisön laajuudelta ulottuen imaameihin asti, mutta jo tämän kirjoittaminen kuulostaa kuin miljardin vuoden pläniltä.
Äärifeministien toiminnasta: julkista puheenvuoroa/esilletuloa naisen sukupuolielimen vapauttavasta ja hauskuuttavasta käsityöharrastamisesta olisi mielestäni voitu käyttää yhteiskunnallisesti paremmin. Feministeillä oli ns. kaavantoteutusta eivätkä olleet niin rohkeita kuin luulivat. Julkisuudessa olleiden feministien kuuluisi olla huolestuneita alistavien kulttuurien tuulia kohtaan, mutta ilmeisesti ideologiakaavaan se ei käy koska kulttuurirasismi. Joka tapauksessa. He olisivat samalla voineet EDES todeta, että valiettavasti eri kulttuurissa yhä nykyäänkin silvotaan sukupuolielimiä ja että he kokevat kaiken rentouden keskellä surua siitä, ettei esim. Lähi-idän tytöillä/naisilla ole asiat niin hyvin, ja että lisääntyneen maahanmuuton johdosta nää asiat liittyvät myös Suomeen. Se olisi ollut ajan tasalla olevaa tasa-arvon viestintää. Lopuksi olisivat voineet soittaa Pynkin.
https://www.youtube.com/watch?v=PaYvlVR_BEc
(en ole äärifeministi enkä feministi vaan tolkullisen tasa-arvon ja vapauden kannalla. )
Ennaltaehkäisevä ja tilanteisiin puuttumiseksi tehtävä työ on takuulla vaativaa, kuten jutuista voi päätellä, ja riskikästä. Kunnia/häpeäväkivaltaa kannattavat vanhemmat saattavat järjestetyissä tapaamisissa feikata tuutilullaa-turvallisuutta eikä ole takeita, etteikö välien lämpenemisiä vain käytettäisi päiviltä päästämisiin. Henkeä/terveyttä kunniaväkivallalla pelotelleita taikka uhanneita ihmisiä ei tulisi tavata virkatahojen järjestämien turvapuitteiden ulkopuolella, muistan lukeneeni, kuinka Enkuissa sellainen johti kunniamurhiin.
On jotenkin surullisen ärsyttävää lukea, kuinka tuollaisen kulttuurin vanhemmat ja yhteisö eivät näe tyttölasten onnellisuutta yhtään minään asiana, he tosiaan ovat vain häpeäkulttuurin "välineitä" joilla ei ole yksilöyttä eikä elämistä muuten kuin määrätyn kaavan mukaan. Tehokkain muutos pitäisi käydä yhteisön laajuudelta ulottuen imaameihin asti, mutta jo tämän kirjoittaminen kuulostaa kuin miljardin vuoden pläniltä.
Äärifeministien toiminnasta: julkista puheenvuoroa/esilletuloa naisen sukupuolielimen vapauttavasta ja hauskuuttavasta käsityöharrastamisesta olisi mielestäni voitu käyttää yhteiskunnallisesti paremmin. Feministeillä oli ns. kaavantoteutusta eivätkä olleet niin rohkeita kuin luulivat. Julkisuudessa olleiden feministien kuuluisi olla huolestuneita alistavien kulttuurien tuulia kohtaan, mutta ilmeisesti ideologiakaavaan se ei käy koska kulttuurirasismi. Joka tapauksessa. He olisivat samalla voineet EDES todeta, että valiettavasti eri kulttuurissa yhä nykyäänkin silvotaan sukupuolielimiä ja että he kokevat kaiken rentouden keskellä surua siitä, ettei esim. Lähi-idän tytöillä/naisilla ole asiat niin hyvin, ja että lisääntyneen maahanmuuton johdosta nää asiat liittyvät myös Suomeen. Se olisi ollut ajan tasalla olevaa tasa-arvon viestintää. Lopuksi olisivat voineet soittaa Pynkin.
https://www.youtube.com/watch?v=PaYvlVR_BEc (en ole äärifeministi enkä feministi vaan tolkullisen tasa-arvon ja vapauden kannalla. )
☀︎☾✧☄︎☙○➣❊
Y-boksista: Vain 100% ystävät. Old school heart on. Ei paskaa, fake ass toimintaa, tietojenkalastamisia, piirien pyörintää, testaamisia, huvipuistokokemuksen hakemista tai vääriä motiiveja.
Y-boksista: Vain 100% ystävät. Old school heart on. Ei paskaa, fake ass toimintaa, tietojenkalastamisia, piirien pyörintää, testaamisia, huvipuistokokemuksen hakemista tai vääriä motiiveja.
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
Ei kai tää nyt yllättänyt ketään, asia on ollut tiedossa, mutta siitä on vaiettu, hyssytelty rasisti-kortin
ynnä islam vastaisen leimaantumisen pelossa
ynnä islam vastaisen leimaantumisen pelossa
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
Ämmiä on piesty iät ja ajat, pitääkö siita tässä kohtaa nostaa haloo, kun rehelliset tphakijat suorittaa kaksi yksittäistapausta? Näen tässä rasismikortin jälleen. Antaa kulttuurien toimia kuin parhaaksi näkee, turhaa lietsoa vihaa tulisieluja vastaan. Muistakaa #kivapuhe jotta naiset saa edes hoitaa lapsia.
oon sisältä kuollu ja risti mun naamassa merkkaa sitä
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17099
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
Miten minä muistelen - kuten täälläkin on sanottu - että huivin käyttö on täysin vapaaehtoista...!
16.5.2019 8:02
Muun muassa Facebookin Rasmus-ryhmässä käydään keskustelua aiheesta ja tietty mukaan ovat otetut lestadiolaiset. Mukana on myös olettama:
Kunniaväkivalta on päässyt rehottamaan siksi, koska laki on sen "sallinut" ja nämä "pitäkää kiinni omasta kulttuuristanne" -höpisijät ovat sen mahdollistaneet. Mustalaiskulttuuria on pidetty parempana; "meidän tulee ottaa oppia heistä", sanoi eräskin entinen naispresidentti, vaikka ko. kulttuuri on yksi pahimmista paskaläjistä mitä maa päällään kantaa. Ei haluta nähdä niitä huonoja asioita (hyviä ei edes taida olla), kaikenlainen negaatio kielletään ja suvaitsevainen on tässä kohtaa valmis jopa valehtelemaan itselleen.
- Sen sijaan, että mannekulttuuria saisi arvostella, niin lähes poikkeuksetta tikun nokkaan nostetaan kantaväestön "huono, kehittymätön ja suvaitsematon" kulttuuri, joka estää mustalaisten pääsyn tasavertaiseksi - ja jota he eivät itse edes halua, koska se merkitsisi heille arvonalenemista.
Sama juttu mm. somalien kanssa; loputonta kulttuurin ymmärtömistä, sen "paremmuuden" ylistämistä, kehuja sataa "upeille huiveille" ja muille luomuksille; "olkaa ylpeitä, olette fantastisia ihmisiä, uskallette olla erilaisia" tms katteetonta höpinää.
- Ja siihen palvonnan lopuksi ollaan niin alentuvaisia ja moititaan omaa kulttuuria.
IltalehtiRaju kunniaväkivalta alkoi Suomessa, kun Eva ei suostunut käyttämään huivia: ”Minua syytettiin siitä, että koko suvun maine on pilattu”
Synnyinmaassaan Iranissa Eva Tawasolin tulin käyttää huivia päänsä suojana. Muutettuaan 16-vuotiaana Suomeen Tawasoli luopui huivista. Hän kertoo IL-TV:n Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa, että huivin käyttämättä jättäminen johti kunniaväkivaltaan.
Eva Tawasoli, 29, ei suostunut enää käyttämään huivia sen jälkeen, kun muutti perheensä kanssa 16-vuotiaana Iranista Suomeen.
– Huivi oli minulle henkilökohtaisella tasolla kahlitseva symboli. Tawasoli kertoo IL-TV:n Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa.
Koska Tawasoli ei käyttänyt enää huivia, hän joutui kunniaväkivallan uhriksi. Hänen mukaansa väkivalta oli fyysisesti rajua. Väkivalta oli myös henkistä. Siihen kuului esimerkiksi uhkailuja ja pelottelua.
- Eva Tawasoli on joutunut kunniaväkivallan uhriksi. PETE ANIKARI
- Tawasoli.jpg (20.15 KiB) Katsottu 4278 kertaa
– Minua syytettiin siitä, että koko yhteisön, suvun ja perheen maine on pilattu, koska tyttö on omapäinen, Tawasoli sanoo.
16.5.2019 8:02
Millaisesta maineesta tässä on kysymys? Millainen maine on perheellä/suvulla, joka muuttaa Suomeen ja elää siellä veronmaksajain kustannuksella, ei osaa eikä halua uudistua?Minua syytettiin siitä, että koko yhteisön, suvun ja perheen maine on pilattu, koska tyttö on omapäinen,
Muun muassa Facebookin Rasmus-ryhmässä käydään keskustelua aiheesta ja tietty mukaan ovat otetut lestadiolaiset. Mukana on myös olettama:
- mielipide_fb.jpg (16.53 KiB) Katsottu 4278 kertaa
- Sen sijaan, että mannekulttuuria saisi arvostella, niin lähes poikkeuksetta tikun nokkaan nostetaan kantaväestön "huono, kehittymätön ja suvaitsematon" kulttuuri, joka estää mustalaisten pääsyn tasavertaiseksi - ja jota he eivät itse edes halua, koska se merkitsisi heille arvonalenemista.
Sama juttu mm. somalien kanssa; loputonta kulttuurin ymmärtömistä, sen "paremmuuden" ylistämistä, kehuja sataa "upeille huiveille" ja muille luomuksille; "olkaa ylpeitä, olette fantastisia ihmisiä, uskallette olla erilaisia" tms katteetonta höpinää.
- Ja siihen palvonnan lopuksi ollaan niin alentuvaisia ja moititaan omaa kulttuuria.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006108305.html
Kunniamurhat ovat järkyttäneet Euroopassa pitkään – isä tappoi ruotsalaisen Fadimen väärän poikaystävän takia, väkivaltainen ex-mies vainosi Anooshea
Veli, isä tai entinen puoliso olivat näiden naisten kohdalla vaaraksi. Ihmisoikeusliiton asiantuntijan mukaan ei tiedetä, kuinka moni ihminen joutuu kohtaamaan kunniaväkivaltaa Euroopassa. (KUVA: ARNO BURGI / EPA, HANS G ENGSTROM / EPA, KUVAKAAPPAUKSET: VG, NRK, STAVANGER AFTENBLAD)
Julkaistu: 17.5. 6:12
Hatun, Anooshe, Ghazala, Fadime, Pela ja Sanaa joutuivat perheenjäsenen tai entisen puolison murhaamaksi. Useat kunniaan liittyvät murhatapaukset järkyttivät Euroopassa 2000-luvun alkuvuosina.
LIIAN vapaa elämäntapa tai ”vääränlainen” poikaystävä ovat koituneet monen nuoren naisen kohtaloksi. Euroopassa on tapahtunut useita kunniamurhia, jotka ovat järkyttäneet kansalaisia ja herättäneet lehdistön ja viranomaiset reagoimaan uhkaan, jonka vaikutuksen alaisena moni ihminen elää.
Ilmiö ei ole alkuunkaan uusi.
Sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällikkö Johanna Latvala Ihmisoikeusliitosta kertoo, että kunniaan liittyvä väkivaltaa, joka voidaan ymmärtää laajasti myös seksuaalisuuden kontrollointina, esiintyy Euroopassa erityisesti Välimeren ja esimerkiksi Balkanin alueella. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka suurta osaa Euroopan väestöstä ilmiö kosketaa, ei Latvalan mukaan ole tietoa. Ilmiö ei ole yhteen uskontoon tai paikkaan sidottu, vaan sitä esiintyy ympäri maailmaa eri uskontokuntiin kuuluvien keskuudessa, Latvala kertoo.
– Toisaalta myös Suomessa esiintyy kotoperäisesti yhteisöllistä väkivaltaa muun muassa uskonnollisissa yhteisöissä ja romanien parissa. Myös tämänkaltainen yhteisöllinen väkivalta perustuu usein tyttöjen ja naisten ’siveyden’ varmistamiseen.
Kunniakäsitykset ovat Latvalan mukaan tietyssä yhteisössä ja kulttuuripiirissä sisäistettyjä käsityksiä siitä, kuinka yksilön, eritoten naisen, tulee käyttäytyä ja elää, jotta esimerkiksi perheen tai suvun kunnia säilyisi.
– Kuitenkin yksittäisten perheiden ja sukujen välillä on suuria eroja siinä, kuinka he ymmärtävät tai toteuttavat tätä ajattelua, joten yleistyksiä tulisi välttää.
Useissa Euroopan maissa on puututtu kunniaväkivaltatapauksiin.
– Norjassa ja Ruotsissa on moniammatilliset osaamiskeskukset, joita tapauksissa voi konsultoida, monissa maissa, kuten Iso-Britanniassa on koulutettu eri alojen ammattilaisia melko laajamittaisesti tunnistamaan ja puuttumaan ilmiöön.
Iso-Britanniassa on esimerkiksi pakkoavioliittoyksikkö, joka auttaa pakkoavioliittojen uhreja tai sellaista pelkääviä, Latvala kertoo.
KUNNIAAN liittyvät väkivallanteot ja murhat ovat järkyttäneet Euroopassa pitkän aikaa. Uhreiksi ovat joutuneet usein naiset, joiden elämää perheenjäsenet tai puolisot ovat halunneet kontrolloida. Näitä naisia ovat esimerkiksi Saksassa asunut Hatun, Norjassa elänyt Anooshe, Tanskaan asettunut Ghazala, Ruotsissa eläneet Fadime ja Pela sekä Italiassa kasvanut Sanaa.
Hatun Sürücü, 23, Saksa
Yksi kuuluisimmista tapauksista on Saksassa asuneen nuoren naisen, 23-vuotiaan Hatun Sürücün murha Berliinissä. Turkkilaistaustainen kurdinainen joutui helmikuussa 2005 nuorimman veljensä murhaamaksi, ja tapaus kiinnitti saksalaisten huomion kunniaan liittyvään väkivaltaan.
Veli murhasi Hatunin ampumalla uhriaan kolme kertaa päähän, kun Hatun oli lähellä bussipysäkkiä Berliinin Tempelhofissa. Sürücü oli kotonaan, kun hän sai puhelun sukulaiseltaan. Hatunin oli tarkoitus poiketa asunnon ulkopuolella vain nopeasti, minkä vuoksi hän oli lähti ohuessa takissa kylmään helmikuun viimaan. Kotiin jäi nukkumaan naisen viisivuotias poika. Ulkona odottikin oman perheen väijytys.
Hatun joutui perheensä silmätikuksi, sillä nuori nainen halusi elää eri tavalla kuin perhe olisi halunnut. 16-vuotiaana Hatun oli pakotettu menemään naimisiin turkkilaisen serkkunsa kanssa. Hatunin onnistui kuitenkin erota miehestä. Hän päätti olla käyttämättä huntua.
Myöhemmin Hatun alkoi opiskella sähköasentajaksi, ja hän alkoi tapailla saksalaisia miehiä. Elämäntapa oli lapsuusperheen mielestä vääränä ja häpeäksi perheelle. Päiviä surmateon jälkeen poliisi pidätti Hatunin kolme 25-, 24,- ja 18-vuotiasta veljeä, joista nuorin oli ampunut sisarensa.
Tapaus ei ollut Berliinissä ainoa laatuaan. Hatunin murhaa edeltäneiden neljän kuukauden aikana myös viisi muuta naista oli murhattu kunniaan liittyvistä syistä. Hatunin tapaus koskettaa Saksassa edelleen. Hänen mukaansa on nimetty silta Berliinin Neuköllnissä kaupunginosassa, ja naisesta julkaistiin Saksassa vastikään myös elokuva.
Vihreän puolueryhmän puheenjohtaja Bilkay Öney ja hänen seurueensa pitelivät käsissään valokuvia ja surivat Hatun Sürücün tapausta parlamenttitalon edustalla Berliinissä helmikuussa 2007. (KUVA: ARNO BURGI / EPA)
Anooshe Sediq Ghulam, 25, Norja
Anooshe Sediq Ghulamin murha nosti kunniaan liittyvän väkivallan Norjassa osaksi julkista keskustelua.
Anooshe saapui Afganistanista Norjaan turvapaikanhakijana lastensa ja aviomiehensä kanssa toukokuussa 1999. Anooshen pako jatkui kuitenkin myös Norjassa, sillä puoliso oli väkivaltainen. Avioliitto oli pakkoavioliitto. Anooshe kertoi Norjassa Dagbladet-lehden mukaan, että hänen perheensä uhkailtiin luovuttamaan Anooshe miehelle, kun Anooshe oli vain 13-vuotias. Lehden mukaan nuoren tytön omakin perhe vastusti avioliittoa.
Norjassa väkivaltaisuus ja uhkaava käytös jatkui. Anooshe haki apua viranomaisilta ja myös sai sitä. Kesällä 2000 Anooshelle järjestettiin turvapaikka. Naisen kaulassa oli jälkiä kuristamisessa, ja Anooshelle järjestettiin piilopaikka. Väkivallasta raportoitiin viranomaisille, ja mies otettiin kiinni. Pian Anooshe otti avioeron ja jatkoi piileskelyä mieheltä.
Anooshen ikä vaihtelee eri norjalaismedioissa, sillä Anooshe ilmoitti viranomaisille olevansa vanhempi kuin hän todellisuudessa oli, kun hän saapui maahan turvapaikanhakijana.
Anooshen pelko toteutui huhtikuussa 2002, kun Anooshen ja entisen puolison oli määrä selvittää oikeudessa, miten lasten huoltajuus jaetaan. Mies saapui paikalle taksilla mukanaan ladattu ase. Hän ampui Anooshen poliisilaitoksen edustalle. Mies tuomittiin myöhemmin 18 vuoden vankeusrangaistukseen.
Kuvakaappauksia Anooshea koskevasta uutisoinnista. (KUVA: VG, NRK, STAVANGER AFTENBLAD)
Ghazala Khan, 18, Tanska
Pakistanilaistaustaisen, Tanskassa asuneen Ghazala Khanin murha järkytti tanskalaisia syyskuussa 2005. Myös Ghazalan surmassa oli kyse kunniamurhasta.
Ghazalan isoveli ampui nuoren naisen kuoliaaksi kaksi päivää sen jälkeen, kun Ghazala oli mennyt naimisiin afganistanilaisen miehen kanssa. Myös Ghazalan tuoretta aviomiestä ammuttiin vatsaan, mutta mies selvisi hengissä. Vuonna 2006 The Telegraph uutisoi miehen eläneen vielä tuolloin poliisin suojeluksessa.
Ghazalan isä, joka oli lähtenyt Punjabista 1970-luvulla, oli tyytymätön tyttären valitsemaan puolisoon, ja reagoi avioliittoon raivoisasti. Isä määräsi poikansa ja muut perheenjäsenet jäljittämään pariskunnan ja tappamaan heidät.
Seurauksena kuusi Ghazalan lapsuusperheenjäsentä tuomittiin vankeusrangaistukseen Tanskassa. Isä tuomittiin elinkautiseen, pariskuntaa ampunut veli puolestaan sai 16 vankeustuomion. Tuomioita annettiin myös muille sukulaisille ja perhetuttuille, jotka auttoivat Ghazalan perheenjäseniä löytämään tuoreen avioparin.
Ghazala Khan joutui kunniamurhan uhriksi valittuaan puolison, jota lapsuusperhe ei hyväksynyt. Myös aviomiestä ammuttiin, mutta hän jäi henkiin.
Fadime Sahindal, 26, Ruotsi
Ruotsissa havahduttiin kunniaan liittyvän väkivallan vakavuuteen vuosituhannen alussa, kun nuori, 26-vuotias kurdinainen Fadime Sahindal joutui isänsä murhaamaksi. Murhan motiivina oli se, ettei Fadimen isä hyväksynyt tyttärensä poikaystävää ja tapaa elää. Poikaystävä oli kuollut vuonna 1998 auto-onnettomuudessa, mutta tammikuussa 2002 isä ampui tyttärensä.
Muistotilaisuuteen saapui kaksi tuhatta ihmistä, ja yli tuhat ihmistä seurasi hetkeä kaiuttimien välityksellä kirkon ulkopuolella, vieläkin suurempi joukko kodeistaan Ruotsin television ja radion välityksellä. Myös kruununprinsessa Victoria kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Fadime haudattiin poikaystävänsä viereen.
Väkivalta oli alkanut jo paljon ennen surmatekoa. Uhrin isä ja veli olivat saaneet neljää vuotta aikaisemmin tuomion Fadimen pahoinpitelystä ja uhkailusta. Tapaus ei suinkaan ollut ainoa laatuaan Ruotsissa.
Fadime Sahindalin murha herätti julkista keskustelua kunniaan liittyvästä väkivallasta Ruotsissa. (KUVA: JOEY ABRAITYTE)
Fadime Sahindal halusi elää itsenäistä elämää Ruotsissa, mutta isä pilasi suunnitelmat. (KUVA: HANS G ENGSTROM / EPA)
Pela Atroshi, 19, Ruotsi
Ennen Fadimen surmaa Ruotsia järkytti Pela Atroshin murha. Pela murhattiin kesäkuussa 1999, kun hän oli vierailemassa perheensä aiemmassa kotikaupungissa Irakin Kurdistanissa sijaitsevassa Dahukin kaupungissa.
Pelaa ammuttiin päähän perheen kotona Dahukissa. Teosta vangittiin kaksi Pelan setää, mutta neljä vuotta surman jälkeen Pelan isä kertoi Aftonbladetin haastattelussa olleensa itse surman tekijä. Joka tapauksessa murhan motiivi tiedettiin. Tavoitteena oli perheen kunnian säilyttäminen.
Svenska Dagbladet uutisoi, että Pelan tapaus oli Ruotsille kuin herätyskello, sillä tapahtumasta alkoi laaja julkinen keskustelu kunniaan liittyvästä väkivallasta.
Pela Atroshin murha järkytti Ruotsissa.
Sanaa Dafani, 18, Italia
Marokkolaistaustainen Sanaa Dafani oli myös yksi kunniamurhan uhri. Sanaa syntyi Italiassa, ja perhe asui pienessä Pordenonen kaupungissa.
Sanaa eli kontrollin alla. Tytön perhe ei suvainnut hänen elämäntapaansa, ja isä piti tyttärensä valintoja liian länsimaisina.
Sanaa halusi elää tavallista 18-vuotiaan elämää. Pukeutua farkkuihin ja viettää aikaa italialaisen poikaystävänsä kanssa. Juuri tyttären italialainen ja katolilainen poikaystävä oli isälle ongelma. Isä suhtautui suhteeseen jyrkästi, eikä halunnut edes kuulla tyttärensä kumppanista.
Pariskunta oli muuttanut yhteen vain vähän aikaa ennen kuin Sanaa menetti henkensä. Myös Sanaan tapauksessa murhamies oli oma isä. Isä tappoi Sanaan puukottamalla.
Sanaa Dafani joutui isänsä surmaamaksi.
Lähteet: Deutsche Welle, Svenska Dagbladet, Der Spiegel, Dagbladet, Berliner Morgenpost, Der Tagesspiegel,VG, Aftonbladet, The Telegraph, The Nation, Gazzette di Parma, Corriere della Sera
Kunniamurhat ovat järkyttäneet Euroopassa pitkään – isä tappoi ruotsalaisen Fadimen väärän poikaystävän takia, väkivaltainen ex-mies vainosi Anooshea
Veli, isä tai entinen puoliso olivat näiden naisten kohdalla vaaraksi. Ihmisoikeusliiton asiantuntijan mukaan ei tiedetä, kuinka moni ihminen joutuu kohtaamaan kunniaväkivaltaa Euroopassa. (KUVA: ARNO BURGI / EPA, HANS G ENGSTROM / EPA, KUVAKAAPPAUKSET: VG, NRK, STAVANGER AFTENBLAD)
Julkaistu: 17.5. 6:12
Hatun, Anooshe, Ghazala, Fadime, Pela ja Sanaa joutuivat perheenjäsenen tai entisen puolison murhaamaksi. Useat kunniaan liittyvät murhatapaukset järkyttivät Euroopassa 2000-luvun alkuvuosina.
LIIAN vapaa elämäntapa tai ”vääränlainen” poikaystävä ovat koituneet monen nuoren naisen kohtaloksi. Euroopassa on tapahtunut useita kunniamurhia, jotka ovat järkyttäneet kansalaisia ja herättäneet lehdistön ja viranomaiset reagoimaan uhkaan, jonka vaikutuksen alaisena moni ihminen elää.
Ilmiö ei ole alkuunkaan uusi.
Sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällikkö Johanna Latvala Ihmisoikeusliitosta kertoo, että kunniaan liittyvä väkivaltaa, joka voidaan ymmärtää laajasti myös seksuaalisuuden kontrollointina, esiintyy Euroopassa erityisesti Välimeren ja esimerkiksi Balkanin alueella. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka suurta osaa Euroopan väestöstä ilmiö kosketaa, ei Latvalan mukaan ole tietoa. Ilmiö ei ole yhteen uskontoon tai paikkaan sidottu, vaan sitä esiintyy ympäri maailmaa eri uskontokuntiin kuuluvien keskuudessa, Latvala kertoo.
– Toisaalta myös Suomessa esiintyy kotoperäisesti yhteisöllistä väkivaltaa muun muassa uskonnollisissa yhteisöissä ja romanien parissa. Myös tämänkaltainen yhteisöllinen väkivalta perustuu usein tyttöjen ja naisten ’siveyden’ varmistamiseen.
Kunniakäsitykset ovat Latvalan mukaan tietyssä yhteisössä ja kulttuuripiirissä sisäistettyjä käsityksiä siitä, kuinka yksilön, eritoten naisen, tulee käyttäytyä ja elää, jotta esimerkiksi perheen tai suvun kunnia säilyisi.
– Kuitenkin yksittäisten perheiden ja sukujen välillä on suuria eroja siinä, kuinka he ymmärtävät tai toteuttavat tätä ajattelua, joten yleistyksiä tulisi välttää.
Useissa Euroopan maissa on puututtu kunniaväkivaltatapauksiin.
– Norjassa ja Ruotsissa on moniammatilliset osaamiskeskukset, joita tapauksissa voi konsultoida, monissa maissa, kuten Iso-Britanniassa on koulutettu eri alojen ammattilaisia melko laajamittaisesti tunnistamaan ja puuttumaan ilmiöön.
Iso-Britanniassa on esimerkiksi pakkoavioliittoyksikkö, joka auttaa pakkoavioliittojen uhreja tai sellaista pelkääviä, Latvala kertoo.
KUNNIAAN liittyvät väkivallanteot ja murhat ovat järkyttäneet Euroopassa pitkän aikaa. Uhreiksi ovat joutuneet usein naiset, joiden elämää perheenjäsenet tai puolisot ovat halunneet kontrolloida. Näitä naisia ovat esimerkiksi Saksassa asunut Hatun, Norjassa elänyt Anooshe, Tanskaan asettunut Ghazala, Ruotsissa eläneet Fadime ja Pela sekä Italiassa kasvanut Sanaa.
Hatun Sürücü, 23, Saksa
Yksi kuuluisimmista tapauksista on Saksassa asuneen nuoren naisen, 23-vuotiaan Hatun Sürücün murha Berliinissä. Turkkilaistaustainen kurdinainen joutui helmikuussa 2005 nuorimman veljensä murhaamaksi, ja tapaus kiinnitti saksalaisten huomion kunniaan liittyvään väkivaltaan.
Veli murhasi Hatunin ampumalla uhriaan kolme kertaa päähän, kun Hatun oli lähellä bussipysäkkiä Berliinin Tempelhofissa. Sürücü oli kotonaan, kun hän sai puhelun sukulaiseltaan. Hatunin oli tarkoitus poiketa asunnon ulkopuolella vain nopeasti, minkä vuoksi hän oli lähti ohuessa takissa kylmään helmikuun viimaan. Kotiin jäi nukkumaan naisen viisivuotias poika. Ulkona odottikin oman perheen väijytys.
Hatun joutui perheensä silmätikuksi, sillä nuori nainen halusi elää eri tavalla kuin perhe olisi halunnut. 16-vuotiaana Hatun oli pakotettu menemään naimisiin turkkilaisen serkkunsa kanssa. Hatunin onnistui kuitenkin erota miehestä. Hän päätti olla käyttämättä huntua.
Myöhemmin Hatun alkoi opiskella sähköasentajaksi, ja hän alkoi tapailla saksalaisia miehiä. Elämäntapa oli lapsuusperheen mielestä vääränä ja häpeäksi perheelle. Päiviä surmateon jälkeen poliisi pidätti Hatunin kolme 25-, 24,- ja 18-vuotiasta veljeä, joista nuorin oli ampunut sisarensa.
Tapaus ei ollut Berliinissä ainoa laatuaan. Hatunin murhaa edeltäneiden neljän kuukauden aikana myös viisi muuta naista oli murhattu kunniaan liittyvistä syistä. Hatunin tapaus koskettaa Saksassa edelleen. Hänen mukaansa on nimetty silta Berliinin Neuköllnissä kaupunginosassa, ja naisesta julkaistiin Saksassa vastikään myös elokuva.
Vihreän puolueryhmän puheenjohtaja Bilkay Öney ja hänen seurueensa pitelivät käsissään valokuvia ja surivat Hatun Sürücün tapausta parlamenttitalon edustalla Berliinissä helmikuussa 2007. (KUVA: ARNO BURGI / EPA)
Anooshe Sediq Ghulam, 25, Norja
Anooshe Sediq Ghulamin murha nosti kunniaan liittyvän väkivallan Norjassa osaksi julkista keskustelua.
Anooshe saapui Afganistanista Norjaan turvapaikanhakijana lastensa ja aviomiehensä kanssa toukokuussa 1999. Anooshen pako jatkui kuitenkin myös Norjassa, sillä puoliso oli väkivaltainen. Avioliitto oli pakkoavioliitto. Anooshe kertoi Norjassa Dagbladet-lehden mukaan, että hänen perheensä uhkailtiin luovuttamaan Anooshe miehelle, kun Anooshe oli vain 13-vuotias. Lehden mukaan nuoren tytön omakin perhe vastusti avioliittoa.
Norjassa väkivaltaisuus ja uhkaava käytös jatkui. Anooshe haki apua viranomaisilta ja myös sai sitä. Kesällä 2000 Anooshelle järjestettiin turvapaikka. Naisen kaulassa oli jälkiä kuristamisessa, ja Anooshelle järjestettiin piilopaikka. Väkivallasta raportoitiin viranomaisille, ja mies otettiin kiinni. Pian Anooshe otti avioeron ja jatkoi piileskelyä mieheltä.
Anooshen ikä vaihtelee eri norjalaismedioissa, sillä Anooshe ilmoitti viranomaisille olevansa vanhempi kuin hän todellisuudessa oli, kun hän saapui maahan turvapaikanhakijana.
Anooshen pelko toteutui huhtikuussa 2002, kun Anooshen ja entisen puolison oli määrä selvittää oikeudessa, miten lasten huoltajuus jaetaan. Mies saapui paikalle taksilla mukanaan ladattu ase. Hän ampui Anooshen poliisilaitoksen edustalle. Mies tuomittiin myöhemmin 18 vuoden vankeusrangaistukseen.
Kuvakaappauksia Anooshea koskevasta uutisoinnista. (KUVA: VG, NRK, STAVANGER AFTENBLAD)
Ghazala Khan, 18, Tanska
Pakistanilaistaustaisen, Tanskassa asuneen Ghazala Khanin murha järkytti tanskalaisia syyskuussa 2005. Myös Ghazalan surmassa oli kyse kunniamurhasta.
Ghazalan isoveli ampui nuoren naisen kuoliaaksi kaksi päivää sen jälkeen, kun Ghazala oli mennyt naimisiin afganistanilaisen miehen kanssa. Myös Ghazalan tuoretta aviomiestä ammuttiin vatsaan, mutta mies selvisi hengissä. Vuonna 2006 The Telegraph uutisoi miehen eläneen vielä tuolloin poliisin suojeluksessa.
Ghazalan isä, joka oli lähtenyt Punjabista 1970-luvulla, oli tyytymätön tyttären valitsemaan puolisoon, ja reagoi avioliittoon raivoisasti. Isä määräsi poikansa ja muut perheenjäsenet jäljittämään pariskunnan ja tappamaan heidät.
Seurauksena kuusi Ghazalan lapsuusperheenjäsentä tuomittiin vankeusrangaistukseen Tanskassa. Isä tuomittiin elinkautiseen, pariskuntaa ampunut veli puolestaan sai 16 vankeustuomion. Tuomioita annettiin myös muille sukulaisille ja perhetuttuille, jotka auttoivat Ghazalan perheenjäseniä löytämään tuoreen avioparin.
Ghazala Khan joutui kunniamurhan uhriksi valittuaan puolison, jota lapsuusperhe ei hyväksynyt. Myös aviomiestä ammuttiin, mutta hän jäi henkiin.
Fadime Sahindal, 26, Ruotsi
Ruotsissa havahduttiin kunniaan liittyvän väkivallan vakavuuteen vuosituhannen alussa, kun nuori, 26-vuotias kurdinainen Fadime Sahindal joutui isänsä murhaamaksi. Murhan motiivina oli se, ettei Fadimen isä hyväksynyt tyttärensä poikaystävää ja tapaa elää. Poikaystävä oli kuollut vuonna 1998 auto-onnettomuudessa, mutta tammikuussa 2002 isä ampui tyttärensä.
Muistotilaisuuteen saapui kaksi tuhatta ihmistä, ja yli tuhat ihmistä seurasi hetkeä kaiuttimien välityksellä kirkon ulkopuolella, vieläkin suurempi joukko kodeistaan Ruotsin television ja radion välityksellä. Myös kruununprinsessa Victoria kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Fadime haudattiin poikaystävänsä viereen.
Väkivalta oli alkanut jo paljon ennen surmatekoa. Uhrin isä ja veli olivat saaneet neljää vuotta aikaisemmin tuomion Fadimen pahoinpitelystä ja uhkailusta. Tapaus ei suinkaan ollut ainoa laatuaan Ruotsissa.
Fadime Sahindalin murha herätti julkista keskustelua kunniaan liittyvästä väkivallasta Ruotsissa. (KUVA: JOEY ABRAITYTE)
Fadime Sahindal halusi elää itsenäistä elämää Ruotsissa, mutta isä pilasi suunnitelmat. (KUVA: HANS G ENGSTROM / EPA)
Pela Atroshi, 19, Ruotsi
Ennen Fadimen surmaa Ruotsia järkytti Pela Atroshin murha. Pela murhattiin kesäkuussa 1999, kun hän oli vierailemassa perheensä aiemmassa kotikaupungissa Irakin Kurdistanissa sijaitsevassa Dahukin kaupungissa.
Pelaa ammuttiin päähän perheen kotona Dahukissa. Teosta vangittiin kaksi Pelan setää, mutta neljä vuotta surman jälkeen Pelan isä kertoi Aftonbladetin haastattelussa olleensa itse surman tekijä. Joka tapauksessa murhan motiivi tiedettiin. Tavoitteena oli perheen kunnian säilyttäminen.
Svenska Dagbladet uutisoi, että Pelan tapaus oli Ruotsille kuin herätyskello, sillä tapahtumasta alkoi laaja julkinen keskustelu kunniaan liittyvästä väkivallasta.
Pela Atroshin murha järkytti Ruotsissa.
Sanaa Dafani, 18, Italia
Marokkolaistaustainen Sanaa Dafani oli myös yksi kunniamurhan uhri. Sanaa syntyi Italiassa, ja perhe asui pienessä Pordenonen kaupungissa.
Sanaa eli kontrollin alla. Tytön perhe ei suvainnut hänen elämäntapaansa, ja isä piti tyttärensä valintoja liian länsimaisina.
Sanaa halusi elää tavallista 18-vuotiaan elämää. Pukeutua farkkuihin ja viettää aikaa italialaisen poikaystävänsä kanssa. Juuri tyttären italialainen ja katolilainen poikaystävä oli isälle ongelma. Isä suhtautui suhteeseen jyrkästi, eikä halunnut edes kuulla tyttärensä kumppanista.
Pariskunta oli muuttanut yhteen vain vähän aikaa ennen kuin Sanaa menetti henkensä. Myös Sanaan tapauksessa murhamies oli oma isä. Isä tappoi Sanaan puukottamalla.
Sanaa Dafani joutui isänsä surmaamaksi.
Lähteet: Deutsche Welle, Svenska Dagbladet, Der Spiegel, Dagbladet, Berliner Morgenpost, Der Tagesspiegel,VG, Aftonbladet, The Telegraph, The Nation, Gazzette di Parma, Corriere della Sera
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006209074.html
Mariam, 29, pakeni kotoa, kun isän teot muuttuivat liian hirvittäviksi – nyt hän kertoo koko tarinansa
Julkaistu: 19.8. 14:11
Mariam, 29, kertoo, että hän pakeni teininä isää, joka uhkasi häntä kunniamurhalla.
Ilta-Sanomat kertoo juttusarjassa elämästä, joka on monelle tytölle ja naiselle Suomessa totta: arkea kontrolloidaan tiukasti vedoten suvun ja perheen kunniaan.
MARIAM, 17, pakkasi laukkuunsa kaiken, minkä halusi ottaa mukaan. Hän tiesi, ettei tulisi enää palaamaan kotiin. Hän oli matkalla turvapaikkaan.
Mariam sanoo, ettei muista tarkkaan, milloin isä alkoi lyödä häntä. Kenties kaikki alkoi teini-iän kynnyksellä.
Perheen muutettua Irakista Suomeen juuri isä halusi vaalia kotimaan kulttuuria ja perinteitä. Tämä heijastui arkeen muun muassa lasten tekemisten rajoittamisena, Mariam sanoo. Ei saanut kulkea missä vaatteissa sattui. Ei saanut meikata. Ei saanut seurustella kenen kanssa tahansa. Piti tulla kotiin ennen kuutta.
Kunnia oli tärkeää, sillä perhe eli tiiviisti yhteydessä muiden samasta maasta muuttaneiden yhteisöön.
– Lukioikäisenä heräsin. Meidän perheemme tilanne ei ollut normaali.
Ei ollut mahdollista, että kaaduin joka viikko rappusissa tai pyörällä ja olin koko ajan mustelmilla.
Mariamilla on reipas ääni ja positiivinen elämänasenne. Vaikeista asioista puhuessakin hän hymyilee.
– Uskalsin 17-vuotiaana kertoa tilanteestani lähimmälle ystävälleni. Hän sanoi, että oli epäillyt jotain tällaista. Ei ollut mahdollista, että kaaduin joka viikko rappusissa tai pyörällä ja olin koko ajan mustelmilla.
YSTÄVÄ VEI MARIAMIN Monikanaiset ry:n toimintaan. Monikulttuuristen naisten asioihin erikoistuneet työntekijät selvittivät Mariamin tilannetta. Lopulta kotoa lähteminen osoittautui parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi.
Koulun opintomatka Pietariin osui oikeaan hetkeen. Kun bussi saapui takaisin kotikaupunkiin, vastassa oli Monikanaiset ry:n työntekijä, joka kyyditsi Mariamin turvakotiin.
– Minulla oli olo, että isällä napsahtaa joku päivä ja hänen otteensa lipsahtaa. Sitten hän tulee vahingossa hakanneeksi minua enemmän, ja siitä jäisi pysyviä vammoja. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin itse luovuttanut elämän suhteen, ja tehnyt itselleni jotain. Ajattelin, etteivät nämä voi olla kaksi ainoaa vaihtoehtoani.
Saattaja tuli bussipysäkille siksi, ettei Mariam saanut tietää etukäteen, missä turvakoti sijaitsi.
Perheen reaktiot pelottivat.
– Keräsin kaksi viikkoa rohkeutta, että uskalsin soittaa äidille. Halusin ilmoittaa, että olen turvassa, hän kertoo.
Mutta hän kuuli puhelimessa myös isänsä äänen.
– Faija huusi puhelun taustalla. Hän käski äitiä kertomaan minulle, että pitäisi tulla kotiin tai hän hakkaa. Hän myös uhkaili, että on antanut kavereilleen luvan ampua minut, jos näkevät minut jossain, Mariam sanoo.
Hän myös uhkaili, että on antanut kavereilleen luvan ampua minut, jos näkevät minut jossain.
MARIAM OLI perheen näkökulmasta häpäissyt heidät. Mitä naapurit ja ystävät ajattelivat? Miksi tytär oli ollut niin itsekäs ja kiittämätön? Nämä ajatukset valtasivat myös Mariamin oman pään. Pitäisikö vain mennä takaisin ja pyytää anteeksi? Turvakodin työntekijät auttoivat kuitenkin pysymään lujana.
Turvakodissa Mariam vaihtoi turvallisuussyistä sukunimensä ja sopi lukion opinto-ohjaajan kanssa välivuodesta.
Hän ei voinut mennä enää kouluun tai vanhoihin työpaikkoihinsa. Oli varmaa, että vanhemmat tulisivat kyselemään ja hakemaan häntä sieltä.
Mariam kertoo, että työntekijöiden kanssa mietittiin, pitäisikö isälle hakea lähestymiskieltoa tai tehdä rikosilmoitus. Kumpaakaan ei lopulta tehty, mikä on asiantuntijoiden mukaan lähiväkivaltaa kokeneiden ihmisten keskuudessa hyvin yleistä. Kunniaan liittyvässä väkivallassa vielä yleisempää.
Koska Mariam ei ilmoittanut kokemastaan poliisille, tapahtumien yksityiskohtia ei voi viranomaislähteistä selvittää.
Kaikki huorittelut ja raiskausuhkaukset olen saanut meidän yhteisön sisältä. Ehkä herätän heissä ristiriitaisia ajatuksia.
TURVAKODISSA asuminen aiheutti nuoressa naisessa ahdistusta. Sinne oli paennut naisia, joilla oli samanlaisia ongelmia ja kokemuksia kuin Mariamilla itsellään. Hän täytti turvakodissa 18 vuotta.
– Asuin siellä 3–4 kuukautta. Tämä ajanjakso on todella tyhjä kohta aikajanallani.
Mariam löysi netti-ilmoituksen kautta samanikäisen tytön, jonka kanssa muutti kimppakämppään. Hän suoritti lukion myöhemmin loppuun omatoimisesti, kävi kirjoituksissa toisessa lukiossa, eikä osallistunut valmistujaisiinsa.
Mariam tuli kämppiksen kanssa hyvin juttuun. He alkoivat juhlia yhdessä, ja Mariamille aukesi uudenlainen elämä. Hän teki normaaleja nuorten juttuja muiden nuorten kanssa.
Aikuisuuden ensimmäisiin vuosiin kuuluivat myös vahvat negatiiviset tunteet. Välillä oli niin paha olo, että Mariam toivoi, ettei heräisi enää seuraavana päivänä. Yhdessä vaiheessa hän lääkitsi pahaa oloaan alkoholilla.
– Alkoholi oli minulle uutta, koska olen muslimi. En ollut kotona asuessani kokeillut sitä samalla tavalla kuin ikätoverini.
Lukiosta valmistumisen jälkeen meni noin 1,5 vuotta ennen kuin Mariam lähti uudelleen opiskelemaan. Valmistuttuaan hän on työskennellyt viestinnän tehtävissä.
Meni kaikkiaan viitisen vuotta lähdöstä ennen kuin Mariam uskalsi ottaa uudelleen yhteyttä äitiinsä ja sisaruksiinsa.
Äiti kertoi suomalaisesta poikaystävästäni, mutta valehteli edelleen, että hänkin on muslimi.
MARIAM SANOO, että lähdöllä oli perheeseen positiivisia vaikutuksia.
Mariamin nuorempi sisko uskalsi soittaa lastensuojeluun, sillä isän väkivaltainen käytös jatkui. Lastensuojeluviranomaisten väliintulo rauhoitti isää. Hän ei ole Mariamin mukaan enää vaarallinen.
– Ei se enää mulle tekisi mitään. Se tietää, että mä olen vahva ihminen. En ole nykyään isään minkäänlaisissa väleissä. Välttelen häntä mielelläni kaikin keinoin, Mariam sanoo.
Teini-ikäisenä Mariam ei voinut edes kuvitella seurustelevansa. Perhe piti kiinni siitä, että puoliso tulisi katsoa oman yhteisön sisältä.
– Mulla ei tullut siinä iässä mieleenkään, että katselisin ketään poikaa. Pelkäsin, mitä siitä seuraa. En ikinä seurustellut ja käynyt treffeillä nuorempana. Nyt olen käynyt ja uskaltanut, ja mulla on poikaystävä, Mariam kertoo.
Äiti on tavannut Mariamin poikaystävän. He ovat myös viettäneet joulua yhdessä. Mies on suomalainen, ei-muslimi.
– Isä oli kysynyt äidiltä, onko Mariam harkinnut naimisiin menoa. Äiti kertoi suomalaisesta poikaystävästäni, mutta valehteli edelleen, että hänkin on muslimi. Olin siihen pettynyt.
Kuukautiset ja seksuaaliterveys olivat kotona niin ikään asioita, joista ei sopinut puhua. Se oli ”kultainen sääntö”, sanoo Mariam.
Sanotaan, että vitsi sä oot niin mies, vitsi sä oot niin äijä. Sä näytät, missä kaapin paikka on.
ELÄN KAHDESSA maailmassa, ja kummassakin koen ulkopuolisuutta, Mariam sanoo. Näillä kahdella maailmalla hän viittaa sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että omaan etniseen yhteisöönsä.
Mariam kertoo, että oman yhteisön sisällä on henkilöitä, jotka pitävät häntä ”petturina”. Hän ei ole mennyt naimisiin maanmiehen kanssa ja perustanut perhettä. Hän ei käytä huivia ja kulkee ulkona koska tahtoo.
Hän uskoo, että varsinkin monia yhteisön miehiä tämä ärsyttää, sillä miehet saavat seikkailla ja pitää naisten kanssa hauskaa nuorina, mutta heitäkin painostetaan menemään oman yhteisön naisen kanssa naimisiin.
– Kaikki huorittelut ja raiskausuhkaukset olen saanut meidän yhteisön sisältä. Ehkä herätän heissä ristiriitaisia ajatuksia. Näytän naiselta, jonka kanssa pitäisi asettua aloilleen. Mutta sitten käyttäydyn kuten se nainen, jonka kanssa vain pidetään hauskaa.
Mariam on suomalaisen yhteiskunnan kasvatti. Mutta ei olo täälläkään aina tunnu tervetulleelta.
– Seuraan politiikkaa aktiivisesti ja tulee ehkä liikaakin luettua, mitä ihmiset kirjoittavat. On aiheuttanut pelkoa, että uskaltaako sitä edes liikkua ulkona.
– Olen siitä onnekas, ettei minua ole juuri koskaan tultu haukkumaan ulkonäköni vuoksi. Kun puolustaudun sujuvalla suomella, saan olla rauhassa.
Kun puhe kääntyy kunniaväkivaltaan ja -kontrolliin, Mariam kokee harmitusta ja surua.
– Miten jonkun ego voi olla suurempi kuin huoli lähimmästä? hän kysyy.
Hän on pohtinut terapiassa muun muassa isänsä toiminnan juuria. Mariam painottaa, ettei hyväksy isän toimia vieläkään, mutta ymmärtää, että isän tekojen taustalla on ollut tämän oma paha olo. Hän ei usko, että isä oli väkivaltainen luonnostaan.
– En tiedä, tunnistavatko ne yhteisöt, joissa on kunniaväkivaltaa, mielenterveysongelmia. Uskovatko ne niihin?
MARIAM AJATTELEE, että yhteisöissä koetetaan hallita erilaisia ongelmia väkivallalla mieluummin kuin puhumalla ja sovittelemalla.
– Sanotaan, että vitsi sä oot niin mies, vitsi sä oot niin äijä. Sä näytät, missä kaapin paikka on.
Hän toivoo asennekorjausta ennen kaikkea siihen, että pojat kasvatettaisiin siihen, että ihmiset ovat tasa-arvoisia.
– Tämän täytyy lähteä ihan alusta.
Millaisia terveisiä Mariam lähettää naisille, jotka kärsivät kunniaväkivallasta?
– Toivoa on. Älä lannistu. Ei tarvitse tyytyä siihen, mitä on tarjolla. Jokaisella on oikeus toteuttaa elämää sellaisena kuin haluaa. Jos on vaikeaa lähteä kotoaan tai löytää omaa juttuaan, on paljon paikkoja, joista löytää apua. Monilla virkailijoilla on salassapitovelvollisuus. On pieni valhe sanoa, että menee kauppaan, jos todellisuudessa hoidat itseäsi ja asioitasi. Toimintasi voi muuttaa myös sitä yhteisöä, jossa olet ja voit mahdollistaa lapsillesi paremman tulevaisuuden.
Mariam, 29, pakeni kotoa, kun isän teot muuttuivat liian hirvittäviksi – nyt hän kertoo koko tarinansa
Julkaistu: 19.8. 14:11
Mariam, 29, kertoo, että hän pakeni teininä isää, joka uhkasi häntä kunniamurhalla.
Ilta-Sanomat kertoo juttusarjassa elämästä, joka on monelle tytölle ja naiselle Suomessa totta: arkea kontrolloidaan tiukasti vedoten suvun ja perheen kunniaan.
MARIAM, 17, pakkasi laukkuunsa kaiken, minkä halusi ottaa mukaan. Hän tiesi, ettei tulisi enää palaamaan kotiin. Hän oli matkalla turvapaikkaan.
Mariam sanoo, ettei muista tarkkaan, milloin isä alkoi lyödä häntä. Kenties kaikki alkoi teini-iän kynnyksellä.
Perheen muutettua Irakista Suomeen juuri isä halusi vaalia kotimaan kulttuuria ja perinteitä. Tämä heijastui arkeen muun muassa lasten tekemisten rajoittamisena, Mariam sanoo. Ei saanut kulkea missä vaatteissa sattui. Ei saanut meikata. Ei saanut seurustella kenen kanssa tahansa. Piti tulla kotiin ennen kuutta.
Kunnia oli tärkeää, sillä perhe eli tiiviisti yhteydessä muiden samasta maasta muuttaneiden yhteisöön.
– Lukioikäisenä heräsin. Meidän perheemme tilanne ei ollut normaali.
Ei ollut mahdollista, että kaaduin joka viikko rappusissa tai pyörällä ja olin koko ajan mustelmilla.
Mariamilla on reipas ääni ja positiivinen elämänasenne. Vaikeista asioista puhuessakin hän hymyilee.
– Uskalsin 17-vuotiaana kertoa tilanteestani lähimmälle ystävälleni. Hän sanoi, että oli epäillyt jotain tällaista. Ei ollut mahdollista, että kaaduin joka viikko rappusissa tai pyörällä ja olin koko ajan mustelmilla.
YSTÄVÄ VEI MARIAMIN Monikanaiset ry:n toimintaan. Monikulttuuristen naisten asioihin erikoistuneet työntekijät selvittivät Mariamin tilannetta. Lopulta kotoa lähteminen osoittautui parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi.
Koulun opintomatka Pietariin osui oikeaan hetkeen. Kun bussi saapui takaisin kotikaupunkiin, vastassa oli Monikanaiset ry:n työntekijä, joka kyyditsi Mariamin turvakotiin.
– Minulla oli olo, että isällä napsahtaa joku päivä ja hänen otteensa lipsahtaa. Sitten hän tulee vahingossa hakanneeksi minua enemmän, ja siitä jäisi pysyviä vammoja. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin itse luovuttanut elämän suhteen, ja tehnyt itselleni jotain. Ajattelin, etteivät nämä voi olla kaksi ainoaa vaihtoehtoani.
Saattaja tuli bussipysäkille siksi, ettei Mariam saanut tietää etukäteen, missä turvakoti sijaitsi.
Perheen reaktiot pelottivat.
– Keräsin kaksi viikkoa rohkeutta, että uskalsin soittaa äidille. Halusin ilmoittaa, että olen turvassa, hän kertoo.
Mutta hän kuuli puhelimessa myös isänsä äänen.
– Faija huusi puhelun taustalla. Hän käski äitiä kertomaan minulle, että pitäisi tulla kotiin tai hän hakkaa. Hän myös uhkaili, että on antanut kavereilleen luvan ampua minut, jos näkevät minut jossain, Mariam sanoo.
Hän myös uhkaili, että on antanut kavereilleen luvan ampua minut, jos näkevät minut jossain.
MARIAM OLI perheen näkökulmasta häpäissyt heidät. Mitä naapurit ja ystävät ajattelivat? Miksi tytär oli ollut niin itsekäs ja kiittämätön? Nämä ajatukset valtasivat myös Mariamin oman pään. Pitäisikö vain mennä takaisin ja pyytää anteeksi? Turvakodin työntekijät auttoivat kuitenkin pysymään lujana.
Turvakodissa Mariam vaihtoi turvallisuussyistä sukunimensä ja sopi lukion opinto-ohjaajan kanssa välivuodesta.
Hän ei voinut mennä enää kouluun tai vanhoihin työpaikkoihinsa. Oli varmaa, että vanhemmat tulisivat kyselemään ja hakemaan häntä sieltä.
Mariam kertoo, että työntekijöiden kanssa mietittiin, pitäisikö isälle hakea lähestymiskieltoa tai tehdä rikosilmoitus. Kumpaakaan ei lopulta tehty, mikä on asiantuntijoiden mukaan lähiväkivaltaa kokeneiden ihmisten keskuudessa hyvin yleistä. Kunniaan liittyvässä väkivallassa vielä yleisempää.
Koska Mariam ei ilmoittanut kokemastaan poliisille, tapahtumien yksityiskohtia ei voi viranomaislähteistä selvittää.
Kaikki huorittelut ja raiskausuhkaukset olen saanut meidän yhteisön sisältä. Ehkä herätän heissä ristiriitaisia ajatuksia.
TURVAKODISSA asuminen aiheutti nuoressa naisessa ahdistusta. Sinne oli paennut naisia, joilla oli samanlaisia ongelmia ja kokemuksia kuin Mariamilla itsellään. Hän täytti turvakodissa 18 vuotta.
– Asuin siellä 3–4 kuukautta. Tämä ajanjakso on todella tyhjä kohta aikajanallani.
Mariam löysi netti-ilmoituksen kautta samanikäisen tytön, jonka kanssa muutti kimppakämppään. Hän suoritti lukion myöhemmin loppuun omatoimisesti, kävi kirjoituksissa toisessa lukiossa, eikä osallistunut valmistujaisiinsa.
Mariam tuli kämppiksen kanssa hyvin juttuun. He alkoivat juhlia yhdessä, ja Mariamille aukesi uudenlainen elämä. Hän teki normaaleja nuorten juttuja muiden nuorten kanssa.
Aikuisuuden ensimmäisiin vuosiin kuuluivat myös vahvat negatiiviset tunteet. Välillä oli niin paha olo, että Mariam toivoi, ettei heräisi enää seuraavana päivänä. Yhdessä vaiheessa hän lääkitsi pahaa oloaan alkoholilla.
– Alkoholi oli minulle uutta, koska olen muslimi. En ollut kotona asuessani kokeillut sitä samalla tavalla kuin ikätoverini.
Lukiosta valmistumisen jälkeen meni noin 1,5 vuotta ennen kuin Mariam lähti uudelleen opiskelemaan. Valmistuttuaan hän on työskennellyt viestinnän tehtävissä.
Meni kaikkiaan viitisen vuotta lähdöstä ennen kuin Mariam uskalsi ottaa uudelleen yhteyttä äitiinsä ja sisaruksiinsa.
Äiti kertoi suomalaisesta poikaystävästäni, mutta valehteli edelleen, että hänkin on muslimi.
MARIAM SANOO, että lähdöllä oli perheeseen positiivisia vaikutuksia.
Mariamin nuorempi sisko uskalsi soittaa lastensuojeluun, sillä isän väkivaltainen käytös jatkui. Lastensuojeluviranomaisten väliintulo rauhoitti isää. Hän ei ole Mariamin mukaan enää vaarallinen.
– Ei se enää mulle tekisi mitään. Se tietää, että mä olen vahva ihminen. En ole nykyään isään minkäänlaisissa väleissä. Välttelen häntä mielelläni kaikin keinoin, Mariam sanoo.
Teini-ikäisenä Mariam ei voinut edes kuvitella seurustelevansa. Perhe piti kiinni siitä, että puoliso tulisi katsoa oman yhteisön sisältä.
– Mulla ei tullut siinä iässä mieleenkään, että katselisin ketään poikaa. Pelkäsin, mitä siitä seuraa. En ikinä seurustellut ja käynyt treffeillä nuorempana. Nyt olen käynyt ja uskaltanut, ja mulla on poikaystävä, Mariam kertoo.
Äiti on tavannut Mariamin poikaystävän. He ovat myös viettäneet joulua yhdessä. Mies on suomalainen, ei-muslimi.
– Isä oli kysynyt äidiltä, onko Mariam harkinnut naimisiin menoa. Äiti kertoi suomalaisesta poikaystävästäni, mutta valehteli edelleen, että hänkin on muslimi. Olin siihen pettynyt.
Kuukautiset ja seksuaaliterveys olivat kotona niin ikään asioita, joista ei sopinut puhua. Se oli ”kultainen sääntö”, sanoo Mariam.
Sanotaan, että vitsi sä oot niin mies, vitsi sä oot niin äijä. Sä näytät, missä kaapin paikka on.
ELÄN KAHDESSA maailmassa, ja kummassakin koen ulkopuolisuutta, Mariam sanoo. Näillä kahdella maailmalla hän viittaa sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että omaan etniseen yhteisöönsä.
Mariam kertoo, että oman yhteisön sisällä on henkilöitä, jotka pitävät häntä ”petturina”. Hän ei ole mennyt naimisiin maanmiehen kanssa ja perustanut perhettä. Hän ei käytä huivia ja kulkee ulkona koska tahtoo.
Hän uskoo, että varsinkin monia yhteisön miehiä tämä ärsyttää, sillä miehet saavat seikkailla ja pitää naisten kanssa hauskaa nuorina, mutta heitäkin painostetaan menemään oman yhteisön naisen kanssa naimisiin.
– Kaikki huorittelut ja raiskausuhkaukset olen saanut meidän yhteisön sisältä. Ehkä herätän heissä ristiriitaisia ajatuksia. Näytän naiselta, jonka kanssa pitäisi asettua aloilleen. Mutta sitten käyttäydyn kuten se nainen, jonka kanssa vain pidetään hauskaa.
Mariam on suomalaisen yhteiskunnan kasvatti. Mutta ei olo täälläkään aina tunnu tervetulleelta.
– Seuraan politiikkaa aktiivisesti ja tulee ehkä liikaakin luettua, mitä ihmiset kirjoittavat. On aiheuttanut pelkoa, että uskaltaako sitä edes liikkua ulkona.
– Olen siitä onnekas, ettei minua ole juuri koskaan tultu haukkumaan ulkonäköni vuoksi. Kun puolustaudun sujuvalla suomella, saan olla rauhassa.
Kun puhe kääntyy kunniaväkivaltaan ja -kontrolliin, Mariam kokee harmitusta ja surua.
– Miten jonkun ego voi olla suurempi kuin huoli lähimmästä? hän kysyy.
Hän on pohtinut terapiassa muun muassa isänsä toiminnan juuria. Mariam painottaa, ettei hyväksy isän toimia vieläkään, mutta ymmärtää, että isän tekojen taustalla on ollut tämän oma paha olo. Hän ei usko, että isä oli väkivaltainen luonnostaan.
– En tiedä, tunnistavatko ne yhteisöt, joissa on kunniaväkivaltaa, mielenterveysongelmia. Uskovatko ne niihin?
MARIAM AJATTELEE, että yhteisöissä koetetaan hallita erilaisia ongelmia väkivallalla mieluummin kuin puhumalla ja sovittelemalla.
– Sanotaan, että vitsi sä oot niin mies, vitsi sä oot niin äijä. Sä näytät, missä kaapin paikka on.
Hän toivoo asennekorjausta ennen kaikkea siihen, että pojat kasvatettaisiin siihen, että ihmiset ovat tasa-arvoisia.
– Tämän täytyy lähteä ihan alusta.
Millaisia terveisiä Mariam lähettää naisille, jotka kärsivät kunniaväkivallasta?
– Toivoa on. Älä lannistu. Ei tarvitse tyytyä siihen, mitä on tarjolla. Jokaisella on oikeus toteuttaa elämää sellaisena kuin haluaa. Jos on vaikeaa lähteä kotoaan tai löytää omaa juttuaan, on paljon paikkoja, joista löytää apua. Monilla virkailijoilla on salassapitovelvollisuus. On pieni valhe sanoa, että menee kauppaan, jos todellisuudessa hoidat itseäsi ja asioitasi. Toimintasi voi muuttaa myös sitä yhteisöä, jossa olet ja voit mahdollistaa lapsillesi paremman tulevaisuuden.
Re: Kunniaväkivaltatapausten suuri määrä on yllättänyt polii
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006208183.html
Karu ilmiö on totta myös Suomessa: lapsia katoaa mystisesti, osa ei tule ikinä takaisin
Julkaistu: 19.8. 5:55
Lasten ja nuorten häviäminen kesken kouluvuoden on viranomaisille hankala tilanne.
Ilta-Sanomat kertoo juttusarjassa elämästä, joka on monelle tytölle ja naiselle Suomessa totta: arkea kontrolloidaan tiukasti vedoten suvun ja perheen kunniaan.
Eräänä päivänä oppilas ei vain ilmesty kouluun. Hänestä ei kuulu mitään seuraavanakaan päivänä. Eikä seuraavana. Luokkatoverit ihmettelevät.
Lopputulos on, että kyseistä oppilasta ei nähdä ehkä enää koskaan.
Ilmiö on tuttu myös Suomessa.
Maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria katoaa jonkin verran kesken koulunkäynnin, kertovat viranomaislähteet Ilta-Sanomille. Ilmiö tunnetaan ainakin Helsingin ja Turun poliisissa, joista IS asiaa kysyi sekä ministeriöissä.
Kadonneet ovat usein teini-ikäisiä tyttöjä
Osa lapsista katoaa väliaikaisesti, osa pysyvästi.
Usein kadonneet ovat teini-ikäisiä tyttöjä, jotka häviävät kesken yläkoulun tai yläkoulun ja toisen asteen välisenä kesänä. Myös poikia katoaa, mutta he palaavat takaisin Suomeen todennäköisemmin kuin pois lähetetyt tytöt.
Pienessä osassa katoamisia ovat kysymyksessä ”kaikkein ikävimmät tapaukset” eli teini-ikäisten tyttöjen pakkoavioliitot ja ympärileikkaukset.
Kesken koulunkäynnin on hävinnyt myös alakouluikäisiä lapsia.
Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen sanoo, että pienessä osassa katoamisia ovat kysymyksessä ”kaikkein ikävimmät tapaukset” eli teini-ikäisten tyttöjen pakkoavioliitot ja ympärileikkaukset.
Suomessa arvioidaan olevan tuhansia aiemmassa kotimaassaan ympärileikattuja naisia, mutta virallista lukumäärää ei tiedetä.
– Suurin osa lapsista lähetetään vanhempiensa synnyinmaahan, jotta nämä tuntisivat oman kulttuurinsa. Vähän samalla tavalla, kuin suomalaiset ovat lähettäneet lapsiaan kesälomaksi ”mummolaan maalle”, hän vertaa.
Taposen tietoon on tullut, että joissakin tapauksissa lapsia ja nuoria myös uhkaillaan lähtömaahan lähettämisellä ”kurinpalautuksena”.
Ilmiö ei ole uusi, sillä Ihmisoikeusliitto julkaisi kattavan selvityksen maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten lähettämisestä vanhempien kotimaahan jo 2010. Selvityksestä käy ilmi, että ilmiöön on useita eri syitä ja sitä on vaikea tilastoida.
Ulkoministeriössä ilmiö on tuttu, mutta marginaalinen. Kyse on muutamasta tapauksesta vuodessa, mutta esimerkiksi Norjassa, Iso-Britanniassa ja joissain Keski-Euroopan maissa on jopa perustettu erityisesti näihin tapauksiin keskittyviä yksiköitä.
Kouluille tehtiin ohjeistus
Ainakin Helsingissä ilmiöön on puututtu kaupungin tasolla. Kaupunki perusti työryhmän, jossa oli mukana esimerkiksi Helsingin poliisilaitos, kaupungin lastensuojelu sekä Finavia ja Kela.
Työryhmä valmisteli erityisesti kouluille suunnattua ohjeistusta ilmiön tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi.
Tilanne on suurempi tabu kuin vaikkapa kotiväkivalta.
Turun Varissuon lähipoliisi Vesa Jauhiainen on tehnyt pääsääntöisesti maahanmuuttajien parissa töitä 13 vuotta. Tänä aikana hänen korviinsa on kantautunut tieto muutamasta tapauksesta.
– Kyllä nämä nuorten tyttöjen katoamiset ovat yksittäistapauksia, ei tämä ole mitään massaliikehdintää. Mutta kyllä niitä on jonkin verran itsellänikin tiedossa, hän kertoo.
Kadonneiden joukossa on myös alakouluikäisiä lapsia. Kouluissa asia huomataan, kun lapset eivät vain enää ilmesty kouluun. Jauhiaisen tietoon on tullut, että alakouluikäinen lapsi saattaa myös kadota väliaikaisesti, eli hän palaa kouluun takaisin esimerkiksi reilun puolen vuoden poissaolon jälkeen.
– Silloin vanhemmille kerrotaan, ettei lapsi voi jatkaa vanhan luokkansa kanssa, koska on ollut niin kauan poissa. Lapsi jää luokalle.
Joissakin tapauksissa teini-ikäisinä kadonneet tytötkin saattavat palata takaisin ilman, että siitä annettaisiin koululle mitään merkillisempää selitystä.
– Ovat vain jostain syystä olleet pitkään pois, Jauhiainen sanoo.
Kunniaväkivalta on piilorikollisuutta.
Myös Ilta-Sanomien haastattelema eteläsuomalaisen koulun rehtori tunnistaa ilmiön, jossa nuori lähtee ”tietyssä iässä” esimerkiksi vuodeksi toiseen maahan. Hän haluaa kertoa omat tietonsa asiasta nimettömänä vedoten luottamuksen rakentamiseen koulun ja kotien välillä. Hän uskoo, että kysymykset mahdollisesta kunniaväkivallasta ovat sensitiivisiä osalle koululaisten perheistä.
– Varsinaisesta katoamisesta en ole kuullut, vaan yleensä nuori lähtee toisen vanhempansa kanssa tai asuu siellä sukulaisten luona. Lapsi jatkaa koulunkäyntiä siellä ja elää niin sanotusti normaalia elämää, hän kertoo.
Rehtorilla ei ole omien sanojensa mukaan tarkkaa tietoa siitä, mistä kesken koulunkäynnin muuttamisessa voisi olla kyse.
– Onko kyse sukulaisuus- ja kulttuurisiteiden vahvistamisesta, mahdollisista vanhempien sopimista avioliittojärjestelyistä vai jotain muuta?
Hän sanoo, että tänä vuonna hänen korviinsa ei ole kantautunut yhtään tällaista tapausta.
Viranomaisille hankala tilanne
Kun lapsi katoaa koulusta, tilanne on viranomaisille hankala.
Katoamisilmoitus on vanhempien vastuulla, mutta tällä tavalla kadonneiden lasten perään ei juuri huudella.
Poliisillakaan ei ole resursseja seurata ihmisten liikkumista, ellei henkilön katoamiseen tiedetä liittyvän rikosta, kuten kidnappausta.
Asianomaiset haluavat pysyä mahdollisimman vaiti.
Tilanteeseen puuttuminen on viranomaisille vaikeaa myös siellä, minne tyttöjä ja poikia lähetetään.
Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön lakimies Henna Harju kertoo, että Suomen lähetystöillä ei ole merkittäviä keinoja puuttua yksittäisten perheiden asioihin, ellei nuori itse ota yhteyttä lähetystöön.
Silloin ulkoministeriö yhdessä esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten ja koulujen kanssa tekee kaikkensa auttaakseen hädässä olevaa nuorta. Harju kertoo, että Suomen lähetystöissä on ollut tapauksia, joissa takaisin Suomeen haluavia nuoria on autettu palaamaan.
– Etsimme myös paikallisia auttajia. Jos alueella on turvakoteja, pyrimme välittämään niiden yhteystietoja.
Ns. kunniaväkivalta tulee lähipoliisi Vesa Jauhiaisen mukaan harvoin esiin.
– Kunniaväkivalta on piilorikollisuutta, joka tulee poliisille esiin lähinnä hätäkeskushälytysten yhteydessä. Tai sitten sairaalan tai ensihoidon ilmoitusten kautta, Jauhiainen sanoo.
– Asianomaiset haluavat pysyä mahdollisimman vaiti. Tilanne on suurempi tabu kuin vaikkapa kotiväkivalta.
Karu ilmiö on totta myös Suomessa: lapsia katoaa mystisesti, osa ei tule ikinä takaisin
Julkaistu: 19.8. 5:55
Lasten ja nuorten häviäminen kesken kouluvuoden on viranomaisille hankala tilanne.
Ilta-Sanomat kertoo juttusarjassa elämästä, joka on monelle tytölle ja naiselle Suomessa totta: arkea kontrolloidaan tiukasti vedoten suvun ja perheen kunniaan.
Eräänä päivänä oppilas ei vain ilmesty kouluun. Hänestä ei kuulu mitään seuraavanakaan päivänä. Eikä seuraavana. Luokkatoverit ihmettelevät.
Lopputulos on, että kyseistä oppilasta ei nähdä ehkä enää koskaan.
Ilmiö on tuttu myös Suomessa.
Maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria katoaa jonkin verran kesken koulunkäynnin, kertovat viranomaislähteet Ilta-Sanomille. Ilmiö tunnetaan ainakin Helsingin ja Turun poliisissa, joista IS asiaa kysyi sekä ministeriöissä.
Kadonneet ovat usein teini-ikäisiä tyttöjä
Osa lapsista katoaa väliaikaisesti, osa pysyvästi.
Usein kadonneet ovat teini-ikäisiä tyttöjä, jotka häviävät kesken yläkoulun tai yläkoulun ja toisen asteen välisenä kesänä. Myös poikia katoaa, mutta he palaavat takaisin Suomeen todennäköisemmin kuin pois lähetetyt tytöt.
Pienessä osassa katoamisia ovat kysymyksessä ”kaikkein ikävimmät tapaukset” eli teini-ikäisten tyttöjen pakkoavioliitot ja ympärileikkaukset.
Kesken koulunkäynnin on hävinnyt myös alakouluikäisiä lapsia.
Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen sanoo, että pienessä osassa katoamisia ovat kysymyksessä ”kaikkein ikävimmät tapaukset” eli teini-ikäisten tyttöjen pakkoavioliitot ja ympärileikkaukset.
Suomessa arvioidaan olevan tuhansia aiemmassa kotimaassaan ympärileikattuja naisia, mutta virallista lukumäärää ei tiedetä.
– Suurin osa lapsista lähetetään vanhempiensa synnyinmaahan, jotta nämä tuntisivat oman kulttuurinsa. Vähän samalla tavalla, kuin suomalaiset ovat lähettäneet lapsiaan kesälomaksi ”mummolaan maalle”, hän vertaa.
Taposen tietoon on tullut, että joissakin tapauksissa lapsia ja nuoria myös uhkaillaan lähtömaahan lähettämisellä ”kurinpalautuksena”.
Ilmiö ei ole uusi, sillä Ihmisoikeusliitto julkaisi kattavan selvityksen maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten lähettämisestä vanhempien kotimaahan jo 2010. Selvityksestä käy ilmi, että ilmiöön on useita eri syitä ja sitä on vaikea tilastoida.
Ulkoministeriössä ilmiö on tuttu, mutta marginaalinen. Kyse on muutamasta tapauksesta vuodessa, mutta esimerkiksi Norjassa, Iso-Britanniassa ja joissain Keski-Euroopan maissa on jopa perustettu erityisesti näihin tapauksiin keskittyviä yksiköitä.
Kouluille tehtiin ohjeistus
Ainakin Helsingissä ilmiöön on puututtu kaupungin tasolla. Kaupunki perusti työryhmän, jossa oli mukana esimerkiksi Helsingin poliisilaitos, kaupungin lastensuojelu sekä Finavia ja Kela.
Työryhmä valmisteli erityisesti kouluille suunnattua ohjeistusta ilmiön tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi.
Tilanne on suurempi tabu kuin vaikkapa kotiväkivalta.
Turun Varissuon lähipoliisi Vesa Jauhiainen on tehnyt pääsääntöisesti maahanmuuttajien parissa töitä 13 vuotta. Tänä aikana hänen korviinsa on kantautunut tieto muutamasta tapauksesta.
– Kyllä nämä nuorten tyttöjen katoamiset ovat yksittäistapauksia, ei tämä ole mitään massaliikehdintää. Mutta kyllä niitä on jonkin verran itsellänikin tiedossa, hän kertoo.
Kadonneiden joukossa on myös alakouluikäisiä lapsia. Kouluissa asia huomataan, kun lapset eivät vain enää ilmesty kouluun. Jauhiaisen tietoon on tullut, että alakouluikäinen lapsi saattaa myös kadota väliaikaisesti, eli hän palaa kouluun takaisin esimerkiksi reilun puolen vuoden poissaolon jälkeen.
– Silloin vanhemmille kerrotaan, ettei lapsi voi jatkaa vanhan luokkansa kanssa, koska on ollut niin kauan poissa. Lapsi jää luokalle.
Joissakin tapauksissa teini-ikäisinä kadonneet tytötkin saattavat palata takaisin ilman, että siitä annettaisiin koululle mitään merkillisempää selitystä.
– Ovat vain jostain syystä olleet pitkään pois, Jauhiainen sanoo.
Kunniaväkivalta on piilorikollisuutta.
Myös Ilta-Sanomien haastattelema eteläsuomalaisen koulun rehtori tunnistaa ilmiön, jossa nuori lähtee ”tietyssä iässä” esimerkiksi vuodeksi toiseen maahan. Hän haluaa kertoa omat tietonsa asiasta nimettömänä vedoten luottamuksen rakentamiseen koulun ja kotien välillä. Hän uskoo, että kysymykset mahdollisesta kunniaväkivallasta ovat sensitiivisiä osalle koululaisten perheistä.
– Varsinaisesta katoamisesta en ole kuullut, vaan yleensä nuori lähtee toisen vanhempansa kanssa tai asuu siellä sukulaisten luona. Lapsi jatkaa koulunkäyntiä siellä ja elää niin sanotusti normaalia elämää, hän kertoo.
Rehtorilla ei ole omien sanojensa mukaan tarkkaa tietoa siitä, mistä kesken koulunkäynnin muuttamisessa voisi olla kyse.
– Onko kyse sukulaisuus- ja kulttuurisiteiden vahvistamisesta, mahdollisista vanhempien sopimista avioliittojärjestelyistä vai jotain muuta?
Hän sanoo, että tänä vuonna hänen korviinsa ei ole kantautunut yhtään tällaista tapausta.
Viranomaisille hankala tilanne
Kun lapsi katoaa koulusta, tilanne on viranomaisille hankala.
Katoamisilmoitus on vanhempien vastuulla, mutta tällä tavalla kadonneiden lasten perään ei juuri huudella.
Poliisillakaan ei ole resursseja seurata ihmisten liikkumista, ellei henkilön katoamiseen tiedetä liittyvän rikosta, kuten kidnappausta.
Asianomaiset haluavat pysyä mahdollisimman vaiti.
Tilanteeseen puuttuminen on viranomaisille vaikeaa myös siellä, minne tyttöjä ja poikia lähetetään.
Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön lakimies Henna Harju kertoo, että Suomen lähetystöillä ei ole merkittäviä keinoja puuttua yksittäisten perheiden asioihin, ellei nuori itse ota yhteyttä lähetystöön.
Silloin ulkoministeriö yhdessä esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten ja koulujen kanssa tekee kaikkensa auttaakseen hädässä olevaa nuorta. Harju kertoo, että Suomen lähetystöissä on ollut tapauksia, joissa takaisin Suomeen haluavia nuoria on autettu palaamaan.
– Etsimme myös paikallisia auttajia. Jos alueella on turvakoteja, pyrimme välittämään niiden yhteystietoja.
Ns. kunniaväkivalta tulee lähipoliisi Vesa Jauhiaisen mukaan harvoin esiin.
– Kunniaväkivalta on piilorikollisuutta, joka tulee poliisille esiin lähinnä hätäkeskushälytysten yhteydessä. Tai sitten sairaalan tai ensihoidon ilmoitusten kautta, Jauhiainen sanoo.
– Asianomaiset haluavat pysyä mahdollisimman vaiti. Tilanne on suurempi tabu kuin vaikkapa kotiväkivalta.