Loikalan kartano on ollut koko 2010 luvun otsikoissa näiden lasten kidutustapausten takia. Homma on sen kuin saanut jatkua. Tässä uutinen kesäkuulta tänä vuonna.
Karmea raportti lastensuojeluyksiköstä: Eristämistä, riisumista ja rasistista uhkailua - johtaja pöyristyi
01.06.2019 klo 21:20
Kartanon johtaja pitää raporttia vihamielisenä ja kyseenalaistaa tekoprosessin.
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin havaitsi lukuisia epäkohtia Loikalan kartanon erityislastenyksikössä Iitissä. Kartanoon tehtiin tarkastus viime lokakuussa apulaisoikeusasiamiehen määräyksestä ja ennalta ilmoittamatta.
Pro Manors Oy:n omistamassa laitoksessa todettiin lakiin perustumattomia ja lapsia rajoittavia käytäntöjä. Epäkohtia löytyi muun muassa säännöistä, yhteydenpidon rajoittamisesta, esineiden haltuunotosta, henkilöntarkastuksista, liikkumisvapauden rajoittamisesta, sosiaalisten suhteiden estämisestä ja rasistisesta käyttäytymisestä.
Kartanon 15 lasta kertoi tarkastuksessa Loikalan käytännöistä. Tarkastushetkellä lapset olivat 14–17-vuotiaita. Loikalaan sijoitetut lapset olivat otettu huostaan muun muassa päihdeongelmien takia.
Loikalan kartanossa on kaksi yksikköä: Banzai- ja Pihapiiri-yksikkö. Lapset kertoivat, että näiden kahden yksikön erona on, että Pihapiiri ei ole yhtä valvottu kuin Banzai.
Ensimmäisenä viedään vaatteet ja puhelin
Kaikki laitokseen sijoitetut lapset kertoivat samanlaisesta menettelytavasta, kun uusi asukas saapuu Loikalaan.
Lapsen saapuessa laitokseen hänelle tehdään säännönmukaisesti viikon pituinen liikkumisvapauden rajoittamispäätös sekä kuukauden pituinen yhteydenpidon rajoittamispäätös. Yhteydenpidon rajoittaminen koski ensisijaisesti lapsen oman puhelimen käyttöä.
Lapset kertoivat myös, että uusi asukas viedään suoraan kartanon yläkertaan, yleensä eristämishuoneeseen. Tämän jälkeen lapselle tehdään henkilöntarkastus, jossa lapsi joutuu riisumaan itsensä kokonaan alasti.
Tarkastuksen jälkeen lapselle annetaan Loikalan vaatteet. Lapselle ei yleensä jää mitään omia vaatteita, vaan hän joutuu pukeutumaan myös Loikalan alusvaatteisiin.
Eristyshuoneet sijaitsevat Banzai-yksikössä.
Lasten mukaan uusi asukas on eristyshuoneessa muutamasta päivästä viikkoon. Joillakin lapsilla tämä vaihe on kestänyt pitempiäkin aikoja. Lasten mielestä aika eristyshuoneessa on kamalaa ja pitkästyttävää.
Kartanon yläkerrassa lapsen pitää koputtaa eristämishuoneen oveen, jotta hän saa luvan poistua huoneesta esimerkiksi vessaan. Huoneen oven takana istuu yleensä ohjaaja.
Silloin kun lapsi asuu yläkerrassa, hän ei saa keskustella muiden lasten kanssa tai osallistua laitoksen normaaliin elämään.
Kartanon yläkerran eristämishuoneista lapsi siirtyy yleensä Banzai-yksikön tehopäätyyn. Lapset kutsuvat yhtä tehopäätyä ”vanerihuoneeksi”, koska sen seinät ja ikkunat on peitetty vanerilla. Huoneessa on vaatekaappi, mutta siitä on poistettu ovet. Sängystä on poistettu jalat.
Eräs lapsi kertoi viettäneensä kaksi tai kolme viikkoa pelkästään omassa huoneessa. Hän ei kertomansa mukaan päässyt muualle kuin vessaan. Lapsi ei uskonut, että tästä olisi tehty mitään asiakirjamerkintöjä.
Useat lapset kertoivat saaneensa omat tavaransa, mukaan lukien vaatteet, vasta viikkojen päästä sijoituksen alkamisesta.
Puhuminen on kiellettyä
Lapset toivat esille, että kartanossa edetään tasolta toiselle. Tasoja on yhteensä viisi. Sijoituksen alussa lapsi on ensin alkutasolla kartanon eristämishuoneissa, minkä jälkeen hän siirtyy Banzai-yksikköön. Banzai-yksiköstä on mahdollisuus päästä Pihapiirin asuntolaan. Mikäli lapsi ”mokaa” jotenkin, hän putoaa tasolta alaspäin, kuten asuntolasta takaisin Banzaille. Jos lapsi on karannut laitoksesta, alkaa polku alusta.
Loikalaan saavuttaessa lapselle kerrotaan Loikalan käytännöt, joissa on paljon muistettavaa. Käytäntöjä on esimerkiksi hiljaiset ruokailut, viikolla ei saa nostaa jalkoja sohville, mutta viikonloppuna saa ja karkkia voi syödä vain lauantaina katsottavana olevan elokuvan keston ajan.
Käytäntöjä rikkoessa putoaa tasolta tai ”joutuu yläkertaan”.
Ohjaajat vievät lapset ulos yleensä viikonloppuna. Ulkona on yhteisliikuntaa, jonka aikana ei saa puhua. Ainoa aika, jolloin toiselle voi puhua, on kun lapset katsovat televisiota. Silloinkin ohjaajat valvovat tarkkaan, mitä lapset saavat puhua.
Yksi lapsi toi esille, että kerran vuodessa omaohjaajan kanssa on jotain tekemistä, kuten carting-ajelua. Lapset myös kertoivat, että laitoksesta on kesällä käyty joskus elokuvissa ja Ideaparkissa.
Osa lapsista käy koulua laitoksen ulkopuolella. Useilla lapsilla ei kuitenkaan ollut koulupaikkaa. Yksi lapsi toi esille, että laitos oli irtisanonut lapsen koulupaikan. Toinen lapsi kertoi, ettei häntä päästetty koulun pääsykokeeseen, ja yksi lapsi oli ollut poissa ammattikoulusta kaksi viikkoa, koska ”mokasi”. Lapsi koki kyseessä olevan rangaistus, eikä hän ollut varma, koska pääsee jatkamaan koulussa.
Lapset kokivat, että koulunkäynti lisäisi motivaatiota päihteettömyyteen. Yhdelle lapselle ohjaajat olivat sanoneet, että on hyödyllisempää, että lapsi on laitoksessa, eikä mene kouluun. Lapsi oli pian täyttämässä 18 vuotta ja koki, että hänen aikansa meni hukkaan ja koulu jäi kesken sijoituspaikan takia.
Lasten kertoman mukaan lapselle tulevat postit saa avata itse, mutta avaaminen tapahtuu kartanon yläkerran toimistossa niin, että ohjaajat näkevät postin sisällön. Esimerkiksi jos perheeltä tulee postia, sen sisältö pitää levittää pöydälle. Lähtökohtaisesti lapselle tulleet postit on jätettävä säilöön toimistoon. Lasten mukaan omia kirjeitä ei saa viedä omaan huoneeseen.
Suurin osa lapsista ei ollut tietoinen laissa säädetyistä oikeuksistaan. Lapset kertoivat, että heille näytetään rajoituspäätökset ja ne pitää allekirjoittaa, mutta he eivät tienneet, että joistakin päätöksistä voi valittaa.
”Ei sua löydä tuolla pimeässä” – epätasa-arvoa ja rasismia
Tytöt ja pojat eivät lasten kertoman mukaan saa istua toistensa vieressä televisiota katsellessa. Lasten mukaan laitos ei ota huomioon tyttöjen ja poikien välistä tasa-arvoa. Myöskään lasten sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalista suuntautumista ei lasten mielestä huomioida.
Laitoksessa ei saa meikata, paitsi kun on lähdössä lomalle tai kouluun. Lasten mukaan laitoksessa ”pitää olla oma itsensä”.
Lasten mukaan he eivät saa pukeutua miten haluavat. Kartanossa oli vielä jokin aika sitten sääntö, ettei olkapäät saaneet näkyä eikä kesällä saanut pitää toppia päällä. Lasten mukaan paljastavista vaatteista huomautetaan. Myös isosti revittyjä farkkuja on pidetty liian paljastavina. Useat lapset sanoivat, ettei laitoksessa ollessa saa värjätä hiuksia.
Kerran tytöille oli pidetty palaveri, jossa sanottiin, että liian tiukkoja housuja ei saa pitää, koska pojat voivat ”katsoa sillä silmällä”.
Lapset kertoivat, että muutamat työntekijät käyttäytyvät yhtä sijoitettua lasta kohtaan rasistisesti. Tämä tapahtuu muiden työntekijöiden hyväksynnällä.
Rasistisia kommentteja on muun muassa ollut kommentit lapsen ihonväristä. Yksi työntekijä oli sanonut hakkaavansa lasta niin kauan, että tämän mustelmat tulevat näkyviin. Työntekijät ovat myös todenneet lapsen syödessä suklaajäätelöä, että ”oliko sulla tossa sitä jätskiä, aah ei ollutkaan, vaan se oli sun iho”.
Kun lapsi on ollut eristyshuoneessa, hänelle on sanottu, että ”ei sua löydä tuolla pimeässä”.
Monet lapset sanoivat, etteivät ole juurikaan tai ollenkaan jutelleet laitoksen johtajan kanssa, eivätkä he tiedä, millainen henkilö johtaja on.
Lasten mukaan johtajaa näkee laitoksessa vain harvoin. Yhden lapsen mukaan meni yli vuosi niin, ettei hän keskustellut johtajan kanssa kertaakaan. Lasten mukaan, jos johtajaa tapaa, hän on palaverissa.
Apulaisoikeusmies vaatii raportissa listan muutosvaatimuksia, jotka täytyy ottaa voimaan kartanossa välittömästi. Listaan kuuluu esimerkiksi, että kartanon täytyy luopua eristämisestä, lapsiin kohdistuvista ulkonäköön liittyvistä määräyksistä sekä lasten sosiaalisten suhteiden lainvastaisesta lasta alistavasta rajoittamisesta.
Apulaisoikeusmies myös pyytää kuntia ja Etelä-Suomen aluehallintovirastoa tekemään selvityksen kartanon toiminnasta.
Kartanon johtaja on pöyristynyt
Loikalan kartanon lastensuojelulaitoksen johtaja Heidi Rauha ei kommentoi raportin yksityiskohtia, mutta kyseenalaistaa raportintekoprosessin.
Tarkastus tehtiin Rauhan mukaan ennalta ilmoittamatta niin kuin tapana usein on. Rauha oli itse kutsunut tarkastajat paikalle, mutta yllätystarkastus aikaisti ajankohtaa. Tarkastus kesti kaksi päivää.
Rauhan mukaan hänelle sanottiin, että hän saa raportin ensimmäisen luonnoksen luettavaksi ennen julkaisua. Silloin Rauhalla on vastineenanto-oikeus. Raportti ilmestyi viime viikolla, tasan seitsemän kuukautta tarkastuksen jälkeen ja julkaistiin saman tien ilman, että se kävi Rauhan kautta.
– Sen lisäksi se lähetettiin meihin sijoittaneihin kuntiin, kolmeen aluehallintovirastoon ja myös heille asetettiin velvoitteita.
Rauhan mielestä raportti on epäoikeudenmukainen ja yksipuolinen. Raportissa on paljon hänessä ihmetystä herättäviä kysymyksiä. Rauha onkin kääntynyt omien valvovien virastojen puoleen ja kutsunut heidät pikaisesti tarkastus- ja ohjausneuvonpitoon.
Kartanon erityislastenyksikön toiminnan on viimeisen kolmen vuoden aikana tarkastanut kartanoon sijoittaneet kunnat, aluehallintovirasto ja Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyskuntayhtymä. Loikala ei ole saanut näistä mitään huomautettavaa.
Iltalehti tutustui raportin sisältöön, jossa kerrotaan aikaisemmista kanteluista vuosilta 2008-2017. Apulaisoikeusasiamies on antanut vuonna 2010 samankaltaisen ratkaisun, jossa todetaan kartanon loukkaavan lasten perus- ja ihmisoikeuksia. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on useasti joutunut korostamaan, että kartanossa tapahtuvat rajoittamispäätökset pitää tehdä lastensuojelulain mukaisesti.
– Nyt näyttää siltä, että asioita tarkastellaan niin, että kaikkia asiakkaita pitäisi hoitaa samankaltaisesti kuin kaikissa vapaissa laitoksissa. Meidän asiakaskunta on sellaista, että useimmat ovat olleet useissa laitoksissa, joissa vapautta ja rajoja on ollut enemmän. Siksi he ovat meillä, kun eivät ole aikaisemmissa pärjänneet, Rauha toteaa.
Lastensuojelulaki mahdollistaa rajoitustoimet, mutta Rauhan mielestä ihmisaistein toteutettava valvonta näyttää olevan kiellettyä. Toisin kuin monissa muissa erityislastenyksiköissä Loikalassa ei ole pulaa henkilöstöstä.
– Meillä on paljon ihmisiä sen takia, että turvallisuus säilyy. Nyt on kyseenalaistettu, saadaanko me aikuiset olla riittävän lähellä näitä lapsia, mikä on käsittääkseni meidän tehtävä.
Loikalan kartano on saanut vastineentekoaikaa elokuun loppuun asti. Rauha tulkitsee, että vastaamisille ei kuitenkaan ole annettu painoarvoa.
– Olen pöyristynyt. Raportissa on virheitä, oletuksia, asenteellisuutta ja jopa demonisointia meidän toimintaa kohtaan. Nyt tulee yllätystarkastus ja raportti, joka on jossain määrin vihamielinen.
Heidi Rauha toimitti tarkastajalle yli 500 sivua asiakirjoja, päätöksiä. Hänen mielestään niitä ei ole välitetty, sillä raportti sisältää jotain aivan muuta. Raportti ei anna johtajan mielestä kuvaa kartanon työstä tai toimintatavoista. Hän myös korostaa, että raportti on tehty näkökulmasta, jossa ei ole perehdytty kartanoon sijoitettujen asiakkaiden lastensuojeluhistoriasta.
– En tunnista itseäni ihmisenä, joka tietoisesti rikkoo lakia tai kiusaa lapsia, vaan päin vastoin.
