tattooed fucker kirjoitti: ↑Ma Elo 17, 2020 7:37 pm
En ole nuita 60-70 luvulla lusikoivia ollut.Minkälainen oli siihenaikaan tuo ensimmäinen kerta?Jotain olen wanhanliiton hr-porukalta ohimennen kuullut,automaattisesti vertasin sitä omaan ensimmäiseen kertaan.Tulin poikakodista kihlat kourassa suoraan dösään pää edellä,ja kivitaloon.Ei tullut lusikallista housuun,perkeleenmoinen häpeä ja katkeruus,vitutus ohessa sitäkin enemmän.Samalla tutustuin vanhempaan venkulaan,kuka opetti,mitenkä edetä linnassa.Tuli aikalailla tutuksi kaikenlainen.Sekä hyvässä,että pahassa.Vierestä kattelin kerran kun,nuorempaa jantteria kuljetettiin taloon.Oli niin rintarottingilla,pianhan se oli jo kädettömien osastolla,sai niin kovasti pataan,etten sitä tähän kirjoita.Sitä saa,mitä tilaa.Joskus tilaamattakin.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
70- luvulla oli eka kerta. Tunsin jo linnanmiehiä sivilistä ja jotain oli touhuttukin. Meitä oli suurempi porukka ketkä lähtivät vankilaan ensi kerran. Keikkaa ja muuta oli pukannut. Matka lääninvankilaan ei tuntunut miltään. Vasta narikassa jotain ensi tunnelmia. Kun sieltä nousi omat ja petivaatteet kädessä kerroksille, oli näky yllättävä. Sanoma- ja aikakausilehdistä tuttuja kasvoja oli kongeilla. Kaverin kanssa puheltiinkin; näitkö sen ja sen, se ja se oli siinä, huomasitko. Samalla huomasin, että termospulloa tarvitaan ja kovasti. Ensimmäisellä sellikaverilla oli pieni termospullo, ja sen jaoimme. Oli solidaarinen kaveri.
Termarin ja mitä muuta puutetta oli, sain hommattua pikkuhiljaa. Tuohon aikaan sai tutkintolaiselle laittaa sivilistä ruokapaketin, ja sieltä tuli herkkuja. Tuohon aikaan oli Gary Glitter- tyyppiset korkeakorkoiset kengät miehilläkin muotia. Ne osottautuivat ulkoilussa hankaliksi ja nakkasin menemään. Alku oli käräjillä käyntiä ja talon tavoille opettelua. Nuorena oli niin hällä-väliä tyyli, niin oli helppoa siinä mielessä. Mitään roolia en ole koskaan vetänyt, eikä minusta tehty sätkänkääntäjää kuten joistakin. Pikilattia-aikaa, jolloin lätkällä keitettiin Nessipurkissa vettä, jos se illalla loppui. Sähköä ei ollut selleissä, ja pötkyllä koitettiin lisätä kasetin kuuntelun ikää. Pimeän rahan arvo vankilassa selvisi aika pian. Ensikertalaisia ketkä käräjiä odottivat oli paljon. Heitä tuli ja meni jatkuvasti, eikä siinä sen kummenpaa.
Loppupäätelmä: Sopeuduin hyvin enkä ollut kenellekään katkera.
Ps. Tulomakkaraakaan kukaan ei pyytänyt hakemaan.