Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Laitostuminen joillakin alkaa jo lastenkodista. Sen jälkeen oli poikakoti, Pohjolan poikakoti Muhoksella, tai Pernasaari Laukaassa. Joskus Muhokselta joutui vaikea tapaus Pernasaareen, Pernikseen. Poikakodin jälkeen tuli Keravan nuorisovankila. Tämän jälkeen varavankilat ja keskusvankila.
6. kertalainen tai yli oli Kakola. Kakolaan joutui myös karkureita ja risareita, henkilökunnan mielestä vaikeita tapauksia. Tosin 80- luvulla Kakolassa saattoi olla ensikertalaisia. Tämän kaiken jälkeen tuli monella erilaiset hoitolaitokset, ja välillä taas vankila.

Yksi tällainen oli yksi kaverini. Tällä kertaa siviilissä ja kulki töissä. Kun tällainen ihminen saa jatkuvasti syystä tai syyttä huonoa palautetta, ei voi odottaa kovin hyvää. Kaveri oli syrjemmällä töissä ja kulki linja-autolla työmatkat. Kävi välillä juttelemassa minun työpaikalla. Hänelle iski skitsot, että linja-auton kuljettaja koittaa ajaa ohi, ettei häntä tarvitsisi ottaa kyytiin. Mies jatkoi; ha haa, tänään olikin erilainen takki kuin tavallista, niin kuljettaja ei huomannut, ja oli pakko ottaa kyytiin. Mitäpä tuohon kuulijana sanoa.

Kun sitten mies korkkasi, oli sisään patoutunut melkoinen lasti. Muutenkin auktoriteetti- vihainen ja raivolla lastattu astia ei tarvinnut paljoa sytykettä, kun se räjähti. Sytytyslangan sai palamaan jonkun paha sana tai viimeistään portsarin tökeryys. Tämän jälkeen ukko pisti kapakan remonttiin, eikä ennen poliisien tuloa kukaan uskaltanut mennä väliin.

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

Clarence kirjoitti:
Su Touko 09, 2021 6:49 pm
Laitostuminen joillakin alkaa jo lastenkodista. Sen jälkeen oli poikakoti, Pohjolan poikakoti Muhoksella, tai Pernasaari Laukaassa. Joskus Muhokselta joutui vaikea tapaus Pernasaareen, Pernikseen. Poikakodin jälkeen tuli Keravan nuorisovankila. Tämän jälkeen varavankilat ja keskusvankila.
6. kertalainen tai yli oli Kakola. Kakolaan joutui myös karkureita ja risareita, henkilökunnan mielestä vaikeita tapauksia. Tosin 80- luvulla Kakolassa saattoi olla ensikertalaisia. Tämän kaiken jälkeen tuli monella erilaiset hoitolaitokset, ja välillä taas vankila
[/


Tuttu polku,tosin ei Perniksen eikä Muhoksen kautta.Sippola ja Käyrä oli oppilaitoksena.Nupiksesta startti ja senjälkeen useita taloja Suomessa ja Ruotsissa.Kakola jäi sentään käymättä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tuttu polku,tosin ei Perniksen eikä Muhoksen kautta.Sippola ja Käyrä oli oppilaitoksena.Nupiksesta startti ja senjälkeen useita taloja Suomessa ja Ruotsissa.Kakola jäi sentään käymättä.
[/quote]
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Never oliko sinun aikana Nupiksessa aamuvoimistelu? Omana aikana ei enään. Keravalla opin syömään aamupuuron ja se on hyvä tapa aloittaa päivä.

Kerran ei saatu aamupuuroa, ja siihen oli hyvä syy. Vanhalta talolta traltorilla puuroa tuonut luottovanki oli ajanut ojaan.

JailMind
Nikke Knakkertton
Viestit: 175
Liittynyt: To Syys 03, 2020 6:55 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja JailMind »

Perniksen meiningistä olisi kiva kuulla lisää, siitähän on tehty dokumenttikin missä entiset asukkaat kertovat elämästään siellä.
Kyseinen alue rakennuksineen on muuten myynnissä.
”Kun oppii tuntemaan pelon, tulee rohkeaksi ja oikea rohkeus on sitä, että oppii pitämään pelkonsa kurissa”.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

JailMind kirjoitti:
Su Touko 09, 2021 11:57 pm
Perniksen meiningistä olisi kiva kuulla lisää, siitähän on tehty dokumenttikin missä entiset asukkaat kertovat elämästään siellä.
Kyseinen alue rakennuksineen on muuten myynnissä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
80- luvun puolivälin jälkeen meitä oli kolme vankilataustaista miestä matkalla, ja yksi oli ollut Pernasaaressa. Kävimme paikalla, josko saisimme tutustua taloon. Ensin siinä missä oli eniten nuoria, ja sen jälkeen Leppäniemen suljettu osasto. Se oli kuin vankila muureineen. Rundi juuri samanlainen kuin vankilassa. Suljetulla pojat olivat lukkojen takana, koppien ovet auki, mutta pääovi tarkasti kiinni. Pojat olivat kongilla. Yksikin luki selällään lehteä kiinnittämättä mitenkään huomiota meihin. Samanlainen suhtautuminen oli pääpiirteittäin muillakin. Aivan kuin pojat olisivat olleet muissa maailmoissa tai autistisia, sillä ei näyttänyt mikään kiinnostavan. Suljettu oli saman mallinen mitä Keravan itäpään kongi, paitsi pienempi. Todettiin kaikki, että ainakin nuo pojat olivat sairaita.

Poikakodin osa, missä oli enemmän sakkia, oli myöskin terveenpää sellaista. Osa pojista jutteli meille. Henkilökunta muisti meistä kolmannen, kuka oli joskus ollut tuossa laitoksessa. Henkilökunnan toimesta meille tarjottiin viinerikahvit. Siinä oli myös hyvä rupatella. Ennen Pernasaaresta ja muista koulukodeista vankilaan joutunutta ei enään otettu takaisin laitokseen. Syy; tuovat turmiollisia vaikutuksia vankilasta. Hyvin kauan sitten siellä ei saanut puhua töitä tehdessä. Sauna oli paikka, missä myös tatuoitiin kuva. Edesmenneellä keihäslegenda Jorma Kinnusella oli kädessä tatuointi. Jorma Kinnunen oli nuoruudessaan Pernasaaressa.

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

never
Tuttu polku,tosin ei Perniksen eikä Muhoksen kautta.Sippola ja Käyrä oli oppilaitoksena.Nupiksesta startti ja senjälkeen useita taloja Suomessa ja Ruotsissa.Kakola jäi sentään käymättä.
[/quote]
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Clarence:Never oliko sinun aikana Nupiksessa aamuvoimistelu? Omana aikana ei enään. Keravalla opin syömään aamupuuron ja se on hyvä tapa aloittaa päivä.

Kerran ei saatu aamupuuroa, ja siihen oli hyvä syy. Vanhalta talolta traltorilla puuroa tuonut luottovanki oli ajanut ojaan.
[/quote]


Clarence kyseli oliko Nuppulinnassa aamuvoimistelua,siis pakollista.Joo ei ollut enää mun aikana.Sininen puku päällä oltiin ja odoteltiin että kun saisi raitapuvun päällensä,olisi vähän miehekkäämpää.No se aika tuli melko nopeasti eikä punaraidat päällä tehnytkään pojasta sen miehekkäämpää.Ennen vanhaan monet nuoret kundit kavensivat housujaan itse ”istuviksi”,se oli varmaan vanhojen ruunien mieleen.Itse en sitä tehnyt,ne kledjut mitkä vaatevarastolta annettiin pidin.Eivät taida enää nykyään kavennella housujaan,eikös vangit saa nykyään pitää omia vaatteitaan jos haluavat.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Never kirjoitti:
Ti Touko 11, 2021 8:38 am
never
Tuttu polku,tosin ei Perniksen eikä Muhoksen kautta.Sippola ja Käyrä oli oppilaitoksena.Nupiksesta startti ja senjälkeen useita taloja Suomessa ja Ruotsissa.Kakola jäi sentään käymättä.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Clarence:Never oliko sinun aikana Nupiksessa aamuvoimistelu? Omana aikana ei enään. Keravalla opin syömään aamupuuron ja se on hyvä tapa aloittaa päivä.

Kerran ei saatu aamupuuroa, ja siihen oli hyvä syy. Vanhalta talolta traltorilla puuroa tuonut luottovanki oli ajanut ojaan.
[/quote]


Clarence kyseli oliko Nuppulinnassa aamuvoimistelua,siis pakollista.Joo ei ollut enää mun aikana.Sininen puku päällä oltiin ja odoteltiin että kun saisi raitapuvun päällensä,olisi vähän miehekkäämpää.No se aika tuli melko nopeasti eikä punaraidat päällä tehnytkään pojasta sen miehekkäämpää.Ennen vanhaan monet nuoret kundit kavensivat housujaan itse ”istuviksi”,se oli varmaan vanhojen ruunien mieleen.Itse en sitä tehnyt,ne kledjut mitkä vaatevarastolta annettiin pidin.Eivät taida enää nykyään kavennella housujaan,eikös vangit saa nykyään pitää omia vaatteitaan jos haluavat.
[/quote]
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Siniset olivat Keravalla ja Kakolassa pyttyläisillä. Viirut tulivat myöhemmin. Kun Keravan jälkeen menin vankeusvankina vankilaan, narikassa annettin valmis kasa, jossa oli punaraita vaatteet. Sen jälkeen ne pystyi vaihtamaan sopivimpiin. En muista, kavensiko omana aikana kukaan housuja.

Vankilan parturi oli painajainen. Nupiksessa ollessa oli ammatti parturi vanhalla talolla ratista, ja hän kävi leikkaamassa Nupiksessa halukkailta tukan. Halukkaita oli.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ti Touko 11, 2021 12:31 pm
Never kirjoitti:
Ti Touko 11, 2021 8:38 am
never
Tuttu polku,tosin ei Perniksen eikä Muhoksen kautta.Sippola ja Käyrä oli oppilaitoksena.Nupiksesta startti ja senjälkeen useita taloja Suomessa ja Ruotsissa.Kakola jäi sentään käymättä.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Clarence:Never oliko sinun aikana Nupiksessa aamuvoimistelu? Omana aikana ei enään. Keravalla opin syömään aamupuuron ja se on hyvä tapa aloittaa päivä.

Kerran ei saatu aamupuuroa, ja siihen oli hyvä syy. Vanhalta talolta traltorilla puuroa tuonut luottovanki oli ajanut ojaan.

Clarence kyseli oliko Nuppulinnassa aamuvoimistelua,siis pakollista.Joo ei ollut enää mun aikana.Sininen puku päällä oltiin ja odoteltiin että kun saisi raitapuvun päällensä,olisi vähän miehekkäämpää.No se aika tuli melko nopeasti eikä punaraidat päällä tehnytkään pojasta sen miehekkäämpää.Ennen vanhaan monet nuoret kundit kavensivat housujaan itse ”istuviksi”,se oli varmaan vanhojen ruunien mieleen.Itse en sitä tehnyt,ne kledjut mitkä vaatevarastolta annettiin pidin.Eivät taida enää nykyään kavennella housujaan,eikös vangit saa nykyään pitää omia vaatteitaan jos haluavat.
[/quote]
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Siniset olivat Keravalla ja Kakolassa pyttyläisillä. Viirut tulivat myöhemmin. Kun Keravan jälkeen menin vankeusvankina vankilaan, narikassa annettin valmis kasa, jossa oli punaraita vaatteet. Sen jälkeen ne pystyi vaihtamaan sopivimpiin. En muista, kavensiko omana aikana kukaan housuja.

Vankilan parturi oli painajainen. Nupiksessa ollessa oli ammatti parturi vanhalla talolla ratista, ja hän kävi leikkaamassa Nupiksessa halukkailta tukan. Halukkaita oli.
[/quote]

Kerran Nokalla yhdellä tuomiolla asuin avolla ja lusin vankeusvankina ennen lähtöä Sörkkään.
Sattui samaan aikaan lusimaan vanha venkula joka toimi jonkinlaisena räätälinä. Asui muuten suljetulla, ei halunnut avolle,
vaikka olisi päässyt. Hän hoiti housujenkin kavennukset, lähinnä yläpäästä etteivät olleet lötköt. Joskus kun ei meinannut onnistua
kiristäminen edes vyöllä. Oli pakko kaventaa.
Samaan aikaan lusi sen nuorempi veli, oli duunissa verstaalla, teki pilliholkki sätkiä. Se oli ikuinen kulkuri.
Kertoi, että vapaana se osti aina VR kuukausikortin jolla sai matkustella Suomea pitkin ja poikin kuukauden ajan.
Hänelle se merkitsi, että keikkaili milloin missäkin päin. Pikku hiluistahan niitä kakkuja kertyi.
Niiden sukunimi oli Kaija. En usko, että elossa enää kumpikaan.
Sörkassa minulla oli lähiyhteydet narikalle sekä putsarina, että muuten. Siellä kävin valkkailemassa sopivia housuja. Aina löytyi.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

JailMind kirjoitti:
Su Touko 09, 2021 11:57 pm
Perniksen meiningistä olisi kiva kuulla lisää, siitähän on tehty dokumenttikin missä entiset asukkaat kertovat elämästään siellä.
Kyseinen alue rakennuksineen on muuten myynnissä.
Pernasaarelle ja muillekin poikakodeille ja niissä olleille saattaa löytyä omat sivut netissä ja facebookissa?

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Poikakodeista tuossa puhetta, niin tuon vastapainoksi oli myös tyttökoteja. Niissä oli myös se pahin, mikä poikakodeissa Pernasaari. Tyttökodin tytöt eivät saaneet kirjoittaa vankilaan. Se oli jyrkästi kielletty. Silti niin moni kirjoitti. Kaipa "pahat pojat" viehätti likkoja. Riihimäki, Helsinki, Oulu ja Turku olivat kaupunkeja, joissa on vankila. Niihin kirjoittajien valvonta oli vaikeampaa. Suovankiloihin taas helpompaa. Suovankilasta tullut kirje takavarikoitiin tyttökodin henkilökunnan toimesta heti. Vankiloissa, jotka olivat kaupungissa oli myös katuosoite. Tietenkin Ristikkotie 6 kertoi heti minne kirje lähti, mutta likoilla oli konstit.

Itsellä oli tyttökaveri joskus tyttökodissa. Siviilistä kyllä pystyi sinne soittamaan. Yleensä poikakodeissa oli koko kesä lomaa, niin oli myös tyttökodeissa. Lomalla rikokseen syyllistynyt palautettiin heti laitokseen. Nuorena teimme keikkaa, ja jäimme kiinni. Yksi meistä oli lomalla poikakodista. Hänet palautettiin putkasta heti laitokseen. Laitoksilla oli asianajajat, jotka hoitivat poikien- ja tyttöjen asiat oikeudessa. Tässä kiinni jäämisen tapauksessa poikakodin asukkia puolustava asianajaja ei toiminut moraalisesti oikein. Hän koitti vierittää kaikki syyt meidän siviilissä olleiden niskaan. Tämä oli ainakin ennen asianajajan etiikan vastaista. Osittain tämä ukko asiassa onnistui, sillä saimme yllytyksestä tekoon enemmän kuin tekijä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

En muista tarkkaan oliko vuosi 1973, mutta ei kauaa heitä. Meitä oli joukko nuoria illalla yhdessä. Jostain suunnasta alkoi tulla mölisten mielestämme vanhoja ukkoja. Luonnollinen reagtio tuollaisessa paikassa on lähteä karkuun. Yksi meistä jäi kiinni ja samalla siinä jo ensi hämmennyksen selvettyä menimme joukon luo. Siinä oli pari ukkoa ja rikospoliisin miehiä. Siitä sitten laitokselle ja kuulusteluun. Noihin aikoihin ja varsinkin tässä tapauksessa oli tunne, että rikospoliisi oli noiden uhoavien ukkojen talutusnuorassa. Poliisilaitokselle meitä kuulusteltiin ja epäiltiin asiasta, jota emme todellakaan olleet tehneet. Itseä kuulusteli kohta eläkkeelle jäävä rikospoliisi. Tämä kärttyinen kuulustelija kysyi jostakin ikkunoista, ja väitti meidän särkeneen ne. Asia ei ollut totta. Päästiin pois saatesanoilla: Lasku tulee perässä!

Myöhemmin selvisi, että joku muu oli rikkonut ikkunat. En tiedä saivatko tekijää koskaan kiinni, mutta se on tässä pääasia, ettei syyttömistä leivottu syyllisiä. Liikkeen omistajalla näytti olevan sama onko syyllinen vai syytön, kunhan saa uudet ikkunat rikottujen tilalle.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Pe Touko 14, 2021 7:58 pm
En muista tarkkaan oliko vuosi 1973, mutta ei kauaa heitä. Meitä oli joukko nuoria illalla yhdessä. Jostain suunnasta alkoi tulla mölisten mielestämme vanhoja ukkoja. Luonnollinen reagtio tuollaisessa paikassa on lähteä karkuun. Yksi meistä jäi kiinni ja samalla siinä jo ensi hämmennyksen selvettyä menimme joukon luo. Siinä oli pari ukkoa ja rikospoliisin miehiä. Siitä sitten laitokselle ja kuulusteluun. Noihin aikoihin ja varsinkin tässä tapauksessa oli tunne, että rikospoliisi oli noiden uhoavien ukkojen talutusnuorassa. Poliisilaitokselle meitä kuulusteltiin ja epäiltiin asiasta, jota emme todellakaan olleet tehneet. Itseä kuulusteli kohta eläkkeelle jäävä rikospoliisi. Tämä kärttyinen kuulustelija kysyi jostakin ikkunoista, ja väitti meidän särkeneen ne. Asia ei ollut totta. Päästiin pois saatesanoilla: Lasku tulee perässä!

Myöhemmin selvisi, että joku muu oli rikkonut ikkunat. En tiedä saivatko tekijää koskaan kiinni, mutta se on tässä pääasia, ettei syyttömistä leivottu syyllisiä. Liikkeen omistajalla näytti olevan sama onko syyllinen vai syytön, kunhan saa uudet ikkunat rikottujen tilalle.
Juurikin tuosta 1973 vuodesta muistan tapauksen, oli jo ensimmäinen tuomio takana ja loppuvuodesta tarjolla toinen kyttien toimesta.

Pidätysaikana tutkiva dekkari esitti Cherloc Holmesia, sai merkkautettua uudet tatuoinnitkin (käsi varsista) vihkoihin ja kyseli hyvin tarkentavasti, missä paikoissa yleensä liikuin, mikä on lempi baarisi missä istut, mikä on lempinimesi millä sinua kutsutaan jne.

Heitin hänelle lonkalta aina jotakin ja sanoin Seville. Kysyi mikä. Sanoin, minut tunnetaan yleisesti Se pilkku Ville eli Se Ville. Dekkari merkkasi ylös.
No, eihän lempinimeni ollut sinne päinkään mutta dekkari nieli sen - ja heitti minut Nokalle. Sieltä olin ulkona äkkiä, kun vangitsemisperusteet ei kestäneet ja vaihdoin maisemaa.

Nimittäin jo tuolloin opin, ettei kannattanut koskaan palata niille kulmille, missä oli ollut tai rötöstellyt. Sitä oli silloin ikään kuin tarjouksessa.
Paljon olenkin vaihdellut maisemia elämäni aikana ja kaveri piirejä. Toki muutenkin kuin vain rikosperusteisesti.

Muruhermanni
Alibin satunnaislukija
Viestit: 64
Liittynyt: Su Syys 27, 2020 12:40 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Muruhermanni »

Melko kauan sitten nuori nainen raiskattiin Turkissa. Tää meni tekemään rikosilmoituksen niin poliisit raiskasivat uudestaan oli tavara jo käytetty niin mitäpä sitä tuosta.

Aivokuollut
Nikke Knakkertton
Viestit: 174
Liittynyt: Ma Huhti 12, 2021 7:01 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Aivokuollut »

Sama ihana kulttuuri on Suomessakin valloillaan.
Hoitotahto ?

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Muistan kuin eilisen päivän kun vankilan tippaiita, tibis, sairaanhoitaja syksyllä 1981 totesi vastaanotolla itku kurkussa: Kekkonen jättää virkansa. Niin jätti. Jätti myös kappaleen Suomen historiaan. Vuonna 1967 Suomi täytti 50- vuotta, ja tämän kunniaksi Kekkonen armahti vangeilta osan tuomiosta.

Vastaa Viestiin