Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

En tiedä onko tästä aiheesta jo aloitus, mutta laitan jotain. Kun henkirikos tapahtuu, se herättää aina tunteita. Varsinkin jos uhri on tuttu, tai tekijä tuttu. Ei ole tuolta alalta omakohtaista kokemusta vaikka muista rikoksista on. Nuorempana kun eli humussa ja sumussa, ei putkassa herääminen tuntunut paljon miltään. Ei varsinkaan kun oli ollut sivilissä 4- 5 päivää. Putkassa olo ei kuitenkaan ole mukavaa. Tupakoivalle yhtä tuskaa jos ei ole tupakkaa. Yhdellä paikkunnalla kaksi pikkusutkia pidätettiin. Toisella ei ollut tupakkaa, mutta minulla oli. Laitoin tuolloin putkanvahdin mukana miehelle röökiä, että saa savut. Olin tuolloin nuori. Myöhemmin jossain tilanteessa tämä tapakaton tuli vastaan ja tervehdin tuttavallisesti. Hän ei muistanut. Sanoin; olen se, kuka laittoi sinulle tupakkaa. Jaa, niitäkö sinä olet nyt vailla, sanoi tämä ukko. Hieman loukkaantuneena sanoin en, ja jatkoin matkaani.

On tapauksia, missä pidätyssellissä oleva on kysynyt vartijalta milloin hän pääsee pois. Vasta tuossa tilanteessa kuulee, että epäillään henkirikoksesta. Luulisi olevan kaamea herätys. Yleensäkin kun jollain on henki mennyt, on olo uskoisin kaamea. Yksi syyllistyi raakaan tappoon, jossa ei ollut mitään millä tekoa puolustelisi. Yleinen mielipide oli lynkkaus. Olen ollut kyllä monta kertaa pidätettynä kun siellä on joku henkirikoksesta. Näin jälkeenpäin ajatellen osa heistä on ollut sekaisin.

Yksi Kakolan kantakundi jäi pienellä paikkakunnalla rötöstelyistä siellä kiinni rikostoverinsa kanssa. Jotain sekoili ja vanginkuljetusta varten tuotiin vanginkuljetuksen reitillä olevaan kaupunkiin. Myös siellä sekoili ja vietiin pariksi päiväksi mielisairaalaan. Kun kuljetus lähti, hänet tuotiin vanginkuljetukseen, enkä minä huomannut ukon mielenterveudessä tavallisuudesta poikkeavaa. Kuljetuksessa lääninvankilaan syötiin eväitä ja vitsailtiin. Kaupungissa missä lääninvankila oli, hänet vietiin jälleen mielisairaalaan. Siellä pari päivää ja kuljetus Annekseen. Kun sivili myöhemmin koitti, ukko ohjattiin Anneksesta kotikaupungin mielisairaalaan. Itsekin olin jo vapaalla ja tapasin tämän miehen kaupungilla mielisairaalasta otettu morsian mukana. Kaukaa jo huusi ja tervehti. Silloin kyllä huomasin, ettei hän käy täysillä edes lähellekään. Isoäänisesti koilotti minulle siitä kuljetuksesta vankilaan: Eikö syöty komeasti makkaraa.

Nämä tapahtumat ovat yli 40 vuoden takaa 70- luvulta, elinkautisen saanutta lukuunottamatta. Ennen pidätysaika oli 3 vrk. Kun se jatkui, oli poliisilla tarkempaa näyttöä. Pisin pidätysaika oli 17 vrk. jonka jälkeen piti päästää pois tai vangita. Yleensä henkirikoksen tehneitä pidettiin putkassa maksimiaika. Mitä minä muistan, silloin aina kuulusteli näitä KRP. Myöhemmin se siirtyi rikospoliisille. KRP n miehet olivat suurpiirteisempiä. Jos tupakkaa ei ollut, rikospoliisi kiistosta huolimatta saattoi kuulusteluissa antaa vajaan askin. KRP puoli kartonkia. Reseptin väärentäjille antoi yhtenä iltana unilääkkeeksi heiltä takavarikoituja barbituraatti kapseleita.
Nuorena rikoksen tekijänä olin ollut viikonpäivät putkassa. Putkan ruokaluukku oli auki ja samaan aikaan tuli ukko käräjäreissultaan. Nyökkäsi tervehdyksen ja sanoi: Tuli 10 vuotta.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Aina silloin tällöin kuulee kun nuorempi sukupolvi kertoo jotain vankilaelämästä. Mainittakoon, että näiden isät ovat usein itseä nuorempia. Myös Köyliön varavankilan palossa 1959 kuoli monia, joiden poika jatkoi uraansa samoissa merkeissä.
Jossain oli mies pidätetty humalassa. Selvittyään oli koputellut putkan ovea, vartijan tullessa paikalle kysynyt: Milloin pääsee pois. Ei ollut päässyt eikä aivan vähään aikaan muutenkaan. Syytteessä henkirikoksesta josta myöhemmin sai elinkautisen.

Lisäksi voi lukea, kuinka joitakin jo tutkintavaiheessa laitetaan mielentilaan.

Kun joku hirtti putkassa itsensä, ennen se katsottiin tunnustukseksi. Sitä se ei välttämättä ole. Joku voi olla niin epätoivoinen, ettei näe muuta ulospääsyä tilanteesta. Malliesimerkkinä Runar Holmström 60- luvun alussa. Kauan sitten Vaasan läänin pamppu, työryhmän vetäjä kertoi jotain hänestä. Kiikkuun vetäminen on niin lopullista, ettei todellakaan kannata tehdä. Mieluummin vaikka elää jollekin kiusaksi.

Epäkelpo
Susikoski
Viestit: 30
Liittynyt: La Syys 21, 2019 10:15 am

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja Epäkelpo »

Clarencen tarinoita on mukava lukea aina. Mennyt rikollinen elämä tulee hienosti kerrottuna esille, mutta tarinoista puuttuu se glamour mitä varsinkin nuoremmat venkulat viljelee.
Elämä tainnut opettaa ettei se niin glamouria ollutkaan putkia ja vankiloita koluen.

Omat kolttoset mitä nuorempana tuli puuhailtua oli silloin kovia juttuja. Nykyään vähän tulee jopa häpeä esille jos joku tuttu niistä ottaa puheeksi.
Onneksi elämä opettaa ja toiset osaa lopettaa keppostelun ajoissa, toiset ei koskaan.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Epäkelpo kirjoittaa: "Clarencen tarinoita on mukava lukea aina. Mennyt rikollinen elämä tulee hienosti kerrottuna esille, mutta tarinoista puuttuu se glamour mitä varsinkin nuoremmat venkulat viljelee.
Elämä tainnut opettaa ettei se niin glamouria ollutkaan putkia ja vankiloita koluen."

Mukava saada palautetta, kiitos. Yksinkertaisesti omassa rikollisessa elämässä ei ole ollut glamouria, joitain hetkiä lukuunottamatta. Kummisetä elokuvissa olevaa glamouria on harvoilla. Oikeat mafiosot ovat yhteiskunnallisesti korkeissa asemissa. Eräs junttura kävi Sisiliassa ja sanoi, että kyllä siellä näkee Mafian. Ei näe! Yhtä vaikea nähdä kuin mahdollinen valkokaulusrikollinen kauppatorin ja Espan välisessä ihmisvilinässä kauniina kesäpäivänä.

Oma "ura" oli 70- luvulla ja loppui 80- luvulla. 90- luvun alussa tuli kutsu kuulusteluun. Kysyin rikospoliisilta; miten ihmeessä te huomasitte, että kyseessä olin minä? Heillä on omat kanavat, oli vastaus. Ajat olivat jo muuttuneet ja tuosta seuraamukset sitä luokkaa. Omana vankila-aikana oli pillerit ja kilju, joskus jotain muuta. 90- luvun puolivälissä vankiloissa tahti kiristyi, mutta olin jo lopettanut.

Avatar
SYLWAR
Adrian Monk
Viestit: 2766
Liittynyt: La Elo 20, 2011 1:24 am
Paikkakunta: Västernorrland SWE

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja SYLWAR »

Hyvin tosiaan kirjoitettu. Mulla itsellä tuo ajanjakso ajoittuu puolestaan 80 lukuun ja 90 luvun alkumetreille.
Tulee monta samantyppistä muistoa mieleen noista putkatarinoista, tupakkien jakamisesta ja sen semmoisesta ihan itsellänkin.
Kyllä Glamourit on jääneet aika totaalisesti väliin, mutta usein sai sentään nauraa niin vietävästi vedet silmissä.

Naurua riitti välillä tilanteiden tragikoomisuudelle välistä taas joko omalle tai toisten typeryydelle. Ja ne ns. matkasellijutut siihen päälle, siinä oli väilillä oltava jopa hiukan tarkkanakin, että kenen "tositarinoille" parani hirnua ja virnuilla, ettei ihan erimielisyyksi ryhtynyt menemään tarinan kuulijan ja kertojan välillä.

Yksi tarina mulla on jäänyt mieleen, jossa on tiiviisti se intohimoon perustuvan henkirikoksen raadollinen typeryys.
Yksi elinkautisvanki, jonka tunsin, mutta nimeä en enää muista, lusi sitä kautistaan murhasta, kuten myös tämän murhan toinen osallinen, nainen niinikään sitten Hämeessä.
Tarinan mukaan erään puutarhayrityksen omistajan rouva alkoi armastamaan työntekijän kanssa ja nämä päättivät sitten tämän naisen siipan hoitaa pois päiviltä. Houkuttelivat tämän talviaikaan hihtoreissulle mökille, joka oli kallion päällä ja minne kuljettiin siinä kalliolla kulkevia rappusia pitkin.
Puuvaja oli kallion juurella ja mökki lämpesi tietenkin puulla, tämä yksityiskohta on oleellista tarinan lopun kannalta.
Siellä nämä ottivat kolmistaan sitten hiukan hapanta ja tämä kilpakosija sitten illan edettyä kopautti ulkosalla jollain astalolla uhria, tönäisivät yhdessä sitten tämän naisen kanssa uhrin niitä rappuja pitkin alas.
En muista enää kertoilivatko tämän kuolleen sitten iskuun, putoamiseen vai viimeistelivätkö nämä sen hengenlähdön lisäiskuilla.

Sitten välähti, että jotain pitää lavastaa lisää, joten tämä miespuolinen mestarimme sai kuningasajatuksen, otti mökin eteisestä uhrin kumisaappaat jalkaan, meni puuvajaan ja sieltä sitten otti levitellen hiukan polttopuita pitkin kalliota rappujen seuruun skä vainajan ympärille. Mikä suunnitelma kertakaikkiaan:
Uhri olisi siis hakenut polttopuita, kaatunut rappusissa, lyönyt siinä päänsä ja kuollut sitten sen kaatumisen sekä putoamisen seurauksena.
Poliisit tietenkin hankitaan paikalle ja eikun pari minuttia näiden yhteisestä tarinasta, niin molemmat rautoihin ja autoon, syynä epäiltynä henkirikoksesta...murhan totettanut mies kysyy sitten autoon molempia laitettaessa, että mistä moinen epäily?
Poliisi tuumaa, että eihän tässä muuten olisi epäselvää, mutta kun tuolla vainajalla on hiihtomonot jalassaan ja jälkien perusteella kaatuessa on ollut saappaat.
En tiedä kuinka paljon tarinassa on todenperää, mutta tämä tarina on jaksanut naurattaa vuosikymmeniä kun muistuu mieleen ja olen kertoillutkin tätä aika usein esimerkkinä siitä, miten typerää on hankkia elinkautinen yhden parisuhteen takia, niin ja tietenkin sen vuoksi kun kuvittelee olevansa niin pirun fiksu ja näppärä....
Parsan imeskely on portti kohti kovempien huumeiden käyttöä.
Parsakaalia kannabiksena myyneelle kaksikolle ja sitä ostaneelle miehelle tuomiot huumausainerikoksesta Jyväskylässä

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kun virassaan oleva virkamies ajaa autolla humalassa, ja jää kiinni joutuen putkaan, on herätessä olo uskoisin todella surkea. Ajatukset kiertävät kehää, mitä tämän jälkeen. Näille ehdollinen, pienikin on häpeä. Asia uutisoidaan helpommin, kun on kyse virkamiehestä. Ääriesimerkkinä kansanedustaja tai ministeri. Heitäkin on vuosien varrella ratista palanut. 70- luvun alkupuolella tuli tavallisellakin helpommin nimi lehteen, jäätyään ratista kiinni. Vuosia monia sitten näin vankilassa entisen poliisin, kuka oli 5. kertalainen ratista.

Joillekin ehdollinen kun ei mitään, mutta monille häpeä on suuri!

Hannibal09
Susikoski
Viestit: 39
Liittynyt: Su Tammi 20, 2019 10:58 pm

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja Hannibal09 »

Joo hyvin realistista kerrontaan. Itselläkin nuoruudesta kokemuksia taloista ja putkista etc. Kyllä niissä hommissa glamour, savukoneet ja discovalot ovat loistaneet poissaolollaan tai on ollut kovinkin ohimenevä vaihe. Linnakkeet oli jo silloin täynnä denuja, narkkeja ja mielenterveys tapauksia, ehkä muutamia mopotyyppejä ja huumekauppiaitaki sattu sekaan.
Näin jälkikäteen tarkasteltuna tätä aikaa ja menoa, niin oikeastaan kukaan tosta porukasta mitään niitä paljon puhuttuja "arvoja" noudata, kaikki perustu ja perustuu edelleen epärehellisyyteen ja petokseen

Puhutaan ohi pöytäkirjojen, puhutaan molempiin suuntiin, kusetetaan kaikkia oma etu mielessä ja heikon itsetunnon takia pelolla yritetään vaikuttaa. Myydytkin kilotkin useimmiten muuttunut matkan varrella ohi vedetyiksi grammoiksi 😀

Alphamale
Armas Tammelin
Viestit: 88
Liittynyt: Ke Maalis 11, 2009 8:45 pm

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja Alphamale »

Pahinta oli aikanaan joutua väijymään koko ajan olkansa yli.
Jos joku auto pysähtyy pihaan, niin verhon raosta joutui varovasti kurkkimaan, että nytkö tultiin hakemaan. Ja aina poliisin nähdessä hieman kylmää, että mitä tuleman pitää. Useampi tuttu friikahti ihan normaaleihin ohikulkijoihinkin, jos sattuivat pidempään olemaan samalla reitillä. Pahimpien vainoharhoissa kämppää ja puhelimia kuunneltiin, vaikka niin joskus sattui jopa tapahtumaankin.

Epätietoisuus kiinni jäämisestä ja tulevaisuudesta vaivaa paatuneintakin veijaria.
Kehen voi luottaa ja voiko siihen luotettavaankaan kaveriin luottaa tiukassa paikassa. Yleensä ei.
Koskaan ei myöskään voinut tietää, että mitä jotkut sekoili ja pähkäili noijissaan ja mitä helvettiä siitä sitten seuraa, kun pari piri- ym.päätä on valvonut viikkotolkulla mietiskellen maailman menoa..
Glamouri on enemmänkin epävarmuutta ja vainoharhaista pelkoa, vaikka muuta sanotaan ja henkseleitä paukutellaan porukoiden kesken.

Yhtään en itse kaipaa sitä aikaa, kun tuli pyörittää hieman laveammalla tiellä, vaikka se välillä jännää olikin. Itse onneksi tuli pysyttyä erossa aineista, kun näki mihin jamaan lähimmät ystävät joutuivat, vaikka niiden kanssa tuli kaikkea hölmöä puuhailtuakin. Mainittakoon, että näistä sankareista ei ole enää hengissäkään kuin kourallinen sitkeimpiä tapauksia.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Putkassa saa jännittää miten toinen puhuu. Jos on useampi, saa jännittää enemmän. En tiedä onko enään periaatteen miehiä, jollaisia oli 70- luvulla. Kun toinen oli kiinni, sai itse nukkua yönsä rauhallisesti tietäen, ettei poliisi tule. Sai luottaa, että toinen ei vasikoi. Nämä periaatteen miehet kiisto päällä putkasta eivät lähteneet välttämättä edes kuulusteluun. Mitä oli alussa annettu paperille, se pysyi.

Tuolloin ei ollut piripäitä niin kuin on tänään. Kun tällainen kaikki käyttävä vasikoi jonkun, yleensä koittaen säästää oman päänsä, ei hyvä seurannut. Kun ilmiannettu otti myöhemmin ilmiantajan kiinni, tämä nauraen sanoo: Mitäs me vanhoista. Putkassa kuulusteluun mennessä joku huutaa, jutut pitää ja toinen vastaa, jutut pitää. Pitää ne mutta vain vähän aikaa. Nykyään ei liene harvinaista vankilassa laittaa rutinalapussa kongilla olevaan postilaatikkoon vasikointiaviestiä. Ei ole liene harvinaista, että pää-vasikka kierosti leipoo syyttömästä vasikan, että oma pää säilyy eikä maine mene. En ole noista nykypäivän koukeroista niin tietoinen.

Mustasukkaisuus siitä kärsiville on pahempi asia. Mustasukkaselle putkasta muodostuu kidutuskammio. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta aiheesta. Morsian on kuten vanhanaikaisesti sanotaan huikentelevainen luonne, niin aika nopeasti löytyy uutta seuraa. Kun on vangittu, muutaman kuukauden kuluttua loppuu kirjeiden tulo, tätä ennen tapaamiset. Se taas tietää, että on uusi löytynyt. Tietyntyyppiset likat viihtyivät "pahojen poikien" seurassa. Nämä nuorena niin näppärät ja hyvin laitetut naiset satsaavat itseensä. Mutta mutta, lähes aina tällaiset nuorena niin nätit naiset köpöttyvät nelikymppisenä.

Kuka vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen tekee ohikkaita ja vasikoi toisia, on psykopaatti!

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tähän ketjuun laitan pienen episodin, jonka taustoista olin täysin tietämätön. Jos ketju ei ole oikea, siirtäkööt jonnekin eri paikkaan.

1994 keväällä lähdin käyttämään koiraani rodultaan saksanpaimenkoira läheiselle metsikköalueelle. (Muistan tilanteen, mutta vuosiluku täytyi tarkistaa). Armeijan helikopteri tuli jostain enkä kiinnittänyt siihen sen kummenpaa huomiota. Muita ei ollut lähestyvillä, niin annoin koiran olla irti, ja tehdä merkintöjään. Helikopteri kaartoi oikealta aika alhaalla eteen. Kopterin sivuluukku oli auki ja siinä seisoi ukko sotilasvarustuksissa pitäen käsillä oven sivuilta kiinni. Nyt ajattelin, ettei tuo taida täysillä käydä. Alhaalla lennellyt kopteri lähti siitä sitten jonnekin. Laitoin koiran kiinni ja lähdimme kotiin. Samana päivänä tuota lenkkiä myöhemmin selvisi, tykkimies Muranen oli tehnyt mitä teki Kotkassa. Koirani ulkoiluttamishetkellä vielä karkuteillä. Paikasta jossa olin, on aika pitkä matka Kotkaan. Tuo helikopterin sivuovesta kuikuillut ukko tutki varmaan, onko herra Muranen päässyt saartorenkaasta ja on tuossa heidän allaan koiransa kanssa, pitkän matkan päässä Kotkasta.

Avatar
On Anoi Kaa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11798
Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
Paikkakunta: Syvä joki

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja On Anoi Kaa »

^ Satuin vierailemaan Haminan sotkun vessassa noihin aikoihin munkkikahaveella ja joku oli kiskaissut sen vessan seinään mietelauseen, joka kuului näin:"Mika Muranenkin paskansi tänne, miksi et sinäkin?"

Tein työtä käskettyä. Tuon tempauksen jälkeenhän rynkkytelineet loksahtivat lukkoon joka varuskunnassa. Mikä lie niin heppua laittaa nyppimään, että tuollaiseen lahtireisuun "tavallinen poika" lähtee? Paitsi tiedänhän minä, epävakaa meno yhdistettynä esim. kiusaamalla voimistettuun stressiin.
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja Clarence »

On Anoi Kaa: " Paitsi tiedänhän minä, epävakaa meno yhdistettynä esim. kiusaamalla voimistettuun stressiin."

Sepä se!

Liikkeeseen oli tehty kilikali-keikka. Voisi käyttää myös nimeä; rynnäkköryöstö. Poliisit autoillaan piirittivät läheisiä kortteleitä, ja huomasivat minut. Autoon ja laitokselle. Kun vietiin laitoksen tiskille, siellä oli saartorenkaan sisältä otettu muitakin talteen. Penkillä istui pitkä mies kämmenet mustana vankila tatuointeja. Tervehdin häntä ja mies nyökkäsi tervehdyksen vastaan. Siitä sitten ainakin minut vietiin putkaosastolle. Tuttu tuoksu lehahti vastaan, sen tietää vain kuka on ollut itse vanhassa putkassa.

Tunnustusta pidettiin yleensä häpeänä. Eräs jäi Ruotsissa kiinni, ja vankilassa selitti tunnustustaan; no ei muuten mutta kun pamahti juoppohulluksi, niin tunnusti. Niinpä niin, mies ei menettänyt kasvojaan. Jos tunnusti oman osansa, polttamatta muita, asia ei ollut häpeällinen. Tässä tapauksessa tein niin. Rikospoliisi kysyi kuulusteluissa, mistä tunsin sen tatuoidun miehen. En tuntenutkaan, vastasin. No sinähän tervehdit häntä. Niin tervihdinkin, mitä siitä. Kuka mies hän oli kysyin. Suurempia konnia, tuli vastaus. Juttu tämän tiimoilta ei jatkunut. Myöhemmin tutkintolaisena tämä tatuoitu oli kanssa ja samalla kerroksella. Kerroin mitä kuulustelija oli sanonut. Tatuoitu otti asian niin kehuna, että herkutteli kuulemastaan kunnolla, vai, että suurempia konnia ja nauru päälle.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Pidätettynä ennen joulupyhinä oli harva. Tietenkin jos vakava rikos tapahtui, oli sielläkin pidätettyjä. Yksi laitostunut linnan mies meni poliisilaitokselle kysyen; saako hän olla joulun pyhät putkassa. Muistaakseni lupa irtosi. Vuosiluku oli 75, tai -76. Vankilassa ei juuri joulua huomaa muista pyhistä verraten. Joulukortit muistuttavat sivilissä olevista tuttavuuksista. Myös vankilasta toiseen laitettiin ja saatiin kortteja. Sen saamista arvostettiin. Ruokapuoli oli vähän parempaa. Talon puolesta sentin paksuinen kinkkusiivu. Kanttiinista sai ostaa kinkun palan tilauksella. Joillakin saattoi mieli herkistyä, varsinkin perheellisillä. Parasta lienee, että töistä oli vapaata enemmän. Pitkän tuomion mies osti luvatun kokoisen palan kinkkua. Pullaa hän ei ostanut, vaan kaurakeksejä. Muistan kun ärrää särkien mies sanoi; hän se parrraan ostoksen teki. Kinkun palassa oli sisällä melkein koko palan kokoinen luu.

tattooed fucker
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1434
Liittynyt: Pe Elo 13, 2010 1:48 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja tattooed fucker »

Vissiinkö nuo kopittaavat vieläkään joulunalla?Ennenaikaan eivät ottanu kiinni,jos ei sitten paskempaa ole edessä.Varmasti olisi meikäläinen roikkunu paalussa,hc-darra,nipsan hävittänyt,olin sparrut jemmannut kainaloon.Sai kuitenkin hermoröökin.Voi niitä aikoja :roll: Nuihin aikoihin,oli tilanne,että sain kopin auki päästäkseni röökille/laatalle.Enemmän suhteita käyttäen irtosi muutama pampulakin,pahimmilta refloilta.Kyllähän nämä ajat on todella muuttunut,mitä Clarence tokasit,sai kääntää kylkeä tietäen,jotta toinen on hiljaa.Eipä tässä pitkäkään aika ole,kun joutu oikomaan asioita.Ei hyvä heilunu.Ja syystä.Kyllä itellä alkaa samantien asiankäsittely,omanlainen prosessi,neutraalilta pohjalta.Kyllä siinä paikoitiellen on menty altaan syvempään päätyyn,ja sieltä ollaan räpiköity ylös.
I am not a man I am a fucking beast-Torture Killer-

putsari
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4718
Liittynyt: Su Loka 22, 2017 8:04 pm

Re: Rikoksen jälkeen

Viesti Kirjoittaja putsari »

On Anoi Kaa kirjoitti:
Pe Joulu 20, 2019 7:19 pm
^ Satuin vierailemaan Haminan sotkun vessassa noihin aikoihin munkkikahaveella ja joku oli kiskaissut sen vessan seinään mietelauseen, joka kuului näin:"Mika Muranenkin paskansi tänne, miksi et sinäkin?"

Tein työtä käskettyä. Tuon tempauksen jälkeenhän rynkkytelineet loksahtivat lukkoon joka varuskunnassa. Mikä lie niin heppua laittaa nyppimään, että tuollaiseen lahtireisuun "tavallinen poika" lähtee? Paitsi tiedänhän minä, epävakaa meno yhdistettynä esim. kiusaamalla voimistettuun stressiin.
Taitaa olla matkasellijuttuja?

Mika Muranen tuskin on käynyt paskalla Haminan sotkussa, sillä palveli rankkikkotykistössä. Eri paikoissa sijaitsevia varuskuntia. Haminassa on jääkärikomppania,kuljetuskomppania sekä RUK.
Karvasvarvas kirjoitti:
Ke Joulu 28, 2022 3:55 pm
Mc Mafia kirjoitti:
Ke Joulu 28, 2022 8:43 am
Ei, 4 000 000 000 x 0,022 = 88 000 000
Lasket 2,2 % todennäköisyydellä.

Vastaa Viestiin