Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Nuorina kun olimme 60- luvulla, humalainen makasi nurmikolla selällään setelinippu kädessä. Meitä oli neljä kohtalaisen vilkasta poikaa kun satuimme kohdille. Kohta humalainen makasi samassa asennossa, mutta muutamaa sataa markkaa köyhempänä. Tivoli oli paikkakunnalla ja sinne. Näistä neljästä kolme oli myöhemmin vankilassa. Neljäs luki hyvän ammatin, eikä ollut kuvioissa mukana. Kuka otti rahat, hän oli paras kaverini tuolloin. Eri kerralla menimme tivolissa johonkin näytökseen yhdellä lipulla. Ovenvartijana ollut mustalaismies ei reagoinut mitenkään, vaan otti lipun ja päästi sisälle. Kamu kertoi iloisena muille; menimme kaverina samalla lipulla sisään!

Kului vuosia ja vuosikymmeniä. 80- luvun puolivälissä olin sairaalassa pari viikkoa kun tehtiin pari operaatiota. Ylihoitaja kummasteli minun tatuointeja. Vankila tatuointeja. Kertoi omana havaintonaan, että hän on nähnyt vain tatuoituja miehiä tulevan sairaalaan puukotettuna. Tämä vankiloiden kiertämisen nuorena aloittanut kamu oli puukotettu kuoliaaksi jossain porukassa hiukan aikaisemmin. Huomasin heti hoitajan viittaavan tähän tapaukseen.
Mutta mutta, oma "ura" loppui ja alkoi sivilielämä. Noista neljästä pojasta aikuisiällä tapettiin kaksi. Kumpikin täysin turhaan. Kummassakin tapauksessa tekijänä väkivaltaisen taustan omaavat. Vain minä ja karuselliin jäänyt, myöhemmin hyvän ammatin lukenut olemme elossa. Se, että olisin itsekin ollut vainaja, olisi moni lyönyt sen puolesta vetoa. Jos rikollinen elämä olisi jatkunut olisi voittanut vetonsa.
tattooed fucker
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1436
Liittynyt: Pe Elo 13, 2010 1:48 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja tattooed fucker »

Pitääkö jokaisesta rikoksesta antaa anteeksi?Tätä olen miettinyt kyllä pitkään.Mitähän se oli,kun äitini pelastin isäpuolelta,mora oli kurkulla äidillä,ja sain sen pois.En tuikannut moralla.Tuikkasin käsillä ja jaloilla lähestulkoon tunnistamattomaan kuntoon.Keravalle tuli lähtö.En kadu sitä hetkeä ollenkaan,oikeastaan päinvastoinÄiti siinä oli mielessä.Kaljoissani pentuna olin,mutta ymmärsin,mitä tapahtuu,ja mitä ei,jos en mene väliin.En kiistänyt tapahtunutta asiaa.Miksi olisin.Sen jälkeen en oikeastaan tuntenut juuri yhtikäs mitään.Kuulusteluissa kysäsin,jäikö se kyrpä henkiin.Onhan nuita kaikenlaisia asioita,mitä ei tähän kehtaa kirjoittaa,mutta lähestulkoon tulee päivittäin ajateltua.Unenpäästä saan kyllä kiinni.Varmaan kaikilla on jonkunlainen tietty piste,missä sitten jokainen reagoi omalla tavallaan.Tai on reagoimatta.
I am not a man I am a fucking beast-Torture Killer-
mr58
Remington Steele
Viestit: 233
Liittynyt: Ke Syys 09, 2015 8:14 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja mr58 »

Mulla ei ole rikoksia mutta tästä tapauksesta olisi voinut sellainen tulla. Elettiin vappua 90- luvun ihan alussa. Olin korjannut autoa koko päivän oluen voimalla ja ex vaimoni kävi vittuilemassa jatkuvasti siitä kaljan juomisesta. Mulla oli ollut aika kova talvi, opiskelua ja töitä yhtaikaa. Jossain vaiheessa lääkäri kirjoitti mulle Xanoreita rentoutumiseen. No kun käyrä tuli täyteen niin nappasin niitä muutaman kovan kaljakännin kyytipojaksi. Ex vaimo oli pihalla juhlimassa vappua muiden talon asukkaiden kanssa ja sanoi että minä en sitten tule ulos enää koko iltana. Kyllä mä siitä hermostuin ja mielessä kävi että kun se noita-akka tulee sisälle niin hakkaan sen pahasti. Onneksi lääke ja kalja pimensi vintin ja taju lähti kankaalle. Viimeinen mitä muistan oli se kun ripustin eteisen lamppuihin palavia tähtisäde tikkuja että tätä on kohta tiedossa. Sitten istuin keittiön pöydän ääreen ja muisti meni.
Seuraavana aamuna heräsin sairaalassa ja ihan pihalla, missä hemmetissä olen ja mitä on tullut tehtyä. Vaimolle oli riittänyt ne sädetikut ja soitti suoraan poliisille. Olin kuulemma vastustellut aika paljon ja kerinnyt lyödä keittiön yhden oven läpi nyrkillä. Lääkäri tuli juttelemaan ja minua pidettiin "vankina" kolme päivää sairaalassa. Sitten tahdonvastaisesti Pitkäniemeen, jossa vietin kaksi kuukautta. Kysymykseen miltä tuntui jälkeenpäin en voi vastata koska en muista mitään. Olen ajatellut että poliisien soitto paikalle oli oikein enkä ole ollut siitä katkera. Elämä olisi nimittäin saattanut mennä eritavalla jos virkavaltaa ei olisi kutsuttu paikalle. Tästä ei mennyt pitkään kun erosimme ja se oli oikea ratkaisu koska olimme niin erilaisia ja jatkuvasti riitaa joka asiasta. Kaksi nyt jo aikuista lasta siitä liitosta tuli ja täytyy sanoa että jos heille tulee jotain niin isällensä soittavat ensin ennenkuin äidilleen, koska isä kuulemma ymmärtää paremmin eikä älä heti huutamaan. Näin se elämä joskus menee. Nyt on oltu nykyisen vaimon kanssa yli 20 vuotta ja koskaan ei ole tänä aikana riidelty.mistään. Kaksi nyt jo aikuista lasta on tästäkin liitosta ja alkoholin juomisen lopetin sinä päivänä kun aloimme olla yhdessä.
Avatar
poikani
Telkkaridekkareiden asiantuntija
Viestit: 9987
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 8:50 pm
Paikkakunta: ?? ???????

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja poikani »

mr58 kirjoitti: La Tammi 04, 2020 7:17 amKaksi nyt jo aikuista lasta on tästäkin liitosta ja alkoholin juomisen lopetin sinä päivänä kun aloimme olla yhdessä.
Tämä on erittäin hieno homma.
????? ?? ??????.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Katselin youtubea ja siellä oli kummia. Jokelan vankilassa muslimeille järjestetään ramadanin aikana yöllinen ruokailu. Onko totta? Onko muissa vankiloissa sama käytäntö? Kovin on outoa. Ikäänkuin heitä lellitään. Suomalaisella vangilla voi olla vaikeuksia saada kirjepaperia tai muuta, mutta joitakin passataan. Tuo yöllinen ruokailu on outo asia. Eikös talossa olla talon tavoilla?

En ole rasisti. Kunnostani huolta pitävänä käyn kuntosalilla. Kesällä ramadanin aikaan muslimit eivät saa syödä eivätkä juoda päiväsaikaan. Olenkin kysynyt muslimeilta salilla: Kuinka se treeni sujuu tähän aikaan? Hyvin sujuu oli vastaus.

Suomessa on Suomen tavat.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Nuorena kun laitettiin putkaan, ensin tuli lueskeltua edellisten pidätettyjen kirjoituksia. Kun oli tupakkaa ja lukemista, siinähän se meni. Kauan sitten revin lakanasta pienen suikaleen, jonka päähän lenkki. Tirkistysläpän kautta ruokaluukun hakanen auki. Kädellä onnistui avaamaan ylemmän salvan. Alempaan päti myös lakanasta revitty pitkä pala, joka kävi köytenä. Tällä sai alasalvan auki, myös kiinni tarvittaessa.

Tuskin missään on enään noin helppoa? Putkat ovat nykyään erilaisia, mitä telkkarista nähnyt. Nykyään myös siisteys parempi. Vankilassa oli yksi mies, kuka jouduttuaan pidätysselliin huitaisi ruokaluukusta poliisia vai oliko putkavahtia terävällä. Oli siinä sitten valmiiksi pidätettynä. Myöhemmin mies sai vankeutta. Tuon tilanteen kun kuvittelee, on lyöjän täytynyt olla aivan raivona.

Vankilan matkasellissä oli kanssa " se ja se oli täällä " menossa tiettyyn vankilaan.
Sijoitusvankilassa nuorilla vangeilla oli seinillä pornolehdistä otettuja kuvia mieltymuksen mukaan. Kun ikää tuli, ei ollut seinillä pornokuvia. Kuvia jos oli, siinä oli lapsenlapsen kuva jossain juhlissä.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Pidätettynä en ajatellut muita tulevia oikeudenkäyntejä, enkä sitä, paljonko on ennestään ylemmissä oikeusasteissa. Vaikka tietää, että mahdollisuudet päästä vapaalle turhaksi, silti siitä elättelee toiveita. Meillä oli kiisto päällä. Todistaja oli jo tunnistanut kaverini tunnistuspeilin kautta, joka luki myös kuulustelupöytäkirjoissa. En itse tiedä mikä tuollainen peili on. Kuitenkin pidätettynä olimme. Teko, josta meitä syytettiin oli uutisoitu näkyvästi. Parempi kun putkassa ei siitä tiennyt siitä uutisoinnista yhtään mitään.

Emme tunnustaneet. Samana päivänä oli tapahtunut jokin rikos hiukan aikaisemmin. Tuota emme olleet oikeasti tehneet. Olo oli kolkko kun koittivat saada tuon päälle. Ilmeisesti uskoivat sen, että emme todellakaan olleet sitä tehneet. Sitten itselle iski noijat päälle. Kamulla kävi tapaajia. Putka missä olin oli käytävän alkupäässä. Korva ovessa kiinni kuuntelin, mitä siellä puhutaan. En kuullut puhetta. Huusin aika vihaisena: Mitä siellä oikein yritetään? Tilanne meni ohi, ja myöhemmin panin noijani hetkellisen stressin piikkiin. Mutta mutta, ei savua ilman tulta! Vasta kauan myöhemmin, kun olin jo asettunut, kamu kertoi totuuden. Siellä oli todellakin laitettu asiaa minun piikkiin.

Tuomio tuosta tuli, ei niin suuri kuin arvelin. Hovissa vielä pikkusen tippui. Nykyään kuulemma ei saa hovioikeuteen valittaa kuten ennen. Saa, mutta ei jokaisesta asiasta. Itsellä oli tapana valittaa aina hoviin. Elinkautisia oli tuolloin paljon vähemmän, pitkiä tuomioita niinkin. Sörkassa näin yhden, kenet vartija ampui paon yhteydessä. Miehellä oli muistaakseni 16 vuotta. Surullinen tapaus. Surunsa kullakin, myös itsellä. Kun kaikki jutut oli käsitelty ja muut tippuneet ylemmistä oikeusasteista, oli tuomiota aika monta vuotta.
Avatar
H.Moilanen
David Starsky
Viestit: 4531
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

Olen minäkin ollut sellissä aikoinaan paikallisella pikkupoliisiasemalla. Pääsin sen verran turistiksi, kun ei ollut muita asiakkaita eikä kiirettä ja anelin kovasti. Saatiin jopa korttelipoliisi (kiva äijä! terveisiä vaan!) lukitsemaan sellin ovi joksikin aikaa, jotta tunnelmasta tuli autenttisempi. Kyllä me siellä sellissä kikatettiin. Ikää ei ollut edes kahtatoista. Oli se selli kyllä aika karu mesta siinä mielessä, että ei siellä mielellään aikaansa viettäisi yhtään pidempään.
Etsivän Keskuspoliisin mukaan Suomeen jääneet emigrantit olivat poliittisesti epäluotettavia. Lisäksi monet olivat juutalaisia, joita Etsivä Keskuspoliisi luonnehti lausunnoissaan ”epämieluisiksi henkilöiksi”.
Aiheesta lisää täällä.
Ghost hunting
Horatio Caine
Viestit: 6458
Liittynyt: Ke Elo 16, 2017 3:16 pm
Paikkakunta: aarniometsä

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Ghost hunting »

Totuus tulee vastaan, kun vierailee oluen parissa Katajanokan sellissä, oikein mielellään ollaan kyllä aidantällä puolella.
Entiset paikalliset asukkaatkin ovat maininneet, että hei kaverit, arvatkaas mikä kohta tulee vastaan, katsokaa siellä on totuus!
Tracker
Theo Kojak
Viestit: 1192
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2015 9:13 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Tracker »

Clarence kirjoitti: Su Tammi 05, 2020 2:01 am Katselin youtubea ja siellä oli kummia. Jokelan vankilassa muslimeille järjestetään ramadanin aikana yöllinen ruokailu. Onko totta? Onko muissa vankiloissa sama käytäntö? Kovin on outoa. Ikäänkuin heitä lellitään. Suomalaisella vangilla voi olla vaikeuksia saada kirjepaperia tai muuta, mutta joitakin passataan. Tuo yöllinen ruokailu on outo asia. Eikös talossa olla talon tavoilla?

En ole rasisti. Kunnostani huolta pitävänä käyn kuntosalilla. Kesällä ramadanin aikaan muslimit eivät saa syödä eivätkä juoda päiväsaikaan. Olenkin kysynyt muslimeilta salilla: Kuinka se treeni sujuu tähän aikaan? Hyvin sujuu oli vastaus.

Suomessa on Suomen tavat.
Vankien ruokailun järjestäminen
AOA huomioi myönteisenä asiana, että ruokailut on järjestetty siten,
että vangit viedään ruokalaan syömään. Ainoastaan osastolle 2 sijoitetut vangit ruokailevat asuinosastolla omassa sellissä.
Ruokala on sama, jossa myös henkilökunta ruokailee, ja henkilökunnalle on siellä oma pöytä. Tarkastuksella myös ruokailtiin ja ruoka oli
maittavaa.
Ramadanin aikainen ruokailu
Osastojen ilmoitustaululla oli siitä, miten Ramadanin aikainen ruokailu
järjestetään, mikäli vanki haluaa tällöin paastota. Ohje oli suomeksi ja
englanniksi.
https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratk ... /1936/2019

Tuossakaan ei selkeästi sanota miten ruokailu järjestetään. Muslimit olivat tehneet 2017 valituksen ramadanin aikaisesta ruokailusta ja ilmeisesti valitus on mennyt läpi.
(Clarence, voisitko laittaa linkin tai hakusanat tuohon youtube videoon?)
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tracker: "Tuossakaan ei selkeästi sanota miten ruokailu järjestetään. Muslimit olivat tehneet 2017 valituksen ramadanin aikaisesta ruokailusta ja ilmeisesti valitus on mennyt läpi.
(Clarence, voisitko laittaa linkin tai hakusanat tuohon youtube videoon?)

Tracker en löydä sitä youtube- linkkiä. Voit itse etsiä. Siinä haastateltiin ilmeisesti ylivartijaa, n. 50 vuotta, kuka kertoili näistä.
tokkaukko
Christopher Lorenzo
Viestit: 1694
Liittynyt: Su Syys 15, 2019 1:12 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja tokkaukko »

muslimit/pakolaiset säätää suomen vankiloidenkin järjestyksen kun suomalainen on niin nössö että antaa sen tapahtua.
Suomivanki kun sanoo että haluis käydä vielä klo 20 osaston keittiöltä hakemassa,itse ostamaansa ruokaa,jouluaattona selliin,niin ei todellakaan onnistu.Syöt sitten seuraavana päivänä.Tai jos sanot vielä vastaan niin syöt sitten viikon päästä ku pääset rundista ja kurinpito menettelystä.
Muslimit syö henkilökunnan ruokatiloissa valtion kustantamia ruokia,ei sikaa tms vaan vangin määräämää ja haluamaansa ruokaa.
Suomivanki kun sanoo ettei syö sikaa niin sitten oot ilman,syö leipä.Homoksi vielä sanotaan perään.

Ei mene kauan kun nämä pakolaiset määrää vanginvartijoiden tilat missä saavat liikkua.Ja suomipamppu uskoo,ei saa sanoa pahasti,se on ulkomaalainen. No go-osasto ja pamput odottaa ovella josko vanki viittis tulla eristykseen? Jaa,eikö se abdullah tule? No,ei voi mitään.. :shock:
Mutta Pentti,kortitta ajoista ja näpistyksistä linnassa,se haetaan,pää kolisee oven kulmiin ja rundiin mennään helikopterilla(niin ettei jalat koske lattiaan)loppuu se vitun kitinä ja valittaminen että pitäs saaha omaa ruokaa hakia ku ovet on jo lukossa. :shock:
Jos peli on epäreilu,älä pelaa.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

1973 Huttusen Ykä ja Ringo linnottautuivat Oulun lääninvankilan kakkosella olevaan selliinsä, eivätkä suostuneet avaaman ovea. Vartijat eivät voineet mitään, ja paikalle kutsuttiin poliisi koirineen sekä palokunta. Koittivat tikapuilla pihan puolelta nousta selliin, mutta miehet sellin sisältä nakkelivat mitä käteen saivat kohti kiipeilijöitä. Viimein henkilökunta apureineen hitsasivat sellin oven kongin puolelta auki. Tie rundiin oli valmis ja ainakin Ringo poliisikuulustelujen jälkeen Kakolaan. Ykästä en muista minne. Tästä seurasi tietenkin tuomio. Sellin ovi leikattiin hitsipillillä saranoiden kohdalta, jos jäi seuraaville muisto tapahtuneesta.

1994 Sirkka Väisänen myrkytti Muhoksella miehensä. Alioikeus vapautti, mutta hovissa oltiin toista mieltä ja tuli elinkautinen. Myrkyttäjä alkoi istua tuomiotaan Hämeenlinnassa. Meni avioon Huttusen Ykän kanssa. Ykä ei ollut itselleni parempi tuttu, mutta samassa vankilassa miestä näin kun istuttiin kumpikin omia tekemisiä. Ringo oli niinkin tuttu, vankiloiden vakioasukas. Sirkka Väisänen alkoi jotenkin kyllästyä avioliittoon ja alkoi puuhata eroa, olihan Ykä entinen kuritushuonevanki. Dramaattinen Sirkka sai Hämeeseen uutisia: Ykä Huttunen oli ammuttu. Tämä eroa hakemassa ollut nainen pukeutui vankilassa mustiin, ja otti lesken roolin. Mitä Hämeen naisilta juttua kuulin, oli Sirkka Väisänen kummallinen vanki. Kaiken kummallisuuden lisäksi vasikka!
PurpleThyphoon
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Tammi 15, 2019 1:21 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja PurpleThyphoon »

Kyllähän nuo putkat ja matkasellit sekä niiden kertomukset tulivat aikanaan valitetavan tutuiksi. Oma urani ajoittui 90-luvun puoliväliin saakka. Vietin kiven sisällä yhtäjaksoisesti lähes 13 vuotta ilman ainoatakaan väkivaltarikosta ellei aseellista ryöstöä nyt sellaiseksi lasketa. Sen verran jäin voitonpuolelle kun yhteistuomioni oli yli 20 vuotta eikä joutunut lusimaan kuin 20 vuoden mukaan 😀. Kun tuomioni aikaan minulle selvisi niin oli pää aika tyhjä. Tuntui, että millään ei ole mitään väliä. Olin suht nuori kundi ja edessä olisi yli vuosikymmenen kestävä urakka. Pari ensimmäistä vuotta meni aika sumussa ja oman paikan hakemisessa. Päihteitä en käyttänyt vaikka niitä Sörkan omalta piritorilta olisi saanut mielin määrin. Siihen aikaan muuten siviilistä asti tultiin hakemaan vankilasta huumeita 😀. Muutaman kerran tuli viskit juotua avuliaan vartijan tuodessa pullon korkattavaksi. Kavereita tuli ja meni. Kerran joku laski, että oli ollut 10 kertaa linnassa sinä aikana kun minä olin siellä ollut. Tutuiksi tulleista kavereista vain muutaman kanssa olen silloin tällöin enää tekemisissä. En tullut uskoon, enkä kehenkään muuhunkaan 😀, mutta kaikkien odotusten vastaisesti tipahdin kuitenkin jaloilleni ja rikollinen elämä on taakse jäänyttä elämää vaikka RISE teki kaikkensa jottei niin kävisi. Olisi pitänyt olla narkki tai joku vaimonsa tappanut, että olisi päässyt avotaloon ja lomille aikaisemmin ja saanut opastusta tulevaan siviilielämään. Olin pitkäaikaisvanki ja en saanut mitään pehmeää laskua siviiliin. Kaksi kuukautta ennen vapautumista pääsin avotaloon. Muistan kun pääsin ekoille lomille saatettuna joskus seitsemän vuoden jälkeen ja kävin kaupassa niin olo oli kuin avohoitopotilaalla 😀. Minua pidettiin vaarallisena yhteiskunnalle, koska ei ollut päihdeongelmaa ja tulin hyvin juttuun kaikkien kanssa ja henkilökunta ei tuntenut minua vartijoita lukuunottamatta. Ensimmäisen kerran kävin tippaiitallakin joskus kolmen vuoden kuluttua. Nauratti yksikerta kun sairaanhoitaja kerran näki minut kongilla ja tuli esittäytymään kysyen, että onko minulle tehty jo tulotarkastus. Vastasin siihen, että kyllä on joskus kolme vuotta sitten. Luuli, että valahtelin 😀 . Näin joskus myöhemmin jotain lausuntoja itsestäni niin negatiivisena pidettiin mm. sitä että olen sosiaalisen ja että tunnen paljon rikollisia. No ketä muutakaan sitä ei tuntisi yli kymmenen vuoden linnassa olon jälkeen 😀. Tarinoita olisi kyllä rutkasti kerrottavana tuon reissun jäljiltä. Ei takki enää heilunut narikassa kun pois pääsin 😀. Uravalinnan suhteen oli vaihtoehtoja. Olin mukana mm. kun MORE oli juuri perustettu ja "johtokunta" kyseli mukaan uuteen toimintaan. Olisin voinut hypätä mukaan muihinkin organisaatioihin tuon uran aikana, mutta vastasin aina kaikille kyselijöille, että haluan olla itsenäinen. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli viisas päätös. Olen vankilan jälkeen saanut korkeakoulututkinnon sekä hyvän ammatin ja toimeentulon, eikä vankila-aika ole tullut missään vaiheessa vastaan. Se on täysin itsestä kiinni kuinka sopeudut yhteikuntaan pitkän linnareissun jälkeen ja minkälaisen asenteen otat.. Minä päätin jättää sen taakseni ja siinä onnistuin. Paljon ovat vankilatkin muuttuneet tuon ajan jälkeen ja sinä aikana kun itse siellä olin. Sörkassakin sai hiihtää aika vapaasti vielä 90-luvun loppuun asti ennekuin osastointi todenteolla alkoi. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. Paljusellejä ei taida olla enää missään. Se on hyvä asia. Voi sitä paskan hajua aamulla kun kaikki menivät tyhjentämään ämpäreitään. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa 😀
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

PurpleThyphoon: " Se on täysin itsestä kiinni kuinka sopeudut yhteikuntaan pitkän linnareissun jälkeen ja minkälaisen asenteen otat. "
Osuit asian ytimeen. Moni kuka aidosti haluaa pysyä sivilissä, mutta ei tajua väärää asennettaan, joutuu vaikeuksiin. Yksi ryhmä on hankalat luonteet, keillä on huonot sosiaaliset taidot. Heille sattuu ja tapahtuu. Virastoissa alkuun meinaa käämit palaa, joskus vieläkin, on hyvä kotona miettiä tapahtunut, oliko itsessä vikaa vai toisessa. Mikä on oma osuus asiaan. Hankalia ihmisiä on virastoissa ja kaikissa palveluammateissa, mutta miten heidät kohtaa on toinen asia. Suurin osa palveluammateissaa on kuitenkin tavallisia ihmisiä. Ei ole hälyttävää niin kauan kun pysytään verbaalisella tasolla.
Vastaa Viestiin