Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
tattooed fucker
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1436
Liittynyt: Pe Elo 13, 2010 1:48 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja tattooed fucker »

Tuli tuossa entisen emännän isäpuolen kanssa parihetkeä sitten painittua.Hyvissä väleissä emännän,ja tämän isäpuolensa kanssa,kunhan isäpuoli on selvimpäin,edes joskus.Samassa taloudessa asustelee mm.pieniä lapsia.Otettiin kauden avajaiset,ja vähän sivusilmällä kattelin,kun kiilas navettaan puita hakkaamaan,ja vieressä grillihiilejä.Tiukkaa viinaahan se otti,ja kaivoi taskustansa mutkaa.Aikomuksena räjäyttää aivoni pellolle.Aika vaistolla hyppäsin tuolilta ylös,ja aikapahasti pistin pataan.Ei ollut kuolemassa,eikä laulamassa Korisevaa.tälläkertaa.Päädyttiin loppu porukan kanssa päätökseen,että virkavalta paikalle,juon kaljani loppuun,siinävaiheessa menin juomaan isäpuolen viinat ykkösellä alas.Sätkän sain vielä polttaa,kun tulivat hakemaan.Syytehhän,jos toinen siitä sitten tuli.Mitä pääsin ulos,isäpuoli paskoo allensa,jos kuulee sen pitäjän nimeä,ja lapset saavat olla rauhassa.
I am not a man I am a fucking beast-Torture Killer-

tattooed fucker
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1436
Liittynyt: Pe Elo 13, 2010 1:48 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja tattooed fucker »

Pienenä lisäyksenä,ajatuksena ei paras mahdollinen mesta,mennä alkavaa auringonpaistoa ottamaan,mutta tyhmä kun on,ei idiootti.Fiilikset on ihan ok,niinkun ennenkin.kunhan ei rytäkkä tulisi ajokeleille.Sitten vituttaa,ja rankasti.
I am not a man I am a fucking beast-Torture Killer-

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

Clarence kirjoitti:
Ma Maalis 22, 2021 8:59 pm
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aseman melkein vieressä oli Pilvilinna, Onnenpohja ja Clairetti, matkustajakoteja Vilhonkadulla. Muistinko nimet oikein, ainakin jonkun. Sitten siinä lähellä pikkusen edempänä on myös yksi vastaava, jonka nimeä en muista, Kaisaniemenkadulla. Kokemusta näissä asumisista on.


Joo,Clarence tarkoitti varmaan Omapohjaa,se oli siinä Kansallisteatterin sivustalla.Mekka oli Vuorikadulla Pukevan sivustalla.
Mekka oli aika suosittu siihen aikaan mikäli ei ollut kovin vaativa asiakas.Lakanoita ei ihan aina vaihdettu jos edellinen asukas oli ollut yhtään siisti.Korkeintaan lakana käännettiin .Muistan erään kerran ,talvisen pakkasillan,kylpyhuoneen ammekin oli vuokrattu asiakaskäyttöön.Ammeeseen oli tuotu patjan tapainen ja joku ukko röhnöttää siellä tyytyväisenä lämpimässä.
Sai kuulemma yösijan halvalla,miinuksena vain että pitää lähteä ulos jo klo 6 aamulla.Mekkaa emännöi sellainen vanhempi tiukan oloinen naishenkilö,henkilöpapereita siellä ei tarkisteltu.Sai kirjoittaa nimekseen ihan mitä halusi.Ja sai myös tuoda yöksi naisvieraita .

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

Selvennyksenä vielä että kylpyhuone oli erillinen huone käytävällä jota sai lisähinnasta respasta vuokrata.Myös suihku oli oma kopperonsa käytävällä.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Never kirjoitti:
Ma Maalis 22, 2021 7:31 pm
Tuli mieleeni tarinaa Clarencen kirjoitettua asunnottomien yöstä.Olen ollut nuoruudessani jokusen kerran asunnoton ja se on asia mitä ns ”normielämää” viettänyt ei voi ymmärtää. Pari muovikassillista oli omaisuutta ja niitä säilytin Steissillä kolikkosäilössä.Mikäli aika oli loppunut,kassit oli siirretty varsinaisen säilytyksen puolelle ja kun menit sieltä lunastamaan,hinta oli moninkertaistunut.Mikäli ”businekset” olivat olleet jollain tavalla tuottoisia,budjattiin Mekassa tai Pilvilinnassa,siis keskustassa matkustajakodissa. Sitten oli joitain frendejä joiden luokse pääsi yhdeksi yöksi,ne ei yleensä voineet pitää kauaa.
Elämäntyyli oli myös hiukan epäsopiva normiasujalle.Mikäli ei ollut mitään yömestaa,hommattiin kaverin kanssa yleensä ns yöpullo ja käveltiin läpi yö pitkin kaupunkia,tietysti tarkkaillen koko ajan olisiko mitään ”arvotavaraa”liikenteessä.
Usein nukuttiin myös VR:n junissa ratapihalla,niissä kävi kyllä öisin heidän omat vartijansa ja he olivat melko hanakoita painimaan.Jokusen kerran on väännetty ihan vapaapainia.Kyllä esim vaatehuolto,hampaiden pesu sekä kaikki hygieniaosasto,syöminen ,kuume ym sairaudet jne oli täysin mahdotonta.Kertomukseni juontaa -70 luvun alkupuolelta.Olin näihin aikoihin todella nuori ja asiat muuttuivat vasta muutaman vankilareissun sekä varsinkin sen oikean tyttöystävän ja tulevan vaimon löydyttyä.
Tosi tuttua tarinaa 70-luvulta. "Kanssakulkijoita" (kulkureita) tuli nähtyä ja tutustuttua, mutta juurikaan en jäänyt notkumaan mihinkään. Olin oman tien kulkija mahdollisimman paljon.
Mainitut Matkustajakoditkin tuttuja ja koettuja alle viisi kertaa - jos ei ollut hakuja päällä tai siis kutinaa, että voisi olla?
Itse käytin mieluummin Kampin puolella olevaa matkustajakotia, silloin tällöin - olla pois niistä poliiseillekin tutuista Aseman kulman luukuista :D

En jaksa muistaa oliko se mesta Fredalla vai Annankadulla? Yksi taksikuski mut sinne vei ekan kerran. Oli sellainen juttu, että tulin vähän kauempaa, oli viinaksiakin ja tarkoitus jäädä linja-auto-asemalle. Kun rupesin maksamaan, suhari näki, että minulla oli pätäkkää aika pino. En mitenkään esitellyt, saati leuhkinut. Suhari kysyi, mihin olet menossa? Sanoin, kunhan notkun hetken ja katselen sitten hotellia. Kuski sanoi, että älä helvetissä jää notkumaan noilla rahoilla kun sulla on tuota viinaakin. Voi käydä ohraisesti. Että hän tietää hyvän ja rauhallisen mestan, edullinen. Menet sinne ja nukut yön yli päätä selvemmäksi. No suhari heitti meikän sinne. Oli oikeasti rauhallinen matkustajakoti, jotain kauppamatkustajia. Tuossa vaiheessa minulla oli muuten passitus jo taloon. Mutta vain viranomaisilla. Se eskaloitui hieman myöhemmin. Itsellähän ei ollut mitään osoitteita koko 70-luvulla, paitsi joitakin työsuhdekämppiä lyhyitä aikoja.

Pari kertaa pidin kirjojani itse maksamana parissa asuntolassa ihan vain kyttien vuoksi, että tilanteen niin vaatiessa oli esittää, että kämppä on. Irtolaislaki oli vittumainen. Mutta harvoinpa sitä törmäsi kyttiin silloinkaan, en ollut tarjolla, ennen kuin nakki napsahti ja osoitteeksi poliisi sellit ja läänille.

Viimeisen vapautumisen jälkeenkin olin kirjoilla vuoden verran kahdessa eri alivuokra-asunnossa, sen jälkeen taas "irtolainen" noin 7 vuotta. Asustelin toki kahden eri vaimokkeen asunnoissa noina vuosina ja paiskin oikeita töitä ja toimin sivutoimisena (rehellisenä) yrittäjänä.
Vasta yhytettyäni lapseni äidin, ostimme hänen kanssa kämppä 90-luvun alussa ja vasta silloin ensimmäisen kerran oli meikän nimi ovessa. Se huvitti. Outoa katsoa omaa nimeä ovessa; kävi tunne, että tuohan on kuin tarjous kytille :D Mutta rauhassa olen saanut olla.

Eipä se onni kauan kestänyt kuitenkaan, liian kontrolloiva nainen. Jätin kämpän hänelle lapsineen, en lähtenyt jako linjalle kun asunto velkaakin oli, ja sain vuokra-asunnon muualta.
Sillekin omistuskämpälle on myöhempi oma erikoinen tarinansa, 10 vuotta myöhemmin, mutta en avaa sitä, koska se on yksityinen juttu - että voivat ne rehellisetkin ihmiset menettää velattoman kämpän hölmöyttään. Ei pitäisi sijoitella...
- No, tyttäreni on kiinni omissa tulevaisuuden kuvioissaan, yliopistolla. Kasvatin hänet kymmen ikäisestä kera uuden vaimokkeen. Hänen kanssa olin yhdessä 25 vuotta. Kaikista lapsista tuli täysi päisiä ja rehellisiä. Tänään on puoli vuotta kun menetin vaimokkeen äkillisesti, turhan nuorena...

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Mr Fixit kirjoitti:
Ma Maalis 22, 2021 3:30 pm
Clarence,Rundi ja muut muistelijat. Teidän elämänmakuista kerrontaa on mukava lukea. Näistä myös selviää miten välillä pienistä valinnoista maailma muuttuu aivan erilaiseksi.
Itse en ole kivitaloa koskaan asuttanut vaikka aikoinaan lain molemmin puolin on kuljettu,tuntuu että karma kuitenkin on tasannut tilejä.
Minulla on suvussa,nyt jo poismenneitä jotka ovat aikoinaan istuneet. Jotkut heitä välttelivät,mutta parhaat tarinat heiltä kuulin.
Ehdottomasti kirjojen ja kansien väliin tarinat,tosielämän kertomukset ovat parempaa kuin fiktio
On kaksi eri maailmaa, muistella kalterimenneitä täällä, pätkä sieltä, toinen tuolta, kuin istahtaa ja saattaa ne pitkäksi kirjoitukseksi jossain järjestyksessä, ja ujuttaa mukaan joku juoni ja sanoma, että se läpäisisi kustannuskynnyksen ja pääsisi kansien väliin. Vaatii tosiaankin keskittymistä ja aikaa paneutua siihen. Onhan nämä silti tosielämän kertomuksia lyhyessä muodossa.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Pidätykseen ja kiinniottoon on aina jokin syy. Jos ei ole aihetta, kiinniotettu on vapautettava. Bingossa vanhemmat ihmiset olivat pelaamassa. Yksi jo iäkäs nainen, joka esiintyi aina hienona, mielestään, oli alkanut haukkua muita bingon pelaajia ja erikoisesti 2- 3 muuta. Räkytys oli jatkunut niin kauan, että hänelle soitettiin poliisit. Poliisit olivat korjanneet häirikön talteen.

Toinen tapaus oli 80- luvulla Helsingissä, jossa kirkon menojen aikaan mies oli aiheuttanut häiriötä. Selässä viitta ja nimi, sekä vakava varoitus puuttua hänen toimiinsa. Poliisit olivat vieneet miehen kirkosta käsiraudoissa. - - Maalla yksi erikoisuus asui mökissään. Mökkiin oli mentävä sillan kautta, joka ylitti ojan. Jo sillalla luki: Kaikki kunnon ihmiset tervetulleita, paitsi poliisilta pääsy kielletty! Samanlaisia tekstejä on talon ovessa ja muualla. Uteliaisuutta kaverin kanssa juteltiin miehen kanssa. Kysyin; oletko nuorempana liikkunut Turun seudulla. Mies ei ollut tyhmä vaan ymmärsi yskän. Hän sanoi olleensa nuorempana vankilassa monta kertaa.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kaikki eivät jostain syystä maksa velkojaan. Yhden tällaisen kolme miestä nappasi auton kyytiin, ja alkoi vaatia saataviaan. Kaikki tämä tapahtui 70- luvulla, ja kaikki perijät ovat kuolleen jo aikoja sitten. Jokin kärhämä siellä yhden asunnolla oli ollut, mitä olen kuullut, ei kuitenkaan hengenvaarallista. Päästyään pois tilanteesta, ohikkaan tekijä marssi poliisilaitokselle ja teki rikosilmoituksen. Ohikkaan tekijä oli itsekin linnan jätkä. Asiaa poliisit alkoivat tutkia rikosnimikkeellä ryöstö. Kaikki kolme epäiltyä pidätettiin. Kuitenkin pidätyksen jälkeen muutama päivä myöhemmin miehet vapautettiin vastaamaan vapaalta.

Olin vankilassa itse odottamassa hovioikeuden ratkaisua, kun kaksi näistä miehistä tuotiin myös tutkintolaiseksi. Mitä tuolloin asiasta kuulin, pidin miehiä syyttöminä. Kaikki kolme olivat menneet vapaalta oikeuteen. Jokaisella vankilatausta. Oikeus vetäytyi päättämään ratkaisua ja miehet olivat aulassa odottamassa miten käy. Kolmas oli ovela. Hän oli nähnyt kuinka vanha tuomari oli hänen kertomansa mukaan heilutellut suuria käsiään ja ollut pahalla päällä. Aavisti asian, ja väliajalla häippäsi paikalta. Jonkun matkan päässä oli auto odottamassa. Karkumatkasta tuli aika pitkä. Kaksi muuta meni kuuntelemaan oikeuden päätöksen, ja myös poliisit olivat tulleet paikalle. Uskoisin, että olo ei ollut paras mahdollinen, kun poliisit korjasivat vankeutta saaneet ja vangitut miehet, ja kohta vankilaan.

Nämä kaksi tutkintolaiseksi tuotua olivat saaneet kumpikin 1 vuoden vankeutta ryöstöstä. Saman sai kolmaskin kun hänet aikanaan saatiin kiinni. Yhdellä oli kolme vuotta puhdasta, niin pääsi puolikkaila. Kaksi muuta istui 2/3 osilla 8 kk. Monta vuotta myöhemmin ja eri vuosikymmelellä tämä ohikkaan tekijä oli vankilassa samaan aikaan. Ei uskaltanut nousta kerroksille. Oli pohjassa aikansa, en tiedä vietiinkö muualle vai vapautuiko.

Tämän kanssa kuka pääsi karkuteille, olimme aika paljon 2000- luvulla tekemisissä. Sain kuulla koko episodin ja en ollutkaan enään varma heidän syyttömyydestään. Kenen kanssa olin tekemisissä, ei koskaan tunnustanut mitään. Vaikka asia oli 2000- luvulla vanha, ei kertonut kuin murusia. Hän tykkäsi veikata ja tehtiin yhdessä systeemit. Itse en ole ollut veikkaaja, mutta siinä seurassa juotiin välillä kahvit ja suunniteltiin rivit. Mies oli oikea ns. vanhan liiton ukko. Mukavat olivat muistelmat mitä oli olla vankilassa 60- luvulla.

Tuskin ratsastan toisen hevosella kun kerron yhden mitä hän minulle kertoi. Ollessaan Anneksessa joku Anneksen lääkäreistä oli omannut sellaiset ruokailutavat, etteivät toiset henkilökunnasta voinut syödä lekurin kanssa samaan aikaan. Lääkäri söi yhdessä pikkusellisssä, mikä oli tarkoitettu potilaan käyttöön. Mies kuunteli ja oli pyydellyt lähellä olevia järkevämpiä potilaita kuuntelemaan lääkärin syöntiä. Syönti oli ollut kovaäänistä, ja kaveria lainaten söi kuin sika.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tuossa 70- luvun puolivälissä tehtiin paljon enemmän mielentilatutkimuksia. Tavallista oli taposta täyttä ymmärrystä vaille 6- vuotta. Oli kovempiakin tuomioita. Näillä akan tappajilla oli usein jo uusi kiikarissa, ja tämä kävi tapaamassa tutkintavankia. Toinen saman tuomion saaneet olivat ryyppyremmissä tapahtuneet tapot. Kysyin yhdeltä tällaiselta vanhemmalta mieheltä: Löikö se sinua. Ei se kerinnyt kun hän pisti, oli vastaus. Kun nämä olivat tutkintolaisena pitkiäkin aikoja, juoksi eläke koko ajan ja tilille kertyi melkoinen summa. Tämä viimeksi mainittu pistäjä oli vankilasta lomilla, ja sama taksi alla koko 3 vrk ,n ajan ja siipi mukana. Tulihan siinä ukolle hintaa, mutta oli myös millä maksaa.

Moni kenestä ei huomannut päällepäin mitään, joutui Niuaan. Moni taas josta huomasi, saattoi saada syyntakeisena tuomion. Sellainenkin oli mahdollista, että mielentilatutkimuksessa todettiin ymmärrystä vailla olevaksi, ja jäi Niuanniemeen hoidettavaksi. Kuitenkin Lääkintöhallitus
3- 5 kk,n kuluttua muutti lausunnon täyttä ymmärrystä vaille olevaksi, ja takaisin vankilaan.

Noilla alentuneet syyntakeisuuden diagnooseilla saa nykyisin hyvin harvoin alentuneesti syyntakaisena tuomion. Se lienee lisännyt elinkautisten määrää. Kun oikeudessa punnitaan tekoa, josta siellä oleva on vastaamassa, on tuomion rikosasteikko laaja. Saman tyyppisistä rikoksista voi olla tuomio törkeä pahoinpitely ja kuoleman tuottamus, tahallinen tappo tai elinkautinen. Tuossa 90- luvun alussa oli nuoresta miehestä jossain lehdessä juttu. Oli ollut tuolloin jo kolme vuotta kiinni. Mielentilatutkimus tehty tänä aikana peräti kaksi kertaa. Odotti korkeimman oikeuden päätöstä, mikä on se lopullinen ratkaisu ja tästä tuomio. En tiedä lopputulosta, mutta kiinnostaisi tietää.

Marja
Martin Beck
Viestit: 759
Liittynyt: To Tammi 24, 2019 7:45 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Marja »

Clarence kirjoitti:
La Maalis 27, 2021 2:57 pm
Tuossa 70- luvun puolivälissä tehtiin paljon enemmän mielentilatutkimuksia. Tavallista oli taposta täyttä ymmärrystä vaille 6- vuotta. Oli kovempiakin tuomioita. Näillä akan tappajilla oli usein jo uusi kiikarissa, ja tämä kävi tapaamassa tutkintavankia. Toinen saman tuomion saaneet olivat ryyppyremmissä tapahtuneet tapot. Kysyin yhdeltä tällaiselta vanhemmalta mieheltä: Löikö se sinua. Ei se kerinnyt kun hän pisti, oli vastaus. Kun nämä olivat tutkintolaisena pitkiäkin aikoja, juoksi eläke koko ajan ja tilille kertyi melkoinen summa. Tämä viimeksi mainittu pistäjä oli vankilasta lomilla, ja sama taksi alla koko 3 vrk ,n ajan ja siipi mukana. Tulihan siinä ukolle hintaa, mutta oli myös millä maksaa.

Moni kenestä ei huomannut päällepäin mitään, joutui Niuaan. Moni taas josta huomasi, saattoi saada syyntakeisena tuomion. Sellainenkin oli mahdollista, että mielentilatutkimuksessa todettiin ymmärrystä vailla olevaksi, ja jäi Niuanniemeen hoidettavaksi. Kuitenkin Lääkintöhallitus
3- 5 kk,n kuluttua muutti lausunnon täyttä ymmärrystä vaille olevaksi, ja takaisin vankilaan.

Noilla alentuneet syyntakeisuuden diagnooseilla saa nykyisin hyvin harvoin alentuneesti syyntakaisena tuomion. Se lienee lisännyt elinkautisten määrää. Kun oikeudessa punnitaan tekoa, josta siellä oleva on vastaamassa, on tuomion rikosasteikko laaja. Saman tyyppisistä rikoksista voi olla tuomio törkeä pahoinpitely ja kuoleman tuottamus, tahallinen tappo tai elinkautinen. Tuossa 90- luvun alussa oli nuoresta miehestä jossain lehdessä juttu. Oli ollut tuolloin jo kolme vuotta kiinni. Mielentilatutkimus tehty tänä aikana peräti kaksi kertaa. Odotti korkeimman oikeuden päätöstä, mikä on se lopullinen ratkaisu ja tästä tuomio. En tiedä lopputulosta, mutta kiinnostaisi tietää.
Surma ilmeisen harvinainen mistä tuomitaan (paitsi jos vauvan pistää hengiltä) taitaa kuoleman tuottamuksen ja tapon väliin asemoitua.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Marja kirjoitti:
La Maalis 27, 2021 3:30 pm
Clarence kirjoitti:
La Maalis 27, 2021 2:57 pm
Tuossa 70- luvun puolivälissä tehtiin paljon enemmän mielentilatutkimuksia. Tavallista oli taposta täyttä ymmärrystä vaille 6- vuotta. Oli kovempiakin tuomioita. Näillä akan tappajilla oli usein jo uusi kiikarissa, ja tämä kävi tapaamassa tutkintavankia. Toinen saman tuomion saaneet olivat ryyppyremmissä tapahtuneet tapot. Kysyin yhdeltä tällaiselta vanhemmalta mieheltä: Löikö se sinua. Ei se kerinnyt kun hän pisti, oli vastaus. Kun nämä olivat tutkintolaisena pitkiäkin aikoja, juoksi eläke koko ajan ja tilille kertyi melkoinen summa. Tämä viimeksi mainittu pistäjä oli vankilasta lomilla, ja sama taksi alla koko 3 vrk ,n ajan ja siipi mukana. Tulihan siinä ukolle hintaa, mutta oli myös millä maksaa.

Moni kenestä ei huomannut päällepäin mitään, joutui Niuaan. Moni taas josta huomasi, saattoi saada syyntakeisena tuomion. Sellainenkin oli mahdollista, että mielentilatutkimuksessa todettiin ymmärrystä vailla olevaksi, ja jäi Niuanniemeen hoidettavaksi. Kuitenkin Lääkintöhallitus
3- 5 kk,n kuluttua muutti lausunnon täyttä ymmärrystä vaille olevaksi, ja takaisin vankilaan.

Noilla alentuneet syyntakeisuuden diagnooseilla saa nykyisin hyvin harvoin alentuneesti syyntakaisena tuomion. Se lienee lisännyt elinkautisten määrää. Kun oikeudessa punnitaan tekoa, josta siellä oleva on vastaamassa, on tuomion rikosasteikko laaja. Saman tyyppisistä rikoksista voi olla tuomio törkeä pahoinpitely ja kuoleman tuottamus, tahallinen tappo tai elinkautinen. Tuossa 90- luvun alussa oli nuoresta miehestä jossain lehdessä juttu. Oli ollut tuolloin jo kolme vuotta kiinni. Mielentilatutkimus tehty tänä aikana peräti kaksi kertaa. Odotti korkeimman oikeuden päätöstä, mikä on se lopullinen ratkaisu ja tästä tuomio. En tiedä lopputulosta, mutta kiinnostaisi tietää.
Surma ilmeisen harvinainen mistä tuomitaan (paitsi jos vauvan pistää hengiltä) taitaa kuoleman tuottamuksen ja tapon väliin asemoitua.
Surmahan on suhteellisen uusi termi. Ja sille omat raamit.
Jossain vanhoissa pykälissä oli lapsensurma erikseen, lähinnä äitejä varten,
jotka saattoivat psykoosissa tai mielenhäiriössä tappaa vastasyntyneitä tai vähän vanhempia lapsia.
Silloin se katsottiin lievemmin perustein.
Uutta termiä on käytetty kai joissakin tapauksissa. Äkkiseltään en muista, missä yhteyksissä?
Vastannee suunnilleen itsepuolustuksessa tehtyä tappoa?

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
La Maalis 27, 2021 7:43 pm
Marja kirjoitti:
La Maalis 27, 2021 3:30 pm
Clarence kirjoitti:
La Maalis 27, 2021 2:57 pm
Tuossa 70- luvun puolivälissä tehtiin paljon enemmän mielentilatutkimuksia. Tavallista oli taposta täyttä ymmärrystä vaille 6- vuotta. Oli kovempiakin tuomioita. Näillä akan tappajilla oli usein jo uusi kiikarissa, ja tämä kävi tapaamassa tutkintavankia. Toinen saman tuomion saaneet olivat ryyppyremmissä tapahtuneet tapot. Kysyin yhdeltä tällaiselta vanhemmalta mieheltä: Löikö se sinua. Ei se kerinnyt kun hän pisti, oli vastaus. Kun nämä olivat tutkintolaisena pitkiäkin aikoja, juoksi eläke koko ajan ja tilille kertyi melkoinen summa. Tämä viimeksi mainittu pistäjä oli vankilasta lomilla, ja sama taksi alla koko 3 vrk ,n ajan ja siipi mukana. Tulihan siinä ukolle hintaa, mutta oli myös millä maksaa.

Moni kenestä ei huomannut päällepäin mitään, joutui Niuaan. Moni taas josta huomasi, saattoi saada syyntakeisena tuomion. Sellainenkin oli mahdollista, että mielentilatutkimuksessa todettiin ymmärrystä vailla olevaksi, ja jäi Niuanniemeen hoidettavaksi. Kuitenkin Lääkintöhallitus
3- 5 kk,n kuluttua muutti lausunnon täyttä ymmärrystä vaille olevaksi, ja takaisin vankilaan.

Noilla alentuneet syyntakeisuuden diagnooseilla saa nykyisin hyvin harvoin alentuneesti syyntakaisena tuomion. Se lienee lisännyt elinkautisten määrää. Kun oikeudessa punnitaan tekoa, josta siellä oleva on vastaamassa, on tuomion rikosasteikko laaja. Saman tyyppisistä rikoksista voi olla tuomio törkeä pahoinpitely ja kuoleman tuottamus, tahallinen tappo tai elinkautinen. Tuossa 90- luvun alussa oli nuoresta miehestä jossain lehdessä juttu. Oli ollut tuolloin jo kolme vuotta kiinni. Mielentilatutkimus tehty tänä aikana peräti kaksi kertaa. Odotti korkeimman oikeuden päätöstä, mikä on se lopullinen ratkaisu ja tästä tuomio. En tiedä lopputulosta, mutta kiinnostaisi tietää.
Surma ilmeisen harvinainen mistä tuomitaan (paitsi jos vauvan pistää hengiltä) taitaa kuoleman tuottamuksen ja tapon väliin asemoitua.
Surmahan on suhteellisen uusi termi. Ja sille omat raamit.
Jossain vanhoissa pykälissä oli lapsensurma erikseen, lähinnä äitejä varten,
jotka saattoivat psykoosissa tai mielenhäiriössä tappaa vastasyntyneitä tai vähän vanhempia lapsia.
Silloin se katsottiin lievemmin perustein.
Uutta termiä on käytetty kai joissakin tapauksissa. Äkkiseltään en muista, missä yhteyksissä?
Vastannee suunnilleen itsepuolustuksessa tehtyä tappoa?
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
#" Surma ilmeisen harvinainen mistä tuomitaan (paitsi jos vauvan pistää hengiltä) taitaa kuoleman tuottamuksen ja tapon väliin asemoitua."
Näin se Marja on.

Tuttu mies sai 90- luvun alussa tuomion rikosnimikeellä surma.

Rundi eikös Kolivaaran hengen vienyt saanut tuomion lopulta surmasta?

Sellainen näppituntuma surma nimikkeeseen, että on tapahtunut henkirikos, jossa on lieventäviä asianhaaroja. Tuolloin oikeus antaa myös lievemmän tuomion.

Avatar
poikani
Telkkaridekkareiden asiantuntija
Viestit: 9987
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 8:50 pm
Paikkakunta: ?? ???????

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja poikani »

Tässä viime kesän tapauksessa aikuinen poika ampui häntä kauan piinanneen isäukon: "Iisalmi: Poika ampui isänsä - tuomittiin surmasta". Hovi korotti rangaistusta neljästä vuodesta viiteen, mutta teko säilyi surmana.

viewtopic.php?f=2&t=29926
????? ?? ??????.

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

[quote=Clarence post_id=1144710 time=1616864978 user_id
[/
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
#" Surma ilmeisen harvinainen mistä tuomitaan (paitsi jos vauvan pistää hengiltä) taitaa kuoleman tuottamuksen ja tapon väliin asemoitua."


Tuttu mies sai 90- luvun alussa tuomion rikosnimikeellä surma.

Rundi eikös Kolivaaran hengen vienyt saanut tuomion lopulta surmasta?

Sellainen näppituntuma surma nimikkeeseen, että on tapahtunut henkirikos, jossa on lieventäviä asianhaaroja. Tuolloin oikeus antaa myös lievemmän tuomion.
[/



Jani Kyösti Istankuru sai Kolivaaran kaadosta yhdeksän ja puoli vuotta.Rikosnimike oli tappo.

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

Yksi lautamies ehdotti että rikosnimike muutettaisiin taposta surmaksi. Tämä siksi että Istankurun mukaan Kolivaara oli käyttänyt häntä n.10 vuotiaana seksuaalisesti hyväkseen,oliko peräti raiskaus, en muita nyt.Alioikeus ei muuttanut rikosnimikettä,ylempiä asteita en tiedä onko muuttunut surmaksi.Surma rikosnimikkeenä antaa nimenomaan mahdollisuuden pienempään tuomioon kuin tappo.

Vastaa Viestiin