Hämeenlinna 1967: ruokavarkaus johti itsemurhaan

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Avatar
McCall
Hetty Wainthropp
Viestit: 476
Liittynyt: Ma Kesä 25, 2007 9:35 pm

Hämeenlinna 1967: ruokavarkaus johti itsemurhaan

Viesti Kirjoittaja McCall »

Tässä tarinassa ei ole suurista rikoksista kysymys, mutta pieni varkaus käynnisti traagisen tapahtumaketjun:
Hämeen Sanomat 18.6.2022 / https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame ... a-2646562/

Mikä johti epätoivoiseen tekoon Hämeenlinnassa 55 vuotta sitten? – Uhrin työkaveri muistelee tarinaa vanhan pikku-uutisen takana

Työllisyystyöt toivat 1960-luvulla nuorukaisia Lapista Hauholle tietöihin. Yksi heistä räjäytti itsensä toukokuussa 1967 Hämeenlinnassa.

HäSa1967_1.JPG
HäSa1967_1.JPG (258.12 KiB) Katsottu 978 kertaa

55 vuotta sitten Viipurintien sillalla räjähti. Hämeen Sanomat otsikoi uutisen raflaavasti Räjähdysmysteerio: Mies silpoutui palasiksi keskellä siltaa H:linnassa.

Uutinen julkaistiin keskiviikkona, 24. päivä toukokuuta 1967. Tuoreeltaan syytä tapahtuneelle ei löydetty. Tiedettiin vain, että tuntematon mies sai surmansa silmänräpäyksessä, kun hänen hallussaan olleet räjähdysaineet räjähtivät.

Yhtenä johtolankana on Hauholla tiistain vastaisena yönä sattunut dynamiittivarkaus.

Onnettomuudessa ei loukkaantunut kukaan sivullinen, vaikka paineaalto oli niin voimakas, että mm. Lahden suunnasta sillalle tulleen auton ovet ja tavarasäiliön kansi paiskautuivat auki
, Hämeen Sanomat kirjoitti.

Toimituksen puhelin soi tasan 55 vuoden kuluttua

Tänä vuonna, tasan 55 vuotta myöhemmin Hämeen Sanomien toimituksen puhelin soi. Puhelimessa on Rainer Remes, joka kertoo tietävänsä, mistä tapahtuneessa oli kyse.

Traaginen tapahtuma saa myös yhteiskunnallisen kontekstin.

HäSa1967_2.JPG
HäSa1967_2.JPG (119.06 KiB) Katsottu 978 kertaa

Kemijärvellä syntynyt ja varttunut Remes tutustui lehtiuutisen mystiseen päähenkilöön, parikymppiseen lappilaismieheen kevättalvella 1967 Hämeenlinnan Hauholla.

Molemmat oli komennettu Lapista Hämeeseen työllisyystöihin. Tuohon aikaan työttömyyskorvauksia ei maksettu tyhjänpanttina olemisesta. Valtio saattoi osoittaa työttömille työllisyystöitä mistä päin Suomea tahansa. Usein työt olivat raskaita tietöitä.

Eteläisen Suomen valtatiet rakennettiin pitkälti työllisyysmiesten voimin.

28 miestä asui samassa parakissa

Rainer Remes tovereineen rakensi syykuusta 1966­ alkaen Tampere­–Lahti-väylää. 17 kilometrin pituinen tietyö alkoi Hauhon Lautsiasta ja jatkui Tuuloksen tienhaaraan. Heidän tukikohtanaan toimi muutama parakkirakennus Hauholla.

Miehet kuljetettiin aamuseitsemältä tietyömaalle kuorma-autojen lavalla.

– Meidän tehtävänä oli putsata kallioita, jotka räjäytettiin tien tieltä. Porari porasi kallioon reikiä, laturi latasi ne ja sitten se kallio räjäytettiin.

Työt loppuivat neljältä ja iltaruoan sai syödä velaksi ruokalassa.

– Meitä asui 28 äijää samassa parakissa. Iltaisin käytiin kahvilla ja norkoilemassa kylillä. Tyttöjen jallitus oli meidän pääasiallinen harrastuksemme. Itse käytin myös kirjaston palveluja, sillä tykkäsin lukemisesta.

Remes viihtyi Hauholla ihan hyvin.

– Sain nukkua kahden lakanan välissä, tyynyliina vaihdettiin viikottain ja kuutena päivänä viikossa oli sauna. Velaksi sai syödä, ruokalaan tuli kaikkien puolueiden lehdet ja sai katsoa televisiota. Ne olivat hyviä etuja meidän pohjoisen pojille.

HäSa1967_3.JPG
HäSa1967_3.JPG (202.51 KiB) Katsottu 978 kertaa

Ruokavarkaus johti saman tien potkuihin

Viikonloppuisin nuoret miehet riehaantuivat joskus ottamaan bussin tai taksin alleen ja ajelemalla Hämeenlinnaan viinakauppaan.

Näin kävi myös toukokuisena lauantaina 1967.

– Oli hyvä ilma, ja porukat juopotteli. Nuohottiin pitkin kyliä. Sitten tapahtui niin, että joku murtautui ruokalaan ja vei mukanaan syömistä. Tämä kyseinen kaveri, laturin apulainen, asui toisessa parakissa kuin minä. Se oli juovuksissa tehty, harkitsematon teko.

Sunnuntaina poliisit saapuivat parakeille selvittämään asiaa. Seurauksena oli välitön lopputili murtomiehelle.

Remekselle nousi sunnuntai-iltana kuume. Hän oli parakissa lepäämässä, kun potkut saanut mies tuli kämpille kertomaan tapahtuneesta.

– Hänellä oli paljon matkatavaroita. Koska minullakin oli menoa lääkäriin kylille, tarjouduin kantamaan osan hänen kantamuksistaan.

Kotiin lähetetty haukkumakirje kadutti

Remes muistaa yrittäneensä nostaa nuoren miehen mielialaa. Tätä harmitti, sillä hän oli tullut juovuspäissään viikonloppuna kirjoittaneeksi kotiinkin kirjeen, jossa hän oli haukkunut koko kotiväen. Häntä arvelutti, millainen kotiinpaluu häntä odottaisi.

– Sanoin, että mennään postiin kysymään, saisimmeko kirjeen vielä takaisin. Näin tehtiin. Kirje oli vielä lokerossa.

Postivirkailija ei voinut kuitenkaan antaa kirjettä miehille, koska siinä ei ollut lähettäjän nimeä.

– Mietin jo, että entä jos vain nappaan kirjeen hänen kädestään, mutta enhän minä voinut niin tehdä. Olisin saanut vielä itsekin syytteen anastamisesta, Remes kertoo.

Hänen ei auttanut kuin toivottaa miehelle hyvää jatkoa. Hän itse meni lääkäriin ja sai pari päivää sairauslomaa.

Remes pyydettiin tunnistamaan jäänteet

Seuraavana päivänä Remes kuuli, että Hauholla oli murtauduttu dynamiittikoppiin. Sieltä oli viety nalleja ja dynamiittia.

– En osannut yhdistää tapahtunutta mieheen, ennen kuin kuulin, että joku oli räjäyttänyt itsensä tiistaina Hämeenlinnassa. Keskiviikkona tai torstaina poliisit tulivat Hauholle kyselemään miehestä. Koska olin nähnyt hänet viimeisenä, minua pyydettiin tunnistamaan ruumis, Remes kertoo.

Uhrin jäännökset oli aseteltu vihreään pakkilaatikkoon: sieltä löytyi jalka ja pää.

Remes tunnisti miehen tämän silmäripsistä, jotka olivat aina erikoisella tavalla paakussa silmien rähmimisen seurauksena.

Jokaisen piti pärjätä omillaan

Tapahtunut on noussut aina aika ajoin Remeksen mieleen. Hän on miettinyt, että asiat olisivat voineet mennä myös toisin.

– Minulle tuli sellainen olo, että jos sen kirjeen olisi saanut takaisin, kaveri voisi olla vielä elossa. Hän olisi voinut palata kunniallisesti kotiin.

Remes muistuttaa, ettei tuohon aikaan ollut mielenterveystoimistoja, vaan jokainen oli oman onnensa varassa.

– Ihminen saattaa omassa päässään miettiä asioita hyvin suoraviivaisesti. Varsinkin pohjoisessa oli vähän sellainen meininki, että jos jotain oli päätetty, se myös piti. Väki oli aika armotonta.

Remes jäi lopulta pysyvästi Etelä-Suomeen. Hän asuu nykyisin Valkeakoskella.

– Ajattelin, että mitä minä enää sinne pohjoiseen menen, kun työt on täällä etelässä.
Siirtotyömaat

Jo 1800-luvulla valtio järjesti työttömille hätäaputöitä.

1950-luvulle saakka työt keskittyivät Itä- ja Pohjois-Suomeen. Kun Etelä-Suomen valtateitä alettiin tehdä, työmaiden parakkikyliin lähetettiin miehiä satojenkin kilometrien päästä.

1960-luvulla työttömät eivät käytännössä voineet kieltäytyä työstä.

Vasta vuonna 1971 säädetyn uuden työllisyyslain mukaan työttömälle tuli tarjota hänen kykyjään ja kokemustaan vastaavaa työtä. Samalla myös nuoret työttömät saivat oikeuden työttömyyspäivärahaan.