Turku: Mies puukotti ja sähkölamautti veljeään - aikomus syövyttää ruumis natriumhydroksilla

[Rousku]

Muutama vuosi sitten oli IS kerännyt 9 esimerkkiä joissa oli kirjattu tuo lakiosan menettäminen, osassa hyväksyttiin testamentin kirjaus mutta osassa ei täyttynyt kriteerit,

Poika ei saanut perinnöstä edes lakiosaa – 9 tapausta, joissa perillistä odotti yllätys
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001268683.html

Kannattaa lukea tuosta myös ne tapaukset, joissa perinnöttä jättäminen ei onnistunut. Vaikkapa tämä:

Äidin ja pojan välit olivat tulehtuneet pojan huonojen elämätapojen vuoksi. Poika viihtyi viinamäessä, tappeli ja vietti huonoa elämää. Äiti oli tehnyt jo noin 30 vuotta aiemmin testamentin, jossa teki pojastaan perinnöttömän. Äiti korosti hyvää moraalia, eikä sitä nähnyt pojassaan. Kun aika koitti ja omaisuuden jako tuli eteen, ei äidin tahto kuitenkaan toteutunut. Poika jatkoi äidin mielestä edelleen moraalitonta elämää, mutta poika sai lakiosan, joka hänelle oikeuden ratkaisun mukaan kuului.

[Rousku]

Mitä yleensä perinnölle ja lakiosalle tapahtuu ilman testamenttia perijän tappaessa tai murhatessa perittävän? Tuskin perintö päätyy perijälle vaan kenelle?

Entä tässä tapauksessa, kun tämä on yrittänyt tappaa tai murhata testamentin määräämään perijän?

Oliko tässä tapauksessa testamenttia?

Normaalisti veljekset ja jos vielä on muitakin sisaruksia, jakavat perittävän omaisuuden keskenään tasan. Jos on testamentti, rintaperilliset saavat kuitenkin lakiosanaan puolet omaisuudesta (jonka jakavat). Jos on ollut hyvät perusteet tehdä joku heistä perinnöttömäksi, hän ei saa lakiosaansa.

Murhaamaansa henkilöä ei peri. Hän vain ikään kuin lakkaa olemasta perimismielessä, ja perintö jaetaan muuten ihan normaalisti. Eli jos vaikka murhaa äitinsä ja tällä on muitakin lapsia, jotka eivät mitenkään osallistuneet murhaan, perintö jaetaan näiden muiden lasten kanssa (jollei ole testamenttia jossa säädetään jotain muuta lisäksi).

Jonkin muun henkilön kuin perinnön jättäjän tappaminen, saati yritys, ei vaikuta perimiseen takautuvasti millään tavoin. Ei vainaja voi nousta haudastaan sanomaan, että haluaakin jättää pojan perinnöttä kun yritti veljensä tappaa. Kyllä murhaajatkin voivat perintöjä saada, paitsi jos murhasivat juuri sen henkilön jonka perisivät.

Edit: Okei, oli testamentti. Ja uutisen mukaan äiti olisi testamentannut nuoremmalle veljelle koko omaisuutensa. Se on sitten eri juttu, oliko oikeasti noin, eli oliko tehnyt vanhemman veljen perinnöttömäksi (ja jopa onnistunut siinä).

[multsi]

Lakiosan kumoaminen vaatii nimenomaan sitä, että äiti olisi määrännyt tästä erikseen testamentissa ja yksilöinyt syyt tähän riittävästi. Nykyään yleisin peruste on perittävää kohtaa tehty syvä loukkaus tai rikokset häntä itseään kohtaan. Se, että esimerkiksi vaikka tytär olisi katuhuora, ei sen sijaan nykykäytännössä oikeudessa ole välttämättä esimerkiksi epäsiveellistä ja kunniatonta elämää.

Jos testamentissa ei ole mainintaa lakiosan kumoamisesta, tuokin poika saa osuutensa. Ja saa mahdollisesti testamentin riitauttamisen jälkeen muutenkin jos ehto on, mutta se on sitten oma oikeudenkäyntinsä.

Jos perittävän murhaa tai tappaa, oikeutta perintöön ei luonnollisesti ole. Syyntakeettomuus taisi olla poikkeus tähänkin.

[Oikeus ennen kaikkea]

Mies pakkasi kumi­hanskat, kahluu­altaan ja viemärin­avaus­rakeita – ”Tähän on tultu”, hän huusi veljelleen

HOVIOIKEUS ei uskonut, että murhan yrityksestä syytetty mies olisi pitänyt vahingossa mukanaan muun muassa kumihanskoja, jätesäkkejä, taisteluveistä, kahluuallasta ja viemärinavausrakeita hänen mennessään käymään äitinsä kuolinpesässä. Turussa sijaitsevalla talolla oli ollut vastaajan veli, jonka kimppuun vastaaja oli hyökännyt.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi syyskuussa Jukka Antero Ukkosen 7 vuoden ja 10 kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Turun hovioikeus päätyi samaan ratkaisuun.

Veljesten äiti kuoli syksyllä 2021, ja äiti oli pari päivää ennen kuolemaansa testamentannut koko omaisuutensa asian­omistajalle. Äidin välit vastaajaan olivat katkenneet vuonna 2013, eikä vastaaja ollut muutama vuosi aiemmin vastannut heidän isänsä kuolinpesän jakamista koskeviin yhteydenottoihin.
Testamentti oli annettu tiedoksi vastaajalle kaksi kuukautta myöhemmin. Hän sai tietää äitinsä kuolemasta vasta tuolloin. Vastaaja tunsi kokeneensa vääryyttä, koska veli ei ollut ilmoittanut hänelle äidin vakavasta sairastumisesta. Hän uskoi testamentin olleen seurausta veljen epäasiallisesta vaikuttamisesta äitiin. Kuolinpesän arvo oli noin 350 000 euroa.

ASIANOMISTAJA oli mennyt äidin asunnolle lajittelemaan tavaroita, mitä hän oli tehnyt siellä jo aiemmin. Hän ei ollut havainnut kenenkään olevan asunnossa. Hän oli noussut keittiön aputikkaille katsoakseen hyllylle, ja niiltä laskeutuessaan huomannut veljen takanaan.
Veljellä oli ollut toisessa kädessään veitsi ja toisessa etälamautin. Hän oli asianomistajan mukaan huutanut ”tähän on tultu”, jolloin asianomistaja oli huutanut ”saatanan hullu”.
Vastaaja oli lyönyt veitsellä kohti asianomistajan kaulaa, mutta tämä oli saanut hieman torjuttua ja väistettyä. Vastaaja oli kuitenkin saanut annettua veljelleen sähköiskuja ja osunut veitsellä tähän.
Asianomistaja oli saanut kaadettua vastaajan selälleen ja veitsen haltuunsa. Hän oli tökännyt vastaajaa veitsellä, jotta saisi tämän lopettamaan veitsen tavoittelun ja pudottamaan etälamauttimen. Hän oli saanut soitettua hätäkeskukseen pitäen polvella vastaajaa lattiassa, minkä jälkeen hän oli vienyt tekovälineet pois paikalta.

VASTAAJAN mukaan tavarat olivat olleet sattumalta hänen mukanaan ja autossa. Veitsi ja etälamautin olivat olleet repussa iät ja ajat metsässä liikkumista varten. Myös kahdeksan pulloa viemärinavaus­ainetta oli jäänyt hänen autoonsa sattumalta. Hänellä oli ollut tapahtumahetkellä kumihanskat kädessä, koska hänellä oli atooppinen iho, ja hän oli ajatellut pyyhkiä tauluja kostealla.
Vastaaja oli kuullut veljensä tulevan ja pelännyt yhteenottoa, jonka vuoksi hän oli varustautunut veitsellä ja etälamauttimella. Hänen aikomuksensa ei ollut ryhtyä väkivaltaan.

VASTAAJA valitti käräjäoikeuden tuomion jälkeen hovioikeuteen. Hän vaati, että syyte murhan yrityksestä hylätään tai syyksi lukemista ainakin lievennetään ensisijaisesti hätävarjelun liioitteluna tehdyksi pahoinpitelyksi ja toissijaisesti tapon yritykseksi.
Hovioikeuden mukaan asiassa ei ilmennyt, että vastaajalla olisi ollut perusteltua syytä olettaa asianomistajan hyökkäävän hänen kimppuunsa. Lisäksi vastaaja ei ollut ilmaissut läsnäoloaan asunnossa viiteen minuuttiin ja lähestyi sitten veljeään takaapäin.
Selitystä varusteiden sattumanvaraisesta sijainnista autossa hovioikeus piti epäuskottavana.
Hovioikeus piti voimassa myös korvauksien määrän, yhteensä noin 11 500 euroa. Lisäksi vastaaja joutuu maksamaan veljensä oikeudenkäyntikuluja kahden oikeusasteen käsittelyistä noin 20 000 euroa.

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000009695718.html