New Yorkin maanalaisen ammuskelutapaus joulukuun 22. 1984/ Bernhard Goez

[Kosti]

New Yorkin maanalaisen ammuskelu 1984 on mielestäni siksi merkittävä tapahtuma, että ansaitsee tulla minfon sivuille. Se sai aikoinaan suurta huomiota maailmanlaajuisesti, myös pienessä Suomessa siitä kirjoitettiin paljon.



Maanalaisen ammuskelu 22.12.1984


Oli joulukuun 22. Orwellin vuonna 1984, ja aikainen, uinuva talvinen iltapäivä New Yorkin maanalaisessa, etelään vievällä linjalla Broadway - Seventh Avenue express, junassa numero 2, lähellä 14. katua, kun neljä mustaa bronxilaista myöhäisteiniä, James Ramseur,
Barry Allen, Troy Chanty ja Darrell Cabey nousivat vaunuun. Nelikko oli matkalla ryöstämään videopelihallia Manhattanilla. Eivätpä osanneet kaverukset aavistaa, että hyvin pian heidän elämänsä suunta muuttuisi kertaheitolla, eikä suinkaan parempaan. Nuo katujen
kovanaamaiset(ainakin omasta mielestään) kuninkaat löytäisivät junasta kengittäjänsä erään Bernhard Goezin muodossa. Hieman hermostuneen oloinen, silmälasipäinen ja nukkavieru Goez nousikin vaunuun 14. kadun asemalta. 37-vuotias Goez oli vaalea ja hintelä,
eikä vaikuttanut nuorista kummoiseltakaan vastukselta, sankarista nyt puhumattakaan. Paremminkin helpolta uhrilta tilanteessa neljä vastaan yksi heidän edukseen. Niin sanottu "kävelevä lounasseteli"! Tässä kohtaa on huomionarvoista, että neljä vuotta aikaisemmin
Goez oli mukiloitu maanalaisessa ryöstön yhteydessä. Sen jälkeen hän oli hakenut aseen hallussapitolupaa New Yorkin viranomaisilta, mutta lupaa ei ollut hellinnyt. Goez oli ratkaissut tilanteen hankkimalla järeähkön 38.-kaliiperin revolverin Floridassa, ja tuomalla sen
ilman lupaa New Yorkiin. Yllättävää kyllä Goezin hankkimassa aseessa oli rullassa vain viisi patruunapesää, tällä asialla on merkitystä tuonnempana. No, joku sanoo, että on saivartelua vaikka Goezilla ollut yksi luoti enemmän rullassa ja niin se ehkä onkin. Jokatapauksessa
mieheltä viisas veto valita revolveri pistoolin sijasta, ne jumittuvat harvemmin eikä niistä ammuttaessa lennä hylsyjä pitkin isänmaata.


Suunnilleen viidestätoista kahteenkymmeneen matkustajaa oli vaunussa R22 nelikon ja Goezin lisäksi. Kyseinen vaunu oli järjestyksessä seitsemäs junan kymmenestä vaunusta. Ramseur oli tapahtumahetkellä kahdeksantoista ja hänen toverinsa yhdeksäntoista vuoden
ikäisiä. Nuorukasia, jänteviä sällejä parhaassa iässä, voimiensa tunnossa! Melko täydessä vaunussa nelikosta Troy Chanty lähestyi Goezia ja kysyi tämän vointia. Seuraavaksi hän pyysi viittä dollaria, Goezin mukaan normaalilla äänensävyllä. Tässä vaiheessa ilmeisesti
Cabey oli tullut Chantyn viereen, kenties pelottelumielessä. Tämän jälkeen tapahtumakuvaukset eroavat toisistaan. Jokatapauksessa Goez nousi seisomaan, tempaisi revolverinsa ja ampui viisi laukausta nelikkoon haavoittaen näistä jokaista. (On suoranainen ihme, ettei
tuollaisessa sillipurkissa yksikään laukaus osunut sivulliseen edes kimmokkeena.) Karkuun kääntynyt Cabey otti nelikosta pahiten osumaa: hänen selkärankansa katkesi, mikä johti aivovaurioon sekä osittaiseen halvaantumiseen. Kahta uhreista oli ammuttu selkään,
luultavasti juuri tilanteen tajuttuaan pakoon yrittäneitä Chantya ja Cabeyta. Ampuminen tuskin kesti muutamia sekunteja kauempaa. Myöhemmin Goez kertoi, että oli tilanteessa käynyt mielessään ensin läpi, ketä ampuisi missäkin järjestyksessä, ja sitten teki juuri niin.
Kun nuoret jo makasivat maassa haavoittuneina, Goez meni Cabeyn luokse ja sanoi:
-Näytät olevan ihan kunnossa, tässä sinulle yksi lisää.
Sitten Goez ampui viimeisen luotinsa Cabeyhin, haavoittaen tätä toisen kerran.
-Jos minulla olisi ollut enemmän ammuksia, olisin ampunut heitä uudelleen ja uudelleen. Ongelmani oli, että minulta loppuivat ammukset. Minun teki mieli kaivaa Canbylta silmät päästä avaimillani, mutta sitten näin pelon hänen silmissään ja pysähdyin, muisteli Goez myöhemmin.
Erään todistajan mukaan koko ammuskelu kesti vain sekunnin ajan. (Ilmeisesti alkuperäiset neljä laukausta, viidennen ja viimeisen laukauksen Goez ampui Cabeyhin pakostakin joitakin sekunteja myöhemmin, huom.)

Kohta ampumisen jälkeen konduktööri saapui vaunuun ja ilmeisen hämmentyneenä näkemästään verenvuodatuksesta kysyi suureen ääneen mitä vaunussa oli tapahtunut. Hän lähestyi myös Goezia ja esitti tälle saman kysymyksen. Goez vastasi:
-En tiedä... he yrittivät ryöstää minut ja minä ammuin heidät. (Tässä vaiheessa ei ollut varmaa kuka haavoittuneista nuorista jäisi eloon, jos kukaan, huom.)
Seuraavaksi konduktööri tarkasti etteivät muut matkustajat olleet haavoittuneet. Todettuaan tilanteen olevan päällisin puolin kunnossa, hän palasi Goezin luo ja tiedusteli, oliko tämä poliisi. Goezin annettua kieltävän vastauksen, konduktööri pyysi Goezia luovuttamaan
aseensa. Goez kieltäytyi ja piti revolverin itsellään.


Mikäpä sitten oli miehiään tällainen Bernhard Goez?

Bernard Hugo Goez oli syntynyt marraskuun 7. 1947 Queensissa, New Yorkissa. Etnisyydeltään hän oli uuteen maailmaan muuttaneiden saksalaissiirtolaisten jälkeläisiä. Goezilla oli kolme vanhempaa sisarusta ja hän oli ilmeisen hyvän sosiaalisen aseman omaavasta
perheestä, Goez oli käynyt Sveitsissä asti opiskelemassa ja hänellä oli kaksi suomalaista alempaa korkeakoulututkintoa vastaavaa tutkintoa New Yorkin yliopistosta. Goez oli muuttanut muun perheen mukana Floridaan, mutta palasi takaisin kotikonnuilleen avioeron
jälkeen, aloittaen sähkömiehen hommat omassa firmassa Greenwich Villagen asunnostaan käsin. Aikaansaava ja yritteliäs kaveri.

Goezin kertoman mukaan hänet oli pahoinpidelty ja ryöstetty alkuvuodesta 1981 Canal streetin metroasemalla. Kolme mustaa nuorta oli käynyt Goezin kimppuun ja heittänyt hänet päin levylasiovea ja sitten maahan. Goez oli loukannut hyökkäyksessä polvensa ja
rintansa. Goez taisteli vielä yhden nuorukaisista kanssa poliisin saapuessa paikalle. Tällöin nuori oli syyttänyt Goezia väkivallasta, ja harmikseen Goezia pidettiin pidätettynä kuusi tuntia, kun taas varsinainen hyökkääjä pääsi poliisin huostasta jo kahden ja puolen tunnin
kuluttua. Tämä tapahtuma ei lujittanut Goezin luottamusta virkavaltaan ja hän haki ja häneltä evättiin aseenkantolupa New Yorkissa aiemmin mainitulla seurauksella, hän hankki aseen luvattomasti Floridasta. Omien sanojensa mukaan Goezilla oli usein mukanaan suuria
summia firmansa rahoja ja hän tarvitsi aseen turvakseen. Goezin myös tiedettiin käyttäneen rasistisia ilmaisuja koskien maansa afrikkalaisperäistä väestöä.


Ammuskelun jälkeinen pakomatka

Kiirehdittyään pois maanalaisesta ennen poliisien tuloa ja päästyään ulos metroasemalta, Goez otti taksin asunnolleen. Hän vuokrasi auton ja ajoi Benningtoniin Vermontiin, missä hankkiutui eroon sinisestä puserosta joka hänellä oli ollut päällä ampumisen aikana.
Revolverinsa hän purki osiin ja hävitti osat metsään. Hän majoittui uuden Englannin hotelleissa useiden vuorokausien ajan seuraten ampumisvälikohtauksen uutisointia jännittyneenä. Kuinka moni hänen ampumistaan nuorista oli saanut surmansa? Mahtoiko häntä odottaa
vuosikausien viruminen kuolemaantuomittujen osastolla, ja lopulta kaasukammio?
Joulukuun 26. anonyymi soittaja ilmoitti New Yorkin poliisille, että Goez vastasi ampujan kuvausta, omisti aseen ja oli tullut mukiloiduksi aiemmin. Pari vuorokautta myöhemmin, joulukuun 29. Goez soitti naapurilleen Myra Feldmannille, joka kertoi poliisin etsiskelevän Goezia
ja käyneen hänen asunnollaan. Goez kertoi Feldmanille, että tunsi olevansa kuin taistelutilanteessa, jossa hänen oli ajateltava vastustajaansa nopeammin.
Goez palasi New Yorkiin 30. joulukuuta, palautti vuokraamansa auton ja haki vaatteita sekä liiketoimiensa paapereita, vuokrasi uuden auton ja ajoi takaisin Uuteen Englantiin. Hieman keskipäivän jälkeen seuraavana päivänä, hän meni New Hampshiren Concordin poliisiasemalle
ja ilmoittautui siellä:
-Olen mies jota te etsitte New Yorkissa.(Oliko Goez saanut tietää uutisista, että kukaan nuorista ei ollut kuollut, ja saattoi siten odottaa lievempää tuomiota, vai olisiko ilmoittautunut poliisille muutenkin?)
Goezille luettiin hänen Miranda-oikeutensa mutta hän päätti silti puhua poliisille. Concordin poliisien tekemä alustava Goezin kuulustelu tallennettiin äänitteelle ja myöhemmin häntä kuulustelivat etsivät New Yorkista: Susan Braver, Michael Clark sekä Dan Hattendorf. Tämä
jälkimmäinen, kaksituntinen kuulustelu tallennettiin videolle. Molemmat tallenteet esitettiin sittemmin tapauksen oikeuskäsittelyssä.

Kuulustelussa Goez kertoi tuntemuksistaan totuudenmukaisesti, kenties tapahtumistakin.
-Olen ollut tilanteissa, jossa olen vain näyttänyt aseen... nytkin aseen näyttäminen olisi varmaankin riittänyt, mutta sitten näin ilmeen Canbyn silmissä ja hänen virnuilunsa...
Kun häneltä kysyttiin, mitkä hänen aikeensa olivat neljän nuoren suhteen olleet, Goez vastasi:
-Halusin tappaa heidät, satuttaa heitä, saada heidät kärsimään mahdollisimman paljon.
Yllättävän avoimesti Goez kertoi mietteitään.

jatkuu...

Liitteenä tuttuun tyyliin joitakin kuvia tapaukseen liittyen, jos sallittaneen.

[Kosti]

..



Välikohtauksen jälkipuinti


Goez tuotiin takaisin Manhattaniin 5. tammikuuta 1985, jossa syytteeksi asetettiin neljä murhayritystä ja takuusumma viiteenkymmeneen tuhanteen dollariin. Häntä pidettiin suojaavassa vankeudessa Rikers Islandin vankilasairaalassa. Kieltäydyttyään avustuksista
takuusummaan yleisön ja perheensä taholta, Goez maksoi takuusumman omasta pussistaan ja käveli vastaamaan vapaalta jo kahdeksas tammikuuta.
Oikeutta käytiin Manhattanilla, ja paikallinen piirisyyttäjä, Robert Morgenthau, pyysi suurta valamiehistöä syyttämään Goezia neljästä murhan yrityksestä, neljästä pahoinpitelystä, neljästä huolimattomasta vaaran aiheuttamisesta sekä luvattomasta aseen hallussapidosta.
Tammikuun 25. suuri valamiehistö luopui vakavimmista syytteistä mutta piti syytteen aseen luvattomasta hallussapidosta sekä kolmannen asteen luvattomasta hallussapidosta, ladatun aseen luvattomasta hallussapidosta julkisella paikalla, sekä kahdesta neljännen asteen
hallussapidosta- Goezin kodista oli löytynyt kaksi luvatonta asetta lisää.

Tässä en nyt ala puuttumaan kaikkiin yhdysvalatalaisen oikeuslaitoksen hienouksiin ja yksityiskohtien makusteluun tämän tapauksen tiimoilta, vaan vetelen hieman mutkia suoriksi. Joka haluaa, voi lukea oikeudenkäynnin kaikista käänteistä vaikka englanninkielisen wikipedian
valaisevasta artikkelista.

Joulukuussa 1986 alkoi valamiehistön valitseminen ja viimein, huhtikuussa 1987, oikeudenkäynti saattoi alkaa valamiehistön voimin joka koostui pääosin valkoisista, heitä oli kymmenen ja mustaihoisia kaksi. Kuusi heistä oli joutunut kokemaan katuväkivaltaa Goezin tavoin.
Goezia edustivat lakimiehet Barry Slotnick ja Mark M. Baker. Goezin puolustus myönsi hänen ampuneen neljää teiniä, mutta totesi sen tapahtuneen pykälän 35.15(2) sallimalla tavalla, joka lyhyesti ilmaistuna sallii hätävarjelun henkeä uhkaavassa, tai sellaiseksi koetussa
tilanteessa.

"Avainkysymys valamiehistön jäsenille oli kuinka erottaa toisistaan hämärä uhkaus vaarallisemmasta ryöstön uhasta, tai fyysisestä kuoleman uhasta, näiden kahden kohdan tuomari Crane ilmoitti valamiehistölle oikeuttavan Goezin aseenkäytön."
-Kirk Johnson, New York Times

Sekä syyttäjä että puolustus olivat yhtä mieltä siitä, että valamiesten tuli ottaa huomioon mm. seuraavat seikat: olivatko mustat nuoret toimineet yksilöinä vai ryhmänä, oliko Goez ampunut Canbya vielä ilmeisen vaaran mentyä ohitse, sekä oliko Goez ollut tilanteessa uhattuna.
(Joissakin lähteissä mainitaan, että jokainen neljästä nuoresta sai vain yhden osuman, myös Cabey, näinollen yksi laukauksista olisi silloin ollut harhaluoti.)

Oikeudenkäynnissä esille tuotu ampumajärjestys: Goez avasi takkinsa, veti aseen esille, nousi seisomaan ja aloitti tulituksen. Ensimmäinen luoti osui Canbya keskivartaloon. Sitten Goez kääntyi ja ampui pakoon yrittänyttä Allenia selkään, sitten Ramseuria, luoti osui rintaan ja
käsivarteen. Viimeisenä osumaa otti Cabey, johon sattui kaikkein pahiten, selkärankaan.
Chanty ja Ramseur todistivat oikeudessa, että he olivat olleet liikkeellä pelkästään pummaamassa, ja pyytäneet(todellisuudessa vaatineet?) Goezilta viittä dollaria. Ramseurin mukaan Chanty lähestyi goezia yksin toisten istuessa paikoillaan. Ramseurin asemaa kuitenkin vahingoitti
hänen julkinen toteamuksensa, että Goez vapautettaisiin joka tapauksessa, eikä hän enää vastannut Goezin asianajaja Slotnickin kysymyksiin. Goez ja Cabey eivät nousseet todistajanaitioon ja Allen vetosi viidenteen lakipykälään. Amanda Gilbert, silminnäkijä, todisti Cabeyn
sanoneen hänelle ampumisen jälkeen:
-En tehnyt mitään. Hän ampui minua aivan turhaan.
Gilbertin todistus kuitenkin hylättiin kuulopuheena. Tyypillisesti yhdysvaltalaiselle oikeudenkäynnille asioilla sahailtiin edelläkuvatunkaltaisesti edestakaisin lähes loputtomassa suossa kahlaten valtavan mediasirkuksen saattelemana.

Goez vapautettiin kaikista muista syytteistä paitsi kolmannen asteen aseen luvattomasta hallussapidosta, ladatun, luvattoman aseen kantamisesta julkisella paikalla. Alunperin Goez tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankilaan, yhden vuoden psykiatriseen hoitojaksoon, viiden vuoden
ehdonalaiseen, kahteensataan tuntiin yhdyskuntapalvelua sekä viidentuhannen dollarin sakkoihin. Goez kuitenkin valitti tästä kohtuuttomaksi katsomastaan tuomiosta, ja istui lopulta vain kahdeksan kuukauden kakun ja oli sen jälkeen vapaa kansalainen. New york Timesin mukaan
Goez kysyi valamiehistön vapauttavan päätöksen jälkeen asianajajaltaan Mark M. Bakerilta:
-Saanks mä nyt mennä kotiin?


Kuukausi ampumistapauksen jälkeen vaikeimmin vammautunut Cabey nosti siviilikanteen Goezia vastaan ja se tulikin käsittelyyn 1996. Aiemmasta käsittelystä poiketen, puolet valamiehistä oli afroamerikkalaisia ja kaikki Bronxista. Lisäksi rikollisuus kaupungissa oli pudonnut
merkittävästi verrattuna vuoteen 1984. Tällä kertaa Goez määrättiin maksamaan miljoonakorvauksia Cabeylle, mutta Goez vetosi vararikkoon ja vältti maksamisen.
-En ole maksanut penniäkään (Cabeylle), totesi Goez.



Yhteiskunnallinen merkitys


Tuoreltaan ampumavälikohtauksesta uutisoitiin kattavasti ja se oli valtakunnallisissa otsikoissa rapakon takana. New Yorkin katurikollisuus oli huomattavaa, ja Goez saikin, varsinkin alussa, laajaa ymmärrystä ja rehottavaan rikollisuuteen harmistuneiden kansalaisten tukea.
Daily News-WABC-TV:n yleisökyselyssä tammikuussa 1985 kyselyyn vastanneista 515:stä newyorkilaisesta 49 prosenttia hyväksyi Goezin teon, 31 prosenttia vastusti. Goezia pidettiin yleisesti sankarina. Verrattiinpa häntä vuoden 1974 valmistuneeseen Charles Bronsonin
tähdittämään kohuelokuvaan Väkivallan vihollinen, jossa yksittäinen kansalainen käy taisteluun katujen rikollisia vastaan. Maaliskuussa piirisyyttäjä Morgenthau raportoi, että hänen toimistonsa saama kirjetulva oli kolmen suhde yhteen Goezin hyväksi. Yksi hämmentävimpiä
käänteitä oli afro-ja hispanialaistaustaisten nuorten muodostama Guardian Angels, vapaaehtoispartio, joka ilmeisesti partio maanalaisessa pyrkien ehkäisemään ryöstelyitä ja keräsi matkustajilta vapaaehtoisia lahjoituksia Goezin puolustukseen. Jopa Congress Of Racial Equality
(CORE) rodullisen tasa-arvon kongressi tjsp tuki Goezia. Se, että NRA, kansallinen ruutiukko-yhdistys tuki Goezia, ei pitäisi olla mikään yllätys kenellekään.
Tietysti oli myös niitä, jotka luottivat enemmän neljän nuoren versioon tapahtumista siitä, että nämä olivat vain pummimassa rahaa, eivät painostamassa tai uhkailemassa. Oikeudenkäynnin aikana julkitulleet jo aiemmin mainitut Goezin lausunnot eivät varsinaisesti parantaneet
hänen kuvaansa ihmisten silmissä ja hänen suosionsa laski oikeuskäsittelyn edetessä. Vaikka tapaukseen sisältyviä etnisä taustoja ei painotettu oikeudessa, oli selvää, että osa piti, kenties aiheellisesti, Goezin tekoa etnisesti latautuneena, eli ratakiskosta väännettynä Goez
oli ollut hyvinkin halukas ja ehkä etukäteenkin valmistautunut ampumaan ja vahingoittamaan afroamerikkalaisia nuoria. Afroamerikkalaisten edustaja Floyd Flake huomauttikin:
-Mikäli musta mies olisi ampunut neljä valkoihoista, huudot kuolemanrangaistuksesta olisivat olleet automaattisia.
Minkälainen oli tuon vuoden 1984 ampumisvälikohtauksen yhteiskunnallinen merkitys? Vaikuttiko se osaltaan yleiseen mielipiteeseen niin, että katuväkivalta lopulta kääntyi laskuun? Vähintäänkin se oli yksi 80-luvun merkkipaaluja, kuten esimerkiksi Rodney Kingin tapus myöhemmin
90-luvulla. Suurta yleisön kohinaa. Se, että Goez pääsi lähes olemattomalla tuomiolla on myös mielenkiintoista. Hieman enemmän hyvää (tai huonoa, näkökulmasta riippuen) tuuria, ja vaunussa L22 olisi maannut neljä myöhäisteiniä kuolleena. No ehkä Goezilla ei ollut takana
riittävästi ampumatunteja ja omien sanojensakin mukaan hänellä oli liian vähän luoteja.



Mitä heille sitten kävikään?


New Yorkissa rikollisuus saavutti huippulukemat vuonna 1990, jonka jälkeen rikollisuus lähti kaupungissa jyrkkään laskuun, saavuttaen 1960-luvun tason vuonna 2014. Ehkä parempi näin.

Darrell Cabey vajosi koomaan ampumisen jälkeen. Hänellä todettiin parantumaton aivovamma ja hän halvaantui vyötäröstä alaspäin ampumisen seurauksena. Piirisyyttäjä totesi Cabeyn vajonneen mieleltään kahdeksanvuotiaan tasolle. Kysyttäessä hän ei muistanut aiemmin
kuulleensa nimeä Bernhard Goez.

Troy Canty pyrki eroon huumausaineista ja lähti kuntoutukseen. Toivottavasti sitä on kestänyt.

James Ramseurilla oli vaikeuksia pitää elämäänsä kasassa. Lopulta hän kuoli joulukuun 22. vuonna 2011, ampumavälikohtauksen 27. vuosipäivänä ilmeisen itsemurhan seurauksena. Lääkkeitä ja alkoholia.

Barry Allen ei ollut onnistunut jättämään rikollista elämää taakseen vuonna 1991.

Bernhard Goez sai julkkis-statuksen ampumavälikohtauksen seurauksena, ja pyrki kotikaupunkinsa pormestariksi vuonna 2001 mutta ei sillä kertaa onnistanut. Vuonna 2013 Goez jäi kiinni yrityksestä myydä marihuanaa. Ilmeisesti mitään sen vakavampaa Goez ei ole touhunnut
ja on saanut suhteellisen rauhassa viettää elämäänsä lähes tavallisena kansalaisena. Epäoikedenmukaistako? Sellaistahan se elämä joskus on.




Kaikki käännösvirheet ovat yksin minun, suomentelin englanninkielisistä lähteistä. Ja liian myöhään huomasin, että olen jatkuvasti vahingossa kirjoittanut Bernhard Goetzin sukunimen muodossa Goez, kun siis pitäisi olla Goetz, mistä pahoitteluni.

Lähteet: wikipedian englanninkielinen artikkeli, oxygen.com-nettilehti, Daily Mail-nettiversio, New York Times-nettiartikkeli


New York Timesin vuoden 1987 oikeudenkäynnin lopputulosta käsittelevä artikkeli: https://www.nytimes.com/1987/06/17/nyre ... ouths.html

..

[Huutaja Jaana]

Ihan Päällikkö Äijä!!! Yes!!!

[Serenity]

Kiitos Kosti avauksesta. Metroammuskelu on noussut uudelleen newyorkilaisten mieleen toukokuisen metrokuristamisen myötä.
Tässä tuoreessa tapauksessa 24-vuotias Daniel Penny taltutti metrovaunussa uhkaavasti ja sekavasti käyttäytyneen miehen, Jordan Neelyn, ottamalla hänen kuristusotteeseen takaapäin ja kallistamalla vaunun lattialle. Kuristusotteessa ollut mies kuoli. Penny, joka on valkoinen, kertoi ottaneensa Neelyn, joka oli musta, hallintaotteeseen suojellakseen vaunussa olleita henkilöitä.

Pennyä ei aluksi syytetty mistään vaan hänen katsottiin toimineen hätävarjelutilanteessa. Kuristustilanteesta kuvattu video alkoi kuitenkin levitä mediassa ja se aiheutti suurta kuohuntaa. Hieman myöhemmin Penny pidätettiin ja hän on saanut syytteen kuolemantuottamuksesta.

Neelyn tapaus on jakanut newyorkilaisia ja muitakin amerikkalaisia voimakkaasti: toiset pitävät tapausta häikäilemättömänä tappona, joka kohdistui mielenterveysongelmaiseen henkilöön, toiset näkevät Neelyn kuoleman suorana jatkumona sille, että metromatkustamisesta on tullut vaarallista väkivaltaisten häiriköiden takia ja Penny toimi sankarillisesti estämällä epävakaata Neelyä käymästä matkustajien kimppuun.

Pennyn syytteenluku tapahtuu kesäkuun lopussa.

[dippainssi]

*poistettu muutaman sanan öyhö*tm

[Huutaja Jaana]

Joker leffa *pltmtxtvp*tm
on ottanut aika paljon inspiraatiota Bernhard Goezin tapauksesta. Suosittelen lämpimästi kaikille.

The shooting partially inspired the 2019 film Joker, whose depiction of the Joker is partially based on Goetz. Todd Phillips, who wrote, produced and directed the film, grew up in New York City and remembered the 1984 subway shooting from his youth.