Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[SmileToad]

Mitä tulee tuottamukseen ja vahinkoon. Näen näiden välissä vakavan laiminlyönnin. Hänellä oli kokemuksen kautta kaikki edellytykset ottaa asioista selvää. Vahinko olisi ollut jos lumivyöry olisi tapahtunut tasamaalla. Tuottamus taas, että
hän olisi tarkoituksella vienyt lapsensa lumivyöryalueelle. Ja ei hän tietenkään niin toiminut. Mielestäni vakava laiminlyönti oli se, että hän on yksin ensi kertaa olosuhteissa lapsen kanssa. Onko syy tämän äidin pelkästään, niin ei. Ymmärtääkseni hän on saanut vaellusryhmässä pääasiassa vain positiivisia kommentteja. Olisiko minun mielestäni hänen pitänyt hankkia lisätietoa myös muualta, niin kyllä.

Tuottamus on huolimattomuutta, ja huolimattomuus on määritelmällisesti tahatonta. Törkeä tuottamus eli törkeä huolimattomuus lähenee tahallisuutta. Tahallisuus on sitä, että tekijä halusi aikaansaada tietyn seurauksen tai hänen piti ymmärtää tekonsa väistämättä johtavan kyseiseen seuraukseen.

Puhdas vahinko taas on sellainen, mihin ei liittynyt huolimattomuutta, eli tietyn teon tai passiivisuuden ei voinut mitenkään ennakoida johtavan tiettyyn seuraukseen.

Vahingonkorvausoikeudessa jo lievä huolimattomuus synnyttää korvausvastuun. Rikosoikeudellista tuottamusta arvioidaan jossain määrin tiukemmin, mutta esim. kuolemantuottamuksesta tuomitsemiseen riittää, että tekijän olisi täytynyt ymmärtää kuoleman olevan hänen toimintansa todennäköinen tai mahdollinen seuraus - liikennekuolemissa kuolemantuottamusta arvioidaan herkästi, koska auton ajaminen pitää sisällään toisiin tienkäyttäjiin kohdistuvan riskin, ja ajajan pienelläkin huolimattomuudella aiheuttama vahinko on tällöin tuottamuksellista ja siten rangaistavaa.

Laiminlyönnillä aiheutettu kuolema tai loukkaantuminen voi myös olla rangaistava, jos uhri oli tekijän huolehdittavana ja tekijällä oli erityinen velvollisuus suojella häntä. Esim. lapsen jättäminen valvomatta rannalla, lapsi hukkuu.

Jos äiti olisi selvinnyt hengissä, hänen tekojaan ja laiminlyöntejään olisi mielestäni pitänyt tarkastella kuolemantuottamuksena. Isäkään ei tässä välttämättä välty vastuulta, jos hänen olisi pitänyt ymmärtää tunturissa vallitsevat olosuhteet ja etäältä suojella lastaan.

[CSI]

12-vuotiaana olen itsekin ollut isäni mukana vaikka missä erämaaolosuhteissa ja ne muistot ovat vain upeita. Tuon ikäinen varhaisteini osaa jo ajatella ihan itse, toki luottaa vanhempaan sataprossana, mutta myös on taitava moneen. Kun pienestä pitäen on nähnyt miten toimitaan, on enemmän innokas kuin pelkäävä lapsi. Tämä tapaus oli järkyttävä, siitä ei pääse mihinkään, mutta edelleen syytän (syyksi) nopeasti muuttunutta sääolosuhdetta ja uutuuria. Jos jossitellaan, ei olisi ollut häke-soittoa, ei hypotermiavaaraa, ei karkaavia suksia ja sauvoja, ei lumivyöryä, jos kotiin paluupäivä olisi ollut toisenlainen. Eva oli kokenut vaeltaja, joka osasi kyllä handlata asiat. Nyt meni pieleen kaikki ja se kaikki ihan viimeisellä taipaleella.
Tosiasioiden puiminen on järkevää tulevia vaeltajia ajatellen, mutta syyllisen hakeminen on toisarvoista nyt. Jokaiselle voi tulla tällainen tapahtuma joskus eteen ja itseäni ainakin opetan nyt siihen, että soitto häkeen ei ole häpeäksi. Ei vaikka kuinka osaisi ihan Itse.

Sinullakin on asenneongelma. Suosittelen lukemaan täältä vanhoja viestejä vähän enemmän. Esim. kuusenalla ja minun viestit ajatuksella.

Sinulla on asenneongelma. Hyvä retkeilijä ei edes helpolla joudu tilanteeseen, jossa soitetaan 112. Ymmärtäkö, että sinulla on asenneongelma? Aivan kuten ER:lläkin oli.

Minäkin olen ollut 12 vuotiaana isän - ja isoisänkin matkassa erämaassa ja tuntureilla. Siellä opittiin erätaitojen lisäksi myös oikea asenne.

[da-n7007]

^
Joo, on varmaan. Olen jo onneksi ikäni puolesta lähempänä totaalista loppupäätä kuin edes keskikohtaa
Asenneongelma, siinähän se pitkän iän salaisuus.

[CSI]

^
Joo, on varmaan. Olen jo onneksi ikäni puolesta lähempänä totaalista loppupäätä kuin edes keskikohtaa
Asenneongelma, siinähän se pitkän iän salaisuus.

No sama vika täällä kyllä.... loppusuora häämöttää

Ihaillen muuten katson yhdessä vaellusryhmässä sitä papparaista, joka on aloittanut vapaalaskemisen 70+ vuotiaana. Aika rohkeaa elämistä noilla vuosilla.

Sori OT.

[poliisikoiran pentu]

Minusta tämä kirjoittaja tai ryhmän jäsenet eivät ole mitenkään vastuussa ER:n valinnoista, retkestä ja tapahtuneesta. Ei heidän tarvitse tuntea syyllisyyttä. ER tiesi kysyvänsä toisilta harrastajilta. ER tiesi, ettei kysy ammattilaistason asiantuntijoilta, jotka olisivatkin voineet joutua vastuuseen.

Tässä on kyse oppimisprosessista ja kuten tuossa sata sivua sitten on todettu, jokaisen retkein tärkeimmän päämäärän tulee olla turvallisuus. Aina kun annetaan neuvoja, aloitetaan turvallisuudesta. Neuvoit missä tahansa ryhmässä, maallikkona tai ammattilaisena. Neuvoja on aina vastuussa jollaintasolla neuvoistaan. Siksi kun neuvotte, lähtekää aina liikkeelle turvallisuudesta, itse ainakin opin sen tästä tragediasta.

Tänne pitäisi sitten saada lainauksia niistä neuvoista (mikäli ei ole jo poistettu). Hyvä, että Vadelma-Aho kopsasi tämän yhden lainauksen, vaikka en siitä suoranaisia neuvoja löytänytkään. Vain valittelua talvireitin raskaudesta omiin kokemuksiin perustuen.

Keille tämä "neuvoit missä tahansa" ja "siksi kun neuvotte" on kohdistettu...? No, varmuuden vuoksi: itse en kuulu tähän vaellusryhmään enkä ole käynyt siellä lukemassakaan. Kommenttini kohdistui täysin ryhmästä tähän ketjuun tuotuun lainaukseen.

Ja yleisesti ottaen olen sataprossaa tätä mieltä: kysyjä on itse vastuussa, jos hän kyselee esim. harrastajilta somessa tai vaikkapa kadunkulkijalta. Jos harrastaja vastaa rehellisesti omiin kokemuksiinsa perustuen niin silloin hän ei ole vastuussa, vaan kysyjä tekee itse omat valintansa ja päätöksensä.

Veikkauksena: jos ryhmässä on tiedetty, että ER on koulutukseltaan eräopas ja tehnyt aiemminkin luontoretkiä, niin se on voinut vähentää varoitusten määrää. On saatettu ajatella jotenkin niin, että kyllä hän kuitenkin osaa eikä ruvettu varoittelemaan (varsinkin jos itse ei olla eräoppaita tms.)

[Haxxter]

Keille tämä "neuvoit missä tahansa" ja "siksi kun neuvotte" on kohdistettu...? No, varmuuden vuoksi: itse en kuulu tähän vaellusryhmään enkä ole käynyt siellä lukemassakaan. Kommenttini kohdistui täysin ryhmästä tähän ketjuun tuotuun lainaukseen.

Koskee ihan kaikkea neuvomista, turvallisuus aina ensin, vaikka miten pyöritellään, että vastuu on kysyjällä, on neuvon antajalla aina ainakin moraalinen vastuu. Jos olisin äidille antanut ohjeet painella kesäreitille, syyttelisin tapahtuneesta itseäni, ehkä olen normaalia herkempi näiden suhteen.

Ehkä äiti haki foorumilta kokemusasiantuntijuutta, sillä talvivaellus oli vähän vieraampaa. Tuskin olisi kysynyt, jos ei olisi pyrkinyt hakemaan tietoa jollain tasolla arvostamiltaan alan osaaajilta. Ainakin äiti pyrki selvittämään asioita.

[Cadi John]

Vertailu lentoturvallisuuteen ei oikein anna oikeaa kuvaa asioista, koska lentoturvallisuus on korkealla tasolla nimenomaan jatkuvan kommunikaation elli lennonjohdon ansiosta

Offtopic, mutta väärä arvaus lentoturvallisuuden kehityksestä. 1970-luvun alussa lentäminen länsimaissa oli vaarallista hommaa. Lentokone oli yksi vaarallisimpia julkisia liikennevälineitä. Kyllä siihen aikaan lennonjohto oli olemassa, mutta se mitään auttanut kun lentämisen turvallisuuskulttuuri oli sodan käyneiden lentäjien ja muun henkilöstön pilaamaa. Alkoi pitkäjänteinen turvallisuuden parannustyö, jonka hedelmiä nykyään nautimme.

Minäkin sorkin itseni tähän. Suurin osa lento-onnettomuuksista on johtunut inhimillisistä virheistä. Johtaa ylivoimaisesti tilastoja n. 75%. Myös huonot asenteet on vaaraksi. Ilmailusta monta vaarallista asennetta samaistan äitiin. Lentäjien käyttämää kaavaa ongelman sattuessa voisi jokainen käyttää ennenkun tekee päätöksen. Äiti ei mm. kartoittanut vaihtoehtoja ja riskejä. Ja jep tämä myös ot.

[riihitonttu]

Keille tämä "neuvoit missä tahansa" ja "siksi kun neuvotte" on kohdistettu...? No, varmuuden vuoksi: itse en kuulu tähän vaellusryhmään enkä ole käynyt siellä lukemassakaan. Kommenttini kohdistui täysin ryhmästä tähän ketjuun tuotuun lainaukseen.

Koskee ihan kaikkea neuvomista, turvallisuus aina ensin, vaikka miten pyöritellään, että vastuu on kysyjällä, on neuvon antajalla aina ainakin moraalinen vastuu. Jos olisin äidille antanut ohjeet painella kesäreitille, syyttelisin tapahtuneesta itseäni, ehkä olen normaalia herkempi näiden suhteen.

Ehkä äiti haki foorumilta kokemusasiantuntijuutta, sillä talvivaellus oli vähän vieraampaa. Tuskin olisi kysynyt, jos ei olisi pyrkinyt hakemaan tietoa jollain tasolla arvostamiltaan alan osaaajilta. Ainakin äiti pyrki selvittämään asioita.

Riippuu kelistä ja osaamisesta. Kesäreitille voi mennä jos osaaminen riittää. Vaatimustaso riippuu olosuhteissa. Jos osaaminen ei riitä vallitseviin olosuhteisiin, ei ole varustautunut kyseisiin olosuhteisiin, olosuhteita ei osata arvioida riittävällä varmuudella tai suunnitelmia ei kyetä muuttamaan riittävän ajoissa olosuhteiden muuttuessa, niin silloin ei pidä mennä kyseiselle reitille missään olosuhteissa. Kyllä kyse on ihan omien edellytysten tuntemisessa ja vastuu on vain itsellä ja tässä tapauksessa vastuu oli myös lapsesta.

[Xyloskalo]

"Kaikesta keskustellusta eniten epäselväksi mulle on jäänyt hiihtovälineiden menettäminen. En ole nähnyt yhtään loogista selitystä edes sille miksi sukset otettiin jalasta. Mikä sellainen syy olisi? Tuskin ainakaan taukoa varten. Onko jossain oloissa (jäinen rinne?) helpompaa kulkea monoilla kuin suksilla?"

Osasinkohan edellä lainata R&R:n tekstiä?

Minä olen tässä asiassa edelleen melko itsepäisesti sitä mieltä, että mahdollisesti hätäpuhelussa tapahtui väärinkäsitys. Ehkä ER sanoi että tuulee niin että sauvat ja sukset lähtevät, korostaaksen tuulen voimakkuutta. Ja ehkä tuuli tosiaan repi kaikkea irtilähtevää ja nostatti suksiakin jos oltiin siinä tuulitunnelissa. Itselläni ei ole sellaisesta tuulesta kokemusta.
Jos se kirjattiin että "tuulee niin että sauvat ja sukset lähtevät" niin ollaan jo tulkinnallisesti harmaalla alueella.

Olen kyllä itseni kanssa myös vähän eri mieltä, sillä muistaakseni tiedotustilaisuudessa vastaus nimenomaiseen kysymykseen olivatko sukset jalassa oli sekin hieman tulkinnanvarainen. "Suksilla oltiin liikkeellä".

Sitä en halua kovin tarkasti ajatella, miten sukset yleensä pysyvät jalassa lumivyöryn myllerryksessä. Sauvat varmaan helpommin lähtevät omille teilleen, riippuen rannelenkeistä. Vai kapseloiko lumivyöry ihmisen varusteineen alusta asti sisäänsä?

[Cadi John]

Takavuosina muuten eräs ER:ää oikeasti kokeneempi talviretkelijä tappoi itsensä itsemurhareissulla Pohjoisnavalle. Reissua pidettiin järjettömänä harrastajapiireissä ja muistaakseni kyseinen seikkalijatar oli jo yhden yrityksen tehnytkin mutta pelastunut nippa nappa. Häntä ei ole tähän päivään mennessä löydetty.

Vaikka hän oli omalla tavallaan kohtalaisen kokenyt arktinen retkelijä, jopa naparetkeilijä, niin hänenkin varustautumisessa ja valmistautumisessa alan pätevimmät harrastajat näkivät jopa kriittisiä virheitä.

Mutta hän tappoi lopulta vain itsensä. Ei vienyt 12 vuotiasta mukanaan. On hänestä kirjoitettukin sentään postuumisti elämäntarinat. Olihan hän kiinnostava henkilö. Lappilainen hän ei ollut - kuten ei niin monet muutkaan koheltajat.

Muistan tapauksen. Piti koiraa väkisin mukana tällä ekalla reissulla. Koirakin yritti karata pariin otteeseen. En tiedä oliko toisella kerralla myös koira mukana.

Naikkosen katoamisesta on jos minkälaista salaliittoteoriaa. Muka hengissä nähty siellä sun täällä. Todella outo koko nainen oli ja ei herätä kyyneliä hänen kuolema.

[CSI]

"Kaikesta keskustellusta eniten epäselväksi mulle on jäänyt hiihtovälineiden menettäminen. En ole nähnyt yhtään loogista selitystä edes sille miksi sukset otettiin jalasta. Mikä sellainen syy olisi? Tuskin ainakaan taukoa varten. Onko jossain oloissa (jäinen rinne?) helpompaa kulkea monoilla kuin suksilla?"

No asiaan on kyllä jo vastattu. Jotain huoltoa niiden suksien kanssa on ilmeisesti alettu ropaamaan, olisiko nousukarvojen vaihtoa (mikä on järjetön idea edes yrittää hilemyrskyssä IMHO) tai jotain muuta ropleemia. Voi olla että on ajateltu edettävän monojen varassa vai liekö yrittäneet konttaamalla...EOS kun ei kuulu tuollainen extreme-vaeltaminen omaan kokemuspiiriin. En muista ikänäni joutuneeni ahkiota vetämään konttaamalla...en tiedä onnistuuko se edes. Pitää olla varmaan pitkät aisat ainakin.

Tästähän voisi kyllä jonkinlaisen parodiasarjan kehittää televisioon: "Ethelän seikkalijattaret avotunthurissa". (h:n perseelleen kirjoitus tahallista, osaan kyllä natiivimuodotkin, nyt matkin eteläläistä tapaa yrittää olla laphalainen)

[CSI]

Takavuosina muuten eräs ER:ää oikeasti kokeneempi talviretkelijä tappoi itsensä itsemurhareissulla Pohjoisnavalle. Reissua pidettiin järjettömänä harrastajapiireissä ja muistaakseni kyseinen seikkalijatar oli jo yhden yrityksen tehnytkin mutta pelastunut nippa nappa. Häntä ei ole tähän päivään mennessä löydetty.

Vaikka hän oli omalla tavallaan kohtalaisen kokenyt arktinen retkelijä, jopa naparetkeilijä, niin hänenkin varustautumisessa ja valmistautumisessa alan pätevimmät harrastajat näkivät jopa kriittisiä virheitä.

Mutta hän tappoi lopulta vain itsensä. Ei vienyt 12 vuotiasta mukanaan. On hänestä kirjoitettukin sentään postuumisti elämäntarinat. Olihan hän kiinnostava henkilö. Lappilainen hän ei ollut - kuten ei niin monet muutkaan koheltajat.

Muistan tapauksen. Piti koiraa väkisin mukana tällä ekalla reissulla. Koirakin yritti karata pariin otteeseen. En tiedä oliko toisella kerralla myös koira mukana.

Naikkosen katoamisesta on jos minkälaista salaliittoteoriaa. Muka hengissä nähty siellä sun täällä. Todella outo koko nainen oli ja ei herätä kyyneliä hänen kuolema.

Hänestä on kyllä ketju täällä MINFOssa. Outoa ettei ketju ole lähtenyt lentämään samaan malliin kuin tämä, että 200+ sivulla mennään. Tuossa tarinassa nimittäin pääsee spekuleeraamaan loputtomasti ja naisesta löytyy psykoa, narskua ja muuta piirrettä, jolla köökipsykoloogit herkuttelisivat pitkään...

[Alien Alien]

Vastuusta.

Lapsen oikeuksien suojeleminen on sekä huoltajien, että yhteiskunnan vastuulla. Nykyisin on kuitenkin muodostunut erikoinen tilanne, jossa yhtäällä yhteiskunnalta vaaditaan enemmän vastuunkantoa lasten oikeuksien suojelun suhteen ja toisaalla huoltajilta vähemmän.

Lasten ja nuorten pahoinvointi on kasvanut viime vuosina.

Lapsen ongelmat johtuvat ontuvasta sosiaalihuollosta, opetuksesta, varhaiskasvatuksesta ja puutteelisista mielenterveydenhuollon palveluista, somesta ja muista kanssaihmisistä.

Vanhempien osuus ongelmiin nähdään ja hyväksytään silloin, kun taustalla on yleisesti hyväksytty riippuvuussairaus, yleensä alkoholiongelma tms. tai diagnosoitu mielenterveysongelma.

Perheet, joissa ulkoiset puitteet ovat kunnossa ja joissa asiat näyttävät olevan hyvin, eivät koskaan nouse keskusteluissa esiin mahdollisina ns. ongelmaperheinä. Työ-,liikunta-, ja harrastusnarkomanian aiheuttamaa laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua ei tunnisteta, sillä siitä ei saa edes puhua. Perhedynamiikka, roolit, valta ja vastuu voi olla ihan yhtä poskellaan täydelliseltä näyttävässä ydinperheessä kuin kaaottiselta vaikuttavassa päihdeperheessä.

Ilmiö tulee esiin mielenkiintoisella tavalla tässäkin tapauksessa. Vastuullisten ja syyllisten etsiminen, sekä korjattavien käytänteiden etsiminen on helpommin hyväksyttävissä täysin ulkopuolisista tahoista, kun vanhemmasta, joka käytännössä teki tilanteessa päätökset.

Vanhepien ja heistä eritoten äidin rooli vastuuhenkilönä on tapahtumissa ollut keskeinen. Mikäli niistä velvoitteista ja rikkeistä ei voida puhua, eikä löytää parannettavia käytänteitä vanhemmille ohjeeksi tulevaan, ei voida puhua harrastajaryhmien vastuusta ja velvollisuudestakaan.

Lapsella on oikeus elämään. Vanhemman korostunut velvollisuus on suojella ja huolehtia siitä. Mikäli vanhempi on siihen kykenemätön siihen, tulee yhteiskunnan tehdä se.
Lapsi ei sattumalta päätynyt, karannut tai muutoin ilmaantunut Pyhäkuruun, jossa jäi lumivyöryn alle. Vanhempi oli päättänyt hänet sinne viedä. Miksi ja millä perustein on kysymys, johon vastauksen saamalla vastaava tapahtuma voidaan ennaltaehkäistä. Tahallisuus tai tahattomuus, ei sinällään ole olennaista, sillä kummassakin tapauksessa äiti on tehnyt laiminlyönnin jo siinä vaiheessa, kun päätös reissuun lähtemisestä kahdestaan on tehty. Äiti vei lapsensa itselleen liian vaikeaan ympäristöön, jossa ei pystynyt suorittamaan perustehtäväänsä eli suojelemaan lapsen oikeutta elämään.

Onko vanhemmilla oikeus ottaa minkätahoisia riskejä tahansa lastensa suhteen, kun ne perustellaan liikunnalla, harrastamisella ja terveellisillä elämäntavoilla?

[Alien Alien]

Viestejä kahlaten, mietin vielä ihan tavallisuuden tasolla monen kommentteja pojan ottamista vaelluskaveriksi. Perhe on ollut liikunnallinen aina, jo parisuhteen alussa se elementti oli läsnä. Aikuiset liikkuivat kaikin mahdollisin harrastuksin ja E jossain haastattelussa sanoikin, että lapset tehdään "yhteen pötköön", jotta heille (aikuisille) jää sitten sitä omaa tärkeää harrasteaikaa enemmän tulevaisuudessa. Ihan ok ajatus ja varsinkin jos lapset tulevat toivotusti.

…

12-vuotiaana olen itsekin ollut isäni mukana vaikka missä erämaaolosuhteissa ja ne muistot ovat vain upeita. Tuon ikäinen varhaisteini osaa jo ajatella ihan itse, toki luottaa vanhempaan sataprossana, mutta myös on taitava moneen. Kun pienestä pitäen on nähnyt miten toimitaan, on enemmän innokas kuin pelkäävä lapsi.
…

Tosiasioiden puiminen on järkevää tulevia vaeltajia ajatellen, mutta syyllisen hakeminen on toisarvoista nyt. Jokaiselle voi tulla tällainen tapahtuma joskus eteen ja itseäni ainakin opetan nyt siihen, että soitto häkeen ei ole häpeäksi. Ei vaikka kuinka osaisi ihan Itse.

Huom!. Lainausta lyhennetty ja jätetty vain ne kohdat, joihin halusin kommentoida. Alkuperäinen teksti kokonaisuudessaan sivulla 206.

1. Lapset pötköön, jotta ehtii harrastamaan

Eikö tämä kuvaa nykyisin vallitsevaa yksilökeskeistä ajattelua lähinnä, jossa lapset nähdään ”hankintana” tai resurssina vanhuudenpäiviä varten? (Ajatuksena ei toki uusi, agraariyhteiskunnissa ollut vallalla iät ja ajat). Lasten hankinta laittaa vanhempien elämän ja harrastukset ”jäihin”, jolloin vanhemmilla jää vähemmän aikaa toteuttaa itseään. Suunnittelemalla lapset yhteen pötköön mininmoidaan käytetty ”hukkaan” menevä pikkulapsiaika, jolloin lapset sitovat eniten vanhempia itseensä. Lapsen itseisarvolle ja oikeudelle lapsuuteen ei juurikaan kiinnitetä huomiota, sillä tärkeintä on vanhempien oikeudet itsensä toteuttamiseen. Kynnelle kykenevien kanssa on helpompi jatkaa urheiluholismia.

2. Kerroit myöhemmässä viestissä omaavasi jo pitemmän elämänpolun tällä pallolla. Näin ollen oletan teidän syntyneen ennen edellisen vuosisadan puoltaväliä. (Sen jälkeen syntyneet ovat vielä nuorisoa). Näin ollen isänne ja isoisänne ovat syntyneet ja kasvaneet hyvin erinlaiseen maailmanaikaan ja ympäristöön. Luonnossa runsas liikkuminen ja sen merkkien lukeminen on ollut tuonajan ihmisille arkipäivää, sen vuoksi heidän tarjoamansa opit ja kokemus on ollut aivan toista luokkaa kuin nykyihmisen. Myös lapset ja lapsuus on 2000-luvulla kovin toisenlaista kuin 1900-luvulla. Näin ollen en näkisi asiaa suoraan verrannollisena.

3. Hieno oppi, että avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan osoittaa henkistä vahvuutta, kuten myös esimerkki omien asenteiden korjaamisesta.

[da-n7007]

^
Joo, on varmaan. Olen jo onneksi ikäni puolesta lähempänä totaalista loppupäätä kuin edes keskikohtaa
Asenneongelma, siinähän se pitkän iän salaisuus.

No sama vika täällä kyllä.... loppusuora häämöttää

Ihaillen muuten katson yhdessä vaellusryhmässä sitä papparaista, joka on aloittanut vapaalaskemisen 70+ vuotiaana. Aika rohkeaa elämistä noilla vuosilla.

Sori OT.

Mietin 60-luvun alkua, joilloin olin ekaa kertaa tunturissa vaelluksella. Lyhyitä matkoja vaan tosin, mutta ne varusteet! Oli paperikartta ja kompassi, kangasreppu (sellainen mettämiesten malli), termarissa teetä ja vesipullo, ja jokunen korppu. Meitä oli neljä tuon sapuskan varassa Päivämatkoja vaellettiin, ei tietenkään lumitalvella, mutta kuitenkin ihan erämaassa. Siihen aikaan ei ollut mitään sähkö-akku-härpäkkeitä, lankapuhelin oli jossain kyläpahasessa ehkä. Opittiin olemaan ja lukemaan säätä ja luontoa.

Eva oli syntynyt saaristolaiseksi, oli kalastajaperheen tyttö, joka osallistui töihin jo pikkulikasta. Kuten omakin perheensä lapset tekee. Uskon, että se selviytymisgeeni ja -tahto eritoten oli sieltä peräisin. Itseluottamus on hyvä ominaisuus, noin yleensä.