Mysteerimies D.B. Cooper

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Mysteerimies D.B. Cooper

Viesti Kirjoittaja Kataja »

D.B. Cooper

Luulin, että tästäkin kaverista olisi jo juttua täällä, mutta haku löysi pääasiassa vain Alice Cooperia. Hetken harkitsin laittaako kadonneisiin vaiko tänne, mutta ilman oikeaa henkilöllisyyttä on paha mennä sanomaan onko mies kadonnut vai piilossa.

Kuva

Kaappaus


Kiitospäivän aatto 24.11.1971, oli tyypillinen kolea ja viileä päivä USA:n luoteisosassa. Northwest Orientin Boeing 727 seisoi Portlandin kansainvälisellä lentokentällä ottaen kyytiinsä matkustajia viimeiselle etapilleen reitillään Washington D.C.:stä Seattleen. Valtaosa matkustajista oli tullut ja mennyt mantereen halkaisevan lennon muilla pysäkeillä, eikä puolen tunnin loppuosuudelle jäänyt kuin 37 kyytiläistä koneeseen, johon mahtui kaikkiaan 99, sekä viiden hengen miehistö.

Yksi muutamista Portlandista koneeseen nousseista oli lipputiskillä antanut nimekseen Dan Cooper. Tämä n. 45-vuotias, siististi pukeutunut mies sai käytäväpaikan 18c 16:35 lähtevälle lennolle. Miehistölle Cooper oli kuin kuka tahansa matkustaja. Aikakaudelle tyypillisesti hän oli pukeutunut tummaan pukuun, kravattiin sekä valkoiseen kauluspaitaan. Asukokonaisuutta täydensivät hattu, sadetakki sekä salkku. Iholtaan hän oli hivenen ruskettunut tai ristiverinen, mutta hänen käyttämänsä englanti ei sisältänyt mitään tunnistettavaa murretta.

Pian nousun jälkeen paikan 18c herrasmies hivutti lentoemäntä Flo Schaffnerin kouraan lapun, jonka Flo uskoi sisältävän jälleen yhden puhelinnumeron lisää yksinäisiltä liikemiehiltä, joita hänen työssään riitti. Schaffner sujautti lapun vormunsa taskuun ja jatkoi työtään. Ohittaessaan saman herrasmiehen toistamiseen, kuiskasi tämä ”sinun olisi syytä lukea lappu, sillä minulla on pommi” nyökäten samalla sylissä olevan salkkunsa suuntaan. Luettuaan lapun Flo kiirehti ohjaamoon, josta kapteeni vuorostaan ilmoitti Seattle-Tacoman lentokentän lennonohjaajalle tilanteesta. Pikatahtiin juttu siirtyi paikallisen FBI:n kontolle.

Itse lappua ei koskaan löytynyt, sillä matkustaja 18c, Dan Cooper vaati saada sen takaisin, jotta paperia ei voitaisi myöhemmin käyttää todisteena. Miehistön myöhempien lausuntojen mukaan lapussa luki: ”Salkussani on pommi. Käytän sitä jos tarvis. Sinun tulee istua viereeni. Kone on kaapattu” . Vaatimuksena olivat myös 200 000$ käteistä merkkaamattomina 20 dollarin seteleinä sekä kaksi selkään puettavaa päävarjoa ja kaksi rintapuolen varavarjoa. Nämä tulisi toimittaa koneeseen tämän laskeuduttua Seattle-Tacoman lentokentälle.

Flo Schaeffner palasi Cooperin luo ja istui tämän alkuperäiselle paikalle käytävän puolelle, Cooperin ottaessa ikkunapaikan. Tällöin mies raotti salkkuaan, näyttäen sen sisältävän johtoja sekä kaksi punaista putkiloa, jotka muistuttivat dynamiittipötköjä. Lentoemäntä sai luvan käydä kertomassa laukun sisällöstä ohjaamoon saaden myös ohjeet pitää kone ilmassa kunnes rahat ja laskuvarjot olisivat valmiina lastattaviksi.

Koko tapahtumasarja oli tapahtunut niin vaivihkaa, ettei valtaosa matkustajista tiennyt kaappauksen olevan käynnissä. Kapteenin kuulutus kertoi laskeutumisen viivästymisestä tekniseen vikaan vedoten. Tuohon aikaan lentokonekaappaukset olivat melko yleisiä, sillä historian viidestäsadasta kaappauksesta 2/3 tapahtui vuosien 1960-1973 välillä. Tätä taustaa vasten Northwest Orientin omistaja Donald Nyrop ei ollutkaan turhan huolissaan muusta kuin yhtiönsä maineesta ja hän antoikin siunauksensa kaapparin vaatimuksiin suostumiselle.


Kuva
Kaapattu Boeing 727

Vaatimusten täyttäminen

Kaapatun koneen jatkaessa näennäisen rauhallista lentoaan, vallitsi samaan aikaan Seattlessa jo täysi kaaos. Kaappari oli antanut viranomaisille vain noin puolen tunnin varoitusajan minkä puitteissa toimia, eikä tilannetta helpottanut myöskään toimijoiden suuri määrä. Paikallispoliisin, FBI:n, ilmailuviranomaisten ja lentoyhtiön edustajien oli nopeassa tahdissa löydettävä yhteinen sävel tilanteen selvittämiseksi.

200 000 Dollarin arvosta 20:n seteleitä painaisi noin 10 kiloa, mikä osoitti kaapparin huolellisuuden suunnitteluvaiheessa, sillä paino ei olisi liikaa hyppyä ajatellen, eivätkä setelit liian isoja jokapäiväistä käyttöä silmällä pitäen. Tämän lisäksi sarjanumeroiden ei saanut olla peräkkäisiä lukusarjoja. FBI päättikin valita vain seteleitä joiden koodisarja alkoi kirjaimella L ja jotka olivat San Franciscon Valtion Pankin konttorin liikkeelle laskemia. Jokainen seteli tuli myös valokuvata mikrofilmille, joten agenteilla riitti puuhaa kerätä sopivat setelit ja ehtiä valokuvata kaikki 10 000 kappaletta ajoissa.

Tätäkin vaikeammaksi osoittautui kuitenkin sopivien laskuvarjojen löytäminen, sillä läheiseltä armeijan kentältä (McChord Air Force Base)saadut varjot eivät vastanneet Cooperin toiveita, sillä armeijan käyttämät varjot avautuivat automaattisesti ja Cooper halusi nimenomaan manuaalisesti avattavat siviiliversiot. Hätäisen puhelin rumban jälkeen Seattlen poliisin onnistui tavoittaa laskuvarjohyppyopettaja, joka suostui luopumaan neljästä varjostaan, jotka tuotiinkin sireenit ulvoen kentälle juuri ajoissa.

Useamman varjon tilaaminen sai tutkijat epäilemään, että mies aikoi hypätä ulos panttivangin kanssa, jolloin epäkuntoisen varjon antaminen ei tullut kyseeseen.

Laskeutuminen

Kello 17:24 lennonjohto ilmoitti kaiken olevan valmiina ja kapteeni ohjasi koneen maahan jo 15 minuuttia tästä, vain puolisen tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Cooper ohjeisti kapteenin telakoitumaan muista erillään olevalle hyvin valaistulle laiturille sisävalot himmennettyinä.

Tämän jälkeen kaappari antoi luvan yhdelle henkilölle tuoda vaaditut varjot sekä rahat matkustamon uloskäynnin portaille. Rahat ja varjot nostettiin sisään lentoemäntä Tina Mucklow:n toimesta, minkä jälkeen Cooper antoi loppujen 36:n matkustajan sekä Flo Schaeffnerin poistua samaa reittiä, jättäen Mucklow:n sekä ohjaamon kolmen hengen lentomiehistön koneeseen.

Tämän jälkeen Cooper alkoi lukea huolellisesti ohjekirjaa koneen takaosassa sijaitsevia portaita koskien, kysellen tarkempia yksityiskohtia niiden toiminnasta Tina Mucklowlta. Lentoemäntä ei uskonut niiden toimivan ilmassa, minkä Cooper suoralta kädeltä kiisti vääräksi tiedoksi.

Cooper ohjeisti matkustamon sisäpuhelimen välityksellä ohjaamolle tarkat lentokorkeudet sekä nopeudet, varoittaen pitävänsä ranteessaan korkeusmittaria. Lentonopeuden oli määrä olla niin hidas ettei sitä monella isommalla koneella olisi pystynyt toteuttamaan, mutta kyseinen 727 oli mallina sen verran kevyempi, että vaatimus oli mahdollista toteuttaa. Ei ollut lainkaan sattumaa, että hän oli valinnut juuri tämän lennon kohteekseen. Matala nopeus ja koneen hyppäämiseen sopivissa paikoissa sijainneet kolme moottoria mahdollistivat takaluukun avaamisen sekä hyppäämisen, mikäli asialla oli todella kokenut hyppääjä.

Ennen lähtöä Dan Cooper kertoi haluavansa Mexico Cityyn, joka sijaitsi liian kaukana täydelläkin tankilla, jolloin pienen väittelyn jälkeen Cooper suostui miehistön ehdotukseen välitankkauksesta Renossa Nevadan osavaltiossa. Luonnollisesti kone tuli tankata täyteen myös Seattlessa ja tankkiauto ajettiinkin koneen vierelle. Tankkauksen aikana Cooper osoitti jälleen tietävänsä tarkalleen pakovälineensä toiminnan, sillä teknisten ongelmien takia tankkaus ei sujunut normaalissa 4 000 gallonaa minuutissa tahdissa, mikä sai Cooperin menettämään hermonsa vartin jälkeen vaatien selitystä hitaudelle. Homma saatiin kuitenkin kunniakkaasti loppuun.

Kaappari neuvotteli vielä lopulliset reitinvalinnat miehistön kanssa, koska alkuperäinen reitti vaaditulla korkeudella olisi johtanut useammankin vuoren linjalle. Korkeus tuli kuitenkin pitää matalana, joten reittiä muokattiin hieman sivummalle vuorista. Konetta ei saanut myöskään paineistaa ja alhainen lentokorkeus mahdollistikin sisällä hengittämisen ilman sisäilman paineistusta ja eliminoi ulko- ja sisätilan paine-eron tuomat ongelmat, jos kesken lennon avattaisiin ovia tai luukkuja.

Kello 19:46 lento 305 jatkoi matkaansa ylimääräiselle etapilleen.

Hyppy

Nousun jälkeen Cooper määräsi Mucklown ohjaamoon muun miehistön seuraan. Jättäen kaapparin yksin ja heidät täysin pimentoon matkustamon tapahtumista.

Kello 20:00 punainen valo syttyi ohjaamossa, ilmoittaen miehistölle avoimena olevasta ovesta tai luukusta. ”Voimmeko tehdä jotain hyväksenne” kuulutti kapteeni ”ette!” kuului kiivas vastaus takaisin, tämä oli viimeinen kerta kun lentokonekaappaaja Dan Cooperista kuultiin.

Kello 20:24 miehistö tunsi pienen heilahduksen koneen etuosassa, mitä seurasi korjaava liike takaosasta. He epäilivät kaappaajan hypänneen, mutta suljetun oven takaa heillä ei ollut mahdollisuutta saada varmuutta ja pommiuhan johdosta ei haluakaan riskeerata henkeään. Heilahduksen aikaan he merkkasivat koneen sijainniksi Lewis Riverin n.40 kilometriä Portlandista pohjoiseen.

Kello 22:15 kone laskeutui Renoon ja pienen odottelun jälkeen miehistö kurkkasi hiljaiseen matkustamoon huomaten sen olevan tyhjä. Kaappaaja oli ottanut mukaansa kaiken mukanaan tuomansa sekä rahat ja yhdet kappaleet rinta- sekä selkävarjoja. Jälkeenjääneistä varjoista hän oli katkonut naruja tehden niistä ilmeisesti kantotelineen rahoille, jotka hänelle oli ojennettu kantolaukussa.

Oletetulla hyppyhetkellä Cooper on seissyt alimmalla portaalla koneen takaosan alla yli 3km:n korkeudessa, 300 kilometrin tuntinopeudessa ja kahdenkymmenen asteen pakkasessa allaan täysi tuntematon, joka pilviverhon takaa toisi hänen silmiinsä loputtoman meren douglaskuusia sekä korkeiden vuorenhuppujen rotkot ja kivikkoiset seinämät. Kuuset lienevätkin ainoat elolliset, jotka tietävät tapahtumien kulun tästä eteenpäin tai sitten ei.

Kuva

Tutkinta

Cooperilta jäi jälkeen kaksi laskuvarjoa, 8 tupakantumppia, musta solmio sekä solmiopinni (suom? Tie tack ei neula). Koneesta löytyi 66 sormenjälkeä, joita ei voitu jäljittää miehistöön tai matkustajiin, eikä lopulta mihinkään muuallekaan.

Kuva
Koneeseen jäänyt varjo ja sen laukku.

Koneen perään lähetettiin kaksi F-106 hävittäjää läheisestä McChordin tukikohdasta, mutta ne eivät soveltuneet näin hitaissa nopeuksissa tapahtuneeseen seurantaan, joten hitaampi T-33 kone lähetettiin jatkamaan varjostusta, tosin sen uskotaan saapuneen liian myöhään. Tapahtuma-aikaan vallinnut huono sää vaikeutti myös koneen silmälläpitoa, viivästyttäen myös maaetsintöjä vuorokaudella. Alue oli paperitehtaan omistamaa laajaa metsäaluetta, eikä monen viikon maa- sekä ilmaetsintä tuottanut tuloksia tapaukseen liittyen, erään aiemmin kadonneen nuoren ruumiin kylläkin.

Perustutkinnassa FBI seuloi ensimmäisenä Dan Cooper nimiset henkilöt, mikä johtikin erään D.B. Cooperin kuulusteluihin Portlandissa, minkä tiedon kantautuminen reportterin korviin puolestaan johti D.B.Cooper nimen yhdistämiseen kaapparia koskien aina tuosta tähän päivään saakka.

Juttu on edelleen yksi FBI:n historian kiusallisimmista, eivätkä puheet miehen todennäköisestä menehtymisestä jo hyppyvaiheessa saa täyttä varmuutta ilman ruumista. Yli 1 200 epäiltyä on käyty läpi ja juttuun tulee edelleen tasaisesti vihjeitä eri puolilta.

Osa tapausta tutkineista uskoo alkuperäisen etsintäalueen olleen väärä ja tätä teoriaa tukee myös lennon kapteenin otaksuma, jossa hän sanoi koneen olleen hieman lännempänä kuin etsinnän kohteena ollut metsikkö.


Juttu elää

Helmikuussa 1980 8-vuotias joen töyräällä leikkinyt poika löysi kasan maatuvia 20$ seteleitä yhteensä 5 800 dollarin arvosta. Setelit todettiin samoiksi joita Cooperille annettiin ja ne sijaitsivat n.60kilometriä yläjuoksuun epäillyltä hyppyalueelta. Geologi määritti rahojen ajautuneen paikkaansa 1974, kolme vuotta kaappauksen jälkeen, mikä antaisi viitteitä uskoa Cooperin ruumiin alkaneen hajota tuossa ajassa siinä määrin että puussa roikkuessaan tai joen varrella vartaloon kiinnitettyä rahaa pääsisi irtoamaan.


Kuva
Löydettyä rahaa,joissa L-kirjain yhä näkyvillä.

14 Viikkoa löydön jälkeen läheinen Mount St. Helen purkautui levittäen tuhkaa ympäri aluetta ja polttaen laajoja metsäaloja.

Rahatukkoa pidetään todisteena, sekä kuoleman puolesta, että sitä vastaan. Monet uskovat että Cooper heitti rahaa pois huomatessaan yhteneväisyydet koodeissa tai että osa rahoista irtosi jo hypätessä. Kenties hänellä oli apuri, jonka avulla paeta alueelta Meksikoon. Tätä teoriaa vastaan taistelee epäilys, ettei kaappaaja voinut millään tietää huonossa kelissä tarkkaa olinpaikkaansa etenkin kun reittiä jouduttiin muuttamaan alkuperäisestä, jolloin apurilla olisi ollut melkein mahdoton työ löytää mies alueen metsistä. Cooperilla oli hypätessään ainoastaan tavalliset kävelykengät, jotka olisivat lentäneet jalasta hypyn yhteydessä, jättäen hänet luontoon avojaloin. Loppuja rahoista ei ole putkahtanut pintaan missään ja yhdestäkin setelistä on luvattu 100 000 dollarin palkkio.

Tapaus sai liikkeelle myös useita kopioijia, jotka kaikki ovat kuitenkin jääneet kiinni. Useampi henkilö on joko omien puheidensa perusteella tai muuten liitetty epäiltyjen listaan, mutta sormenjälkien, DNA-jäljen sekä tuntomerkkien perusteella n. 10 000:sta FBI:lle ilmoitetusta nimestä ei täsmäävää epäiltyä ole löytynyt.

Fiktiivinen D.B. Cooper tosin palasi samaisiin metsiin samassa mustassa puvussaan TV-sarjassa, tällä kertaa FBI:n puolella, tutkiessaan Laura Palmerin murhaa Twin Peaksin pikkukaupungissa.

Jutun parissa nykyään vaikuttava agentti Larry Carr kertoi tutkinnan nykyisiä linjauksia

- Cooper ei ollut laskuvarjohyppäämisen ammattilainen. Olosuhteet ja varustus olisivat tehneet kokoneellekin hyppääjälle selviämisen lähes mahdottomaksi. Tämän lisäksi mies ei huomannut rintapuolella pitämänsä varjon olleen neulottu kiinni, asia joka ei olisi jäänyt hyppyjä paljon tehneeltä huomioimatta.

- Hänellä ei ollut apuria maassa. Tietääkseen sijaintinsa olisi kaappaajan täytynyt olla tiiviissä yhteydessä ohjaamoon, mutta Cooper ohjeisti koneen vain ottamaan suunnan Meksikoon

- Hänestä löytyy hyvin tarkat tuntomerkit ihmisiltä, jotka viettivät lennon aikana aikaa hänen seurassaan.


Kuva
Cooperin etsintäkuulutusjuliste


Luurankona metsässä vai riippumatossa Meksikossa? Joka tapauksessa miehen vaikutus lentoturvallisuuteen oli merkittävä ja mm. 727-koneiden uusissa malleissa ei vastaavaa pakoluukkua ollut ja koneisiin kuljettiin metallinpaljastinten kautta.

IS:n juttu, jonka google löysi

Mihin katosi D.B. Cooper? (IS 19.6.)
07.07.2008 17:20

"MYSTEERIN JÄLJILLÄ. IS:n kesäsarja kertoo kohutuista rikos- ja katoamistapauksista, jotka ovat yhä ratkaisematta.

Mihin katosi Boeing 727 -matkustajakoneesta laskuvarjolla hypännyt konekaappariD.B. Cooper ja hänen mukanaan 200000 dollarin lunnasrahat?

Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI on ratkonut yhtä rikoshistorian oudointa konekaappausta jo 37 vuotta, mutta oikeaa D.B. Cooperia ei ole löytynyt miljoonia maksaneista etsinnöistä huolimatta.

Dan Cooperin nimellä lentolipun ostanut mies astui Portlandista Seattleen matkalla olleeseen Northwest-yhtiön koneeseen 24. marraskuuta 1971. Mies jäi historiaan mystisellä nimellä D.B. Cooper, koska poliisin tiedotuksessa tapahtui virhe.

Kaappaus käynnistyi, kun tummaan pukuun ja mustaan, kapeaan kravattiin sonnustautunut mies ojensi lentoemäntä Florence Schaffnerille valkean paperilapun.

- Salkussani on pommi. Käytän sitä, jos on pakko. Haluan, että istut viereeni. Kone on kaapattu, mies ilmoitti lapussa.

Hän vaati 200000 dollarin lunnaita ja laskuvarjoja kahdelle hyppääjälle. Ne tuli toimittaa koneen määränpäähän Seattleen. Mies vilautti lentoemolle salkkunsa sisältöä, joka näytti erehdyttävästi pommilta.

FBI järjesti rahat,
kaappari tilasi viskin

Cooperin vaatimukset viestitettiin maahan, ja FBI ryhtyi keräämään rahasummaa kasaan kaapparin vaatimina merkitsemättöminä 20 dollarin seteleinä.

Cooper puolestaan tilasi viskin soodavedellä. Hän maksoi parin dollarin paukun 20 dollarin setelillä, antoi erotuksen juomarahaksi ja katseli ikkunasta alapuolella näkynyttä Seattlen lentokenttää. Kun FBI oli saanut rahat kasaan, hän antoi koneelle laskeutumisluvan.

Rahat täyttivät näennäisesti kaappaajan vaatimukset, mutta FBI valikoi lunnaiksi vuonna 1969 liikkeelle laskettuja seteleitä, joista valtaosan sarjanumero alkoi L-kirjaimella. Rahat kuvattiin myös mikrofilmille jäljittämisen helpottamiseksi.

Cooper vapautti koneen 36 matkustajaa saatuaan rahat ja laskuvarjot, mutta vaati yhtä lentoemäntää, koneen pilotteja ja lentomekaanikkoa jäämään.

Mistä on kyse, FBI:n etsivät ihmettelivät?

Kone lähti Cooperin määräyksestä kohti Renoa melko hidasta vauhtia ja normaalia lentokorkeutta huomattavasti alempana. Cooper kielsi pilottia paineistamasta koneen sisätiloja, ja näin hän sai oven auki 3000 metrissä.

Ohjaamoon pakotettu lentohenkilökunta huomasi pian koneen takaoven olevan auki: D.B. Cooper oli hypännyt historiaan puumia kuhisevan metsäalueen yläpuolella.

Kuoliko Cooper
hypyssä?

FBI epäilee, ettei kaappaaja selvinnyt hypystä hengissä kaameiden sääolosuhteiden vuoksi. Virkavallan mukaan Cooper ei voinut olla kovin kokenut hyppääjä.

- Kokenut laskuvarjohyppääjä ei olisi ikinä hypännyt ulos koneesta sysimustaan yöhön rankkasateessa 200 mailia tunnissa (n. 300 km/t) puhaltaneessa tuulessa popliinitakki päällään ja mokkasiinit jaloissaan, etsivä Larry Carr sanoo FBI:n kotisivuilla.

Taivas oli niin massiivisten pilvien peitossa, etteivät konetta seuranneiden hävittäjien pilotit nähneet Cooperin hyppyä.

Cooperin ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty. Myös hänen oikea henkilöllisyytensä on yhä täysi mysteeri.

FBI toi viime vuonna julkisuuteen poliisin hallussa 36 vuotta olleita todisteita ja yritti siten vielä kerran saada uutta valoa tapaukseen.

- Ehkä joku muistaa tietyn oudon sedän, Carr toivoo.

FBI on tehnyt vuosien varrella useita pidätyksiä ja sille on ilmiannettu vielä viime vuosinakin useita Cooperiksi epäiltyjä henkilöitä. Kenenkään dna ei kuitenkaan ole täsmännyt osittaiseen dna-jälkeen, joka saatiin kaappaajan koneeseen jättämästä kravatista.

Myös lunnasrahat, satatuhatta 20 dollarin seteliä, ovat kadonneet liki jäljettömiin. Summasta on löytynyt vain 5880 dollarin erä, joka on omalta osaltaan lisännyt tapauksen mystisyyttä.

Kahdeksanvuotias Brian Ingram löysi rahat Columbia-joen penkalta 1980. Poliisin mukaan rahat eivät ole voineet olla samassa paikassa kaappauksesta lähtien, koska nippujen ympärillä olleet kuminauhat olivat hyvässä kunnossa. Kuka siis vei rahat paikalle vuosia kaappauksen jälkeen?

Cooperin tapaus muutti lentomatkustamista 70-luvulla merkittävästi. Lentokentille asennettiin sen jälkeen muun muassa metallinpaljastimet."
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1554053

Varsinaiset lähteet
http://en.wikipedia.org/wiki/D._B._Cooper
http://www.fbi.gov/page2/dec07/dbcooper123107.html
http://www.trutv.com/library/crime/crim ... index.html
Judge Dredd
Hetty Wainthropp
Viestit: 481
Liittynyt: Ma Kesä 23, 2008 9:14 pm

Viesti Kirjoittaja Judge Dredd »

Toivottavasti selvisi. Vaatii munaa tehdä jotain tuollaista. En usko, että yksikään bandidossi tai hellsangeli pystyisi samaan.
On vaikea katsoa, kun Stalin makaa vain murtuneena sohvalla.
"Ovatko suomalaiset pystyneet tekemään niin suuria tuhoja kunniakkaalle puna-armeijalle? Selittäkää minulle," vaatii Stalin.
Bombay
Adrian Monk
Viestit: 2830
Liittynyt: Ma Touko 07, 2007 9:25 am

Viesti Kirjoittaja Bombay »

Olipa mahtava avaus! Itse kyllä veikkaisin että jossain puussa siellä keikkuu mutta toisaalta, onhan sillä voinut olla vaihtovaatteet hyppyä varten mukana ja myös sen verran tiesi Coopperi lentokoneista että on voinut olla ihan ammattilainen hyppääjä.
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Viesti Kirjoittaja Kataja »

Itsekin toivon miehen selvinneen. Hieman jopa harmittaakin, jos mies on huolellisen suunnitelmansa sössinyt kalkkiviivoilla, sillä marraskuussa tuolla varustuksella ei noilla leveyspiireillä pitkälle pötkitä.

Seudun hän on valinnut varmasti juuri sen tähden, että siellä on mahdollista laskeutua varjolla keskelle ei mitään ja välttyä silminnäkijöiltä. Ei olisi paljoa vaatinut, että olisi ottanut mukaansa toisen kassin täynnä erävehkeitä. Aikaa vaatteiden vaihtamiseen oli yllin kyllin.

Vaikka toivon Cooperin livahtaneen rahoineen lipettiin niin jotenkin tyypillistä olisi, jos reaalimaailma olisi järjestänyt näin elokuvamaiselle tarinalle antikliimaksisen lopun havupuun nokassa tai sammalmättäällä.

Tekijä on varmasti ehtinyt tuntea onnistumisen riemun metsässä tai edes ilmalentonsa aikana. Ajatus korvessa sukkasillaan harppovasta pukumiehestä, joka hyiseen loppuunsa saakka puristaa vaivalla hankkimaansa rahasaalista ilman mahdollisuutta käyttää rahaa tilanteensa helpottamiseen, mutta silti ylpeänä paostaan, on myös melko lohdullinen.
Joka tapauksessa miehen onnistui karistaa takaa-ajajansa täydellisesti.
Ghostface Killah
Lauri Hanhivaara
Viestit: 125
Liittynyt: Ke Helmi 27, 2008 10:30 am

Re: Mysteerimies D.B. Cooper

Viesti Kirjoittaja Ghostface Killah »

Kataja kirjoitti:Hyppy
Nousun jälkeen Cooper määräsi Mucklown ohjaamoon muun miehistön seuraan. Jättäen kaapparin yksin ja heidät täysin pimentoon matkustamon tapahtumista.

Kello 22:15 kone laskeutui Renoon ja pienen odottelun jälkeen miehistö kurkkasi hiljaiseen matkustamoon huomaten sen olevan tyhjä. Kaappaaja oli ottanut mukaansa kaiken mukanaan tuomansa
Eli ketään ei ollut näkemässä, kun mies hyppäsi tai mitä puuhasi ennen hyppyään. On voinut vaihtaa vaatteet / kengät mitkä soveltuvat patikoimiseen paremmin.

Mitenhän tarkkaan tuolla alueella on puita tutkittu? Onko laskuvarjoa edes löydetty? Jos kyseinen kaveri olisi selvinnyt hengissä, niin luulisi, että olisi edes jossain käyttänyt edes vahingossa näitä rahoja.
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Viesti Kirjoittaja Kataja »

Joo, tuosta varjosta jossain mainittiin, että olisi pitänyt erottua havupuista ilmasta etsittäessä kauaskin ellei tuo etsintäalue ollut totaalisen väärä. Pidettiin sitäkin mahdollisena, että on pystynyt laskeutumaan ja tunkenut laskuvarjon johonkin kannonkoloon. Todennäköisen laskeutumisalueen lähistöltä on löydetty parikin vanhaa varjoa, mutta yksikään ei ole vastannut Cooperille annettua.

Loppulennolla mies on ollut täysin omissa oloissaan ja kevyesti olisi ehtinyt asua vaihtaa, ottihan hän solmionkin pois, tosin se mahtaa lepattaa ikävästi naamallakin hypyssä. Mukana ei kertomuksen mukaan ollut kuin pommisalkku ja siihen tuskin maihareita ja erävaatteita olisi saanut mahtumaan, varsinkin kun hän oli laukkua raottanut näyttäen sisällä olleen pommivirityksen. Mietin myös, että noin suunnitelmallisella kaverilla olisi voinut olla lennolla apurikin, joka olisi jättänyt käsimatkatavaransa hyllylle ja sieltä olisi Cooper saanut kunnon varusteet, mutta matkustajat on varmaan seulottu melko tarkkaan ja yhtä hyvin Cooper olisi itsekin voinut ne kassissa kantaa. Tuskinpa käsimatkatavaran matkustamoon ottaminen hirveän säännösteltyä on ollut puolityhjässä koneessa, vielä kun "pomminkin" on voinut tuoda mukanaan ilman ongelmia.

Yhtenä kuoleman todisteena tosiaan pidetään tuota, ettei rahoja ole jokilöytöä lukuunottamatta tullut vastaan missään. Miehellä on voinut varallisuutta olla ennestään sen verran, että on maasta päässyt esim. Etelä-Amerikkaan tai Karibialle tms. ja alkanut vasta siellä viljellä tuohta. Meksikoa, jenkkejä ja Kanadaa ovat viranomaiset varmasti yrittäneet seuloa, mutta en tiedä kuinka helppoa rahan liikkumista on ollut seurata tuohon aikaan. Silti tähän päivään mennessä luulisi edes yhden setelin palautuneen viranomaistenkin ulottuville, koska jossain tietokannassa ne varmasti ovat olleet jo kauan.
Viimeksi muokannut Kataja, Pe Elo 01, 2008 10:51 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17109
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Hieno tarina. Olisikohan tuo tulivuoren purkauksesta syttynyt metsäpalo saattanut polttaa nuo setelit. Ja Cooperin siinä ohessa. Luulisi että edes se yksi seteli olisi jonku turistin tuliaisina tullut Etelä-Amerikasta takaisin jos ne olisivat Cooperin ohella sinne päätyneet.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
combat18
Martin Beck
Viestit: 775
Liittynyt: To Helmi 14, 2008 1:07 am
Paikkakunta: Taistelu ei loppunut 1945 ??? se on vasta alkanut!

Viesti Kirjoittaja combat18 »

Tosi hyvin kirjoitettu kertomus! :shock:
WARNING: THIS MEMBER CONTAINS NATIONALISM
If Multi-culturalism is the answer, It must have been one hell of a stupid question
http://patriootti.com/
Kuva
Katjushka
Theo Kojak
Viestit: 1166
Liittynyt: Ma Kesä 11, 2007 9:17 pm

Viesti Kirjoittaja Katjushka »

Mahtava alustus!

Uskon valitettavasti Cooperin kuolleen hyppyyn. Ehkäpä hukkuneen jokeen. Ykkäsvaihtoehtona on, että rahat, jotka löytyivät ovat vaan jääneet siihen paikalle (kuminauhat vaan kestäneet yllättävän hyvinä). Tai sitten Cooper on kuollut/hukkunut hypyssä ja joku paikallinen löytänyt kaikki rahat heti ja ottanut ne. On sitten muutaman vuoden päästä kokeillut onko rahoja merkitty tai seurataanko niitä vielä jättämällä muutaman setelinipun uusissa kuminauhoissa rannalle.

Mielenkiintoista tosin olisi ettei Cooperia kuitenkaan kaipailtu kadonneena tai ainakaan poliisi ei ole pystynyt ketään kadonnutta tunnistamaan häneksi. Tällainen avaa tietysti uusia ajatusmalleja myös muille kadonneilel - ehkäpä joku kadonneista katosi tahallaan toteutaakseen myöhemmin Cooperit :wink:
I wonder sometimes about the outcome of a still verdictless life.
Am I living it right?
John Mayer
Heartburn
Armas Tammelin
Viestit: 86
Liittynyt: Ma Touko 12, 2008 1:10 pm
Paikkakunta: BadCityCrew

Viesti Kirjoittaja Heartburn »

Tää ois liian helppoo jos ois kuollu. varmaa nauraa partaansa jossai minne ei sada lunta.
debbie

Viesti Kirjoittaja debbie »

Mielenkiintoinen tarina, jossa ei ole mitään raakuuksia. Jonkinlainen herrasmieskaappari, mutta ei ehkä tarpeeksi suunnitelmallinen sittenkään.
373
Susikoski
Viestit: 41
Liittynyt: Su Helmi 03, 2008 11:22 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja 373 »

debbie kirjoitti:Mielenkiintoinen tarina, jossa ei ole mitään raakuuksia. Jonkinlainen herrasmieskaappari, mutta ei ehkä tarpeeksi suunnitelmallinen sittenkään.
Taikka sitten, erittäin suunnitelmallinen...
WLDHRT
Susikoski
Viestit: 32
Liittynyt: Su Elo 03, 2008 7:35 pm

Viesti Kirjoittaja WLDHRT »

joey
Angus MacGyver
Viestit: 6783
Liittynyt: La Marras 10, 2007 9:55 pm

Viesti Kirjoittaja joey »

Bombay kirjoitti:sen verran tiesi Coopperi lentokoneista että on voinut olla ihan ammattilainen hyppääjä.
Itse tiedän lentokoneista kaiken tuon, minkä Cooperkin, enkä ole hypännyt kertaakaan laskuvarjohyppyä ja lentokonettakin olen lentänyt vain kerran ( :wink: en tietenkään itse noussut enkä laskeutunut). En tiedä 70-luvun kirja-annista, mutta esimerkiksi ammattilentäjä olisi voinut antaa Cooperille miehen tarvitsemat tiedot, joko Cooperin kysellessä vaivihkaa tai sitten hyvään ystäväänsä luottaen. Uskon, ettei mies itse ole ollut alalla, sillä ala on ollut jo tuolloin todella hyvin palkattua, enkä keksi oikein mitään syytä sille, miksi lentäjän tai jonkun muun alan henkilön olisi tarvinnut moiseen ryhtyä. Jännityksen kaipuussa tietysti ehkä...

Kyllä nuo rahat jossain olisi voinut vaihtaa, mutta mikäli Cooper tajusi vaatia sarjanumeroiltaan satunnaisia seteleitä, hän todennäköisesti myös tajusi huijauksen, mikäli jäi henkiin.

En tiedä tuon ajan varustuksestakaan yhtikäs mitään, mutta mietin, että Cooperilla olisi saattanut olla pukunsa alla jonkinnäköinen lämpöpuku, jaloissaan kenkien sisällä mahdollisesti sukelluskengät tai vastaavat ohuet läpyskät, jotka kuitenkin kestävät terävien pintojen päällä kävelyä edes hieman (...taidan hakea jo hieman turhan kaukaa). Cooperin olisi täytynyt olla erinomainen suunnistaja tai pahemman luokan Hannu Hanhi selviytyäkseen koetuksesta, enkä usko hänen selviytyneen (vaikka peukkuja toki pidänkin, sen verran asiallisen oloinen häiskä).

Mietin myös, voisikohan Cooperilla olla ollut taustallaan sotilaskoulutusta?
WLDHRT
Susikoski
Viestit: 32
Liittynyt: Su Elo 03, 2008 7:35 pm

Viesti Kirjoittaja WLDHRT »

Tämä kaveri on toiminut niin jäätävästi ja harkitusti että miten olis voinut olla ajattelematta tulevaa patikka retkeä? Kukaan ei tiedä mitä hepulla oli päällä kun hyppäs. Ihan sata varmasti sillä ei ollu mitään lipokkaita jalassa. Heppu tiesi mitä tekee ja tiesi riskin minkä otti. Sotilaskoulutus mahdollisesti.
Vastaa Viestiin