Mysteerimies D.B. Cooper

[Magenta]

Nyt on tuo Daily Mailin juttu ehtinyt Iltapuluunkin:

FBI on tiedottanut, että sillä on epäilty tähtäimessä 40 vuotta legendaarisen ryöstön jälkeen.
Marraskuun 24. päivä vuonna 1971 "Dan Cooperiksi" esittäytynyt tyylikäs mies nousi lentokoneeseen Portlandissa. Koneella oli päämääränä Seattle.
Ennen laskeutumista Cooper tilasi viskiä ja poltti tupakkaa. Lentoemon mennessä ohi, Cooper ilmoitti hänen kassissaan olevan dynamiittia. Lunnasvaatimuksina hänellä oli 200 000 dollaria, neljä laskuvarjoa ja koneen jatkolento kohti Mexicoa.
Vaatimuksiin suostuttiin. Koneen matkustajat jäivät Seattleen, ja matkaa jatkettiin matalalla korkeudella kohti rajaa.
Jossain päin Washingtonin yllä Dan Cooper hyppäsi laskuvarjolla koneesta aurinkolasit päässään ja legenda oli syntynyt.
Nyt ryöstäjän tyylikkyys on saattanut johtaa oikeille johtolangoille.
FBI kertoi saaneensa DNA- sekä sormenjäljet Cooperin koneeseen jättämästä kravatista, sekä tumpeista, joita mies kerrytti tuhkakuppiin. Lisäksi heillä on uusi epäilty.

Epäiltyjä

Kymmenien vuosien varrella epäiltyjä on ollut yhteensä yli tuhat. Tämän kertainen kohde on kuitenkin FBI:n mukaan "tähän mennessä lupaavin".
- Meillä on oikea epäilty, jota me etsimme tällä hetkellä, FBI:n tiedottaja Ayn Dietrich kommentoi Daily Mailin mukaan.
- Johtolankamme on vahvasti yhteydessä mahdolliseen kaappariin. Sitä kautta tämä lähti purkautumaan. Hänen nimeään ei ole tullut aikaisemmin esille epäiltyjen joukosta.
Epäillylle kuuluva tavara on lähetetty Quanticoon testattavaksi mahdollisten sormenjälkien varalta.
FBI ei vastannut kysymyksiin, joissa tiedusteltiin epäillyn mahdollisuutta olla vielä elossa.

Richard McCoy

Vuosien varrella moni on syyttänyt Richard McCoy-nimistä herraa ryöstöstä.
Vietnamin-sodan veteraani, kokenut laskuvarjohyppääjä ja samanlaisen ryöstön myöhemmin tehnyt mies kuoli kuitenkin vuonna 1974 vankilapaon yhteydessä. Poliisi on sanonut kuitenkin, että lennolla mukana olleiden kertomukset "Dan Cooperin" ulkonäöstä eivät vastanneet McCoyn ulkomuotoa.
Monet ihmiset ovat vuosien varrella ilmoittaneet olevansa tuo mysteeriryöstäjä, mutta poliisi on yksitellen ampunut epäilyksiä alas perustuen laskuvarjokokemuksiin tai DNA-kokeiden tuloksiin.
Can Cooperin ryöstöstä onkin tullut legenda Yhdysvalloissa. Tuohon aikaan yleiseen henkeen kuului vastustaa auktoriteetteja.
Mysteerinen pukumies hyppäämässä valtion rahojen kanssa lentokoneesta kohti tummuvaa yötä aiheuttikin kuohuntaa, joka jatkuu hiljaisena vielä tänä päivänä.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201108 ... 4_ul.shtml

[Sijaltainen]

Uusi ehdokas kaappariksi:

D.B. Cooper oli setäni" - Ratkeaako legendaarinen laskuvarjokaappaus?

Julkaistu: 04.08.2011 12:44

Kiitospäivänä 1971 Yhdysvalloissa tapahtunut legendaarinen lentokonekaappaus on saanut jälleen uuden epäillyn.

Oklahomassa asuva Marla Cooper -niminen nainen kertoo olevansa vakuuttunut, että 200000 dollarin kanssa lentokoneesta laskuvarjolla hypännyt mystinen henkilö oli hänen setänsä, kertoo CNN.

FBI kertoi aiemmin viikolla aloittaneensa tapauksen tutkinnan uudelleen saamiensa vihjeiden perusteella. Kyseisten vihjeiden antaja lienee Cooper, joka antoi poliisille sedän kitarahihnan, jonka jälkiä on yritetty verrata koneesta löytyneisiin.

D. B. Cooperina tunnettua miestä ei koskaan löydetty elossa tai kuolleena ja vuosien varrella useat henkilöt ovat kertoneet tietävänsä kuka mies on. Osa hänen rahasaaliistaan tosin löytyi 30 vuotta sitten joenpenkalta lähellä Vancouveria.

Marla Cooperin mukaan D. B. Cooperin oikea nimi oli L. D. Cooper.

Hän oli 8-vuotias, kun näki setänsä kiitospäivänä vuonna 1971 isoäitinsä luona Oregonissa ja kuuli miehen suunnittelevan tekoa veljensä kanssa.

Jälkeenpäin setä palasi taloon pahasti loukkaantuneena.

- L.D. ja toinen setä tulivat aikaisin aamulla takaisin. L. D:n paita oli veressä ja hän oli loukkaantunut, Cooper kertoo.

Myöhemmin Cooper kertoi sedän sanoneen, että rahahuolet ovat ohi.

Setä, joka sai pitkään hoitoa vammoihinsa, katkaisi yhteydet perheeseen vuonna 1972. Cooper uskoo hänen kuolleen 1990-luvun lopulla.

Marla Cooperin vanhemmat vihjailivat sedän tekemisistä vuosien varrella, mutta nainen alkoi laittaa palasia yhteen mielessään vasta viime aikoina.

FBI ei toistaiseksi usko, että kyseessä on mikään läpimurto. Monen asiantuntijan mukaan kaappari todennäköisesti kuoli talvisessa myrskyssä suoritetussa hypyssä.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/-db- ... 71948.html

[NancyDrew]

Kuva Marla Cooperin sedästä L. D. Cooperista on sen verran iso, etten linkitä sitä tänne, mutta se löytyy täältä.

[Arlene]

En usko mumelia, olen edelleen mitä tulee D.B.Cooperiin tuon irtisanotun Boeingin työntekijän kannalla.

[Dr. Sloan]

Täällä ei ole vielä taidettu käsitellä noita "Cooperin muistelmia", vaikka varmuutta siitä, että todellinen Cooper olisi niiden takana ei ilmeisesti olekaan.

http://www.dailymail.co.uk/news/article ... acker.html

Kopioin uutisen, ja boldasin olennaisen

Did D.B. Cooper publish his own memoir? Rare 1983 book unearthed which claims author is famous hijacker


Federal investigators have checked hundreds of leads since the man dubbed D.B. Cooper parachuted from a flight with $200,000 dollars in ransom in 1971.

But if the author of a newly-unearthed memoir is to be believed, Cooper has come forward to reveal himself as the man who has gone down in American folklore for pulling off the nation's only unsolved hijacking.

The book, tauntingly entitled 'HA-HA-HA', features a drawing of a man in a suit holding a briefcase while parachuting from a commercial jet on its cover. Its author, it is claimed, is D.B. Cooper.

As The Sideshow reports, Pacific Northwest author Matt Love recently purchased the 1983 book from a Jefferson, Oregon publisher called Signum Books Ltd. Originally sold for $3.95, a recent search by the outlet found only three copies for sale to date - each for around $30.

The back cover features a graphic of a certificate announcing a contest called 'Your Big Score'.
Penned by Cooper? A rare 1983 memoir, entitled 'HA-HA-HA'

The certificate's first sentence reads: 'It's true. In this book are seven clues. By reading it carefully and discovering the clues, one could receive as much as $200,000 in twenty dollar bills.'

Within its 330 pages, the author recounts his life prior to the hijacking, as a failed real-estate developer, heavy drinker and petty thief.

He explains how he pulled off the heist on November 24, 1971 - in part by having rented a house and a gassed car nearby where he landed near Pyramid Lake - and says he invested his ransom money in Boeing and silver, becoming very wealthy as a result.

As Mr Love notes, the mystery author also offers a series of clues that offer the location of Cooper's ransom to the lucky reader clever enough to piece the puzzle together.

After nearly 40 years of chasing exhausted leads, investigators still now very litter about the man who boarded a Boeing 727 at Portland International Airport under the name Dan Cooper.

The gentleman, believed to be his mid-forties and wearing dark sunglasses, took seat 18F, ordered a bourbon and water.

Then he handed a flight attendant a note: 'Miss, I've got a bomb, come sit next to me — you're being hijacked.

Cooper opened a briefcase that appeared to contain explosives and demanded $200,000 and parachutes.

Officials met his demands when the plane landed at Seattle-Tacoma International Airport, where passengers and two flight attendants were released.

The man in 18F then ordered the flight crew to take the plane back into the air, insisting that it fly at an altitude of no more than 10,000 feet on its way to Mexico through Reno, Nevada.

About 40 minutes after take-off, a signal light in the cockpit showed that the plane's rear stairway had been extended. When the jet landed in Reno, the stairs were down and two parachutes, the money and Cooper were gone.

A few years ago, the FBI renewed its push to solve the case, releasing photos and new case details in the hopes of jogging memories or prompting someone to come forward.

Experts estimated Cooper would have landed near Ariel, Washington. Residents there have a party every fall to commemorate the unsolved hijacking.There have been more than 1,000 suspects over the past four decades.

And, over the years, agents have unceasingly voiced suspicions that the hijacker, who was later dubbed D.B. Cooper, may have died following the 10,000 leap.

Conditions that night were poor and the mountainous terrain near the Oregon border is notoriously rough.

Five thousand eight hundred dollars worth of decomposed $20 bills, identified as part of the ransom money, which were recovered in 1980 by a child digging on the banks of the Columbia River, also point to an untimely death.

But no body has ever been found and few other signs of his fate have been discovered.

[Dr. Sloan]

Ja sitten vielä ihmettelen erästä asiaa, että miten ihmeessä lentoyhtiö sai nuo rahat kokoon noin lyhyessä ajassa, vai jouduttiinko Seattlessa odottamaan? Lentoaika on kai n. puoli tuntia ko. välillä, ja vaikka uhkauksen esittäisi heti prenkaiden irrottua maasta, niin olisiko rahat todella valmiina määränpäässä?

[Dr. Sloan]

Wikipediasta selvisikin tuo lunnaiden saamiseen kulunut aika - kone lähti Portlandista 14.50, vaatimukset oli täytetty 16.39 ja kone laskeutui 17.45. Ihmettelen vain, miten polttoainetta riitti noin pitkäksi aikaa, vaikka mukaan lasketaan varallaolevakin.

[Priita]

Iltasanomat on ottanut tämän jutun taas julkaistavaksi (taitaa olla pitkälle sanasta sanaan sama, kuin tuo aiempi):

”D.B. Cooper” kaappasi matkustajakoneen, sai 200 000 dollarin lunnaat, hyppäsi pimeyteen – ja katosi

Julkaistu: 23.8.

Kadonnut

Marraskuun 24. päivänä 1971 Dan Cooper -nimellä lipun ostanut mies nousi Northwest Orient Airlinesin matkustajakoneeseen Oregonin Portlandissa, Yhdysvalloissa.
Nousun jälkeen mies sujautti lentoemännälle lapun, jossa luki: ”Salkussani on pommi. Käytän sitä tarvittaessa. Haluan että istut viereeni. Kone on kaapattu.”

Sanojensa vakuudeksi mies raotti salkkuaan, jossa näkyi kahdeksan punaista pötkylää ja johtoja.

Salkussani on pommi. Käytän sitä tarvittaessa.

Koneen määränpäässä Seattlessa käynnistyi valtava viranomaisoperaatio. Kaapparin 20 dollarin seteleinä vaatimat 200 000 dollaria sekä neljä laskuvarjoa haalittiin kasaan pikavauhtia.

Useamman laskuvarjon pyytäminen oli kaapparin oivalluksista ensimmäinen: Hänen uumoiltiin suunnittelevan hyppyä koneesta panttivangin kanssa, eikä varjoja uskallettu sabotoida.

Matkustajat vapautettiin Seattlessa

Seattlessa kaappari vapautti 36 matkustajaa ja osan henkilökunnasta, mutta koneeseen jäi hänen kanssaan kaksi lentäjää, lentomekaanikko ja lentoemäntä. Koneen tankkaus jumitti hetken teknisen vian takia, jolloin kaappari hermostui. Tämä oli ensimmäinen vihje hänen asiantuntemuksestaan: Mistä hän tiesi, kuinka kauan Boeing 727-100 koneen tankkaamisen piti kestää?

Konetyypin päätyminen kaappauksen kohteeksi oli tuskin sattumaa. 727-100 kykeni lentämään hitaalla matkalentonopeudella sakkaamatta, ja sen moottorit oli sijoiteltu niin, että koneen perästä saattoi hypätä ilman vaaraa joutumisesta liian lähelle suihkuvirtausta. Peräluukun portaat saattoi laskea alas lennon aikana: seikka, jota siviilikoneen lentoemännät eivät edes tienneet.

Hyppy hurjissa sääolosuhteissa

Kaappari käski pilotit ja lentoemännän ohjaamoon ja koneen lentämään vain 3000 metrin korkeudessa kohti Renoa. Koneen sisätiloja ei saanut paineistaa. Kesken lennon, metsäerämaan yllä, kurjassa säässä ja pimeässä, kun kaapattua konetta seuranneiden sotilaskoneiden pilotit eivät voineet havaita mitään, Boeingin ohjaamon merkkivalo varoitti auenneesta luukusta, ja koneen perä heilahti aavistuksen ylöspäin.

D.B. Cooper – kuten lehdistö väärinymmärryksen vuoksi alkoi miestä kutsua – oli hypännyt historiaan. Hän on ollut kateissa pian 43 vuotta.

Liittovaltion poliisi FBI otti pian kannan, että Cooper ei voinut selvitä hypystä elossa. Ruumista ei laajoista etsinnöistä huolimatta koskaan löytynyt.

Osa lunnarahoista löytyy

Vuonna 1980 tapaus sai uuden käänteen, kun pikkupoika löysi osan Cooperin lunnasrahoista Columbiajoen penkalta. Setelit tunnistettiin, koska lunnasrahat oli aikoinaan ehditty mikrofilmata. Tutkimusten perusteella rahat eivät kuitenkaan olleet maanneet samassa paikassa kaappauksesta lähtien. Oliko Cooper tuonut ne, koska hän oli hoksannut, että juuri nämä setelit voidaan ehkä tunnistaa?

Hän ei myöskään huomannut, että varavarjo oli vain harjoituskäyttöön ja se oli neulottu kiinni.

Kaapparin lentotietämyksen perusteella hänen on epäilty olleen ilmavoimien palveluksessa. Täydellisessä rikoksessa oli kuitenkin yksi särö:

– Kokenut laskuvarjohyppääjä ei olisi ikinä hypännyt sysimustaan yöhön rankkasateessa, noin 300 kilometriä tunnissa puhaltaneessa tuulessa popliinitakissa ja mokkasiineissa. ... Hän ei myöskään huomannut, että varavarjo oli vain harjoituskäyttöön ja se oli neulottu kiinni – minkä kokenut hyppääjä olisi tarkistanut, tapauksesta vastaava FBI-agentti Larry Carr sanoi FBI:n sivuilla vuonna 2006.

Oliko sarjakuvahahmo kaapparin innoituksen lähteenä?

Useita henkilöitä on aikojen kuluessa pidetty D.B. Cooperina, mutta sormenjäljet eivät ole täsmänneet koneesta löytyneisiin. Viimeksi vuonna 2011 oregonilainen Marla Cooper kertoi uskovansa, että hänen edesmennyt setänsä, Korean sodan veteraani Lynn Doyle Cooper oli D.B. Cooper. Setä oli kaappausajankohdan jälkeen palannut kotiin loukkaantuneena, ja hän oli aina ollut hyvin kiinnostunut kanadalaisesta sarjakuvahahmosta Dan Cooperista, jota on muissakin yhteyksissä epäilty kaapparin innoittajaksi.

FBI ei ole kyennyt todistamaan L.D. Cooperin yhteyttä D.B. Cooperiin.

Juttu on julkaistu 28.5.2015 ilmestyneessä Mysteerit-erikoislehdessä.

Jari Alenius

Jutussa on kuvia.

[Roy Orbison]

Kiitos Katajalle!Mahtavasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu.Ei kovin suunnitelmallinen mies.Jos Cooper selvisi hypystä niin kylmä ja siihen nähden vaatetus ei toimi noissa oloissa.Metsä lisäksi kuhisi puumia,kylmästä nyt puhumattakaan.Hänen itsensä kannalta olisi ollut parempi jos olisi kuollut hypyssä kuin kylmään.Ei ole elossa ei missään.

[Tuomion Pasuuna]

FBI on lopettanut tutkimukset: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 19005.html

FBI on 45 vuoden tutkinnan jälkeen päättänyt vihdoin luopua ratkaisemasta yhtä maailman mystisintä ja huimapäisintä ryöstötapausta.
Niin sanottu D.B. Cooper -tapaus on ollut ratkaisematta vuodesta 1971. Tuolloin mies kaappasi matkustajakoneen, joka oli matkalla Portlandista Seattleen ja hyppäsi koneesta ryöstösaalis mukanaan.

– Yhden historiamme pisimmän ja työteliäimmän tutkinnan tuloksena, päätti FBI 8. heinäkuuta 2016, että FBI suuntaa jatkossa ”DB Cooper” -tapauksen tutkintaresurssit muihin tarpeisiin, kertoi FBI:n tiedottaja Ayn Dietrich-Williams maanantaina.

FBI laittaa 45 tutkintavuoden aikana kertyneen materiaalin säilöön FBI:n päämajaan Washingtoniin historiantutkijoita odottamaan.

– Tuntemattoman henkilön marraskuussa 1971 tekemä Northwest Orient Airlinesin koneen kaappaus on saanut laajaa kansainvälistä huomiota ja johti vuosikymmeniä kestäneeseen ihmisjahtiin. Vaikka FBI on saanut lukuisan määrän vihjeitä yleisöltä, eivät ne ole tähän mennessä johtaneet kaappaajan tunnistamiseen.

Vaikka FBI ei enää aktiivisesti tutki tapausta, ottaa se yhä vastaan vihjeitä aiheesta. Etenkin heitä kiinnostavat vinkit liittyen kaappaajan käyttämän laskuvarjon tai vietyjen rahojen olemassa olosta.

Kaappari hyppäsi kesken lennon
Marraskuun 24. päivänä 1971 Dan Cooper -nimellä lipun ostanut mies nousi Northwest Orient Airlinesin matkustajakoneeseen Oregonin Portlandissa, Yhdysvalloissa. Nousun jälkeen mies sujautti lentoemännälle lapun, jossa luki: ”Salkussani on pommi. Käytän sitä tarvittaessa. Haluan että istut viereeni. Kone on kaapattu”.

Sanojensa vakuudeksi mies raotti salkkuaan, jossa näkyi kahdeksan punaista pötkylää ja johtoja.

Koneen määränpäässä Seattlessa käynnistyi valtava viranomaisoperaatio. Kaapparin 20 dollarin seteleinä vaatimat 200 000 dollaria sekä neljä laskuvarjoa haalittiin kasaan pikavauhtia. Useamman laskuvarjon pyytäminen oli kaapparin oivalluksista ensimmäinen: Hänen uumoiltiin suunnittelevan hyppyä koneesta panttivangin kanssa, eikä varjoja uskallettu sabotoida.

Seattlessa kaappari vapautti 36 matkustajaa ja osan henkilökunnasta, mutta koneeseen jäi hänen kanssaan kaksi lentäjää, lentomekaanikko ja lentoemäntä. Koneen tankkaus jumitti hetken teknisen vian takia, jolloin kaappari hermostui. Tämä oli ensimmäinen vihje hänen asiantuntemuksestaan: Mistä hän tiesi, kuinka kauan Boeing 727-100 koneen tankkaamisen piti kestää?

Konetyypin päätyminen kaappauksen kohteeksi oli tuskin sattumaa. 727-100 kykeni lentämään hitaalla matkalentonopeudella sakkaamatta, ja sen moottorit oli sijoiteltu niin, että koneen perästä saattoi hypätä ilman vaaraa joutumisesta liian lähelle suihkuvirtausta. Peräluukun portaat saattoi laskea alas lennon aikana: seikka, jota siviilikoneen lentoemännät eivät edes tienneet.

Kaappari käski pilotit ja lentoemännän ohjaamoon ja koneen lentämään vain 3 000 metrin korkeudessa kohti Renoa. Koneen sisätiloja ei saanut paineistaa. Kesken lennon, metsäerämaan yllä, kurjassa säässä ja pimeässä, kun kaapattua konetta seuranneiden sotilaskoneiden pilotit eivät voineet havaita mitään, Boeingin ohjaamon merkkivalo varoitti auenneesta luukusta, ja koneen perä heilahti aavistuksen ylöspäin.

D.B. Cooper – kuten lehdistö väärinymmärryksen vuoksi alkoi miestä kutsua – oli hypännyt historiaan.


Liittovaltion poliisi FBI otti pian kannan, että Cooper ei voinut selvitä hypystä elossa. Ruumista ei laajoista etsinnöistä huolimatta koskaan löytynyt.

Vuonna 1980 tapaus sai uuden käänteen, kun pikkupoika löysi osan Cooperin lunnasrahoista Columbiajoen penkalta. Setelit tunnistettiin, koska lunnasrahat oli aikoinaan ehditty mikrofilmata. Tutkimusten perusteella rahat eivät kuitenkaan olleet maanneet samassa paikassa kaappauksesta lähtien. Oliko Cooper tuonut ne, koska hän oli hoksannut, että juuri nämä setelit voidaan ehkä tunnistaa?


Kaapparin lentotietämyksen perusteella hänen on epäilty olleen ilmavoimien palveluksessa. Täydellisessä rikoksessa oli kuitenkin yksi särö:

– Kokenut laskuvarjohyppääjä ei olisi ikinä hypännyt sysimustaan yöhön rankkasateessa, noin 300 kilometriä tunnissa puhaltaneessa tuulessa popliinitakissa ja mokkasiineissa. ... Hän ei myöskään huomannut, että varavarjo oli vain harjoituskäyttöön ja se oli neulottu kiinni – minkä kokenut hyppääjä olisi tarkistanut, tapauksesta vastaava FBI-agentti Larry Carr sanoi FBI:n sivuilla vuonna 2006.

Useita henkilöitä on aikojen kuluessa pidetty D.B. Cooperina, mutta sormenjäljet eivät ole täsmänneet koneesta löytyneisiin. Viimeksi vuonna 2011 oregonilainen Marla Cooper kertoi uskovansa, että hänen edesmennyt setänsä, Korean sodan veteraani Lynn Doyle Cooper oli D.B. Cooper. Setä oli kaappausajankohdan jälkeen palannut kotiin loukkaantuneena, ja hän oli aina ollut hyvin kiinnostunut kanadalaisesta sarjakuvahahmosta Dan Cooperista, jota on muissakin yhteyksissä epäilty kaapparin innoittajaksi.

FBI ei ole kyennyt todistamaan L.D. Cooperin yhteyttä D.B. Cooperiin.

[kat]

Mielenkiintoinen kaanne - harrastelijaetsivat ovat sita mielta etta ovat ratkaisseet jutun ja vaativat lakiteitse FBI:lta jutun papereita. Aika huima teoria!

http://www.foxnews.com/us/2016/09/08/se ... files.html

Taaskaan en kerkia kaantamaan, mutta jatan linkin kun en ole suomen mediassa huomannut tata uutista.

[On Anoi Kaa]

Pari linkkiä asiasta kiinnostuneille.
- The Perfect Crime: The DB Cooper Story | Northwest Orient Airlines Flight 305 (Dokumentti, youtube)

- Man closest to D.B. Cooper Boeing skyjacking mystery shares his story (DB Cooperia lähinnä ollut mies puhuu viimein 48 vuoden vaitiolon jälkeen, Artikkeli, KOMO News 11/19)

[Kananugetti]

Sarjassa löytöretki tuntemattomaan Josh Gates perehtyi tähän Cooperin tapaukseen. En sitten tiedä kuinka todenperäisiä nämä amerikkalaiset sarjat kun niitä tuntuu paljon olevan. Mutta sarjassa käsiteltiin mm Robert gregoryn eli miehen joka istui vastakkaisella puolella konetta havainnot cooperista. Hänen antamien tietojen pohjalta kuvaus ei osu julkisuudessa annettuihin kuviin cooperista. Hänen mukaansa cooperilla oli pikimustat ja aaltoilevat, rasvaiset ja hohtavat hiukset. Hänellä oli punertavan rusehtava puku jossa oli laajat kaulukset. Solmio oli tavaratalosta ostettu towncraft joka oli 3 vuotta vanha ravintolan työntekijöidenkin käyttämä. Ja vaatteet olleet nuhjuisemmat mitä annettu ymmärtää. Ensimmäiseksi laskeutumispaikaksi arveltiin Washingtonissa olevaa Arielin metsää mutta siellä on korkeita isoja puita jokia ja vesistöjä joten se ei olisi kovin miellyttävä laskupaikka. Toisen teorian mukaan koneen lentäjät eivät olisi halunneet lentää kaupunkien yli joten he lensivät 30km lännempänä reitiltään ja laskeutumispaikka olisi tena barin alueella josta rahojakin löytyi. Entisen FBI agentin mukaan jolla sotilastaustaa, taas todennäköisin hyppypaikka olisi renon lähistöllä missä enemmän tasaista aavikoista aluetta ja enemmän teitä ja kone ollut laskeutumassa, niin korkeus ollut matalampi ja vauhti hiljaisempi. Cooper olisi kuulemma voinut olla sotiladtaustainen ja siksi hypännyt ilta aikaan jolloin heidät on koulutettu hyppäämään. Harhautuksen vuoksi olisi avannut takaportaat jo Arielin metsän yllä ja hyppinyt portailla jotta lentäjät luulisivat hänen hypänneen ja ottavan väärät koordinaatit ylös. Solmion hiukkasanalyysissä löytyi useampaa harvinaista maametallia mm elohopeaa, ceriumia, lantaania ja yttriumia. Yttrium niistä harvinaisin ja käytetty mm tv ruudun punaisena fosforina. Näiden havaintojen perusteella Cooper on voinut toimia katodisädeputkien valmistuksessa hyvin esistyneessä tuotantoympäristössä. 8 tupakantumppia FBI olisi kuulemma kadottanut jossain välissä joten dna:ta ei niistä saa enään. Tämä kaikki siis löytöretki tuntemattomaan sarjasta ei omia juttujani. Tosin epäilen että tuo koneen rappusilla hyppiminen olisi ohjaamossa asti tuntunut. Ovat varmasti ottaneet vaan koordinaatit ylös siinä vaiheessa kun rappuset ovat avattu. Toki se ei tarkoita että Cooper silloin olisi hypännyt. Ja onhan hän voinut koneesta jo heittää rahaa rappusten avaamisen yhteydessä ja rahat ovat samoja mitkä poika löysi 80 luvulla. Itse hypännyt sitten myöhemmin esim siellä renon alueella missä paljon peltoa ja tasaista puutonta aluetta joten selviytymismahdollisuudet ovat paremmat. Toki Cooper tuskin tiesi minkä alueen yllä lentävät mutta olettaisin että sen huomaa kun kone alkaa hiljentää nopeutta ja laskeutumaan niin olisiko siinä vaiheessa sitten hypännyt ja tiedostanut suunnilleen missä kone lentää.

[Valoviikate]

katin laittama linkki:

Porukka oman elämänsä salapoliiseja uskoo ratkaisseensa D.B. Cooperin 45-vuotisen mysteerin ja torstaina he jättivät siviilikanteen, jonka he sanovat voivan pakottaa FBIn todistamaan, että he ovat oikeassa.

24.11.1971 Portlandista Seattlean lentävällä Northwest Orient Flight 305:llä itseään Dan Cooperiksi kutsunut matkustaja ilmoitti lentoemännälle, että hänellä on pommi laukussa. Kun kone laskeutui, Cooper päästi matkustajat menemään ja sai vaatimansa laskuvarjot ja 200 000 dollaria sisältävän salkun ja vaati, että kone lennettäisiin Meksikoon. Jokunen minuutti lentoon lähdön jälkeen hän hyppäsi ulos koneesta kohti tuntematonta, jääden ihmisten mieleen vuosikymmeniksi herättäen poliisitutkintaa ja spekulaatiota.

"Dan Cooper - jonka toimittaja myöhemmin nimesi erheellisesti D.B. Cooperiksi, nimi, joka on jäänyt elämään neljäksi vuosikymmeneksi - ei koskaan löydetty, ei elävänä, eikä kuolleena, ja rikos on ratkaisematta yhä tänä päivänä", sanotaan kanteessa, jonka Thomas Colbet jätti Yhdysvaltain Washingtonin käräjäoikeudelle. Kanteessa pyritään saamaan FBIn koko tiedosto D.B. Cooperin tutkinnasta.

FBI ilmoitti heinäkuussa, ettei se enää aktiivisesti tutki tapausta, mutta TV- ja elokuvapäällikkö Colbert - jolla on kokemusta viranomaistyöstä - uskoo, että hän ja hänen porukkansa 40 entistä FBI-agenttia, kriminologia, journalistia ja asianajajaa on selvittänyt, kuka Cooper oli ja mitä hänelle kävi.

Colbertin porukka on tullut siihen tulokseen, että San Diegossa asuva ja hyvinvoiva 72-vuotias Robert Rackstraw on mies, joka hyppäsi 10 000 jalan korkeudesta 200 mailin tuntivauhdilla sysimustaan pimeyteen pieni omaisuus mukanaan. Porukka nimesi Rackstrawin mahdolliseksi epäillyksi kaksiosaisessa History Channelin ohjelmassa heinäkuussa. Rackstraw on ollut FBIn kiinnostuksen kohteena, muttei koskaan syytettynä.

Rackstrawia ei tavoitettu kommentoimaan ja FBI kieltäytyi keskustelemasta oikeusjutusta.

Colbertia edustava asianajaja Mark Zaid sanoo, että avointa tapausta tutkiva porukka on koonnut 18 ylivoimaista todistetta: DNAa:ta, rikosteknisiä asiakirjoja, kirjeen jämiä ja haastatteluja Rackstrawin ex-vaimoilta ja rakastajattareilta. Zaidin mukaan History Channelin dokumentissa ei kerrottu läheskään kaikkia todisteita.

"Tämän kaverin taustat sopii kuin nyrkki silmään", Zaid sanoi. "Niitä lukee kuin Tom Clancyn tai Robert Ludlumin romaania".

Kanteessa listataan useita elämäkerrallisia elementtejä ja anekdootteja, joiden väitetään liittyvän Rackstrawiin, jonka porukka uskoo onnistuneen hurjaan loikkaan lentokoneesta.

"Emme pyydä vain tutkinta-asiankirjojen löydöksiä, vaan olemme myös selittäneet, miksi uskomme Robert Rackstrawin olevan epäilty", Zaid sanoo.

Teorioita Cooperin kohtalosta on tullut ja mennyt vuosien varrella, mukaan lukien väitteet siitä, että hänet olisi nähty jossain ja uudet ilmestyneet vihjeet. Monet uskovat hänen ruumiinsa kadonneen tiheässä erämaassa Washington-Oregonin rajalla.

Kiinnostavin vihje oli 1980 löydetty 5800 dollarin lunnasrahat, jotka oli haudattu Columbia-joen varrelle. Kukaan ei tiedä, oliko kaappaja haudannut rahat, olivatko ne lentäneet sinne pudotuksen mukana tai oliko joku löytänyt ja sitten haudannut ne, mutta seteleiden sarjanumerot vastasivat Cooperille annettuja.

Cooperin tapauksesta kirjan kirjoittanut Tom Colbert sanoo, että Rackstraw on vältellyt tutkijoita vuosia.

"Tämä juttu on ollut syyhy FBIn puolelta vuosia", hän sanoo.

[Valoviikate]

Yle Areenasta näkee vielä vajaa 2 kuukauden ja 3 viikon ajan dokumentin The Mystery of DB Cooper!
Katsoin sitä Areenan suorista lähetyksistä ja kokosin ylös suunnilleen, mitä siinä sanottiin ja laitanpa nyt epäiltyjen kuvatkin. Tässä kerrottaneen näistä epäillyistä enemmän kuin tähän mennessä tässä ketjuissa on tullut ilmi.




Epäilty 1: Duane Weber

Dokumentissa haastateltiin mummoa, joka meni hänen kanssaan naimisiin 70-luvulla ja Duane Weber kuoli munuaissairauteen 1995. Kolme päivää ennen kuolemaansa hän suostui ensin dialyysihoitoon, mutta irrotti sitten itsensä koneesta.
Tuolloin sairaalassa hän kertoi tälle vaimolleen haudanneensa jonnekin ämpärin, jota ei ollut sitten enää löytänyt.

Kun vaimo oli viemässä Duane Weberiä hoivakotiin, hän kysyi tämän polvesta. Mies sanoi loukanneensa polvensa hypätessään lentokoneesta. Tässä vaiheessa vaimo ei ottanut väitettä vakavasti.

Sairaalan kuolinvuoteella mies oli sanonut vaimolleen, että heidän täytyy puhua. “Hän yritti kertoa, kuka hän oli. Hän halusi puhua lentokoneesta hyppäämisestä”, mummo kertoo. Vieläkään hän ei ottanut tätä todesta, jolloin mies huusi äkäisesti, että “V*ttu menköön kanssani hautaan [salaisuus]”. Mummon mukaan mies sanoi vielä juuri ennen kuolemaansa suoraan: “Olen Dan Cooper.”

Leskeytynyt mummo löysi miesvainaansa lompakon, jossa oli väärennetty ajokortti, jossa oli Duane Weberin kuva ja nimen kohdalla luki John C. Collins. Myöhemmin ilmeni, että tällä nimellä mies oli myös joskus istunut vankilassa. Mummo löysi myös avaimen tallelokeroon, jossa oli lehti, jossa oli artikkeli D.B. Cooperista.

Kerran he olivat reissussa, jossa edesmennyt Duane Weber osoitti metsää ja sanoi, että “Tuolla Cooper tuli ulos metsästä”. Mummo ei silloin vielä tiennyt, kuka Cooper oli.
Reissun aikana hän sanoi kerran käyvänsä asioilla ja tuli aamu-7:ltä takaisin. Hänen vaatteensa olivat likaiset, hän oli kaivanut maata jossain. Mummo halusi ottaa miehestään valokuvan, jolloin mies elehti kuin olisi hypännyt, huutaen “Geronimo!”
Miehellä oli pussi, jossa hän sanoi olevan vain roskia. Sitten hän vietti jonkin aikaa katsellen joelle kummallisesti. Sitten hän heitti pussin jokeen. Vaimonsa pöyristymisestä huolimatta mies ei perustellut sen enempää, miksi heitti roskapussin veteen. Jokin aika tämän tapahtuman jälkeen 8-vuotias poika löysi rahoja, jotka sarjanumeron perusteella tunnistettiin D.B. Cooperille annetuiksi.

Mummon ystävä näyttää karttaa, johon hän on vetänyt viivoja vesien virtauksen suuntien mukaisesti. Hänestä se osoittaa aukottomasti, miten pussi veden mukana virrannut heittopaikasta sinne, josta lapsi repaleiset setelit löysi.

Mummolla ei ole pienintäkään, vähäisintäkään epäilystä siitä, että Duane Weber oli D.B. Cooper.



Epäilty 2: Robert Dayton, joka vaihtoi sukupuolta -69 ja hänestä tuli Barbara Dayton.

Dokumentissa haastateltiin vanhaa pariskuntaa, jonka mies harjoitteli lentämistä saadakseen lentolupakirjan ja pariskunta vietti paljon aikaa lentokentällä, jossa myös Barbara oli usein - erittäin taitava lentäjä, he sanovat. He menivät kerran juttelemaan yksinäiseltä näyttäneen Barbaran kanssa ja heistä tuli kavereita. He alkoivat tavata viikoittain. Vuoden tuntemisen jälkeen hän kertoi olleensa ennen mies, mistä naiselle olikin tullut etiäinen.

Pariskunnan mukaan D.B. Cooper oli erittäin suosittu puheenaihe lentäjien, lentämistä harrastavien keskuudessa. Aina kun lehdessä oli juttua, että D.B. Cooper oli tavallinen, typerys, Barbara oikein raivostui. Hän suhtautui tähän puolustelevasti. Tämä mies sanoi, enemmän tai vähemmän tosissaan, että Barbara on Cooper ja siitä Barbara suuttui ja kielsi sanomasta enää niin. Pari viikkoa myöhemmin Barbara tuli taas käymään ja pöydällä lehti oli avoinna kohdasta, jossa oli kuuluisa silminnäkijähavaintoihin perustuva poliisin piirros D.B. Cooperista. Pariskunnan mies keksi kammata vieraan tukan samalla tavalla kuin piirroksen tyypillä ja laittaa tälle aurinkolasit. Mies otti kuvan pikakameralla ja vertasi sitä lehden kuvaan. Kovasti oli samaa näköä! Läsnä oli vielä pari muutakin kyläilijää ja koko konkkaronkka vain tuijotti Barbaraa ja mietti, voisiko hän olla Cooper. “Hyvä on. Minä olen D.B. Cooper”, Barbara murjaisi. Yksi kyläilijöistä sai siitä elämänsä järkytyksen ja repi pikakameralla otetun kuvan ja meni kotiin. Vanha pariskuntakin säikähti vähän.

Vanha nainen ei halunnut uskoa asian olevan todella niin, mutta hänestä alkoi vaikuttaa yhä enemmän, että se olisi totuus. Myöhemmin Barbara alkoi kertoa yksityiskohtia asiasta, kuten että hyppäsi 3000 metrin korkeudesta ja avasi laskuvarjon 300 metrin korkeudessa, sitoi rahavyön vyötärölleen siten, että voisi käyttäää sitä syvyysluotaimena ja kertoi myös dynamiitista. “Oliko dynamiitti oikeaa?” mies kysyi. “Minulla kaikki on oikeaa!” tiuskaisi Barbara äkeissään. Hän kertoi laskeutuneensa Woorburnin kentälle, vaihtaneensa vaatteet ja laittaneensa peruukin.

Robertin/Barbaran tytär kertoo, että hänen setänsä uskoo veljensä olleen D.B. Cooper. Tyttären serkku oli sanonut: “Tiesitkö, että isäsi on D.B. Cooper?” “En, kuka on D.B. Cooper?” tytär oli silloin vastannut.
Kun serkun isä eli Robertin/Barbaran veli oli lukenut lehteä, jossa oli D.B. Cooperin kuva, hän oli pelästynyt ja sanonut “Tuo on on Bobby” (Robertin lempinimi). Setä ei kuulemma halunnut juurikaan puhua, eikä käsitellä Cooperin asiaa sen enempää kuin sukupuolenvaihdosta.

Tytär sanoo, että he eivät tiedä, missä isä oli, kun D.B. Cooper kaappasi koneen. Isä sanoi, ettei tulisi kiitospäiväksi kotiin, muttei kertonut, missä sen viettäisi. (Konekaappaus tapahtui kiitospäivän aattona.) Tytär sanoo isoäitinsä pitäneen päiväkirjaa joka vuodesta, mutta että “Vuoden 1971 kohdalla ei lue juuri mitään”, vain lyhyt kuvaus kiitospäivän valmisteluista kalkkunantuomisineen. Tytär tulkitsee tämän merkiksi siitä, että isovanhemmat tiesivät, missä puuhissa heidän poikansa silloin oli. Tytär uskoo ehdottomasti isänsä olleen D.B. Cooper. Samoin vanha pariskunta on aivan varmoja asiasta.


(Oma ajatukseni tähän väliin: muut päiväkirjamerkinnät eivät näytä sen pidemmiltä kuin vuoden -71.)



Epäilty 3: L.D. Cooper

Marla Cooper -niminen nainen on varma ja vakuuttunut siitä, että hänen setänsä on D.B. Cooper. Kun hän oli 8, he olivat mummolassa, jossa oli myös kaksi setää paikalla. Kerran sedät puhuivat jostain suunnitelmasta ja pikku-Marla kyseli, että mitä te meinaatte, muttei saanut kunnollista vastausta.
Seuraavana aamuna sedät kaarsivat pihalle autolla, jossa L.D.-setä oli kyydissä puolitajuttomana, valkoinen t-paita veressä. Marla huuteli isäänsä paikalle, joka tuli juoksujalkaa. Toinen sedistä sanoi: “Se onnistui. Kaappasimme lentokoneen. Rahahuolet on ohi.”
Isä sanoi Marlalle, että asiasta ei saa puhua kenellekään ja se on elämän ja kuoleman kysymys.

Marla näki L.D.-setänsä viimeisen kerran vuosi kaappauksen jälkeen, jolloin vanhemmat veivät tämän lentokentälle. Sen jälkeen kellään sukulaisista ei ole mitään havaintoa hänestä, kukaan ei tiedä, mitä hänelle sitten kävi.

Marlan muistiin palautui keskustelu, jonka hän oli käynyt isänsä kanssa jouluna -95. Hän oli kysynyt, onko setä elossa.
“Varmasti, mutta piileskelee.”
“Keneltä?”
“CIA:lta, FBI:lta.”
“Miksi setä piileskelisi FBI:lta?”
“Etkö muista, että hän kaappasi sen lentokoneen?”
Marlasta tuntui, että silloin aukesi hänen mielensä salainen laatikko, jonka hän oli unohtanut.
Vähän ennen kuolemaansa isä oli soittanut Marlalle monta kertaa ja sanonut, tämä tulisi vielä joskus muistamaan, mitä silloin tapahtui. “En ottanut isän sanoja kauhean vakavasti vielä silloin, mutta vähitellen muistot palasivat.”

(Oma ajatukseni tähän väliin: Julia Korkmanilla ja Hannu Lauermalla voisi olla sanasensa sanottavanaan ihmisen muistin luotettavuudesta, googlatkaa vaikka.)



Epäilty 4: Richard Floyd MCoy

Dokumentissa ääneen pääsee mies, joka oli Richard Floyd McCoyn kanssa huonetoveri kansalliskaartissa, jossa hän oli erikoisjoukoissa ja McCoy pioneereissa. “Hän lensi usein meidän kanssamme”, huonetoveri kertoo.

McCoy oli kuulemma hyvin seikkailunhaluinen, mormoni, aikoinaan ryhmänjohtaja Vietnamissa. D.B. Cooper tuntui kiehtovan häntä kovasti ja hän puhui todella paljon lentokoneiden kaappaamisesta.
Koska huonetoveri oli erikoisjoukkojen upseeri, hän oli tottunut puhumaan hyökkäyksistä ja väijytyksistä. Kun he puhuivat lentokonekaappauksista McCoyn kanssa, huonetoveri vitsillä, he menivät vähän pidemmälle, pallottelivat vaihtoehtoja ja ideoita, puhuivat valepukujen käytöstä.

5 kuukautta Cooperin katoamisen jälkeen Richard MCoy kaappasi lentokoneen. FBI:n tyyppi sanoo, että niin tehdessään hän antoi samanlaiset ohjeet kuin Cooper ja hänen toimissaan oli sama kaava kuin Cooperilla oli ollut. Koneessa ollessaan hän tiesi, miten peräportaat toimivat, Cooper oli tarvinnut siinä apua.

Huonetoverin vaimo mietti, voisiko McCoy olla Cooper. Huonetoveri soitti FBI:lle ja kertoi tämän ajatuksen. FBI meni McCoyn taloon ja löysi tämän ullakolta kahtakymppiä vaille puoli miljoonaa dollaria. Sen 20:n setelin McCoy oli ottanut lounasta varten.

Puheenvuoron saa myös viranomainen, joka oli kuulustellut McCoyta vanhassa vankilassa. McCoy väitti kivenkovaa olleensa kotona Utahissa, kun D.B. Cooper kaappasi koneen. Ei varmasti ollut, sanoo viranomainen, koska siitä on todisteet, että hän soitti huoltoasemalta Las Vegasissa vaimolleen olevansa tulossa kotiin. Sitten hän oli mennyt kasinolle pesemään rahaa.

Kuulustelupöydällä oli kuva D.B. Cooperista. Viranomaisen mukaan McCoy reagoi kuvaan “yhdessä kohtaa tunteellisesti”, käänsi päänsä pois ja vältteli kuvaa. Jossain kohtaa hän kuitenkin katsoi kuvaa ja oli utelias sitä kohtaan, muttei ottanut kuvaa käteen.

Jos McCoy teki tämän kuuluisan kaappauksen, miksi hän olisi vain 5 kuukautta myöhemmin kaapannut toisen lennon? Viranomainen sanoo, että siksi, koska hän kadotti rahat silloin. D.B. Cooperille oli annettu Seattlen toimistosta merimiessäkki, jossa ei ollut kädensijoja, eikä vetoketjuja, niin että rahat putoaisivat helposti kassista hypyn aikana. ‘
Viranomaisen mielestä todisteet siitä, että McCoy oli Cooper, ovat pitävät.

Niin tai näin, McCoy on kiistatta aika toiminnan mies. Tästä myöhemmästä kaappauksesta, josta McCoy jäi verekseltään kiinni, hän sai 45 vuotta linnaa. Hän karkasi vankilasta, joutui varmemmin vartioidumpaan vankilaan ja karkasi sieltäkin. FBI ampui hänet tulitaistelussa.

Muuta yleisesti dokkarissa ilmi tullutta:

• Tässä oli siis aika monta tyyppiä, jotka mielestään tietävät, kuka D.B. Cooper oli, vaikka ovat eri mieltä. Heidän lisäksi tuhansilla muillakin on siitä oma käsityksensä, FBI on saanut valtavasti vihjeitä, joista osa aivan vainoharhaisia.

• Tuolloin lentokoneissa ei ollut turvatarkastuksia. Koneen perämies kertoo, että siihen aikaan kaappauksia tapahtui paljon. Kaapparit olivat yleensä kuubalaisia, jotka halusivat takaisin kotimaahansa (amerikkalaiskoneet eivät normaalisti lentäneet Kuubaan), jolloin kaikki matkustajat saivat rommipullon ja pari sikaria. Kaapparit eivät siis olleet sinällään vaarallisia, eikä kaappauksia pidetty ollenkaan vakavana asiana. D.B. Cooper oli tietysti eri asia, sillä hän halusi rahaa.

• Tässä on ukko, joka on samoillut 31 vuotta metsissä, käyden läpi suuria metsäalueita raskaassa maastossa, etsimässä D.B. Cooperin laskuvarjoa. Ja hän aikoo jatkaa etsimistä. Hän sanoo, että D.B. Cooper ei olisi voinut selviytyä hengissä yöstä, jona hyppäsi.

• On ilmeistä, että tapaus koskettaa yhä syvästi kaapatun koneen henkilökuntaa.

• FBI kadotti tupakantumpit, joten niistä ei voi nyt ottaa DNA-näytteitä. Missä tupakantumpit ovat? “Hyvä kysymys. En tiedä”, vastaa FBI:n tyyppi. “Niitä on varmasti etsitty 40 vuoden aikana monesti, mutta en tosiaan tiedä.” Hän ei liioin tiedä, kuinka monet sormenjäljet otettiin. “Se oli yhtä hullunmyllyä.”
  Tapauksesta kirjan kirjoittaneen tyypin - jonka nimeä en nyt osaa sanoa - mukaan FBI munasi tutkinnan täysin. FBI:n tyyppi sanoo, että he toimivat parhaan sen hetkisen saatavissa olevan tiedon perusteella; ehkä virheitä tehtiin, mutta se ei ole rikostutkinnassa tavatonta.